Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 29, 1944

              Sivu 12 LAU.\XTArXA, HUHTIKITUN 29 PÄIVÄNÄ 1944;
KNERR 9^
7i 1
OSTRICHEÖV
^AM>r FLY)
y . 1
,4t
)lvU l W CAKITIS \VE SEMD D m HOr^e.
(GO FISH5MS ^^lTl
[--- I S S DÖT PLA5M.1?^
iiiiiiliiSJ
^GO HOME. UNO GIF,
HOw/ DONOU SPELl-
NOOCrtST ? MIT A K OR )
• 1
ÖH.BOY! D\SS JSS Dtr?
S.HOULD HAF TOLD MftMA
HUCKUMBEPRV P » e UNO
A CHUG UF ClÖER •
leO AWE<^D UMO
DREAf^y
B i ö BÖYI
isJOT A
VrpnS f GS5iE,I BET
^ ,>tt>U N E F F E R
D R E Ä M E D /
j'D Ö E
CLÖTHe,S=HÖF?5Ei
^SGMEDAYI
D
- O . « ' » *
S2L
G O BAO<'R>YOuR
NOODJST GOLOIsry^!
HOOOLUMPS ! LOAFERe»!
f/O NOOOERa ctM
K/Oft (F I HK<öW*n
HUH
KUUMAA R A K K A U T TA
. E r ä ä s s ä kaupiujgissa ä ^ e t t ä t n m u u an
nuori mies j a muuan nuori nainen so­pivat
kölitai&sesta eräänä iltana. Ja
he saapuivat määrätyllä hetkellä mää­r
ä t y l l e paikalle Ja koko maailma h ä i­pyi
heidän 3ilm'stään. He n ä k i v ä t vain
.-toisensa j a vaipuivat syvänsjyvään rak;-
, kauden suutekxm j a hurmioon, josta he
eivät ^ h e r ä n n e e t vielä suloinkaan k un
palolamta saapui paikalle, vaan vasta
sitten kun palopäällikkö aika tiukalla
äänellä k^ysyi:
''^Mitä t ä m ä meifeitsee?"
•IMitä?"-he h ä m m ä s t y i v ä t - - m i t ä te-loemista
palokumialLa oU l i e i d ä n suute­lonsa
kanssa! acutt& lopulta he käsitti*
•Tftt. Nuoren zniehen Jcsfynän^ää o
n ä suutelan kutunuudessa painanut pa-lokellon
lasin lävitse pitkän hälyytyk-sen
paloasemalle.
-ono- TLPEÄ ÄITI
Tilaston keräöjä tulee taloon Ja tah­too
tietää väen Ixsvun. Äiti rupeaa
luettelemaan lasten n i m i ä vanhimmasta
l ä h t i e n .
"kuulkaahan hjiva m l s i s . . y r i t t ää
tllastomies kestoeyttää.-
*'El ne vielä siinä kaikki ole", sanoo
ä i t i Ja jatkaa luettelemistaan, kunnes
on maininnut viimiei&'mmän kahden­nentoista
nimen — "Ja siinä, kaikki.,"
"ISax m i n ä tahdo nhniä, vaan nimie-rot";
^moo tilaartomies.
Tyfe^.nTai numerot! KyDä: roeill& on
rm& nimiökin rUttänyt j a r i i t t ä ä vielä
eteenkin päin!"
^ oOo —
ON SYYTÄ O U ^ LIHAVA
"Ettet sinäkin ole ruvennut Jo itseäsi
laihduttamaan. Katsos kuinka solak­k
a minä nyt olen 1"
ole nwennut, e n k ä aiokaan."
"Alakaan! MTtäs Matias sanoo?"
. IHänpä se j u u r i sanooBdn, e t t ä siitä
on hänelle etua — talvella minä Ifim-m
l t ä n j a kesällä voi minun vanjossa Is­tua."
-oOo-
ELXMXN VnSACTTA
'ipucnot ketttfidät hankkisvat lääkÄ-reille
puole* h e i d ä n potHaistaan.**
*U!a hyvät fcetttfidat todaen puolen,'' -
P A P P I J A LOIJARI
kohtasivat toisensa j a jutustel-ivat kes^
k e n ä ä n tutun tapaan. Aiheutui paPpi
kysymään: ,
'»Mitä — epäiletkö sinä että jumala--
le on i n i t ä ä n mahdotonta?"
L o k a r i : "Kyllä — sitoa kalcsi paya^-
Pälstä tidcaista yhteen."
'Pappi: "Äfiitta jumala voi lcas;attaa
tukan.'*
LoiJari: " M u t t a nepä eivät oleka»-'^
sittjen o i ä ä payaspäitä."
oOo—— -~
LOHDUTTI
"Et voi k ä s i t t ä ä , miten paljon ^f^'
t a NipaidiEainei\ <m minusta lw^^
iloinftn, ettei h ä n ole sanonut w-