1946-11-02-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
•Hyvä saalis johtuu nyt Siitä, että
hallitus laskee purbiphia tähän
jokeen kalakarnian edistäniisjelK ja
koska niitä tähän lähelle lasketaan,
niin niitä on myös tässä Ja siis toisinaan
on hyväi saanti", selitin tytölle.
Juotuamme teetä lähdimme synkkään
nittsään. Otimme mukaan
suuren farmilla olevan koiran. Matka
ei ollut kovin pitkä, mutta maasto
sellaista kuin villi luoreto^kgiKa-naan.
Reippaasti tyttö seurasi mukana.
Komeita oli k u u s i a j a myöskin
nuoria lehtikuusia, "tämräkkiä".
Aiob selittää, riiiksi vanheminat lehtikuuset
ovat kuivuneet, mutta tyttö
tuntui tietävän sen seikan lukemisen
kautta ja siis sain sulkea suuni siitä
asiasta. - -
Kun pääsimme kysymyksessä olevaan
metsään, n i i n san^n tytölle:
' N y t olemme perillä, teidän maallanne."
'
Meillä ei ollut enää mitään puhumista,
mutta minusta tuntui, että
minun on jotakin tehtävä, jotakin
selvennettävä, ja niin tein kysymyksen:
•
"Mifon tämä maa on teille joutunut?"
"Isäni oli Canadan armeijassa sodassa
j ; i hallitus antoi tämän hänelle."
"Onko isänne k u o l l u t ?"
"On, mutta hän eläissään sanoi
meillä olevan täällä-'mainin'. K un
siitä kuitenkaan el ollut mitään tuloja,
vaan veroja on saanut maksaa,
niin panimme myynti-ilnioituksen
lehteen ja olemmekin saaneet useita
tarjouksia."'
"Ymmärrän'', sanoin. " M i n u l la
on samanlainen maa kuin teilläkin,
mutta €J) nimitä sitä 'mainiksi', vaan
'homstectiksi'. Tuo -.nimitys .:,teUlä
ön johtunut ehkä kuvittelusta. On
aivan tietämätöntä onko teidän paremmin
kuin minunkaan maalla tai
maan alla mitään mineraaleja. M a a l -*
lanne ei siis siihen nähden ole mitään
arvoa, nmtta siinä ön metsää, paperipuita
sekä maineissa tarvittavia
puita ja niillä on arvoa, ja voipipa
joku haluta farmariksikin", sehHin.
"Multa sanokaapa mikä on ollut
suurin tarjous?"
'Tuhannen dollaria."
"Vai luhnanen dollaria. Kyllä
niaanne arvo on suurempi. Minä
maksan siitä puolta enemmän, se o n ,
feoetan hankkia sen rahan j a maksan
käte.seliji."
Tyttö ilostui. Koko hänen olemuksensa
muuttui. , ^
"M'ksi te maksatte niin paljon?"
"Koska minä luulen kannattavan;-
tea minä luulen kaupassa hvöty-väni.
» -
''Merkiiiistä, että .sanotte tuon minulle.
Puolitoista tuhatta dollaria
on kylin meille suuri raha ja äiti
varmaan ilolla suostuu kauppaan.
Mutta" — .tyttö pysähtyi hetkeksi
ajattelemaan — "emmekö me voisi
'tse ruveta täällä asumaan?"
/*Elte voisi. Sen määrää kaupun-
^'laiselämänne, siihen tottumuksen-
^- Sellaisten,ihmisten täytyy kor-
Pielämään tottua vain ankaran, liian
^l^aran pakon'kautta — ellei teillä
^le runsaasti varoja panna uusnn ra-i^
ennuksiin, maan raivaukseen ja n i in
^espäiri.-'
P"he katkesi, kun k o i r a oli löytä-melsä.
Mä karhun ja^ajoi sen mei-
J^ari nähtäville. Ensin tyttö peläs-fn"
tta tyyntyi kun rauhoitin, ja
na!?-^''" ''«Jtsi siitä, .kun o l i .saanut
«lävän karhuin metsässä
^^aytm vielä tytölle majavan perhe-
"nnan paikkoja j a hän itoitsi myös
^' ^ " n näki niitä työssä, M u u -
XpÄR-SA.^ET e I i lammassaaret •
käsittävät kahdeksantoista saar^
t a Skotlannista luoteeseen, Islannin
j a Skotlannin välillä. -Saarten asukasluku
on noin 25,000 j a siellä kasvatetaan
suuret määrät hiTv-ästä viilastaan
kuuluisia lampaita. Viime
syyskuussa toimitetulla äänestyksellä
färsaärelaiset itsenäistyivät, muodostaen
oman pa:käinshallituksensa.
Siiloin tällöin voi Tanskassa tavata
färsaarelaisia, j a heti panee merkille,
että he ovat erilaisia kuin
"muut tanskalaiset". He esiinty\'ät
luon.aisella arvokkuudella, melkein
ylpeästi ja ylhäisesti ja heidän tanskassaan
on aina jäljellä tietty korostus,
joka saa heidän puheensa kuulumaan
selvemmälle, ja puhtaammalle
kuin Tanskassa on tottunut. Heidän
katseensa on kauas etäisyyteen tähtäävä,
aivan kuin koko Atlanti. levittäytyisi
heidän eteensä.
Viihty\'ätkö nämä ihmiset sitten
Tanskassa? Kyllä ja ei. Elämä on
miellyttävämpää Tanskassa kuin kotona,
mutta he kaipaavat saartensa
luontoa. "Färsaarilla on niin ihana
asua", sanovat he j a kaipaavat aavaa
merta, rantakallioita, maininkien kohinaa,
henkeäsalpaavan, voimakasta
myrskytuulta ja vaarallista elämää.
Onko sitten niin ihanaa asua Färsaarilla?
Sitä ei voisi uskoa, kun
kuulee färsaarelaisten arkipäivästä.
Keväällä ja kesällä ovat melkein
kaikki nuoret miehet kalastamassa,
kuukausikaupalla he oleskelevat pienissä
kuttereissaan Islannin ja Grön-lanin
rannikkojen ulkopuolella.
Syyskuussa he palaavat kotiin ts. ne,
jotka ovat selvinneet hengissä. Koko
talven ajan on vain myrskyä, sadetta,
ja taas sadetta. Myrsky alaa
suolaiset aallot aina 70 metrin korkeuteen,
ikkunaruudutkin ovat suolan
peitossa ja sisällä täytyy huutaa,
että saisi äänensä kuuluville. Meriveden
vaahto jäätyy jääksi tasaisilla
basalttikallioilla, ja lampaat, jotka
kulkevat laitumella koko vuoden,
liukastuvat ja syöksyvät alas rotkoihin
tai mereen. Rantakalliot suistuvat
niin jyrkästi Atlantin helmaan,
että on suoranainen taidonnä3rte laskea
vene vesille tai tulla maihin.
Maisema on lokakuusta huhtikuuhun
harmaan harmaa. "On niin ihanaa
asua Fär-saarilla." Mutta sitten tulee
kevät ja kesä. .^urinko paistaa.
Basalttikalliot vivahtavat violettiin
ja vihreään, tuhamietlittrtut pesivät
vuorille, j a vuorten huiput loistavat
keltaisina voikukista.- Silloin menevät
miehet verkoin ja köysin lintu-
\^orille, ryöstävät munat pesistä ja
pyydystävät käsin lintuja. Mutta se
on myös vaarallista. Joskus kiivetään
700—800 metrin korkeuteen ja
lasketaan mies köyden varassa pystysuoraa
kallionseinämääalas — 200
metriä hiinen alapuolellaan vyöryvät
meren mainingit, 400 metriä hänen'
yläpuolellaan ovat muut hänen metsästyskumppaninsa
valmiina hinaamaan
hänet ylös, kun lasti on valmis.
Ripein liikkein hän etenee paikasta
toiseen, ottaa munan sieltä täältä,
sieppaa silloin tällöin linnun tait-,
taen nopein ottein sen niskan. On
nautinto häilyä taivaan ja maan välillä.
Kunhan köysi vain ei satu i r -
roittamaan jotakin kiveä tuolta korkealta,
sillä silloin kivi putoaa alas
köyttä pitkin j a sen ei tarvitse olla
kovinkaan suuren, että s'llä 4 0 0 ^ e t -
r in putouksen jälkeen on kyllin voimaa
lyödä uskalikko hengiltä.
ten hän lukemisen kautta oli majavista
selvillä.
T o i n tytön takaisin ja sitten sov
i t t i in kaupasta. Minä kuitenkaan
en voinut heti rahoja hankkia ja
kauppa raukesi. Muuten huomasin,
että o l in puhunut tytölle liikaa. H e i l le
selvisi maansa arvo ja he myivät
sen paljon kalliimmalla hinnalla kuin
minä heille lupasin.
Jälkeenpäin sain julkaisun, jossa
oli tytön matkakertomus ja samalla
kertomus minusta. Nimeä ei mai
nittu, mutta kansallisuus mainittiin.
Ja kirjoituksen ydin oli se, että
"usein virtaa ulkomaalaisen suonissa
jalo v e r i " (se oli minun avomielinen
suoruuteni) "jota ei kielivaikeuk-sien
ynnä muiden syiden takia huomata."
Jälkeenpäin kävi tyttö v.elä seurueensa
kanssa kaivantokylässä ja
halusi minua tavata ilmaistakseen
kiitollisuutensa. Olin tehn3rt heille
suuremman hyvän työn kuin osasin
itse arvioidakaan.
M u l t a tämä ei ole arkipäivän työtä.
Täytyy lähteä kalastusmatkalle
ansaitakseen elantonsa. Koko kesän
ovat kotona olevat alituisessa»
tuskassa niiden puolesta, jotka vähäisen
ansion vuoksi vaarartavat
henkensä merellä. Vuositulot ovat
keskimäärin 700—800 kruunua, n i in
että palkka vaivoista j a vaaroista' ei
ole erikoisen runsas. Karu ja köyhä
elämä ei tee färsaarelaisia yksinomaan
uskonnollisiksi, vaan myös taikauskoisiksi.
Noidat on otettava
lukuun myös, hylkeet ovat ihmisiä,
jotkt ovat väsyneet elämään maalla,
ja färsaarelaisen mieleenkään ei tulisi
.syödä hylkeenlihaa! Yhtä vähän
hän voi ajatella tehdä työtä
sunnuntaina. Mutta kaikesta huolimatta!
Jos kulkuvesissä on valasparvia,
ei Fär-saarten asukas voi
pysyä paikallaan. Hän tuskin jaksaa'kuunnella
saarnan kirkossa loppuun.
Koko seudun läpi käy kuin
sähköisku, kun kallioilta >allioille
kiiriä huofto: Valasparvi! Silloin
jokainen jättää työnsä, hakee terä-
\ämmän veitsen, varustautuu keihäillä
ja syöksyy rantaan. Sitten soudetaan,
että vesi keulassa kohisee. K u - •
kaan ei halua tulla liian myöhään
"valastappoon". .
Miekkavalas on se pikku valas-laji,
joka on färsaarelaisten lempiruokaa.
Sadoittain pieniä veneitä
-kerääntyy valasparven ympärille.
Heittämällä kiviä ja lyijykuulia ajetaan
parvea veneiden edellä usein
kymmeniä kilometrejä, kunnes se on
saatu saarretuksi johonkin pieneen
lahteen jossa on matalat rannat, ja
sellaisia lahdenpoukamia ei Färsaar
i l l a ole monta. Tähän vaaditaan
suunnatonta kärsivällisyyttä.
Rannalla täytyy olla kuolonhil-jaista.
että valaat eivät i>elästy. K o i rat
suljetaan sisälle ja valasparvi on
kuin yhtenäinen paksu massa veneiden
ja rantakallioiden välissä. Se on .
jännittävä silmänräpäys! ^ Onnistutaanko
ajamaan valaat rantaan? Tai
onko pakko tappaa ne meressä veneestä
käsin. Etsitään jokin valas,
joka makaa nokka suoraan maata
kohti ja annetaan sille kevyt töytäisy.
Sitten odotetaan jännityksellä
tulosta.
Valas ryntää täyttä vauhtia rantaa
kohti ja koko parvi seuraa sitä. Valaat
vyöryttävät suuria vesimassoj
a edellään, joten sadat niistä jäävät
kuiville7 kun vesi pakenee takaisin;
Silloiri ryntäävät niiehen'esille
veitsin ja keihäin tappamaan valaat
niiden pjrristellessä matalalla. Täyt
y y varoa, ettei saa iskua, valaan
pyrstöstä. Miekkavalas voi o l la aina
7 metriä pitkä j a sillä on k y l l in
voimaa lyödä mies luoliaaksi yhdellä
ainoalla gyristön heilahduksella. Veri
pulppuaa virtana j a rasvan lemu kohoaa
raskaana ilmaan.
M u t t a aina ei onnistuta niin hyvin
kuin yllä on kuvattu. Johtaja valas
voi öHa vanha ovela tekijä^ joka ei
anna pettää itseään. Se ui ensin
rantaa kohti, mutta kun se huomaa
matalan veden vatsansa alla, se kääntyy
ja ui syvemmälle johtaen koko
parven mukanan. Valaat sukeltau-tuvat
esiin odottavien veneiden eri-sinimäisen
venerivin kohdalla. Sily*
loin on taas. alettava alusta ja jc
näyttää mahdottomalta ajaa parvea
maihin, on se tapettava vedessä.
Veitset välkkyvät, j a keihäät työntyvät
mustansinisiin valasruumiisiin,
veri värjää veden pinnan punaiseksi.
Tuntuupa kuin olisi noidankattilassa
— valaan ruumiita, kuohuvaa
vettä, verta, huutoja, kirouksia ja
Jcaatuneita veneitä.
K u n tämä kaikki on ohi,'vetää
koko kylä helpotuksen huokauksen.
N y t on lihaa kuukausiksi eteenpäin.
Erityisesti valittu lautakunta laskee,
kuinka paljon kukin venekunta saa.
Se, joka on keksinyt parven, saa kokonaisen
valaan. Illalla on juhla,
jossa soitetaan, tanssitaan ja lauletaan.
Pöydässä kiertää "drunnu-r
i " mutkittelevaa tietään. Sen, j o ka
saa , " d r u n r i u r i n " — lampaanreiden
— on tehtävä laulu siitä, joka on
hänelle ohentanut sen. Jokaisessa
färsaareiaisessa on hieman runoili- .
jaa. Mutta niin on myös hänen kie-len.
sä kaikkein rytmikkäin j a taipuisin
Pohjolan kielistä, Sitäpaitsi ön
hänen pijhelahjansa verraton. Se
puree. Lopuksi tanssitaan ikivanhojen
sankari- ja taistelu runojen tah-
"dissa. Tunnista tuntiin sama sävel
jatkuu. Mutta täytyy käydä läpi
kaikki ISO—200 säkeistöä. Tanssi
käy- piirissä. "Tanssikaa kaikki
Norjan miehet . .
E i tarvinne muistuttaa, että kaikki
tämä tapahtuu 1300 k m : n päässä
varsinaisesta Tanskasta. Voiko
. ajatella mitään "epätanskalaisem-paa"
kuin tämä? Eipä ihme, että
färsaärelaiset ovat tietoisia omasta
erikoislaadustaan. Osa heistä on
"tanskalaismielisiä", mutta ainakin
yhtä monet suoranaisia "tanskansyö-jiä."
Totuuden nimessä on sanottava,
että tanskalaiset ovat osoittaneet vähän
mielenkiintoa köyhiä Atlantin
saariaan kohtaan. He eivät ole koskaan
katsoneet maksavan vaivaa
järjestää ainoatakaan taidenäyttelyä
sinne, lähettää käynnille orkesteria
tai edes jotakuta esitelmöitsijää,
huolimatta siitä, että kaikki färsaärelaiset
puhuvat tanskaa ja ymmärtävät
sitä mukiinmenevästi. On täysin
laiminlyöty färsaarelaisten kult-tifurin
kohottaminen. Ei ole niin-
-kään kummallista, että ero Tanskasta
1940—45, joka muuten loi paremmat
taloudelliset suhdanteet, sa-jnalla
lietsoi kansallistuntoa ja antoi
uut*a toivoa suuremmasta vapaudesta.
Tanska olisi edes vo!nut tunnustaa
Fär-saarten kielen tasaver- »•
täiseksi virallisena kielenä tanskan
rinnalla, eritoten, koska se on täysin
katoamassa . Unskalaisen vaikutuksen
takia. _ '
Lännestä j a etelästä tulvi Färsaä-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 2, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-11-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki461102 |
Description
| Title | 1946-11-02-07 |
| OCR text | •Hyvä saalis johtuu nyt Siitä, että hallitus laskee purbiphia tähän jokeen kalakarnian edistäniisjelK ja koska niitä tähän lähelle lasketaan, niin niitä on myös tässä Ja siis toisinaan on hyväi saanti", selitin tytölle. Juotuamme teetä lähdimme synkkään nittsään. Otimme mukaan suuren farmilla olevan koiran. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta maasto sellaista kuin villi luoreto^kgiKa-naan. Reippaasti tyttö seurasi mukana. Komeita oli k u u s i a j a myöskin nuoria lehtikuusia, "tämräkkiä". Aiob selittää, riiiksi vanheminat lehtikuuset ovat kuivuneet, mutta tyttö tuntui tietävän sen seikan lukemisen kautta ja siis sain sulkea suuni siitä asiasta. - - Kun pääsimme kysymyksessä olevaan metsään, n i i n san^n tytölle: ' N y t olemme perillä, teidän maallanne." ' Meillä ei ollut enää mitään puhumista, mutta minusta tuntui, että minun on jotakin tehtävä, jotakin selvennettävä, ja niin tein kysymyksen: • "Mifon tämä maa on teille joutunut?" "Isäni oli Canadan armeijassa sodassa j ; i hallitus antoi tämän hänelle." "Onko isänne k u o l l u t ?" "On, mutta hän eläissään sanoi meillä olevan täällä-'mainin'. K un siitä kuitenkaan el ollut mitään tuloja, vaan veroja on saanut maksaa, niin panimme myynti-ilnioituksen lehteen ja olemmekin saaneet useita tarjouksia."' "Ymmärrän'', sanoin. " M i n u l la on samanlainen maa kuin teilläkin, mutta €J) nimitä sitä 'mainiksi', vaan 'homstectiksi'. Tuo -.nimitys .:,teUlä ön johtunut ehkä kuvittelusta. On aivan tietämätöntä onko teidän paremmin kuin minunkaan maalla tai maan alla mitään mineraaleja. M a a l -* lanne ei siis siihen nähden ole mitään arvoa, nmtta siinä ön metsää, paperipuita sekä maineissa tarvittavia puita ja niillä on arvoa, ja voipipa joku haluta farmariksikin", sehHin. "Multa sanokaapa mikä on ollut suurin tarjous?" 'Tuhannen dollaria." "Vai luhnanen dollaria. Kyllä niaanne arvo on suurempi. Minä maksan siitä puolta enemmän, se o n , feoetan hankkia sen rahan j a maksan käte.seliji." Tyttö ilostui. Koko hänen olemuksensa muuttui. , ^ "M'ksi te maksatte niin paljon?" "Koska minä luulen kannattavan;- tea minä luulen kaupassa hvöty-väni. » - ''Merkiiiistä, että .sanotte tuon minulle. Puolitoista tuhatta dollaria on kylin meille suuri raha ja äiti varmaan ilolla suostuu kauppaan. Mutta" — .tyttö pysähtyi hetkeksi ajattelemaan — "emmekö me voisi 'tse ruveta täällä asumaan?" /*Elte voisi. Sen määrää kaupun- ^'laiselämänne, siihen tottumuksen- ^- Sellaisten,ihmisten täytyy kor- Pielämään tottua vain ankaran, liian ^l^aran pakon'kautta — ellei teillä ^le runsaasti varoja panna uusnn ra-i^ ennuksiin, maan raivaukseen ja n i in ^espäiri.-' P"he katkesi, kun k o i r a oli löytä-melsä. Mä karhun ja^ajoi sen mei- J^ari nähtäville. Ensin tyttö peläs-fn" tta tyyntyi kun rauhoitin, ja na!?-^''" ''«Jtsi siitä, .kun o l i .saanut «lävän karhuin metsässä ^^aytm vielä tytölle majavan perhe- "nnan paikkoja j a hän itoitsi myös ^' ^ " n näki niitä työssä, M u u - XpÄR-SA.^ET e I i lammassaaret • käsittävät kahdeksantoista saar^ t a Skotlannista luoteeseen, Islannin j a Skotlannin välillä. -Saarten asukasluku on noin 25,000 j a siellä kasvatetaan suuret määrät hiTv-ästä viilastaan kuuluisia lampaita. Viime syyskuussa toimitetulla äänestyksellä färsaärelaiset itsenäistyivät, muodostaen oman pa:käinshallituksensa. Siiloin tällöin voi Tanskassa tavata färsaarelaisia, j a heti panee merkille, että he ovat erilaisia kuin "muut tanskalaiset". He esiinty\'ät luon.aisella arvokkuudella, melkein ylpeästi ja ylhäisesti ja heidän tanskassaan on aina jäljellä tietty korostus, joka saa heidän puheensa kuulumaan selvemmälle, ja puhtaammalle kuin Tanskassa on tottunut. Heidän katseensa on kauas etäisyyteen tähtäävä, aivan kuin koko Atlanti. levittäytyisi heidän eteensä. Viihty\'ätkö nämä ihmiset sitten Tanskassa? Kyllä ja ei. Elämä on miellyttävämpää Tanskassa kuin kotona, mutta he kaipaavat saartensa luontoa. "Färsaarilla on niin ihana asua", sanovat he j a kaipaavat aavaa merta, rantakallioita, maininkien kohinaa, henkeäsalpaavan, voimakasta myrskytuulta ja vaarallista elämää. Onko sitten niin ihanaa asua Färsaarilla? Sitä ei voisi uskoa, kun kuulee färsaarelaisten arkipäivästä. Keväällä ja kesällä ovat melkein kaikki nuoret miehet kalastamassa, kuukausikaupalla he oleskelevat pienissä kuttereissaan Islannin ja Grön-lanin rannikkojen ulkopuolella. Syyskuussa he palaavat kotiin ts. ne, jotka ovat selvinneet hengissä. Koko talven ajan on vain myrskyä, sadetta, ja taas sadetta. Myrsky alaa suolaiset aallot aina 70 metrin korkeuteen, ikkunaruudutkin ovat suolan peitossa ja sisällä täytyy huutaa, että saisi äänensä kuuluville. Meriveden vaahto jäätyy jääksi tasaisilla basalttikallioilla, ja lampaat, jotka kulkevat laitumella koko vuoden, liukastuvat ja syöksyvät alas rotkoihin tai mereen. Rantakalliot suistuvat niin jyrkästi Atlantin helmaan, että on suoranainen taidonnä3rte laskea vene vesille tai tulla maihin. Maisema on lokakuusta huhtikuuhun harmaan harmaa. "On niin ihanaa asua Fär-saarilla." Mutta sitten tulee kevät ja kesä. .^urinko paistaa. Basalttikalliot vivahtavat violettiin ja vihreään, tuhamietlittrtut pesivät vuorille, j a vuorten huiput loistavat keltaisina voikukista.- Silloin menevät miehet verkoin ja köysin lintu- \^orille, ryöstävät munat pesistä ja pyydystävät käsin lintuja. Mutta se on myös vaarallista. Joskus kiivetään 700—800 metrin korkeuteen ja lasketaan mies köyden varassa pystysuoraa kallionseinämääalas — 200 metriä hiinen alapuolellaan vyöryvät meren mainingit, 400 metriä hänen' yläpuolellaan ovat muut hänen metsästyskumppaninsa valmiina hinaamaan hänet ylös, kun lasti on valmis. Ripein liikkein hän etenee paikasta toiseen, ottaa munan sieltä täältä, sieppaa silloin tällöin linnun tait-, taen nopein ottein sen niskan. On nautinto häilyä taivaan ja maan välillä. Kunhan köysi vain ei satu i r - roittamaan jotakin kiveä tuolta korkealta, sillä silloin kivi putoaa alas köyttä pitkin j a sen ei tarvitse olla kovinkaan suuren, että s'llä 4 0 0 ^ e t - r in putouksen jälkeen on kyllin voimaa lyödä uskalikko hengiltä. ten hän lukemisen kautta oli majavista selvillä. T o i n tytön takaisin ja sitten sov i t t i in kaupasta. Minä kuitenkaan en voinut heti rahoja hankkia ja kauppa raukesi. Muuten huomasin, että o l in puhunut tytölle liikaa. H e i l le selvisi maansa arvo ja he myivät sen paljon kalliimmalla hinnalla kuin minä heille lupasin. Jälkeenpäin sain julkaisun, jossa oli tytön matkakertomus ja samalla kertomus minusta. Nimeä ei mai nittu, mutta kansallisuus mainittiin. Ja kirjoituksen ydin oli se, että "usein virtaa ulkomaalaisen suonissa jalo v e r i " (se oli minun avomielinen suoruuteni) "jota ei kielivaikeuk-sien ynnä muiden syiden takia huomata." Jälkeenpäin kävi tyttö v.elä seurueensa kanssa kaivantokylässä ja halusi minua tavata ilmaistakseen kiitollisuutensa. Olin tehn3rt heille suuremman hyvän työn kuin osasin itse arvioidakaan. M u l t a tämä ei ole arkipäivän työtä. Täytyy lähteä kalastusmatkalle ansaitakseen elantonsa. Koko kesän ovat kotona olevat alituisessa» tuskassa niiden puolesta, jotka vähäisen ansion vuoksi vaarartavat henkensä merellä. Vuositulot ovat keskimäärin 700—800 kruunua, n i in että palkka vaivoista j a vaaroista' ei ole erikoisen runsas. Karu ja köyhä elämä ei tee färsaarelaisia yksinomaan uskonnollisiksi, vaan myös taikauskoisiksi. Noidat on otettava lukuun myös, hylkeet ovat ihmisiä, jotkt ovat väsyneet elämään maalla, ja färsaarelaisen mieleenkään ei tulisi .syödä hylkeenlihaa! Yhtä vähän hän voi ajatella tehdä työtä sunnuntaina. Mutta kaikesta huolimatta! Jos kulkuvesissä on valasparvia, ei Fär-saarten asukas voi pysyä paikallaan. Hän tuskin jaksaa'kuunnella saarnan kirkossa loppuun. Koko seudun läpi käy kuin sähköisku, kun kallioilta >allioille kiiriä huofto: Valasparvi! Silloin jokainen jättää työnsä, hakee terä- \ämmän veitsen, varustautuu keihäillä ja syöksyy rantaan. Sitten soudetaan, että vesi keulassa kohisee. K u - • kaan ei halua tulla liian myöhään "valastappoon". . Miekkavalas on se pikku valas-laji, joka on färsaarelaisten lempiruokaa. Sadoittain pieniä veneitä -kerääntyy valasparven ympärille. Heittämällä kiviä ja lyijykuulia ajetaan parvea veneiden edellä usein kymmeniä kilometrejä, kunnes se on saatu saarretuksi johonkin pieneen lahteen jossa on matalat rannat, ja sellaisia lahdenpoukamia ei Färsaar i l l a ole monta. Tähän vaaditaan suunnatonta kärsivällisyyttä. Rannalla täytyy olla kuolonhil-jaista. että valaat eivät i>elästy. K o i rat suljetaan sisälle ja valasparvi on kuin yhtenäinen paksu massa veneiden ja rantakallioiden välissä. Se on . jännittävä silmänräpäys! ^ Onnistutaanko ajamaan valaat rantaan? Tai onko pakko tappaa ne meressä veneestä käsin. Etsitään jokin valas, joka makaa nokka suoraan maata kohti ja annetaan sille kevyt töytäisy. Sitten odotetaan jännityksellä tulosta. Valas ryntää täyttä vauhtia rantaa kohti ja koko parvi seuraa sitä. Valaat vyöryttävät suuria vesimassoj a edellään, joten sadat niistä jäävät kuiville7 kun vesi pakenee takaisin; Silloiri ryntäävät niiehen'esille veitsin ja keihäin tappamaan valaat niiden pjrristellessä matalalla. Täyt y y varoa, ettei saa iskua, valaan pyrstöstä. Miekkavalas voi o l la aina 7 metriä pitkä j a sillä on k y l l in voimaa lyödä mies luoliaaksi yhdellä ainoalla gyristön heilahduksella. Veri pulppuaa virtana j a rasvan lemu kohoaa raskaana ilmaan. M u t t a aina ei onnistuta niin hyvin kuin yllä on kuvattu. Johtaja valas voi öHa vanha ovela tekijä^ joka ei anna pettää itseään. Se ui ensin rantaa kohti, mutta kun se huomaa matalan veden vatsansa alla, se kääntyy ja ui syvemmälle johtaen koko parven mukanan. Valaat sukeltau-tuvat esiin odottavien veneiden eri-sinimäisen venerivin kohdalla. Sily* loin on taas. alettava alusta ja jc näyttää mahdottomalta ajaa parvea maihin, on se tapettava vedessä. Veitset välkkyvät, j a keihäät työntyvät mustansinisiin valasruumiisiin, veri värjää veden pinnan punaiseksi. Tuntuupa kuin olisi noidankattilassa — valaan ruumiita, kuohuvaa vettä, verta, huutoja, kirouksia ja Jcaatuneita veneitä. K u n tämä kaikki on ohi,'vetää koko kylä helpotuksen huokauksen. N y t on lihaa kuukausiksi eteenpäin. Erityisesti valittu lautakunta laskee, kuinka paljon kukin venekunta saa. Se, joka on keksinyt parven, saa kokonaisen valaan. Illalla on juhla, jossa soitetaan, tanssitaan ja lauletaan. Pöydässä kiertää "drunnu-r i " mutkittelevaa tietään. Sen, j o ka saa , " d r u n r i u r i n " — lampaanreiden — on tehtävä laulu siitä, joka on hänelle ohentanut sen. Jokaisessa färsaareiaisessa on hieman runoili- . jaa. Mutta niin on myös hänen kie-len. sä kaikkein rytmikkäin j a taipuisin Pohjolan kielistä, Sitäpaitsi ön hänen pijhelahjansa verraton. Se puree. Lopuksi tanssitaan ikivanhojen sankari- ja taistelu runojen tah- "dissa. Tunnista tuntiin sama sävel jatkuu. Mutta täytyy käydä läpi kaikki ISO—200 säkeistöä. Tanssi käy- piirissä. "Tanssikaa kaikki Norjan miehet . . E i tarvinne muistuttaa, että kaikki tämä tapahtuu 1300 k m : n päässä varsinaisesta Tanskasta. Voiko . ajatella mitään "epätanskalaisem-paa" kuin tämä? Eipä ihme, että färsaärelaiset ovat tietoisia omasta erikoislaadustaan. Osa heistä on "tanskalaismielisiä", mutta ainakin yhtä monet suoranaisia "tanskansyö-jiä." Totuuden nimessä on sanottava, että tanskalaiset ovat osoittaneet vähän mielenkiintoa köyhiä Atlantin saariaan kohtaan. He eivät ole koskaan katsoneet maksavan vaivaa järjestää ainoatakaan taidenäyttelyä sinne, lähettää käynnille orkesteria tai edes jotakuta esitelmöitsijää, huolimatta siitä, että kaikki färsaärelaiset puhuvat tanskaa ja ymmärtävät sitä mukiinmenevästi. On täysin laiminlyöty färsaarelaisten kult-tifurin kohottaminen. Ei ole niin- -kään kummallista, että ero Tanskasta 1940—45, joka muuten loi paremmat taloudelliset suhdanteet, sa-jnalla lietsoi kansallistuntoa ja antoi uut*a toivoa suuremmasta vapaudesta. Tanska olisi edes vo!nut tunnustaa Fär-saarten kielen tasaver- »• täiseksi virallisena kielenä tanskan rinnalla, eritoten, koska se on täysin katoamassa . Unskalaisen vaikutuksen takia. _ ' Lännestä j a etelästä tulvi Färsaä- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-11-02-07
