Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 28, 1947

              «Dr
Sivu 2 LAUAXTAIXA, KESÄKUUN' 2S PÄIVÄNÄ
«m(.iiiiiu»uiiHiHimiiiiJiaHii»iWiiui«H^'H»ini:miiii<u»UMmiiiiuii;uimiin»iili««mi:iiiiiiiiiii^ 1947
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
l^ubllshed and printed by the Vapaia
Publishing Company Limited, 100-103
Em Street West, Sudbury, Ontario.
aeglstered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
Tilaashlnnat:
1 VI Dsikert» , $250
6 to ukautta 1.40
. 3 to.ukautta 75
Yhdysvaltoihin:
1 VT oslkerta $3.10
, 6 Iciukautta 1.80
Suomeen Ja munalle ulkomaille:
1 vuosikerta V $3.75
6 kuukautta 2.00
Liekki ilmestyy jokaisen viikon laa«
•ntaina 12-sivulsena, sisältäen parasta
fcatmoklrjalllsta luettavaa kaikilta aloil­ta.
y s t ä v i e n päkinad
Tervehdys Toronton Oli siinä hätää
sairaalasta ja eräs
toivomus Kling, kling; kling,
Erityisesti tervehdykseni Timmin-sin
tovereille ja tuttaville. Samalla
kiitos Elsalle terveisistä Ja vastaus:
Kyllä miniä paranen hiljalleen.
Tämä sairaala on Canadan su u-tta^
alkkJ?"^^ myönnetään 20 prosen- ... rimpia ja parhaiten varustettuja. T i -
aslamiesvälineitä tä- laa l,300:lle sairaalle. Tämä osas­to,
jolla minä olen, kuuluu Compen-sation
Boardille ja on sen lääkärien
tiukan valvonnan alla, lääkärien, jot­ka
ovat Canadan parhaita spesialis­teja.
Myöskin täytyy ihmetellä si­tä
h^n-ää huolenpitoa, mitä tällä cjn?-
tolla potilaat saavat nauttia. . .
Olin suuresti ihmeissäni, Inm mi­nut
siirrettiin Timminsistä lanne.
TäälliPoIi iso, mukavuuksil^a v-.irus-tettu
huone valmiina yksityis-sai-raanhoitajineen,
joita en saanut Tim-minsissä
millään keinolla.
Tämän osaston potilaat ovat työ-maatapaturmissa
vaikeasti loukkaan­tuneita
edustaen kaikkia työaloja,
kuten mainareita, metsät3'öl3isiä, ra-
TuUhan se kesä taas meillekin, ja kennustyöläisiä, rautatietyöläisiä ja
kauuiisti kyUä, juuri juhannukseksi: .kulj^tustyöläisiä, tuotuna satojen
.V//„ on lämmintä ja kaunista, että P^^^^^ '^"''^''^ ^''^
talvi tuntuu jo aivan kaukaiselta asi- ^^^^^"^ insinööri, tuotu Kapuska-aUa.
Käväisimme tässä viikonvaih' ^mgista.
teessä jo kotimökkimme rannalla '^^ssä makaillessani muodostui sil-hengittämässä
väkevästi raitista il-' m»em eteen kuva Timminsistä. Näen
Pyytäkää
cään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
50 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 jTinä
JO senttiä joKaiselta muistovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoishiniidt pysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
tahetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitarut maksu-osoitulfset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja-ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Elm
ccreet West. Sudbury. Ontario
Toin..ttaja A. Päiviö. ~~
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
LIEKKI
PX>. Box 69 Sudbury, Ont
Toimituksen kulmasta
maa, aurinkoa paistattamassa ja hyp­päsimme
jo umpisukkeloisiin järveen-kin.
No, emme huoli kehua- veden
lumpimyyttä, mutta sulaa se jo oli.
Sen hämmästyttävän huomion vain
taas kerran uudelleen teimme, että —
raitis ilma on epäterveellistä! Miten­käs
muuten se on selitettävissä, kun,
oltuamme siellä toista päivää ihan
laiskana ja tultuamme tänne suur-
"iiaupunkiimme, väsytti, raukaisi ja
painosti niin koko maanantaipäivän,
ettei keveästä työstä tahtonut tulla
mitään. Ja tuntuipa se vielä tiistai­nakin.
Ei ole kovin raittiista ilmas­ta
mihinkään. Terveellistä vain on
tuollainen tupakansavun kyllästyttää
mä ilma pienoisessa huonekommanas-sa;
siinä sitä Pysyy ihminen tervee­nä
ja työkunnossa.
Emme kuitenkaan pyri tätä jär­kähtämätöntä
vakaumustamme ke­nellekään
uskonkappaleeksi tyrkyt­tämään,
kokeilkoon ' sen itsekukin
omalta kohdaltaan.
• * *
Laulujuhlaankin tästä pitäisi läh-t('
ä ja hyvin vielä toisten mukatm eh-tisif
mutta miten pitikään asianhaa­rat
vääntyä sille tolalle^ eUä taitaa
koko lähtö jäädä. Ikävä kyllä. Mut­ta
hengessä olemme mukana ja par­haimmat
onnittelut lähetämme. So­reasti
soitto soikoon ja kauniisti lau­lu
kajahtakoon. Jättäköön taide, 7ni-tä
kaikkea siellä ilmeneekin, lämpi­miä,
kauan virkistäviä kuvia vas­taanottavaisiin
mieliin.
• 4c 4t
MeMlä tässä lehtipajassamme on
taas tapahtumassa jotakin uudistus­ta.
IS^imittäin uudet, uudenaikaisem­mat
postitUskoncet vanhojen rehjaan-tuneiden
tHalle. Se vaihde kyllä vaa­tii
työtäkin. Ei ole pieni asia hakata
siellä CSJ:n osaston jäsenet ja mo­net
muut laulun ja soiton sekä ur­heilun
ystävät juhlien valmlstustou-huissa.
Voi.miten paljon teillä on
siellä työtä ennenkuin kaikki ou, sel­laisessa
kunnossa että voitte ottaa
juhlat vastaan. Varmasti siellä moni
toveri joutuu jatkamaan piiiväa yöl­lä.
Toivon, että saatte kaikki pai­kat
haluamaanne kuntoon, sillä tie­dän,
että teidän ainoa palkkanne on
se, että suuri juhlayleisö olisi koke­maansa
ja näkemäänsä tyytv'\'äinen.
^ Suomalainen väeitö kaikkialla,
heittäkää arkinen aherrus muuta­maksi
päu'äksi ja menkää näille juh­lille,
missä varmaan tapaatte vuo-sientakaisia
tuttavianne fa saatte
uusia tuttavuuksia, ja ennenkaikkia
saatte nauttia"parhaasta musiikkitai-teesta
mitä keskuudestamme löytyy.
Lopuksi terveiset Ida Väisäsen
puolesta, hän mahdollisesti pääsee
kotiinsa juhlien ajaksi.
Juhlaterveisia
K. HEINÄMÄKI.
Sydän, aivot ja käsi muodostavat
erottamattoman kokonaisuuden. —
Steffen.
kymmenisentuhatta nimeä ja osoitet­ta
uusille metallilevyille. Niinpä nyt
ajattelimme, että tämän kunniaksi
olisi lehtemme ystävien, tilaustensa
uudistajien ja uusien tilaajien, n vt
mukai}a aika liittää nimensä pysvväi-sesti
noihin kirkkaisiin mctalUlappu-siin
jotka aina lehden ilmestyessä tu­levat
kunkin omien silmien eteen ker­taamaan
— noin kaunis nimi minul­la
ont
* * *
Tiistaina olevan juhlapäivän takia
seuraava lehtemme numero joutuu
ehkä postiin vasta torstaina .iP.
^...ä, soi puhelin
aikaisin eräänä aamuna. Mieheni
hyppäsi puhelimeen ja toisesta pääs­tä
kuului:-^Tulkaa joutuin apuun,
meillä hukutaan, sillä kellari on jo
vettä puolillaan ja lisää tulee kuin
koskestat" Puhelin paukahti kiiii-ni
ja hän lähti minkä käpälistä pääsi
naapuriin. Siellä seilaili tavarat pit­kin
kellaria, etenkin sellaiset ke­vyemmät
tavarat. Apuunlähtijää ei
kuulunurtal?aisin ja niin lähdin työ­hön.
Bussissa yksi ja toinen emän­tä
pauhasi.
"Onko teidän kellarissa vettä?
Ajätellärettä sellainen käuhiä' plU^n-purkäus!
Meillä oli kellari -ikkunoil­ta
myöten tä3-nnä vettä. Pyykkiko­nettakaan
ei näkynyt missään."
"Ja ajattele sitä hävitystä, mikä
tapahtui naapurin stoorissa. Kella­rin
ikkunasta pursui saipiiavaahtoa,
ja kun saipuaa ei tahdo saada ostaa-kaan
mistään, niin nyt tnollainen
onnettomuus! Siellä oli jauhot ja
ryynit sekä muut tavarat ^ekäisln
yhtenä puurona."
"Kyllä meidän kaupungin isät rii­televät
ja pitävät suurta kohua hom­mistaan
kokouksissa, mutta nyt on
monena kevätkesänä tullut vesi ih-
, misten kellareihin, kun viemäriput­ket
ovat tukossa ja niin kelvottomia,
ettei niillä ole mitään virkaa. Mo­nasti
on luvattu laittaa uudet mutta
siihen se on" jäänyt. Ja kiika nämä
vahingot maksaa? Me tietenkin, jot­ka
saamme ensin ne kärsiä. Sitten
muka meitä hyvitetään ja taas kis­kotaan
takaisin veroina!"
Emännät tuntuivat olevan niin
vimmoissaan, että-^lisipa nyt ollut
herrat kaupungin isät lähellä niin
sattuu, heille olisi käynyt ohraisesti.
Olin pakoitettu poistumaan bussis­ta,
joten en ollut tilaisuudessa enem­pi
seuraamaan heidän purkauksiaan,
mutta hymyilin itsekseni ja ajatte­lin:
olipa hyvä kun tuollaisia kolt­tosia
sattuu maan varsinaiselle vä­estöllekin,
se ehkä opettaa: heitäkin
ajattelemaan, että jotakin on vinossa
ja jotakin pitäisi tehdä olojemme
turvaamiseksi. Olenpa varma, että
kun tuo vahinkoa kärsinyrt joukko
yksimielisenä marssii valtuuston ko­koukseen
esittämään vaatimuksensa
paremman likaviemärin saamiseksi,
niin kyllä he vievät tahtonsa perille.
Ja kyllä sekin maksaa kaupungille,
kun monta kertaa vuodessa joutuu
puhdistamaan kymmenien talojen
kellarit ja lisäksi vielä maksamaan
tuhansia dollareita korvausta. Siis
toivotaan, että likaviemäriin tulee
uudistukset, vaikka kai se kirvelee
herrojen mieltä kun pitää työläisten
hyväksi ryhtyä tuollaisiin uhrauk­siin,
vaikkapa ne kustannukset heil­tä
sitten kiskoisikin.
T Y \ ' N E .VLIXA.
konsa päässä. Mutta niin se vain
on tapahtunut.
Joitakin kuukausia sitten liihdim-me-.
kylärelsuile pohjoisen ]»erukoi;ie
tapaamaan vanhoja tuttuja ja siel­lähän
se tapahtui. Emännät oHvat
rustanneet lappusuitset ja ^iinä ^ajj,
via Juodessa yksi heistä sujal^.utti ne
ukkoni päähän. Antoi sitten mi­nulle
ohjakset ja sanoi:
"Koeta nyt ohjailla näistä."
Olin hiukan ihmeissäni, että mi­tä
tuolla tarkoitetaan, mutta siir.ä
sitten selitettiin:
, "Tuo sinun siippanasi poikamie­henä
ollessaan oli sellainen — hm
— naisten ihailija, että ukot kun
lähtivät mainiiti töihin, niin kyllä
hän ennätti kurkistella useamman­kin
keittiön . ovesta sisälle samana
päivänä. Niin että- opettele vain oh­jailemaan,
niin saat omasi pitää!"
Se oli kyllä Hyvä neuvo ja kii­tos
teille. Koettakaahan taas keksiä
jotakin hauskaa, kun seuraavan
ker^niulemme siellä käymilän.
:Mmta leikki:kääntyi,suruksi. Saia
kuulla -ikävän uutisen, että Linnea
Laine — Liekin Lea Lae — on nyt
ppis joukostamme. Siniä sanmui
elämä kaunissieluiselta ihmiseltä, uh­rautuvaiselta
työläisnaiselta. Här.en
muistonsa säiKy kauan mielessärä-me.
^
AUNE-MAITA.
parran-
Lappusuitset
Sellaisetkin vehkeet on olemissa
— lappusuitset, joita tavallisesti käv-tetään
hevosilla. On kummallisia
nähdä ne miehen ja vielä oman uk-
Tattis Faari kutsusta matkaseu­raan.
Uskonkin pääseväni hauskarm
seuraan ja treenailen jo itseäni, että
kestän tuulet ja tuiskut — jos niitä
tuleekaan — ja sitä minulle uskottua
terveyshommaakin varten.
Eihän ne kuppasarvet olleet siellä
farmillani silloin kun se trulli kävi
siellä tullaamassa tavaroitani, vajn
"ne olivat Timminsissä. Jos ne sieilä
olisivat olleet, niin kyllä trulli olisi
sitä kyytiä mennyt, että varjo olisi
tunti jälkeenpäin perässä tullut.
Turhaa Faarin on pelätä huonosti-
- lämmitettyjä saunoja, kun kerran
Miinalla on uusi sauna. Ja mita
muihin saunoihin tulee, niin k>llä
me pärjätään, onhan meillä kauma
ameriikkalainen veri. Minä puoles­tani
en pelkää sitä ehkä mitään,
sillä minä olen liponut puim päältä
kuumaa karhun' verta.
Jaa-a. Vaikka Suomesta on puita
ja kaikkea muita koetettu iiävittää,
niin minä en usko Tuomaanpoikaa,
ettei Alahärmässä olisi puuta, niL^sä
käki voisi matkavieraille kukkua,
vaan täytyisi sen kukkua mättiiiiilä
selällään. Tipauttakoon liiki vain
Tuomaanpojalle lentäissään karamel­lin
suuhun jä jääköön hän mättäälle
selälleen sitä imeskelemään. Niin, ja
jos Alahärmän käki sattuisi olemaan
niin puusta köyhä, niin tuokoon ttir-män
käki sinne puuta tullessaan,
mutta kukkua meUIe pitää, kun me
-Alahärmään saavumme. — Ai, 21, p=>
minä pääsisin sitä Tuomaanpoika^^
kuppaamaan, niin kokonaisen va?-'
kannahan löisin sarven päähän p
sitten imaisisin, ettei ikinä irti bn*
tisij
Mutta'pois viha. ja huono mi^
.Asetan suuni hymyyn ja odot[eli'fi
sitä tietoa, milloin meidän suf.ri p
onnellinen seuramme matkalle ^
tee. Siihen asti — olkaa terveet!
RUUS.VTÄTt.