1954-08-21-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
I^ennia-levyt
un hanuri-
Jatkoa
soi. Paul Lunjev^Ä istuen
f^^Kssaan vastasi pub^m^ fl-
^ nimensä.
^ Kasantskoja-sairadas-säpsähti
j a ^ n n i t t i kuuloher-ettei
vain a i n o a k ^ sana jaä
•ärtämättä.
Serra Lunpeviga. Olkaa- hyvä ja
tänne, sillä täällä on sairas, joka
uvata teitä,
^ n se loppui, j a puhelin suljet-
, Paulin harmiksi. Hän olisi halunnut
igä enempi.
Ipian oli hän matkalla sairaalaan ja
einen jännitys vaivasi häntä.
6 saatettiin yksityishuoneeseen,
loli vain yksi vuode. Valkeatta vuo-i
lepäsi upseeri Levantjev.
sanomatta harppasi Paul ystä-
!jä luo.
[Tpaul! — Jegor! Paul syleili läm-listi
Jegoria.
[^fleennäkemisen ilo toi kyyneleet
ikin silmiin.
ti alkoi ensin puhella ja kysellä.
. Sinä, Jegor, olet sairas,
f-Olen haavoittunut vasempaan ol-ja
olen ollut täällä sairaalassa-en
iankaikkisuuden, sillä toi-i
viikko on jo kulumassa kun minut
tänne. Kenttäsairaalassa annet-
I ensiapu ja sidottiin tuo haava, jos-
[(^i tullut paljon verta. Tulin hyvin
oksi paljosta verenvuodosta, j a mei-
[ haavoittuneita sotilaita lähti erikois-tuomaan
tänne Pietariin, sillä
itteellinen hoito kenttäsairaalassa oli*
[Tienyt hengen — ainakin suurinunal-j
osalta. Matkalla kotikaupunkiin säiläin
kovaan kuumeeseen, joten en
^ut antaa tietoa täällä olostani. Nyt
I kuume mennyt ohi ja minulle anne-ravitsevaa
ruokaa. Haavan-i ei ole
arallinen, joten paranemisestani on
i toiveita.
| - Et ole antanut mitään tietoa itiini
sitten kun lähdit sotaan.
| - Olen kirjoittanut monta kirjettä
Billie ja Annikille, m u t t a en ole saanut
(rjeiiiini vastausta, sanoi Jegor ihmeis-
| - Emme ole saaneet riviäkään silitä.
•
[-- Asia on selvä. V i h o l l i n e n on kaa-
Dut postin ja hävittänyt sen, "virkkoi
or. ja kysyi miten Annikki ja hä-
1 sisarensa Ludmilla voivat.
iPaul ei voinut heti vastata mitään
obon äkkiarvaamatta tehtyyn kysyäkseen.
Tietenkin voivat hyvin vai kuinka?
feoi Jegor kysely ään.
I7 Ludmilla on ollut sairaana siitä
^ kun sai tietää sulhasensa kaatu-
Olen sen kuullut S a n n a l t a ja hän
ofostaan sisaresi kamarineidiltä, Kuu-olevan
hermosairas, vastasi Pa\il ja
«"I. miten ilmaisee .\nnikin asian.
7 P^^^ka- sanoi Jegor ja huo-sanoi
A n n i k i n olevan sairaana
takia hän on maalla hiljaisuudes-
' Jeikko puna kohosi Jegorin poski-j
a hienoja hikihelmia ilmestyi -
otsalleen,
parasta olla
' ^illä kuur
«li Paul.
Laakson Annikki
Kirj. ANNIE RUISSALO
Paulilta pääsi helpotuksen huokaus
ja hän nousi lähteäkseen.
— Yie lämpimät terveiseni Annikille,
sanoi Jegor.
Kiitos! vastasi Paul ja poistui hyvästellen.
Jegor mietti kauan kuulemansa johdosta,
Annikin ollessa keskeisimpänä.
Mikä mahtaa häntä vaivata? Olisikohan
tuo vaiva johtunut ikävästä, sillä hän
otti kovin pahakseen sotaan lähtemise-ni,-
vaikka vakuutin tulevani takaisin.
— Armas Annikkini, puheli Jegor yksikseen
puoliääneen ja rauhottui, sillä
hän oli täyttänyt armaalleen antamansa
lupauksen ja tullut takaisin. Pian tulen
luoksesi, armas, sanoi Jegor itselleen.
Näihin ajatuksiin vaipuneena hän
nukahti.
• * «
Paul meni vartavasten viemään Annikille
Jegorin terveiset.
A^nnikki iloitsi ja kiitti terveisstä,
mutta kohta mieli muuttui alakuloiseksi
saatuaan kuulla Jegorin haavoittuneen.
— .'Kyllä hän pian paranee haavas-tan,
ei se kuulu olevan vaarallinen, lohdutti
Paul.
—iMinä tahdon pois täältä ja mennä
katsomaan Jegoria.
— E i tyttöseni vielä, sillä ne voivat
vangita sinut ja kuljettaa sellaiseen
paikkaan, josta on sinut vaikea pelastaa.
— Luuletteko niin?
— OlÄi varma siitä. Kehoitan sinua
olemaan vain täällä rauhassa hyvien ihmisten
luona. Sitten kun Jegor pääsee^
sairaalasta, voitte harkita miten on paras
menetellä.
— Siinä tapauksessa jään tänne edelleenkin,
suostui Anikki.
— Järkevä päätös, hyväksyi Paul.
Emäntä laittoi kahvia, oikeaa "mokkaa''
liinalla katetulle pöydälle. u\nnikki
ja Paul tulivat iloiselle tuulelle, sillä
kahvin tuoksu oli mieluinen ja houkutteleva.
Annikki aukaisi Paulin tuoman,
tädin lähettämän paketin, joka sisälsi
hyviä leivoksia ja asetti ne lautaselle.
Emäntä oli laittanut kahvipöydän
vain kahdelle-ja kehoitti Paulia ja A n nikkia
juomaan.
No, missä on talonväen kupit? kysäisi
Paul ja- kehoitti kaikkia käymään
kahvipöytään.
Emäntä laittoi kupit kaikille ja iloisen
jutustelun höystämänä juotiin
kahvi.
Paulin mentyä ^ajatteli Annikki nykyisyyttä,
miten synkältä se näyttää. Je
gorin tila huolestutti. Ehkä hän on vaarallisestikin
haavoittunut. Ja jos ei hän
koskaan paranisikaan, niin olisin onneton,
sillä emmehän voisi laittaa omaa
kotia. Jegor parka, huokasi Annikki.
Entä minkälaiseksi itse olen muuttunut;
vain varjo entisestä. Ruumiini on
täynnä arpia, olen laiha ja kalpea, niin
että tokko armaani enää tuntisi, jos tuohon
ilmestyisi, ajatteli hän pureva huoli
rinnassaan.
* • • •
Jegor toipui j a parani, JMutta häntä
ei aivan heti päästetty sairaalasUj sillä
tahdottiin päästä varmuyteen, että hän
on terve ja toimintakunnossa.
Ludmilla oli vielä heikko, sillä paha
hermovika vaivasi häntä. Lääkäri määräsi
hänet meri-ilmastoon virkistymään.
Siellä on mahdollisuus parantua kesän
aikana, sillä uiminen merivedessä on
' parhain lääke ja hoitotapa. "Nyt on talvi,
joten täytyy odottaa kevääseen.
Pitkä aika vielä, ajatteli Ludmilla.
Usein hän otti esiin morsiuspukunsa ja
-huntunsa sekä morsiusseppeleensä ja
pukeutui morsiameksi. N e olivat olleet
valmiina häitä varten, mutta isän kuolema
tuli keskeyttämään häitten vieton.
Nadalja sai auttaa emäntäänsä Iässä
hommassa ja taluttaa hänet ison kuvastimen
eteen, jossa "morsian" katseli itseään.
— Sulhaseni on poissa. Hääkellot ei-
^ vät soita minulle, ja Ludmilla purskahti
äänekkääseen itkuun, alkaen repiä
ja kiskoa pukua pois päältään. Näin
tehden hän aina väsyi ja tahtoi mennä
vuoteeseen.
• • « .
Otamme oikeuden kurkistaa ylpeän
ja itsekkään ihmisen sieluun. Tulemme
havaitsemaan sen tosiasian, että graniittikin
murenee soraläjäksi voimakkaista
kosketuksista sillä se on vain ainetta
suuren kaikkeuden käsissä.
Toivottomana, pitkän sairauden runtelemana
pehmeni Ludmilla Levantjevin
ylpeä luonne. Näkymätön rakentaja ta-
'soitteli kohtia, jotka äsken olivat ylipääsemättömän
jyrkät, ja kas, Ludmilla
tunsi laskeutuvansa jyrkännettä alas ja
pysähtyvänsä tasanteelle jossa oli paljon
muita. Nuo muut olivat tavallisia
ihmisiä, joiden rinnassa sykki lämmin
sydän. Toiset heistä olivat paremmilla
avuilla varustetut, toiset heikoimmilla,
mutta kaikki olivat ihmisiä.
Outoa oli ympäristö. Mutta vielä oudommalta
tuntui seistessään tasanteella
yksin ilman ystäviä, ennenkuin otti askeleen
sinnepäin, jossa olivat nuo muut
ihmiset. Siellä oli elämää ja sinne tahtoi
iLudmillakin päästä — elämään. Täällä
hävisivät rajat ylempien ja alempien
välillä, joten Ludmillakin oli vain ihminen
eikä hitustakaan enempää. Sukulaisia
oli vain muutamia täällä suurkaupungissa,
sillä suvun juuret olivat
levinneet eri suuntiin. Kaupungissa'olevat
sukulaiset tekivät vierailuja ja säälivät
Ludmilla parkaa. Tuttavat haihtuivat
olemattomiin, sillä Ludmillan seura
tympäisi.
'Hermosairas on mahdoton", sanot-varovainen
mitä pu-ime
saattaa nousta jälleen,
^ k o sairaus vakavaakin? 'kysyi
tuolissaan.
se ole enää. Se oli pahempikin,
nyt on h>Tiä toiveiu paranemi-
C^Men. vastasi Paul, ja tarkkaili
jonka silmät täyttyivät
^ « ollut huolissani Annikin suh-
•^ota asiaa noin vakavasti, loh-r
'»'J- Kyllä kaikki kääntyy vielä
Puunhan paranet ja jÄäset pois
t^*^'tajatar ilmestyi ovelle ja
»««iluajan päättyneen.
MUSTIKOITA
Olkms vannat, että libetmttc MARJANNE oikeaUe TäUtyaliikke^e. mMkt^Um
k«rkefaBiBat narkkinaliimuit. Me malrMMnmr CV.n Express Money Ordcrllla
JokapiiTft.
PIKAISEN MAKSUN SAADAKSENNE LÄHETTÄKÄÄ
MUSTIKKANNE SUORAAN OSOITTEELLA
A N S P A C H
Snesttnkset veitte mäM. hyrtesä Rtfyai
Kirjotttakaa Ja pyytftUUl UHhctyBlelmsaln |a tyyny,
GEO. C. ANSPACH OO., IMXFTED
n«SWAT, TORONTO 14. pNTARIQ
tiiB ja piilMiMtfitt taiatt»
I«ifaiiaa<iii|MiL
M f i e vieraaR Wtaffhi
Ivvkkiiii ktttttuvk ibnisSI J» oBa
Iie ovaU
Hinealuunariiieitki^ Nadaija oti lä<
hiu, jonka puoleen tuo yksinäisyys jol|tL
SUirkevyys oU hävinnyt Ludmillian
puhetavasta palvei^diDeen. Nadälja
tuntui nyt l ä h e i s ^ , jota ei voinut komentaa
kuten ennen.
Okahvia sai tuntea kun tiudmilla las-ki
kätensä hänen olkapäälleen sanoen:
— Jos Okahvia oliM niin kiltti ja tekisi
sen taLtimän palvduksen jne.
— Hän on suuresti muuttunut, sanoivat
palvelijat keskenään.
Yön hiljaisuudessa jiulatteli LudmOIa
veljeään ja kaipasi häntä. Hän ei tiennyt,
että Jegor oli palannut sodasta, sil-
Uutta ajanviete
ONTARIO FOOB MARKET,
Varatkaa näitä idf joja mukaanne
kun menette kesälomalle!
RKSIN SARJA
TaBksion raMOAtiMUMUMja
Sekkm Tnus:
Kacioimut raharuhtinas
Salapoliisi romaani
230 sivua — Hinta nUL $1.00
Herbert Adams:
Autio huvila
227 Sivua — Hinta nkL $1.00
Uusi SaPo-sarja
on maailmankBiiliiJen salapoUisi-rotnaanien
Tailkolma, Jossa on
ednslettidna alaa hulppnklrjaill-ioita.
T%8sä sarjassa on nyt ilmestynyt
seuraavat Idrjat:
Agatha Ofaristie:
Lordin kuolema
JännitQraromaani
313 sivua -> Hinta nid. $1.75
Dorothy Sayers:
Kuolema vierailee
kerhossa
SalapoUlsiroinaani
814 sivua ~ Hinta nid. $1.7S
Agatha Christie:
Askel tyhjyyteen
235 Sivua — Hinta nid, $1.75
Agatba Christie:
Simeon Leen
testamentti
289 Sivua — Hinta nid. $1.75
Carter Dicfeson:
Kymmenen teekuppia
Biystlllinen salaseura, kolme
selvittäm&tOnta rikosta.
333 sivua — Hinta nid. $1.75
Agatba Christie:
Murha maalaiskylässä
317 Sivua ~ mnta nid. $1.75
Agatha Christie:
Mykkä todistaja
331 sivua — Hinta nid. $1.75
Carter Diclcson:
Punainen leski
347 sivua — Hinto nid. $1.75
Carter E>icicson:
Valkoisen luostarin
murhat
Jännitysrotnaani
335 sivua — Hinta nid. $1.75
Ra3mu>nd Chandler:
Nainen lärvessä
206 sivua Hinta nid. $1,75
Rex Stout:
Liian monta kuolemaa
377 stvua HinU nid. $1.V
Carter Z>ldcson:
Juudaksen ikkuna
33a dma Hinta nid. $1.75
VAPAUS
puBusHUf G c a Lm
F. O.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 21, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-08-21 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki540821 |
Description
| Title | 1954-08-21-09 |
| OCR text |
I^ennia-levyt
un hanuri-
Jatkoa
soi. Paul Lunjev^Ä istuen
f^^Kssaan vastasi pub^m^ fl-
^ nimensä.
^ Kasantskoja-sairadas-säpsähti
j a ^ n n i t t i kuuloher-ettei
vain a i n o a k ^ sana jaä
•ärtämättä.
Serra Lunpeviga. Olkaa- hyvä ja
tänne, sillä täällä on sairas, joka
uvata teitä,
^ n se loppui, j a puhelin suljet-
, Paulin harmiksi. Hän olisi halunnut
igä enempi.
Ipian oli hän matkalla sairaalaan ja
einen jännitys vaivasi häntä.
6 saatettiin yksityishuoneeseen,
loli vain yksi vuode. Valkeatta vuo-i
lepäsi upseeri Levantjev.
sanomatta harppasi Paul ystä-
!jä luo.
[Tpaul! — Jegor! Paul syleili läm-listi
Jegoria.
[^fleennäkemisen ilo toi kyyneleet
ikin silmiin.
ti alkoi ensin puhella ja kysellä.
. Sinä, Jegor, olet sairas,
f-Olen haavoittunut vasempaan ol-ja
olen ollut täällä sairaalassa-en
iankaikkisuuden, sillä toi-i
viikko on jo kulumassa kun minut
tänne. Kenttäsairaalassa annet-
I ensiapu ja sidottiin tuo haava, jos-
[(^i tullut paljon verta. Tulin hyvin
oksi paljosta verenvuodosta, j a mei-
[ haavoittuneita sotilaita lähti erikois-tuomaan
tänne Pietariin, sillä
itteellinen hoito kenttäsairaalassa oli*
[Tienyt hengen — ainakin suurinunal-j
osalta. Matkalla kotikaupunkiin säiläin
kovaan kuumeeseen, joten en
^ut antaa tietoa täällä olostani. Nyt
I kuume mennyt ohi ja minulle anne-ravitsevaa
ruokaa. Haavan-i ei ole
arallinen, joten paranemisestani on
i toiveita.
| - Et ole antanut mitään tietoa itiini
sitten kun lähdit sotaan.
| - Olen kirjoittanut monta kirjettä
Billie ja Annikille, m u t t a en ole saanut
(rjeiiiini vastausta, sanoi Jegor ihmeis-
| - Emme ole saaneet riviäkään silitä.
•
[-- Asia on selvä. V i h o l l i n e n on kaa-
Dut postin ja hävittänyt sen, "virkkoi
or. ja kysyi miten Annikki ja hä-
1 sisarensa Ludmilla voivat.
iPaul ei voinut heti vastata mitään
obon äkkiarvaamatta tehtyyn kysyäkseen.
Tietenkin voivat hyvin vai kuinka?
feoi Jegor kysely ään.
I7 Ludmilla on ollut sairaana siitä
^ kun sai tietää sulhasensa kaatu-
Olen sen kuullut S a n n a l t a ja hän
ofostaan sisaresi kamarineidiltä, Kuu-olevan
hermosairas, vastasi Pa\il ja
«"I. miten ilmaisee .\nnikin asian.
7 P^^^ka- sanoi Jegor ja huo-sanoi
A n n i k i n olevan sairaana
takia hän on maalla hiljaisuudes-
' Jeikko puna kohosi Jegorin poski-j
a hienoja hikihelmia ilmestyi -
otsalleen,
parasta olla
' ^illä kuur
«li Paul.
Laakson Annikki
Kirj. ANNIE RUISSALO
Paulilta pääsi helpotuksen huokaus
ja hän nousi lähteäkseen.
— Yie lämpimät terveiseni Annikille,
sanoi Jegor.
Kiitos! vastasi Paul ja poistui hyvästellen.
Jegor mietti kauan kuulemansa johdosta,
Annikin ollessa keskeisimpänä.
Mikä mahtaa häntä vaivata? Olisikohan
tuo vaiva johtunut ikävästä, sillä hän
otti kovin pahakseen sotaan lähtemise-ni,-
vaikka vakuutin tulevani takaisin.
— Armas Annikkini, puheli Jegor yksikseen
puoliääneen ja rauhottui, sillä
hän oli täyttänyt armaalleen antamansa
lupauksen ja tullut takaisin. Pian tulen
luoksesi, armas, sanoi Jegor itselleen.
Näihin ajatuksiin vaipuneena hän
nukahti.
• * «
Paul meni vartavasten viemään Annikille
Jegorin terveiset.
A^nnikki iloitsi ja kiitti terveisstä,
mutta kohta mieli muuttui alakuloiseksi
saatuaan kuulla Jegorin haavoittuneen.
— .'Kyllä hän pian paranee haavas-tan,
ei se kuulu olevan vaarallinen, lohdutti
Paul.
—iMinä tahdon pois täältä ja mennä
katsomaan Jegoria.
— E i tyttöseni vielä, sillä ne voivat
vangita sinut ja kuljettaa sellaiseen
paikkaan, josta on sinut vaikea pelastaa.
— Luuletteko niin?
— OlÄi varma siitä. Kehoitan sinua
olemaan vain täällä rauhassa hyvien ihmisten
luona. Sitten kun Jegor pääsee^
sairaalasta, voitte harkita miten on paras
menetellä.
— Siinä tapauksessa jään tänne edelleenkin,
suostui Anikki.
— Järkevä päätös, hyväksyi Paul.
Emäntä laittoi kahvia, oikeaa "mokkaa''
liinalla katetulle pöydälle. u\nnikki
ja Paul tulivat iloiselle tuulelle, sillä
kahvin tuoksu oli mieluinen ja houkutteleva.
Annikki aukaisi Paulin tuoman,
tädin lähettämän paketin, joka sisälsi
hyviä leivoksia ja asetti ne lautaselle.
Emäntä oli laittanut kahvipöydän
vain kahdelle-ja kehoitti Paulia ja A n nikkia
juomaan.
No, missä on talonväen kupit? kysäisi
Paul ja- kehoitti kaikkia käymään
kahvipöytään.
Emäntä laittoi kupit kaikille ja iloisen
jutustelun höystämänä juotiin
kahvi.
Paulin mentyä ^ajatteli Annikki nykyisyyttä,
miten synkältä se näyttää. Je
gorin tila huolestutti. Ehkä hän on vaarallisestikin
haavoittunut. Ja jos ei hän
koskaan paranisikaan, niin olisin onneton,
sillä emmehän voisi laittaa omaa
kotia. Jegor parka, huokasi Annikki.
Entä minkälaiseksi itse olen muuttunut;
vain varjo entisestä. Ruumiini on
täynnä arpia, olen laiha ja kalpea, niin
että tokko armaani enää tuntisi, jos tuohon
ilmestyisi, ajatteli hän pureva huoli
rinnassaan.
* • • •
Jegor toipui j a parani, JMutta häntä
ei aivan heti päästetty sairaalasUj sillä
tahdottiin päästä varmuyteen, että hän
on terve ja toimintakunnossa.
Ludmilla oli vielä heikko, sillä paha
hermovika vaivasi häntä. Lääkäri määräsi
hänet meri-ilmastoon virkistymään.
Siellä on mahdollisuus parantua kesän
aikana, sillä uiminen merivedessä on
' parhain lääke ja hoitotapa. "Nyt on talvi,
joten täytyy odottaa kevääseen.
Pitkä aika vielä, ajatteli Ludmilla.
Usein hän otti esiin morsiuspukunsa ja
-huntunsa sekä morsiusseppeleensä ja
pukeutui morsiameksi. N e olivat olleet
valmiina häitä varten, mutta isän kuolema
tuli keskeyttämään häitten vieton.
Nadalja sai auttaa emäntäänsä Iässä
hommassa ja taluttaa hänet ison kuvastimen
eteen, jossa "morsian" katseli itseään.
— Sulhaseni on poissa. Hääkellot ei-
^ vät soita minulle, ja Ludmilla purskahti
äänekkääseen itkuun, alkaen repiä
ja kiskoa pukua pois päältään. Näin
tehden hän aina väsyi ja tahtoi mennä
vuoteeseen.
• • « .
Otamme oikeuden kurkistaa ylpeän
ja itsekkään ihmisen sieluun. Tulemme
havaitsemaan sen tosiasian, että graniittikin
murenee soraläjäksi voimakkaista
kosketuksista sillä se on vain ainetta
suuren kaikkeuden käsissä.
Toivottomana, pitkän sairauden runtelemana
pehmeni Ludmilla Levantjevin
ylpeä luonne. Näkymätön rakentaja ta-
'soitteli kohtia, jotka äsken olivat ylipääsemättömän
jyrkät, ja kas, Ludmilla
tunsi laskeutuvansa jyrkännettä alas ja
pysähtyvänsä tasanteelle jossa oli paljon
muita. Nuo muut olivat tavallisia
ihmisiä, joiden rinnassa sykki lämmin
sydän. Toiset heistä olivat paremmilla
avuilla varustetut, toiset heikoimmilla,
mutta kaikki olivat ihmisiä.
Outoa oli ympäristö. Mutta vielä oudommalta
tuntui seistessään tasanteella
yksin ilman ystäviä, ennenkuin otti askeleen
sinnepäin, jossa olivat nuo muut
ihmiset. Siellä oli elämää ja sinne tahtoi
iLudmillakin päästä — elämään. Täällä
hävisivät rajat ylempien ja alempien
välillä, joten Ludmillakin oli vain ihminen
eikä hitustakaan enempää. Sukulaisia
oli vain muutamia täällä suurkaupungissa,
sillä suvun juuret olivat
levinneet eri suuntiin. Kaupungissa'olevat
sukulaiset tekivät vierailuja ja säälivät
Ludmilla parkaa. Tuttavat haihtuivat
olemattomiin, sillä Ludmillan seura
tympäisi.
'Hermosairas on mahdoton", sanot-varovainen
mitä pu-ime
saattaa nousta jälleen,
^ k o sairaus vakavaakin? 'kysyi
tuolissaan.
se ole enää. Se oli pahempikin,
nyt on h>Tiä toiveiu paranemi-
C^Men. vastasi Paul, ja tarkkaili
jonka silmät täyttyivät
^ « ollut huolissani Annikin suh-
•^ota asiaa noin vakavasti, loh-r
'»'J- Kyllä kaikki kääntyy vielä
Puunhan paranet ja jÄäset pois
t^*^'tajatar ilmestyi ovelle ja
»««iluajan päättyneen.
MUSTIKOITA
Olkms vannat, että libetmttc MARJANNE oikeaUe TäUtyaliikke^e. mMkt^Um
k«rkefaBiBat narkkinaliimuit. Me malrMMnmr CV.n Express Money Ordcrllla
JokapiiTft.
PIKAISEN MAKSUN SAADAKSENNE LÄHETTÄKÄÄ
MUSTIKKANNE SUORAAN OSOITTEELLA
A N S P A C H
Snesttnkset veitte mäM. hyrtesä Rtfyai
Kirjotttakaa Ja pyytftUUl UHhctyBlelmsaln |a tyyny,
GEO. C. ANSPACH OO., IMXFTED
n«SWAT, TORONTO 14. pNTARIQ
tiiB ja piilMiMtfitt taiatt»
I«ifaiiaa |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-08-21-09
