Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 9, 1952

              on heidän kannustimenaan kohtalon
kaikissa vaiheissa. Koko heidän aikan­sa
vie ainoa pyrkimys, jatkuva huolenpi­to
ulkonäöstä, päivittäiineh kasvojen ja
näkyvien ruumiinosien hoito.
Hän jäi leskeksi yhd«i pojan kanssa-ftapsi
kasvatettiin samalla tavoin, millä
muutkin seuraelämän kaunottaret lap­sensa
kasvattanrat. 'MadämlJHermet ra­kasti
omalla tavallaan poikaansa.
iLapsi kasvoi isoksr pojaksi JaSiti van-
Inni samalla. £hkä{Ml hän oli aavista*
nut eittämättömän kriisin, joka oli tu­lossa.
'E^l%ä hao monien muideh ta''
voin tarkasteli joka aaiira hiehoa;'läpi*
kuultavaa ihoaan ^ joka alkoi saada ryp­pyjä
sihnien alle, ensin tuhansia pieniä,
liienoja, vielä melkein huomaamattomia
lyppyjä, jotka ^venivät jÄiiÄ, päivfU-..
tä, kuukausi kuukaudelta. Ehkäpä liän^
oli huomannut otsalla pitkät vaot, jotka
tulivat aina näkyvämmiksi ja näkjni^m-miksi,
nuo uurteet, joita mikään mahti
ei voi vastustaa. Ehkäpä hän oli kärsi- ^
nyt pienen hopeapeilin kidutusta, kliyafe*
timen, joiika pois laskeminen on vai­keaa,
ja joka kuitenkin lopulta viska­taan
pois vihoissaan, mutta jöKoff^km-tenkin
heti uudelleen tartutaan, jotta
voitaisiin tarkkaiUa läheltä, hyvin lä­heltä
edisQrvän vanhenemisen tuhotöi*
tä. Ehkäpä hän sulkeutui huoneeseen­sa
parikymmentä kertaa jräivässä, jätti
saliin kokoontuneet ystävättärensä men­näkseen
Vielä k e r i ^ huoneeseensa kat­somaan
lukkojeh takana häivityksen jäl­kiä,
väsynyttä lihaa, joka kuflituu ha­jalleen.
Hän toteaa alloin kauhalla,
vanhuuden vähäisen, mutta varman etfe-nemisen,
v ^ kukaan ei ole
voinut hallita, mutta jonka olemassaolon
hän tunsi.' (Hän tfesi, missä s e oli hyö-kanhyt
ahkarimniin ja miiMie vanhene*
mmenoU jättänyt selvimmät merkkin?-
sä. Pieni, pyöreä hopeapeUi paljasti hä*
nelle ikäviä asioita, niistä kuvastin ker­toi,
se näjrtti hymyiieyän hänelle ja pnk-
Liavan^häntä. Samalla kun se kertoili
kaikesta, pitäpU^^^^^ se paljasti
riuuiniis^ ,bpjd»t sa-n^
all^ sielullerkoitMvan ankaran rangais­tuksen,
joka kiusJBUi siihen saakka, kun-nisl^
kiiolämäj^^s lopullisen vapautuk­sen.
'Eiikäpä hän oli polvistimut ja it­kenyt
sekä painanut otsansa lattiaa vas-fen
hikofflen liäritä, joka käsittelee täUä
FHkämkaiselle ptävälle m '
Tänään HUda seitsemänkymmentä täytti
Ja senhän me "naapurit^ nv^
TalveUa vidämeOtei^iyit^
Vaan syntyHiäTmötenia^imnrm^^
Iästä selvä saatiin ja imnibm VojEr^ <
, - Ta eitttviaäjaiJ^v^
jonka tekeekin Hilda iiun f
Leutoa ehtoopuolta-iaeiaiieD^^ te9rvigrtt& päi^
sankarille - > •. -
MtartiieBileliii ilmoItMnme* eUil rakas äitinune fetetftitimine : <v
vaipui kuolon uneen kotonaan taalla Trocliu^sa, Albertassa, h^näk. 14 pnä
1952, sairastettnaan lyl^ren mutta ankaran sy4aq^djbQ^^
Vainaja oU syntynyt Suomessa, Lap9aUa« VAasan i i . kesak. 9 pnä 1885, oUen
kuollessaan 67 v. 1 kk. Ja 5 p. ikäinen. IJSiinnähantä kaipaamaan jäi 2 poi­kaa
» 2 tytärtä, 6 lastenlasta, 2 vävyä ja 1 jpiniä täällä Albertassa s ^ 2 siskoa
ja veli USA :ssa, kaksi sdskoa Suomessa sekä sukulaisia ja tuttavia tässä maassa
ja ~ Suom'essa. . "
Hautaus toimitettiin Trochun Jiautausmaahan heinäk. 18 pnä. Hautauss^ce-monian
toimitti pastori Laver6Uiilted kirkossa Ja hautausmaalla^
VIOLET JA. A L E X HEIKKILÄ JA PERHE
ALVCE JA ^ C T O B A V n O JA PERHE
VIENO JA ™ . IPUI^A JA PERHE .
WALrBED AtTicr * ; -''»^i-^. i»v,':c.;^^*-5.5.
Nyt mapeen v^ptifadih i ä ä ^
iUdin sydän lempeä nj^M-^lfcsifcä,'^'^
: Kun aamu jputuLato eläinä päättyi teille
Niin kallis olitte, ilS; meille.
VIOLET, VICTOR, WALFBED JA VIENO.
HÄluanurieiaiisua kauniit kilttSlsfeilTSmuaiSTä"!^
hautakumanun. Kiitos kantalille, ystäville 1«. erittäin aaapui^ille jotka
annoitte meille apua tämän raskaan ]aetken ^frlipääsyssft.
Puolisoni ja lasten htilä isä;
AUGyST KOTCI
kuoli kotonaan ChaseMs», B. C. heinäkuun 16 pnä 1952, sairastettuaan ainoas­taan
toisia vuorokautta. Vainaja oli syntynyt Suomessa, Lapualla, tammi, kuulla 9 pnä vuonna 18T8. Lähinnä suremaan JUn minä, hänen vaimonsa, sekä yksi poika, kaksi t ^ ^ t ä , kaksi vävyä, kotohe lasten lasta ja kohne lapsen
lapsesi lasta. Vainaja haudattiin Chase*itt hautausmaahan 19 pnä
1952 suuren sukulais-ja toveriloukoh saattamana.
Haut^ kastan kyj^neliin.
Täinä on suuri suru mulle.
Millä tahtoisin, jos voisin,
luoksesi sinne tulia.
Vaimosi Amanda.
Tuli kotiin vieras julma,
tuolta tuonelan t-anhuvilta.
Vei kalleimman mitä oli meillä.
Vei Isän rakkahan pois meiltä.
Lapset, Aino, Senja ja Mattt
K I I T O S
^ Kaunut kiitokset lausumme kaikille jotka auttoivat ja ottivat osaa suruumme
Kiitos niistä kukkalaitteista joilla hautakummun kauniiksi peititte. Kiitos*
imiyös kant;ajille.
OMAISET
tavoin ihmistä, häntä, joka antaa ihmi­selle
nuoruuden tehdäkseen vanhuuden
sitäkin vaikeammaksi, eikä anna heille
kauneutta muuten kuin ottaakseen söi
pian pois. Ehkäpä hän on pyytänyt ja
rukoillut häntä tekemään sen, mitä
muifle ei ole vielä tehty, ^ttä hän saisi
pitää kauneutensa, terveytenä ja hy-
Trainolon tunteensa viuneiseeh he
saakka? Ja vihdoin Mn on käyttä­nyt,
että hän xmrUkofl^
ta taqnimatonta tuntematonta; hähta*
joka antaa vuosien tuUa tpisOTtoi^^
jälkeen. Vstfmaaiikin hsui^^ pyörinyt
käsiään väännellen huoneensa lattialla
ja kolhaissut otsansa huonekaluihin sekä
taistelhit esiin; p y r k i v ä ä ,^
kaisua vastaan? :v- -:r-i.:.:/vv':>/,>;v;:^::^
Hän Uenee varmaan-1^^
Jäisen kidnti&sen^ Nj^ saa^
mitä. sitten tapahtui: ' V * - / -
Eräänä pärsränä^ (häh^^di" silloin &1-
menkymmenetiviidens viiodeh ikäinen)
hänen ViistoistavubtiaÄ poikansa äkkiä
sairastui. PoiKai joutui vuotan omaksi
ennenkuin Voitiin Vanhuudella sanoa, ^
mistä saraus oli tullut ja mitä läätua se
oli. ' ;:::•V. : : ^ ^ . . ' ^ . : : • ^ i ; : : ^^
Pojai opettaja^' ätf)iptti;^yah^oi^^^^y
päivää lähtemättä vuoteen vierestä het-
^ keksikaäh:'^Mklänie H Ä ^^
jä äainuiti tiediistd^niassa^^irais
Hän tuli joka aamu huonefeseen kä-herrysviitassaan
hyra3raien, ^miiksi
käherr«tt3mä ja parfymoituna'se^
: ^ s o pi^ka^ jjoka^^
;:-äMffleen:- -';^-^^ -..y y-y-dr-^v^^^^
4^ |CutoksWäid>^^^
iietkisen äiti asteli e d ^ t i ^ ^ ^ ^ l^
keiltäjtuoksuvassa hUonee^^ nyrpiste-
K nenäänsä j a lausahti yi^^tkiä: "Oh,
sehän on tosil ''Olen unohtanut jotakin
hyvin tl&k«iä?'jä>^
huoniee^ta jäittaeh" jälk^e^o^ hienon ha^
juVedibn'tudksun;'•---^ ^
Illoin hän tuli 'sisään iltapuvussaan,
sfllä hän oli aina. myöhään ulkona/ saa-pui
ovelle jä kysyr:" '
"-Niin^naitätöhtöH sanoi? '
Apotti vastasi: '
~ Hän ei ole vielä varma, madame.
Eräänä iltana apotti vastasi hänelle:
"Madame, teidän p>ojassanne on isorok­ko."
: • ••
Silloin madame kirkaisi kimeästi ja
hyökkäsi ulos huoneesta. Kun kamari­neito
tuli hänen luokseen seuraavana
aamuna tuiöi hän sisään tullessaaji pol­tetun
sokerin tuoksua ja löysi rouvan
vuoteesta silmät avoimina, kasvot unet­toman
yön jäljiltä Jaflpemä sekä pelosta
vapisevana. - "
Heti kun ikkunat oli avattu; tiedusteli
madame Hermot:
— Miten Georges voi?
— 'Hänen tilansa ei näytä hyvältä,
madame.
Madame ei noussut vuoteestaan ennen
kahtatoista, söi kaksi munaa aamiaisekr
si ja joi kupillisen t«tä ikäänkuin hän
itse olisi ollut sairas. Sen jälkeen hän
lähti ulos tiedustellakseen apteekista
pailiaita mahdollisia keiloja tartuanan
vastustamiseksi.
Kotiin hän palasi vasta päivällisen ai­kaan
mukanaaiJ kantamus pulloja; Hän
sulkeutui huoneeseensa ja valeli itseään
sterilisoivilla liuoksilla; -
Apotti odotti häntä ruokasalissa.
— Miten asiat kefaitty\'ät? tiedusteli
madame vapisevalla äänellä heti apotin
nähtyään.
— Oh, ei mitään helpotusta. Tohtori
on kovin huolissaan.
Madame Hermet alkoi itkeä eikä kat- ^
sonut voivaansa syödä mitään koko ate­rian
aikana.
Varhain seuraavana aamuna.hän lä­hetti
lähetin poikansa luo tiedustamaan
tämän vointia. Se ei oUut parantunut.
ja madame Hermet vietti koio
huoneessaan^ jossa paloi jatkuva
kerää savua symiyttävä jiai '
. Hänen palvelustyttönsä ketto5
madame vaikeroi koko fltäpäh^
Niin kului koko viikko: e ^L
nyt muuta kuin käveli keskS
tunnm tai pari ulkona saa;^^
tista ilmaa. -
tiedusteU tunneittain
vointia ja itki kun hänelle]^
ta pojan vointi huononi.
Kahdemientoista pai>^-^äfe
?ipotri h^nen luok^
pea ja vakavannäköjneir 'e&^^.^
madamen tarjoamaUe "tööjiil^ ^
nqi: ''''on.sJ^a.--;
— Madame, teidän p b & ^ j^
vm sairas ja haluaa tayifefei(ä:;i oj
Madame heittäytyi j^lvifl^^w
Jumalani, Jumaläi^PiM^^
kalla. Jumalani! JuÄÄI^^-AJta
nua! ; • •• . -vcj-M^v ^5
^ Apotti:jatkoi:-
TohtoriUa on x^'\^''t^;
ja Georges odottaa teitä!''
Sittenhän mehi. -''^
Kaksi tuntia myÖhÄr^^iöip
joka tunsi kuoleman lalillSMl^^i.-
- tdii^ j ä i ^ r i i d ä ^ j ö j i o ^^
• ^ f e t a ö i i ^Ä maciameh'
ihäh lidlvillaäii i t k e i ^^
sä. • • iHh
— 1^ tahdo . . . En"tkhao:^
pcikääa. liiaksi.-: •••^['^'f^mi:'
#ötti k ö ^
että Äp^kälflSCTT'
•kun:tyäfe.:-'. r-r-:^mm^
tjftrhtprij jökäoK tl,
lalla, kuuli madainen - hei
noi hän kyllä saavansa, ma
kfiahsa vaikkapa s|tten%f
väkivaltaa. Mutta kun hän moi
käiisa luo, tarttui madame oveöp'
s j ^ n im lujasti,, että h^gö (Äi
;ic)(^^ irroittaa.
' doih yaj
. jost kaisaah tohtorin eti
: anteeksiantoa ja turinuisti:
ke^ raukklu Älad
— Oh, hän ei varina
köileh teitä, sanokaa
rakastan häntä yli ka!
• mies taisteli
Hän tunsi, että loppu lanest;
edelleen hän pyysi, e
koetettaisiin taivuttaa tuj§^
maan hänelle jä^yväisefesuäfli a
leville tavallisella ^^Si^
hän pii yminärtän3rt
-— Jollei hän usk^Ha?öt#a
: niin p y y ^ ^
parvekkeelle, jotta nae^J^^
ta j a voin jättää händi^^^
seellaiii, koska en sää suudcBa ?B
Tohtori ja apotti käaiityrwt^S|
rän pojan äidin~puoleeiii'^'^^^ ,
V ^ Ei ole ihitään va^J^
tivat, — sillä teidän välffl»:^
• ruutu. •
Madame Hermet »nyönt3«^|^
päähänsä ja hajusuoiäpilf^ P
Siira 10 Lauantaina, elokuun 9 päivänä* 1952
sekä astui pari askelta pai
ti. Mutta samassa hän Moi^^
ja huusi kätkien kasvonsa Bs|i3-.
— Ei . . ' . ei . . . minä häpeää I'"
en uskalla koskaan katsoa hän
. . . en koskaan . . . pelkään Hii^-
ei, minä en voi . . . ,:
Häntä koetettiin viedä .par|
väkisin, mutta hän tarttui fm
kaksin käsin Ja päästeli niin|jf^
huutoja, että ne herättivät ohi|iiöP
huomiota.
Kuoleva odotti katse ^uufjt^
ikkunaan. Hän ei halunMt^ji^
nen kuin näkisi "^^'^^^^ft^i
sä rakastetut kasvot, äitiii^=P|°^
mestyksen. ^