1939-09-09-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1939 LAUANTAINA, SYYSKUUN 9 J»ÄIVÄNÄ
OLI kesä 1897 ja Tanvateriö perheessä
vallitsi levottomuus. Isoisä
Tanvater, joka oli asianomaisesti
ollut hallittuna ja ohjattuna kymmenen
vuotta, oli jäUeen päässyt
vauhtiin. Tällä kertaa oli kyseessä
KlondykenkuumeVEnsinimäinen Ja
varmin merkki tällaisesta: oli,: että
hän lauloi. Mutta hän lauloi ^aina
samaa laulua ja siitäkin-muisti vam
ensimmäisen säkeistön tai oikeammin
jättänyt maksamatta
mäksuaan ruuasta Marylle. Toivuttuaan
Patagonian-kuumeestaan hän
öli itsepäisesti haflunnut tehdä tällaisen
täysihöitosopimuksen ja täsmäl-vain
kolme säettä. "Ja peiFhetiesi,^^ lisesti suorittanut maksun, vaikka
tä hänen jalkojaan poltti ja että hänen pitikin jättää pois tupäkan-hänen
aivonsa paloSvat vanhaa M - poltto voidakseen sen tehdä
— Hm, —- sanoi hän värihän Tar-waterinmyllyn
yläpuolella olevalle
rappeutuneelle vesipadölle, jorika hän
öli rakennuttanut sähaamättomista
hirsistä ja /joka teki mahdolliseksi
ensimmäisille uudisasukkaille viljellä
vehnäänsä.
— Hm, ervät ne koskaan voi viedä
minua vaivaistaloon nlm kauan kuin
huölehdm itse itsestäni. — Ja kun
ei minulla ole penniäkään, jota läil-
Imitta, kun hän -^oroitti sortuneen,
käreän äänensä, joka <öli ^nyt väin
piipittämistä:
Kun Argon, aikoina antiikin,
tie kotimme rannöilta^vie,
— ta ta, ta-ta, ta ta,-ta ta ^—
Talja kultamen määrän
matkamme lie... -
Kymmenen vuotta sitten h^ oli
laulanut samaa säkeistöä psalmin sävelellä,
kun hän oli saanut halun
matkustaa kultaa huuhtomaan Pata-goniaan.
Suuri perhe öli estellyt häntä,
mutta se oli vaikea tehtävä. Kun
he eivät mitenkään muuten onnistuneet
horjuttamaan 'hänen päätöstään,
olivat he lähettäneet hänen
luokseen asianajajan uhkaamaan, että
hänet suljettaisiin hullujenhuoneeseen
ja hänelle asetettiin holhooja.
Tämä olikin luonnollista, -sillä
olihan hän neljännesvuosisataa ^itt^n
keinotellut pois koko.; omafeuutens^, jäkymmentä tynr^inalaa maata^'
niin että oli jäänyt ^kymmenen chiganissa, tästä neljäkymmentä <al-tynnyrinalaa
kilrn ni^ jäjtj^, nöQään Mrkäivaljakkoön ja
valtion maata^ .eiM iian^seii^ kuormavaunuUn s^ä samonnut ^ i
kään ollut esiintynyt .parenjpana^^l^^^
kemiehenä. / —^ Me poikkesimme Fort Halliin,
hän tarvitsi kaDien aikansa tehdäk- kuin KlondykOT
seen nuo kaksi vuor^^^
takaism. Ja kymirienen vuoden ai- —Saattaapa olla,— v-^tasiliän
^f^^ ja aurmgonpaisteessa, rauhallisesti. — uLyönpä vetoa, lettä
ei hän ollut lyönyt laimin ainoata- jos ^voisin matkustaa Klondyk«n,
kaan matkaa. Eikä kertaakaan hän poimisin :riittävästi ikultaac^^
ni takaism jcoko Tarwaterinnman.
-~ ^ h a Aullu! bhuomautti^-
nie.
'Sinä et misi v ostaa :sitä cvähem-mäUä
kuin JcolmellBsadäUätuhannella,
yritti \Villiami oiölata Mnet.
— Silloin pistäism^uveihini ikol-mesataatuhatta
ja vähän :enemmän-kin,
^ vastasi nkko rauhallisesti.
— Sinäiet?vroi,jumälarikiitos, mennä
sinne, muuten sinä ikj^Uä ikeräisit
'kultaa, — huudahti Mary. J^aiva-matkat
maksavat rsihaa.
— Minulla on ollut rahoja, —
sanoi hänen isänsä alakuloisesti.
— Niin, mutta "n3rt sinulla ei ole,
niin että — hehä se pois mielestäsi,-
— neuvoi William. — Ne ajat ovat
ohi..; Samoinkuin nekin, jolloin
IKirj. 3ack London
nikkaana ja Ryhmyisenä, komeana
miehen rauniona. Hänen takkuiset
hiuksensa ja partansa eivät olleet
.harmaat, vaan lumivalkeat, ;samoia
kuin ifaokarx^atupsUt hänen suurten
luisevien sormiensa rselällä. 'Hän meni
ovelle, aukaisi sen, huokaisi ja
|»ysähtyi, iidttäen silmäyksen takailin
ihuoneeseen.
Mim, imutta joka tapauksessa,
r--^^.mumisivhänvalittavasti-r polttaa
jiiinun njaikapohjiani aivan hirveästi.
••*''' • •
fKauan ennen perheen nousemista
seuraavana aamuna oli Ukko Tar-
•water-puhdistanut ja valjastanut hevosensa
lyhdynvalossa, laittanut aamiaisensa
-ja syönyt sen sekä lähte-n3rt
Tarwaterinlaaksoa pitkin mat-
Italle tKeltervilleen. Tällä hänen tavallisella
matkallaan, -jonka hän oli
tehnyt tuhat neljäkymmentä kertaa,
isattui tällä kertaa 'kaksi tavallisuudesta
poikkeavaa seikkaa. Hän ei
ajanut Keltervilleeh, vaan kääiityi
lisesti vöin sanoa omakseni, ei ole pyydystelit lasspUa karhuja BiU maantietä myöten etelään Santa Ro-
Ijiiltavaa, että asianajajalurjiikset .pjagin kanssa. -Ei ole enää mitään saan. Vielä merkiUisempää oli pape-pääsisivät
kimppuuni.
Mutta juuri näiden ajatusten ja
omaisuutensa hävittämisen vuoksi
pidettiin John Tarwateria hiukan
hulluna!
Hänen ensimmäistä kertaa virittäessään
laulua: 'Kurii Afgon, aikoina
antiikin', öli ollut vuosi 1849.
riin kääritty paketti hänen jälkainsa
juuressa. Se sisälsi hänen siistin, mustan
pukunsa, jota Mary öli triielipa-hoin
nähnyt hänen kä3rttävän, ei
sen vuoksi, ettei se olisi "saanut olla
siisti, vaan sen vuoksi — ukko öli
-karhuja.
Niin, mutta kuitenkin...
Mutta Mary keskeytti Jiänet. Hän
otti :päivän sanomalehden -keittiön
p(>ydältä ja iieitti sen suuttuneena
vanhan Isänsä nenän eteen.
— Mitä sanovat klondykelaiset? arvannut tämän salaisen ajatuksen
Täällä-se seisoo pamettuna. Vain — että se,pysyisi kyllin hyVähä, että
SiUoin hän kaksikymmenkaksivnoti- nuoretpavahvatraiehetvoivatiest^ hänet voitaisiin siinä haudata,
äana, ^ ^pahasti Käliforniahkuumeen Klondykessä. Siellä on pahempi^kuin Ja Santa Rosassa "hän vaihtoi pu-yaäla^
jÖU vaihtanut k rpohjoisnavalla. Ja he itse ovat Jättä- kunsa eräässä puodissa käytettyihin
neet jälkeensä-monia kuolleita. Kat- vaatteihin ja sai kaksi ja puoli dölla-sokaa
heidän valokuviaan. Sinävolet
neljäkymmentä vuotta v^ihempi kuin
vanhin Jieistä.
John Tanvater katsoi, mutta hänen
katseensa siirtyi toiselle sivulle.
Asianajajäin lähettäminen John mistä Oregonin siirtolaiset ohjasivat jossa oli myös huomiota herättäviä
-Tarwäterin iluo teki Pisamaa kuin ^i-nappilaastari.
^SiUä haien käsityk-
^nsä mukaan oli juuri tuo asianajajien
joukkio-ennen emulta poimm-tiut
useimmat liänen tynnyrinalansa.
Niin, että Patagoniankuumöen aikana
ajatuskin asianajajista Ja rettelöistä
riitti luopumaan tuumfeta. Luopumalla
aikeestaan ja lupaamalla, ettei
hän matkustaisi Patagoniaan, hän
todisti olevansa viisas.
"Mutta sitten Mn näytti, köinka
hullu hän todellakin öli, luovuttamalla
pyytämättä perheelleen Tar-water-
F}atin k)«nmenen työtjyrinalaa,
talon, ladon, ulkohuoneet ja vesr-pohjofeeen
ja > me käännyimme ete- kuvia,
lään, Kaliforniaan,— oli hänellä ta- — Ja katsokaa vdokuvia kiilta-pana
lopettaa tämän vaivalloisen mat- kimpaleista, joita he ovat tuoneet
kan kuvauksensa.
— Ja Bill Ping ja minä pyydystimme
liarmaakarhujä lassolla Cache
SlOughin näreikössä Sacramentossa.
Sitten hän oli ollut ajomiehenäja
kullankaivajana useita/vuosia, ja sen.
sieltä mukanaan, — sanoi hän. —
Kullan mmä kyllä tunnen. Enkö
itse huuhtonut kahtakymmentä tuhatta
Mercedissä? Ja olisin voinut
saada satatuhatta, jos ei tuo vietävän
rankkasade olisi murtanut pato-mitä
hän oli ansainnut valtauksillaan jani. J o ^ minä vain olisin Klon-
Mercedin piirissä, oli hän, noudat- dykessä...
taen rotunsa Ja aikansa maannälkää, — Pähkähullu, — sähähti William
kimnittänyt maahan ostamalla uudis- toisille aiotun sivuhuomautuksensa
viljelyksiä Sonoma Countyssä. siksi kovasti, että ul^o kuuli.
Kymmenen vuotta hän oli kuljet- — Kaunis tapa puhua isäUeen, —
tanut postia Tarwaterinkylän kaut- sanoi vanha Tanvater lempeän nuh-oikeuden.
Hän Jätti heille myöskin ta Tarwaterinlaaksoon ja yli Tarwa- televasti. — Minun isäni olisi juosse
kahdeksansataa ^dc^iaria, jotka terinvuoren — suurm osa tästä maa- kinut pirun nahastani -vaununrem-hänellä
olivat pMiMssajälellävhävi- alueesta öli ollut hänen — ja koko millä, jos olism puhunut hänelle
tetystä omaisuudesteian. Mutta nyt tämän ajan hän oli.haaveillut voitta- tuolla tavom.
•vansa ennen kuolemaansa tämän
maan takaisin. Ja nyt hän kulki,
koukistunut selkä suorempana kuin
vuosikausim, sinisten, lähekkäin olevien
sUmien A^ähdeUessä, ja viritti
Mutta sinä olet sekaisin, isä, —-
alkoi William...
— Olet ehkä oikeassa. Mutta minun
isäni ei ollut,hullu. Ja hänoli^
sen tehii)rt. . ^ -
^ Ukko on lukenut ^muutamia
sanomalehtien Jatkoroniaaneja miehistä,
jotka ovat luoneet onnensa jiel-
Jänkymmenen ikäisenä, — sanoi An-ria
siitä. Samalta kohteliaalta vaatekauppiaalta
hän sai neljä döllana
kauan sitten kuolleen vaimonsa vihkisormuksesta.
Hevoset ja vaunut hän
myi seitsemästäkymmenestävildestä
dollarista, vaikka hän sai vain kaksikymmentäviisi
käteistä. Kun hän sattui
kadulla tapaamaan Alton Gran-gerin,
jolle hän ei ollut koskaan maininnut
niistä kymmenestä dollarista,
jotka öli lainannut tälle vuonna 74,
muistutti hän tätä asiasta ja sai heti
maksun. Häneltä, jolta kaikista vähimmin
voitiin odottaa rahoja, oli
ihmeellistä saada ne tällä kertaa —
kaupungin suurimmalta juopporatil-ta,
joHe Tarwater oli usein tarjonnat
groggin entisinä, onnellisimpina aikoinaan.
Ja häneltä John Tarwater
lainasi yhden dollarin. Lopuksi hän
matkusti iltapäiväjunassa San Pran-ciscoon.
Kymmenen, kaksitoista. päivää sen
jälkeen hän nousi maihin Dyean hiekkarannalla
kantaen säkkiään, jossa
öli huopapeitteitä ja vanhoja vaatteita.
Ranta öli kUin^riehuvä hullujenhuone.
Kymmenentuhatta tonnia
varusteita makasi ympäri siroteltuina
ja kaksi kertaa kymmenentuhatta
ihmistä ahersi keskellä niitä ja huusi
itsensä käheäksi niiden vuoksi. Tavarain
kuljetus Intiaanien selässä
Chilgootin yli Lehmusjärvelle oli kohonnut
kuudestatoista kolmeenkymmeneen
senttiin naulalta, toisin sa-ei
perheen mielestä oBut niitään syy^
lä sulkea Mntä hullujenhuoneeseen,
sillä silloin olisivat hänen ^tdtonsa
Unettaneet lain ^Veknän.
^ I ^ laita « i i ^ o^ari,sanoi
Mary, hänen vanhin lyttaUrcosL, Joka vanhan-laulunsa,
•ftse ou jo isoäiti, huonaatessaanj että - *
tänen isänsä lopetti tupakanpolton- — Siellä hän kulkee — kuulkaas
kin. häntä, — sanöiWiniamTarwater.
John Tarwater.^ijäftäiiytatsdleen — Aivokoppa tyhjää täynnä, —
^«uta kuin parin 'Väi^n|aileVD^ nauroi Harris Tppping, päivätyöläi-öelipyöräiset
rattaat, |oäöl«>feia käy- nen, Annie Tanraterin mies ja hä-tetään
\iioristossa,!ja yhden huoneen nen^^yHdeksän lapsensa isä.
^en täyttämässä talossa. Ja sitten Keittiön avi aukeni ja vanha mies nä olen täyttänyt seitsemänlfymmen- tä kahdestakymmenestä tuhannesta
oli selittänyt, ettei hän halua tuli sisään huölehdittuaan hevosis- tä vasta tänä vuonna- Ja minä voin ihmiseltä saisivat hyvin harvat kulolla
kenestäkään riippuva^^ taan. Hän d enää laulanut, mutta kyllä vuolla kultaa p u u v a t Ä , jos kea, yli vuorisolan, kun sen sijaan
tehn>t sopunuksen kuljettaakseen
^ysvaltojen postin kaka kertaa jasen takia,,että eräs lapsenlapsi ei
^ossa KentennUestä Tarwaterin vomut sulattaa tavanomaisesti lai-
^oren yU Old ÄImadeen — jokioH mennettua lehmämnaitoa.
>ittain käynnissä oleva elöhop^ --Mitä Byodyttaätno. melu, i^?
^^-os jiämaassa, jossa liaijöitettiin — torui hän. Se aika on olii,
Sianhoitoa. Vanhome .bevosmeen jolloin saatoit. painautua seUaisdle Hän nousi, piikana, laihana, suo- luaan.'Öän näytti aika lailla *antiik-nie
ivallisesti.
— Miksikä ei, tyttöseni? kysyi noen kuusisataa dollaria tonnilta. Ja
hän. — Ja miksikä ei voi -onnistua napaseudun talvi läheni. Kaikki, tie-täytettyään
seitsemänkymmentä. |ai- sivät sen ja tiesivät lisäksi, että naisväin
^pääsisin KIond3^een i . .
—, Mutta sinne .sinä et pääse,
keskeytti Mary.
No niin, — huokaisi hän, —^ jos
en paase, mm
sitten' nukkumaan
toiset saisivat talvehtia Ja odottaa
kevättulvia.
T ]u)htasi John Tarnra-teiia
menoa jatessa: kulkunsa suoraan rannalta
"Ciiilgootintielle, latdaen vanhaa lau-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 9, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-09-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390909 |
Description
| Title | 1939-09-09-05 |
| OCR text |
1939 LAUANTAINA, SYYSKUUN 9 J»ÄIVÄNÄ
OLI kesä 1897 ja Tanvateriö perheessä
vallitsi levottomuus. Isoisä
Tanvater, joka oli asianomaisesti
ollut hallittuna ja ohjattuna kymmenen
vuotta, oli jäUeen päässyt
vauhtiin. Tällä kertaa oli kyseessä
KlondykenkuumeVEnsinimäinen Ja
varmin merkki tällaisesta: oli,: että
hän lauloi. Mutta hän lauloi ^aina
samaa laulua ja siitäkin-muisti vam
ensimmäisen säkeistön tai oikeammin
jättänyt maksamatta
mäksuaan ruuasta Marylle. Toivuttuaan
Patagonian-kuumeestaan hän
öli itsepäisesti haflunnut tehdä tällaisen
täysihöitosopimuksen ja täsmäl-vain
kolme säettä. "Ja peiFhetiesi,^^ lisesti suorittanut maksun, vaikka
tä hänen jalkojaan poltti ja että hänen pitikin jättää pois tupäkan-hänen
aivonsa paloSvat vanhaa M - poltto voidakseen sen tehdä
— Hm, —- sanoi hän värihän Tar-waterinmyllyn
yläpuolella olevalle
rappeutuneelle vesipadölle, jorika hän
öli rakennuttanut sähaamättomista
hirsistä ja /joka teki mahdolliseksi
ensimmäisille uudisasukkaille viljellä
vehnäänsä.
— Hm, ervät ne koskaan voi viedä
minua vaivaistaloon nlm kauan kuin
huölehdm itse itsestäni. — Ja kun
ei minulla ole penniäkään, jota läil-
Imitta, kun hän -^oroitti sortuneen,
käreän äänensä, joka <öli ^nyt väin
piipittämistä:
Kun Argon, aikoina antiikin,
tie kotimme rannöilta^vie,
— ta ta, ta-ta, ta ta,-ta ta ^—
Talja kultamen määrän
matkamme lie... -
Kymmenen vuotta sitten h^ oli
laulanut samaa säkeistöä psalmin sävelellä,
kun hän oli saanut halun
matkustaa kultaa huuhtomaan Pata-goniaan.
Suuri perhe öli estellyt häntä,
mutta se oli vaikea tehtävä. Kun
he eivät mitenkään muuten onnistuneet
horjuttamaan 'hänen päätöstään,
olivat he lähettäneet hänen
luokseen asianajajan uhkaamaan, että
hänet suljettaisiin hullujenhuoneeseen
ja hänelle asetettiin holhooja.
Tämä olikin luonnollista, -sillä
olihan hän neljännesvuosisataa ^itt^n
keinotellut pois koko.; omafeuutens^, jäkymmentä tynr^inalaa maata^'
niin että oli jäänyt ^kymmenen chiganissa, tästä neljäkymmentä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-09-09-05
