Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 15, 1936

              1?
m
<
Ulf
KIRJ;I.H;H.^
—ra-UULE, Etti, lähdetkö tänä ilta-ÄÄna
kanssani haalille tanssiai­siin.
. . Ellet sinä mene niin en minä­kään,
puheli Alli t)rttötoverilleen
eräässä kahvilan yksityiskopissa. He
olivat tulleet sinne, juomaan kupit
kahvia, kun työnsä oli päättynyt ta­varatalossa.
—- Samapa tuo minulle. Kyllähän
sitä aina saa huoneessaankin istua.
Vaikka eipä taida siellä haalillakaan
mitään iloa löytyä, vastasi puhuteltu.
— Mutta miksi sinä, Etti, olet aina
noin surullinen? Sinuahan pojat aina
kaikkein eniten tanssittavat ja saisit
itsellesi saattajia vaikka tusinoittain...
Kerroppa kerran vähän itsestäsi.
Jos sinua huvittaa kuulla, niin
voinhan kertoa. Minun tarinani on
seuraava: Heti vanhempieni kuol­tua
-—tiedät varmaan, että vanhem­pani
kuolivat auto-onnettomuudessa
— oli minun etsittävä työtä itselleni,
vaikka suru painoikin niin, että olisin
mielelläni seurannut heitä. Minusta
ei kuitenkaan ollut sellaisen teon suo­rittamiseenkaan
. . .
No n i i n . . . Pääsin eräälle taksa-autoasemalle
auton kuljettajaksi. Ih­mettelet
varmaan, että kuinka minä,
tyttö, pääsin sellaiseen toimeen. Niin,
en ollut silloin tyttö. Nälkä pakoitti
minut pukeutumaan pojaksi ja kulke­maan
väärällä nimellä. Pidin työs­täni,
sillä autot ovat aina olleet minun
heikkouteni.
Toisena kuljettajana toimi eräs
vaaleatukkainen nuori mies, Pertti
Vuorio. Olimme mitä parhaat tove­rit.
Monta hauskaa pidimme yhdes-
Erään kerran sitten kuitenkin un­hoitin
osani jähyräiliri hänen kuul-tensa
erästä lempilauluani. Kun Pert­ti
kuuli lauluni, joka oli kaikkea
muuta kuin miehen laulua, näin hä­nen
silmistään, että hän halusi seli­tystä.'
Onneksi kuitenkin minun oli
silloin juuri lähdettävä ajoon ja niin
säästyin selityksestä. Samana päi­vänä
sitten erosinkin toimestani...
Sitten tulin tänne ja onnistuin saa­maan
tämän uuden toimeni. Perttiä
en ole kuitenkaan voinut unohtaa,
vaan ikävöitsen häntä saamatta vä­hääkään
rauhaa... Nyt tiedät kaiken
ja nyt onkin aika lähteä jphaalille.
Kun tytöt olivat lähteneet, nousi
myöskin viereisestä kopista mies, pit­kä
ja hoikka. Hänen huulillaan leikki
viehkeä hymy ja silmistä loisti vei­tikka.
Mies oli Pertti Vuorio...
Kun Etti tovereineen astui tanssi­saliin,
sattui hänen katseensa ensimäi-seksi
Perttiin. Hän olisi mielellään
jDaennut.miestä, mutta toiselta,guolen
ei sitä taas halunnut, eikä voinut­kaan,
sillä samassa alkoi tanssi ja
Pertti seisoi hänen edessään, pyytäen
. häntä kanssaan tanssiin.
Kuin unessa liiteli Etti Pertin kä­sivarren
tukemana. Sitten hän kuuli
kaipaamansa miehen äänen sanovan:
— Monissa huveissa olemme yhdessä
käjTieet, enkä ennemmin kuitenkaan
ole tiennyt kuka oikeastaan olet...
Mutta miksi karkasit siDä laiUa, tyt-tö-
poika? , . . Mutta älähän keskeytä
; . . N3rt et enään jmse pakoon. En
päästä sinua piistäni, vaan vien si­nut
kotiin. Sittenhän ei meidän
kummankaan tarvitse enaän ikävöi­dä.
— Mutta mistä päättelet, että olen
ikävöinyt sinua? -
-rr Rakkahin, Bttini! Ala viitsi enäan
Kannella vinttikaivon
näin äitini istuvan,
kun kukkia pellolla taitoin;
hänen luokseen mä kiiruhdin.
Mitä mä silloin näinkään:
näin äitini itkevän,
oli lohtua syömmensä vailla,
siksi näin hänen nyyhkivän.
Hän tuijotti kyynel silmin
tuonne tuomeken kukkivaan,
joka täytti koko seudun
ihanalla tuoksullaan.
Niin syvästi uupunut oli,
minun äitini armahin,
ja niksi sairasti povi,
joka vaipunut tuskihin.
En ymmärtänyt silloin vielä,
kuinka äiti sai taistella
elonsa tylyllä tiellä,
missä ollut ei lohtua.
Oli kotini köyhä silloin,
on yhäkin iielä vain. .
Ei ihme jos äitini illoin
itki kurjuutta maailman.
Oli lapsia meitä paljon,
minä yksi olin joukosta,
joka murheita äidille kannoin,
toin harmaita hapsia.
Nyt tahtoisin, äitini armas,
sulle kaiken sen korvata.
Moni pala niin karvas suUe,
meitä tahtoissas* hoivata.
Siiri Kaisla.
Sylilapsi 'hukutettu
pesukoneeseen
NIAGARA FALLS, Ont. — Po­liisiviranomaiset
pidättivät 26-vuo-tiaan
Mrs. Susie Stephensonin täällä,
sen jälkeen kun hänen 18 kuukauden
vanha poikansa löydettiin pesuko­neesta
hukkuneena.
Lapsen löysi eräs perheen sukulai­nen.
Isä oli sillä kertaa työssä.
Poliisien kertoman mukaan oli
Mrs. Stephenson kylmästi tunnusta­nut
asettaneensa lapsen pesukonee­seen
ja pitäneensä sen jonkun minuu­tin
veden alla.
-oOo-
Nuoret "lakkolaiset"
voittivat lakkonsa
STAMFORD, Conn. — Paul Shul-man
ja hänen veljensä Mark menivät
lakkoon vanhempiansa vastaan ja pi­tivät
yllä kolme päivää kestänyttä
lakkovahdintaa kantaen tauluja, jois­sa
sanottiin, että heidän vanjiempan-sa
o\^t epärehellisiä heitä kohtaan.
He voittivat lakkonsa ja seuraavat
vaatimuksensa: 25 sentin boonus jo­kaisesta
kirjasta, jonka he lukevat;
SI taskurahoja viikossa Paulille ja 50
senttiä viikossa-Clarkille, joka summa
on maksettava jokaisena perjantaina
kello 5 i.p. ja vapautus käsien pese­misestä
ennen päi\'ällistä. \'pittaen
nämä vaatimukset, päättivät pojat
luopua vaatimuksesta saada olla
myöhempään hereillä iltasin.
' M " — — « 1 — — I I I I I I M I I I I I I I IlllimMiM
väittää vastaan. Kuulin tänään mitä
puheUt ystäväHesi kahvilassa.
Nyt oli Etti voitettu. Onnellisena
-Mn nojautui lujemmin miehen käsi­varteen,
jonka tukea hän oli niin
kovasti kaivannut.
EI TUNTENUT
Opettaja: "Kaarlo, jos minä lainaan
sinun isällesi sata markkaa ja hän lu­paa
maksaa minuUe takaisin, kymme­nen
markkaa kuukaudessa, paljonko
hän on minulle velkaa neljän kuukau­den
perästä."
Kaarlo: "Sata markkaa."
Opettaja: "Mutta hsrvänen aika, ei­hän
sinulla ole aavistustakaan lasken­nosta!"
. ^
Kaarlo: "On kyllä, herra opettaja,
mutta opettajalla ei ole aavistusta mi­nun
isästäni!"
—oOo-—
PUOLUSTAUTUI
Samuli Kustaa Berg
Pois meni merehen päivä
poies kUlMisha keränä
läntisille lainehille;
meni kewät, meni kesä
kukkinensa, kultinensa,
meni linnutkin minulta
muille maille laulamahan;
jo mei:4wät -—- — . '
— Jo tuliwat,
kaikki tuliwat takaisin,
tulipa koilta ilman
päiwä kahta kaunihimpi,
tuli kewät, tuli kesä,
tuli ne iloiset linnut,
tuli kullaiset kukatkin. —
Ei tule ^än-alani,
ei ikänä, ei eläissä
tule mieli-iniekkoiseni,
toiwottawani takaisin.
Weli kuita, weikko kulta,
älä niihtele minua,
jos ma sen tähen murehin
tahi ryhtynen runolle!
Eräs mies varasta toiselta miäiötä
ketunnahan ja vei sen sitten lähim­pään
kaupunkiin, missä myi sen 25 dol­larilla.
Kun ketunnahan oikea omistaja kuu­li
naapurinsa myyneen kaupungissa
ketunnahan ja havaitsi omansa ka­donneeksi,
meni hän heti kaupunkiin
ottamaan selvää asiasta ja havaitsi-kin
naapurinsa myyneen häneltä va­rastetun
nahan.
Raivostuneena asiasta meni hän naa­purin
luokse ja alkoi paasata:
— Kyllä sinä nyt olet tehnyt aivan
maliäottomia, kun olet myynyt minulle
kuuluvan ketunnahan kaupimkiin 25
dollarilla!
Naapuri vastasi:
— Minä ajattelin, että sinä et pys­tyisi
saamaan siitä niinkään paljoa.
—OQO -
OTTI OSANSA
Eräs valtamerilaiva oU tehnyt haaksi­rikon.
Kiireesti riensivät kaikki mat­kustajat
kiinnittämään pelastusvöitä ja
liivejä pääUeen ja sen jälkeen kipusivat
pelastusveneisiin tai hyppäsivät mereen.
Eräs irlantilainen katseli toisten
hommaa ja sanoi sitten itsekseen:
"No koska kaikki toisetkin näkyvät
kahmivan laivan tavaroita mukaansa,
niin otan minäkin osani." Sitten hän
sieppasi kannelta kappaleen ankkuri-kettinkiä
jä hyppäsi sen kanssa me­reen.
Glycerinin käytöstä
Kim kananmunan valkuaiseen sekoi­tetaan
sainan suuruinen määrä glyceri-niä,
saadaan ainetta, joka tuottaa hel­potusta
palohaavojen kipuun, kun sita
sivellään palaneen paikan päälle.
Jos teelusikallinen glyceriiniä sekoi­tetaan
aina yhteen paunaan jauhoja,
joista leivotaan kakkuja, auttaa se ka­kut
pysymään paljon kauemmin tuo­reina
kuin mitä ne muuten pysyvät.
Rasvapilkut voidaan poistaa kangas-kengistä
helposti siten, että niitä han­gataan
kangaspalalla joka on kostutet­tu
glyceriiniUä.
Kahvin,, teen tai kaakaon aiheutta­mat
vaikeammat Ja kuivuneet tahrat
voidaan poistaa vaatteista, kastamalla
tahrapaikkaa muutaman kerran glyce-riniin.
TANSKAN ULKOMAAKAUPPA
PIENENEE
OQO
METSÄST2UIEN KESKEN
Metsästäjä kertoi toiselle ihmeellisiä
kokemuksiaan ja tapahtumia metsäs-tysretkiltään.
Kuusi jänistä yhdellä
laukauksella, viisi kettua samoissa rau­doissa,
jne.
Toinen kuunteli vähän aikaa, mutta
lausui sitten:
"Kerro näitä jollekin arvokkaammal­le."
"Kuinka niin?"
"Minä olen myös metsästäjä ja va­lehtelen
itse itselleni seikkailuni."
KÖPENHAMINA. Tanska. -
Tanskan hallituksen tilastotoimiston
taholta ilmoitetaan, että tämän vuo­den
kesäkuun aikana tuotiin maahan
119,2 miij, kruunun arvosta tavaraa.
Samalla ajalla olivat ulkomaalähe-tykset
113,9 milj. kruunua, joka mer­kitsee,
että vienti oli 5,3 mUj. kruu­nua
pienempi kuin tuonti. Vuoden
kuuden ensimäisen kuukauden ajalla
oli tuonti 677,8 milj. ja vienti 658,3
milj.
oOo
"LUOJAA" JA «MOOSESTA" SA­KOTETTU
LHKENNE-OIKEUDESSA
OOO—
TAITEILIJAT KEHUSKELEVAT
"Minä maalasin äskettäin talvimaise­man,
joka oli niin luonnollinen, että
lämpömäärä ateljeessani laski nollaan."
"No se ei vielä ole niin erikoista! Minä
maalasin viime vuonna erään vanhan
herran m.U0toku^^^jQka oli niin elävä,
että minun täytyi sen parta ajeUa päi­vittäin."
-oOo——-——
^ HUONO OMATUNTO
Ukkonen on kävelyllä ensi kerran
nuoren vaimonsa kanssa. Yhtäkkiä hän
huomauttaa: "Näetkö, tuo tuolla, hän
on meidän avioliittomme välittäjä. Hän
hiipi ohitse aivan kuin hänellä olisi
huono omatunto. Onkohan se sinun vai
mimm vuokseni...?"
HACKSACK, N. J . — "Green
Pastures"-nimisen elokuvan pääroo­lien
viejät "Luoja" ja "Moses" haas-tettiin
täkäläiseen liikenneoikeuteen
ja heitä sakoitettim yhteensä ?60 ja
kulut.
"Luojaa"^Rex Ingram sakotettiin
$50 koska hän oii antanut autoansa
ohjata henkilön, jolla ei ollut ajo­lupaa.
"Mosesta" Frank Wilsonia sakotet­tiin
$10 ja ?2 kulut auton ohjaamises­ta
ilman lupakirjaa. ^
Eräästä virasto-sOtQaO o- li kuoUut hyv^
palkkainen virkamies. Ilmaantui heti
useita virankärkkyjiä. Eräs ei unoh-nut
asiaansa hautaustilaisuudessakaaxi
ja niin hän kuiskasikin virastopäaili-kön
korvaan:
— Eihän teillä suinkaan ole mitään
«itä vastaan, jos minulle luovutetaan
vainajan paikka?
Virasto päällikkö kuiskasi vastaan:
— Ei mitään, jos nimittäin hautaan-toimittaja
ja vainajan omaiset antavat
suosttnlilöKsensä» '
KOULUSSA
Opettaja on juuri pitänyt lueia^
lapsille siitä, kuinka väärin on.^^
opetuksen aikana Puhellaan ^
nään, eikä kiinnitetä kaikkea hu<^
ta opetukseen. Lopetettuaan luenroi»»
hän kysyy: ^ ^
~ voiko teista kukaan san^a,^^
luokalla puhuu kaikkea turnauv»»
väistä eniten?
Vain p&ku JPekka viittaa.
- No.^ Pekka tietää ^^J^^Z kaikkein enimmän turhuuksia.
se on?HPööca. '