Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 12, 1942

              19*2
Sivu S
ottaen huomioon kuinka ylei-
L naikka tämä oli. Jotakin tutun
ciöL^tä oli miehessä, joten Celestine
^tiöi kuin lumottuna. Äkkiä hän
näki miehen kasvot. Hän .oli Howard.
Celestine tunsi itsensä kalpeaksi j a
sairaaksi ja kiirehti oven luota^pois,
euei sulhasensa häntä huomaisi.
•Täällä on niin hirveän suuri tun-goV',
hän valitti seuralaisell^,*^en
tätä savua ja melua,enp:fcestä^."
'Niin, kaupungissa on paJJcmimo-ria
miehiä tänä iltanay:kun*ta*astiik-ei
saatu ajoissa tehd^si';^ m
sa. '-Minun täytjy mennä mi-tenkä
voin olla täällä, tietäen mitä
Howard Drayton on? Rakastan hän­tä
ÄyaapTkpska: tiedän mi^^
kohtalo minulla on edessäni jos tulen
hänen vaimoksensa, en voi elämääni
enää sietää. Toivon että saatte toi­sen
tytön tilalleni.'- "
- TäydeUisesti herpaantuneena hän
vastaanotti palkkansa ja meni laki­miehen
puheille.
.Darcy selitti iloisena:
"Puhuin eilen Claire Bradleyn
kanssa. Hän on tuntenut äitinne ja
(Jatkoa)
KUNINGAS SALOMOX
-A-\RTEHISTO
Hetken aikaa kuljimme ja katse­limme
kuolemanluolan ihmeellisiä a-sioiia.
Sillä aikaa kävi Gagul omia
teitään. Häneen oli yht'äkkiä tuUut
niin paljon eloa, että tuskin .saattoi
, f » ^ ^ ^ ^ ; vaan hän h y p ä h t i ^ u u i ^ k i v i p ö y d ä l t e Ja, tikon viimdsw, jSTmeii^^
seon nyt jaanyt syrjaan. Aitumeon tutkiskeli v«rfävJivam!ii^o«co i..».;,. .-r^^n:.- : .
Fraiik. ' - ^ l u ^ p ö ^ J^än^ Mintea,,-^eana,kuin^
Ben vstäväSeen, n i ^ ^
pienempään paikkaan Vtää^.;V.
Celestine suostui iaiei^yv^lä.^^J^
pun iltaa hän koetti « ^ . k o h t e l i a s . ja
1 :11JC <ro>!irt.Ai>JKan..-m«l'A'n_
Kuultuaan minun häntä kutsuvan,
V.ömpi Gagul alas pöydältä, viittasi
meille ja astui suuren kuoleman seliiii
taakse.
*'Täällä on sisäänkäytävä kam­mioon.
Sytyttäkää nyt tuli ja men­kää
sisään", sanoi hän asettaen lam­pun
lattialle ja nojautui luolan seinää
vasten.
Minä ,ötin t«töku?tE^ii tuUtikkMlaa-
.asunut: Brooklynissa .silloin."
iloisena hymyiUä, vaan;er3?än gtniten-kään
voinut kauan teesk^entdyään
jatkaa. Hetysen hän ^jjäili-^ä^jN^el-lie
ia Tonia oHvathaiietvtaUej^
kalie toimittaneet sentäh^eit^tä^Jiäii
tulisi näkemään Howardiii: t<Hi^ises-
53 valossaan. Toisten käjrttös o l i kui­tenkin
niin vapaa, e t t ä <>li:iEflIrf
tällaista kovinkaan pitkään .ajatella.
Mitenkään hän ei enää. voinut mennä
Drayfönille yöksi, tietäen s u t ä ) Ho­ward
todella oli. Hänmeni:-5»s«llim^
kotiin, josta hänelle iöydettiin lepo­paikka.
Tämä koti oli kttrjen^pi ja
köyhempi kuin mikään paikka, näissä
hän oli vielä asunut, vaan hän tunsi
että Draytonin talo ^ häntä ikuisesti
tulisi tympäisemään. Siis hän ei edes
soittanut Mrs. Draytonille^noakseen
missä hän viettäisi, yönsä. . .
Cdestine teki työtä käskettyä. Het­ken
perästä ravintola täyttyi j a tar­joilijatar,
Beatrice ja, Philip,Galletti
saivat kaikki k i i r e e t ipassaigla^^niitä^
jotka tulivat takaisin asejrdvollisiiiis-tarkastukselta.
Celestine kuitenkin
sai hetkisen aikaa keskustella juna-micsten
kanssa. .
"Xueri neekeri Thorpen ja muu­tamia
muita hänen rotuisiaan-oli vau­nuissa
lähes kahdensadan yalkoisen
kanssa. Äkkiä Howard Drayton
heitti banaanin kuoren lattialle , ja
komensi Thorpen nostamaan sen
roskakoriin. Thorpe kieltäytyi ja
Drayton alkoi häntä haukkua,, -että
Thorpen muka oli koettanut vietellä
häntji morsian taan. Tietysti Dray­ton
oli juoviiksissa. Jutusta ^ j ^ y i
hirveä metakka ja Haleyn ja minun
täyt)T lokita Thorpe ja toiset neeke­rit
pesuhuoneisiin, «ttä he pelastui­vat.
Asemalla muut pääsivät kar-iuHn,
vaan Thorpea meidän täytyi
»ojdla. Ajatelkaa, kuinka hirveä­tä,
sortaa yhtä miestä satalukuisena."
"Te sanoitte Howard Drayton?"
^Fsyi Gelestine kalpeana. Hän .huo­maasi
ettei Howard ollut toisten-ruo-kaiiijoitten
joukossa. -Ehkäpä o li
n^ennyt humalassa kotiinsa. .Samassa
kutsui häntä telefooniin,
n i ^ häntä oli kysytty, v
HaUoo. neiti Battin? Tämä on
fraakiin Darcy. Jos haluatte pis-y
i konttorissani iltapäivällä, niin
J^sUa on tiedot miten voitte äitinne
loytiii" ."^ .
Celestine oli niin kiihdyksissä, e t tä
^"^•^2^^ konemaisesti voi hän-suo-
^taa tehtävänsä kello kahteäi saak-
: mennessä oTivat meluavat
K* iättäneet rax-iiitolän ja M n sai
aikaa puhutella mustaa | » i -
«a^oka vielä keittiössä värisi.
E i i n ^ ' * ^ Howani Drayton, joka
raakalaismaisesti johti tuon ros-päällesi?"
M n vaati. N«e-ei
voinut vastata,.vaan-€e-
^ ^ t i e s j ettei Duaae ja Haley d -
^ e l l e e t . Hän kääntyi ravin-
««»istajaan ja hänen vaimoon-
^Brooklynissa!-' toisti Celestine
tyrmistyneenä. Turhaan hän oli tä­män
matkan tehnyt. Omassa koti­kaupungissaan
oli äitinsä oleskellut
eikä hän ollut sitä tiennyt.
*^Niin, Mrs. Bradley ei enää tien­nyt
äitinne osoitetta. Vaan hän an­toi
«rään Mrs. Higginsin osoitteen
^New Yorkissa, joka varmaan tietää
missä entinen Mrs. Battinelli nyky­ään
on." ^ii^im^^mmmtmmmmm^mmmmmmmmmmmmmmmm
Kiitettyään Darcya, Celestine "Hy\'ästi, nyt jätän teidät, ja t oP
. päätti nyt hakea vaatteensa Drayton- von sydämeni pohjasta etten koskaan
eilta ja mennä ensimmäisellä junalla olisi tällaisen kärsimyksen läpi jou-takaisin
sinne, mistä oli tämän omi- tunut kulkemaan — tulla tietämään
tuisen matkansa alkanut. Löytäisikö että mies, jota todellisesti rakastin ja
hän koskaan Impi Elvira Kehtola toivoin omakseni, on niin halpamai-
Battinellia, taikka mikä äitinsä nimi nen ja raaka, että hyökkää viatto-nykyäänoli?
Ehkä hän oli nyt maa- man ihmisen päälle ilkeydessään ja
ilmassa aivan yksin. Hän oli jättä- että omilla silmflläni tulisin näkemään
nyt isänsä, joka oli ollut liika huiken- että mies, jota kunnioitin, vieläpä ju-televa
ja vaativainen, Howardin hän maloinkin, roikkuisi humalaisena jon-nyt
jättäisi, koska mies oli häntä pet- kun toisen kaulassa."
tänyt ja loukamiut. j a ehkäpä l|än ei Celestinen ääni tukehtui nyyhky-koskaan
näkisi.äitiään, jpka oli hänet ^ ^ ^ ^ ^^^^^.^^^
sylilapsena jättänyt ja ajatellut hän- .^^^^ä huoneen, kun xMaud Drayton
tä kuolleeksi nämä monet vuodet. ^^.j^^ raivostui.
Hän avasi I>raytonien oven, syök- ^^Xalimannin kakara", hän kirkui,
syi kauniiseen huoneeseensa j a alkoi .tehtaatkin poikaani soimata! Olisit
laittaa tavaroita laukkuunsa. Kopu- hänet voinut säästää kaikesta tästä,
tus kuului ovella ja sisälle astuivat .^^ ^^.^^ ^^^^^ kanssaan mennyt vi-
Mrs. Drayton ja Howard.
"Missä olit viime yön?" vaati Mrs. ^^^j Howard varoittavasti,
ystavavamajaansa, kunin- jäldlä . oljpa siinä VTelä muutamia
gasTwalaa. Sitten hän.käveUäkö- tulitikkuja. Sitten sytytin kaisla-pötteli
ynmpäri luolaa ja nyökkäsi tut- sydämen, jonka jälkeen aloimme etsiä
ta\'allises.ti päätään muutamille.kivet- ^sisaänkäytävää. Mutta me emme
tyneistä pöytäneraista, ja viimein nähneet ovea eikä porttia
hän heittäytji että rojahti pöydälle
ai\^n luurangon eteen ja alkoi lukea
rukouksiaan hänelle.
Se oli ilkeätä sekä kuulla että näh-amoa&-
taan lujan kallioseinän.
GaguUvain xirnisteli. *'Tie kulkee
siinä, \'alkoiset miehet!" nauroi hliix.
Mitä hän tarkoitti? Minä annoin
dä, ja minä pidin \iisaimpana joudut- hänelle hyx^än läksytyksen, mutta han
taa akkaa, muutenhan emme ikipäi- intti yhä:
vänä pääsisi aartehistoon. ^'Katsokaa tänne, valtiaat."
. Drayton tuimasti.
"Nellien ja Tonian luona", vastasi
Celestine tylysti.
"Sinä siis pidät noista kirotuista
"en halua että hän saa totuutta tie­tää."
"Vaan minäpä sanon hänelle, teko­pyhälle
lepakolle ja katukissalle, joka
muukalaisista enemmän kuin minus- jjoksee minkälaisilla matkoilla tahan-ta",
raivostui Howard. "Välimme o- ^ ^^^^^^ kotoaan. Poika-en
huoli vaimokseni
joka seurustelee heidän
vat lopussa
sellaista,
kanssaan."
"Niin, mitä muuta voimme odottaa
tytöltä jonka äiti oli Mike Duanen
lemmitty?" kysyi Maud Drayton hal­veksivasti.
- "Ette mitään sen parempaa —
sillä hänen äitinsä oli muukalainen
ja. hänen kohtalostaan tämäkin tyttö
on saanut oppia ettei sitoa itseänsä
sellaiseen mieheen, joka mielihyvällä
sortaa sellaisia, jotka syntymäpaik­kansa
tai värinsä puolesta ovat muu­tenkin,
huonommalla puolella aitaa."
"Tietysti uskoit sitä likaista nee­keriä
mieluummin kuin minua! Kyl­lä
minä vidä hänen tapan jos kynsii­ni
saan."
'^Enhän minä maininnut ketään.
Jos omatuntosi sinua soimaa, niin tie­dät-
mistä syystä," Celestine puhui
kylmästi. "Ainoastaan haluan sanoa,
että kdpaako sellainen mies todella­kin
taistelemaan kansanvallan puo­lesta,
joka ei ymmärrä että tässä va­paassa
maassa jokaisella, olkoon hä­nen
värinsä, rotunsa tai uskontonsa
mitä tahansa, on vapaus elää ja olla
onnellinen."
«No, jos haluat kuulla totuuden —
en kyllä kelvannut", nauroi Howard,
vaan äänensävyssään oli jotakm ou­toa,
aivankuin hän häpeisi itseään.
ni halusi sinua ainoastaan sentähden
että hän olisi pelastunut armeijasta.
Luulitko että hän sinun kaltaista hal­paa
ravintolan tyttöä todella rakas­taisi?"
"Hj'vä siis että hän on pelastunut
armeijasta ilman minua", vastasi Ce­lestine.
Hän tunsi itsensä aivankuin
jäätyneeksi jättäessään tämän siistin
näköisen kodin missä hän oli toivo­nut
onnen löytävänsä. Takanaan
hän kuuli Howardin valittavan ä ä n ^ .
"Oi, äiti, jos olisin ajoissa pelastu­nut
— jos minulla olisi ollut järkeä
niin paljon etten olisi sellaisten nais­ten
kanssa seurustellut — tietäisin
että n3^ olisin terve mies eikä ^ U a i -
sessa kunnossa etten kelpaa kenelle­kään
— en Yhdysvalloille enkä myös
hänen kaltaiselleen tytölle. Miksi,
miksi, olen ollut niin hullu?"
Kaamea aavistus siitä, mitä l l o -
ward tarkoitti, täytti Celestinen sy­dämen.
Hän tiesi että hän oli pelas­tunut
hirveästä kohtalosta sentähden
että koko maailma oli tullut hänen
avuksensa — sota, asevelvollisuuslau-takunnan
lääkärit, Nellie, joka oli
hänet vienyt Westoniin, missä hän nä­ki
seuran jossa Howard aikansa viet­ti
ja neekeripoika, joka oli hänelle
osoittanut rakastamansa miehen si­säisen
julmuuden.
Jatkuu.
Tämä kuva, joka on saaiu saksalaisista UUddstä, asaitiaa sen kävi-tyksen,
minkä tuntemattomasta syystä johtunut räjähdys Afarseil-lesin
LasutehtaaUa Ranskassa sai aikaan. — Vichyn lehti syytti
siitä gaullisteja (De Gaullen johtaman vapaan Ranskan liikkeen
kannattajia).