1942-09-12-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kirj. P. C, L O C K K E
Eoammaisten uudisasukkaiden tullessa
tänne, oli Pöhlois-Aftiera:aii
jggnner jättiläissuurt villiii riistäö a-jjjjj^
e. .\lkuasukäsvä6stö ei ollut
koskaan suuri ja kun h^fllä ölt vani
{^primitiiviset aseet; riistää ei*
paljon tapettu, paitsfsyööiiätä VÄr-tto
ja itsepuolustuksessa^ Mftä hy-väasa
muuta näistä a]&äasukkais~tä
sjBötaankin, he eirätl^tiitöikSBii koskaan
olleet v i ^ i ä r ^ i $ C ä ö ^ ^ ^ i ä ^^
s{2tuhoojia-- ^ ^-^ K •
Ehkäpä suurin eläini^Bihä vilkistä"
egimistä intiaanien hyvkfcsi öfi buffa^-
Iftt, joita siihen aikaan oli Hiilikin kantana
idässä kuin Plerinsyrvaniässa jä
smkift kaukana pöfijbiäessa * kuin
Peace Kiverillä, länteen^^lSäflibvliör-^
ten juurille ja eteläätf Meksikoon
saaika. Intiaanit saivat bnffalbsta
libaa, sen nahasta pukimia jateJttöja
ja sen jänteillä he ompeKVat yhteen
hffvennahkavaatteensa. .
Tiet>^ti olisi mahdotonta suurille
pobioisille ja eteläisille buffalölau-öDille,
joita esiintyi myöhemrtiälläo-salla
viime \'uosisataa, saästjrä nykyään.
Maa, minkä ylitse ne kuljeskelivat
suurissa laumoissa, on nyt maanviljelysaluetta.
Heidän tuhoamisensa
oli välttämätön tulos asutuksesta.
Kaikenlaiset peurat-, tundra-alueiden
caribousta haarasarviseen Texasin
antilooppiin, parveilivat kaikkialla
yB maan myöskin. Kaskut Dakotan
ja Montanan hirvistä ovat hämmästyttäviä
siitä syystä, koska nämä eläimet
ovat kadonneet keskilännen valtioista
kokonaan.
Mutta haarasarvinen antilooppi,
joka oli jo sukupuuttoon häviämässä,
näyttää tekevän takaisinpaluutaan
villin riistan rauhoitusalueilla, samalla
kun suurimmat lauma.t hirviä tällä
mantereella löytyy nyk3dsin Manito-bas^.
Buffaloita esiint}^ nj^kyisin
ulkopuolella luonnonpuistojen ja rauhoitusalueiden
ainoastaan Peace Kiverin
alueella.
Meidän villin riistan tarina, sekä
tnrkillisten eitä höyhenillisten, on no-,
peasti paennut uudisasukkaiden kirveiden
ja aurojen edessä. Aavikkoka-na,
joka oli niin yleinen v. 1804 Ken-todyssa,
että Audubonin. palvelijat
pyysivät häneltä suolattua raavaanli-haa
taikka suolasilavaa sen asemasta,
on paennut pohjoista ja länttä kohden
niin pitkälle, että länsi-Canadan
aavikot ovat sen nykyisiä ainoita o-linpaikkoja.
Jonakin päivänä ne kiel-taniättä
häviävät koko mantereelta.
^it, jotka koskevat villiä riistaa,
toJivat voimaan hyvän joukon myö-
^mmin kuin oikeutta ylläpitävät
^'t- Se mahdollisesti oli luonnollista,
koskapa villiä riistaa oli niin run-
^ ^ t i . Täten hallitus ei säätänyt
«obotusaikoja villille riistalle ennen-icjn
niiden olemassaolo tuli vaaralli-
^'li uhatuksi ia myöhefflmin vielä
^"jifii otettaan määräämällä kuinka
NJon kukin villiä riistaa sai kaataa.
J|J«tsästäjä, joka tappoi buffaloo,
«sein otti vain kielen ja joskus
jättäen loput susien syötä-
Kaikkia lajeja lintuja myöskin ta-
^«^m huolimatta tarpeesta vain sen
että saatiin niitä ampua. Ih-
J^t, joiden olisi pitänyt tietää asia
Pa^-emmin, olivat useinkin kaikkein
^"^fpm haaskaajia.
nmeisten 30 vuoden aikana on
^^^^i^m ta-.ahtunut täydellinen
•^tcs kansan suhtautumisessa villiin
riistaan. Hallituksen suhtautumiseron
myöskin tapahtunut muutos,
Canadassa ja YhdysvaUoissa.
Canadan maaktmnat työskentelevät
yhdessä k^ästus- ja metsästysyhdis-tykäieasä
kautta järkiperäisten met-sästyälakieö
jä riistankaadön hyväksi.
Mahdollisesti paras esimerkki mitä
hyvinjärjestetty ja asiantuntemuksella
laadittu lafailaadinta saa aikaan villin
riistan turvaamisessa on Pennsyl-vaniän
valtiossa. Sen väkiluku on
noin-10 miljoonaa, vähän yli 90 pros.
Canadan väkitovusta. Se asutettiin
vtioden 1604 vaiheilla ja varhaisempina
aikoina siellä öli buffaloita, peuroja^
karhu|a, kalkkunoita, pyitä Ja
sorsia joukottain. Mutta 35 vuotta
sitten sivistys oli hiellä tehnyt tehtävänsä
ja Pensylvaniasta oli kirjaimellisesti
kadonnut villi riista.
Valtion hallitus sitten päätti katsoa
mitä se voi tehdä villin riistan,
niin maaeläinten kuin lintujenkin, takaisin
saamiseksi. Valtion riistako-missinoni
nimitettiin, puheenjohtajanaan
hyvin tunnettu pittsburgilainen
lakiemies John S. Phillips. Tämä komissioni
teki tarkan tutkimuksen
minkälainen riista valtiossa menestyisi
ilma-alan ja maanlaadun suhteen.
Komissionille myönnettiin laajasti
valtaa ja runsaasti varoja. Tulokset
olivat epätavalliset. Jiirvi, joka
Pennsylvaniasta oli kadonnut jo lähes
vuosisata sitten, tuotiin takaisin niin
nopeasti, että vähemmän kuin viidentoista
vuoden kuluttua hirvien metsästys
tehtiin yleisesti avonaiseksi.
Tämä valtiossa, joka on niin tiheästi
asutettu ja 325 vuoden asutus takanaan.
Manitoba, jonka asutus — ulkopuolella
Red- ja Assinisoine-jokien
läheistä aluetta — on vähän yli 60
vuoden vanhaa, huomasi viisitoista
vuotta sitten tarpeelliseksi rauhoittaa
hirvT määrätyiksi ajoiksi.
Pennsylvanian riistakomissioni tuotti
valtioon Virginian peuran ja valtion
loistavan riistahallinnon alaisena
ne lisääntyivät nopeasti siinä mitassa,
että niistä alkoi olla maanvaiva. Villit
kalkkunat, teeret, pyyt ja vieläpä
sorsat lisääntyivät tämän järjestelmän
alaisena niin nopeasti, että nykyaikaisessa
Pennsylvaniassa on melkeinpä
yhtä hyvät metsästysmahdollisuudet
asukkaille kuin oli heidän esi-isilleenkin.
Riistan kasvattaminen, sellaisena
kuin sitä harjoitettiin Pennsylvaniassa,
löysi vastakaikua länsi-Canadassa
koettamalla saada siellä leviämään
europalaisen harmaan pyyn, joka y-leisesti
tunnetaan nimellä "Hun'. On-nistumattomia
yrityksiä on sadan
vuoden aikana tehty kaikkialla itä- ja
keskilännen valtioissa tämän linnun
saattamiseksi lisääntymään metsäs-tystarkoituksia
varten. Linnut ovatkin
lisääntyneet vuoden taikka kaksi,
mutta sitfen kadonneet.
Noin 30 vuotta sitten ryhmä AI-bertan
urheilumiehiä, etunenässä
Fred Green, Ernest Adams ja Austin
Winter Calgarystä, päättivät koettaa
tuottaa n.s. Unkarin pyyn Albertaan.
He tiesivät '^Hunnin^' surullisen tarinan
Amerikan puolella, mutta ajattelivat,
että yritys on kokemisen arvoinen
senkin vuoksi, koska paikallinen
aavikkokana oli melkein tiiydelli-sesti
hävinnyt.
Kaksi sataa paria lintuja tuotnn
riistafanneilta PennsyU^aniasta ja
päästettiin luonnonhelmaan lähellä
High Riveriä. "Hunni" lisääntyi ja
kasvoi. Se levisi länteen KaUio\nior-ten
juurille etelään 3kIontanaan ja
itään läpi Saskatchewamn, Manito-baan
sen itäisille rajoille saakka. Lintu
lisääntyi tuhansissa Manitobassa,
Viime vuonna siellä metsästysaikana
oli saalisrajoitus 50 lintua henkeä
kohden sesonkina.
Yksi asia minkä kanssa maakuntien
rtistahalKnnöt joutuvat imemisiin, on
että määrätyt nietsästysajat ja rauhoitusajat
linntrilte ja muaie liistaeläi-mille
wivat johtaa epalmtti^ihin tu-loksiirt.
Ennen valkoisen miiehen tuoa
luonto itse säännösteli tämän a-sian.
Meidän nj^yisen järjestelmämme
alaisena on ainä' vaara^ että sekä
eläimet että linnut tulevat liiankin hyvin
turvatuiksi ja täten johtavat niiden
keskuudessa sairauksiin taikka
laadun huononemiseen. Onneksi
maakunnalliset ja liittohallitukset o-vat
huomanneet tilanteen ja vartioi-v-
at huolellisesti ettei ylikasvma pääse
syntymään.
Vanha usko, että riista kuuluu vain
kullakin ajanjaksolla elävälle sukupolvelle,
on nyt melkein hyljätty.
Motto on nyt, että riista on perintö
tuleville sukupolville. Niin kauan kuin
tämä ihanne säilyy, meillä tulee olemaan
riistaa. Kun kerran riista on
hävitetty, tulee olemaan hidas ja kustannuksia
kysynpä homma saada se
takaisin. Jos meillä sensijaan on äly-?
käs riistakomissioni, kunnollinen toimeenpano,
niin ei ole mitään pelkoa'
etteikö tämän päivän metsästäjien:
lastenlapset ja heidän lapsenäa \'oi'
nauttia metsätyksestä aivan yhtä run«
saasti kuin heidän esivanhempansa*
kin.
Tämä ihanne ei ole enää ainoastaan*'
Pohjois-Araerikan mannerta käsittävä,
mutta suta on tullut koko läntistä
pallonpuoliskoa käsittävä. Niinlähei*
sessä roexineisyydessä kuin viime loka<' -
kuun 12 p:ttä Pan Amerikan sopimns
luonnon turvaamisessa allekirjoitet-tiin
monien Etelä- ja Keski>Amerikati >
valtioiden ja Yhdysvaltojen, välillä^
Sopimus ei ole voimassa — ainakaan*
vielä — mutta se hahmöittclee luOn^
nonelämän tulevan säilyttämisen 21
ssä Amerikan mantereen maassa. Se
on ensi askel, jonka moni tulee hyväksymään.
RYHMÄ SAKS.\LAISIA sotilaskarkureita,
joukossa kolme upseeria,
saapui äskettäin Norjasta u.seitten
norjalaisten merimiesten mukana
Britanniaan. Matka alkoi Bergenin
sataman syrjäisestä kolkasta norjalaisellä
purjealuksella.
C>3Wiiimim3nmiuiutt»ii8nmmuuffln»iannHiffinaimimnnnmiQns«^^
Parhainta onnea ja menestystä
OI Isä ja Nick Kautolle
5:sta hääpäivän johdosta
toivottavat seuraavat henkilöt:
Tekla ja Vie. Suomela
Mary ja Arnold Mänty.
Anni ja August Väisänen
Hilda ja Hjalmar Virtanen
Fanny ja Reino Sten
Reino Matson
Anni ja Otto Pitting
Anni Kärkkäinen
Sen ja John Koski
N. Korhonen
Hilja ja Väinö Mikkonen
Aino ja John Lehikoinen
Walter Huhtala
Mr. Seppälä
Mr. ja Mrs, Mäki
Ivar Matson
F. Arvonen
i Elokuun 27 p., 1942
Hilda Nurmi
Elsie ja Jussi Klamppi
Vendiä ja Matti Keto
Hilda Sagman
Laina ja Bill Katainen
Mr. ja Mrs. Penttilä
Mr. ja Mrs. Hakanen
Mr. ja Mrs. Tastula
Mr. ja Mrs. E. Johnson
Alli ja Eino Tossavainen
Hanna ja Antti Pitkänen
Lydia ja Oskari Klemet
Alma ja Eric Hokanson
Hihna ja Geo. Ahlfors
Hihna ja Frank Koivu
Signe ja Axel Newhouse
Nick Saari
International Co-Operatlve
Geraldton, Ontario
S
=
1
4>:;iinn»iitHiimaflnaii inHit»Bnframniiiim«mOTiBnmiramrtfiflmmmnunmnntwnnrnnnnjnn!B
o
o
o
o
0
1
o
o
o
o
o
Tnnnrg g a B a a a s-mTnsu B 6 o o a'fl"a"» a a a htnnsvo o o o oWbo o o o o o o ob
o
o
o
o
o
o
o
0
1
a
a
Kiitos
Lausumme sydämelliset kiitokset Jonesvlllen ja Geraldtonin
tovereille ja ystäville siitä muistorikkaasta Illasta, Jonka jär-ip<;
titte meille 15-vuotishääpäivänäntmie, elokuun 27 p:nä 1942.
Kitos arvokkaista lahjoista, herkullisesta kahvipöydästä Ja
kukista Erikoiset kiitokset alkuunpanijoille. Jotka valvojaan
sää-stämättä ahersivat illan onnistumiseksi. Kiitos myös niille
jotka eivät voineet saapua.
Säilyköön ystävyys ja toveruus edelleen.
OLGA JA NICK KAUT
jg^x 55, Geraldton, Ont.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 12, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-09-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420912 |
Description
| Title | 1942-09-12-09 |
| OCR text | Kirj. P. C, L O C K K E Eoammaisten uudisasukkaiden tullessa tänne, oli Pöhlois-Aftiera:aii jggnner jättiläissuurt villiii riistäö a-jjjjj^ e. .\lkuasukäsvä6stö ei ollut koskaan suuri ja kun h^fllä ölt vani {^primitiiviset aseet; riistää ei* paljon tapettu, paitsfsyööiiätä VÄr-tto ja itsepuolustuksessa^ Mftä hy-väasa muuta näistä a]&äasukkais~tä sjBötaankin, he eirätl^tiitöikSBii koskaan olleet v i ^ i ä r ^ i $ C ä ö ^ ^ ^ i ä ^^ s{2tuhoojia-- ^ ^-^ K • Ehkäpä suurin eläini^Bihä vilkistä" egimistä intiaanien hyvkfcsi öfi buffa^- Iftt, joita siihen aikaan oli Hiilikin kantana idässä kuin Plerinsyrvaniässa jä smkift kaukana pöfijbiäessa * kuin Peace Kiverillä, länteen^^lSäflibvliör-^ ten juurille ja eteläätf Meksikoon saaika. Intiaanit saivat bnffalbsta libaa, sen nahasta pukimia jateJttöja ja sen jänteillä he ompeKVat yhteen hffvennahkavaatteensa. . Tiet>^ti olisi mahdotonta suurille pobioisille ja eteläisille buffalölau-öDille, joita esiintyi myöhemrtiälläo-salla viime \'uosisataa, saästjrä nykyään. Maa, minkä ylitse ne kuljeskelivat suurissa laumoissa, on nyt maanviljelysaluetta. Heidän tuhoamisensa oli välttämätön tulos asutuksesta. Kaikenlaiset peurat-, tundra-alueiden caribousta haarasarviseen Texasin antilooppiin, parveilivat kaikkialla yB maan myöskin. Kaskut Dakotan ja Montanan hirvistä ovat hämmästyttäviä siitä syystä, koska nämä eläimet ovat kadonneet keskilännen valtioista kokonaan. Mutta haarasarvinen antilooppi, joka oli jo sukupuuttoon häviämässä, näyttää tekevän takaisinpaluutaan villin riistan rauhoitusalueilla, samalla kun suurimmat lauma.t hirviä tällä mantereella löytyy nyk3dsin Manito-bas^. Buffaloita esiint}^ nj^kyisin ulkopuolella luonnonpuistojen ja rauhoitusalueiden ainoastaan Peace Kiverin alueella. Meidän villin riistan tarina, sekä tnrkillisten eitä höyhenillisten, on no-, peasti paennut uudisasukkaiden kirveiden ja aurojen edessä. Aavikkoka-na, joka oli niin yleinen v. 1804 Ken-todyssa, että Audubonin. palvelijat pyysivät häneltä suolattua raavaanli-haa taikka suolasilavaa sen asemasta, on paennut pohjoista ja länttä kohden niin pitkälle, että länsi-Canadan aavikot ovat sen nykyisiä ainoita o-linpaikkoja. Jonakin päivänä ne kiel-taniättä häviävät koko mantereelta. ^it, jotka koskevat villiä riistaa, toJivat voimaan hyvän joukon myö- ^mmin kuin oikeutta ylläpitävät ^'t- Se mahdollisesti oli luonnollista, koskapa villiä riistaa oli niin run- ^ ^ t i . Täten hallitus ei säätänyt «obotusaikoja villille riistalle ennen-icjn niiden olemassaolo tuli vaaralli- ^'li uhatuksi ia myöhefflmin vielä ^"jifii otettaan määräämällä kuinka NJon kukin villiä riistaa sai kaataa. J|J«tsästäjä, joka tappoi buffaloo, «sein otti vain kielen ja joskus jättäen loput susien syötä- Kaikkia lajeja lintuja myöskin ta- ^«^m huolimatta tarpeesta vain sen että saatiin niitä ampua. Ih- J^t, joiden olisi pitänyt tietää asia Pa^-emmin, olivat useinkin kaikkein ^"^fpm haaskaajia. nmeisten 30 vuoden aikana on ^^^^i^m ta-.ahtunut täydellinen •^tcs kansan suhtautumisessa villiin riistaan. Hallituksen suhtautumiseron myöskin tapahtunut muutos, Canadassa ja YhdysvaUoissa. Canadan maaktmnat työskentelevät yhdessä k^ästus- ja metsästysyhdis-tykäieasä kautta järkiperäisten met-sästyälakieö jä riistankaadön hyväksi. Mahdollisesti paras esimerkki mitä hyvinjärjestetty ja asiantuntemuksella laadittu lafailaadinta saa aikaan villin riistan turvaamisessa on Pennsyl-vaniän valtiossa. Sen väkiluku on noin-10 miljoonaa, vähän yli 90 pros. Canadan väkitovusta. Se asutettiin vtioden 1604 vaiheilla ja varhaisempina aikoina siellä öli buffaloita, peuroja^ karhu|a, kalkkunoita, pyitä Ja sorsia joukottain. Mutta 35 vuotta sitten sivistys oli hiellä tehnyt tehtävänsä ja Pensylvaniasta oli kirjaimellisesti kadonnut villi riista. Valtion hallitus sitten päätti katsoa mitä se voi tehdä villin riistan, niin maaeläinten kuin lintujenkin, takaisin saamiseksi. Valtion riistako-missinoni nimitettiin, puheenjohtajanaan hyvin tunnettu pittsburgilainen lakiemies John S. Phillips. Tämä komissioni teki tarkan tutkimuksen minkälainen riista valtiossa menestyisi ilma-alan ja maanlaadun suhteen. Komissionille myönnettiin laajasti valtaa ja runsaasti varoja. Tulokset olivat epätavalliset. Jiirvi, joka Pennsylvaniasta oli kadonnut jo lähes vuosisata sitten, tuotiin takaisin niin nopeasti, että vähemmän kuin viidentoista vuoden kuluttua hirvien metsästys tehtiin yleisesti avonaiseksi. Tämä valtiossa, joka on niin tiheästi asutettu ja 325 vuoden asutus takanaan. Manitoba, jonka asutus — ulkopuolella Red- ja Assinisoine-jokien läheistä aluetta — on vähän yli 60 vuoden vanhaa, huomasi viisitoista vuotta sitten tarpeelliseksi rauhoittaa hirvT määrätyiksi ajoiksi. Pennsylvanian riistakomissioni tuotti valtioon Virginian peuran ja valtion loistavan riistahallinnon alaisena ne lisääntyivät nopeasti siinä mitassa, että niistä alkoi olla maanvaiva. Villit kalkkunat, teeret, pyyt ja vieläpä sorsat lisääntyivät tämän järjestelmän alaisena niin nopeasti, että nykyaikaisessa Pennsylvaniassa on melkeinpä yhtä hyvät metsästysmahdollisuudet asukkaille kuin oli heidän esi-isilleenkin. Riistan kasvattaminen, sellaisena kuin sitä harjoitettiin Pennsylvaniassa, löysi vastakaikua länsi-Canadassa koettamalla saada siellä leviämään europalaisen harmaan pyyn, joka y-leisesti tunnetaan nimellä "Hun'. On-nistumattomia yrityksiä on sadan vuoden aikana tehty kaikkialla itä- ja keskilännen valtioissa tämän linnun saattamiseksi lisääntymään metsäs-tystarkoituksia varten. Linnut ovatkin lisääntyneet vuoden taikka kaksi, mutta sitfen kadonneet. Noin 30 vuotta sitten ryhmä AI-bertan urheilumiehiä, etunenässä Fred Green, Ernest Adams ja Austin Winter Calgarystä, päättivät koettaa tuottaa n.s. Unkarin pyyn Albertaan. He tiesivät '^Hunnin^' surullisen tarinan Amerikan puolella, mutta ajattelivat, että yritys on kokemisen arvoinen senkin vuoksi, koska paikallinen aavikkokana oli melkein tiiydelli-sesti hävinnyt. Kaksi sataa paria lintuja tuotnn riistafanneilta PennsyU^aniasta ja päästettiin luonnonhelmaan lähellä High Riveriä. "Hunni" lisääntyi ja kasvoi. Se levisi länteen KaUio\nior-ten juurille etelään 3kIontanaan ja itään läpi Saskatchewamn, Manito-baan sen itäisille rajoille saakka. Lintu lisääntyi tuhansissa Manitobassa, Viime vuonna siellä metsästysaikana oli saalisrajoitus 50 lintua henkeä kohden sesonkina. Yksi asia minkä kanssa maakuntien rtistahalKnnöt joutuvat imemisiin, on että määrätyt nietsästysajat ja rauhoitusajat linntrilte ja muaie liistaeläi-mille wivat johtaa epalmtti^ihin tu-loksiirt. Ennen valkoisen miiehen tuoa luonto itse säännösteli tämän a-sian. Meidän nj^yisen järjestelmämme alaisena on ainä' vaara^ että sekä eläimet että linnut tulevat liiankin hyvin turvatuiksi ja täten johtavat niiden keskuudessa sairauksiin taikka laadun huononemiseen. Onneksi maakunnalliset ja liittohallitukset o-vat huomanneet tilanteen ja vartioi-v- at huolellisesti ettei ylikasvma pääse syntymään. Vanha usko, että riista kuuluu vain kullakin ajanjaksolla elävälle sukupolvelle, on nyt melkein hyljätty. Motto on nyt, että riista on perintö tuleville sukupolville. Niin kauan kuin tämä ihanne säilyy, meillä tulee olemaan riistaa. Kun kerran riista on hävitetty, tulee olemaan hidas ja kustannuksia kysynpä homma saada se takaisin. Jos meillä sensijaan on äly-? käs riistakomissioni, kunnollinen toimeenpano, niin ei ole mitään pelkoa' etteikö tämän päivän metsästäjien: lastenlapset ja heidän lapsenäa \'oi' nauttia metsätyksestä aivan yhtä run« saasti kuin heidän esivanhempansa* kin. Tämä ihanne ei ole enää ainoastaan*' Pohjois-Araerikan mannerta käsittävä, mutta suta on tullut koko läntistä pallonpuoliskoa käsittävä. Niinlähei* sessä roexineisyydessä kuin viime loka<' - kuun 12 p:ttä Pan Amerikan sopimns luonnon turvaamisessa allekirjoitet-tiin monien Etelä- ja Keski>Amerikati > valtioiden ja Yhdysvaltojen, välillä^ Sopimus ei ole voimassa — ainakaan* vielä — mutta se hahmöittclee luOn^ nonelämän tulevan säilyttämisen 21 ssä Amerikan mantereen maassa. Se on ensi askel, jonka moni tulee hyväksymään. RYHMÄ SAKS.\LAISIA sotilaskarkureita, joukossa kolme upseeria, saapui äskettäin Norjasta u.seitten norjalaisten merimiesten mukana Britanniaan. Matka alkoi Bergenin sataman syrjäisestä kolkasta norjalaisellä purjealuksella. C>3Wiiimim3nmiuiutt»ii8nmmuuffln»iannHiffinaimimnnnmiQns«^^ Parhainta onnea ja menestystä OI Isä ja Nick Kautolle 5:sta hääpäivän johdosta toivottavat seuraavat henkilöt: Tekla ja Vie. Suomela Mary ja Arnold Mänty. Anni ja August Väisänen Hilda ja Hjalmar Virtanen Fanny ja Reino Sten Reino Matson Anni ja Otto Pitting Anni Kärkkäinen Sen ja John Koski N. Korhonen Hilja ja Väinö Mikkonen Aino ja John Lehikoinen Walter Huhtala Mr. Seppälä Mr. ja Mrs, Mäki Ivar Matson F. Arvonen i Elokuun 27 p., 1942 Hilda Nurmi Elsie ja Jussi Klamppi Vendiä ja Matti Keto Hilda Sagman Laina ja Bill Katainen Mr. ja Mrs. Penttilä Mr. ja Mrs. Hakanen Mr. ja Mrs. Tastula Mr. ja Mrs. E. Johnson Alli ja Eino Tossavainen Hanna ja Antti Pitkänen Lydia ja Oskari Klemet Alma ja Eric Hokanson Hihna ja Geo. Ahlfors Hihna ja Frank Koivu Signe ja Axel Newhouse Nick Saari International Co-Operatlve Geraldton, Ontario S = 1 4>:;iinn»iitHiimaflnaii inHit»Bnframniiiim«mOTiBnmiramrtfiflmmmnunmnntwnnrnnnnjnn!B o o o o 0 1 o o o o o Tnnnrg g a B a a a s-mTnsu B 6 o o a'fl"a"» a a a htnnsvo o o o oWbo o o o o o o ob o o o o o o o 0 1 a a Kiitos Lausumme sydämelliset kiitokset Jonesvlllen ja Geraldtonin tovereille ja ystäville siitä muistorikkaasta Illasta, Jonka jär-ip<; titte meille 15-vuotishääpäivänäntmie, elokuun 27 p:nä 1942. Kitos arvokkaista lahjoista, herkullisesta kahvipöydästä Ja kukista Erikoiset kiitokset alkuunpanijoille. Jotka valvojaan sää-stämättä ahersivat illan onnistumiseksi. Kiitos myös niille jotka eivät voineet saapua. Säilyköön ystävyys ja toveruus edelleen. OLGA JA NICK KAUT jg^x 55, Geraldton, Ont. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-09-12-09
