1937-01-16-13 |
Previous | 13 of 14 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAmA TAÄIMIKUUN 16 PÄIVÄNÄ Sivu 13
i
•ff*
f 4
m
4
31
PJ
PIENEN kaupunkilaisasunnon ovikello
kilaktaa särmikkään lyhyesti
ja merkitsevästi. Oven, jonka takana
seisoo nuori nainen pientä poikaa kädestä
pidellen, avaa yhtä nuori, tumma
nainen. Naiset katselevat hetkisen
toisiaan jonka jälkeen oven avannut
nainen kysyy:
"Olisiko teillä jotain asiaa?"
Ulkopuolella seiso\'a nainen näyttää
kuin peläst3rvän, mutta saa. sentään
kysytyksi:
"Oletteko te rouva Kari?'^ Saatuaan
myöntävän vastauksen, jatkaa
hän vierellään seisovaan parin vuoden
ikäiseen poikaan vilkaisten:
"Olisi vähän puhuttavaa — kahdenkeskistä."
Kerttu Kari ei ole mikään heikko
luonne, päinvastoin. Häntä vastaan
ovat maailman vastatuulet puhaltaneet
kylmemmin ja pistävämmin kuin
montaa, muuta kohtaan. Ja kuitenkin
hän on taistellut, monasti epä-toivoisestikin,
tarttuen pienimpiinkin
auttaviin mahdollisuuksiin, pysyäkseen
pinnalla elämän myllertävässä
meressä. Nytkin hän vaistomaisesti
tuntee edessään seisovan nuoren naisen
tuovan hänen elämäänsä jotain
yllättävän tietämätöntä. Kerttu tuntee
hetkisen kiusausta sulkea ovensa
tuon vieraan naisen edessä. Eihän
hänellä ole oikeutta tunkea heidän
elämäänsä. Mutta samassa hän punastuu
tätä ajatusta, sillä hän ei tahdo
olla liiitä, jotka arkaillen pakenevat,
^yaan tulee pitämään paikkansa,
vaikka seisoisi vastakkain pahan kohtalonsa'
kanssa. H3rmyillen ja ystävällisenä
hän ohjaa naisen kotiinsa
sisälley auttaen pientä poikaa riisuutuessa
ja asettaa tämän istumaan
jakkar^le heidän väliinsä.
ja näiden kahden naisen välillä sukeutuu
pitkä, tyhjentävä keskustelu.
•1
^1^
Pakkaskirkas talvipäivä on vähitellen
muuttunut pimeäksi illaksi ja
kaupunki hekumoL kirkkaassa, värikkäässä
valopuyussaan._
Kerttu Karin yieras on jo aikoja
sitten lähtenyt pois. Kuitenkaan ei
Kerttu nyt ole yksin. Hänen sylissään
istuu pieni, ruskeasilmäinen poika,
joka tulee aina olemaan niuistu-tuksena
tuon naisen vierailusta, sekä
niistä parista, loppumattoman pitkälle
tuntuvista tunneista, joiden aikana
hän on tuntenut elämänsä suurimman
ristiriidan, taistellut kahden vastakkaisen
tunteen välillä, jotka yllättävinä
ja äkkiä hänen eteensä heitettyinä
saattoivat hänen sielunsa t
delliseä\';^ekasortoon. f^yt päätökseen
päässeenä hymyilee hän rauhaa
lisena, melkeinpä Onnellisena h5rväil-len
poikaa äidilliseh hellänä ja tämä
pujottaa pienen kätösensä luottavaisena
hänen poveensa ja hänen sisimmässään
värähtää jo aikaisemmin aavistamansa
ihana tunne.' Kerttu hyräilee
hiljaa ja pieni, pää painuu vähitellen
sitä kannattaville käsivarsille,
silmäluomet tulevat raskaiksi ja
painuvat yhä alenimaksi. Pojan nukahtaessa
kantaa Kerttu hänet-ma-kuukomerooh
valniistamalleeri •tilapäiselle
vuoteelle; v :
Kerttu vilkaisee kelloa., Hänen
miehensä tulee pian kotiin ja hänestä
tuntuu kuin: Ji|bi rpelkäfe^^
mitä tulisi hänen
rahtaa katkerasti ja menee ikkunan
luOj> katsellen alhaalla olevaa valo- •
. mexta^ Se ,on kirjava ja oikullinen •
k^in ihmiselämä, oikullinen nimkuia
<:h$QQQkiii.^läm|uisä:'Ajatellessaan hei-.-
0^
vastatessaan miehensä tervehdykseen
ja nähdessään tämän iloiset, raikkaat
kasvot. Mies peseytyy ja pukeutuu
ja Kerttu, katsellessaan hänen miehekästä
olemustaan, tuntee äärettömän
rakkautensa ja hellyytensä tätä
kohtaan kaikesta huolimatta. Kuinka
suuri ja voimakas tämä oli ja
kuinka turvalliseksi hän olikaan tuntenut
itsensä noiden käsivarsien varassa
— ja kuitenkin, kuinka heikko
hän todellisuudessa oli. Mies oli monasti
turvautimut häneen ja Kerttu
tietää olleensa hänelle auttajana ja
kannustajana monissa pyrkimyksissä
ja hän päättää pitää tämän paikkansa
kaiken uhallakin
He illastavat hiljaisina ja mies, tuntiessaan
painostavan mielialan, koettaa
olla mahdollisimman huomaavainen.
Kertun ajatukset askartelevat
yhdessä ainoassa asiassa: mistä löytää
oikea johtolanka, alkaakseen tämän
arkaluontoisen keskustelun. Tietämättään
tulee mies hänelle avuksi.
Hän ihmettelee vaimonsa hiljaisuutta
ja kalpeutta, kysyen lopuksi:
"Oletko sinä voinut hyvin tänään?"
ja katsoen vaimoaan merkitsevästi
silmiin, jatkaa naurahtaen:
"Te molemmat."
Hän kohtaa vaimonsa totisen katseen
tämän vastatessa:
"Kiitos, hyvin. Minä voin näyttääkin
hänet sinulle."
Ottaen miestään kädestä, taluttaa
Kerttu hänet pienen vuoteen ' luo.
Äänensä kärähtää ^ hiukat sanöes-
%äärii-\-'^-'-'
"Hän tarvitsee^ kodin ja isän, kös-
—' \ \ , ' ," . • _rgffi"'™' ka hän kerran on ~ sinun poikasi."
Mies seisoo l£uin tuomiolla, kuin
dänavioliittoaan, nousevat hänen sil- pahanteosta kiinnisaatuna. Väri vaik
miirtsä kyyneleet. Ne vuotavat vuo- telee hänen kasvoillaan ja huulet liik-laina,
tuskattomina ja helpottavma. kuvat kuin yrittäisi hän sanoa jo.-
Millaiseksi on tämän jälkeen muo- tain, mutta nainen hänen rinnallaan
dostuva se perhe-elämä, jonka he oli- jatkaa: •
vat aloittaneet puoli vuotta sitten «Ja jos minä kykenen, tulee hä
niin valoisin mielin ja rehellisesti toi- neliä myöskin olemaan ä i t i . . ."
Kaisa Laakso
joka kirjoittaa nimimerkillä "K. L-o",
on lehtemme lukijoille tuttu hyvistäy
syvällisistä kirjoituksistaan. Tottuneella
kädellä kirjoittaa Kaisa ihmiselämän
ongelmia käsitteleviä kuvauksia.
Kaisa Laakso asuu Wind5orlssa,
Ont. "Olen naimisissay hoitelen kotiani
ja seitsenvuotista tyttöäni. Siinähän
sitä onkin elämäntehtäväni, jonka
höysteeksi joskus kirjoittelen
LIEKKITN'% kirjoittaa hän vaatimattomasti.
Mrs. Laakso ottaa myöskin Ösäa
suomalaisten rientoihin Winäsorissa,»
toimien min. paljon näyttämöllä. -
siinsa luottaen? ,
Rehellisesti! Oliko hänen miehensä
ollut rehellinen, heikko raukka hän
oli ollut. Ja hän tuntee nyt vihaavansa
sitä miestä, jonka puolesta luuli
olevansa kyllin voimakas uhmaamaan
suurimpiakin vastoinkäymisiä.
Hänen mieleensä muistuu ilta, viikko
sitten, jonka muiston hän on piirtänyt
siihen kirjaan, jonka lehtiä voi
niiden kellastumatta selailla ja josta
voi ammentaa virkistävää ravintoa
sieluunsa silloin, kun pimeät päivät
tulevat, niinkuin nytkin. Miksi pitikin
sen tulla juuri nyt? Kuinka herkkänä
hän olikaan salaisuutensa miehelleen
kertonut ja kuinka poikamaisen
onnellisena tämä oli sen vastaanottanut!
Sen tulevan yaikutuksen
alaisina he olivat siitä asti eläneet ja
siitä unelmoineet. Ja nyt nukkuu hei-
Kerttu seisoo jälleen ikkunan edessä.
Ilta on jo kulunut pitkälle, mutta
kaupunki näyttää yhä elävän. Sen
valot S5rttyvät ja sammuvat, ne tuikkivat
tuhansina isompina ja pienempinä
tähtinä, kertoen kaupungin silsalla
sykkivästä erilaisesta elämästä.
Mies tulee hänen taakseen hiljaa ja
arkana, peläten tulevansa poistyön-netyksi.
Hän ei uskalla koskea vaimoonsa
ja äänensä on anteeksipyytä-
Vä ja hjrväilevä sanoessaan:
"Pelkäsin menettäväni smut ja siksi
sen salasin . . ."
Hän tahtoisi jatkaa, mutta kurkussa
tuntuu olevan tulppa, jota hän
turhaan koettaa, niellä alas. Vaimo
tuntee miehensä läheisyyden, tämän
hengitys hivelee suloisesti hänen niskaansa
ja sanat h3^äilevät korvaa.
Hän kääntyy miehensä puoleen,
dän kotinsa seinien sisällä hänen mie- syöksyen hänen syliinsä, rajun nyyh-hensä
lapsi, jonka olemassaolosta hän kytyksen purkautuessa hänen rin
on ollut tähän saakka kokonaan tietämätön
ja jota kohtaan hän on vannoutunut
olemaan samanlainen äiti
kuin sille tulevallekin. Tuleeko hän
täyttämään tämän tehtävän, jonka
on itselleen velvoittavana, riiutta vapaaehtoisesti
ottanut, sen näyttää tulevaisuus.
Tulevatko he tämän jälkeen
seisomaan rinnan, toisiaan tukien
vastoinkäymisten edessä, sen hän
tulee pian näkemään.
Kerttu herää ajatuksistaan kuullessaan
r^kaan oven jilhaalla paukahtavan
kiinni. Hän tietää sen ole-nastaan.
He puristautuvat toisiaan vasten
lujasti ja tiiviisti, tuntien saman yhdistävän,
kaikki kestävän tunteen
kuin tuona iltana, viikko sitten . . .
MATKALAUKUT ja varakumit
ovat "hutin" alla siinä uudessa, virtaviivaisessa,
autossa, mikä on rakennettu
Europassa. Auton moottori on
takaosassa;
••——oOo —-V,
PAPERIPYYHELIINA, joka voivan
miehensä. Tutusti rapsahtaa : äaan pestä, on viiine keksintö, jonka
avain eteisen ovessa ja samassa mies i kautta paperista valmistetut pyyhe-on
sisällä. Kertun sydäntä ahdistaa, V J ^ I E^
f
PIKE LAKE ja JACQUES
TWP. ONT.
k Pitkäset, Kirsti ja Antti |
J Box 219, Port Arthur |
^ Järvenrannan Wäinö 1
m Aune, Sara ja Arne Tuomi |
^ E i n i , Tyyne ja Toivo Järvi g
% Eini, Tyyne ja Toivo Järvi 1
m Laurie Nurminen |
^ Jussi Wikström |
J Onni Nurminen C
m Olavi Tuomi 1
^Mirjam, Aili ja Nikolai g
^ Saranpää k
m Arne Nyby |
^McINTQSH SPRINGS, ONT.I
J Elli ja Eero Tuominen ' ^
S Esther, Sylvia ja Hilma Salo ^
% Greta ja Jalmar Wainio ^
^ Frans Mäkelä ^
J Eino, Eric, Martta ja ^
m Antti Lundgren ^
^ Mimmi ja Matti Knuuttila \
^ Reino, Mimmi ja Nestori Järvi^
h. H., J., O. ja H. Suhonen |
COCHRANE, ONT.
»Hj. Westman, Box 31
\ KARVOSEN ANTTI
|E. Jäväjä
'E. Rinne
|M. Ikola
j Yrjö Harju
'A. Pitkänen
1W. Aho
I Niilo Sievonen
DEVON, ONT.
: Aino* ja Jalmar Uusitalo
I Elin ja Oliver Nygord
ij. Sillanpää
»M. Joutsen
|P. Schultz
P. Mäki
'E. Ehn
I Bill Alanen
]R. Asmunt
'R. Skaaman
IV. kulmala
; Julius Asmunt
G, Nygard
R. E. Niemi
S., I., J. ja V. Vataja
HAMILTON, ONT.
' Fanny Sundelin ^
[Martha Mäntylä
j Viano Stipsits
'' Ritva ja AUi Jackson
iSonia Geddala
'Alli, Eila ja Ida Tarwood
[Aili ja Xerxes
.Elma Stolxen
'Helen Tarwood
KAMINISTIQUIA, ONT.
J Dorine, Elma ja Eero
^ Harold, Sanni ja T. Pöyhölä
h H. Niemi perheineen
? Anna Saarnio ja perhe
^ Ellen ja George Saivo
I Rachäel ja Arvo
g PORT ARTHUR, ONT.
I Gustaava Böhm
^ Airiö Heishold
i Sam Pukkala
% J. K. Kivistö
JWili Kaukola
I E. Kivimäki
| T . Hurtta -
J Eino Raappana
f Anna Ijäs ja perhe
|Eiho jääskä
? J. Walbäck
| A . Widgreii
|Lola ja Alli Pajunen -
?T. Mantere ia perhe
I Riay Marttunen
|Märy I^tifcka^^^^^^^;^ V :
J^erttu, JRemoy^]^^
Jack Koski S,• '
•'iiii
'•..••.•-?"*U(i^|
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 16, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-01-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370116 |
Description
| Title | 1937-01-16-13 |
| OCR text | LAUANTAmA TAÄIMIKUUN 16 PÄIVÄNÄ Sivu 13 i •ff* f 4 m 4 31 PJ PIENEN kaupunkilaisasunnon ovikello kilaktaa särmikkään lyhyesti ja merkitsevästi. Oven, jonka takana seisoo nuori nainen pientä poikaa kädestä pidellen, avaa yhtä nuori, tumma nainen. Naiset katselevat hetkisen toisiaan jonka jälkeen oven avannut nainen kysyy: "Olisiko teillä jotain asiaa?" Ulkopuolella seiso\'a nainen näyttää kuin peläst3rvän, mutta saa. sentään kysytyksi: "Oletteko te rouva Kari?'^ Saatuaan myöntävän vastauksen, jatkaa hän vierellään seisovaan parin vuoden ikäiseen poikaan vilkaisten: "Olisi vähän puhuttavaa — kahdenkeskistä." Kerttu Kari ei ole mikään heikko luonne, päinvastoin. Häntä vastaan ovat maailman vastatuulet puhaltaneet kylmemmin ja pistävämmin kuin montaa, muuta kohtaan. Ja kuitenkin hän on taistellut, monasti epä-toivoisestikin, tarttuen pienimpiinkin auttaviin mahdollisuuksiin, pysyäkseen pinnalla elämän myllertävässä meressä. Nytkin hän vaistomaisesti tuntee edessään seisovan nuoren naisen tuovan hänen elämäänsä jotain yllättävän tietämätöntä. Kerttu tuntee hetkisen kiusausta sulkea ovensa tuon vieraan naisen edessä. Eihän hänellä ole oikeutta tunkea heidän elämäänsä. Mutta samassa hän punastuu tätä ajatusta, sillä hän ei tahdo olla liiitä, jotka arkaillen pakenevat, ^yaan tulee pitämään paikkansa, vaikka seisoisi vastakkain pahan kohtalonsa' kanssa. H3rmyillen ja ystävällisenä hän ohjaa naisen kotiinsa sisälley auttaen pientä poikaa riisuutuessa ja asettaa tämän istumaan jakkar^le heidän väliinsä. ja näiden kahden naisen välillä sukeutuu pitkä, tyhjentävä keskustelu. •1 ^1^ Pakkaskirkas talvipäivä on vähitellen muuttunut pimeäksi illaksi ja kaupunki hekumoL kirkkaassa, värikkäässä valopuyussaan._ Kerttu Karin yieras on jo aikoja sitten lähtenyt pois. Kuitenkaan ei Kerttu nyt ole yksin. Hänen sylissään istuu pieni, ruskeasilmäinen poika, joka tulee aina olemaan niuistu-tuksena tuon naisen vierailusta, sekä niistä parista, loppumattoman pitkälle tuntuvista tunneista, joiden aikana hän on tuntenut elämänsä suurimman ristiriidan, taistellut kahden vastakkaisen tunteen välillä, jotka yllättävinä ja äkkiä hänen eteensä heitettyinä saattoivat hänen sielunsa t delliseä\';^ekasortoon. f^yt päätökseen päässeenä hymyilee hän rauhaa lisena, melkeinpä Onnellisena h5rväil-len poikaa äidilliseh hellänä ja tämä pujottaa pienen kätösensä luottavaisena hänen poveensa ja hänen sisimmässään värähtää jo aikaisemmin aavistamansa ihana tunne.' Kerttu hyräilee hiljaa ja pieni, pää painuu vähitellen sitä kannattaville käsivarsille, silmäluomet tulevat raskaiksi ja painuvat yhä alenimaksi. Pojan nukahtaessa kantaa Kerttu hänet-ma-kuukomerooh valniistamalleeri •tilapäiselle vuoteelle; v : Kerttu vilkaisee kelloa., Hänen miehensä tulee pian kotiin ja hänestä tuntuu kuin: Ji|bi rpelkäfe^^ mitä tulisi hänen rahtaa katkerasti ja menee ikkunan luOj> katsellen alhaalla olevaa valo- • . mexta^ Se ,on kirjava ja oikullinen • k^in ihmiselämä, oikullinen nimkuia <:h$QQQkiii.^läm|uisä:'Ajatellessaan hei-.- 0^ vastatessaan miehensä tervehdykseen ja nähdessään tämän iloiset, raikkaat kasvot. Mies peseytyy ja pukeutuu ja Kerttu, katsellessaan hänen miehekästä olemustaan, tuntee äärettömän rakkautensa ja hellyytensä tätä kohtaan kaikesta huolimatta. Kuinka suuri ja voimakas tämä oli ja kuinka turvalliseksi hän olikaan tuntenut itsensä noiden käsivarsien varassa — ja kuitenkin, kuinka heikko hän todellisuudessa oli. Mies oli monasti turvautimut häneen ja Kerttu tietää olleensa hänelle auttajana ja kannustajana monissa pyrkimyksissä ja hän päättää pitää tämän paikkansa kaiken uhallakin He illastavat hiljaisina ja mies, tuntiessaan painostavan mielialan, koettaa olla mahdollisimman huomaavainen. Kertun ajatukset askartelevat yhdessä ainoassa asiassa: mistä löytää oikea johtolanka, alkaakseen tämän arkaluontoisen keskustelun. Tietämättään tulee mies hänelle avuksi. Hän ihmettelee vaimonsa hiljaisuutta ja kalpeutta, kysyen lopuksi: "Oletko sinä voinut hyvin tänään?" ja katsoen vaimoaan merkitsevästi silmiin, jatkaa naurahtaen: "Te molemmat." Hän kohtaa vaimonsa totisen katseen tämän vastatessa: "Kiitos, hyvin. Minä voin näyttääkin hänet sinulle." Ottaen miestään kädestä, taluttaa Kerttu hänet pienen vuoteen ' luo. Äänensä kärähtää ^ hiukat sanöes- %äärii-\-'^-'-' "Hän tarvitsee^ kodin ja isän, kös- —' \ \ , ' ," . • _rgffi"'™' ka hän kerran on ~ sinun poikasi." Mies seisoo l£uin tuomiolla, kuin dänavioliittoaan, nousevat hänen sil- pahanteosta kiinnisaatuna. Väri vaik miirtsä kyyneleet. Ne vuotavat vuo- telee hänen kasvoillaan ja huulet liik-laina, tuskattomina ja helpottavma. kuvat kuin yrittäisi hän sanoa jo.- Millaiseksi on tämän jälkeen muo- tain, mutta nainen hänen rinnallaan dostuva se perhe-elämä, jonka he oli- jatkaa: • vat aloittaneet puoli vuotta sitten «Ja jos minä kykenen, tulee hä niin valoisin mielin ja rehellisesti toi- neliä myöskin olemaan ä i t i . . ." Kaisa Laakso joka kirjoittaa nimimerkillä "K. L-o", on lehtemme lukijoille tuttu hyvistäy syvällisistä kirjoituksistaan. Tottuneella kädellä kirjoittaa Kaisa ihmiselämän ongelmia käsitteleviä kuvauksia. Kaisa Laakso asuu Wind5orlssa, Ont. "Olen naimisissay hoitelen kotiani ja seitsenvuotista tyttöäni. Siinähän sitä onkin elämäntehtäväni, jonka höysteeksi joskus kirjoittelen LIEKKITN'% kirjoittaa hän vaatimattomasti. Mrs. Laakso ottaa myöskin Ösäa suomalaisten rientoihin Winäsorissa,» toimien min. paljon näyttämöllä. - siinsa luottaen? , Rehellisesti! Oliko hänen miehensä ollut rehellinen, heikko raukka hän oli ollut. Ja hän tuntee nyt vihaavansa sitä miestä, jonka puolesta luuli olevansa kyllin voimakas uhmaamaan suurimpiakin vastoinkäymisiä. Hänen mieleensä muistuu ilta, viikko sitten, jonka muiston hän on piirtänyt siihen kirjaan, jonka lehtiä voi niiden kellastumatta selailla ja josta voi ammentaa virkistävää ravintoa sieluunsa silloin, kun pimeät päivät tulevat, niinkuin nytkin. Miksi pitikin sen tulla juuri nyt? Kuinka herkkänä hän olikaan salaisuutensa miehelleen kertonut ja kuinka poikamaisen onnellisena tämä oli sen vastaanottanut! Sen tulevan yaikutuksen alaisina he olivat siitä asti eläneet ja siitä unelmoineet. Ja nyt nukkuu hei- Kerttu seisoo jälleen ikkunan edessä. Ilta on jo kulunut pitkälle, mutta kaupunki näyttää yhä elävän. Sen valot S5rttyvät ja sammuvat, ne tuikkivat tuhansina isompina ja pienempinä tähtinä, kertoen kaupungin silsalla sykkivästä erilaisesta elämästä. Mies tulee hänen taakseen hiljaa ja arkana, peläten tulevansa poistyön-netyksi. Hän ei uskalla koskea vaimoonsa ja äänensä on anteeksipyytä- Vä ja hjrväilevä sanoessaan: "Pelkäsin menettäväni smut ja siksi sen salasin . . ." Hän tahtoisi jatkaa, mutta kurkussa tuntuu olevan tulppa, jota hän turhaan koettaa, niellä alas. Vaimo tuntee miehensä läheisyyden, tämän hengitys hivelee suloisesti hänen niskaansa ja sanat h3^äilevät korvaa. Hän kääntyy miehensä puoleen, dän kotinsa seinien sisällä hänen mie- syöksyen hänen syliinsä, rajun nyyh-hensä lapsi, jonka olemassaolosta hän kytyksen purkautuessa hänen rin on ollut tähän saakka kokonaan tietämätön ja jota kohtaan hän on vannoutunut olemaan samanlainen äiti kuin sille tulevallekin. Tuleeko hän täyttämään tämän tehtävän, jonka on itselleen velvoittavana, riiutta vapaaehtoisesti ottanut, sen näyttää tulevaisuus. Tulevatko he tämän jälkeen seisomaan rinnan, toisiaan tukien vastoinkäymisten edessä, sen hän tulee pian näkemään. Kerttu herää ajatuksistaan kuullessaan r^kaan oven jilhaalla paukahtavan kiinni. Hän tietää sen ole-nastaan. He puristautuvat toisiaan vasten lujasti ja tiiviisti, tuntien saman yhdistävän, kaikki kestävän tunteen kuin tuona iltana, viikko sitten . . . MATKALAUKUT ja varakumit ovat "hutin" alla siinä uudessa, virtaviivaisessa, autossa, mikä on rakennettu Europassa. Auton moottori on takaosassa; ••——oOo —-V, PAPERIPYYHELIINA, joka voivan miehensä. Tutusti rapsahtaa : äaan pestä, on viiine keksintö, jonka avain eteisen ovessa ja samassa mies i kautta paperista valmistetut pyyhe-on sisällä. Kertun sydäntä ahdistaa, V J ^ I E^ f PIKE LAKE ja JACQUES TWP. ONT. k Pitkäset, Kirsti ja Antti | J Box 219, Port Arthur | ^ Järvenrannan Wäinö 1 m Aune, Sara ja Arne Tuomi | ^ E i n i , Tyyne ja Toivo Järvi g % Eini, Tyyne ja Toivo Järvi 1 m Laurie Nurminen | ^ Jussi Wikström | J Onni Nurminen C m Olavi Tuomi 1 ^Mirjam, Aili ja Nikolai g ^ Saranpää k m Arne Nyby | ^McINTQSH SPRINGS, ONT.I J Elli ja Eero Tuominen ' ^ S Esther, Sylvia ja Hilma Salo ^ % Greta ja Jalmar Wainio ^ ^ Frans Mäkelä ^ J Eino, Eric, Martta ja ^ m Antti Lundgren ^ ^ Mimmi ja Matti Knuuttila \ ^ Reino, Mimmi ja Nestori Järvi^ h. H., J., O. ja H. Suhonen | COCHRANE, ONT. »Hj. Westman, Box 31 \ KARVOSEN ANTTI |E. Jäväjä 'E. Rinne |M. Ikola j Yrjö Harju 'A. Pitkänen 1W. Aho I Niilo Sievonen DEVON, ONT. : Aino* ja Jalmar Uusitalo I Elin ja Oliver Nygord ij. Sillanpää »M. Joutsen |P. Schultz P. Mäki 'E. Ehn I Bill Alanen ]R. Asmunt 'R. Skaaman IV. kulmala ; Julius Asmunt G, Nygard R. E. Niemi S., I., J. ja V. Vataja HAMILTON, ONT. ' Fanny Sundelin ^ [Martha Mäntylä j Viano Stipsits '' Ritva ja AUi Jackson iSonia Geddala 'Alli, Eila ja Ida Tarwood [Aili ja Xerxes .Elma Stolxen 'Helen Tarwood KAMINISTIQUIA, ONT. J Dorine, Elma ja Eero ^ Harold, Sanni ja T. Pöyhölä h H. Niemi perheineen ? Anna Saarnio ja perhe ^ Ellen ja George Saivo I Rachäel ja Arvo g PORT ARTHUR, ONT. I Gustaava Böhm ^ Airiö Heishold i Sam Pukkala % J. K. Kivistö JWili Kaukola I E. Kivimäki | T . Hurtta - J Eino Raappana f Anna Ijäs ja perhe |Eiho jääskä ? J. Walbäck | A . Widgreii |Lola ja Alli Pajunen - ?T. Mantere ia perhe I Riay Marttunen |Märy I^tifcka^^^^^^^;^ V : J^erttu, JRemoy^]^^ Jack Koski S,• ' •'iiii '•..••.•-?"*U(i^| |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-01-16-13
