Vapaus, June 13, 1929

              uutuus kaiken ikäisille! Juuri valmistunut lehtiliikkeittemme yhteisesti kustantamana: ' Hauskan Kirjan eräs pätkä päättyy sanoilla: Hauskassa Kirjassa on 50 hauskaa kuvaa, joistai
pari kolme tä^sä näytteeksi:
Mikä rikki on, se Suomessa korjataan,
mutta täällä se fiksatahan.
Ja jos siellä jotakin sekot et aan,
niin täällä sitä miksatahan.
Että Hauskan Kirjan sisältö osaltaan on miksaus monista cr
y asioista, sitä todistaa seuraava
S I S Ä L T ö L U E T T E L O :
^ —
( V A L O K U V A - J Ä L J E N N Ö S V Ä R I L L I S E S T Ä . K A N N E S T A . )
Lähettäkää tilauksenne alempana olevalla tilauslipulla Työmiehen; Eteen-päin-
lehden, Toverin tai Vapauden kirjakauppaan. Hauskan Kirjan hinta on
80 senttiä.
Snomen snomea j a Ainn-iiian suomro.
Monelle pojalle tuttu paikka.
8s7fäkin Ihmetellä.
Mltfi mikin tekee.
Ampiaisen pesällä.
Romu-äijä. ^
Tyhmä Taneli.
Pikku veli.
K u n varas Kävi K i ( u l a n kanahuoneessa
Mksi ei nikkari rikastu,
« i t i opiksi.
Kes."in merkit.
Aurinko, kuu j a pannultakku.
K u n hampaaton parcc.
.läniksen päätös.
Isä-iikori uhka«s.
P c ! - i i i i r.uomenkilciä. ,-
Työläiset ja kapitalistit,
rötiulän palokunta. , j
SiiriiUiiien tapaus. —<
K.allen kel!o.
H y v i n U\\iy linnun kuva.
V i i n a n va'kutiis. j
Tyhmii kauppa.
I/il vi Isin keino.
T-öitiiriiyys.
Ty("pnasi.
Mitit liyöiyä on kvnsislä?
Vanlilci vaslnantulija.
Sol.iniics Alpltsi.
K!:t;!iPa vaiv.n.
lanitirinii l.'iulu.
Va.inillinon I?ikkl.
ParinU.qx ia fiafraton. ,
Metsiilyöläisp} ja intiaant
K i r i l v k ! i ! a n mamma.
Salaisuus.
>«iit:>:i pnrjelHiu<;nia(ka.
Itänen vaikein (yiinsä.
Iv.ihk«oppi;i.
Oiiijsfaja pHästyi.
K a l l i s peukalo.
I^tiisirrirata.
KmninsiUisen näköinen uistin.
'•Kyvrnilekljä".
I J i k a aikaista. "
Voiinonniies.
Peukalolintu.
Eslion moottoripyörä.
Pojat löysivät leikkikaluj» «
Pahin vaara.
Melkein samallaisia.
Eräs poliisi.
Ileikkopäisillc vaarallinen vehje.
Monenlaisia vuoria.
Henki kalliimpi.
Herkkusuu.
IJiäliärIn pula.
Oli harjoitellut.
Suurisuinen Santeri Ir. hänmlifikUl.
K a i k i s t a parasta kieltä.
Tiipalika-jupakka.
K o i r a n ajatuksia. ~
Keisari saapuu. ;^
Maailnvin t?.r'(ein tapaus.
Silloin o!} laiskureilla hatii.
Pöntisrn kehittymismahdollisuudet.
Harvinaista.
Työn vihollinen.
Harvinainen pässi. -
Professori Vilisi.
I/inilotautinen.
Odotti hyväii tilaisuutta.
Aivan mainiot on jultii. ..
U i a K i s t a säfLstitvitisyyttä.
Omituinen elukka.
Mitä äiti iniohti sauna.
I-imiiaideii toivonuis.
'.'•uujalka-Pchka.
Rukouksen voima.
Nikki-rukan vallinko.
Taistelu hajusta.
Puutarhurin uni.
PKIiäuonäinen mies.
Tyhmiin Tanelin työpriikka.
I J i k a vaarallinen ase.
Matin löytii.
Parturille; tavallista. /
Kärpänen.
K i l t t i täti.
Kamala äijä.
Toivomus. .'
"Näön vuoksi". '
K a v a l a Jiala.
Ihana päivä.
Valehtelija. '
' ValiinKunlaukaui^ A
K a r l Marx.
I ^ i k o .
Kylän kehnoin mies.
Kiireellinen tilaus /
Lähettäkää sitä juuri Uiiicstynyttä hu-ntetlua HAUSKAA KIRJAA -
Maksuksi seuraa mukana $.. ~—- .
kappaletta.
NIMENI...........:
OSOTTEENI..:..
T Y Ö M I E S ,
Box 553» Superior, W i 8 .
E T E E N P Ä I N ,
54 Belmont St.,
W o r c e 8 t e r , Mass.
T O V E R I ,
Box 99, Astoria, Ore.'
V A P A U S,
Box 69,
Sudbury, Ont., Canada.
* Tässä maassa syntyneet suomalaisten lapset vaivat
parantaa suomen kielen taitoaan "Hauskan KirjafT*
avulla, keveä sisältö houkuttelee heidät sitä lukenuunz.
"Hauskaa Kirjaa" käytetään sen vuoksi myös kesäfcoa-luissa
suomen kielen tunneilla. Se on kirja erikoiscsii
jokaista^ suomalaista K O T I A varten, sillä se huvitcaa
vanhempia ja huvin ohella hyödyttää lapsia.
Tanja Makarova
Kertomus — K i r j M. Jershova
Hän istui melkein koko iräivän v a -
huoneessa, jonka ilckunat a n -
pihalle päin, katsellen ja tut-
Tanjan elämää. T i i n a tiesi, m i l -
Tanjan oli aika tulla työstä, m i l -
öin lasta ruokitaan j a viedään ulko-lan,
minkälaiset vaatteet on Tan­ila
ja FUippovnalla, ketä tuttavia
illä käy. Tanjan elämä oli häi)elle
elenkiintoinen kirja, jossa jokainen
axirinkoisena sivuna kääntyi
aeisyyteen.
kun Steffi haltioituneena len-huoneeseen
ilmoittamaan uu-i
n , että ullakkohuoneessa asuva
taantyttö menee naimisiin sen kau-kiharatukkaisen
lääkärin kanssa,
oli hoitanut poikaa, niin Tiina
ihmeteUyt ollenkaan. Tanjan ja
renkon välisen keskustelun katkel-j
o i ta hän joskus oli sattunut
•ulemaan, j a heidän katseistaan hän
- i tämän uutisen aikaisemmin kuin
«•aan muu. mutta Steffin iloiset
i t sytyttivät hänessä tulen. Hän-tahtoi
saada onnea. Vaikkapa vain
nenkin onnea, saisipa vain poikan.
Hän painautui tyynyjTi estääkseen
pätoivönsa, surunsa ja yksinäisyyten-ilmi
tulemasta. Hän olisi tahtonut
vanmukaiset suutelot j a otti ne vas­taan
aivan samalla tavalla kuin äiti
otti vastaan kunnioituksen osoituk­set,
pyrkimättä hänessä näkemään i h ­mistä.
Hänen kärsimylcsensä synnyttivät
vastenmielisyyttä miestä kohtaan, vi-han
äitiä kohtaan j a katkeran kateu-tistä
voimalikaampana j a Icirkaampa-na.
Äiti huomasi menettävänsä vaiku­tusvaltansa
tyttäreensä nähden. Hän
ei enää pakottanut eikä houkutellut
häntä luopumaan tuosta villistä aja.
tuksesta, vaan kulki vartioiden hänen
perässään, pyysi pyytäniällä häntä
matkustamaan maalle, huvittelemaan
j a rauhoittumaan. Mutta mitä vaite-liaammaksi
tyttö kävi, sitä suurempi
kauhu sai valtaansa äidin.
T i i n a lakkasi kuuntelemasta äitinsä
sanoja. Hän etsi mitä tarkimmin ja
huolellisimmin hetkeä, jolloin hän
den Tanjaa kohtaan. parhaiten voisi juosta lapsen luo. ot-
Juuri näihin aikqihin alkoi rouva! taa hänet syliinsä ja tuntea lähellä
Stoll aneella, että T i i n a kärsii tuskaa j hänen hengityksensä VlUnelset
lapsen vuoksi ja tietää, missä lapsi j pelonsirpaleet jäätivät hänen sydän-
Qn. j tään, pidättivät ja —vetivät •ta kais=i n
toisen kerran elämässään kiltti p i ­meyttä,
joka verhollaan peitti ihmisil­tä
hänen palavan, kauhtuneen kat­seensa.
—
Mikä voi olla Ihmiskevättä kaimlim-pi?
Se saapuu, kuten etelän pimeään
yöhön saapuu nouseva aurinko. L a p .
suuden pienet tähdet sammuvat sen
edellä. Taivaan siniset ovet avautuvat
selkoselälleen ja näkymättömiä por­taita
kohoaa jostakin alhaalta aurinko.
Ensin näyttäytyy ohut kultainen säde,
f e osui meren välkkyviin mainlnkelhin,
vielä klharakehkuroita, silmät j a v i h ­doin
ovat koko kultaiset kasvot r u u -
suhohtolsen maan yläpuolella. Kalkki
kukat loivat sen puoleen lempivät
silmänsä j a se, kohoaa yhä korkeam­malle.
Ja Ihminen tuntee, kuinka
hänen ruumissaan, aivan kuten elin.
lainen ihmeellinen sisäinen valo, joka
loistaa kalliista, suurista timanteista.
I l l a l la myöhään, kun T a n j a vielä oli
kävelemässä Mikon kanssa, koputet­t
i in ovelle. Filippovna heitti pojan
vuoteen viereen sukankutimen j a au-kaisi
oven. Ovella seisoi, kuten F i l i p ­povna
ajatuksissaan nimitti häntä,
"neiti Stoll". Hänen kasvojensako kal­peus
vai varkain pojan sänkyyn hei­tetty
katsf lienee peloittanut Fillp-
Hän suuteli ahnaasti lasta j a kat­seli
häntä. Lapsi itki yhä kovemmin.
Filippovnasta tämä kävi «ietämättd-mäksi.
Hän tempasi suuttuneesti lap­sen
T i i n a l t a j a asetti vuoteeeeen. H i i -
nen katseensa synkkeni Ja kielellä oli
kirous, kun hän äkkiä huomasi suu.
ret, nopeasti vierivät kyyneleet. Fllip-povno
hämmästyi.
— Mitä te nyt, hyvänen aika ...
Ettehän te vain ole äiti? huudahti
povnaa, kun hän katseli synkästi t u l i - j hän ääneeasä arvelunsa Ja löi käsiään
jaan! Estäen pääsyn kamariin hän i yhteen,
kysyi pelokkaasti, mitä vieras tahtoLJ si„^,j„ ^.^ ^^^^^j
— Onko tyttärenne kotona? ky^yl Tanja hyräillen laulua.
T i i n a j a meni vanhuksen sivu kama­r
i i n .
— Tyttäreni ei ole kotona.
— Minä odotan.
T i i n a istuutui kehoitusta odotta-sbään
tuli
Äidin v l i -
nielnen lause kaikui hänen korviln.sa
Ja hän Jäi palkalleen Jähmettyneenä
.seisomaan katsellen suurin silmin vie­rasta.
Hänen kasvonsa kävivät kal­peiksi.
Tiina havahtuL
- K u k a on sinulle sanonut? k u u l u s ^ i ^ t 2 - . . . . M u t t a hoppujen lopuksi hän; nesteet pienes^ hennossa kohossa, j ^^^^^ ^^^^ vaatteissaan oli ihmeen - EI, en minä ole äiti. hän lausui
teU hän taikauskoisella kauhuöa. kun 1 »^«^"y*- ^osui hetki, | j o ta auringon säteet hj^ailevät, yhtaa j ^^^^^ Hänen kätensä nyppivät | muistaen ältiasä varoitukset Ja neu-T
i i n a vahvisti todeksi hänen epäilyk- T^^^ u , ™tx kanssa;• kuum. a v^e ri. J,a„ nuoreka-sx , ilo< lolftaa• j^^^^^^^gg^j j^^sineitä ja silmät vot. - Mutta minä tunnen lapsen
kävelemässä, juoksi- T i m a Filippovnan silmistä. Onnellinen on ihminen, joka
luo. Hän unohti äidin sanat, oman [ on paljon imenyt itseensä .valoisaa
pelkuruutensa, unohti kaiken paitsi 6-1 elämäniloa ja hehkuvaa nuoruuden
maa hurjaa haluaan saada syleillä uskallusta — nuoruutensa aurinkoa
sensa.
Kuultuaan että tytär tahtoi saada
pojan takaisin, n i i n äiti katseli pyö­rien
silmin häntä.
— Oletko sinä hullu! Sinä olet
sairas, Tiina ... Se on yhtä mah­dotonta,
kuin jos siepata taivaalta
kuun. Minkä vuoksi siis minä olisin
kestänyt tämän krfiken pelon? Mitä
sanovat tuttavamme, ystämme, mie­hesi?
Loppujen lopuksi, meidät yksin-lastaan.
Hän oli menevlnään kävele­mään,
kun rouva Stoll saavutti hänet
voidakseen elämänsä läpi säilsrttää It-se.
ssään lämmön Ja valon j a lämmittää
pelokkaana vUkuilemasta rappujen a - ' o m a l l a lämmöllään muita. Jos i h m i -
lapäässä jä otti häntä kädestä. sen sydän on verenhehkuvan punall-
— K o t i i n , mieletön, sihisi hän vään- pun kaltainen. Joka iloisesti loistaa
taen tyttöä liädestä. j auringon kultaisissa säteissä Ja johtaa
Tuskaa tuntemattc. sanaakaan s a - i ™ " ^ ^ ^ " mlljocnaisia Ihmisjoukkoja
riomatta tempautui tytär irti. Hän o l i ' ihmeelliseen, valoisaan elämään, s i i -
katsellvat harhaillen ympäri huon-^tta
Ja pysähtyivät kiinteästi lapsen sän­kyyn.
— Kenen lapsi tämä on'» kysyi Tiina.
— Tanjan, Volodja.
Lapsi alkoi herätä. Sen pyöreä kä­tönen
tarttui sängyn reunasta kiinni,
lapsi halusi Juoda. Antaesiaan maltoa
j a huomattuaan lakanan 'märäk.*;!. r-u-lapsen
äidin. Hän pyysi minua kysymään,
voisitteko antaa lapsen hänelle ta­kaisin.
Hän on mennyt naimisiin sen
miehen kanssa. Jonka lapsi tämä on,
j a hän tahtoo korvata kaikki valvanr
ne lapsen vuoksi... Hän lupasi mak­saa
lapsesta.
Mutta hän el ehtinyt lopettaa l a u -
kertaisesti pannaan linnaan, peloitli äitiään paljon pienempi, mutta äkkiä i ^ o i " o° ^ " " ^ i onni antaa elämän.5ä
-kua koko maailmaUe, että ihmisillä neen/katseen.
hän lopuksi.
Mutta nähtyään tyttärensä, kivetty­hän
muutti menettely-oje
oikeutta olla iloisia silloin, kun
nen sydämessään on n i in suuri s u -
, Jota hän saa kantaa aivan yksin.
Jospa äiti j a mies kärsisivät edes
fvähäsen, n i i n hänen olisi helpompi o l -
Mutta mies meni vain huoletto-i
s t i nukkumaan, vaati häneltä t a -
ään ja alkoi puhua hänelle sillä ää­nellä
millä puhutaan sairaille lapsille.
"Nyt ainakin Tiinan into laimeni",
ajatteli äiti. Mutta tapahtui niinkuin
palavassa talossa, kun sisään romah­tanut
katto hetkiseksi' tukkii tujen
voiman leimahtaäkseen taas pian cn-r
pyörähtäen hän lennätti rouva StoUin »""i^en edestä-ja kuöllesaan huudah-syrjään.
taa: kuinka helppoa on kuolla! O n .
K u n hän uudestaan saavutti hänet, nellinen se Joka on paljon imenyt
meni Tiina kiiresti jo pihaUe. Huo. | itseensä aurinkoa...
mattuaan ettei voi mitenkään pidättää i Nuorikot Matrenko Ja Tanja k u l -
häntä. mutisi rouva Stoll:
— Älä tunnusta, että olet äiti
lupaa rahoja! Minä varron täällä.
K u n jostain ylh^ltä kuului tyttären" hiseksi, mitä ensitilassa pitäisi pa-j häntä kohden, mutta T i i n a ei häntä
koputusta Makarovien oveen, «Hn hän rantaa, Ja heitä itseään valaisee sei- i luovuttanut.
Eettar.n niin nopeasti kuin hän pu­disteli
Filippovna päätään, huokasi Ja j huikin. Kasvojen Ilmeellään Tanja
laski pojan omaan sänkyynsä. Lapsi saattoi Tiinan valkenemaan,
i t k i . _ Mistä äidistä te puhutte? sanoi
. — Minä pitelen häntä, sanoi Tiina , hän kylmästi. — Lapsi on m i n u n enkä.
nousten Ja painoi ahnaasti lasta r l n . minä tietenkään anna häntä kenelle-taansa
vasten. Vieraan ihmisen näh. j kään. Minä en voi ymmärtää, kuinka
dessään puhkesi lapsi itkemään. j tuo äiti voi häntä pyytää. Tehän
— Tulen tulen, pieni Volodja, pu- tiedätte, miten minä olen lapsen löy-j
kevät lakkaamatta keskiistellen Ja väi-1 heU Filippoviia kiireesti vaihtaen vuo-jtänyt »
. 7.1 telien, miten olisi parhain Ja sopivin j teeseen kuivaa Jä vilpotellen hänelle i Tiina hätkähti aivan kuin Joku olisi
työskennellä maan talouden kohotta-j välillä kättään. Lapsi ojensi kätensä | lyönyt häntä korvalle. Silloin saapui
— _.^,.-x . — — m i s — t-^-»^:; rouva Stoll. Kuultuaan Tanjan men-pidättäytyä,
vaan meni oveOe
lemaan. Hän astui kuten lilsszsSi'
tui kaikkein vasu-alUsIminalEa IbdOMBä
huoneeseen. •
— En mInS ote bähtS H^^TTMHJ:, =^.
ne. lausui Tiina kalramiän JSnoj
kiinnittämättä huomiota, anajncs
— Te siis kuitenkia «OaXeSao^UBa
dahti taas FiUppovna Ja tOAlO^^m.
— Mennään kotiin, niin
keskeytti tyttärensä mmm aaaos.
Minä puhun vlelft ftse IxSfe aStffiL
Hän laahasi tytSn ovenc Taattbm an
voinut Irrolttas laCactUoDrz gighate.
Hänen vaalea päänsä tkspai^ae ItO-nan.
Silloin rotmi BUOi
— Mikä kovBsydämni{&fsc2T "aasSiiaHtn
maksetaan kaikesta..
Hänet keskeyttii "Bm^pams. jgroa
uhkaavasti meni rouva suMirin jja».
— Äiti mene pol», Eaccä ^ I k s t^zaB-hallisesti,
aukaisi vieraOte o v e a ä» Va-hoitti
heitä kädenliikkeellä ^äeiba-maan.
K u n hän oli sulkenut fB^^^ah ySl^
keensä oven, n i i n hänes. n/tfa^s!frrwn ^
ankara kurttu.
-Äiti, £anoi hän iiyteiSeD TSQUSBT-naa,
pidä huolta VcdtxQsSsc SaBen
silmäterästäsi. P i a n rae tmat^bBaxKs
pois j a otamme hänet nndsaamme.
' E n koskaan minä Xoorats %ää&i
kenellekään", ajattäi Tax^ :aBiast-le&
saan poikaa. Hänestä teoOsi »str-
Jalta Ja kauhealta. ea&HqnaSSbkmt^k.
tautul olevan äiti Hätr «33
puolen asiasta unohtanot; j a « O a i f o
löytää lapsesta omia pQttäBSbe. JEBt-nen
sydämensä pohjassa •natOEä. meätr-klseksi
itsetiedöton^ ^ S B t t b o i ae
kohtaan Jä k a t o d i . . ..
Tanjan asunnossar ssttoneeäs
pauksesta oli kulunut-vSkttt.;
kana tapahtui: paiJdoct.
neen käsrtäyästä ei hän enää voinut