Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 24, 1955

              I^AKSOSET
(Kilpakirjoitus) Kirj. A. K : N EN
(Jatkoa)
EURASI heinänteon aika ja pojilla
oli kiireistä työntouhua koko kuu­kaudeksi.
Elokuun alussa leikattiin
ruis ja sitten olikin muutama päivä va­paampaa
ennen muiden viljojen kypsy­mistä.
Tämä sattuikin sopivasti, sillä
Suomen mestaruuskilpailut yleisurhei­lussa
oli määrätty elokuun alkuun. Ne
sai järjestettäväkseen Tampereen Py-dntö
ja olisivat näinollen Tampereella.
Kauko oli etenkin iloinen kisojen pito­paikasta
sillä hän ei ollut nähnyt Pirk­koa
sitten tuon sunnuntain jolloin oli­vat
olleet Pertin kanssa Lammilla. Rei­no
ja Helvi lähtisivät myöskin Tampe-leelle
ja tietysti ottaisivat Pertin ja Kau­kon
mukaansa samaan autoon. Pertti
oli sitävastoin tavannut Helvin parikin
kertaa. Enempiin tapaamisiin ei ollut
aikaa, sillä kiireinen työaika ja lisäksi
vielä harjoitusillat olivat ajan »vieneet
tarkoin. Nyt sitten otettaisiin kuin lo­maa
näiden kilpailujen ajaksi ja malt­tamattomina
molemmat pojat odottivat
kilpailupäiviä. Suuria he tosin eivät-odottaneet,
mutta sopihan aina yrittää
parhaansa ja kunto tuntui molemmilla
olevan hyvä. Tampereelle tulisikin nyt yhteiseen majapaikkaansa, vaan on tul-kaikki
Suomen parhaat urheilijat ja vai- j ^ ^ ^ j^nne meille yöksi. Laitan vuoteet
mentaja Esko piti omasta mielestään
i^ikia vielä liian kokemattomina tällai­siin
suuriin kilpailuihin joissa vain vah-ihat
kokeneet taktikoitsijat pärjäsiyät
mutta kukapa sitä etukäteen mitään \*oi
ar\'ata. Esimerkiksi juoksuissa ei ai­kaa
kukaan yrittänyt, vaan pääasia oli
voitto ja mestaruus. Kokemusta saadak­seen
pojille oli hyvä päästä mukaan.
Viimein tuli tuo dotettu lauantai-aa-mu.
Reino tuli autolla hakemaan ja
samantien lähdettiin takaisin. Mennes­sä
otettiin Helvi mukaan ja sitten pyö­rät
käännettiin kohti Tamperetta, lää­nin
suurinta kaupunkia. Siellä oltiin
ennen puoltapäivää, kilpailujen alkaes­sa
vaita kuuden aikaan illalla. Reino
ajoi setänsä asunnolle ja siellä olikin jo
Pirkko äitinsä kanssa heitä odottamas­sa.
Setä sitävastoin oli vielä työssään,
mutta kilpailuja hänkin tulisi katso­maan
Kun ter\'ehdykset oli vaihdettu pääs­tiinkin
heti tuliaskahvile. Tytöt jut­telivat
keskenään, mutta silloin tällöin
Pirkon silmät kääntyivät Kaukoon, jo­ka
oli silminnähtävästi iloisempi kuin
pitkiin aikoihin. Pojat keskustelivat
"etupäässä tulevista kilpailuista. Kauko
oli ilmoitettu taas viidelle kilometrille.
Burks Fallsilla, Ont., pidettiin tänä vuonna vuotuiset ^ syysjuMat syyskuun 14.—-15. pnä. Juhlien yhden päänume-ron
muodostaa "heikomman sukupuolen'* sahauskUpailut, Nämä neitoset, Betty Gertlbauer ja Eva Smith, ovat par­haillaan
harjoittelemassa kilpailua varten. Viime vuonna voitti sahauskilpaUun kaksi isoäitiä. Miten kävi tänä vuoiu
na, ei öle'vielä^tiedossamme.
-olohuoneeseen ja Helvi voi nukkua Pir­kon
kanssa hänen huoneessaan. Kyllä-ihäri^
e näin mahdumme kaikki yhden
'3?ön nukkuinaan.'ja pojillekin on näin
Kuulutettiin toinen erä. "Me asuimme ennen kirkon toisella
Lähtölaukaus ja Pertti pyrähti tois- puolella, jossa kotimme oli siihen ai-ten
mukana kiivaaseen alkuvauhtiin, kaan kun lähdin kaupunkiin. Jäätyäm-pois
tungoksesta. Kohta kuitenkin jär- me veljeni kanssa kahden ja Kartanon
jestäydyttiin jonoksi-ja juoksu jatkui ollessa siinä vierellä myytävänä innos-tavanmukaisesti.
Pertti pysytteli kär-varmasti
parempi,^ sillä yhteismajoituk- jessä ja hänen aikomuksensa oli siinä
sessa ei kuitenkaan oli niin rauhallista pysytelläkin loppusuoralle asti ja luot-nuldiua,
Yöimjia. te. huomenna tarvit- taen sitten nopeuteensa hän aikoi vaka-sette."
i- \ " juoksuun, V i i -
"Niin, kyllähän minä ainakin yritän meinen kierros alkoi ja Pertti oli toisena,
parhaani — huutaa," Reino ennätti vä- Rauhallisena 'hän juoksi johtajan jäljes-liin
ja knn naurajrninen oli tauonnut, sa- . sä ja loppusuoran alkaessa pinkaisi ki-noi
Pertti: riin. Katsomosta kuului: "Hei Pertti,
"Kiitoksia nyt oikein paljon, sillä vai- hyvä!" Helvin ja Kaukon ääni taisi kuu-tui
veljeni siihen. Niin me sitten myim­me
vanhan kotitalomme ja veli osti
Kartanon. Kumpikaan emme ole kaup^
pojamme katuneet. Minä sain ostetuk:
vasti päästä huomiseen juoksuun. Vii- si tämän verstaan siten niinkuin perin-vaahan
siitä on teille. Eikähän sitä tie­dä
tarvitseeko minunkaan huomenna
juosta enää, sillä tämänpäiväinen kil­pailuhan
sen näyttää."
"Kyllä sinä selviät varmasti," Helvi
sanoi topakkana saaden toiset hymyile­mään.
Sitten pitikin jo lähteä urheilukentäl­le.
Pertti otti pienen matkalaukkunsa
mukaan, jossa oli varusteet. Kaikin so­vittauduttiin
autoon. Täti vain jäi ko­tiin
"jotain suuhun pantavaa teille jär­jestämään',,
niinkuin hän sanoi hjonyil-len
saattaessaan toisia ulko-ovelle. Huo­menna
hänkin kumminkin tulisi mu­kaan.
lua ylinnä. Puolivälissä loppusuoraa
Pertti vilkaisi olkansa yli ja huomasi
rakoa syntyneen seuraavaan mieheen
kolmisen metriä. Hän hellitti hieman ja
törähoilla ja hyvinhän tuo on mennyt
Olen sitä.'kyllä paljon laajentanut vuo-:
sien aikana ja pikkuhiljaa siitä on paisua
nut hyvin huomattava alan yritys."
"Onpa niinkin! Kun minä hoitelen
asioita konttorissa ja sinä olet vain siel­lä
tehtaan puolella" Pirkko vastasi isän­sä
puheeseen nauraen.
"Aivan niin. Kyllähän sinusta todella
katkaisi maalinauhan eränsä voittajana on suuri hyöty konttorin puolella ja
liikoja yrittämättä. Tomenkin tuli maa-
Saavuttiin kentälle. Toiset menivät
sillä se matka alkoi olla hänelle parempi katsomoon, mutta Pertti lähti pukuhuo­kestävyytensä
puolesta, kun taas no­neisiin
toisten kehoitusten saattelemina.
peampana Pertti oli ilmoitettu 1,500
metrille. Pertin pitikin jo tänään juos­ta
alkuerä, sillä tälle matkalle oli ilmoit­tautunut
niin paljon juoksijoita, että
piti suorittaa neljä alkuerää.
Katsomo alkoikin jo täyttyä. Tänään ei
olisi vielä niin jännittäviä lajeja mutta
me^aruuksia tänääokin jaettaisiin ja
niistä taisteltaisiin,
Pertin juostua verryttelypuvussaan
Lähdettiin katselemaan kaupunkia, kentälle ja alkaessaan kiertää kentän ul-
Pertin ja Kaukon suorittaessa samalla kosyrjää hiljakseen;, hän loi katseensa
äitiensä pyytämät ostokset ja ostivatpa ylös katsomoon ja hiiomasikin siellä tut-itselleenkin
tarvitsemiaan tavaroita. Ko­ko
kaupunki oli juhlaliputettu kisojen
kunniaksi ja urheilijaryhmiä näki siellä
täällä kä\'eleniässä. Saatuaan ostoksen­sa
tehdyiksi palasivat karkki takaisin
Lammille ja siellä oli isäntäkin jo pa­lannut
työstään. Talon emäntä oli täl-ilävälin
valmistanut päivällisen tavallista
suuremmalle joukolle, kun mitä heillä
oli tavallisesti. Heitähän oli vain kol­mihenkinen
perhe. Helvi sanoikin:
"Olipa se hwä, että kirjoitin etuka­tteen
tulostamme. Muussatapauksessa
olisi tädin ruokakomero joutunut liian
lujille.''
"Oli oikein hauskaa, että tulitte kaik-fei
meille. Pojatkaan eivät saa mennä
liin muutaman metrin ennen seuraavia,
jotka kirivät kovasti, sillä putoaisihan
hävinnyt loppukilpailusta. Yhtäaikaa
he kuitenkin tulivat maaliin ja siinä oli
maalituomareilla ratkaisuvaikeus edes-isä.
.
Pertti oli kuitenkin osansa tehnyt
juosten pukusuojaan. Pukeuduttuaan
•hän meni toisten luokse katsomoon.
Iloisesti he hänet vastaanottivt. Huo­mennahan
olisi vasta tosikoitos, mutta
sekin selviäisi aikanaan. 'He istuivat
kilpailujen loppuun saakka palaten sit­ten
yhdessä Lammille.
Siellä olikin illallinen pöydässä. Syö­tyään
menivät miehet olohuoneeseen ta­rinoimaan,
naisten jäädessä korjaamaan
pöytää. Reino kuitenkin sanoi vielä
lähtevänsä muutamia tuttujaan tapaa­maan.
-Menen ulos, mutta olkaa te, Pertti
tavansa, jotka hänelle iloisesti vilkutti- ja Kauko täällä ja menkää ajoissa nuk-vat,
hänen käderiheilahduksella kumaan, sillä huomenna tarvitsette kai­heille
vastatessa. Muitakin urheilijoita ken tarmonne ja voimanne. Minä sitä-oli
verryttelemässä ja pientä hikeä ot- vastoin jaksan huutaa, vaikka olen vä-tamassa,
hän valvonutkin. Ja sitäpaitsi teillä-
Alkuseremonioiden jälkeen päästiin hän on täällä varmasti hyvinkin mieluis-alkuun.
Suoritettiin muutamia alkukar- ta seuraa joten olisin vain ylimääräisenä
sintoja kenttälajeissa ja niissä päästiin pyöränä vaunuissa." Nauraen hän lähti,
loppirkilpailuihinkin. Viimein kuulutet- Naisetkin olivat saaneet illallisen kor-tiin
1,500 metrin ensimmäinen erä vai- jatuksi ja tulivat miesten seuraan. Kes-miiksi.
Pertti juoksisi toisessa. Esko kusteltiin kaikenlaista, urheilusta ja
tuli hänen luokseen ja hetken juteltu- maanviljelyksestä etupäässä. Pirkon isä
aan hänen kanssaan, lähti Pertti vielä oli lähtöisin samaista kylästä, missä
hiljalleen juoksentelemaan, ettei pieni Helvin ja Reinonkin koti nyt oli. Hän
saamansa hiki ehtisi kuivua. Ensim- oli kuitenkin nuorena lähtenyt sieltä ja
mainen erä päättyi ja siitä pääsi kolme omisti nyt kaupungissa kohtalaisen me-miestä
huomiseen loppukilpailuun, talliverstaan,
olenhan sinua aina sanonutkirt oikeak­si
kädekseni. Ymmärräthän kouluja
käyneenä paremmin nuo asiat kuin mi­nä.
Verstaan puoli on kuitenkin minun
aluettani ja sinne et saa tulla komen­telemaan."
Isä naurahti tyttärelleen jat­kaen
sitten vaimoonsa kääntyen:
''Emmeköhän lähdekin jo nukku­maan?
Jääkööt nuoret vielä seurustele­maan.
Älkää kuitenkaan, tytöt, liiaksi
valvottako seuralaisianne, sillä Pertillä
ja Kaukolla ön kova päivä huomenna ja
uni antaa parhaiten voimia. Hyvää yö­tä."
"Hyvää yötä!" jälelle jääneet vasta­sivat.
Hetken kaikki istuivat vaiteliaina,
mutta sitten Pirkko haki radiosta tans­simusiikkia
ja sen hiljainen ääni tausta­naan
nuoret piankin hakeutuivat p?-
rittain ja tanssittiinkin siinä muutama
pyörähdys. Viimein Pirkko otti emän-nyyden
ja komensi pojat valmistautu­maan
nukkumaan. Hän avasi olohuOr
neeh sohvan ja päivällä tuodun apusän-gyn,
jossa Reino saisi nukkua, ja sijas»
vuoteet kaikille kolmelle Helvin häntä
auttaessa. Toivotettiin hyvää yötä ja
pojat jäivät kahden. Turhia ei kuiten­kaan
aikailtu, vaan heti mentiin nuk­kumaan.
— Reinon tuloa ei kumpikaan
pojista enää kuullut.
Seuraavana päivänä oli katsomo ai­van
tupaten täynnä ihmisiä. Päivä o
kaunis, vaikka vähän pilvinen. Tuub
ei käynyt lainkaan, joten oli mitä ihan­teellisin
sää tehdä hyviä tuloksia. Vt^-
ti ja 'Kauko olivat jo kentällä, varkkö
heidän vuoronsa vielä ollutkaan. Ensi
Sivu 4 X^ua]aaui9« syyskuun 124 paivänä> 1955