Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 30, 1950

              kää surussa .ja |>mitteessa, -liiiolissa ja
hädässä. Noudattakaa aeuvoani,- Ot­takaa'
li€ti paikalla lienkirakuutus . . .
iLääkM laivostui.
— Ettekän vain liene ? . . .
— Kyllä minä olen lienkivakuutus-asiamks.
— Uiosi Silmänräpäyksessä!
— Mutta . . .
— "Ulos! huusi lääkäri ja avasi si-vu-oven.
Ei sanaakaan enää! Minä olen
täällä ja odotan ensimmäistä potilastani.
Te oklte kolmas — ja tekin olette terve!
Tämä on jo liikaa!
. Nuori mies teki viimeisen yrityk­sen:
• — Herra tohtori, eläkevakuutus <oa
a
Hiida Ja Antti Haka,
823 Ewen Ave.
Elsi ja Antti Karjala, .
191 Byrne Rd.
Mary ja Peter Niemelä,
• 231 Byrne Rd.
Ham^a, waiiam ja Ai'nold Russ,
181 Byrne Rd,
Caa'o!e, Shayne ja Randie Slierman,
191 Byrne Rd.
Sylvia. Lsevi, Kerttu ja Lauri
Rfiller, 221 Byrne Rd.
Mary, Hugo ja Eric Hedman,
ISO Byrne Rd.
Greta ja John Lackala,
140 Byrne Rd.
Rauha Väyrynen, 191 Byi-ne Rd."
Lj'dia ja Bert Johnson,
1740 Island Ave., Vancouver B.C.
Kerttu, Lauri ja Eino Ahvemis,
R. R. 2
Irma, Ida ja Aulis Grenland,
Verna, Tyne, Tlielma ja Vilho
Vickstrom, R. R. 2
Anja, Aili ja Frank Asterblad,
R. R. 2
Aino, Kosti Leila, Lillinä ja
Raymond Palm, 2-19-Sth Ave E.
Katri. Tiieo. ja Teddy Skytte,
307-Sth Ave. East
Sylvia, Kaarlo, Jeanette ja Kay
Lund. 348 Hospital St.
Anna ja Paul Luoto
^ • l u n i i i n i i i t i i i i i i i n i t i i n i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i M i i i i i i i r i i n i i i i i i i i i i i n i i t i i i i i i i i i i i i i i i i n i i i i i i t i i i i :
I alkavalle miodelle
I toimttmat &Umnmnilut |
j Edmoptmilaiset: |
i H H L m . J A C K 3A DOLOBEsI
t 3
» S
i - MEHEILL COOFEB,
i "ISSi2-8aili.Äw.*
i-HICK R A J A L A , II444.iS&
I Edmoatoa. A l ia
I Reino Ahonen
I Frank Järvenpää
1 Aarne Perälä •
1 Matti Kuisma..
I Wiil!am Tuomi
I Rose Ja Einar Sarman
Iisak Peräkorpi
1 Felix Lasali
EDMOOTOH, ÄLBERTA
verovapaa. Se i^oidaan veroilmoitusta
tditäessä vähentää pois tuloista . . .
— Mutta ensin täytyy olla tuloja,
sanoi • tohtori ja paiskasi oven kiinni
häneainenänsä edessä.
Hiuliaa fauhoituttuaan hän avasi odo­tushuoneen
oven neljännen kerran.
—-Seuraava, olkaa hyvä!
Vanhempi naihenkilö astöi vaivalloi­sesti
ovesta sisään. Lääkäri oli huo­mattavasti
hermostunut ja epäluuloi­nen.
— Mikäs teitä vaivaa? hän kys>i
varovasti.
Eukko istuutui valittaen tuolille.
— 'Minun mieheni on sairas, hän al­koi.
— Luojan kiitos! Vihdoinkin! Sepä
— Tätä minä en salli! huusi mies
kiihtyneenä ja vihaisena. Tämä on suu­rin
hävyttömyys, mikä minua on kos­kaan
elämässäni kohdannut. Minä tu­len
tänne senvuoksi, että teitä on suo­siteltu
minulle etevänä lääkärinä — tu­len
tänne päästäkseni eroon kihdistäni,
jonka olen saanut autojen ajelemisesta.
Ja mitä te teettekään? Te haukutte
minut, hyökkäätte kimppuuni, pahoin-pitelelte
ja ajatte minut ulos! Mutta
saatte olla varma siitä, että minä tulen
Ikääntymään lääkäriyhdistyksen, lääkin-tähallituksen
ja poliisien puoleen! Tätä
tekoanne te saatte vielä katua. Me ta­paamme
oikeudessa!
hienoa, pääsi lääkäriltä vastoin hänen
tahtoaan.
Vanha nainen ravisti kummastellen
päätään;
— (Ei se ole lainkaan hienoa, tohtori.
Me kuljemme lääkäriltä toiselle. Minun
mieheni on kovin sairas. Hän on ollut
jo kuukauden sairaana.
— Ehkäpä minä voin auttaa häntä.
— Sitä minä toivonldn, tohtori. M i ­nä
toivon sitä ja olen juuri senvuoksi
tullut luoksenne. Minä luotan teihin
suuresti.
Nuori lääkäri punastui ilosta.
— Se ilahduttaa miinua. Minä tulen
tekemään kaiken, minkä voin . . .
Eukko puristi liikuttuneena hänen
kättään.
— Se on kiltisti tehty tohtorilta. Te
ymmärätte, että minun rakkaan mie­heni
olisi pitänyt itsensä tulla, se olisi
ehkä ollut parempi, mutta kuten sanot­tu,
hän makaa vuoteessa. Hän ei voi
tulla. Senvuoksi minä olen tullut hänen
asemestaan.
— Eukko vaikeni. Lääkäri odotti
ääneti. Sitten eukko jatkoi:
— Tohtori ymmärtää, että minun
mieheni nimittäin myy erinomaisia pö-lynimijöitä,
ja kun lääkärillä pitää olla
pölytön odotushuone, ja kun minä olen
nähnyt miten hyvin teidän lääkärin­toimenne
menee — potilaita tulee yksi
toisensa jälkeen — niin minä ajattelin
itsekseni, että te varmasti ostatte pölyn-imijän
ja sillä tavalla autatte miestä-n
» . . .
Lääkäri vapisi vihasta. Hänen val­timonsa
jyskytti. Töin tuskin hän jak­soi
hillitä itsensä.
— Pölynimijä minulla on jo, rakas
rouva, mutta jos te larvitsette miehel-lenne
lääkäriä . . .
Eukko pudisti päätään.
— Ei, imeillä on jo lääkäri. Ja
niin . . .
— Mitä sitten?
— Enkä minä ole koskaan luottanut
oikein noin nuoreen lääkäriin , . .
Kun vesi kiehuu, on höyryn päästävä
ulos. Ibminenkin ^'oi joutua kiehumis­pisteeseen.
Nuori lääkäri oli nyt tullut
siihen tilaan. Ylvsi ainoa potilas oli
vielä odotushuoneessa. Hän oli aistik­kaasti
pukeutunut herrasmies. . -
— «Mitä haluatte, hyvä herra?
— Minä edustan, erästä autoliikettä,-
tohtori, herra virkkoi kohteliaasti.
—^Suka? Mitä? Kuinka?
— C^Iinä myyn autoja.
, fitemmälle hän ei ehtinyt. Xuori
lääkäri hyökkäsi .hänen kimppuunsa kuin
pantteri. Tarttui hänen kaulukseensa
kiinni ja ravisteli häntä kuin koktaili-pulloa.
. —Minä en ole mikään idiootti. . M i ­nä
en osta autoja enkä aikakauslehtiä,
enempää kuin pölj-nimijöitäkään. (Minä
en välitä henkivakuutuksesta. Minun
'puolestani saatte myydä autojanne,-mis­sä
haluatte, mutta täällä ei tule kaup­poja.
Ulos! Minun puolestani saatte
painua hiiteen!
Hän otti miestä niskasta kiinni ja vei
hänet ovelle, potkaisi siellä takamuksiin,
niin että mies kierähti kolme porras-askelmaa
alaspäin.
|N SANOTTU, että aviomies yleensä
varsin mielellään antaa niin kutsu­tun
parcimman puoliskonsa johtaa itse­ään,
jos se vain tapahtuu huomaamatfta
ja kailcessa hiljaisuudessa. Ja tämän —
ehkä ei täysin pätevästi todistetim —
totuuden sanotaan koskevan myös hy­vin
huomatta\ia persoonallisuuksia.
Plessin prinsessa Daisy tahtoo osittain
aika kaunistelemattomassa muistelma­teoksessaan
perustella tuota väitettä.
— Tarvitse'e vain vähän silmätä his­torian
kulkua, hän kirjoittaa, — huoma­takseen,
miten kaikki miehet, mahtavim-matldn,
kaikessa hiljaisuudessa pitävät
siitä, että ovat hameväen ohjattavissa.
Sitten Aatamin päivien eivät miehet ole
muuttuneet hituistakaan. Ajatelkaamme
esimerkiksi Napoleonia! On tosin help­po
käsittää, että tuo nerokas, mutta vie­lä
kovin kokematon sotilas, joutui kau­niin
Josephinen lumoihin, jolla viehätys­voimansa
ja tahdilikuutensa ohella oli
laaja — vähän liiankin laaja — kokemus
siitä, miten kömpelöitä miehiä oli käsi­teltävä.
Ja onhan selvää, että hänen tu­linen
kreolilainen verensä veti puoleensa
miehen toskanalaisen hehkuvaa tempe­ramenttia.
Entä sitten 'tyhmä Antonius ja vielä
narrimaisempi Caesar, jotka kiltisti tans­sivat
pienen egJTDtiläisen tytönheilakan
pillin mukaan! Ja mitä sanotte Dantes-ta,
joka oli nainut mies ja monen lapsen
isä, ja vaelteli haaveillen ympäriinsä
Florensissa etsien nuorta naista, jota i l ­meisesti
ei ollut koskaan ollut olemassa­kaan.
Entäpä Wellingtonin herttua, joka
vanhuutensa päivinä kirjoitti heikkomie­lisiä
rakkauskirjeitä lemmensairaalle
koulumamselille! Tai, ottakaamme esi­merkin
uudemmalta aikakaudelta, aja­telkaamme
Parnellia, joka oli suuri mies
jos kuka —- ja iuhrasi Irlannin tulevai­suuden
rakkautensa «tähden keski-ikäi-seen,
naimisissa olevaan naiseen.
Tiedämme edelleen, että Gladstonen
suuri poliittinen vastustaja, lordi Salis-bury,
oli kuin vahaa sievän, epäitsek­kään
vaimonsa ystävällisissä ja hieno­tunteisissa
pikku kätösissä. Disraeli taas
liehui alituisesti jonkun hameniekan ym­pärillä
— joko tanssi arvokasta hovime-puetlia
kuningatar Victorian ylhäisten
katseiden alla, hurjaa maalaismaista
polkkaa vaimonsa kanssa tai vilkasta,
eloisaa sarabandia lady Bradfordin tai
lady Chesterfieldih kavaljeerina. Sävel­täjä
Wagner tunsi itsensä pohjattoman
onnettomaksi ollessaan ilman naista, jo­ka
ihailisi häntä ja osoittaisi hänelle
myötätuntoa.
— Ja ajatelkaa ystävääni, Saksan kei­sari
Wilhelm II:ta, jatkaa prinsessa, —
hänhän ei suorastaan voinut elää ilman
naisia, jotka suitsuttaisivat hänelle ihai­lua.
Hänen ensimmäistä puolisoaan,
ihastuttavaa keisarinna Augusta Victo­riaa,
voidaan ehkä pitää vastuuntunnot­tomana
ja mielikuvituksettomana, mutta
tosiasia on, että hän koko ajan menes­tyksellisesti
ohjasi häih-väistä, lahjakas­ta,
epävakaista, turhamaista ja epäluo­tettavaa
puolisoaan. Niin, vielä, enem­mänkin:
huolimatta keisarin lukematto-
I • OmelUsia .Uutta; ¥«mimi.
I Mary ja E. Alho
I Long-£<a2E«, OBi.-
.lissäaräntJisutiiimmtiMUBKE ifflaaiaä
i Onnekasta ja Hyvää UtiUa Vuotta 1
I • . Liekin litki joille! 1
I Toivottaa 1
ISUDBURY OHTABloi
5iun»ii«iiH!iuuuit!inuni««iiHutHi!niH!imint«!nuKtiiiiiiii5i!(tuiii!SiU!iiiiia:nig
i Onnekasta Uutta Vztotia! i
i Toivottaa - I
ja
s
IHEÄBST.
Hitiiiii:ntiiu:»ni:niiii!:ii:!ii!utinmiui:niinniiii)!]iuiuniii!!u;innu!:.'!<ui;niiiini!§
l^itiiiMiiniiiiiuiiiiiiiinnir.iniirniiuniniiiiiiiinniiiuaMntiiitajHuiiiiiHiiiinHiuin:;^
Onnellista J a hyvää
TOIVOTTAVAT
J. Kaarto
H. Otava
I. ja V. Ivonen
T., H. ja B. Anttila
M. ja E. Kumpu ;
F. ja A. Männistö ° .
Erkki Kumpu, Suomi
Ä. J A H . S A L M E L A
Olga Peterson
Irma ja Olavi
Aino ja V. Jokimies
Hilma ja Eppu
H., L. ja G. Ruotsalainen
A. Oksanen
r i i i M i i i i t u i i i i M i n i i M i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i n i i n i i i i i i i i i i i i i i i i i t M i i i i i i i i i i i n i i i i i i i i i i i i i i i i :
^ i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i t i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i m i i i i i i i i i i i u i i t i i i i i t i i i n i i i n >2
« o oe =
0 &
Onni ja Ester Haens
Tyyne ja Eino Sune
E.Frantsi'.' |
A, Silver |
Idä Lindroos |
Anni jä Herman Rasld |
Hilma ja JKiisti LaliE 1
Martta, -Karina ja Erkki Kari, |
- Fhabe St.- . • " |
Väinö 'Rämö , , |
Pekka Kolehmainen |
T. Piirainen- ". ' |
•L, ja A. Anderson, • " i
38 Baston Ave.^' / j
M A X LILY JA DICKIE • f •
ILOMÄKL 508 Brimswick • |
Ida ja Victor Kosonen |
Nick Björkbacka |
Edla Juuti j
V. Airaksinen ja perhe |
Anni, Elssi, Ethel ja Matti |
Gustafson i
TORONTO ONTARIO I
SIVU 10 LAUANTAINA, J O i X U K U U X 30 PÄIVÄNÄ, 1950