Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 18, 1954

              oL<u huolimatta. Hän sasioi: CMen
^ työtä seitsemän pitkää vuotta,
.\^ivaiset työvaatteet olen saanut
^ ^^en itse valmistanut. Tämä on
jj . . Näin faäa on lälitenyt.
jt tavarat on viety tekeen, jonka
"<i käskenyt rcnkipcda» laittaa val-jjjig^
ä. Vihan vääristämin kasvoin on
Xnttoni seurannut mtöä.
Matkalla on iElsa ottanut lääkärin
BiukaaDsa ja lääkkeitä lapseHe. Palates­saan
toisi renkipoika lääkärin takaisin
tirkonkylään.
Turhaa on kaikki ollut tuitenkin.
Xvitö kuoli parin päivän kuluttua. El-sa
on kuitenkin onnellisempi, sillä hän
on saanut hoivata Ja heiliä rakkaintaan.
Kiitollisena oli pikku »Helmi hyväillyt
Hilkan ja Anteron joulu
Kkj, AUlSA
TTAiCOL.V< talo 61i korkealla mäellä
^ kylän takalistolla, mäntymetsän
reunassa. Sidtä oli kaunis näköala ky­län
4äpi kulkevan maantien ympäris­töön
ja itse maantielle.
muutti aina toiseen toisen valmistut­tua,
f
Vaihtuivat vuosiluvut ja kaivostyö-kin
alkoi tuntua tympäiseviUtä, stHä
ko^a isäntäkin oli ollut liikaa ja työs­kenteli
Canadassa kultafkarvoksessa.
Hakolan kaksi poikaa. Urho ja An­tero
antoivat voimansa talon hyväksi
ja äidin avuksi.
Antero se oli oikein äidin lellipoika,
äitiä ja sanonut: Älä itke, minun on Hän oli nuorempi, solakka ja vaaleave-pomot
miehiä koirina komentelivat.
Eihän Hakola mikään iso talo ollut, Niinpä Antero suuttuneena otti loppu-ollut
niin hyvä olla ukin kanssa. Minä
menen pois, mutta sinäkin tulet joskus.
— Hyvästi pieni, on äiti kuiskannut
_ suudellut ja sulkenut pienoisen sil­mät.
rinen. Hän myöskin joutur usein kirjoit­tamaan
isälle äidin puolesta ja isä taas
usein kehoitti kirjeissään häntä lähte­mään
Canadaan.
Canadaan lähtöajatus oli Anterolle
Isä on tehnyt arkun ja siihen on pik- kuitenkin vastenmielinen, sillä hän oli
ku Helmi laskettu valkoisessa puvus- rakastunut.
saan. .^iti on itse sitonut seppeleen ka- Hakolan naapurina asui vanhempien-tajanoksista
ja laittanut punaiset puolu- sa rakentamassa mökissä kaksi orpotyt-kan
tertut kukkasiksi. Tämä on köyhän töä. Vanhempi, L y y l i , hoivaili ja kou-äidin
seppele, mutta se on sidottu rak- lutti nuorempaa, Hilkkaa,
kailla käsillä, hellästi hyvääkn. Pian L y y l i sitten 'löysi elämäntoverin
Xyt on kaikki ohi . . . Elsa kävelee ja solmi liiton tämän kanssa. Hilkka
yksin hautausmaalla. On jo pian pimeä, rippikoulusta päästyään imeni erääseen
tähdet tuikkivat ja puhdas lumi kimal- varakkaaseen taloon emännän apulai-tdee
kauniisti. Elsa polvistuu, laittaa seksi.
pienen kynttilän kummulle. Sen liekin Tässä talossa ^ l i ylpeä yhteiskoulun
t i l in ja päätti olla menemättä takai­sin,
vaikkapa kehoitettiinkin tidemaan.
w\ntero o l i säästänyt rahaa ja kartta­nut
huonoja paikkoja ja huonoa elä­mää.
Hän lueskeli työväenlefhtiä j a säi­lytti
rakkautensa Hilkkaan puhtaana
ja valmistautui palaamaan Hilkan luok­se.
Isä saattoi .\nteron asemalle, luvaten
itsekin tulla kotiin vielä jonkin aikaa
työskenneltyään.
Jouluhuviläiva odotti satarhassa. Sin­ne
Antero nyt sijoittui.
Joulukynttilöiden loistaessa ja torvi­soittokunnan
mahtavasti puhaltaessa l i ­pui
laiva kotimaan satamaan.
Loppumatka suoritettiin junalla ja
yhä kiihkeämmin ajatteli Antero, kuin­ka
rattoisa joulu tulee olemaan yhdes­sä
Hilkan kanssa.
Hakolassa otettiin Antero juhlalli­sesti
vastaan ja hän puolestaan toi isän
terveiset ja lahjat.
Kun Antero sai kuulla liilkari olevan
leestään sanat:
lepattavassa valossa lukee .hän seppe- käynyt tytär ja kaksi mahtavaluontois- Lyylin hoivissa, lähti hän pian Lyylin
ta potkaa. Pian he kuitenkin ihastui- asunnolle.
vat Hilkkaan, joka oli kaunis ja hento Hiljaa ovelle koputettuaan ja ovea
neitonen, Nuku rauhanunia, aivan kuin kukkiva lilja. Pit- raotettuaan hän huomaa Hilkan istuvan
pieni äidin kulta.
Kummullesi satakoon
puhtahinta lunta.
Atti ja tsa.
Hiljaa astelee Elsa ulos kalmiston
portista. Asemalle hän kävelee. Alkaa
matka uuteen tuntemattomaan maail­maan.
Mitä olisi sieUä? Olisiko petty­myksiä
tai valoisia päiviä. Kirkonkel­lot
käjathtavat ja -kansaa rientää ilta­kirkkoon
, . . Rauhan juhla! N i i n , nyt-kät
hiuspalmikot ulottuivat hänen lan-teilieen
saakka ja suuret siniset silmät
säteilivät viatonta iloa.
Hilkka tapasi Anteron. A'ntero hänet
sitten aina iltamista kotiin saattoikin ja
niaiä matkoilla ne rakkauden vaiat van­nottiin.
Pian sitten ostettiin kihlat ja
alettiin suunnitella naimisiin menoa.
Silloin kuitenkin saapui Anterolle y l ­lättäen
matkalippu Canadasta . . . Us­kollisuuden
v.alat siinä vannottiin ja
Antero lupautui tulemaan pian takai-hän
on rauhan pyhä j u h l * sin . . .
Kun Antero saapui Canadaan, o l i isä
häntä pääteasemalla vastaanottamassa.
Ensiksi vei isä hänet ns. poikatalolle,
missä syötiin illallinen, jonka 'tarjoili­vat
punahuuliset ja kiharapäiset tytöt.
Synkkä ja musta oli se työmaa, joka
nyt avautui Anterolle, sillä outoa oli tu­lokkaalle
työskentely kaivoksen pimen­noissa,
minne hän joutui lapioimaan
murskattua kiveä.
Vähän myöhemmin hän pääsi työhön
kaivosaukon poraukseen, missä oli lak­kaamaton
porakoneiden meteli tai tim-
Hauskaa Joulua ja
OnnelUsta Uutta Vuotta!
MATILDA JA OSCAR
KEVONIEMI
Lac du Bonnet Manitoba
Ainoastaan tämän kautta toivotamme
kaikille sukulaisille, tovereille ja
ystäville
RATTOISAA JOULUA
JA RAUHAA
VUODELLE 1955!
ULLIAN JA
J W. PASANEN
7556 Scott Rd., R. R. 2
New Westminster. B. C.
mitään kuulematta selin oveen j a kei­nuttelevan
kehtoa.
Antero perääntyy säpsähtäen etei­seen,
mutta ajattelee lapsen kuuluvan
L y y l i l l e , kun kotona ei mitään puhut­tu.
Hän raottaa kuitenkin uudelleen
ovea hiljaa ja kuulee silloin Hilkan
laulavan:
Nuku lapsi, nuku, tiuku,
viel* On aikaa valvoa.
Äidiääs' on huolten puku,
kyv' ois' äitiä seurata.
Sydän äidin on särjetty,
r . lapsi lahjaksi annettu . . .
Emosi kun suita kuolee
tänne jäät sä orvoksi.
Nyt Antero koputtaa lujemmin oveen
Malakasta kuuluu
taaskin kummia
'Malakan salaperäiset karvaiset api­naihmiset,
joPka joitakin vuosia sitten
saivat ihmiset pelon valtaan, ovat i l -
Parhaimmat Joulu- ja
Uuden Vuoden
Tervehdykseni
SAIMA WIITALALLE
Tiielsinki, Suomi
WILHO KONTAS
R. R. l.Notch Hill, B. C.
HAUSKAA JOULUA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
Li^Skin lukijakunnalle toivottaa
CSJ:n NEW WESTMIN$TERfN OSASTO
NEW
mestyneet uudelleen näyttä»mölle. Tällä
berimiesten kalkutus. Tässä työssä kui- kerralla ne olivat ryöstäneet ja syöneet
tenkin ansaitsi parhaiten ja niin hän suihinsa kaksi alkuasukasta. Silmin­näkijäin
raportin mukaan apinaihmiset
ovat puolittain ihmisten näköisiä pitki­ne
torahampaineen ja tiheine karva-peitteineen.
Muuan Semain alkuasukasheimon
pääHikkö pohjoisesta rMaiakasta ilmoit­ti
viranomaisille, että kaksi apinaihmfe-tä
oli kantanut pois käiksi hänen hei­molaistaan.
Pelästyneet alkuasukkaat
seurasivat apinaihmisten jälkiä, ja
noin 4^ kmn päässä kylästä he löysivät
toisen ryöstetyn heimolaisensa jään­nökset-
Ruumiissa oli syviä tora-ham-paitten
jälkiä. Kauempana he näkivät
kaamean näyn — molemimät äpinamie-het,
jotka olivat juhlimassa toisen al­kuasukkaan
IrhaHa.
Miehet raivostuivat niin, että. he
unohtivat f)dkonsa ja hyökkäsivät hir­viöiden
kimppuun. Toinen apinamie-histä
tapettiin, mutta alkuasukkaat ei­vät
osanneet perästäpäin sanoa, mitä
he olivat tehneet sen kuoHeelle ruu­miille.
He eivät myös osanneet sanoa,
mitä toiselle apinaroiehdle tapahtui.
Viime jouluna Hnnottti kolme kumi-plantaashin
työläistä nähneensä ko4nie
tällaista karvaista hirviötä.
B f U n B H COLUMBIA
ja astua nriua. HiHEka sifMibtii, kat­soo
taakaccn ja valablaa fcalpaatti . . .
Antero kertoo lilkomaanterveiKt ja
antaa lahjat HUkaHe ja myäs LyjdiUe
kuuluvan. Sitten hän kysyy kenen lap*
sion.
Silloin Häkka nyyhkyttien kertoo:
— Kerran kaikki Uäitivit maamies­seuran
iltamiin, jäin vain yksin kotiin.
Vanhin poika tuli kuitenl^n pian takai­sin.
Hän oli aina kovasti minun periini,
vaikka koetinkin häntä vaHtiä. Nyt
hän sieppasi minut sjliinsä lujasti ja vä­kivaltaisesti,
enkä sitten käsittänyt eni­ten
kaikki tapalHui, itkhi vain. Kun
emäntä sitten huomasi pojan olevan iMil-luna
minuun, käs^i hän minun lähteä
pois . . . Voitko antaa minuHe anteeksi?
Silmät tulta säihkyen sanoi Ante­ro
vihaavansa Hilkkaa.
— £n voi sinua enää rakastaa, mut­ta
en voi unohtaakaan. En olisi kos­kaan
palannut takaisin, jos olisin tä­män
tietänyt, hän sanoi. Huomasin kir­jeistäsi,
että olit jotenkin lamaantunut,
niuttci luulin sinun olevan vain väsynyt
työn raatamisesta ja aioin tulla pelasta­maan
sinut . . . Aioin viedä sinut omaan
kotiini . . .
Mutta kuitenkin, yhdessä kyynelsil­min
Hilkka ja Antero odottivat joulun
saapumista.
Joulutervehdys!
MR. JA MRS. MATT
(MYLLYMÄKI) ANDERSON
4025 Deeble Bt.
Sacramento 20, Califomia. tJBA.
Joulutervehdys!
OTTO KAUPPINEN
Rt. 1. Box 452
Negaiuiee, Michigan, UJ8.A.
HAIIII^BEECCAAAA J O U L U A JA
ONNEtLJ UUtBSTTAA TU UTTA VUOTTA
kailcilte Canadan tuttavilkemme.
T Y Y N E PEKURI JA ELMER
35 A West St. Quincy. Mass. U.S.A.
JOULUTERVEHDYS!
EVA KANGAS
62 Richmond Ave.
Pittsfield Mass. U.S^A.
HAUSKJVA JOULUA!
toivottaa
PETER JA ALIN HEINO
623-13th Avenue,N.
Seattle, Wash.,Ufl-A.
HAUSKAA JOULUA
JA ONNELLISTA
UUHA VUOHA!
JAAKKOLA TRUCKING
Mary ja Peter Eskelin
Hulda ja Väinö Niskala.
Box 394.
Anna ja Frank Laakso.
IDyea St.
GARDINER MASS.. U«A.
(flBmme UUi«tA joulukorUeJa)
9tfu IS