1949-12-10-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
nerin talon portti J
ijsäääkäytävän eted
ieltä, missä räystäs^
listen; tou sadevesi
li katon rakosista jJ
lU kertoi kerran, että
ih saapui inuutamiJ
tkiponmiitetusta tai
kirjavin julistdnJ
stä oli nyt kuhnut!
ilossa vielä täydelliJ
;elivät -vielä vuoteisi
us oli luonut suuriJ
las. 'Niin, tämä M
Jrin talolle. Oli vaiJ
•oksessa lopetti yhti
imaan ja kuuntelil
iereiisessä huoneessa!
kiarvaamatonta hill
n vapaaehtoisen pa-i
a peloissaan, "kuu-l
-yön rauhaa. Palo-!
neen käryä. Emän-!
huoneeseen ja; seisoi!
en käryä? Luulet-!
iri tulipalolta", vas-j
li puheensorinaa jal
elien kopina. Silläl
Zehrier-talon eteen.!
porttia oli tikkaatl
>livat matkalla kol-j
)tain", sanoi herral
3U3 Maria, ajatellaJ
i; kuulunut mitään.j
en, mutta he eiyätj
sten raskaita aske-j
een ulos ikkunastal
irka samassa. - 1
Inä seisoi mainittu}
»yörät olivat painu-|
;i hänen oli kutsutj
hakea lukkoseppä)
i. Hän ei halunnut|
Mikä älytön miesi
, kohti asuntoaanj
koska avain, iherr^
i huolimatta ei oli
mänä seisoi herr^
in haki Qjätoivoisj
ii-kuiri 'liiraat^H
veti esUle av2unnij
jveeniskusta auki]
Rouva AVokurkari
vrisi nopeasti asuni
n
A 7"OlKO ihmisellä olla muuta
V kuin kulttuuri,
» paamaaraa
ä meissä sen /'^H
Hn suhteissa ym
sehän on !ioko inhimillisein kehityksen
sisältö ja ikuisesti etenevä päämäärä:
— Ja sitten kollegani kirjailijat: minun
mielessäni Kirjailijaliiton kokoukset
er\ ät saa olla yksinomaan hupaisia kes-kusteluhetkiä
lasin ääressä, kyllä niissä
pitää olla \-issi linja ammatillisessa irfie-lessä
ja kulttuurinäkemyksen laajentamisessa;
Mitä sitten muuten .Kirjailijaliittoon
tulee, olen sitä mieltä, että
me vaseministokirjäilijat olemme siinä
suhteessa kärsineet hyväuskoisuudessamme
haaksirikon. «Nukkuvaa näyttää
olevan vaikea herättää.
— Minusta tuntuu, että, kirjailijat ottavat
vastuimsa liian ;kevyfö^^^
nyt kirjaHijöistä, koskaitsfe olen kirjoittava
ihminen, ja koska tämä kysymys
on minulle vakava.
— Se, etltä ihmiset sen lisäksi, että
tekevät työtä, syövät ja rakastavat ja
saavat lapsia, miyös lukevat.jöt^h, johtuu
heidän henkisestä nälästääh. Jos
ihmisellä, on nälkä, ei öl6 oikiöin, että
työnnän hänen sinihunsa sahajauhoja
tai suorastaan myrkyllisrä ravintoaineita.
Hänen on saatava ruokaa, joka virkistää
ja voimistiaa häntä työssään Ja
pyrkimyksissään.;
— En suiiikaan tarkoita, että kaiken
kirjallisuuden pitäisi ollaa vakavaa ja
opettavaa ja ptölitikpivaa. Runo linnunlaulusta
tai kukkasista on hy^^ä,
koska se on elämänmyönteinen; Runoilijan
laulussa tavallinen ihminen näkee
oman kauneuselämyksensä sanoihin puettuna
— hän-tuntee silloin iloa ja tyydytystä,
elännä tuntuu rikkaalta. On
hyvä olla ihminen ja tajuta kauneus.
— Näennäisesti elämänkielteinen,
kärsimyksistä iaulava runo tai kärsimystä
kuvaava kertomuskin voi olla ihmiselle
rikastuttava kokemus. Kun ihminen
näkee saman, minkä hän itse on
kärsinyt, .sanoiksi puettuna, se on huojennus
hänelle^ Tai sitten toiseh kärsimyksen
tapaaininen äkkiä laajentaa hänen
näkentyspiiriääri: tuöäsa on kärsi-
'mys, jonka olemassa idostäi^^ ei
ole aavistustakaan.—Tuossa oh väätyys,
jota ei safei oHa.
-— Jos kirjailija kuvaa Ämistä Ja yhteiskuntaa,
hänen vastuunsa on sitä
suurempi. Silloin ei r"tä vain tuntemis-fcyky
ja taito välittää tunnelma toiselle
ihmiselle. Kirjailijan on oltava viisas,
siinä on hänen vastuunsa. iHänen on
katsottava ympärilleen näkevin silmin,
tunnettava ihmisen sielu ja kaikki se
mikä siihen vaikuttaa. Kirjailijan on
ymmärrettävä. Eikä ihmistä voi ymmärtää,
jollei tiedä ja ymmärrä sitä,
miksi häh pn juuri sellainen kuin kulloinkin
on. Ja siksi — tässä on meidän
ohjelmamme — kirjailijan on oltava
selvillä yhteiskunnasta, jossa ihminen
elää,- tajuttava yhteiskunnallinen
liikunta. Goethe ilmaisee sen sanoessaan
suunnilleen näin: Avarra sydäme--
sille, mikä ajassa on suurta, ja teos
on syntyvä.
— Meidän aikamme on suurta, koska
se on aikaa) Jolloin ihnuskunta elää
synnytystuskia siirryttäessä: uuteen yhteiskunnalliseen
vaiheeseen, uuteMi si-vistysvaiheeseen;.
V Kysymys' on vain
siitä/ kykenevätkö -kinailijät sen ym-
»närtämäänjä kykenevätkö he siitä
J^ertcmaan, niin että muutkin ymmär-Öisivät
Ja saisivat sfltä «skoa Ja voi- -
"laa ja rohkeutta.
O a inminen ja Kauneus
Tässä kirjoiitiksessa selostaa kirjailijatar ELVI SINERVO, yksi
Suomen nuorimman ritnoilijapolven lahjakkaimpia edustajia, mitä kirjailijan
pitää olla. Elvi Sinervolla pn merkittävä asema maansa mo-rimmah
kirjailijapolven keskuudessa. Paitsi runoilijand^ hän on herättänyt
huomiota aikaisenpnin ilmestyneillä proosateoksillaan "Runo
SÖörnäisistä" ja "Palavankylän seppä". Hänen runokokoelmanpa "Pilvet"
on tunnustettu erittäin kauniiksi runoteokseksi. Tämä kirjoitus on
julkaistu Suomessa ilmestyvässä "Taiteen maailma"-julkaisussa v. 1946
— Meille sosialistisille kirjailijoille oli
kolmikymmenluku raskas. Elimme
maahan poljetun työväenliikkeen mukana,
näimme ympärillämme ihmisiä,
Jotka taistelivat sitkeästi Ja epätoivoisesti
pulakauden jä fasismin puserruksessa
ja; näimme myös ympärUlämme
niitä, jotka eivät nutään tajunneet.
-— Me olimme nuoria Ja taahdoimme
reagoida kaikkea tuota vastaan,, mutta
me emme saaneet. Meidän piti kuiskata,
kun tahdoimme: huutaa. Toisaalta
taistelevat työläiset vaativat Ja odotti^
vat sellaista, mitä emme voineet tai mi-,
hin emme kyenneetkään. Muistan hyvin,
kuinka eräs nuori mies sanoi minulle
kerran kirjoittamisesta puhuessam-
.mie: "Me odotamme, että kuvaisit sankareita,
niin että he innostaisivat meitä
•taisteluun." Se oli vaatimus, jota ainakin
minun oli mahdoton täyttää. Ensinnäkin
oli maidotonta saada Julkaistuksi
sellaista, mitä hän tarkoitti, - kuvausta
ihmisistä taistelussa, jonka lait, puhumattakaan
ainoasta sallitusta julkisesta
mielipiteestä, tuomitsivat rikolliseksi. Ja
toiseksi: minä en silloin nähnyt sankareita.
En sellaisiai, joita hän tarkoitti.
iNäin vain kauheassa puristuksessa eläviä
ihmisiä, jotka tuo puristus usein tek
i ahtaiksi. Sanoin: "Hyvä on,; kirjoitan
heistä, kun löydän heitä. Jos sinä
osoittaudut sankariksi, kirjoitan vaikka
Muusta." Kävi niin, että hän sodan
aikana osoittautui sankariksi. Nyt
voisin kirjoittaa sankarista Ja sankarillisuudesta,
mutta-myöskin niin paljon
sahkarittomuudesta, heikkoudesta, pie-;
nuudesta. Se on raskas Ja vaativa tehtävä,
se vaatii tietämistä Ja taitamista
jä rehellisyyttä. Kirjailijan on oltava
rehellinen. Jokainen tunnus, jonka hän
lausuu, jollei hän sitä ole pohjiaan myöten
omaksunut, taistellut itselleen koke-hiuksien
kaui-ta, oh^alhe; -
— Jos kirjailija on tosi Ja rehellirien,
hänen ei tarvitse pelätä tendenssHurjai-lijan
mainetta.
— Kun puhutaan puolueett(»nasta
taiteesta, tarkoitetaan porvarillista taidetta.
"Porvarillinen kirjailija niin
kuin sosialistinenkaan ei kirjoita vain
kynällään Ja kirjoituskoneellaan, vaan
koko olemisellaan. Jos hän on saanut
porvarillisen kasvatuksen, koonnut elämänkatsomuksensa
porvarillisten filosofien
teoksista, "niin hän kirjoittaa siten
kuin kaiken sen perusteella näkee,
ja hänen ajatuksensa ovat tietysti porvarillisia.
Miksi häntä silloin sanotaan
puhtaan taiteen, puolueettoman
taiteen edustajaksi? Mutta jos kirjailija
on elänyt aivan toisenlaisessa ympäristössä,
lukenut sosialistisia teoksia
ja löytänyt niistä teorian, ^jota todellisuus
tottelee', ja jos tämä ilmenee hänen
teoksissaan, miksi se ei enää ole
puhdasta taidetta?
— En nyi puhu propagandasta. Propaganda
ei ole taidetta, mutta taide voi
täyttää saman tehtävän kuin propaganda,
herättää, sytyttää, innostaa. Ja silloin
siitä ei voi olla mitään pahaa sanottavaa.
— Myönnän kyllä: me saatamme ky.
Viuhtaitetlija Jimmy Govfler. IVinni-pegistä
on järjestänyt alunp'erin sen
vanhan ajan tanssimusiikin, joka kuid"
iaan CBC.n (Canadan Yleisradio/,
kautta joka sunnuntai-ilta klo 12 kaik*
kialla Canadassa. Hänen musiikkihar"
rastuMettsä o^mt kuitenkin vaiti: sivu»
hommaa hän on ammatiltaan rauta*
tietäinen.
toin vakaumustamme; Ja silloin kun
kirjoitamme todellisen taiteellisen io-nöituksen
vallassa, koko olemuksellani*,
mej sydämellänime ja päällämme, kaikesta
siitä, mitä olemme amnrientaneet
elämältä, niin älköön sanottako, että sa
ei ole taidetta siksi, että me olemme sosialisteja
cinmekä sitä salaa taideteok«
sissamme. V
•— Politiikasta kirjoittaminen voi olla
taidetta. Sillä kuten rakkaus on elämää,
voi poliittinen taistelukin olla ihmiselle
elämää. Emme tahdo kieltää itseämme
taiteilijoina olemasta sitä, mitä olemme
Emme .myöskään vaadi, että kaikki tai- '.
teili ja t valitsisivat saman aihepiirin,
tunnustamme kaiken taiteen, joka auttaa
ihmistä hänen kulttuuritehtävässään:
pedon nujertamisessa itsessään.
Elvi Sinervo, lyyrikko, prosaisti, sosialisti
ja inhimillinen ihminen on sa-honut
mielipiteensä käsi sydämellä. Hän
on paljon miettinyt asioita Ja omaksu-nu
t mielipiteensä ehdottomina, tinkihätä
kisällilauluja, me teemme tilaukmättöminä
. . . niinkuin vain rehellinen
sesta runoja ennättämättä manata esiui suomalainen kirjailija voi tehdä,
latenttia Inspiraatiota, emmekä me sil- ;. —' • , .
loin vaadi, että sitä sanottaisiin taiteeksi.
Mutta emme koskaan kirjoita vas-
0|N toivotonta ratkaista, kuka Amerikan
mantereen \*arsinaisesti löysi.
Jo kiinalaisten väitetään tulleen
sinne Kamtshatkan ja Aleuttien kautta.
Pohjoismaalaisten retkistä sen si-jaaif
tiedetään varmoja seikkoja. V . 983
tuli Erik p7/«ö/«ew Islannista Grönlantiin,
ja v, 1000 hänen poikansaXe// saapui
varsinaisen Amerikan rannikolle,
jonka hän nimitti Viinimaaksi. Nämä
löydöt jävät kuitenkin unohduksiin, ja
kun meidän aikanamme sanomme Kris-toffer
Kolumbusta Amerikan lÖ3rtäjäk-si,
niin on tämä täysin oikeutettu.
Kolumbus sjTityi Genovassa^ v . 1446
kankurin poikajna. Jo nuorena hän Joutui
purjehtimaan kaifciUa Euroopan merillä
ja oli mukana merirosvoja vastaan
taisteltaessa Välimerellä. Kerrotaan
•hänen käyneen; Islannissakin, -mutta sit
ä ei ole voitu todistaa. Varmasti tiedetään
hänen käyneen Englaiinissa Ja
Guinean rannikolla.-Hän oli rohkea Ja
kelpo merimies Ja omasi vilkkaan mielikuvituksen,
niin vilkkaan, että se toisinaan
teki hänelle tepposiaan.
Kun firenzeläinen oppinut Toscänel^
li esitti teoriansa, että kun maa oli pallon
muotoinen, niin purjehtimalla suoraan
länteen, pitäisi saapua Intiaan,
tuohon Idän ihmemaahan, johon portugalilaiset
pyrkivät .vaivalloisen Kap-maan
ympäripurjehduksella, niin Kolumbus
heti innostui asiaan. Hän yritti
taivuttaa Portugalin kuninkaan varustamaan
hänelle tarvittavat alukset, mutta
siihen hallitsija ei suostunut. Kolumbusta
pidettiin Lissabonissa vain tyh-
Santa Maria, Pinta ja Nina, purjehtimaan
länttä .kohden.
Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli-i^
at Kanarian saaret. Joilla Kolumbus
joutui oleilemaan pitkähkön aikaa, kun
Pinta oli saanut vaurioita. Jotka oli korjattava.
Kun nämä oli saatu suoritetuksi,
lähti laivue jälleen suuren valtameren
ulapoille. •
Matkasta on julkaistu mitä saduno-maisimpia
tarinoita, mm. miten merimiehet
alkoivat kapinoida, kun maata
ei saatu näkyviin. Kolumbus saatiin lupaamaan,
että ellei kolmen päivän kuluttua
maata ilmesty näköpiiriin, niin
lähdetään paluumatkalle Espanjaan.
Monesti näytti s*ltä, että maata oli edessä,
mutta pettymyksiä ne vain olivat.
Vasta lokak, 12 pnä 4492 iltana eräs
Pintan tähystäjä näki kuiTR valaiseman
rannikon laivan keulassa. Miehistön
jänpäiväisenä kerskailijana. ilo oli suuri, kun vihdoinkin oli päästy
Hän lähti nyt Espanjaan esittämään Intiaan, joksi Kolumbus sitä luuli. Hän
asiansa kuningas Ferdinandille ja ku- nousi heti maihin, joka osoittautui pie-ningatar
Isabellalle. Nämä eivät ensin neksi saareksi. Alkuasukkaat sanoivat
suostuneet Kolumbuksen ehdotuksiin, saaren inimenä olevan Guanahani, muttai
mutta jonkin ajan kuluttua Isabella i l - Kolumbus antoi sille nimen San Salya-mottti
varustavansa Kolumbukselle kolme
alusta; Näin kävikin, Ja elok. 3
pnä 1492 Kolumbus lähti Paloksen satamasta
laivoineen, Joiden nimet olivat
dor (Pelastaja). Samalla hän juhlallisesti
otti saaren Espanjan kuninkaaa
haltuun. .
SaarUta hän tapasi vain muutamia
(LAUANTAINA, JOUtLtJKUUN 10 PÄIVÄNÄ, 1945?
'n
•M
mm
.m
".räfftf -•,'•••41
•?:3 I
ihl h •
mm
imi m
.•••••V;£
•'•-'"{f
''mmm
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 10, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-12-10 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki491210 |
Description
| Title | 1949-12-10-03 |
| OCR text | nerin talon portti J ijsäääkäytävän eted ieltä, missä räystäs^ listen; tou sadevesi li katon rakosista jJ lU kertoi kerran, että ih saapui inuutamiJ tkiponmiitetusta tai kirjavin julistdnJ stä oli nyt kuhnut! ilossa vielä täydelliJ ;elivät -vielä vuoteisi us oli luonut suuriJ las. 'Niin, tämä M Jrin talolle. Oli vaiJ •oksessa lopetti yhti imaan ja kuuntelil iereiisessä huoneessa! kiarvaamatonta hill n vapaaehtoisen pa-i a peloissaan, "kuu-l -yön rauhaa. Palo-! neen käryä. Emän-! huoneeseen ja; seisoi! en käryä? Luulet-! iri tulipalolta", vas-j li puheensorinaa jal elien kopina. Silläl Zehrier-talon eteen.! porttia oli tikkaatl >livat matkalla kol-j )tain", sanoi herral 3U3 Maria, ajatellaJ i; kuulunut mitään.j en, mutta he eiyätj sten raskaita aske-j een ulos ikkunastal irka samassa. - 1 Inä seisoi mainittu} »yörät olivat painu-| ;i hänen oli kutsutj hakea lukkoseppä) i. Hän ei halunnut| Mikä älytön miesi , kohti asuntoaanj koska avain, iherr^ i huolimatta ei oli mänä seisoi herr^ in haki Qjätoivoisj ii-kuiri 'liiraat^H veti esUle av2unnij jveeniskusta auki] Rouva AVokurkari vrisi nopeasti asuni n A 7"OlKO ihmisellä olla muuta V kuin kulttuuri, » paamaaraa ä meissä sen /'^H Hn suhteissa ym sehän on !ioko inhimillisein kehityksen sisältö ja ikuisesti etenevä päämäärä: — Ja sitten kollegani kirjailijat: minun mielessäni Kirjailijaliiton kokoukset er\ ät saa olla yksinomaan hupaisia kes-kusteluhetkiä lasin ääressä, kyllä niissä pitää olla \-issi linja ammatillisessa irfie-lessä ja kulttuurinäkemyksen laajentamisessa; Mitä sitten muuten .Kirjailijaliittoon tulee, olen sitä mieltä, että me vaseministokirjäilijat olemme siinä suhteessa kärsineet hyväuskoisuudessamme haaksirikon. «Nukkuvaa näyttää olevan vaikea herättää. — Minusta tuntuu, että, kirjailijat ottavat vastuimsa liian ;kevyfö^^^ nyt kirjaHijöistä, koskaitsfe olen kirjoittava ihminen, ja koska tämä kysymys on minulle vakava. — Se, etltä ihmiset sen lisäksi, että tekevät työtä, syövät ja rakastavat ja saavat lapsia, miyös lukevat.jöt^h, johtuu heidän henkisestä nälästääh. Jos ihmisellä, on nälkä, ei öl6 oikiöin, että työnnän hänen sinihunsa sahajauhoja tai suorastaan myrkyllisrä ravintoaineita. Hänen on saatava ruokaa, joka virkistää ja voimistiaa häntä työssään Ja pyrkimyksissään.; — En suiiikaan tarkoita, että kaiken kirjallisuuden pitäisi ollaa vakavaa ja opettavaa ja ptölitikpivaa. Runo linnunlaulusta tai kukkasista on hy^^ä, koska se on elämänmyönteinen; Runoilijan laulussa tavallinen ihminen näkee oman kauneuselämyksensä sanoihin puettuna — hän-tuntee silloin iloa ja tyydytystä, elännä tuntuu rikkaalta. On hyvä olla ihminen ja tajuta kauneus. — Näennäisesti elämänkielteinen, kärsimyksistä iaulava runo tai kärsimystä kuvaava kertomuskin voi olla ihmiselle rikastuttava kokemus. Kun ihminen näkee saman, minkä hän itse on kärsinyt, .sanoiksi puettuna, se on huojennus hänelle^ Tai sitten toiseh kärsimyksen tapaaininen äkkiä laajentaa hänen näkentyspiiriääri: tuöäsa on kärsi- 'mys, jonka olemassa idostäi^^ ei ole aavistustakaan.—Tuossa oh väätyys, jota ei safei oHa. -— Jos kirjailija kuvaa Ämistä Ja yhteiskuntaa, hänen vastuunsa on sitä suurempi. Silloin ei r"tä vain tuntemis-fcyky ja taito välittää tunnelma toiselle ihmiselle. Kirjailijan on oltava viisas, siinä on hänen vastuunsa. iHänen on katsottava ympärilleen näkevin silmin, tunnettava ihmisen sielu ja kaikki se mikä siihen vaikuttaa. Kirjailijan on ymmärrettävä. Eikä ihmistä voi ymmärtää, jollei tiedä ja ymmärrä sitä, miksi häh pn juuri sellainen kuin kulloinkin on. Ja siksi — tässä on meidän ohjelmamme — kirjailijan on oltava selvillä yhteiskunnasta, jossa ihminen elää,- tajuttava yhteiskunnallinen liikunta. Goethe ilmaisee sen sanoessaan suunnilleen näin: Avarra sydäme-- sille, mikä ajassa on suurta, ja teos on syntyvä. — Meidän aikamme on suurta, koska se on aikaa) Jolloin ihnuskunta elää synnytystuskia siirryttäessä: uuteen yhteiskunnalliseen vaiheeseen, uuteMi si-vistysvaiheeseen;. V Kysymys' on vain siitä/ kykenevätkö -kinailijät sen ym- »närtämäänjä kykenevätkö he siitä J^ertcmaan, niin että muutkin ymmär-Öisivät Ja saisivat sfltä «skoa Ja voi- - "laa ja rohkeutta. O a inminen ja Kauneus Tässä kirjoiitiksessa selostaa kirjailijatar ELVI SINERVO, yksi Suomen nuorimman ritnoilijapolven lahjakkaimpia edustajia, mitä kirjailijan pitää olla. Elvi Sinervolla pn merkittävä asema maansa mo-rimmah kirjailijapolven keskuudessa. Paitsi runoilijand^ hän on herättänyt huomiota aikaisenpnin ilmestyneillä proosateoksillaan "Runo SÖörnäisistä" ja "Palavankylän seppä". Hänen runokokoelmanpa "Pilvet" on tunnustettu erittäin kauniiksi runoteokseksi. Tämä kirjoitus on julkaistu Suomessa ilmestyvässä "Taiteen maailma"-julkaisussa v. 1946 — Meille sosialistisille kirjailijoille oli kolmikymmenluku raskas. Elimme maahan poljetun työväenliikkeen mukana, näimme ympärillämme ihmisiä, Jotka taistelivat sitkeästi Ja epätoivoisesti pulakauden jä fasismin puserruksessa ja; näimme myös ympärUlämme niitä, jotka eivät nutään tajunneet. -— Me olimme nuoria Ja taahdoimme reagoida kaikkea tuota vastaan,, mutta me emme saaneet. Meidän piti kuiskata, kun tahdoimme: huutaa. Toisaalta taistelevat työläiset vaativat Ja odotti^ vat sellaista, mitä emme voineet tai mi-, hin emme kyenneetkään. Muistan hyvin, kuinka eräs nuori mies sanoi minulle kerran kirjoittamisesta puhuessam- .mie: "Me odotamme, että kuvaisit sankareita, niin että he innostaisivat meitä •taisteluun." Se oli vaatimus, jota ainakin minun oli mahdoton täyttää. Ensinnäkin oli maidotonta saada Julkaistuksi sellaista, mitä hän tarkoitti, - kuvausta ihmisistä taistelussa, jonka lait, puhumattakaan ainoasta sallitusta julkisesta mielipiteestä, tuomitsivat rikolliseksi. Ja toiseksi: minä en silloin nähnyt sankareita. En sellaisiai, joita hän tarkoitti. iNäin vain kauheassa puristuksessa eläviä ihmisiä, jotka tuo puristus usein tek i ahtaiksi. Sanoin: "Hyvä on,; kirjoitan heistä, kun löydän heitä. Jos sinä osoittaudut sankariksi, kirjoitan vaikka Muusta." Kävi niin, että hän sodan aikana osoittautui sankariksi. Nyt voisin kirjoittaa sankarista Ja sankarillisuudesta, mutta-myöskin niin paljon sahkarittomuudesta, heikkoudesta, pie-; nuudesta. Se on raskas Ja vaativa tehtävä, se vaatii tietämistä Ja taitamista jä rehellisyyttä. Kirjailijan on oltava rehellinen. Jokainen tunnus, jonka hän lausuu, jollei hän sitä ole pohjiaan myöten omaksunut, taistellut itselleen koke-hiuksien kaui-ta, oh^alhe; - — Jos kirjailija on tosi Ja rehellirien, hänen ei tarvitse pelätä tendenssHurjai-lijan mainetta. — Kun puhutaan puolueett(»nasta taiteesta, tarkoitetaan porvarillista taidetta. "Porvarillinen kirjailija niin kuin sosialistinenkaan ei kirjoita vain kynällään Ja kirjoituskoneellaan, vaan koko olemisellaan. Jos hän on saanut porvarillisen kasvatuksen, koonnut elämänkatsomuksensa porvarillisten filosofien teoksista, "niin hän kirjoittaa siten kuin kaiken sen perusteella näkee, ja hänen ajatuksensa ovat tietysti porvarillisia. Miksi häntä silloin sanotaan puhtaan taiteen, puolueettoman taiteen edustajaksi? Mutta jos kirjailija on elänyt aivan toisenlaisessa ympäristössä, lukenut sosialistisia teoksia ja löytänyt niistä teorian, ^jota todellisuus tottelee', ja jos tämä ilmenee hänen teoksissaan, miksi se ei enää ole puhdasta taidetta? — En nyi puhu propagandasta. Propaganda ei ole taidetta, mutta taide voi täyttää saman tehtävän kuin propaganda, herättää, sytyttää, innostaa. Ja silloin siitä ei voi olla mitään pahaa sanottavaa. — Myönnän kyllä: me saatamme ky. Viuhtaitetlija Jimmy Govfler. IVinni-pegistä on järjestänyt alunp'erin sen vanhan ajan tanssimusiikin, joka kuid" iaan CBC.n (Canadan Yleisradio/, kautta joka sunnuntai-ilta klo 12 kaik* kialla Canadassa. Hänen musiikkihar" rastuMettsä o^mt kuitenkin vaiti: sivu» hommaa hän on ammatiltaan rauta* tietäinen. toin vakaumustamme; Ja silloin kun kirjoitamme todellisen taiteellisen io-nöituksen vallassa, koko olemuksellani*, mej sydämellänime ja päällämme, kaikesta siitä, mitä olemme amnrientaneet elämältä, niin älköön sanottako, että sa ei ole taidetta siksi, että me olemme sosialisteja cinmekä sitä salaa taideteok« sissamme. V •— Politiikasta kirjoittaminen voi olla taidetta. Sillä kuten rakkaus on elämää, voi poliittinen taistelukin olla ihmiselle elämää. Emme tahdo kieltää itseämme taiteilijoina olemasta sitä, mitä olemme Emme .myöskään vaadi, että kaikki tai- '. teili ja t valitsisivat saman aihepiirin, tunnustamme kaiken taiteen, joka auttaa ihmistä hänen kulttuuritehtävässään: pedon nujertamisessa itsessään. Elvi Sinervo, lyyrikko, prosaisti, sosialisti ja inhimillinen ihminen on sa-honut mielipiteensä käsi sydämellä. Hän on paljon miettinyt asioita Ja omaksu-nu t mielipiteensä ehdottomina, tinkihätä kisällilauluja, me teemme tilaukmättöminä . . . niinkuin vain rehellinen sesta runoja ennättämättä manata esiui suomalainen kirjailija voi tehdä, latenttia Inspiraatiota, emmekä me sil- ;. —' • , . loin vaadi, että sitä sanottaisiin taiteeksi. Mutta emme koskaan kirjoita vas- 0|N toivotonta ratkaista, kuka Amerikan mantereen \*arsinaisesti löysi. Jo kiinalaisten väitetään tulleen sinne Kamtshatkan ja Aleuttien kautta. Pohjoismaalaisten retkistä sen si-jaaif tiedetään varmoja seikkoja. V . 983 tuli Erik p7/«ö/«ew Islannista Grönlantiin, ja v, 1000 hänen poikansaXe// saapui varsinaisen Amerikan rannikolle, jonka hän nimitti Viinimaaksi. Nämä löydöt jävät kuitenkin unohduksiin, ja kun meidän aikanamme sanomme Kris-toffer Kolumbusta Amerikan lÖ3rtäjäk-si, niin on tämä täysin oikeutettu. Kolumbus sjTityi Genovassa^ v . 1446 kankurin poikajna. Jo nuorena hän Joutui purjehtimaan kaifciUa Euroopan merillä ja oli mukana merirosvoja vastaan taisteltaessa Välimerellä. Kerrotaan •hänen käyneen; Islannissakin, -mutta sit ä ei ole voitu todistaa. Varmasti tiedetään hänen käyneen Englaiinissa Ja Guinean rannikolla.-Hän oli rohkea Ja kelpo merimies Ja omasi vilkkaan mielikuvituksen, niin vilkkaan, että se toisinaan teki hänelle tepposiaan. Kun firenzeläinen oppinut Toscänel^ li esitti teoriansa, että kun maa oli pallon muotoinen, niin purjehtimalla suoraan länteen, pitäisi saapua Intiaan, tuohon Idän ihmemaahan, johon portugalilaiset pyrkivät .vaivalloisen Kap-maan ympäripurjehduksella, niin Kolumbus heti innostui asiaan. Hän yritti taivuttaa Portugalin kuninkaan varustamaan hänelle tarvittavat alukset, mutta siihen hallitsija ei suostunut. Kolumbusta pidettiin Lissabonissa vain tyh- Santa Maria, Pinta ja Nina, purjehtimaan länttä .kohden. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli-i^ at Kanarian saaret. Joilla Kolumbus joutui oleilemaan pitkähkön aikaa, kun Pinta oli saanut vaurioita. Jotka oli korjattava. Kun nämä oli saatu suoritetuksi, lähti laivue jälleen suuren valtameren ulapoille. • Matkasta on julkaistu mitä saduno-maisimpia tarinoita, mm. miten merimiehet alkoivat kapinoida, kun maata ei saatu näkyviin. Kolumbus saatiin lupaamaan, että ellei kolmen päivän kuluttua maata ilmesty näköpiiriin, niin lähdetään paluumatkalle Espanjaan. Monesti näytti s*ltä, että maata oli edessä, mutta pettymyksiä ne vain olivat. Vasta lokak, 12 pnä 4492 iltana eräs Pintan tähystäjä näki kuiTR valaiseman rannikon laivan keulassa. Miehistön jänpäiväisenä kerskailijana. ilo oli suuri, kun vihdoinkin oli päästy Hän lähti nyt Espanjaan esittämään Intiaan, joksi Kolumbus sitä luuli. Hän asiansa kuningas Ferdinandille ja ku- nousi heti maihin, joka osoittautui pie-ningatar Isabellalle. Nämä eivät ensin neksi saareksi. Alkuasukkaat sanoivat suostuneet Kolumbuksen ehdotuksiin, saaren inimenä olevan Guanahani, muttai mutta jonkin ajan kuluttua Isabella i l - Kolumbus antoi sille nimen San Salya-mottti varustavansa Kolumbukselle kolme alusta; Näin kävikin, Ja elok. 3 pnä 1492 Kolumbus lähti Paloksen satamasta laivoineen, Joiden nimet olivat dor (Pelastaja). Samalla hän juhlallisesti otti saaren Espanjan kuninkaaa haltuun. . SaarUta hän tapasi vain muutamia (LAUANTAINA, JOUtLtJKUUN 10 PÄIVÄNÄ, 1945? 'n •M mm .m ".räfftf -•,'•••41 •?:3 I ihl h • mm imi m .•••••V;£ •'•-'"{f ''mmm |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-12-10-03
