1954-12-18-17 |
Previous | 17 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
•
Kaija vannaan
^ t ö n timantti"'
/isi yhtäkkiä montaan
s oli ollut hänette ^
«kenneltyään kappaL
^ l l a hän pistäytyi oa^
^ oli Ivhyt, mutta pin^
' jonka jälkeen Markb
^ ja Jussi tyytj^^äi^enä
)ENAJAN
^EHDYS!
AVER l CO. LTD.
GERALÖTON
ONTARIO
ENÄJAN
EHDYS!
1 ^
4- /}v>'' *
BUSCH
jyn välittäjä
Iin 57J
Ontario
VUOTTA!
ONTA3RI0
iERS
ONTARIO
ELLE!
E D
e ja
lOS.
DNTAR:3
I Kiiicn siisti k^ttiönsä pyykkipät^
SjTia ennen päiväÄsa «Älitiin Jossi
Smirin pellolla ahkerassa työssä. Saa-l^
zn sopivan tilaisuuden suhahti Mark-
Sinulle viliuii heilu on varmaan se
(eijalantilainen leski, joka tuli hiljattain'
.^jje \Vindsorista. Xyt minä ymmär-
Uankin. niiksi hänestä ja Kaijasta on
.'uHut niin hyvät ystävät. Nytkin hän
ön siellä auttamassa Kaijaa ja kun äs-pistäydyin
sisällä, olivat he kiinteässä
keskustelussa, joka sisälle men-
Lväni katkesi kuin saksilla leikaten,"
Vai hän, no antaa paukun.tomahtaa,
I minulla on täällä erikoisen hyvää vasta-mnkkyä
Aamorin nuoliin." Jussi taputti
I hjWil^^" paitansa taskua..
! Päivällispöydässä vallitsi pirteä mieliala.
Mary, istu sinäkin syömään, -tuos-
I sa Jussin vieressä on vielä tyhjä tila",
loimitti Kaija viattomana, vaikka oli
vartavasten järjestänyt tilan.
Ei, eij autan sinua tarjoilussa. Syö-
I dään sitten jälestäpäin", epäsi Mary
binosti ja Kaija hymyili hyväksyvästi,
kehaisten: - K y l l ä sinä, -Mary olet verraton,
niin huomaavainen ja auttava",
luoden samalla Jussiin merkitsevän katseen.
^Markku vilkaisi Jussiin, joka
nvökkäsi äänettömänä vastauksen:
• Jees, oikeilla jäljillä olet, veli . . . "
Päivällisen jälkeen meni Jussi portaille
asettuen istumaan keittiöön näkyvälle
paikalle ja otti taskustaan kirjeen alkaen
sitä lukea. Luettuaan kirjeen hän
otti kotelosta kuvan .tarkastellen sitä
raskaasti huokaillen ja hartaana. Keittiössä
aterioitsevat naiset seurasivat Jussia
uteliaina. Viimein kysyi Kaija:
'Vanhalta hellultako se Jussi on kirjeen
ja kuvan saanut, kun noin totiseksi
Makkara-Miina
KS-j. AUX E
'JpULI'X jo pienenä paitaressuna tun-vie.'"
"Joo, vanhalta ja vakituiselta", vastasi
Jussi, nousten ylQS ja siirtyi keittiöön
ojentaen kuvan Karjalle. "Siinä on vaimoni
ja tyttäreni."
•*Va-va-vaimosi", änkytti Kaija ja
katsoi avuttomana iMarya. "Mutta ethän
ole koskaan puhunut perheestäsi."
"Ei ole tullut puhutuksi, kun Liisa
on ollut niin monet vuodet kirjoktamat-ta.'
Luulin hänen ottaneen uuden miehen,
mutta ei, uskollisena hän on minulle
pysynyt ja noin komean tytönkin kasvattanut.
Pienihän se ressu olikin kun
lähdin, vasta parin vuoden vanha", puheli
Jussi, äänessään syvää kaipausta ja
"Xo voi sentään, vai vaimo sinulla on
ia kun olet poikamiehen kirjoissa kulkenut",
valitti Kaija vilkaisten Maryä,
joka istui jäykkänä kuin puuveistos.
• Sellaistahan minä olen vain yksinäisen
miehen elämää viettänyt. Naiset eivät
ainakaan voi valittaa, että olen rasittanut
heitä lemmen kuisktrtuksilla."
Jussin äänessä oli annos vahingoniloa.
Kaija ojensi kuvan takaisin ja Jussin
poistuttua heittiöstä hän puhui surullisena:
-Rakas Mary, säle sadulle tuli
ikavä ja pikainen loppu. Ja minä kun
iuulin, että elätte onneHisina yhdessä
elämäQne loppuun asti."
Pimeän tultua pistäytyi Markku naa-
Punin ja miehet nauroivat vatsaansa pidellen.
• En ole koskaan saanut kirjettä noin
-kivaan aikaan. Kyllä sisko ja hänen
^^ttarensä ansaitsevat kauniit leningit
kahvipaketin, kun pelastivat minut
Nasta. Xe naisten ilmeet, hah, hah,
• yksistään ne olivat jo näkemisen
^^•oiset", nauroi Jussi.
En uskaltanut oHa seuraamassa j u -
kulkua, sillä pelkäsin, että paljas-
Jan juonesi. Naiset olivat kovin alaku-illallisen
aikana, melkein säälitti,
Z'^'^'' olkoon Kaijalle. Onko hä-
^ \vvta sekaantua kenenkään svdä-
•"^^nasioihin ..."
-Clarkiin mentyä alkoi Jussi kirjoit-
^^!>ko kulta.
-am tänään lähettämäsi kirjeen ja
u\an ja tänään annoin sinulle epsi-k^^
rran täydellisesti anteeksi ne luke-temaan
Miinan, jota me lapset ni-mithnme
^Makkara-Miinaksi". Kylän
kiepeillä pienessä mökkipahasessa asui
Miina miehensä .\ntin kanssa, ympärillään
suuri lapsiparvi.
Korkealla oli mökissä leipävarras ja
niukalti särvintä palan paineeksi. Yksi
lehmä'oli vain antamassa särvintä 10-
henkiselle perheelle. Sekin niukka mai-totilkka
loppui lehmän ummessaoloai-kana
ja se aika usein sattui olemaan
joulun seuduilla.
Pieni, lyhyenläntä miies oli isä-.\ntti
ja hidas töissään. Ei hänen työvoimaansa
seudun talolliset tarvinneet enempää
'kesällä heinänteon aikana kuin talvella
metsätöissäkään. Niin oli mies
saamaton ettei ruokansa ede%tä saa työtä
aikaan, surkuttelivat ihmiset. Yksi
hyvä puoli Antissa kuitenkin oli: Hän
oli hyvä puuastioiden tekijä. Olipa kerran
voittanut ensimmäisen palkinnonkin
puuastioiden kilpailussa. Niin siroja
taidokkaasti tehtyjä olivat Antin valmistamat
puuastiat, että ne olivat saattaneet
tekijänsä kuuluisaksi.
Niinpä Antti valmistikin astioita pitkät
talvet ja myöskin kesät. Puhdetöinään
vielä veisteli haravanvarsia ja la-papuita.
Tämän tästä lähti Antin astia-
'ja haravalähetys kaupunkiin myytäväksi
torille. Näin elätti A'ntti suuffä
perhettään.
Oli joulun edusviikko. Miina hiihteli
kohti 'kylää, ollen menossa ostoksille.
Eivät kinkku ja riisi kuulunet hänen
ostoksiinsa . . . Hyvä, kun saisi palan
makkaraa ja nokareen voita. Tämä 'joulun
aika kun oli perheessä aina hankala.
Kovin huonosti menivät astiatkin
'kaupaksi, tuskaili Miina.
Ilta alkoi jo hämärtyä, kun Miina
lasketteli su'ksillaan rinnettä alas järven
jääMe. Hän hiihteli talvitietä, pitkin
yli järven osuuskaupalle päin. Talojen
ikkunoista tuikkivat valot ja savu kohosi
piipuista ylös taivaalle. Kiristyvä
pakkanen nipisteli Miinan sormenpäitä
lapasten sisällä . . .
Tehtyään ostoksensa lähti Miina mieli
apeana kaupasta. Vähän, kovin vähän
on lapsille annettavaa — vähän panna
joulupöytään — ajatteeli Miina . . . Mitähän
jos lähtisi kiertelemään kylän taloissa
pyytelemässä lisää. Antoihan Halosen
emäntä viime talvenakin kokonaisen
lampaan reisipaistin. Miina poikkesi
useammassa talossa. Lahtelan
emäntä antoi lampaan pään ja sorkat
ja muut yhtä ja toista.
iReppu alkoi painaa, sillä olihan sinne
kerääntynyt kaikenlaista, mutta täytyy
vielä käydä Halosen emännän pakinoilla,
tuumiskeli Miina, sillä näin joulun
aikana ihmiset näyttävät olevan ante-liaampia.
Halosen emäntä oli huomannut 'Miinan
hiihtelevän 'järven yli osuuskaupalle
päin ja hän oli jo hiljalleen odotellut
Miinaa. Emäntä laitteli illaHista pöytään,
kun lapset tulivat meluten sisälle
huudellen, että iMakkara-Miina tulee.
— Hiljaa lapset! Enkö ole muistuttanut,
ettei -ketään saa nimitellä, komensi
emäntä.
— Mutta tätihän tekee makkaroita
ja naapurin lapsetkin sanovat häntä
mattomat ilkityöt ja kepposet, joilla
siskollisen rakkauden nimessä kidutit
minua lapsuusvuosinani. Tänään sinun
hymyilevä -taulusi' teki surkean
pettymyksen parille naispoloiselle,
mutta minulle äärettömän ilon ja rie-raun.>
Iiihitulevaisuudessa lähetän sinulle
paketin, jonka sinä olet rehellisesti
ansainnut-
Kiitollinen veljesi Ju.ssi.
^Makkara-Miinaksi.
— \"oi hyvänen aika näitä nykj'ajan
lapsia, huokailee emäntä ja jatkaa sitten:
Miina-täti tekee makkaroita talollisille,
saadakseen niistä osan tekopal-kakseen.
'Ei täällä osaa kukaan tehdä
niin hyviä makkaroita kuin Miina, kehui
emäntä-
\'ieras kopisteli kenkiään etelissä ja
astui sitten sisälle. Vasta uunista otetun
lihan tuoksu tervehti häntä sisääntul-lessaan.
Se herätti Miinassa kovan nälän
tunteen, sillä viimeksi hän oli syönyt
aikaisin aamupäivällä ja silloinkin
niukan aterian, silakkaa, leipää ja perunoita,
joita kastettiin suolaveteen. Sellainen
oli heidän kodissaan päivällinen
ja samanlainen oli illallinenkin lapsille
ennen nukkumaan menoa. Sitä ajatellessaan
Miina huokasi raskaasti.
Kun talon väki kerääntyi pöydän ympärille
sanoi emäntä:
— Tule sinäkin Miina syömään i l lallista
tänne toisten joukkoon.
Miinan siirryttyä pöydän ääreen nosti
emäntä kupillisen höyryävää lihakeittoa
vieraan eteen.
' Illallisen jälkeen kysyi Halosen emäntä
Miinalta, josko Miinalla olisi aikaa
tulla tekemään makkaroita, kun meillä
teurastettiin iso sika ja kolmannella
vuodella ollut hieho. Molemmista kun
otettiin veri ja suolet talteen.
— Kyllähän minulla on aikaa . . .
vän?
— Vaikkpa jo huomenna, jos Miinalle
sopii.
— Tulen sitten aamulla aikaisin. Nyt
lähdenkin tästä kotiin, sillä lapset alkavat
pitkästyä viipymistäni, puheli
Miina tehden lähtöä.
— Miina istuu nyt vain kaikessa rauhassa
ja lepäilee. Minä tässä ajattelin,
että pojat vievät Minän repun kotiin ja
samalla ilmoittavat missä äiti viipyy,
suostutteli emäntä Miinaa:
Yksi pojista valjastikin ajokkinsa
reen eteen ja lennätti kotiin Miinan repun.
Kotona oltiinkin jo ehditty olla
huolestuneta äidin viipymisen takia.
sa, pohdisti jft pfsj
tcn rtkadati tiyttMt. TAnSm
st» m^tkanuta, UvaMisia
roiu Ja ryynimakkaroita. Xuorena tyt>
tönä oli Miina <>IIiit työssä makkaratehtaassa
ja siellä <H>pinul taitonsa.
Iltamyöhällä höyrysivät makkarat
\-almiina ja Miina istahti väsyneenä pitkän
työpäivän jälkeeen. Talon emäntä
lajitteli sillä aikaa hyvälle tuoksuvia
kuumia makkaroita Miinaa varten isoon
koriin. Hän haki myöskin aitasta sian-pään
ja sorkat Ja puheli nihä paperiin
kääriessään 'Miinalle:
— Keitä näistä alatcopia joulupäi-välliseksi.
^ Miina kiilteli h>'villä mielin ja ihmetteli
naureskellen, että miten saa nämä
kaikki viedyksi yhdellä kerralla kotiin.
Sekin pulma järjestyi hyvin. Mak-karakori
ja sianpäa asetettiin rekeen ja
Jatkuu 22, sivulla
Rauhallista Joulua ja
Hyvää Uutta Vuotta
kaikille Liekin ja Vapauden ystäville
HELMI SAARI
ASIANAINEN
310 Crescent Circle Sami». Qntarlo
Hauskaa Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta!
Sohvi ja E. Salmien
Puhelin DI. 4-9284
115 Capel St. Samia. Ontarlc
Kävkää katsdtmassa meidänkin
liikettä!
Seuraavana aamuna heti päivän valjetessa
Miina 'hääri jo suolien kimpus-
Hauskaa Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta!
CENTRAL GARAGE
Puhelin ED. 7-9693
Täydellinen moottorien huolto
208 Maxwen St. Samia, Ontario
JOULUKORTTI KAIKILLE SUKULAISILLE JA TUTTAVILLE
HAUSKAA JOULUA
toivottaa
M R . M M R S . S U O N P ÄÄ
Puhelin DIgby 4-3524
SARNlA
314 Crescent Circle
ONTARIO
Hauskaa Joulua ja Onnellistä Uutta Vuotta!
BOB MIUfRS SERVia STATION
Puhelin ED. 7-9622
ROBERT M U i L B R . omistaja
AUTONRENKAITA - PATTEREITA - GASOLIINLA - ÖLJYÄ
1198 s. VIDAL ST »ARNIA. ONTARIO
Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
SARNlA BAKERY
Puhelin DIgby 4-8121
SARNlA
160 N. Vidal St.
ONTARIO
• PAIKKAKUNNAN PARAS LEIPOMO •
Lauantaina, Joulukuun 18 päiyänä, 1954 SiTU 17
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 18, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-12-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki541218 |
Description
| Title | 1954-12-18-17 |
| OCR text |
•
Kaija vannaan
^ t ö n timantti"'
/isi yhtäkkiä montaan
s oli ollut hänette ^
«kenneltyään kappaL
^ l l a hän pistäytyi oa^
^ oli Ivhyt, mutta pin^
' jonka jälkeen Markb
^ ja Jussi tyytj^^äi^enä
)ENAJAN
^EHDYS!
AVER l CO. LTD.
GERALÖTON
ONTARIO
ENÄJAN
EHDYS!
1 ^
4- /}v>'' *
BUSCH
jyn välittäjä
Iin 57J
Ontario
VUOTTA!
ONTA3RI0
iERS
ONTARIO
ELLE!
E D
e ja
lOS.
DNTAR:3
I Kiiicn siisti k^ttiönsä pyykkipät^
SjTia ennen päiväÄsa «Älitiin Jossi
Smirin pellolla ahkerassa työssä. Saa-l^
zn sopivan tilaisuuden suhahti Mark-
Sinulle viliuii heilu on varmaan se
(eijalantilainen leski, joka tuli hiljattain'
.^jje \Vindsorista. Xyt minä ymmär-
Uankin. niiksi hänestä ja Kaijasta on
.'uHut niin hyvät ystävät. Nytkin hän
ön siellä auttamassa Kaijaa ja kun äs-pistäydyin
sisällä, olivat he kiinteässä
keskustelussa, joka sisälle men-
Lväni katkesi kuin saksilla leikaten,"
Vai hän, no antaa paukun.tomahtaa,
I minulla on täällä erikoisen hyvää vasta-mnkkyä
Aamorin nuoliin." Jussi taputti
I hjWil^^" paitansa taskua..
! Päivällispöydässä vallitsi pirteä mieliala.
Mary, istu sinäkin syömään, -tuos-
I sa Jussin vieressä on vielä tyhjä tila",
loimitti Kaija viattomana, vaikka oli
vartavasten järjestänyt tilan.
Ei, eij autan sinua tarjoilussa. Syö-
I dään sitten jälestäpäin", epäsi Mary
binosti ja Kaija hymyili hyväksyvästi,
kehaisten: - K y l l ä sinä, -Mary olet verraton,
niin huomaavainen ja auttava",
luoden samalla Jussiin merkitsevän katseen.
^Markku vilkaisi Jussiin, joka
nvökkäsi äänettömänä vastauksen:
• Jees, oikeilla jäljillä olet, veli . . . "
Päivällisen jälkeen meni Jussi portaille
asettuen istumaan keittiöön näkyvälle
paikalle ja otti taskustaan kirjeen alkaen
sitä lukea. Luettuaan kirjeen hän
otti kotelosta kuvan .tarkastellen sitä
raskaasti huokaillen ja hartaana. Keittiössä
aterioitsevat naiset seurasivat Jussia
uteliaina. Viimein kysyi Kaija:
'Vanhalta hellultako se Jussi on kirjeen
ja kuvan saanut, kun noin totiseksi
Makkara-Miina
KS-j. AUX E
'JpULI'X jo pienenä paitaressuna tun-vie.'"
"Joo, vanhalta ja vakituiselta", vastasi
Jussi, nousten ylQS ja siirtyi keittiöön
ojentaen kuvan Karjalle. "Siinä on vaimoni
ja tyttäreni."
•*Va-va-vaimosi", änkytti Kaija ja
katsoi avuttomana iMarya. "Mutta ethän
ole koskaan puhunut perheestäsi."
"Ei ole tullut puhutuksi, kun Liisa
on ollut niin monet vuodet kirjoktamat-ta.'
Luulin hänen ottaneen uuden miehen,
mutta ei, uskollisena hän on minulle
pysynyt ja noin komean tytönkin kasvattanut.
Pienihän se ressu olikin kun
lähdin, vasta parin vuoden vanha", puheli
Jussi, äänessään syvää kaipausta ja
"Xo voi sentään, vai vaimo sinulla on
ia kun olet poikamiehen kirjoissa kulkenut",
valitti Kaija vilkaisten Maryä,
joka istui jäykkänä kuin puuveistos.
• Sellaistahan minä olen vain yksinäisen
miehen elämää viettänyt. Naiset eivät
ainakaan voi valittaa, että olen rasittanut
heitä lemmen kuisktrtuksilla."
Jussin äänessä oli annos vahingoniloa.
Kaija ojensi kuvan takaisin ja Jussin
poistuttua heittiöstä hän puhui surullisena:
-Rakas Mary, säle sadulle tuli
ikavä ja pikainen loppu. Ja minä kun
iuulin, että elätte onneHisina yhdessä
elämäQne loppuun asti."
Pimeän tultua pistäytyi Markku naa-
Punin ja miehet nauroivat vatsaansa pidellen.
• En ole koskaan saanut kirjettä noin
-kivaan aikaan. Kyllä sisko ja hänen
^^ttarensä ansaitsevat kauniit leningit
kahvipaketin, kun pelastivat minut
Nasta. Xe naisten ilmeet, hah, hah,
• yksistään ne olivat jo näkemisen
^^•oiset", nauroi Jussi.
En uskaltanut oHa seuraamassa j u -
kulkua, sillä pelkäsin, että paljas-
Jan juonesi. Naiset olivat kovin alaku-illallisen
aikana, melkein säälitti,
Z'^'^'' olkoon Kaijalle. Onko hä-
^ \vvta sekaantua kenenkään svdä-
•"^^nasioihin ..."
-Clarkiin mentyä alkoi Jussi kirjoit-
^^!>ko kulta.
-am tänään lähettämäsi kirjeen ja
u\an ja tänään annoin sinulle epsi-k^^
rran täydellisesti anteeksi ne luke-temaan
Miinan, jota me lapset ni-mithnme
^Makkara-Miinaksi". Kylän
kiepeillä pienessä mökkipahasessa asui
Miina miehensä .\ntin kanssa, ympärillään
suuri lapsiparvi.
Korkealla oli mökissä leipävarras ja
niukalti särvintä palan paineeksi. Yksi
lehmä'oli vain antamassa särvintä 10-
henkiselle perheelle. Sekin niukka mai-totilkka
loppui lehmän ummessaoloai-kana
ja se aika usein sattui olemaan
joulun seuduilla.
Pieni, lyhyenläntä miies oli isä-.\ntti
ja hidas töissään. Ei hänen työvoimaansa
seudun talolliset tarvinneet enempää
'kesällä heinänteon aikana kuin talvella
metsätöissäkään. Niin oli mies
saamaton ettei ruokansa ede%tä saa työtä
aikaan, surkuttelivat ihmiset. Yksi
hyvä puoli Antissa kuitenkin oli: Hän
oli hyvä puuastioiden tekijä. Olipa kerran
voittanut ensimmäisen palkinnonkin
puuastioiden kilpailussa. Niin siroja
taidokkaasti tehtyjä olivat Antin valmistamat
puuastiat, että ne olivat saattaneet
tekijänsä kuuluisaksi.
Niinpä Antti valmistikin astioita pitkät
talvet ja myöskin kesät. Puhdetöinään
vielä veisteli haravanvarsia ja la-papuita.
Tämän tästä lähti Antin astia-
'ja haravalähetys kaupunkiin myytäväksi
torille. Näin elätti A'ntti suuffä
perhettään.
Oli joulun edusviikko. Miina hiihteli
kohti 'kylää, ollen menossa ostoksille.
Eivät kinkku ja riisi kuulunet hänen
ostoksiinsa . . . Hyvä, kun saisi palan
makkaraa ja nokareen voita. Tämä 'joulun
aika kun oli perheessä aina hankala.
Kovin huonosti menivät astiatkin
'kaupaksi, tuskaili Miina.
Ilta alkoi jo hämärtyä, kun Miina
lasketteli su'ksillaan rinnettä alas järven
jääMe. Hän hiihteli talvitietä, pitkin
yli järven osuuskaupalle päin. Talojen
ikkunoista tuikkivat valot ja savu kohosi
piipuista ylös taivaalle. Kiristyvä
pakkanen nipisteli Miinan sormenpäitä
lapasten sisällä . . .
Tehtyään ostoksensa lähti Miina mieli
apeana kaupasta. Vähän, kovin vähän
on lapsille annettavaa — vähän panna
joulupöytään — ajatteeli Miina . . . Mitähän
jos lähtisi kiertelemään kylän taloissa
pyytelemässä lisää. Antoihan Halosen
emäntä viime talvenakin kokonaisen
lampaan reisipaistin. Miina poikkesi
useammassa talossa. Lahtelan
emäntä antoi lampaan pään ja sorkat
ja muut yhtä ja toista.
iReppu alkoi painaa, sillä olihan sinne
kerääntynyt kaikenlaista, mutta täytyy
vielä käydä Halosen emännän pakinoilla,
tuumiskeli Miina, sillä näin joulun
aikana ihmiset näyttävät olevan ante-liaampia.
Halosen emäntä oli huomannut 'Miinan
hiihtelevän 'järven yli osuuskaupalle
päin ja hän oli jo hiljalleen odotellut
Miinaa. Emäntä laitteli illaHista pöytään,
kun lapset tulivat meluten sisälle
huudellen, että iMakkara-Miina tulee.
— Hiljaa lapset! Enkö ole muistuttanut,
ettei -ketään saa nimitellä, komensi
emäntä.
— Mutta tätihän tekee makkaroita
ja naapurin lapsetkin sanovat häntä
mattomat ilkityöt ja kepposet, joilla
siskollisen rakkauden nimessä kidutit
minua lapsuusvuosinani. Tänään sinun
hymyilevä -taulusi' teki surkean
pettymyksen parille naispoloiselle,
mutta minulle äärettömän ilon ja rie-raun.>
Iiihitulevaisuudessa lähetän sinulle
paketin, jonka sinä olet rehellisesti
ansainnut-
Kiitollinen veljesi Ju.ssi.
^Makkara-Miinaksi.
— \"oi hyvänen aika näitä nykj'ajan
lapsia, huokailee emäntä ja jatkaa sitten:
Miina-täti tekee makkaroita talollisille,
saadakseen niistä osan tekopal-kakseen.
'Ei täällä osaa kukaan tehdä
niin hyviä makkaroita kuin Miina, kehui
emäntä-
\'ieras kopisteli kenkiään etelissä ja
astui sitten sisälle. Vasta uunista otetun
lihan tuoksu tervehti häntä sisääntul-lessaan.
Se herätti Miinassa kovan nälän
tunteen, sillä viimeksi hän oli syönyt
aikaisin aamupäivällä ja silloinkin
niukan aterian, silakkaa, leipää ja perunoita,
joita kastettiin suolaveteen. Sellainen
oli heidän kodissaan päivällinen
ja samanlainen oli illallinenkin lapsille
ennen nukkumaan menoa. Sitä ajatellessaan
Miina huokasi raskaasti.
Kun talon väki kerääntyi pöydän ympärille
sanoi emäntä:
— Tule sinäkin Miina syömään i l lallista
tänne toisten joukkoon.
Miinan siirryttyä pöydän ääreen nosti
emäntä kupillisen höyryävää lihakeittoa
vieraan eteen.
' Illallisen jälkeen kysyi Halosen emäntä
Miinalta, josko Miinalla olisi aikaa
tulla tekemään makkaroita, kun meillä
teurastettiin iso sika ja kolmannella
vuodella ollut hieho. Molemmista kun
otettiin veri ja suolet talteen.
— Kyllähän minulla on aikaa . . .
vän?
— Vaikkpa jo huomenna, jos Miinalle
sopii.
— Tulen sitten aamulla aikaisin. Nyt
lähdenkin tästä kotiin, sillä lapset alkavat
pitkästyä viipymistäni, puheli
Miina tehden lähtöä.
— Miina istuu nyt vain kaikessa rauhassa
ja lepäilee. Minä tässä ajattelin,
että pojat vievät Minän repun kotiin ja
samalla ilmoittavat missä äiti viipyy,
suostutteli emäntä Miinaa:
Yksi pojista valjastikin ajokkinsa
reen eteen ja lennätti kotiin Miinan repun.
Kotona oltiinkin jo ehditty olla
huolestuneta äidin viipymisen takia.
sa, pohdisti jft pfsj
tcn rtkadati tiyttMt. TAnSm
st» m^tkanuta, UvaMisia
roiu Ja ryynimakkaroita. Xuorena tyt>
tönä oli Miina <>IIiit työssä makkaratehtaassa
ja siellä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-12-18-17
