Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 11, 1942

              Sivu 2 LAä\XTAIN A, HUHTIKUUN 11 PÄIVÄNÄ
-{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Reglsteral at the Post Office Dept,
Dttawa. as second class matter,
Tilausbiniiat:
1 vk. $2.00
6 kk. 1.10
3 kk .60 ,
Yhdysvaltoihin:
' 1 vk r... .. $2.50
f «kk. . . . ...V 1.40
auomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. . $3.00
Btt<mumerot 5 sörttiS ' •
Liekki Tämfestyy jokälsienf viiiimi jka^
B&t^na 12-sivaiseiia, sisäHtäoi pffiratsts
Icaunokirjallista luettavaa ka|kilt» «loil^
Asiamlehille myönnetään ,20 pcosen'
Un palkkio.
Pyjrtäkää aslamiesvälineitä Jo tA"
ix&än.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto­ilmoitukset
$1.00 kerta. A\'ioiif^^toon
menneille onnentoivotukset 40<j palsta-tuuma.
Nimienmxiuttoilmoitukset 5.0c
keitt $1.00 kolme kertaa. Syntymä-,
Umoifkset $1.00 kerta, $2.00 kolme ker­taa.
If«o!emaniImoitukset $2.00 kerta,
50c lisän^Äkau kiitoslaiiseelta tai muisto-värsyltä.
tialutaan tietää- ja asoiteil-
^moitukset *0c palstatuuraa.— Tilapäis-iJmoittajie'^
on vaadittaessa lähetettävä
l]moitusm&tsu etukäteeiu
Ylfeiset ilmoituf.'linnat .40c palstatuu-ma.
Ilmoitus, joka julkaistaan nelja-kertaa
samanlaisena 3Qc palstatuuma.
Alin ilmoitushinta 4Öc palstatuuma.
kerta ilmolttaesKi.
Erikoisista ilmoitushinnoista voi tie­dustella
tämän lehden konttorista.
Kustantaja: Vapaus Publishing Ca
Ltd.
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto. J. Järvis. Rauha
Mäki. Hilja Aho. E. Sukd. Estez
Kaustinen, Alli Malm. Maikit Laaksc^
Yrjö Salvo ja Jalmar Saari.
Liekkiin aUotut kirjoitukset osoi­tettava:
UEKKl
rs>f Box 69 . - - ' «udburji Qn% .
LIi£KIS LEVITVSKJIJP
.julistus ja osatuettelq (scit^.emätinellä
sivuU-a) myöhästyi viime^nunterojta,
joten sc tulee nyt .viime hetkellä ja
monille ystävillemme yllätyksenä. Se
nimittäin alkaa ensi sunmmtaina ja.
• kestää kolme viikkoa. Varsinaiset a-siamiekemme
Jästä kyllä pvat olleet
asianmukaisesti tietoisia jo jonkun ai-
.Jkaa.
Tätä kilpailua ci ole pantit toimeen
siksi, että Liekin tJtaäjamäärä olisi
'' ollut alaspäin menossa, tai edes py- •
säJttyncenä; totta pu-iuen se on ollut
Ayvän aikaa jatkuv<:sti kohoamassa.
• Mutta' tälle kilpaiiaUe on nyt ajan­kohtaiset
syynsä, sei.dnen '^otollinen
•aika-*, joka pHemmiitä puheitta ym­märretään
ja joktt tekse kilpailun vär­inään
miellyttäväksi.
Ayt sHs tulisi heti ryhtyä reippaas­ti
tilaustcti hankin taan joka paikas­sa,
jisiamiehesnme sen luonnollisesti
tekeväti^i ilman muuta, mutta toi­voisimme
kaikkien ystävien auttavan
heitä sekä tekevän omakohtaisesti
• sen, • mikä ehkä on joskus mieleen
tullut. Yhteinen yritys yhtä aikaa.
Voidaan ottaa huomioon pistäytymi­nen
naapureissa, kaikenlaisissa, ja so­piva
suhtOMtumtnen. Outous, ennak-koluulot
ja^asiatort sinnikkyys täytyy
voittaa,
TorvottQvasti myöskui rajan toi­sella
puolen olevat Liekin ystävä,t
joita on jo hyvä joukko, hajoiteltuna
yli laajan maan, yhtyvät auttamaan
kampanjaa, jotta lopussa voidaan hei­den
tUHleen merkitä kaunis summa
rapioita. — AP,
Runotar ei viihdy köyhyyden kur­juudessa,
mutta ei myöskään rikkau­den
loistossa.
Kersantti Thomas B. Miller, Oiven Soundista, Ont., oli ensim­mäinen
Canadan kuninkaallisten ilmavoimien mies, joka sai Yrjön
mitalin "nopeasta ja äärimmäisestä urhoollisuudesta'*. Tämä 20-
xmoiias tähystäjä oli loukkaantunut pahoin alas syöksyvässä pom­mituskoneessa,
mutta siitä huolimatta pelastanut palavasta konehy-lystä
toverinsa, ensin ohjaajan ja sitten sähköttä jän, '^Viimeksi
mainittu", sanoi Miller, "oli kuin ihmissoihtu ja minun täytyi pyö­ritellä
häntä heinikossa ennenkuin sain sammumaan,'* Mller joutui
vammojensa vuoksi olemaan kolme kuukautta sairaalqssar
ESPANJAL.\INEN KERTOMUS Kirj, EMILIA PARlidBAZAN
ANKILAST.A vapautuessaan
P3Tki Pepe San Juan emi työk-
•seen -vankilanjohtajan puheille.
Pepellä oli iso, kömpelö pää, kas­voissa
kuusivuotisen vankeuden har­maa
väri; sinä aikana hän ei ollut
-nähnyt, auringosta muuta kuin minkä
kimmellystä vastapäisten rakennusten
-katorlla. Uusi puku ei tahtonut oi-
•kem sopeutua ruumiiseen, joka oli fo
• anirnoin tottunut vanginpukuTjn: Hän
saapastett huoneeseen empien ja köm­pelösti!
flaamilainen myssy, jota
hän hämillään pyöritteli sormissaan,
nä3rtti olevan epämukava ja hankala;
hänhän oH jo vuosia sitten tottunut
vanginlakkiin.
''Tulin sanomaan hjrvästi herra joh­tajalle",
sanoi hän nÖ3nrästi. ^
'^e on oikein; olen hyvilläni huo-maavaisiiudestasi",
vastasi näin pu­huteltu.
"Pidä nyt itsesi miehenä, ole
rehellinen ja ahkera. Sinä et olekaan
pahimpia. Jouduit tänne p)ahoinpi-
• tel>-stä; pikastuksessa tehdystä pa­hoinpitelystä
; ]a näiden nyt kulunei­den
kuirden vuoden muisto värinään­kin
varjelee sinua koskaan palaamas­ta
tänne takaisin . . . Onnea sitten
vain. Olisiko sinulla vielä jotakin
muuta?"
"Jos herra johtaja olisi ystävälli­nen,
tahtoisin pyytää . . Johtajan
hyväntahtoisesta hymystä rohkaistu­neena
hän jatkoi sukkelaan: . ,
että . . . että . . . saisin vielä nähdä
yhtä naisvankia.-'
''Mielitiettyäsi kai? Hyvä. Saat
hänet nähdä."
Näin sanoen johtaja kirjoitti pari
riviä paperilipulle; sillä Pepe pääsisi
naisvankien osastoon. Vankilanjoh­taja
tiesi hyvin, mitä tuollaiset van­kien
väliset suhteet, tuollaiset matkan
päästä tapahtuvat kosinnat merkitsi­vät.
Rakka^u s, elämän valtiatar, on
läsnä kaikkialla kuten aurinkokin, jo­pa
sellaisissakin paikoissa, joihin jäl­kimmäinen
ei pääse, sillä se tunkee
läpi paksuimmankih muurin ja kii­peää
yli korkeimmankin ristikkopor-tin..
^ •
Melkein jokaisella vangilla oli nais­vankien
osastolla mielitiettynsä, joka
. pesi ja paikkasi sulhasensa raatteet;
kärsimystoveri, jota mies ei ollut kos­kaan
nähn3rt, mutta jonka huoraaa-vaisuudenosoitukset
hän palkitsi kir­jeillä,
jotka uhkuivat mitä tunteelli-simpia,
hellimpiä lemmenvakuutuk-sia.
Rakkaus, joka on tuolla puolen
hyvän ja pahan, kirkasti tuotakin hor­nan
esikartanoa kuin ilkkuen inhimii-listen
lakien heltymätöntä ankaruut­ta;
niin menestyvät elämä ja rakkaus
sielläkin, -missä ihmisten ; säätämä
rangaistus olisi omiaan tek<emaan tuo-nutuista
eläviä ruumiita.' Joka näki
synkin, kolkon vankilarakennuksen,
vanhan luostarin, ja naisten työhuo­neen
ainoastaan ulkoapäin, ei sa^itta-nut
aavistaakaan, että varsin usein
löi syvä, heihkuva intohimon henkäys
siltoja rakennuksesta toiseen.
Pepe oli suunnatessaan askelensa
naisvankilaan niin rajun mielenliiku-tuksen
vallassa, että polvet tutisivat.
Millainenhan hänen rakastettunsa
mahtoi olla? Minkä näköinen? Vih-'
doinkin viimein hän saisi tämän näh­dä
kasvoista kasvoihin. Miten usein
mieliku\atus olikaan unettomina öi­nä
tai yksitoikkoisina kävelyhetkinä
<Jatkoa seitsemännellä sivulla)
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
l^ääntden käsilaukhiatii jg ^^^-^
olematonta] Mitä tässä nyt pjtiif,
tehdä, kun viimeiset fiikkelit ovm-ii
yahtaneet edellisten perässä?
< Mitäkö? Ei muuta kmi etsiä ja ta.
vottaä. Alkaa kilpajuoksu. Katsot^-
pa, kuka voittaa!
Etsin kuumeisella kiireellä smmc
lehden ilmoitusosastosta jälkiä. Kas
paljon on. Onpa kerrankin vara \:a.
Iita, Alan siis, ja mielessäni kertoi,
^en sanoja; ktiinka tulisin esittekmään
itseni edullisesti.
Menen, Korkea on talo. Paheni ai.
van tutisevat kim pääsen soittokd-lon
napptdaan. Väsähtäneen näköinen
nainen ilmestyy ovelle. Esiteltyäni a-siani
hän niinkuin herää ja muistaa
joiakin, unohtaaksecn sen taas lidi
Hän tekee kolme kysymystä vhtai-kaa,
ja kun olett evsimviäiseen ehti­nyt
vasatata, kysyy hän taas sairac-vat
kolnitrja kun viimein olen sano­nut,
ehä olen ennen ollut vain kotona,
huokaisee hän: "Vain kotona! E,
minä tahdon tottuneen, tot-tu-nm
palvelijan." Kiitän nöyrästi, jö o;j
mlkeutuu jälkeeni.
Mutta enpä anna tämän pelottai
itseäni. Etsin uudet jäljet. Tarvittai­siin
t&stenhoitaja. Minua kmiliiM-
.loan kovasti, ja kun tulee kysymys,
missä olen ollut ennen, luettelen ku­kon
erinimisiä paikkakuntia, kaupun­keja
ja kyliä. Kuulustelija kaithishm:
*^Voi, voi! Minä haluaisin sellaisen,
joka viihtyy kotona."
Olin taas tehnyt erehdyksen, niWa
päätin seuraavalla kerralta olla vii­sas.
Soitan taas ovikelloa/ Fienf pörrö-pää
riippuu äitinsä helmaisia jir kir­kuu
niin etten oikein kuule, omaa
äätttänikään. Tekisi mieleni tarrata
- tuota ^vallatmtta tukasta -.yijaRPa:
'^Hiljaa siim!"^ Mutta nythän ollaan
tärkeällä asialla.' Kun -tullaan kysy­mykseen,
missä olen ennen ollut, f»
menekään ansaan. Sanon, että onhan
sitä nuorempana oltu yhdessä ja toi­sessa
paikassa, mutta nyt voin k}M
jo viilityä kotonakin. Kun hän siira
yhä katsoo ja mittailee minua, vBäk-tää
mieleeni jotakin ja minäMmkm
hänelle: Jos .rouvalla olisi haraa
työssä ollessa pimeitä hetkiä, voisin
minä herralle valmistaa aamiaisen-suuteloista
.
Taas seison suljetun oveft.t^ami
ja muistelen, että mitähän minä in­noin
liikaa. Mutta periksi en anm.
.4lennan vain hiukan arvoani ja ^
seison farmioven takana. Ennenkxa
jykeväleukainen farmari ehtä iTfip
mitään, olen jo esitellyt itseni: "Täl­lä
tarvitaan työmiestä. Tässä se nyi
on. Mitäkö osaan tchdä^ Vaikka mi­tä.
Osaan keittää puuroa, jos on ry)-
• niä. Osaan pestä astioita, joi on veitt-
Koin piiskata lapset, jos niälä on^t-nät
likaiset. Osaan lypsääUhiniä,P
niistä tulee maitoa. Osaan atrjda-a
toria, jos joku sen alkaa. Osaan ap
hevosta, jos joku sen valjastaa.Ossi^
— osaan — näyttää kieltäni emänne
selänlakanä ja iskeä silmäaisännäSi
. . .Ottakaa minut!"
Isäntä raapii korvallistaan, ««''f
hymyilevänä kurkistaa emäntä «'
nenltakaa, sanoen:
i ' ''Tuleppas sisälle. 'Taitaa si^^
tulla aika vastus, mutta ryyp^oä^
kuppi kuumaa, ehkä tässä väm
tutustutaan."
Olen voittanut. Tehkää ystä^^'
mom.