Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 29, 1952

              (KAVKOKIRIALUNEN VllKKOLESTlj
UtEEXl, the only Pitinish llterary weekly in Canada
PnblishBd and printed by the Vapaus Publishing Company
Idmlted, 100-102 JElm Street West. Sudburj% Ontario.
Ä^istered ät the 'Post Office Department, Ottawa, as
secphd ctass •miatter.
liieidd ilmestyy jokjnsenviilson-lauantaina '12 si^iiiseha,
. d^ttä^n, p^ras,ta anQlcirjal^'sta ja tieteellistä luetta^-aa.
TILAUSHINNAT: — YHDYSVALTOIHIN:
1 Mioslker.ta .;iv$4,25
6 kuukautta . . . ^ . . . . . . .2.50.
1 vuosikerta $3.50
6 kuukautta 2.00
3 kuukautta . . . . . . 1.25
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta . . . . . . . . . .$5.00 6 kiiukautta • ^^75:.
ILMOITUSHINNAT:
75 senttiä palstatuumalLa. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmöitus
$3:00 ja sen yhteydessä julkaistava mtiisto-.
värsy $1.00 la kiitos $2.00. Kirjeenvaibtoilmoituksät $1^. •
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen. - . .
AsiamiehiUe myönnetään 15 pirosentin palkkio. -
Kaikki LdekiUe tarkoitetut maksuosoitukset. on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus PublishingX^örapäiny-^Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limi­ted,
100-102 Elm Street West. Sudbury. Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari.
Liekkiin aiotut kU*joitukset osoitettava:
L I E K K I
p. O. Bo:s: 69 SUOHURY, ONT^
Olemme olleet jo pitkät ajat siinä uskossa, että kevät tulee
hyvin aikaisin tänä vuonna ja siltä se on todella näyttänyt­kin,
kunnes viime päivien aikana saatiin lunta kohtalaisesti.
Mutta niinhän sitä sanotaan, että uusi lumi on vanhan surma
ja niin se näyttää todella olevankin.
v Kevät ehkä virkistää useita Liekin entisiä kynäilijöitä tie;
dottamaan itsestään pitkien paussien jälkeen. Monet Ovat
viettäneet tavallista pitemmän loman. Spokanen Kalle kir­joitti
iLiekin eräässä äskeisessä numerossa asiasta ja haastoi
Saloman kanssaan kilpasille. Saloman kirje on julkaistuna
Ystävien pakinain puolella ja häh puolestaan esittää siinä var­sin
terveellisen ajatuksen. Keholtamme kaikkia — varsin­kin
naisia lukemaan tarkoin Saloman kirjoituksen, eU oikeas­taan
avimpyynnön. jokainen haluaa auttaa ystäväänsä. Rien-täkää
siis, naiskjTiäilijät, Saloman avuksi ja rohkaiskaa häntä:
Saamme vannaankin taas mielenkiintoisen kilpailun. Elisa
ja «Hautalan Jakki veivät kilpailunsa kunnialla päätökseen ja
. samalla tavalla sen voivat muutkin tehdä, jos vain tahtoa ja
harrastusta riittää -— ja tietysti sitä Liekin ystävillä riittää.
Tällä tavalla tulisi Liekin lukijoille monta mielenkiintoista
ja nautintorikasta hetkeä lehtensä parissa näin keväänkor-valla
ja kesänkin aikana. Toivottavasti muutkin kynäilijät
ottavat asiasta kiinni ja perustavat omia kilparyhmiään. Kir­joitus
kuukaudessa tai kuinka itse kukin haluaa asian järjes­tää,
ei vaadi liian suuria ponnistuksia keneltäkään, vaan kir­joittaminen
muodostuu itselle iloksi jä lukijoille nautinnoksi.
Suomesta \'asta tulleiden joukossa oh epäilemättä myöskin
paljon sellaisia, joilta kynäily käy verraten \-aivattomasti
Useat ox-at kirjoittaneetkin Liekkiin ja varsin mielenkiintoi­sesti.
Kehoitämme heitäkin liittymään Liekin perheeseen, ei
vain lukijoina, vaan mi^Öskinkiijpittajinai; Heillä o mieles­sään
monia muistoja viime vuosienlajoilta ja ne4
niiden lhetta\'aksi, jotka eivät ole niitä kokemiiksB^M^^
Kaikki julkaisemisen arvoiset kirjöituk^t ptH^
kenelläkään ole monopolia kirjoittamisee^^
ki kirjoittajat ovat tervetulleita. £ - • : • ' : ' %
Ystävien pakinoihin on viime ilkölHa tutt^t^
paljon kirjoituksia, ohutta esiintulleist^^^^^^ä^^^jöiitä
Kaikkia julkaista tassa numerossa, Vaan^öSaiSjs^^s^
numeroihin. Jos jonkin kirjoittajan kirjoitus
vänvaloa, kun kirjoittaja on sen lähettäi^y^i^Is^ft^^
merkitse sitä, etteikö kirjoitus oltsi julkajstrftiseh arvoiri^n.
Mutta yhtä alaa käsitteleviä ki>joituUh ei t^^
kaista monta samassa numerossa. Oh totta, että Ystävien pär
kinain kirjoitukset ovat aiheeltaan monetkin erilaisia, mtitta
siltikin, täytyy katsoa, ettei niitä tule yhteen numeroon lii­kaa,
vaan \-ain mausfeeksi. Xe ovat su<«iituja lultij^^^^^^
kuudessa, ja siksi ei niitä AX)i julkaista liian paljon, muuten ne
menettäisivät makunsa.
Isoäitikin lähetti pari kirjoitusta taas pitkästä aikaa, mutta
emme saanut niitäkään tähän numeroon. Monia muita on
odottamassa julkisuuteen pääsemistään. Mutta ajallaan kaik­ki
tulevat julkisuuteen.
'nUnä kevätaika on Oiulttuurijuhlien aikaa. Monilla paik­kakunnilla
niitä on jo vietetty ja toisilla vietetään lähitule­vaisuudessa.
Toivomme menestystä niille kaikkialla. Ne tar­joavat
hupaisia hetkiä juhlaxieraille. Onneksi siis olkooni
Omistumt ohjelma-tilaisuus
Finnishr
haulilla sunnuntaina
Viime sunnuntaina pidettiin Sudbu-ryn
Finnish-haalilla erittäin harvinainen
ohjelmatilaisuus, sillä sarjajuhlaryhmä
Kullervojen toimesta esitettiin lähes 4
tuntia kestänyt ohjelma, mikä täsitti
kaikkiaan 27 numeroa. Suurin osa nu­meroista
oli kotitekoista, mikä onkin
ollut nykyisen sarjajuhlatouhun pää­tarkoitus.
Ohjelma alkoi Kullervojen joukko ter­vehdyksellä
ja marssilla, jonka viimeksi­mainitun
oli laatinut Olga Sula ja sä­veltänyt
Helen Grenon. Ellen Lindenin
kirjoittaman leikillisen runon lausui He­lena
Lindroos hy\in ja Bill.Salo esitti
kaksi kaunista laulua. Toivo Lepän,
keksimä hattumuotikilpailu tuntui ol­leen
hyvin "maun muicainen". Ester
Cattonin ohjaama saunapolkka oli eri­koisen
hyvä ja hyvin esitetty ja 'Norman
McGilvaryn kätevät taikatemput piti­vät
yleisön mielenkiinnon vireillä. Päi­viön
kirjoittaman Kullervojen juhlaru­non
lausui Oskar Männistö ja Kuller­vojen
soittoyhtye, Ester Catton, Heik­ki,
Ström ja -Carl Su|idholm soitti pari
numeroa onnistuneesti. vTj^töjen esit­tämä
laulu- ja tanssikuvaelma Kiosta oli
mainio. Sen oli ohjannut Jack Hyman-der.
H. Sula piti juhlapuheen.
Ensimmäisen väliajan jälkeen esiin­tyi
sekakuoro Sävel Carl Sundholmin
johdolla. Ukrainalaiset pojat esittivät
mainiosti kaksi tanssia ja Tarnofsky
& Co: n päinOnnostoesitys sai yleisön
hilpeälle tuulelle. Annikki Mäki ja Lai-,
la Tammi esittivät onnistuneesti kaksi
laulua, huolimatta Annikin kurkun kä­heydestä
ja Alertsin tyttökuQro.lauloi
Helen Orenonin johdolla. Rullalanka-kilpailu
tuntui olleen yleisöön mehevä,
samoin kuin Jack Hymänderin ja viiden
pienen intiaanipojan tanssikin. Kaija
Hohterin perhealbumi esitteli muutamia
Kullervoja varsin onnistuneesti.
Illan ehkä parhain ja vaikuttavin oh­jelmanumero
oli Elvi Sinervon kirjoit­tama
ja Olga Sulan lausuma runo, jonka
Helen Orenon on sovittanut melodra-maksi.
Mrs. Sula esitti sen sellaisella
antaumuksella, että sen >Tnmärsi jokai­nen
kuulija.
Toivo Peura esitti Kullervojen kuple­tin,
jonka oli laatinut Ellen Linden. L i ­säksi
lauloi Toivo vielä toisenkin kuple­tin.
Kaija Hohterin suunnittelema
alennusmyynti oli sellainen naurupilleri,
että se sai salin aivan haltioihinsa. Aino
Pirskasen ja Jack Hymänderin esitys
Kullervosta oli omalaatuinen ja hyvä.
(Lopuksi esitettiin W. Eklundin kir­joittama
yksinäytöksinen ajankohtainen
näytelmä, "Rahalla ei saa sen parem­paa".
Ohjelman välillä esitettiin myös­kin
pari päivän tapahtumaa.
Kullervojen puolesta annettiin Helen
Grenonille pieni lahja kiitollisuuden
osoitukseksi siitä uhrautuvaisesta työs­tä,
mitä Helen oli tehnyt juhlan hyväk­si.
Hän suoritti kaikki säestykset ja oli
itse suunnitellut useita ohjelmanumeroi­ta.
Salin aistikkaan koristamisen kustan­si
Koski's Radio-liike.
Yleisöä oli salin täydeltä ja kaikki
tuntuivat olleen tyytyväisiä esitettyyn
ohjelmaan. Yleisö arvosteli myöskm^
kaikki esitetyt ohjelmanumerot ja ää-nestj-
sliput kerättiin yleisön kaalilta
poistuessa. Erikoinen komitea laskee
sitten Kivien ohjelmatilaisuuden men-t\
ii ohi, kumpi puoli -x^itti kilpailun.
Pihkatahra lähtee, kun tahrakohtaa
liottaa jonkin aikaa spriissä, minkä jäl­keen
tahrakohta pestään lämpimällä ve­dellä
ja saippualla.
Ellei yksi silmäys sano kaikkea, eivät
monet silmäykset sano mitään. — .4.
Hirdman,
Mlfen lapset tolte^^^
T ^ E X vitsaa säästää, hän vihaa lastaan-peritte oli
JLV^^Ualla lasten kasvaS^uksessa vielä muutama k
men sitten. Ruumiillisella kurituksella lannistettiin" 1
tottelemattomuus, mutta usein myös oma-aloitteisu ' •
näisvys, Kun katselee tämän päivän lasten kas\atu,^
lapsia, jotka rankaisematta saavat heittää ikkunan nVK
kirkua äänensä^käheäksi — ei voi tulla muuhun johto^.
seen kiiin ettei tässäkään kuljeta oikealla tiellä. ^\\^\
on kasvatettava niin, että hänestä tulisi kunnon ka
— siinä kysym3's, joka antaa vastuuntuntoisilfe ^
paljon ajattelemisen aihetta. Ja «nnenkaikkea!«^i£it
virheensä on korjattava, hyvyydellä vai kovalla luäla
Kuuluisa neuvostoliittolainen pedagogi A. Si.}
. joka 32-vuotisen kasvatustyönsä kokemuksista fcic|jrf^
teoksia, joiden välityksellä hän loi kommunisreai.aat
pohjalla uuden kasvatusopin, ori laajasti käsitellyt thyos
ja järjestyskysymystä. Kun Neuvostoliitossa : O n v ^
kymmeninä tehty uutteraa työtä uuden ihmisen-seksi,
on mielenkiintoista todeta, miten Makarenko
päästä tuloksiin tässä suhteessa. /
. Kun toimintaympäristössä saadut kokemukset ovat
tana ennenkaikkea kasvattajan katsomuksille, lienee m?
laan kertoa ensin Anton Makarenkosta parilla sanalla,
syntyi 1888 ja kuoli 1939. Päätyönsä kasvattajana hän
ritti Gorkille nimetyn rikollisten lasten siirtolan jc
Kasvatusperiaatteitaan hän on esitellyt lukuisissa teol
Suomenkielellä on julkaistu "Kasyatusopillinen katsomi
ni".ja *:\!^anh«npien^ k^
JLapsisiirtoloiJta hän kuvaa nirn; "Pedagogisessa runSelnias
"Kolmikymmenluvun marssissa", ''Kunniassa", 'Xiput
neissa"-kirjassa jne.
Makarenko ei aikanaan saanut suinkaan yksimielistä
nustusta työstään. Hänen paras ystävänsä oli Maksim Goi
jonka periaatteen "mahdollisimman paljon vaatimuksia
selle ja m^dollisimman paljon kunnioitusta häntä koi
hänkin omaksui kasvatustyönsä suunnaksi.. Voisi ehkä.1
la, että Makarenko, joka joutui kasvattamaan vaikeaa
ta, olisi turvautunut pakkokeinoihin aina ruumiilji^takuri
ta myöten, mutta niin ei kuitenkaan ollut asian laita, ku!
seuraavasta huomaamme.
Kuri ja järjestys Ovat kaksi eri asiaa, sanoo Makarei
Kuri On kasvatustyön tulos ja järjestys on kasvätustypn.
no. Pelkkä kuuliaisuus ei tyydytä häntä, yarsinkaan sei
nen sokea kuuliaisuus, jota vaadittiin van
ta eddtäneessä koul^ NeuYPS'^^)^^^^?'^^^^^ ^^^}
että hän käsittää, miksi hänen on tehtävä jokin työ ja että
itsekin ,pyrkii täyttämään sen mahdollisimman hyvin. K
salaisen on oltava aloitekykyinen, hänen on pyrittä>^ l
maan uutta.
Kävelet permannolla ja huomaat paperipalan. Kuläan
näe sinua. Jos nostat paperipalan pois permannolta, merM
see se^sitä, että olet kurinalainen; luonnehtii Makarenko b
ria. — Teknilliseen normiin, dogmiin tai käskyyn perpstu
ia kurilla on aina taipumus muuttua sokeaksi tbttelöiiise!
mekaaniseksi _yhden johtavan henkilön käskynalaisuÄ
Makarenko antaa siis ihmiselle suuren vapauden, mutta my
suuren vastuun.
Kuten edellä on todettu, on järjestys väin keino totut
lasta kurinalaisuuteen. Samalla kun Makarenko kbröi
että jokaisen järjestyksen tulee olla tarkoituksenmukak
tarkkaa ja täsmällistä, varoittaa hän liiallisesta kaa
suudesta. Lasten ikä, heidän taipumuksensa, ympäristö, n
purit, asunnon tilavuus, koulumatka ja monet muut seika
määräävät ^järjestyksen tai muiittavat sitä. 'Suurperhdssä'
yksflapsissa perheissä pitää olla aivan erilainen järjestys.
Lasten varhaisiässä vanhempien eräänä tärkeimpänä tehtä
vänä on esim. lasten totuttaminen puhtauteen. Lapsille^ä
taan erityinen järjestys, miten heidän on peseydy-ttävä ja pJ
keuduttava, siivottava vuoteensa ja huoneensa j;he;
järjestystä ei saa laiminlyödä niinkäuan kuin lapset itse oppi
vat tekemään kaiken ilman muistuttamista—Mitään tyb
jänpärväisiä puhtauden palvojia ei lapsista saa kuitenkaan
hittää, siisteys ei suinkaan ole elämän tarkoitus.
Makarenko korostaa järjestyksen soveltamista lasten eB
mässä mm. seuraavissa tapauksissa: On tarkasti mäaritel
vä ylösnousemisen ja-jiukkumaanmenon aika, sen on ohav
sama arkisin ja sunnuntaisin, vaatteiden muuttamis
tavat on määrättävä säännönmukaisiksi. Lasten on totutts
va siihen, että kaikki ta\'arat pannaan pafköilleen leikin P
keen. Lasten on opittava tulemaan ajallaan syömään ja kä}t
täytymään pöydässä siivosti jne.
Mutta mitä sitten tehdään, jos lapset eivät tottele? Maks
renko pitää ainoana ja parhaana keinona määräystä ia h}-
kää h\^-äilyt, suostuttelut ja lahjomiset. Määräystä ei ^
antaa vihaisesti huutamalla eikä ärtyneisyyttä osoittaA-al^s
äänellä, mutta se ei saa myöskään vivahtaa py>telemL^l|^
Määräyksen pitää olla lapsen voimien mukaisen ja järkev^^
eikä se saa olla ristiriidassa aikaisemmin antamiemme r^-
räysten kanssa, sanoo Makarenko. On tärkeätä x^alvoa, P
kaa hän, eUekät lapset saisi tottelemattomuuden kokemu^^J^
Jos ette alusta alkaen salli sitä, ei teidän myöhemminka^
tarvitse koskaan turvautua rangaistuksiin.
Parhainkin kasvattaja saattaa joskus menettää malttinsa ]3
Sivu 2 Lauantaina, maaliskuun 29 päivänä, 1952