1943-05-22-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
X A U A N T A I N A , TOUKOKUUX 22 PÄIVÄNÄ SivuS
on
mies, joka seisoi kultanau*
.laisessa univormussa, ei ollut nä-irinäänkään
kuinka hento potka-j,
g^ laski itsensä laivanvarppia myö-jet
Afrikan Steamship Xompanyn
>£illa vanhaan laivarumilukseen.
p-Jjeässä hänen tarkka katseensa
kuinka tuo poikanen tai oike-
,2vnia hänen varjonsa tuli laivan
ruosteiselle kannelle, josta sitten siir-jv'
\-arovasti peräkannelle ja siellä
niilDttautui pienestä luukusta kannen
alle.
likäs mies puri huultaan j a käveli
;iiuepäm mihin varjokin näkyi hä-
^isvän. Hän kumartui ja kohotti
lusikua ja sanoi ''tulehan ylös, nu-lika!"
•-lös tuli nuori, laiha ja kalpea-kasvoinen
poikanen, joka kohta yritti
lähteä juoksemaan. Mutta, iäkäs
mies laski hellästi voimakkaan kä-teriää
pojan käsivarreUe ja sanot:
"£a tahdo tehdä niitään. pahaa si-nuile,
poikaseni. Olen pitänyt silmällä
kuinka sinä olet koko iltapäi-
^•än piileskellyt tässä ympärillä i to-kalk
Mikä on nimesi? Ja, ;mitä,
oliko sinulla aikomus lähteä :kar-kuun
tässä vanhassa laivaresussa?"
Katkera ilme huulillaan vastasi
polia: ''Olen Jimmy Fegan^ herrani.
Oien karkumatkalla, pois kotoani."
"Minkätähden karkaat, Jimmy?"
Poika vastasi päättävästi . e t t ä:
"Sentähden kun äiti mukiloi minua
siitä syystä, että pelaan jalkapalloa
parhaassa puvussani toisten nulik-iain
kanssa."
'Kuinka tulit valinneeksi tämän
\Varrin?"
'Kuulin satamatyömiesten puhuvan
keskenään päivällä, että tämä
laiva lähtee liikkeelle tänä yönä."
"Tiedätkö nuori mies mihinkä tämä
laiva menee tällä kertaa?" kysjn
iäkäs mies. .
' 'Varmasti. Tämä menee Afri-kaan,
johon kaikki laivat tältä tokalta
menevät," vastasi' Jimmy: nopeasti.
"Isäni oli myöskin meri-
^-an yläkansi höyrykattilain alla kun
hiilivarasto loppui kesken.
V. 1872 ihmiset ajattelivat^ ja aivan
oikein, että maailma on kutistunut.
Jules Vernen kirjan sankari
saattoi sen ihmisten huomioon elä-
« tavalla. Me ylpeilemme, tänä-päivinä
aikakauskirja artikkelien
iuIsaisemiseUa, jotka ovat kokonaan
tulleet radion avulla ja o i ^ a ainakin
M kirjakin julkaistu, jonka
^oso sisältö tuU kaapelilla -tai
radiolla. :Mutta tässä suhteessa
meillä ei ole mitään ylvästelyä vuo^
(isn 1872 suhteen, jolloin "Maail-
^ >Tnpäri kahdeksassakymmenes-mrokaudessa"
julkaistiin sarja-
-•^L-ioituksena Pariisin Temps lehdes-
^ ja uusi luku aina sieltä kaapelilla
otettiin Englantiin ja Amerikaan
^van kuin ne olisivat olleet uutisia.
^luonnollisestikin joku voi protes-
Ivv?^.^ vastaan kun vertaamme
ViUkien 49 vuorokautta kestänyttä
^^^aa (31,000 mailia) maailman
>"^?än Jules Vernen kahdeksankym-
"^--len päivän matkaan. Vernen kir-f
f täytyi olla liikkeellä ai-
^- kun taas \ViUkien todellinen len-
«-'ka oli vain 160 tuntia, siis kuusi
^^:;rokautta ja 16 tuntia. Hän siis
j; maailman ympäri vähemmässä
JT.^ seitsemässä vuorokaudessa.
matkusti kaksitoista kertaa no-
^^-mmm kuin Phileas Fogg ja tuo
' .'^ sellainen eroitus mikä tekee
^^niasta„ todellakin pienen.
mies." Hän katsoi iäkkään miehen
kultaisia nauhoja. '^Tehän olette
kapteeni, ettekös olekin?" Tiedän
sen noista nauhoista, joita teillä on'',
lisäsi hän hyvin ylpeänä.
"Olen kapteeni Ruddy," sanoi iäkäs
mies. ^'Olen vastuussa tästä laivasta,"
. "^Antakaa minun tulla mukaanne,
kanssanne Afrikaan," pyysi Jimmy.
"Minun täytyy kaikin mokomin
päästä täältä pois."
"Entäs isäsi?"
Synkkä ilme kuvastui nuoren miehen
kasvoille ja melkeiii karkeasti
sanoi hän, että "Isäni tapettiin kaksi
vuotta sitten."
Kapteeni Ruddy selvitti kurkkuaan.
"Ja äitisi mukiloi sinua aina,
poikaseni. Niinkö?" kysyi hän
katsoen pojan päälle.
"Oh, eihän toki sentään aina," sanoi
Jimmy nopeasti. "Se vain johtuu
siitä kun minä tahdon näyttää
äidille, että minä en ole enää mikään
n u l ^ a . Sillä joka tapauksessa kun
joku tulee 13 vuoden ikäiseksi, niin
täytyy hänellä olla oikeus pelata jalkapalloa
parhaassa puvussaankin jos
hän vain niin haluaa, ilman että hänt
ä siitä mukiloidaan."
Samassa kuului suurläänistä puhetta
tokalta. Iäkäs mies nousi nopeasti
ylös. "Siellä tulee miehistö",
sanoi hän. "On parasta, että piilottaudut
numero neljänteen ja olet hiljaa
siellä siksi kunnes olemme saapuneet
merelle, Jimmy." Hän näytti
tietä .ja alkoi laskeutua teräsrappu-sia
myöten alas. synkkään pimeään
syvyyteen. Taskulampun valossa he
sinne menivät, mutta lamppunsa hän
toi mukanaan takaisin tullessaan.
"Sinä tulet olemaan täällä täydessä
turvassa. Käyn sinua aina silloin
tällöin katsomassa", sanoi kapteeni
ja poistui.
Kaksi tuntia myöhemmin meni
hän katsomaan poikaa ja näki hänet
taskulampun valossa olevan hyvin
tiukasti kyyristyneenä johonkin sopukkaan.
"Ja-ah. Näyttää siltä,
että voit hyvin täällä", sanoi hän i -
loisesti pojalle.
"Ky-kyllä," sai Jimmy sanotuksi.
"Voin erittäin hyvin. Ou niin hauskaa
vain." Hän sai pakotetun naurun
irti itsestään. Täällä kuuluu
sellaista omituista nitinää ja natinaa
ja narskutusta aina tavan takaa,
kapteeni Ruddy."
"Oh, ne ovat vain rottia," sanoi
iäkäs mies hyvin välinpitämättömäst
i .
^^Rottia?"
"Niinpä niin, rottia. Mutta niihin
tottuu h3rvin pian, paitsi että joskus
niitä voi mie^ löytää makuupun-kastaankin,"
selitti kapteeni Ruddy
% v i n harvakseen, "Minäkin pakenin
kotoani juuri samalla tavalla
•kuin sinäkin nyt. Se oli purjelaiva.
En päässyt takaisin ennenkuin vasta
kolmen vuoden pääslä. Mutta kyllä
minulla oli sitten myöskin silkkej
ä ja vaikka mitä äidilleni."
• "Lyönpä veikkaa, että hän oli silloin
iloinen, kapteeni Ruddy?"
Vanhamies räpäytti hieman silmiään
ja sanoi sitten: "Hän ei koskaan
nähnyt niitä, poikaseni. Hän
oU silloin jo haudassaan. Ja minultakin
jäi hänelle sanomatta kuinka
pahoillani olin, että olin tuottanut
hänelle niin paljon sydäntuskia."
Poika puri huuliaan ja kyyneleitä
alkoi vyöryä hänen poskilleen. Viereisestä
laivasta kuului visselin puhallus.
"Se on hinaajalaiva, poika-
T JUSI rekryyttisotilas Setä Samu-
^ Iin sotaväessä kuluttaa ensimmäisenä
vuoten armeijassa ollessaan
kyTnmeiiH "päxiä kenkiä. Siviilinä ollessaan
kulutti hän vuotta kahden
keskimäärin ainoastaan kaksi paria.
Sodan suunnaton kulutus, kovapohjaisten
kenkien tarve sotilaille,
on sittenkin vain osa koko kysymyksestä.
Sen lisäksi tarvitaan, selitetään
Xational Geogrvaphic Societyn
bulletinissa, sotaa varten suunnattomat
määrät hyvää näakää vöiksi,
hihnoiksi, kypäreihin, sääryksiin,
takkeihin, kinttaisiin, koteloiksi.
"Satuloiksi, suitsiksi, valjaiksi ja
sotainstrumenttilaatikoiksi ja muiksi.
Lyhyesti sanoen, armeijan nahkan
tarve lasketaan kymmenen kertaa
suuremmaksi kuin on siviilielämän
nahkan käyttö.
Mutta vaikka näin on tehtykin
rajoituksia kenkien käytössä, on A-merika
sittenkin se maailman maa,
jossa kansalla on parhaat kengät.
Kolmen viimeisen vuoden ajalla o-n
i , " sanoi kapteeni Ruddy. "Lähdemme
matkalle noin 15 minuutin
kuluttua. En voi tulla käymään
luonasi ennenkun vasta kun ollaan
jo merellä, Jimmy. Sinä mahdollisesti
tulet merikipeäksi. Mutta* ällä
anna sen masentaa itseäsi äläkä
päästä mitään ääntä. Sillä jos laivan
puosu saa sen kuulla, niin hän
voi asettaa sinut nuoranpäähän ja
viskata valaskaloille, ennenkuin minä
ehdin väliin. Minä jätän tuon
luukun auki, että saat tänne raitista
ilmaa, ennenkuin laivamiehet naulaavat
sen kiinni," sanoi hän ja kiipesi
sitten kannelle.
Kapteeni Ruddy meni keskelle
laivaa ja asettui sinne seisomaan, pitäen
silmällä numero neljättä kans-sin
reikää. Alkoi sitten hetken
päästä astella perälle päin. Mutta
tuskin oli ehtinyt .ottamaan kymmentä
askelta, kun hän näki pimeässä
Jimmyn hennon olennon tulevan
esiin reiästä. Sitten hän näki kuinka
Jimmy Reganin varjo kulki laivasta
tokalle kiinnitettyä; yaippia
kohti, jota myöten hän edelleen näki
Jimmyn varjon luisuvan alas tokalle
ja siitä edelleen häviävän kohti
San Franciscon kirkkaasti valaistuja
katuja.
Laivamiehet tulivat ja vetivät laivasta
laiturille johtavan laskusillan
ylös laivalle. Warri alkoi hiljalleen
irrota laiturista ja etenemään kohti
lahtea. Vanhan kapteenin siniset
äilraät, joilla hän oli 60 vuoden ajan
katsonut tutkivasti merellä, loistivat
ilosta kun hän onnelliseni astui luotsin
viereen luotsisillalle.
"No niin, kapteeni," sanoi luotsi
naurahtaen. "Tämän vanhan War-rin
viimeinen matka ei ota kun noin
kolmen tunnin ajan. Ja takaanpa,
että ei ota myöskään pitkää aikaa
kun se on sitten kranaatteina jollain
taistelukentällä. Katsokaas, näiden
vanhojen hylkyjen särkeminen käy
joutuin siellä laivanrakennuspaikoil-la."
"Niin käy", sanoi kapteeni Ruddy,
hieman katkerasti. "Ne hävittävät
kaikki meidät vanhat hylyt
hyvin nopeaan sen jälkeen kun olemme
tulleet kykenemättömiksi taistelemaan
enempi merellä. Kuulehan,
Jim," jatkoi hän vielä, "etkö sattuisi
tietämään mistä minä saisin jonkun
vahtimiehen paikan? Sellaisen joka
kestäisi yhtä kauan kuin tämäkin
minkä olen ollut tässä asemassa?"
\at amerikalaiset käyttäneet keskimäärin
kolme j a puoli paria .kenkiä
vuotta kohden, kukin yksilö. V i ranomaisten
selityksen mXikaan tulee
alennus tai A^ähennys kolmeen pariin
wodessa tuottamaan vain vähän
epämukavuuksia.
Merkillistä kyllä on nahka ainoastaan
sivutuote. Saatavissa olevien
nahkojen lukumäärä riippuu teurastetuista
eläimistä, niiden luvusta-
Teurastus tapahtuu lihan saamiseksi,'
ja liha niaksaä enemmän kuin
nahka. Siten nahkurin nahkojen
saannin määrä parkitsemista N^arten
riippuu aina siitä teurastetaanko e-nemmän
tai vähemmän eläimiä.
Myöskin rajoittaa nahkojen saantia
se, että vuotien kuletus Etelä-.\me-rikasta
on huomattavasti vähentynyt
kuljetusvälineiden puutteen
vuoksi. Mutta Amerikan karjan luku
on suuri ja oleellista vähentj'niis-tä
ei ole pelättävissä aivan lähitulevaisuudessa.
Tammikuun l päivänä
1942 oli teuraskarjaa Yhdysvaltain,
farmeilla 74,600,000 päätä. Luetteloon,
oli kumminkin otettu nekin,
jotka ovat lypsylehmiä, mutta joutuvat
ennemmin tai myöhemmin
teurastettaviksi. Ljrpsylehmien luku
oli noin kolmas osa kokonaisluvusta.
Vaikka Amerika onkin toinen
järjestyksessä karjaa kasvattavista
maista, sillä Intiassa on 210,-
000,000 nautaeläintä, on .Amerikan
nahkojen tuotanto suurempi ja mer-kitsevämpi
ja arvokkaampi tieteellisen
siitoksen ja parkitsemismenetel-män
vuoksi.
Vuoden 1943 ajalla arvioidaan
Amerikan nahkurien ja kenkäteh-tailijoiden
saavan käytettäväkseen.
22 miljoonaa Vuotaa. Armeijan:
tarpeisiin menee arvion mukaan, ja
mukaan luettuna se määrä, mikä
tarvitaan lend-lease sopimuksen
mukaan liittolaismaihin, käytetään
tänä vuonna noin 7 miljoonaa vuotaa.
Siten siviilitarvetta varten
jää noin 15 miljoonaa vuotaa, joka
määrä vastaa suunnilleen 315 miljoonaa
paria kenkiä.
Kenkätehtailijat sanovat, että
tämä nahkan määrä on vain hieman
pienempi kuin oli keskimäärin
vuosina 1933, 1834 ja 1935. Saatavina
olevien kenkien luku tulee
siten olemaan suunnilleen sama
kuin noina vuosina, ja sille määrälle
on apuna se varastomäärä, joka
s)mtyi kahden viime vuoden a-
»alla, jolloin kenkiä valmistettiin
rekordimäärä varastoihin, minkä
määrän ^vioidaan vielä kestävän
seitsemän kutikautta, Kaikkien
aikojen suurin kenkätuotanto oli v.
1941, jolloin valmistettiin 498,-
384,000 paria kenkiä, ja seuraavana
vuotena, 1942, oli tuotanto melkein
yhtä suuri .
Nahkan saanti suunnattoman suuria
sotavoimiamme varten oli hallituksen
ensimäisiä huolia, kun asiat
alkoivat viitata sotaan päin. Ennen
Pearl Harborin tapahtumaa asetettiin
katto hinnoille erilaisten vuotien
ja nahkojen aloilla. Jo vuoden 1942
alussa asetettiin vuotien maahan
tuonti hallituksen erikoi^n toimiston
alaiseksi. Ja silloin säilytettiin
80 prosenttia parhaasta pohjanah-kasta
armeijan käytettäväksi. Viime
syksynä War Production Boar-dista
tuli jalkineiden muodin määrääjä
koko kansakunnalle. Se kielsi
kaikki uudet mallit, määräsi kannat
alennettaviksi, poimtutukset poistettaviksi
ja rajoitti värit. Samalla
I
c
h
f.
f-'
«.1
*
t
n
Ti':
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 22, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-05-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430522 |
Description
| Title | 1943-05-22-09 |
| OCR text | X A U A N T A I N A , TOUKOKUUX 22 PÄIVÄNÄ SivuS on mies, joka seisoi kultanau* .laisessa univormussa, ei ollut nä-irinäänkään kuinka hento potka-j, g^ laski itsensä laivanvarppia myö-jet Afrikan Steamship Xompanyn >£illa vanhaan laivarumilukseen. p-Jjeässä hänen tarkka katseensa kuinka tuo poikanen tai oike- ,2vnia hänen varjonsa tuli laivan ruosteiselle kannelle, josta sitten siir-jv' \-arovasti peräkannelle ja siellä niilDttautui pienestä luukusta kannen alle. likäs mies puri huultaan j a käveli ;iiuepäm mihin varjokin näkyi hä- ^isvän. Hän kumartui ja kohotti lusikua ja sanoi ''tulehan ylös, nu-lika!" •-lös tuli nuori, laiha ja kalpea-kasvoinen poikanen, joka kohta yritti lähteä juoksemaan. Mutta, iäkäs mies laski hellästi voimakkaan kä-teriää pojan käsivarreUe ja sanot: "£a tahdo tehdä niitään. pahaa si-nuile, poikaseni. Olen pitänyt silmällä kuinka sinä olet koko iltapäi- ^•än piileskellyt tässä ympärillä i to-kalk Mikä on nimesi? Ja, ;mitä, oliko sinulla aikomus lähteä :kar-kuun tässä vanhassa laivaresussa?" Katkera ilme huulillaan vastasi polia: ''Olen Jimmy Fegan^ herrani. Oien karkumatkalla, pois kotoani." "Minkätähden karkaat, Jimmy?" Poika vastasi päättävästi . e t t ä: "Sentähden kun äiti mukiloi minua siitä syystä, että pelaan jalkapalloa parhaassa puvussani toisten nulik-iain kanssa." 'Kuinka tulit valinneeksi tämän \Varrin?" 'Kuulin satamatyömiesten puhuvan keskenään päivällä, että tämä laiva lähtee liikkeelle tänä yönä." "Tiedätkö nuori mies mihinkä tämä laiva menee tällä kertaa?" kysjn iäkäs mies. . ' 'Varmasti. Tämä menee Afri-kaan, johon kaikki laivat tältä tokalta menevät," vastasi' Jimmy: nopeasti. "Isäni oli myöskin meri- ^-an yläkansi höyrykattilain alla kun hiilivarasto loppui kesken. V. 1872 ihmiset ajattelivat^ ja aivan oikein, että maailma on kutistunut. Jules Vernen kirjan sankari saattoi sen ihmisten huomioon elä- « tavalla. Me ylpeilemme, tänä-päivinä aikakauskirja artikkelien iuIsaisemiseUa, jotka ovat kokonaan tulleet radion avulla ja o i ^ a ainakin M kirjakin julkaistu, jonka ^oso sisältö tuU kaapelilla -tai radiolla. :Mutta tässä suhteessa meillä ei ole mitään ylvästelyä vuo^ (isn 1872 suhteen, jolloin "Maail- ^ >Tnpäri kahdeksassakymmenes-mrokaudessa" julkaistiin sarja- -•^L-ioituksena Pariisin Temps lehdes- ^ ja uusi luku aina sieltä kaapelilla otettiin Englantiin ja Amerikaan ^van kuin ne olisivat olleet uutisia. ^luonnollisestikin joku voi protes- Ivv?^.^ vastaan kun vertaamme ViUkien 49 vuorokautta kestänyttä ^^^aa (31,000 mailia) maailman >"^?än Jules Vernen kahdeksankym- "^--len päivän matkaan. Vernen kir-f f täytyi olla liikkeellä ai- ^- kun taas \ViUkien todellinen len- «-'ka oli vain 160 tuntia, siis kuusi ^^:;rokautta ja 16 tuntia. Hän siis j; maailman ympäri vähemmässä JT.^ seitsemässä vuorokaudessa. matkusti kaksitoista kertaa no- ^^-mmm kuin Phileas Fogg ja tuo ' .'^ sellainen eroitus mikä tekee ^^niasta„ todellakin pienen. mies." Hän katsoi iäkkään miehen kultaisia nauhoja. '^Tehän olette kapteeni, ettekös olekin?" Tiedän sen noista nauhoista, joita teillä on'', lisäsi hän hyvin ylpeänä. "Olen kapteeni Ruddy," sanoi iäkäs mies. ^'Olen vastuussa tästä laivasta," . "^Antakaa minun tulla mukaanne, kanssanne Afrikaan," pyysi Jimmy. "Minun täytyy kaikin mokomin päästä täältä pois." "Entäs isäsi?" Synkkä ilme kuvastui nuoren miehen kasvoille ja melkeiii karkeasti sanoi hän, että "Isäni tapettiin kaksi vuotta sitten." Kapteeni Ruddy selvitti kurkkuaan. "Ja äitisi mukiloi sinua aina, poikaseni. Niinkö?" kysyi hän katsoen pojan päälle. "Oh, eihän toki sentään aina," sanoi Jimmy nopeasti. "Se vain johtuu siitä kun minä tahdon näyttää äidille, että minä en ole enää mikään n u l ^ a . Sillä joka tapauksessa kun joku tulee 13 vuoden ikäiseksi, niin täytyy hänellä olla oikeus pelata jalkapalloa parhaassa puvussaankin jos hän vain niin haluaa, ilman että hänt ä siitä mukiloidaan." Samassa kuului suurläänistä puhetta tokalta. Iäkäs mies nousi nopeasti ylös. "Siellä tulee miehistö", sanoi hän. "On parasta, että piilottaudut numero neljänteen ja olet hiljaa siellä siksi kunnes olemme saapuneet merelle, Jimmy." Hän näytti tietä .ja alkoi laskeutua teräsrappu-sia myöten alas. synkkään pimeään syvyyteen. Taskulampun valossa he sinne menivät, mutta lamppunsa hän toi mukanaan takaisin tullessaan. "Sinä tulet olemaan täällä täydessä turvassa. Käyn sinua aina silloin tällöin katsomassa", sanoi kapteeni ja poistui. Kaksi tuntia myöhemmin meni hän katsomaan poikaa ja näki hänet taskulampun valossa olevan hyvin tiukasti kyyristyneenä johonkin sopukkaan. "Ja-ah. Näyttää siltä, että voit hyvin täällä", sanoi hän i - loisesti pojalle. "Ky-kyllä," sai Jimmy sanotuksi. "Voin erittäin hyvin. Ou niin hauskaa vain." Hän sai pakotetun naurun irti itsestään. Täällä kuuluu sellaista omituista nitinää ja natinaa ja narskutusta aina tavan takaa, kapteeni Ruddy." "Oh, ne ovat vain rottia," sanoi iäkäs mies hyvin välinpitämättömäst i . ^^Rottia?" "Niinpä niin, rottia. Mutta niihin tottuu h3rvin pian, paitsi että joskus niitä voi mie^ löytää makuupun-kastaankin," selitti kapteeni Ruddy % v i n harvakseen, "Minäkin pakenin kotoani juuri samalla tavalla •kuin sinäkin nyt. Se oli purjelaiva. En päässyt takaisin ennenkuin vasta kolmen vuoden pääslä. Mutta kyllä minulla oli sitten myöskin silkkej ä ja vaikka mitä äidilleni." • "Lyönpä veikkaa, että hän oli silloin iloinen, kapteeni Ruddy?" Vanhamies räpäytti hieman silmiään ja sanoi sitten: "Hän ei koskaan nähnyt niitä, poikaseni. Hän oU silloin jo haudassaan. Ja minultakin jäi hänelle sanomatta kuinka pahoillani olin, että olin tuottanut hänelle niin paljon sydäntuskia." Poika puri huuliaan ja kyyneleitä alkoi vyöryä hänen poskilleen. Viereisestä laivasta kuului visselin puhallus. "Se on hinaajalaiva, poika- T JUSI rekryyttisotilas Setä Samu- ^ Iin sotaväessä kuluttaa ensimmäisenä vuoten armeijassa ollessaan kyTnmeiiH "päxiä kenkiä. Siviilinä ollessaan kulutti hän vuotta kahden keskimäärin ainoastaan kaksi paria. Sodan suunnaton kulutus, kovapohjaisten kenkien tarve sotilaille, on sittenkin vain osa koko kysymyksestä. Sen lisäksi tarvitaan, selitetään Xational Geogrvaphic Societyn bulletinissa, sotaa varten suunnattomat määrät hyvää näakää vöiksi, hihnoiksi, kypäreihin, sääryksiin, takkeihin, kinttaisiin, koteloiksi. "Satuloiksi, suitsiksi, valjaiksi ja sotainstrumenttilaatikoiksi ja muiksi. Lyhyesti sanoen, armeijan nahkan tarve lasketaan kymmenen kertaa suuremmaksi kuin on siviilielämän nahkan käyttö. Mutta vaikka näin on tehtykin rajoituksia kenkien käytössä, on A-merika sittenkin se maailman maa, jossa kansalla on parhaat kengät. Kolmen viimeisen vuoden ajalla o-n i , " sanoi kapteeni Ruddy. "Lähdemme matkalle noin 15 minuutin kuluttua. En voi tulla käymään luonasi ennenkun vasta kun ollaan jo merellä, Jimmy. Sinä mahdollisesti tulet merikipeäksi. Mutta* ällä anna sen masentaa itseäsi äläkä päästä mitään ääntä. Sillä jos laivan puosu saa sen kuulla, niin hän voi asettaa sinut nuoranpäähän ja viskata valaskaloille, ennenkuin minä ehdin väliin. Minä jätän tuon luukun auki, että saat tänne raitista ilmaa, ennenkuin laivamiehet naulaavat sen kiinni," sanoi hän ja kiipesi sitten kannelle. Kapteeni Ruddy meni keskelle laivaa ja asettui sinne seisomaan, pitäen silmällä numero neljättä kans-sin reikää. Alkoi sitten hetken päästä astella perälle päin. Mutta tuskin oli ehtinyt .ottamaan kymmentä askelta, kun hän näki pimeässä Jimmyn hennon olennon tulevan esiin reiästä. Sitten hän näki kuinka Jimmy Reganin varjo kulki laivasta tokalle kiinnitettyä; yaippia kohti, jota myöten hän edelleen näki Jimmyn varjon luisuvan alas tokalle ja siitä edelleen häviävän kohti San Franciscon kirkkaasti valaistuja katuja. Laivamiehet tulivat ja vetivät laivasta laiturille johtavan laskusillan ylös laivalle. Warri alkoi hiljalleen irrota laiturista ja etenemään kohti lahtea. Vanhan kapteenin siniset äilraät, joilla hän oli 60 vuoden ajan katsonut tutkivasti merellä, loistivat ilosta kun hän onnelliseni astui luotsin viereen luotsisillalle. "No niin, kapteeni," sanoi luotsi naurahtaen. "Tämän vanhan War-rin viimeinen matka ei ota kun noin kolmen tunnin ajan. Ja takaanpa, että ei ota myöskään pitkää aikaa kun se on sitten kranaatteina jollain taistelukentällä. Katsokaas, näiden vanhojen hylkyjen särkeminen käy joutuin siellä laivanrakennuspaikoil-la." "Niin käy", sanoi kapteeni Ruddy, hieman katkerasti. "Ne hävittävät kaikki meidät vanhat hylyt hyvin nopeaan sen jälkeen kun olemme tulleet kykenemättömiksi taistelemaan enempi merellä. Kuulehan, Jim," jatkoi hän vielä, "etkö sattuisi tietämään mistä minä saisin jonkun vahtimiehen paikan? Sellaisen joka kestäisi yhtä kauan kuin tämäkin minkä olen ollut tässä asemassa?" \at amerikalaiset käyttäneet keskimäärin kolme j a puoli paria .kenkiä vuotta kohden, kukin yksilö. V i ranomaisten selityksen mXikaan tulee alennus tai A^ähennys kolmeen pariin wodessa tuottamaan vain vähän epämukavuuksia. Merkillistä kyllä on nahka ainoastaan sivutuote. Saatavissa olevien nahkojen lukumäärä riippuu teurastetuista eläimistä, niiden luvusta- Teurastus tapahtuu lihan saamiseksi,' ja liha niaksaä enemmän kuin nahka. Siten nahkurin nahkojen saannin määrä parkitsemista N^arten riippuu aina siitä teurastetaanko e-nemmän tai vähemmän eläimiä. Myöskin rajoittaa nahkojen saantia se, että vuotien kuletus Etelä-.\me-rikasta on huomattavasti vähentynyt kuljetusvälineiden puutteen vuoksi. Mutta Amerikan karjan luku on suuri ja oleellista vähentj'niis-tä ei ole pelättävissä aivan lähitulevaisuudessa. Tammikuun l päivänä 1942 oli teuraskarjaa Yhdysvaltain, farmeilla 74,600,000 päätä. Luetteloon, oli kumminkin otettu nekin, jotka ovat lypsylehmiä, mutta joutuvat ennemmin tai myöhemmin teurastettaviksi. Ljrpsylehmien luku oli noin kolmas osa kokonaisluvusta. Vaikka Amerika onkin toinen järjestyksessä karjaa kasvattavista maista, sillä Intiassa on 210,- 000,000 nautaeläintä, on .Amerikan nahkojen tuotanto suurempi ja mer-kitsevämpi ja arvokkaampi tieteellisen siitoksen ja parkitsemismenetel-män vuoksi. Vuoden 1943 ajalla arvioidaan Amerikan nahkurien ja kenkäteh-tailijoiden saavan käytettäväkseen. 22 miljoonaa Vuotaa. Armeijan: tarpeisiin menee arvion mukaan, ja mukaan luettuna se määrä, mikä tarvitaan lend-lease sopimuksen mukaan liittolaismaihin, käytetään tänä vuonna noin 7 miljoonaa vuotaa. Siten siviilitarvetta varten jää noin 15 miljoonaa vuotaa, joka määrä vastaa suunnilleen 315 miljoonaa paria kenkiä. Kenkätehtailijat sanovat, että tämä nahkan määrä on vain hieman pienempi kuin oli keskimäärin vuosina 1933, 1834 ja 1935. Saatavina olevien kenkien luku tulee siten olemaan suunnilleen sama kuin noina vuosina, ja sille määrälle on apuna se varastomäärä, joka s)mtyi kahden viime vuoden a- »alla, jolloin kenkiä valmistettiin rekordimäärä varastoihin, minkä määrän ^vioidaan vielä kestävän seitsemän kutikautta, Kaikkien aikojen suurin kenkätuotanto oli v. 1941, jolloin valmistettiin 498,- 384,000 paria kenkiä, ja seuraavana vuotena, 1942, oli tuotanto melkein yhtä suuri . Nahkan saanti suunnattoman suuria sotavoimiamme varten oli hallituksen ensimäisiä huolia, kun asiat alkoivat viitata sotaan päin. Ennen Pearl Harborin tapahtumaa asetettiin katto hinnoille erilaisten vuotien ja nahkojen aloilla. Jo vuoden 1942 alussa asetettiin vuotien maahan tuonti hallituksen erikoi^n toimiston alaiseksi. Ja silloin säilytettiin 80 prosenttia parhaasta pohjanah-kasta armeijan käytettäväksi. Viime syksynä War Production Boar-dista tuli jalkineiden muodin määrääjä koko kansakunnalle. Se kielsi kaikki uudet mallit, määräsi kannat alennettaviksi, poimtutukset poistettaviksi ja rajoitti värit. Samalla I c h f. f-' «.1 * t n Ti': |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-05-22-09
