Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 9, 1944

              m
Sivu 2 LAUANTAINA, SYYSKUUN 9 PÄIVÄNÄ
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Sfublished and printed by-;the Vapaus
I?ublJshlrig Company Limited, 100^102
Slm Street West, Sudbiiry, Ontario.
tReglstered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. .................$2.00
6 klc, 1*X0
3"'^<^« «••••••••«••••••«•••• »60
-Yhdysvaltoihm:
1 vk. ...............$2.50
6 Iclc* * •••*••>••••••«••• 1*40
Suomeen ja uuaalle tdkomaJUe:
.1 •«..•.•• • •
jUfjkki Ilmestyy iok£^
iuotaifla i2rsiMulsena^rS^
kaunokirjallista luet^yfta, kaikilta J B ^
XA- . ••• '
. A^iamiehlUe:^myölmnet&än?20;pp^
tin palkkio.
Pyytäkää asiamlesifälineltä Jo -ta­paan.
Il^OITUSHINNAT: ^ejnen Jlmpl-tushinta
40 senttiärpalstatj^ui^^
kerralta. AlinJlmoity.shin]l;a-$j*M
tnaksu kuöliniimoitiAhsegta^^^^^^^^ snijS
$0 senttiä jokaiselta-;iijujfiitoyärsylit;.ä;.te
^litoslauseelta» :^ErlkpiäbJ^
ilmoituksista. TUapMsllb3aplt.t^^ on
•lähetettävä .m%.ksu etukäteen.
; Kaikki: Liekille tarkoitetut maksu-iOsoitukset
pn gstettaya;;kUQtan.tajan, ni­meen;
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja'Jarp.aJJiiaja: TV^paus.-P^
Jlshlng Company LJUntted,. XpOtioiiEtaa
Street West, 5 Sudbury.Ontskrio
.Toimittaja A.-eäiylö
Liekkiin a.ijotut ;kirjoi.tu;tset osol-
J;ettava:
\ ^ N.-'
J<mkkoTpariisUaisia .lukemassa vapautusuutisia "France Libre"
Ici^estä. i^ariifi^^ vuotta lukea vain saksalaisten hy-
.ixäksy^iäi^utisia.
TNHn^nyt^ttemkuidenme/f^^^
mi 5«aiw^i«,rj0^a;i^^^
\ahmaili:4mtel^nansa.^^9ksQnrr^
ioppHun casti an?tarftmmi<iUken
^pei^HuiMyieeff, 00Hille fo mk^ä
rsitien }%uoinQUtdtMn x^fSinen^ tj^fföl-
\ta. NcfUkäi:oUaanselviUäiettä:S^^^
Misi pitänyt tertt^Ma jo sUloih, eikä
ivasfa ykdenneUätmta ihetkeUä. Se
olisi ollut parempi, olisi paljosta sääs-
Hytty. J Varsinainen Suomen kansa^ jo-
^ka ekkä on khiken:aikaa sen iuntenut,
'-varmaan päästää nyt -helpotuksen
huokauksen. Mielissä kajastelee taas
' monien synkkien vuosien jälkeen va­loisammat
ajat ^ rauhanpäivien kuvat,
jMmdaherruksineen kotoisilla tante-lilla
laulellen, niitä rakkaita kansalli­sia
lauluja,'joita siltä ei ole kukaan
tahtonut riistää, ei kukaan muu, ellei
. '-ylempi rotu'\
•Niin • iunnemme,. sillä samaa juur-
Ha olemme, että Suomen kaiisa iloitsee
nyt -aselevosta ja- toivoo -että se joh­taisi
lopulliseen rauhaan. Turhaan ön
•• tapeltu ja äthrattii,: hunningolla oltu,
niin se ajattelee. Ja lopuksikin: kenen
• syy? Kenen narrina on oltu? . . .
. jVo/^a sekyselee ja aikanaan ne kysy-
-mykset selvenevät, elleivät jo ole sel­venneet..^
, ^ , , .
Mutta kaikki eivät nytkään iloitse.
-On siellä tietenkin yhä niitä, jotka
-salaa kiroilevat • ja puivat nyrkkiä;
• niitä, • jotka • eivät ole koskaan välit­täneet
kansan onnesta eivätkä taipu-
•neet edes järkisyihin. Ja taitaa niitä
' <fUtt täällä'merien takanakin,-arvaam-
'-me sen niitä, jotka eivät kykene
selviytymään sokeasta ryssävihastaan
ja mnusta sellaisesta,*vaikka koko
'*maaUma heitä valistaisi ja ylempi
rotu'* näyttäisi kuinka kaamean kar­vansa.
Emme: ihmettele, i*aikka tässä
-vaiheessa suuttuisivat itse Manner­heimiin,
^^täväänsä, että kun hänkin
• kehtasi tuolla tavalla pettää. Keneen
•tässä enää voi luottaa.
Muuten, leikittömästi puhuen, nyt
kai olisi aika meidän kaikkien ajatel­la
aselevosta ja sitä seuraai>asta rau-
' hasta tulevia yhteistoiminnoitamme
^ varten. Bka nO^? — 'AP,
• i - r 1 - . , - -.
-I^il^en noin yain. ^Eihän.se silti niin
äkkiä ja helposti käynyt, oli siinä to-rhinata
monenmoista ennenkuin pesam-
-nie pii reilassa.
'Kukapa lutilisi meillekin tuota ro­jua
kerääntyneen niin että oikein pää­täni
huimasi kun itseni muuttokuor­man
päälle iSoyittelin. Ja iminä kun
luulin olevani niin koyapäinen että
pikku heilahdukset .'jäisjvät aivan
hupmaaTOatta. Mutta siellä kuorman
päällä heitteli niin ainkarasti että luu­lin
jo olevani viime matkalla ja.kaiken
varalta selailin syntiluetteloani. Mut­ta
en joutunut vielä niistä tiliä teke­mään,
vaan ilman suurempia vaurioita
pääsin uuden kotini pihamaalla alas
kuorman päältä. -Niin noh,- olin kyl­lä
imustelmissa kuin olisin ollut nuija­sodassa,
mutta ei riiitämustelmia nyt
enää sovi muistella, aikaa on jo nok-kanikin
saanut alkuperäisen värinsä
ja muotonsa.
Jöo' tuo muuttohomma' oli jo ke­vätkesällä,
vaikka ei siitä ole tullut
ennen kerrotuksi. Oikeastaan en kii­rehtinyt
kertomaan ennenkuin olen
selvillä itsestäni ja ympäristöstäni,
jotta kerron kaiken saman tien. .
_ Nyt olen opetellut kaupunkilaiseksi
puölikolmatta kuuta. Alussa se tun­tui
oudolle ja tukalallekin, kun aina
muistiin epämääräisiä linjojani, mut­ta
kerran näin kadulla vielä minua­kin
tukevamman tädin ja silloin sai
sieluni rauhan. Kohta tunsin olevani
yksi heistä, kaupunkilaisista, ja aloin
etsiä itselleni virkaa kaupunkilais?,
ten malliin. Joo, nykyajan kaupun­kilainen
ei enää maleksi päiväkausia
toimettomana kaupungilla hienoissa
hepenissään, vaan reilusti astelee täy­simittaisin
askein pitkälahkeisissa
housuissaan eväslaatikko kaiftalossa,
; Haluni paloi yhdfeksi heistä ja hiljai-sutNlessa
aloin etsiä itsefleni housu­ja.
Mutta se olikin vaikeampaan^ kuin
työn etsintä. -5ain kiertää käksois-kauputikinune
kolmeen i kertaan - en­nenkuin-
löysin -erääii pikktikaupan,
jossa upeili yksi ainoa* housiipari- jus­tiin
minun mitoillani tehty. 1 Ostin
siinä paikassa, inutta kun kotiin pääs­tyäni,
spyitin niitä Jalkaani,, niin mi-nisterini
saneli joi talain kohteliaisuuk­sia
uudesta asustani.... Oh, kyllä
ne sppiyat, mutta ei .minisiterini sil­mään,
(joten hän .luovutti.auton käy­tettäväkseni.
Kehui itse voivansa
ajella pplkvpyorallakin, jotta minä
jsaan kulkea autolla, jos tod^la työ-
.hön haluan. Ymmärrättehän tämän
kohteliaisuuden juuret. Tietenkin
minä halusin ja nyt. kuljen koffieasti
autolla ja ministerini polkee hikoillen
pyöräänsä. Kumma kun en ole vielä
kuullut hänen kirpilev^. Nähtäväs­ti
hän pn päättänyt äänetönnä tyytyä
kphtalponsa, kun tietää minun tur­vallisesti
kotiutuvan kopperon . suo­jassa,
etten virka-asussani toikkaroi
kaupungilla. Sanokaas, eikö miehillä
ole esteettistä makua!
'Olisi tietysti ollut oikeus ja koh­tuus
valita ministerini kanssa sama
ammatti, jotta voisimme kulkea yh­dellä
kyydillä, mutta se olisi ollut
varallista kynsilleni, jotka tukkivat
aina vasaran 'ja naulan väliin.
SIRPAnSERKKU.
Meidän isöäitimttie
soon, farmiasutukseen saapuu kauöd.
kirjäHisuuteen luettu lehti nimeltä
Liekki. Sen on tilannut emäntä Tiina
Pesonen. Liekki on tullut hänelle
perin rakkaaksi monivuotisen lukemi.
sensa aikana. Hän odottaa sitä ja
kiireenkin keskellä lukee. Oli tässä
hänen syntymäpäivänsä seitsemäs,
kymmeneskolmas. Joku oli pistänyt
Liekin- pois, koska kahvipöytää katet­tiin.
Tiina etsi Lehteään uhkaillen
että jos ei Liekki löydy juuri tässä
tuokiossa, niin härt tilaa niitä ensi ti-lassa
ko^me, ettäj-iittää kunkin kä­teen.'
Löytyihän se, sillä eihän Liek­kiä
voi piilottaa.
Tiina-tuntee erikseen: Liekkiin kir­joittajia,
heidän jatkuvista kirjoituk­sistaan.
-Eräs; kirjoittaja, joka käyt­tää
nimimerkkiä' Isoäi ti, on hänfelle
hyvin r rakas. Isoäidin kotoiset aska­reet,
; hänen ahkeruutensa käsitöitä
, tehden, hänen iloisuutensa ja itsenäi­nen:
luonteensävynsä- tuovat Isoäidin
hyvin lähelle.'tätä reipasta isoäitiä,
joka askartelee hänestä niin kaukana.
- Sieltäkaukaa Spintulasta tämä
; kanssasisar lahjoittaa käytännöllistä,
elämän varrella oppimaansa tietoa ja
taitoa toisille, jotka työstä elämän­ilonsa
ottavat.
>Näin ehkä tulisikin,olla tahdikkuut­ta;
kaikkien ihniisten elämässä, mutta
ei kylläkään .kesävieras usein tapaa
fTiina; Pesoseen kaltaista reipasta mie-
-lealaatua. Häneen .»>piyat perin' hy­vin.
säkeet:
"Seiso vajnkkäna suomalainen,
kuin' hcmka äärellä salomaan,
rm^rajllsäi5sä ei. nuoku, notku,
.vaan aina seisovi paikallaan."
x;ELSA VENTO.
>iaii«iei€ici
Sanomalehti on ihmeellinen yhdis­täjä.
Se tulee nöyränä ja vaatimat­tomana
kodin ovelle, olkoonpa koti
kaupungissa tai maaseudulla. Se tuo
terveisiä kaukaa ja läheltä. Monasti
se ilahduttaa yksitoikkoisia hetkiä Se
on kuin toveri iltahetkinä. Se on
viesti aikakausien murroskausista,
kuin myös tyyni katselmus inhimilli­sen
elämän kehitysvaiheisiin.
'Tähän^Beaver Laken erääseen laak-
MuistQJa k^älo-
•Sen -: kahdcQkynimeihenkuuden vuo-
•d^n .;?Qkana, -minkä olen ollut farma-r.
flinana, pien ^yoinut järjestää vain
kaksi viikon kestävää kesälomaa. En-
.sinirnäisen%lomani, vietin suurkaupun-
-kia^katselemalla ja-tämän toisen vie-
. tin ystävieni luona maalla, eikä kovin
.kaukanakaan.
Lujille se otti ennenkuin -voin tä­män
yiinieisen-loojanit järjestää. Ja
.siihen on .syyn.aihettakin, kun olen
: isän'tä, emäntä^ piika ja renki, sanias-sa
persoonassa. Edellisen loman ai­kana
oli vielä paremmat mahdolli­suudet,
mutta nyt ^ nyt piti kanoil­takin
napsauttaa kaulat poikki ja
pistää ne pulloihin, ne kanat nimit­täin.
Myöskin-täytyi sen vuoksi hä­vittää'
lypsävä lehmä.
Löytyihän siinä esteitä moneen
sorttiin ja siksi venyi kesä syyspuo­leen
ennetikuin pääsin lähtemään. Tu­li
heinäntekokin toisen kerran esteek­si,
mutta -heti -kun heinäväki lähti,
löin-luuni ja pussini heidän kärryil­leen:
-Kuivat liehmäkatturat saivat
jäädä onian onnensa nojaan.
^Minun yksi huonoista puolistani on
se, että paljon en lupaa, mutta jos
erehdyn lupaamaan, niin minun täy-
<• tyy yrittää se - myös täyt tää. Viime
•taivena-kun-eräs ystäväni oli luona­ni
jonkun päivän ja -haastoi minut
•vastavierailulle, niin minä lupasin,
että tulen kesälomalle ensi kesänä. Ja
nyt kanat • saivat sen lupauksen mak­saa
hengellään.
• Olen vähän itsemietestänikin mene­tellyt
sopimattomasti, ja miltä tuo
-mahtaakaan tuntui sivullisista. —
•Mutta tuossa yhtä äkkiä muistin sen
ensimmäisen lomalle lähdön, ja sen,
että kanat otin mukaani elävinä. Ne
olivat "kreitiisrtrokin" perällä kun
kotoa^ lähdin, mutta myin ne kyllä
(Jaf.k03k ^ 6:Ua .sivulla)