Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 9, 1944

              J044 L A U ^ ^ A I N A . SYYSKUUN 9 PÄIVÄNÄ
lehtimies Paul Winterton; nähdessään
iLublinin ibmistebracstöftion, «ir^
Inäkemyksiäari ja-Jiäättaa 4^ -
sensa seuraavilla sanoilla:
'Sitä. mitä näin, cn koätaan tinoh-
, .^a. Tämän leirin käxihut efövUt raie-lessäni
niin kauan kunnes Icublen.
xök-oisin, että sopiniUstfen-t€^^^
Jatkoa. •
Ljubishkin lähti pihasta laukkaa
ratsastaen,;niinkum taisteluun. Vielä
ei ehtinyt hiljetä "varsan kaulassa roik-kolmannessa.
brigadissa >oni.' Ippigtet^
tu jyväviljojen kylvö, mutta toisessa
on repeämä, näyttää «ilta, ettei X j u -
bishkin jaksa «uonutua; ^Mutta sina
kisTvät tämän teJrin — ei siksi/-«itä -^»««nitulkasen kilinä, kun >portaille puhut hyvistä komentajista j a i ^
Reväisivät vain j a k a a t ^ ^ sellaista. Miksi sinä puhut
tävttävän vihan; n^ii'€ftlä^h<J^^-*^^ -^'MinäijUiden muutamaksi näi- . rtnf ;> F n t ; ; T « ; « Ö ^i^i^^a^i
leen tietäisivät Ä ä helÄäii tulee M - ^^aksi^-
^Sitellä.
Leiriltä tavatut ät, säcmaten
iähden päi- pötyä? Enkö minä mid^täsi ole
*5iseen vbrigadiin, «inä jäät mi« ^. 1 ^
mm sijaisekseni. Välvo lastensehnen mentaja on se, joka .X-aikeassaapai-järjestäinistä,
auta heitä. Älä amia
feuin joafckobäädat; • pkÄjtiÄÄtÄet7^'^ iNim oiiimtauiddn t ^ t ä v^
iiiiltyneet luuratogbtjä^^iHia {Pölisi ^ t k o ? Jos^:!^^ --^ Olisi f>arempi.jos^isinä
armefjan "saapiuessa ^lötfcälle va- häkeniaamOTinua. rrKäsititkö? Vall-pautTineiden
tt&ahfsifen .höikiföiden •3*«'stahevonenpa s a n o ' R «^
<rfiiHh;tukset ovat ^tttkfjöMe todista- "«ttäöttaisi •x)hi ajaessaan minun asun­nostani.
-4^ Elikä minun olisi' öminenisiir^^
»tävä.uutismaan kyntöön, I^jubishki-nin:
avuksi, yritti Demka ehdottaa.
_ _ _ _ _ _ _ Sivu 9
:;'';,...:..,....-,:;,.,.,,,^.,,4,....,
— Ljubishkin ja muut
— Minkä vuoksi?
• ^ —" • Heidän oikkujensa takia...
•Puurosta alkoi koko a s i a . . , Minä
.^alen tulinen ihminen, en malttanat
olla >3a[nomatta vastaan, silloin Lju-
-bishkin ^sieppasi veitsen ja hyökkäsi
-minun kimppuuni. >, Jos ei keUe>
i ryjjteni olisi: pelastanut, niin i s t u it
iiyt ^ t s e n terässä! Siihen> olisin
i paistunut...
— -Mene huuttoriin^ JälkeenpMn
kassa johtaa omalla .^imerkillään. ^seiyitämme asian ^ käski D a v ^ d ov
f todistukset
meet täällä härjdit6tdn4atiäieöd«i 'ko-
Hco laajuudessaan.
Nyt on Lublinin kaiupunkrvapau-
; !tetun Puolan aluefen väliaikaisena
: pääkaupunkina. Puolan ka-nsallisen
väpauskomitean hallussa kaupun­gin
paras • rakentttis, ^Puolalaiset
upseerit, ja sotilaat —^-Smofenslan ja
»ValkoA^enäjän-taistelinden-.v^
-neja
:• kaduilla. Ja tämän rOnnettoman Eu-
•roopan kaikkein onttellisimpda-ovat
muttaJDavyidov kirosi ja huudahti:
— Älä ajattelekaan I 'Heidän on
•tultava omillaan toimeen! Minä
thenen simieja opeltan 'heidät kyntä-
'sö^|iejKmm^vkuin,^QoU hehtaaria
astelevat ylpeinävkajupungin /-^iVässä, ,Valjasta:hevoiien! ^
"Räsmethöv ajoi DävVidoviri äSttn-
«^helpottfksesta-huoaten.
. . . Brlgadin leirissä oli puoli tun­tia
ennen tätä sattunut seuraava ta­paus:
keitettyään -edellisenä läivänä
liian suolaista puuroa, päätti Vaari
' ^hjukarj' konno^autua "brigadin sil-niissä.
"Hän lähti iitasflla-huuttoriin,
oli siellä yö^ä j a aam
tiessään otti säkin, brigadiin'kulkies­saan
poikkesi huuttotin laidassa asu­van
KTasnokutovin iriihelle j a kiivet­tyään
varkaan tavoin aidan y l i , kät-keyt3a
ruumenlä/jän suojaan. Vaari
dessaän. Pilven raosta, auringonpais- Sb/ukarj7n suuniiitelmaoli-ne^^^
teen värittämän oranssinvärisen pii- yksinkertainen: ihan tahtoi siepsfta
venreunan takaa lankesivat vinosti
. «heille kaksi auraa ensimäisestä briga-dista.
— Entä ihmisiä? Mistä minä otan
ihmi«ä? Aja, oleniin hyvä I
Selänteelle asti he ajoivat mitään
puhumatta. Aron yläpuolella, tai-vaanlaella
oli aurinkoa peittävä'tuu­lien
pöyhimä, tummansininen raepil-vi.
Sen valkeat laidat savusivat ja
loistivat lumenvärisenä, Tnutta keskus
oli jylhä raskaassa liikkumattomuu-
- blon jälkeen ovat-saaiiee
iheittensä kanssa.
-Kaksi pätvälehteä, Rech Pospolita.
"ja Lublinskaja Gazeta,vOvat jo alka­neet
ilmestyä ja aamuisin ovat sano-makhtikioskien
ympäristöt täynnä
.lehtien ilmestymistä odottavaa väkeä.
Professorien Leon , ja Vjacheslev
Belkowskyn ja erään katolilaisen pa­pin
johtama lähetystö kävi. äsken t i l a ­päisen
hallituksen edustajien luona
esittämässä, etjä Lublinin yliopisto,
jonka natsipedot olivat muuttaneet
joukkojensa barakeiksi, avattaisiin
uudelleen niin pian kuin mahdollista.
Puoli tuntia myöhemmin saivat he
sotilaille liihottaa, että heidät on val­tuutettu
ryhtymään heti toimenpitei-hin
yliopiston entiseen kunniaansa
i palauttamiseksi.
Kaupungin teatterissa, jonka, sak-vsalaiset
''valloifctivat" ja jonka, hehki-
• lökunnan ne hajottivat maailman tuu­liin,
on nyt "ainoastaan-Seisomatiloja"
Puolan armeijan ja Punaisen armeijan
• amatööriteatteriryhmiä varten. Siellä
• harjottelevat ; myöskin -tanssiryhmät
; ja yleisön huvittajat,. joiden ^konser­tit
ja sketsit ovat kaupungissa yleisen
:'puheen aiheena.
Täällä ovat yhden kaupungin tu­pakkatehtaan
työläiset TUuri pitäneet
; joukkokokouksensa, jossa viiden vuo­den
solahtamisen. jälkeen, päätettiin
uudelleen saattaa -tupakkatehtaan .
työläisten unio tonnintaan,ja valittiin
sitä varten työmaa- ^a tehdaskomiteat.
• Rakennustyöläiset Ja=jalkine-Ja muut
• tehdastyöläiset seurasivat esimerkkiä.
Vapaasti .^Sekaantuu- siviiliväestö
Istu. Evästäkö sinulla on nyy­tissä
? — hymyili Rasmetnov.
•r— Vaatteita.
—" Mitä vaatteita?
— Alusvaatepari.
varten?
Miksi?
— Aja, äläkä kysele! Otin alus­vaatteet,
ettei tarvitsisi täitä ruok­kia,
käsitätkö? Minä olen päättänyt
olla brigadissa hiin kauan, kunnes
lopettavat kynnön. 'Tuki suusi'ja
aja.
— Oletko sinä täydessä järjessä?
^ Mitä tekemistä' sinulla on' siellä" niin
kauan?
— ICyntämistä.
—- Heität hallinnon ja ryhdyt kyn­tämään?
Keksintö sekin!
— Aja! Aja!—hoputtiDavyidov
kärsimättömänä.
Älä höpise! —-Rasmetnov alkoi
kiivastua. —^Selitä minulle: eivätkö
he lule sinutta toimeen vai kuinka?
Sinun on ohjattava eikä kuljettava
auran perässä. Sinähän olet köllel^.
tii vi talouden puheenjohtaja.
Davyidov katsahti häneen vihai­sesti.
— Vielä mitä! . . . Minua opetta­maan!
Minä olen ennen kaikkea
kommunisti ja vasta sen jälkeen . . .
sen on selvä! vasta sitten kollektiivi-talouden
puheenjohtaja. KATinöt jää­vät
kyntämättä ja olisiko minun is­tuttava
täällä? Aja, sanotaan si­nulle!
.
— No, mitäpäs nrrnä! Hei, älä
-nuku siinä, vihollinen! — huudahti
Rasmetnov hevoselle ja sivalsi sitä
'"piiskalla selkään. • 'Odottamattomasta
ne levisivät maata
laskeutuessaan kau­kana
taivaanrannan yläpuolella' ole­valle
ruskealle aroseläntfeelle ne värit­tivät
ja ihmeellisesti nuorensivat sitä.
Pilven varjon -hinimentämä aro
odotti Sadetta vaiteKaanaj ^ja alistu­vana.
Tuuli pyöritteli tiellä harmaa­ta
pölypilveä. Tuuli jo henki sateen
kosteutta. Ja minuutin-kuluttaa al­koi-
harvapisarainen^kitjras sade; Isot,
kylmät - pisarat: syöpyivät^^tien pölyyn
kanan, nujertaa Jsiltär niskatj keit
seen sittenpuuroa kananlihan -keraja
täten pelastaamaineensa brigadin;sil-
>missä..Hänloikoiihengitystäänpidä-tellen
puolisen tuntia, imutta' kanat
kuin tahallaan rypivät jossain aidan
luona eivätkä nähtävästi aikoneet­kaan
lähestyä ruumenläjää. Silloin
vaari Shjukarj ryhtyi hiljaa kutsu-j
maan niitä: "Tipu, tipu, tipu, tipu,'
tipu! . . . Kanaseni!" — kutsui hän
kuiskimalla, kyyristyneenä pedon ta­voin
ruumenläjän taakse. Krasno-kutovin
vaari sattui olemaan lähitie­noilla.
Hän kuuli, mitten joku aralla
jrmuu^uiv^'^eniS '5^!^^!"'"''^"'^:^^!'^ t
•Maarotat alkoivat äännähdellä hätäi­sesti,'
selvemmin alkoi kuulua pelto­pyiden
tappelun kahina, vaikeni ruis-rääkän,
kiihkeä, kutsuva?huuto". Tuuli
syöksyi hirssilaihoony saaden sen aal-toamaan
ja kahisemaan. • j\ro täyttyi
viimevuotisen, kuivuneen- aroheinän
rapinasta. Aivan pilven alla purjehti
itää kohti korppi, kein.uen tuulessa, ja
tavoitellen levitettyjen, siipiensä., alle
ilmavirtaa. Välähti salamaj korppi
•päästi syvän kurkkuäänen j a heittäy­tyi
päistikkaa alas. -Auringonsäteen
valaisemana se hetkisen välähteli kuin
liekkiin leimahtanut.tervasoihtu: kuu­lui
miten sen siipien -sulkain lomitse
syöksyy ilma myrskyn lailla tohisten.
siiaidan taakse . . . Kanat lähestyivät
luottavaisina ruumenia, ja silloin
Kra!snbkutov näki miten jonkun käsi
ojentui riiumenläjästä ja sieppasi e-rästä
kanaa jalasta. Shjukarj tappoi
kanan kokeneen lahokkaän ripeydellä
ja. aikoi jo pistää saaliinsa säkkiin,
'kun kuuli hiljaisella äänellä lausu­tun
kysymyksen: "vai kanoja tavoit­telet?"
ja huomasi aidan takaa näyt-täytjmeen
. Krasnokutovin. Vaari
Shjukarj nolostui niin,-että pudotti
säkin käsistään, otti lakin päästään
ja tervehti tässä varsin sopimatto­massa
tilanteessa: "Tervehenä eFät,
Afanasii Petrovitsh!" — Jumalan kii­tos,
—- vastasi puhuteltu, — kanojen
. Laskeuduttuaan puolisentoistasadan näpistelyäkö harrastat, kysyin? ''Niin,
metrin päähän -maasta, korppi yht­niin!
Ohi kulkiessani huomasin tuon
äkkiä ojentautui, alkoi vaaputtaa sii­piään
ja samassa räjähti kuiva, korvia
halkova ukkosen jyly.
Harjanteella jo näyttäytyi toisen
brigadin leiri, kun Rasmetnov huo­masi
aroa pitkin heitä kohti astelevan
ihmisen. Se kulki tiestä piittaamat­ta,
toisinaan hypähtäen syvänteiden
yli, lähtien tuon tuostakin vanhukselle
ominaiseen, kömpelöön juoksuun.
kirjavan kanan. Ja sen väri oli mi­nusta
ihmeellinen, etten voinut hilli­tä
itseäni. Annas, kun otan kiinöi,
ajattelin -ja katson lähempää, - m i t ä
tuo lintu on otuksiaan ? Ikäni "Olen
elänyt, mutta näin mielenkiintoista
kanaa en ole vielä nähnyt!"
Shjukarjin viekkaus oli suorastaan
sopimaton, ja Krasnokutov lopetti sea.
lyhyeen: "Älä valehtele, vanha imu­na!
-Kanoja ei. tarkastella-sälps^ä!
-teet ovat palautuneet' ä^&h^kauan
sitten menetetyn veljeyden kannalle.
Sillä niiden puolalaisten -sotilaiden lu­kumäärä
ei suinkaanole vähäinen, joi-oen^
kotiintulo on muodostunut tra-
?:ediaksi. Epätoivoisesti etsien vael­tavat
ne kadulta.kadulle ja ystävän
luota toisen luokse turhaan-etsien
omaisiaan, joita ne eivät koskaan enää ^
tule näkemään.
Kaiken tämän hirvittävän teuras­tuksen
keskeltä, jonka muistot ovat
^•ain jonkun viikon todellisuuden ta­kana,
kohoo ylpeänä ja tulevaisuu-öesiaan
varmana uusi Puola, kansan-
'^'altamen Puola.
kärryn 'laitaan, pyörät alkoivat peh­meästi
kolista fcesätietä pitkin arolle.
Rasmetnov käänsi hevosen ihmistä
kohti ja jo kaukaa tunsi kulkijan vaa- Tunnusta, missä tarkoituksissa 'sinä
ri-Shjukarjiksi. Jo ensi silmäykseltä tahdoit :sen varastaa?" Ja Shjukarj
saattoi arvata, että Shjukarjille oli ta- totteli: -hän sanoi, että tahtoi-^kestit-
'Huuttorista ulos päästyä-Rasmet- pahtunut jotakin erikoista . . . Hän tää brigandinsa kyntäjiä-kananlihan
nov hillitsi oriin juoksun ja arpista tuli kärryjen viereen. Sade oli lyö- kera keitetyllä puurolla. 'Hänen ih-otsaansa
hihaansa kuivaten virkkoi: nyt hänen tukkansa lakittoman pään meekseen Krasnokutov ei sanonut sa-
Sinä teet tyhmyyksiä, Davyi- pintaan, märässä parrassa ja kulma- naakaan vastaan vaan päinvastoin IÖB-dov!
Järjestä siellä työ ja tule ta- karvoissa oli sakealti hirssipuuroa. hoitti: "Kyntäjiä varten saa ottaa,
kaisin. Kyntäminen ei ole mikään Shjukarj oli sinervänkalpea, pelästy- se ei ole synti. -^KUn-sinä jo kerran
ihme, veliseni. Hyvän komentajan neen näköinen ja Davyidovin mieles-ei
ole kuljettava ketjussa, hänen on sä välähti paha aavistus: "Brigadissa
osattava hyvin komentaa, sanon minä on asiat hullusti... Metakka!"
sinulle. — Mitä on tapahtunut? — kysyi
— Jätä nuo vertauksesi! Mjnun hän.
on opetettava heidät työskentelemään
ja minä opetan, se on selvä! Se juuri
onkin ohjausta! Ensimmäisessä ja
— Hädin tuskin pelastuin kuole­malta!
— puhalsi Shjukarj. — Olivat
tappaa...
olet yhden kanan ottanut, niin pane
se säkkiisi ja ota vielä toinen, mutta
älä tuota, vaan tuo töyhtöpäinen, se.ei
näes muni... Yhdestä kanasta ei
brigadille tule kuin maistaa. Pyy­dystä
nopeammin toinen ja mene tie­hesi,
sillä herra varjelkoon, jos mi­nun
muorini yllättää meidät, silloin
• •v:--;Äv*:ife|