Vapaus, July 13, 1929

              No. lu — rm
assc
LaimntaJBa, heinäkmm IS p;H^>^t, guly 13
OBtolU
Nyt kesäft aikana, lapäet kuzf lopeijtaneet lukakaotensa Jsdiia»-
sn, O Q heillä eQempi aikaa, opiskdla «agliskan ohella saemenkiil Meitä.
SJostannasIiäkeemiDd ovat j a o r i kaa^tantaneet kaksi kiriaa jxadca jolcaisea.
lebteanne liikkaa talisi baäkkin lapsiUaäi^ tuzoiii^iii "fiaoska :Sirja" |ä
•Taaten K i r j a ".
Hauska kirja on K . A . Su-«annon KinomittaaH kirjottacnia knvR-tama
kok»clma mielenkifetoisia j a naseiia juti^aja. joitä aikuinenkia
kee'mfelenkönBella j a Jotka ovat mitä halutuinta het^nia lapsilla. Alla
Saaraa pieni lainaa» I d i j a ^ riSyttääksBnime että se er olo aixcoaaCaan
''äauska E i r j a " haufil^uden vuoksi vaan «t(S »e en k i r j o i t t a lo^kka-taifitelupoh
jalta:
• M A A I L M A N T Ä R K E I N T A P A HS
Oli Vesäjäns keisari, nimeltä Nikolai,
nrntta työlÄisiM sitten hän p«tkun saf. ^
; • Hän peloissaan kurkisti s&ngyn edta,. ' : ,
V .-^ . kun työläiset huusi, ettfi "MEILLÄ O N V A L T A ! " ;
Silloin joka' taloa katolla ofi Pnoanan lijxpu. "•
j a kppStaJlSjeiB silmlBtä kSryneleet tippu. \."*
Venäjästä. tuJi sitten työlSiöten mäa,
> joBsa keisarit j a kapitalistit määrätä ei saa.
'S« oU inaatliria"n tärkein tapaus. v
. ; «ölotp työläie^n vapaus»"
" L a s i ^ O r j a " ön erikoJii^ati toimitetiu suomenkielen opetusldrjatal
sekä kesäkouluille e\*ä yksityisiMe. Se» kirjotuksat Ja kuvat ovÄ ari-koc^
ella huolella valittuja. Se AisSltää pieniä kertomuksia j a sateja }ot<
ka on kiijotettu työKisten luokkanäkökaanalta. Suomenkieli on k!rjaaea
erikoisen hj^rää jbten se on verraton opq^ikirjana keBäkouiuMle.
Kaikkiöa suomalaisten vanhesapien tulisi hankkia nämä Mrjat I s ^
sHJeen. ^'Hauska K i r j a " maksaa 80te j « "Lasten K i r j a " $1.00. Kysy­kää
lehtemme asiamäohiltä tai tilatkaa suoraaa VAPATJBEN Kiririkanpas-ta,
BoK 69, Sadbury, Ont. '
"Muiren ja mahtavan V«iäJ&n" —
kuten S. S:tti sanoo — kax^b. hyök­käyssodan
asevurustaluissa, mutta me
tfthdonuae teh21ä parilaamme Suoja­laksemme
itseänyne Ja maamme v a -
pautta^ uhkaavasta vaarasta. Jos t&s-t£
bubUmatta Joudumme tulyituksi.
Sivu 3
1 mattavasti -\^]aittavan maamme
taloateeA. Onhan kyll» feettta, e?ttä
massa Ja upseeriensä nimessä vasta­lauseensa.
T^rjofostA ei hyvä&QXbty,
Tämän karjalaistei» opiskelu* fcoä>'s9ea vaflbeseeo, «ttft 6 § enoen ptt-l
i s v a n me ^fenomme sen p«?asteollaikää joutuu Bunrten muatost**» alav
mitä meSle pulmttu, eiU^ ,p«r-is^£i7 Jo nreutaman vuodea %}an' metsärarpjemms kanijalta katsoäti vaati vaadittiSin eJ^otonta antautumia
^oenak^talsesfi ^mine ma n^den | oLeaung saaneet kokea, miten mer- j Iiene<e vriesthakkauksemme aapista- ta.
opiskelffvien karj^aistea kansea ole "kitykselliseksi.. telrij3ksi Nonvoeto-j nuaeo {arpeea sJihen asti, kunnas | Iftotä sai Reuter tiedon anglantilals-koskfatu^
iin päääseet. Olemme Venäjän puutavaranvienU on k«-'kansamme kokönaisuudes»aan ha-|ten sanomalehtien vfilitykselÄ ioiden
kyllä yhdeltä j a toiselta kysäaeoet-hittytiyt, kilpaillessaan Suomen ja : vAit«©« metsänhoidon tärtceydOTi,! mukaan liä^n, myöskin lasM, että aika,
cfidlEO häa karjalainen, matta vasta-j Ruotajn kanssa E u r c ^ n puutavara- mutta nytkään ei aahaakeess^ olisi [johon itiMmessä Sakscm oM Jo hyväk-
«v«rfi- />Tr«f ir,-ait< j . i a ojvan »y.»»vvtr.r.i-.f. V O T . 3 « I A » T . »^1.^*^^^ _>^. — syttflvä tai hyljättävä rauhanehdot,
inenee uzttpeen kesäkuun 21 pn$ puor
lenpäivän aikaan.
Saksalaisten sanomalehtien kUvaiden
Hksöt ovat olleet kielteisiä sikäli [ markkinoista. VenälÄiäfea sahatavft- varmaankaaÄ välttämBftön niin »uu-kuirf
ne 'on saanut suomeaklelellS, • ranväeanin kasvu, tavaran alhainen r i supistus kuin on tnlevan vuoden
vonäjänkielenä annetut vastauksdfc hinfea ja laadun oivaUisuus övajvajr-,'kohdalle suunniteltu, ellei ankara
ovat olleet my€nteieiä. KarjalaiallU' sinkin tämän vuoden kuluessa vai- kilpailu siihen pakottaun. Kuiten-l^
rkeakoululaisilla näyttää siis ole-jkuttaneet erittäin häiritsevästi sekä j H n ee tulojen määrä rahassa ja klsjotUBtea Johdosta rauhanehtojen
van suuri haJu äidinkielensä unohta-* meidän «ttä Ruotsin ulkomaiseen' työansioiesa, joka näin suuren sn- hy^äksymlttä vastaan saattoi amiraali
nafeeen. \ j puutavaraka«lppaan. Jos venäläiset' phtukBca kautta h-.viää, olisi saa- pitää mahdolliseaa viholliauukslen a l -
Olisikohan vallstusasiain kansan-; toSalla pystyvät toimittattaaffi kai-Itara tavalla tai toisella takaisin eri ——
komi^riaatin syytä asettaa teatto-jken sen eahlatun tavaran, minkä he' kansankoi^oksillemme.
jä suomenkielessä myöskin suomen-'ovat tänä vuonna myynet estomai-j
Uelisissä öppilaitpfcsisae opiskelevil-.| hin, ja «en lisäksd ne m^är^t, jolta'
le karjalaifiilfe? jvfelä tarjoteian ostajille, afcin heidän
Niillä entisillä herrojen mailla tuotantonsa tulee siten kas\'aneekBi
on nyt eräs toinenkin huomattjava! n. 250,000 standartilla he^fiän viime
laitos, .se .on: maatalpuskopHnuanl | vuoden tuotantomäärästään. Näini
"Työ". - j suuri tuotannonlisäys yhden vuo-
Kxnnmauni oa jo alkuvaikeutensa. den albana «n siksi ainutlaatuinen
voittanut j a vietti se 26 päivä Wu-'havaittt», että siihe» kannattaa kiin-kobauta
kaksivTjotisjahlaansa. Lu- riittää erikoista huomiota,
jasti siinS talcssi lyön khnppitoql mukaa kuin Vönäläiset ky-«
isketään, sen havafnnon oleöHö* ^h-jt^neyät lisäämään puutayaraayien-'
aoet pellonpientareitiä kävefleiasäm- t-x^a ^aiv-ira «-nf^^k ' i^Lvsnfy-me.
Ei vain miestan j a juhtian s i -
Larvastojen hävitys
uusieR rakenta­minen
"PUNAISTEN l^UOLESTA —
KOISIA VASTAAN
VAL-fiulla.
vaan myöskin koneiden. Ja
valmista, j&lkeä siinä t u l e ^ ^ n . To-d
e l l a k in kaunis alkii.
tiään, tämä seikka tulee heratta
mään huomiota ostomaissa yksis- Nyt, kun kaikkinainen sotavarustelu
tään venäläisien hintojen haipuu-j on mahtavasBa vauhdissaan. Johtuu
denkin vtÄ)ksi. Ja edellSea op mieleen kymmenen vuotta sitten t a -
nteidän olattaminen, että Neuvosto- pahtunut niurhenäytelmä Seapa-ldh-
Kuten sanottu, alkaa koriunTmllla j venäjä tulee viel^ nykyisestäänkin dessa Skotlannin rannikolla. Sillain
jo alkuvaikeudet olla voitettu, on jjaäiniään tuotaotoaan, sillä se lie- näet hävitettiin, upotettiin Saksan » -
;^jestymässa yksi tokien puoli,!neo »ille yksinkertaisin keino saada I talalv«sto «en komentajan toimesta,
joka alUKsa on tuottanut hankalqul»- i,aii,tt4^^«a ca' TäoAukfcj
sia.
Xskottäin antoi H:gin kaupungin
raastuvanoilvuden m osasto letok­sensa
kirjan "Punaisten puolesta —
Valkoisia vastaan" takavarikon Ja kir­jan
vastaajaa tov. Lundgrenia vas­taan
nostetussa "väärien tietojen l e -
yittämisjirtussa". Päätöksessään katsoi
oikeus vastaajan levittäneen vääriä
tietoja vijianomalsista, tuomitea vas­taajan
100 päiväsakkoon @ 15 mk. sekä
kjsjan "Pxmaisten puolesta — Valkoi­sia
vastaan" vapautettavaksi takavari­kosta
muilta osataan paitsi kirjan
kymmenen ensimäistä si^rua on pois-teteava.
VELJEKSET VARUSTAimJMASSA
Sosialidemokmatti fcirjoit-
Communin jäsenistö da nySskin
kamista uudelleen, vaikka sotllaalltecn
tllÄnne näyttikin toivottomalta. Joka
tapauksessa oli vatm9&, ettei laivasto
enftä koskaan tuILA näkemään koti­maataan.
Tämä aiheutti lopullsestl
Reuterin piäätöksen upottaa laivat, £.tK
jiaoudattaa keisarin sodan alussa aata-
; maa mftär&ystä. Jota sittemmUx oudet
halUtuksQt elvfi$ olleet kumohneete
taistelukyvyttömlä laivoja ei saa Jät­tää
vlhoUisen käsiin. Päätöksen teossa
noJaEl hän sitfipejtsl ohJesAätntööa,
Jonka mukaan itsenäinen, uHcomailla
cleva ma-ipääUi]skö. jolta yhteys koti­maahan
on kaUcalatu, on oikeutettu
menett^emään komennossaan olevieB
laivojen kansaa harkintansa mulcaaB.
Valkeutena suunnitelman toteutta­misessa
oli englantHaisten valppaus Ja
omien miehistöjen epäluotettavuus.
Kaikesta huolimatta pantiin amiffaalin
yksityiskohtaiset ohjeet määrähedkel-
!ä niin tunnollisesti toimeen, ettfi kun
«nglantaalnen eskadeerl hävittajUisen
se ei BiUoljL die tapahtunut meidän P*^^**"™**^» i tähä asti Najivosto-Venäjän vient-ulkomaalaista
valuuttaa, jota se Tapauksesta kirjoittaa eräs lähti:
n i i n kipeästi tarvits.e. Me ol*ime Tä*ä tapausta voidaan pitää Eng- ^ S ^ - ^ - ^ ^ o l ^ o T ^ r ' ^ ^ ^
ehkä l i i a h yliolkaiBestt suhtautuneet; lanuin Ja Saksan välisen suuran meri. ™ _ ^ ^ i . : r ^"
velttoutenane Ja haluttomuatensme
tähden sillä olemme Joka tapaukssfiss
tehneet velvoUlsuHtemme."
Joa varustautukoon Suoipi vaan
lujasti. Kunhan ei kävisi kuton sille
£amniakolle joka koet^ pullistaa it<
E»ään härän kolcolseksi. — lUTeitä tup­paa
naurattstmaa».
OSTETAANKO CUOSfEEN ^OTILAS-SALMSUtJKSIA
Suoonfen
taa:
Porvaristomme näyttää sokeasti tuir
jettaneen Käiinakselle sillä ajalla, kun
lento- jBi' kaasuaseen kehitys on men­nyt
huikein askelin etempäih Ja kim
uudempi strategia on suunnitellut näi­den
valtavien murfaaamiskeinojon i
käyttöä tulevaisuuden sodissa. EnSl-mäinen
jsotaterVehdys (puhumhSe sUnä
mielessä 0t»t^ Suomi ei itse aloita V i -
hollisuiftsto) ei ftilekaan olemaan muo­dollinen
sodanjulistus tai rajan ylittä­minen
Kannaksella, vaan Joku kaanis
päivä tipahtaa yläilmoista muutama
tonni erilaista msakkykaaeua, haktee-reja
ja voimakkaiCa ilmapcaauneja
Helslnfciin. Viipuriin, 'PaftipereeUe Ja
VnikMiTi tärkeimpiin Uikennesolmuihln.
Lähdetään sitten rajalle tappelemaan
puolustamaan kotäemme rauhaa, isi­emme
uskoa, ifcsepäisyytförame Ja r a ­jojemme
lojukkaamattcajiuutta. Taitai­si
tulla monellekin \^kbnpuute jos ei
eanen, niin ainakin'siUoin."
Riian kautta saapuneiden tietojen
mukaan on Leningro^tssa alkanut
huoniiattavan vakoilujutun käsittely.
Jossa tsäaxivallan aikulsto upseeria
Nikolajevia sjrytetään *iitä, että hän
O B useita kertoja kulkenut suoma-lais-
venäläisen rajap yli, vaöck^ OH
puna-ann0ijan palveluksessa.' Ja aiyy-nyt
Törijoella suocaalaisille venäläisiä
aotila&salalsuuksla.
Ketkä ja kenen laakuun 4&ällä aoah-tanevat
ostaa tällaisia sotilassalai-suuksia?
Uusi Suomi vastaa:
S. S:lle ei pitäisi olla tunteinatonta,
että myöskin porvartsto tietää, mitä
tulevaisuuden sota on. Se ottaa kyllä
huomioon sen vaatimukset Ja koettaa
parhaansa mukaan suunnata toimen­piteet
anneijan Ja kansaa Itsepuolus-tuskyvyn
kohottamiseen tuhoavia
kaasuhyökkäyksiä silmäUäpitäen. O-lisi
suoraetaan rikollista jos tuntios-samrae
"uuden" sodan mahtavan ^-
seen, kaasun. Ja sgn vaikutuksen,
heittäytyl^mme kädet ristissä odotte­lemaan
"mahtavan Venäjän" teke­mää
hyökkäystä ja antaisimme, kaasu-pommeilla
lastattujen vihollisen len­tokoneiden
mennä liikennesolmuihim-me
tekemään tuhoaan. Emme kykene
emmekä tahdokaan kyetä kllpaUemaan
PQitJOlS-SUOMESSA PALANUT
METSIÄ
Mets^aUlfeiteen PeA-Pohjolaa pii­rikonttorin
ontämien tietojen mukaan
ovat tämänkesäiset metsäfMilot ehtineet
hävittää Pohjois-Suomen metsiä y h ­teensä
jo noin 400 h^taaria.
Hymyile hiukan, kun tulUvanhimma-tar
sinulle haastaa!" — j a minä
hymyilen — ja niin edespäin. Niin­kuin
yleisesti tiedetään! Tämä on
hyvää rommia j a hyviä ovat sikarit-kia-^—'
minun piti sanoa: havana-laisetkin.
Tuhkakin on kuin Flor
de Cuba-laivan perämiehen sikaris­sa!
Valkea ja ehjä!
Huolimatta varovaisuudesta, oli
Hiskin ääni kuulunut naisten puo­lelle
j a Adelaide ilmaantui avautu­neelle
valkealle ovelle, pui oikeaa
etusormeaan Hiskille ja sanoi:
— Hiski! Hiski! Enkö minä ole
sinulle sanonut Hiski, ettet sinä
saa haastaa liikaa! Vaikenisit mie­luumminkin!
Kotona saat haastaa
kylässä et! Sinä teet aina päin­vastoin!
Ota paremmista ihmisistä
esimerkkiä, Släkä häpäise itseäsi ja
minua. Voi voi!
Kynnykselle ilmaantui myös ta­lon
emäntä ja sanoi:
— Mitäs rouva Adelaide nyt
lioin! Sehän on. päinvastoin haus­kaa,
että vieraat meillä viihtyvät
ja ovat hyvällä tuulella! -
— Jaa, j a a ! mutta Hiski, minun
mieheni, on jo ilmi humalassa —
täydessä kännissä — -tulee aina
yhdestä lasista! — huudahti Ade­laide,
mutta huomasi heti itsekin,
että tuli lälyttäneekBi "kännissä"-
sanaa, joka Qp sopimaton säätyläis-piireissa.
Tullivanhimmatar hymyili ja sa­noi:
— Mitäs rouva Adelaide riyt tur­haa!
Miehet on aina miehiä!
Baskin ilo lisääntyi näistä kah­desta
asiasta:
Ensiksikin, koska häntä, Hiskiä,
Kesälaitumelta
Älkää ihmeteltkö lukijat, vaikka
rae ilmoitammekin - . kirjoittavaanne
tätä juttuamhie Rääpyällä, noin
parinkymmenen virstan päässä L e ­ningradista,
entisen pankkitirehtöö-r
i Shneiderin huvilan verannaUa.
Siinä ei ole mitään ihmettelemis­tä
sen taki^, että me •lemme ny­kyisin
kesälomalla j a että tässä hu­vilassa
ei enään isännöi pankkiti-rehtööri
Shneider, vaan kuuluu sen
monet rakennukset nykyisin täällä
RääpyäUä sijaitsevalle karjanhoito-teknikumille,
jossa opiskelee myös­kin
karjalaista nuorta väkeä oppi­massa
karjan hoitoa ja mautakin
maatalouden kohottamiatyössä vält­tämätöntä.
ja epäilijät ja jälelle j p työmiehet,
kommuunin rakentajat. Toisia jä-eenistä
on lähtenyt takaisin Ame-rikaan
knltamaahan, jqssa on
yksilöllisesti autot y.m. mukavuu­det
käytettävänä. Mukavampihan
sitä onkia i^ua auton perällä kuia
pukata lantakärryä kommuunin na-vetaasa.
Ja toisen luonnolle sopii
paremmin jonkun yksityisen miljo-neeras
palveleminen, kuin olla mu­kana
suuressa miljoonien työtfiteke-vipn
yhtymässä — lakentamassa
sosialismia. *
Kommuuni ei sellaisten jifiseatsn
lähtöä sure. Niistä vapautuminen
vain auttaa eteenpäin, t«kee työn
helpommaksi.
Toisi^i on myöskin siirtynyt Kar­jakaan.
Niin miksikä? ei, voivat
täyttää toisessa paikassa epsialis-min
rakennustyössä. • Ennustele­maani
emme lähde. Ken e l ^ se
näke»..
Kuten lukijat huomaavat olemme
me kesälomamme aikana olleet kiin­ni
ean^en vakavissa asioissa, jotka
ei tavaUisesti kuulu l«makistUei
Mutta kyliä nte siitä haolimatta o-lesame
komeilleetkin, viettäneet päi­vän
toisensa perästä tylsistyttävfin
ih^naaaa toimettomuudessa. Mutta
nltstä hauskuukaislea joskus toisto.
Muuten, siihen asti kun valistus-työntekijäin
Karjalan alueosaston
suomenkielinckn Krimin j a Kaukaa­sian
matkaopas painosta ihtuestyy,
kehotamme eteläakuumetta sairas­tavia
matkustamaan kokeeksi vaikka
Leningradin alueelle. Siellä • pär­jää
opfiaattakSn, jos ei jondu toko-misiiä
karjalastan Qpisk»lijain kans-.
sa.'
Kustaa.
("Puaaii^ssa Karjalassa")
tiin tällä alalla ja lohdutelleet i t ­seämme
sillä, että Neuvosta-Venä­jän
sahalaitokset ovat vanhanaikai­set
ja hyonotsa käyttökunnossa.
yäUsen
varuatuskilpallun loppunäytöksenä. Jo­ka
päättyi edellisen hyväksi. On väi­tetty
tuon vuosisadan vaihteessa Sak­sassa
alkaneen lalvastorakennuksen oi
leen syynä näiden kahden 'mevab. vä-tapasi
se enimmäkseen vain tyhjiä
poijuja Ja ankkuripaikkoja. Ja Jo voh-vajfti
kaUellaan tai pystyssft Jmirl up­poamassa
olevia laivoja. Konekivääri­tulesta
huolimatta täyttivät saksalai-iyttökunnossa.
a.axiiwu u i » ^ .„ nlanaUa olevissa aluksissa
Neuvostoliitto kilpailee
menestyksellä Euro-pan
piiutavara-markkinoilla
tiin mieheksi ja toiseksi, että hä­nen
puolisoaan kutsuttiin rouvaksi.
Näiltä seikoista intoutuneena piti
Hiski puheen, .jota kyllä häirittiin
välihuomautuksilla ja jossa tulli-vanhimman
nJmeä, Adam Pyykkö­nen,
käytettiin väärin. Puhe Oli seu­raavanlainen:
Et sinä Pyyk — Pyykköskä
Uudessa Suomessa kirjottaa met­sänhoitaja
Hai-ald Koskentalo Neu­vostoliiton
asemasta Europan puu­tavaramarkkinoilla
Seuraavaan t a ­paan:
Buropan puutavarakaupan alalla
viime vuosina esiintyneet ilmiöt an­tavat
aihetta kysymykseen: onko
puutavarakauppa siirtynyt sellai^
edes kylässä nimitettiin j a mainit-
— PyykköAä, tämän talon«mainio
emäntä'—'•no no ^— nno — nno,
Adelaide!' Älä katsele vihaisesti!
En minä katsele toisen vaimoa h i -
moitakseni häntä! — Niin — et
sinä Pyykköskä usko ja ymmärrä,
koska»olet nainen, kuinka minä tulin
liikutetuksi sinun sanoistasi, kun
sinä äsken lausuit sillä tavaUa, että
"Miehet on aina miehiä!".. Koska
sinä niin sanoen tarkoitit minua,
sorrettua miestä!...
Adelaide tuli punaiseksi j a y r i t t i:
— Hiski! Kuin sä kehtaatkin!
mutta Hiski jatkoi, koska hän tunsi
miehuuden virtaavan suonissaan, e i ­kä
peljännyt mitään.
— Hän koroitti ääntään j a sa­noi:
Ja sinä Adelaide, minun lail­lisesti
vihitty aviopuolisoni! Sinä
olet aina oikeassa, kun sinun kans­sasi
puhuu, mutta nyt m i n ä tanaan
sinua en pelkää. En minä sinua
pelkää Adelaide, älä anna sen l u u ­lon
pettää, itseäsi! —- mutta minnlla
on täällä sydämeiläni, povellani, k u ­ten
paremmissa ihmisissä pitää sa­noa,
monta muuta asiaa, jotka nyt
psrrkivät ulos ja saavat tolia!- Tul­koon
valkeus! Niih! E t sinä pyyk­köskä,
vaikka sinä vastikään minus­ta
niin kauniisti sanoitkin, kuiten­kaan
usko, kuinka suori minä nyt
olen!
Tullivanhimmatar hymyili ja sa­noi:
-— Kyllä vahtimestari -on suuri,
jos vahtimestari suvaitsee hypätä
tuolille. Sitten on vahtimestari ihan
minun ukkoni pituinen! Permannol­la
seisoessaan tullivahtimestari on
pieni, hyvin pieni.
Vähän aikaa seisoi Hiski neuvot­tomana,
mutta jatkoi sitten:
— Kuulehan sinä Pyykköskä! S i ­nä
et yhtään kunnioita minun rou­vaani,
vaikka sinä häntä |äsksn mi­nun
silmissäni, j a minun kuulossani
sanoitkin rouyaksL , Takana päin
voit sanoa miten hyvänsä! Koko
kylä, koko tämän säären kansa ei
tiedä, kuinka viisas rouva minulla
on! , :• • • ••• • \
" Hiski tjili liikutetuksi' omis^ sa­noistaan'
j a rupesi itkemään jä jat­koi
nikotellen:
— -Minun rouvani on suuri rouva,
niin suuri, ettei sitä kukaan täy­dellisesti
ymmärsä!
Tähän päättyi Hiskin j a Adelai-den
ainoat juhannuskestit. Adelai­de
huusi; _
-— Että sinä kehtaatkin! ja pyy­teli
talonväeltä anteeksi ja tukisti
miestään ja sanoi vielä kerran:
" K u i sä kehtaatkin!" j a löi häntä j a
tarttui häntä käsikynkkäään j a a l ­koi
.viedä k o t i i n .!
Matkalla torui Adelaide:
— Että sinä, sika, kehtasitldn!
— Kuka teistä tahtoo olla suu­r
i n , se olkoon p i e n i n . ..
— Siitä ei ole kysymjre!
. — Siitä.juup justihins on kysy­mys!
— Katin kontit! Siitä on kysy­mys,
että sinä hampuusi, ilkesit
I käppyrä, sinä haapaasi, ilkesit
Tr^des Journalissa" kertoo ^räs
Neuvogto-Vanäjällo lähetetyn ko-misstonin
jäsen, etftä hänen näke­mänsä
sahalaitokset olivat kohtalai­sen
hyvässä kunnossa, xliytta jou­kossa
oli seflaisiakin, jotka vastasi­vat
tekniikan viimeisiä satevutuksia.
sahaiteollisuusalalla.
Paitsi mitä edellä on esitetty
Neuvosto-^VenSjän oahateolHsuy-desta,
kertoo The Economist—leh­den
toimittaja Rgld äskettäin
Uudessa Suomessa julkaisfuasa
kansainvälistä laivanvarustusboi-mintaa
käsittelevässä katsaukses­saan,
etta Neuvosto-Venäjän • lai-vanrakenAusteoIlisBudQn
mainitaan
olevan melko' liyvässä käynnissä.
Olettaen, että Neuvosto-Venäjä
hiM>mattavammin .pystyy lisäämään'
kauppalaivaetoaan,' niin sakin osal­taan
tekee venäläisille mahdolliseksi
myydä moitä vieläkin edullisemmal­la
tavalka puutavaransa, jos kiris­tyvä
kilpailu sitä tulisi vaatimaan.
NäiA ollen, vaikka usein epäi-kmme
Itfeuvosto-Venäjän oloista e-siintyviä
kuvauksia, niin oh vää-xin
ummistaa ^Imät Nenvasto-Ve-näjällä
mahdollisesti : tapahtuvaan
teollisuuden kehitykseen nähden,
eiUä se estäisi meiltä näkemästä
taloksla, jotka saattavat muodostua
maille' myöhemmin varsin haitalli­siksi,
ellemme ajoissa tiedä ryhtyä
järjestämään vientiämme tällaisen
yllätyksen varalta.
Kun Oh ollut kysymys selviämi­sestä
ki]pailussa Neuyosto-^näjän
kanssa, on esitetty tehokkaimpana
keinona tuotantomäärämme. :,pienen-tämistä.
Tämä menettely,' niin oi­kealta
kuin se näyttääkin, saattaa
mu'odostu^ meille , "kaksiteräiseksi
miekaksi". Kun tiedämme, että
puuteollisuustuotteet ovat tärkein
vientimme, josta tosin sahateolli­suus
muodostaa vain osan, niin sit­tenkin
on ^kysymyksenalaista, voi­daanko
sahateollisuutemme vienti­määrä
vähentää esim. n. 1,200,000
standaardiata (keskim. v. 1937—28)
800,000 standartun, vahingoitta­matta
talouselämämme tärkeitä pe­rusteita.
Tämäa vähennyksen,' joka
rahaksi muutettuna vastaa n. '920
milj. markkaa, luulisi varsin hilö-voitu
välttää, ellei Saksa oli«l ryhtynyt
taistelulaivaston rahentemisee», on
kysymya. Josta kiista tuUee Jatkumaan
mtkoisemattomana. Laivaston luoja,
suuramlraall von Tlrpltz, pyrki nope­asti
rakentamaan niin vahvan laivas­ton,
että Englannin oUsl ollut pakko
sopeutua rauhallisiin suhteisiin uuden
merivallaa kanssa. Ettei välien kirey­teen
ollut pääsyynä laivasto, vaan v i i -
mk vuosisadan lopussa alkanut Saksan
ja Bnglannin välinen ankara taloudel­linen
kilpailu, siltä lienevät todisteena
kÄvaat "Germanlam esse delondam"-
vaatlmukset Englannissa, ennenkuin
Tlrpltz pH "ajanut läpi" ensimäistä­kään
laivastolaklaan.
MeailaianEodassa molempien lai­vastojen
pldättyvätsyys Jätti viemättä
ratkaisevaan fseelUaeeai tiUoksoen me­rellä.
Ja aselepoehdols^ kiiruhtivat
jTBpärysvallafhetl ottamaan Maltuyn-sa
vastustajansa merivoimat. EX kai
arveltu Saksan suf»tuvan luopumaan
heti laivastosfoan. koska vaatimus e-sltettiln
ensin vain laivojen eristämi­senä
' pfuolueettomlln satamiin (aselepo­ehtojen
23 artikla). Myöhempänä vaa­timuksena
ilmestyi käyntd EnglaSmlssa
aseistariisunnan tarkastamisen vuoksi.
Heti tämäji jälTceen suljettiin saksalai­set
laivat kuitenkin muitta inutkltta
Englannin laivaston pä&tuklkohtaaq,
Scapa Plourhon, Skotlannin pohjois­puolella,
eikä Saksan hallitukeen vas­talauseeseen
edes viitsitty vastata.
Seitsemän kuukautta olivat saksa­laisten
parhaat sota-alukset — 11 lin­jalaivaa,
5 talsteluristellljä&, 8 kevyt­tä
'ristelUJäÄ j a 50 hävittäjää, joista
kalfcIsta^7el^ yksikään ollut 10 vyotta
vanhempi;--Äiaiikkuroltuna Bcapaasa.
Englantilaisten vartioimana lojui lai­vasto
siellä ilman lippuaan, ilman
llikuntavapautta miehillä lahee^ta toi­seen
tai maihin Ja Ilman vapaata pos­tiyhteyttä
kotimaahan. Kulienkin lie-
AHA A
S U O M E E I ^
50
Canadan Dollaiista
Lahetysktdat:
IQe lähetsrksistä alle $20.00, 60c lä-.
hetykaistä $S0.00—$4&.99, 80c lä­hetyksistä
?50.00—-$79.99 ja Sl.OO
natei«*aja4 $8e.oou~$ieo.oe säkff
«Oc jokaiselta seuraavalta a l k a v a l ta
aadalta dollariltB.
. SähkS««aomBlSbe«yk«i«ta OVat !&•
iietnbulot $3.60 lähetykseltä.
Suonio .rabaa oMetaaB. Kurssi
$9105 sqidd«ta Smkstal
Ifefakäl lähetj&sefe o8oi;teelIa:
VAPAUS^
Boa 69, SUDBURY. O a t . " ' ;
LaivapUeUej^ myydään.
"^ieBoHakam piktUasioita.
Vapandellj of.avat rahavatityksifi
mstaan myfiskin:
VAPAUS
dORT ARTHUR BRANCH
316 Bay Street,
Port Arthur, Ontario
tä koko 74 alusta käsittävästä laivas­tosta
englantilaisten onnistui hinata
matalalle vain yksi llnjalalvn, krirtie
kevytrtä rlsteiUJää Ja neljä hävittäjää-
Klo 12.16 oU tuo suurenmoinen murhe­näytelmä
alkanut linjalaiva "Friedrich
der Gressen", saksalaisten Dppulfdva
Skagerrakin taistelussa, uppoamisella,
ja san päätU vasta klo 17 uusimman
talsteluristelUJfin "Hlndenburgte" pai­numinen
syv^teon.
Saksalahien amiraali upaeerfelneen
meni engl. Uppulalvallb, Joka seuraa­vana
päivänä vei heioat Oromartyyn.
Ennen lähtöä vankUelrUle plU eskade-rin
amiraali sir Premapöe ReutorUle
puheen. Jossa tätä syytettiin petokses­ta
ja aselevon rikkomisesta. Hfeuter.
joUa oU se tsnne. kuin puhe ollal pl-^
detty vain kuulemassa olleen "Time­sin"
edustajan takia, vasstasl lyhyesti,
ettei hän hyväksy amlraälhi puheen
sisältöä Ja että "mhiä yksin kannan
vastuun siltä, mitä on tehty. Ja olen
varma siltä, että samanlaisissa elo-suhtelsa
Jdcainen englantilainen meri­upseeri
olisi tehnyt samoin'*,
"Oliko sttten yUpäänsä JoUeUn teh­ty
pahaa upoixdcsellaT" kysyy Reuter
myöhemmin. *^ässfthän olkdbsfoaa
täyttyi — Ja se (apaiituu harvoin —
kalkkien osaaottanelden ptioltea toi­vo:.
Rauhanintollijat mahtoivat lloltQ,
kun taas hävitettiin Joukko nlMS hir­veitä
sotakoneita; englantilaiset mah­toivat
ilolta, kun heidän ei enää tar­vinnut
Jakaa laivoja entente-veljlensä
kanssa. Ja nämä saattoivat tuntea sa­maa
iloa, kun Englanti e l enää yksin
voinut anastaa haltuunsa;Vflaksaiai«ia
laivoja; Ja lopuksi s a a t t i iGtelksaoUa
i^Ioinen. kun sen laivastoa;! Ideläp9^^
hsllituksenkln kunnia oli pelastettu".
Osa Englannin lehdistöä antoi täy­den
tunnustuksen amiraali Reuterin
teolle; ja nykyisin myöntävät melkein
poikkeuksetta englantilaiset meriup­seerit,
että he samanlaisissa olosuh-
VAPAVS MONTREAL BRANCH
1196 St. Antoine St..
Montreal: Que.
JOHIS VIRTA,
)67 Broadview j&ve.. Toronto, Ont.
DAVIB mUN.
sri paRckaktinnllla Pohj.=untax>to88a
hui Itjvastossa vara-amlraall von
Reuterin lippu, eikä itse laivoissa oi- J teissä olisivat todellakin tehneet sa-haukkua
esimiehesi puolisoa! "Pyyk­köskä!"
Onko hän mikä "Pyykkös­kä".
-— On! On! J a sinä olet Rihma-
Hiskiskä! Juur justihins! Miiiä en
pelkää nyt — - e n pelkää. Kysymys
on siitä; että kuka on suurin jä
kuka pienin, ja suurin on se, joka
on pienin — niin sanotaan siinä
kirjassa, jota sinä et ole Jiikenut, et
sinä, eikä sinun isäsi,, eikä koko
sukusi. Pyykköskä sanoi, että mi­nä
sitten vasta olen suuri kun hyp­pään
tuolille. Tätä minä. ;en unoh­da!
E n totta jumaraut! Hän sanoi,
että minä olen suuri vasta kun hyp­pään
tuolille. Tuolille! Tuolille!
Ym märräksä! Ymmärräksä! '
—r No niin se onkin.__ R d ä . W
kiinni, äläkä huuda keskellä kylän
kujaa. Mokomakin miesl Saa ryy­pyn
kärsäänsä niin on heti sekaisin,
järki tiessään, ja tuhmuus isäntänä
pään sisässä. Sika — mikä ölet-
Icin!
—• Minulla on, Adelaide, paljon
anteeksiantamusta sinua' kohtaan
tänä iltana,'
—- Mutta minulla ei ole! ärähti
Adelaide, löi miestään, sysäsi hänet
nunnikölle j a lisäsi: Makaa siinä
vaikka tuomiopäivään asti,' ellet en­nen
selviä. Humalassa'et; tule ko­t
i i n ! — Sanon miaä! ^
Sitten löysi Adelaide erääni ranta-aitan
seinustalta norjan kepin, jolla
kuritti vielä Hiskiä, minkä jälkeen
jätti hänet siihen makaamaani ja
läksi yksin kävelemään kotia kohti.
Hiski jäi makaamaan nurmikolle,
Hiski-parka itki j a makasi, hieroi
kasvojaan maahan j a sanoi ympäril­leen
kerääntynelHIe pojOle:
— Kyllä mniä nyt olen kuitti!^
lut englantilaisia vartloito.
Amiraali sai vain valvoin hankituk­si
tietoa rauhanneuvottelujen edisty­misestä
Ja. lopuksi allekirjoitettavaksi
tarkoitetut rauhanehdot. Joiden mu­kaan
laivasto oli luovutettava ympä-r5'
svälloilIe. Salpa hän tiedon hallituk­sensa
laivastoa koskevasta kauppatar-jouksestakin,
johon hän heti lähetti o-
E i minusta muuta ole jäljellä kuin
vaatteet, likaiset pyhävaatteet.
Näettekö? Koettakaa hyvät ihmiset!
Nuo vaatteet kuuluivat tullimiehelle,
jota sanottiin Rihma-Hi8kik8i._,_ Ra­vistelkaa
lumi pois niistä jä" kääri-'
kää ne kokoon ja viekää he,lesklel-leni
Adelaidelle j a sanokaa häiielle:
"Katso, nämä me löysimme nurmi­kolta.
Tunnustele, ovatko ne mies­vainajasi
vaatteet," Ehkä Adelaide
heltyy isiitä. Sanokaa, ette» minä
häntä kironnut kuollessani, häntä
omaa Adelaideani, ja että • älköön
Adelaide itkekö minun muistoani,
sillä minulla dii nyt hyvä ölo.
Amen. Kiemiirainen kiepurainen —
pyörittäjäinen, KiepOttajainen! M i n -
ne_ sinä minua viet? Älä luule' pet­täväsi
mintiai Huimaa sinä huma­lainen
ja anna maan; j a taivaan
kieppua! Ei minua petetä! Tässä
miqä olen, enkä muuta voi! Maa
ei kaadu, vaikka näyttää!
Pojat nauroivat ja pitivät lystiä
j a kun Hiski alkoi pysyä jaloillaan,
saattoivat he ' tämän kotiin. Pe­rillä
he kysyivät Adelaidelta:
— Löydettiin teidän ukko nurmi­kolta.
Nostetaanko se sisään? .
Adelaide oli jo leppynyt j a an­toi
luvan. Hiski kannettiin sisään
j a Adelaide näytti tulta.
Sitten riisui Adelaide Hiskin,
nosti hänet vuoteelle ja jäi itse
pitkäksi aikaa istumaan j a valvo­maan
ja miettimään elämän kysy­myksiä.
moin kuin hän. K u n Reuter upotti lai­vaston.
Jatsa liehuivat hänen omat
komentajamerkklnsä , ei Englannin
hallitus voinut vetää hionta sotaoikeu­den
tuomittavaksi, eipä elb edes kos­kaan
häntä kuulustellut. r nykyinen Järjestelmä saisi Ja
Jatkua, Jatkuisi kaikki se miele-ton
hävitys. Jota ylläolevakln kuvaa.
Mutta onneksi tämän rajat on Jo näh-tävlssä
— työväen valveutumisessa.
Kivennäisaineita
maidossa
Maidon väitetään Olevan ainoan
ruokalajin, -Joka sisältää kalkScla n i i ­tä
ravintoaineita. Joitä Ihmisruumis
tarvitsee. Joskaan kalkkia niitä ei ole
»ivan riittävässä määrässä. Mikä on, „
merkillepantavaa on se, että vaikka' määrässä mitä" niitä maldosla onZ",.,
maltoa on tutkittu ttodenttesten labO'
«aterioissa kjrmmenHl vuosia, siftä yhä
vieläkin löydetään sellaisia kivennä!&-
alnolta Jolta el sUnä ole tiedetty ole­vankaan.
Jokalneh tietää, että malr
ddfesa on sokeria, Joka antaa Ihmisel­le
lämptiä; rasvaa Joka antaa eoeitfi;
ea; proteiinia Joka antaa Uhaksla r a ­kentavaa
Ja ylläpttävSä ravintoainetta
ja klfsnnälaalneita, Jotka vahvistavat
luustoa. NSiden lisäksi oti maidossa
riittävässä määrässä koftkla täbän as­ti
timhöttuj^ vltamllni^Ja, VältetöÄB
että Jos ihaldossa olisi'hieman enem­män
rautaa kuin mitä alMä on^ oUsl
se ihan täy>«ilin«»n ravintoaine. <
"Maidossa on riittävissä m&ärässä"
monenlaista, kivennäisaineita Ja lieaä
löydeiäfin Joka vuosi", sanotaan e*
iS&saSk Metedlllsessä amerikalalsessa ai-r
kakausklrjassa. Mo pitkät ajat ovait
tiedemiehet tienneet, että ihaMossa nir
suuret määrät sellaisia klvennälsäl-^
nclta kuin kalsiumia Ja fosfofia. Vie--
lä Joltakin vuosia sitten luultiin ettlf-maldoasa
el muita kivennäisiä ole<
kaani. Mutta aivan hiljattain eräs Oor-r
neOln yliopiston kemisti ryhtyi nial<
tob tutkimaan kokonaan tolsenleitoifr'
l a menebtel^tavoilla. Hän poltti m:
don. sähköuunissa tuhkaksi jb, tt
seni'spektroskoopilla. Paltai fa<}fövi(a;
kalsiumia löysi hän maidon tuhkasta
mafoieslumla Ja potasfeaa. Ja näiden;
Heäksl löytyi vielä — tosin hyvin vä­hässä
määrässä —- sellaisia kivennäisiä
kuin rautaa, kuparia, sinkkiä, aliimlnla
manganesla. Kalkkia näitä aiheita on
maidossa to^in tiedetty olevan Jo vuo­sikausia,
mutta nyt tämä viimeinen
koe osoitti että maidossa on myöskin*
{;lllkaattl nimistä mineraalia, jota t a ­vataan
suuret määrät tavallisessa sail-nassa.
NUn Ikään osoitti koe, että
maidossa on boronatrokalsllttl nimis­tä
metallia ^samäa Joste valmistetaan
boorihappoa) samoin kuin tttanlura
.la vanadium nimisiä kivennäisaineita,'
Jolta käytetään teräksen kovettaml-seasa.
Mitenkä kaikkia näitä afcieitä tulee
maltoon? Vain siten että lehmä syö
niitä niissä ruuissa mitä se saa. Seu­raava
kysymys on että ovatko ne hyö­dyllisiä
vai vahingollisia ihmisruumiil­le?
Siihen vokSaan vastata että kai­kesta
päättäen «uurln osa niistä on '
hyödyllisiä, eikä ole voitu missään
tepauksessa todistaa eitä mikään niis­tä
olisi vahingollista ainakaan siinä
i OIKEA FARMARIEN KIRJA
ILMESTYNYT!
LebtiliikkeittemBie kuntannuluella on valmistettu
kSytännölliaea
Maataloudellinen
Toimittanut MARTTILA
Ensimäinen osa 266 sivua sisältää täysipainoista tietoa maan­viljelijöille
j a jokaiselle aikaansa seuraavalle työläiselle, eillä se
käsittelee myöskin yhteiskuntataloutta.
Hankkikaa itsellenne tämä kirja. Hinta kovissa kansissa $1.25.
Ostakaa asiamiehiltämme tai tilatkaa suoraan kirjakaupas­tamme.
IfQDISTAKAA
THAyKSENNE!
VAPAUS,
Box 69/ Sudbiiiy, Out.