1922-12-19-09 |
Previous | 9 of 16 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
u No. 146. - 19122 Tiistaina, jouluk. 19 p. — Tuesday, Dee. 19. VI Vuosikerta - Voi. ^ ja sotaMiis-tukset lellamme hävetä civanhempiemnie! tätä toista keinoa ovat eläneet kau-puolesta. Voimme olla heille kii-i emmin kuin ne jotka valmistivat tollisia siitä, että ovat voittaneet {enempi sotatarpeita. Jotkut hyön-karille, ja kaikki tiedämme että mikä oli vain hävitystä muutama vuosi litten uhkaa perikadolla muutama vanhojen aik^k-n raaoissa ja run-! teiset ovat osottautuneet taitavani- vuosi tästä eteenpäin. televissa taisteluissa, mutta on ko-1 maksi keskinäisen avun järjestämi-konaan lohduttavaa tietää, että he sessä kuin me jotka kuulumme kor-ovat kunnollisesti haudoissaan eivätkä siis voi pistäytyä meille iltapäiväkahville. Mutta vaikka he ovat; ajoilla on yhtet^nlittyminen ollut kuolleetkin, huomauttaa pessimisti,} suurena tekijänä kehityksessämme — vaistojemme kehityksessä. Kun keampaan rotuun, mutta meidfänkin perhehistoriamniev^a i k u i s i m millä Kirj. Arthur Bullard Suom. A. i . K. U?ein kuulee henkilöiden, jotka väittävät olevansa Icykeneviä puhumaan vaistojen puolesta, ilkkuvan, "^f^^^ verensä virtaa meidän suo-sotatarpeiden rajoitusta kannatta-1 ! ^^^i^^^n vanhat ja epäsiis- meidän esi-isäm-me tulivat alas puiville esityksille. He sanovat suurel-i"'^^ 'äP^"sa vielä elävät vaistoina I den latvoista ja alkoivat kävelemään la varmuudella että kaikki sellaiset toivot ovat harhakuvia, että ne ovat «vastoin inhimillistä luontoa,» että me potFeudumme tappelevasta suvusta. Meidän esi-isämme, niin he väittäTät, säilyivät olemassaolon taistelussa sen vuoksi että he söivät toisia, sen sijaan että olisivat tulleet 'itse syödyiksi, ja että me olemme tämän tappeluhalpn perinnön orjia. Tulevaisuus heidän käsityksensä mukaan kuuluu sille kan sakunnalle joka keksii kuolettavim-piat aseet. lilissä määrässä on tämä <tieteel-linen väite sodan puolesta» — ensin käytäntöön pantu Saksassa — todella tieteellinefl? Viime vuosisadan kniuessa tuo vanha taikausko menneestä kultaa-jasta, jolloin meidän esi-isämme elivät ihanasti jossain kaukaisessa Arcadiassa «luonnon tilassa» joutui lopullisesti epäilyksen alaiseksi.. Ihminen on kohonnut alhaisista alkuperistä — eikä vain alhaisista mutta myöskin inhoittavista. Luultavasti ensimmäinen tunnelma meidän kaukaisimmilla esi-van-hemmillamme oli nälän tunne, ja ehkä toinen vanhin tunnelma oli toisten nälän pelko. Vatsan vaatimus oli ylinnä karkissa elämän muodoissa, niin pitkien ajanjaksojen lc«- luessa että niihin verrattuna meidän muutamat tuhannet vuotemme, jolta ajalta historioita on kirjoiteÖ;n, näyttävät todella merkityksettömiltä: ja kun esi-isäinme saavuttivat kylliksi joutoaikaa antaakseen l a o - mionsa jollekin muulle paitsi omalle nioka^ärjesteämälleen, tulivat "he: huomaamaan toisten yhtä nälkäiö:en olentojen olemassaolon — eikä Tuokaa ollut kylliksi jokaiselle. Siten meidän- esivanhempamme, joide olemassaolo penisäim miljopsaen <v£o sien ajan toistensa syömiskyvylle täytyi totattaa itsensä uudelle tun nelmalle — peloEe että l e voivirt itse tulla syödyksi. Hyvin aikaisin elämän prosessissa, liikkumattoman ympäristön vaarat vaipuirat merkityksettömiin Terrattuna elävien olentojen Talilla tapahtuvaan olemassaolon iaistelnnn. Kun «sopi raattomat» nopeasti tulivat luiuäksi, alkoi kilpailla sotavaarustuksissa. ViimeisteB muutamien •vsäDBisato-jen tnticimuiset sielutieteen alalla ovat edelleen asettaneet aneidän esi-isämme kaanoon valoon Ja ovat painavammin tuoneet mieleemme perintömme tärkeyden.' V a i s to ovat niitä tapoja jotka ovat-vAkaan-taneet varhaisessa muinaisuudessa. M e i d ä t t l i e r a i j s l ä ioneisto-amme on v e i a t t u jäävuvreen josta vain pieni osa on näkyvissä, suurin osa ollen piilossa .aaltojen alla. Tämä näkymätön tajunta jonka sanotaan hallitsffran meitä, on vuorostaan vaistojen jöhdettaira-na, jotka »aistot periytyrät meille kaukaisilta aikakausilta. Tuo msi-naisuDs on pimeän ja hirvittävän erämaan tarinaa. Meidän ttjuntara-mesisällä olevat ajatukset voivat pukentaa sivistuneitten pukuun, mutta meidän vaistomme, jotka pidättävät itselleen . määräämiBrallan, ovat petomaisia. Me tunnemme — joka on paljon tärkeämpi asia kun se mitä ajattelemme — kuten tönsi-sivat meidän esi-isämnie. Verrattuna siihen ylivoimaiseen vaikutukseen mikä on meidän itsetiedottomalla tajunnallamme käytöksemme yli, järjen vaikutus on niin pieni — Freudin kiihkeiden seuraajien mukaan -T- että ihmettelemme miksi luonto kulutti aikaansa turhaan kesi-mällä järkeä. Löytöretkeilijät ovat usein varustettuja rikkaalla mielikuvituksella. Marco Polo kertoi nähneensä kaikenlaisia uskomattoman hirmuisia eläimiä, ja Coliimbus, virallisissa tiedonannoissaan kuvasi alkuasukkaiden savi majat kuten olisivat ne olleet kulta- ja jalokivipalatseja. JTämä taipumus liioitteluun on myös ominaista tieteen seikkailijoiden keskuudessa; heidän löytönsä tiedon uusilla aloilla eivät aina ole niin tärkeitä kun he ensin ilmoittovat niiden olevan. Vaikka jossakin määrässä uskoisimmekin tarinoita joita nämä seikkailijat tuovat meille, on olemassa kasvaviaf todisteita Biitä että meillä on hyviä syitä puomeissa ja ovat osansa siitä henkisestä koneistosta jolla lähestymme keskustelemaan sotatarpeiden rajoittamista. Diplomaatit jotka kokoontuvat Washingtonissa ovat suoranaisesti polveutuneet elämään so-taakäyvistä asukkaista. Mutta nämä pessimistit jotka ko> ettavat pyhittää militarismin «tieteellisen väitteen» avaTla, ttodista-vat omaa väitettään vastaan. Todistelut joita he »aova* «siBe miSt liian voimakkaista. Yhdellä lienkä-yksellä he sanorat 'että me emme voi nostaa nykyaikaista moTaaliam-rne esivanhempiemme tappelutapo-jen yläpuolelle^ ja toisella he maalaavat äärimnBisen epäkauriiln kuvan näistä esi-isistä. Mutta jos he osoittavat. että meidän esi-isämme olivat kovia suuresti epämiellyttä-vimpiä ihraäsiä kun me olemme, niin he näyttävät toteen — mitä kaikki (optimistit sanovat — että ihmisluonne todellakin muuttuu. Todennäköistä on että on olemassa jokm pakomahdollisuus vanhaksi tulleista ja liaittana olevista vaistoista. «fSeteen .kansantajuiseksi saattaminen », suureksi osaksi Huxleyn ja kehitysopin kannattajien aikaansaamaa, ilmoitettiin olevan parannuskeino kaikille vainoille, mutta tuo lupaus ei olekaan täyttynyt. Laboratorioiden selostukset ovat olleet niin lukuisia että — samoin kuin ifilasto itiedoista — voi niistä löytää tukea vaikka minkälaatuiselle teorialle. Useammat yritykset supistaa politiikkaa tieteeksi ovat olleet larhaanvieviä sen vuoksi että ei ole otettu huomioon kaikkia tapahtumia, sensijaan on keskitetty huomio niille tosiseikoille jotka ovat näyttäneet parhaiten auttavan pitämään poli-tikoitsijavirka toimessaan. Räikein puoli tiede luettelon käytäntöön pa- .mjssa ipuolueriitöihin nähden tuo jota vvoisi kutsua «poliittiseksi. Dar-vinismiksi ». Senkaltaisia fraaseja :kuten «taistelu olemassolosta» ja «soveltuvamman säilyminen» sopeutuivat ihyvin varakkaamman luokan haluihin ja ajatus tapoihin. Ei ole luultavaa että useakaan heistä luki Darvinia huolellisesta, matta he kertasivat hänen sanojaan väärin hyvin ovelasti . Ei mikään teoria voisi olla sopivampi ihmisille jotka ovat vvakuutötut omasta soveltavaisxiudes-taan. Sen avulla he pelastuvat kai-fepfita Ihuolesta ja mairehlimisesta toisten taakan kantamisen suhteen. Siinä löytyy makea hunnjauEaine soimatuille ja soimaaville omilletun- Jifiillfi ttehden niin helpoksi kokonaan poistaa huomiosta ne joita liistäm-me, päättäen että ne juuri olevan noita «soveltumattomia». Poliittisissa puheissa, Darwin tavallisesti ilmtnee orjamaisena runoilijana, kaijaitellen ylistyksiä tunnottomalle, valtaan • tunkeutuneelle teollisuus captfcenille. Täten esitettynä Darvinismi antaa karenatuksen sille joka murhaa eniten. .Jos minä voisin keksiä myrkkykaasun joka tappaisi pois caikki munt paitsi minut, olisi minun säilymiseni todiste soveltumisestani! Usein kuulemme ihmisten lastustavan yrityksiä mokkia ravinnon poutteessa olevia lapsia Eu-ropan kadon runtelemilla seuduilla Darvininkin nimessä, sillä väitteellä että se olisi «vain «soveltumattomien elossa pitämistä» — ikäänkuin olisi olemassa joiun salaperäinen luonnonlaki joka saisi meidät vakuutetuksi siitä että rotua voidaan puhdistaa nälän avuDa. Mutta Darwin ei ole milloinkaan kirjoittanut mitään joka osottaisi että Johannes, tuo Rakastettu opetuslapsi, olisi voinut elää ilman ruokaa kauemmin kun Juudas. .Tietysti on sellainen hampaan ja kynnen poliittinen jumaloiminen huonoa tiedettä. Kehityksen pitkässä draamassa, on elämä — tuo uuttera ja väsymätön keksijä — saanut aikaan muitakin keiuoja lajin säilyttämiseksi ja kehittämiseksi paitsi taistelun. Yhtä näistä muista keinoista oh Krapotkin sopivasti kutsunut nimeltä keskinäinen. «Säilymis arvo», jonka laji voisi kehittää yhdistämällä suuren yksilö joukon toiminnan, oli yhtä tär-keä kuin lihasvoima eli nahan sitkeys. Useat lajit Jotka seurasivat suorassa eivät he olleet kovin pelättäviä tappelussa, mutta kuitenkin vanhimmat kuvaukset heidän elämästään osoittavat että he pystyivät metsästämään suuria villieläimiä joita silloin oli olemassa. Yksilöinä eivät he olisi voineet taistella sellaisia hirmuja vastaan. Tarvitsemme enemmän selityksen kuin on yksilöllinen taistelu olemassaolosta kun ajattelemme noita monimutlji^i-sia laitoksia joita vielä seisoo Sveitsin järvissä ja joiden päälle meidän esi-isämme rakensivat yhteiset asuntonsa. Emme tiedä paljoa omista vanhoista taruhenlcilöistä jotka rakensivat Stonehengen temppelin, mutta se ei ainakaan ollut yhden miehen temppeli yksilöllistä jumalanpalvelusta varten rakennettu, eikä se liioin ollut sen kulttuurikau-den linnoitus jolloin jokaisen käsi oli kohotettu lähimmäistään vastaan Se oli yhteinen yritys, järjestyksen mukaisen yhteistoiminnan — suuressa mittakaavassa käytäntöönpan-nun keskinäisen avun tuote. Ne erikoiset apinat joilla on kunnia olla Periclen, Danten, Napoleonin, ja meidän kaltaisiamme saavuttivat ylevämmyytensä aikalaistensa ylitse näppäryyden kautta jolla he keksivät tehokkaampia yhdessä työskentely tapoja. Ovatpa nuo sanatkin «poTitiikka» ja «sivistys» muodostuneet sanasta joka Latinan ja Kreikan kielessä tarkoittaa kaupunkia. Erikoisesti huomattavin seikka meissä, verratessa maihin nisäkkäisiin, on meidän taitomme liittyä yhteen. Ensimmäisen perheen jäsenet jolka päättivät yhdistää, pyrintönsä ei ollut Erilaisia verta eikä erilaisia perittyjä" vaistoja koa olÄ miiiinfi .jotka miie-luummin tappelivat olemassaolosta yksikseen. Heillä vain yksintertai-sesti oli enempi käytännöllistä järkeä, he olivat löytäneet paremman keinon. SaJsaremiH ToäjEa jok» .ijöh-tui perheen yhteistoiminnasta oli ensimmäinefl askeV sivistyksen vuosisatoja kestäneessä .tapalitumassa, ensiniäinen lukemattomissa kökei-laissa voimakkaampien Tyhmien mnoäoKtamisKaTjassi. Ensin kasvoi perheet lieimoiksi j a liitaasti vuosisatojen fculmessa lieidän kylänsä mnodosiinivat ikuisiksi kaupungeiksi. Sittemmin on pääkaupungit muodostuneet suuriksi valtakeskuksiksi. Tässä on yksi kokta jossa tieteen päätdnia on kokonaan seteä, me_ olemme "tämän kokoomuksen, synteesin, tapahtuma keskuksessa. Meillä ei ole nrutään syytä otaksua olevamme lopuffisia tuotteita. Kykyajan kania on todellakin hyvin uudenaikaintB. Meidän käytännössä oJevalla .taoillamme, ja päivän muodeilla, ei ole vielä ollut aikaa kristaTQoitua vaistaiksi, mutta se kokeilujea sarja joll? meidäti nykyinen sivistyksemme peruBtum on hyvin ranha, Sielatieteen tutkija löytäisi varmaan keskinäisen avun vaistoja yhtä voimakkaita kan ovat, taistelu vaistotkin,, jos hän niila etsisi. Ihmisen täytyy hillitä tätä sodan käynti vaistoa kuteii hänen täytyy hillitä monia muita vaistoja jotka ovat osana moninaisesta vaistoje'ft yhdistelmästä jonka hän on perinyt. Jokainen edistysaskel ihmiskunnan historiassa on kysynyt ylivoimaista hillitsemiskykyä, itsetietoista, energian johtamista vanhoista ja haitallisista tarkoituksista johonkin uusien ja kehitystä edustaviin uomiin. Ei ole helppoa hallita vaistoja, mutta on se kuitenkin mahdollista. Menneen sodan tuottamat kärsimykset ovat pakoittanee^ meidät ajattelemaan sodan syitä. Nykyään tunnemme sodan syyt paremmin kuin ennen. Siksipä jälleen rakentamisen jättiläistyön ohella joka meillä on edessämme, on pelko siitä että me suuntaamme kulkumme — varustaudumme — uuteen sotaan. Nykyiset riidat ovat kiusoittavasti saman kaltaisia kuin olivat ne joita oij ennen sotaa — kilpailut vieraitten markkinoitten saavuttamiseksi, kaupan esteet, 8(/llassa edulliset maan rajat, pääsy merelle — vanha gotaamstuksien kilpailu kehittymässä huippuunsa. Näyttää niin syn- -Niiden jotka pyrkivät torjumaan tätä vaaraa, kuten meidän esi-isämme, miljoonien sukupolvien aikana onnellisesti torjuivat vaarat jotka heitä uhkasivat, ei pidä lamaantua vaikka jotkut sekapiiiset selittävät väärin tiedettä todLstaakseen että lajin säilytys on luonnollisia vaistoja va:staan. Tiede, päinvastoin, kertoo meille kuinka meidän esivanhempamme, kun he huomasivat elämän lammikoissa mahdottomaksi, tulivat rannalle -ja oppivat kiipeämään puihin turvallisuuden vuoksi. Tehtävä joka on meidän sukupolvemme edessä on todellakin pienoinen verrattuna tuohon suureen saavutukseen. Väärän tieteen ollessa yhtä vaarallinen kuin panettelu joka on puoleksi totta, on kuitenkin Tiede ja tieteellinen ajattelutapa meidän ainoa toivomme. Mitä paremmin ymmärrämme tätä uutta tietoa peri ytymisestä ja sielutieteestä, sitä suurempi mahdollisuus on nieil panna käytäntöön keksintömme so tien välttämiseksi. Emme paranna itseämme kieltämällä esi-isiämme Olisi naurettavaa olettaa että peri ydymme kyyhkysistä. Mutta yhtä narrimaista toimia kuten o simme sapelihampaisen kissan i raskaasti panssaroidun kyykääTiheeti jälkeläisiä. Polveudumme todusta joka op elämään älynsä avulla, kekseliääm mästä, joustavammasta ja soveltu vammasta lajista. Vaikka onkin totta että vetessämme on riitaisuu den perinnoTlinen tahra, on meil myös pitkä sarja edistyvää itsehillit-semis kykyä. Esi-vanhempamme osasivat hilTitä itsensä ja olivat myös •nerokkaita. He olivat eläimistä ai noat jotka keksivät kielen ja mei ään opiksemme jättivät he histori oita sodistaan, hullutuksistaan ja unelmistaan. Ön totta että he ra kastivat tappölua, mutta he olivat myös "havaintojen tekijöitä. Var liaisimmlssa hjstoriois.sa on muis tiinpan<)ja heidSn tähti tutkimuksistaan. TieStm raikkaus-— tyydyttämätön uteliaisuus — on meidän perintöm me kalleimpien aarteiden joukossa Ja mydemman Vikainen tiede painavasti opettaa ^ t t ä hyvin vähän voi toivoa väin 'kieltämällä pahat vais tot. "Vaistoja ei voi hallita käske mäflä niiden olla hyviä, vaan anta maila hiille niiesvöimaisen tehtävän Tiede ja histffria kuten myös terve järki, toimivat yhdessä. Ei merkitse paljon kuka saa kunnian antaa nrmen kansojen yhteistoiminnalliselle järjestelmälle, ja mikä tuo nimi wn, mutta jos lakkaamme epäil e m ä ^ ja vihaamasta toisiamme tapahtau se silloin kun alamme työskentelemään yhdessä ja jatkuvan yliteistoimmnan avulla yhtei.sen asian vuoksi 'luomme keskinäisen us-kollisunäen toisiamme kohtaan. Mitä tahansa 'lyötöjä tieteen retkeilijät tulevat tekemään, mitä tahansa uTisia nimiä he voivat antaa vanhoine väistöille ja niiden tutuille liinitsemistavoille, näemme selvästi yksistään siitäkin seikasta että olemme tähäpäivänä elossa, että meidän esivanhempiamme hallitsi mahtava raisto — elämisen vaisto. He kestivät monet vaikeudet, voittivat niin monet vaarat, ponnistivat niin uupumatta ylös jyrkännettä. Milloin tahansa joku vanha ajatustapa, joku peritty vaisto tuli elämän tielle, poistivat lae sen. Siispä, tuScssamme vastakkain oman aikamme vaikeuksien ja vaarojen kanssa, miten alhainen käsitys meillä liekin noista karvaisista, likaisista esi-isistämme, voimme saada rohkeutta tiedosta että he voittivat pahemmat vaarat. He löysivät aina älyn jonka avulla ..'jsäiljä olemassa. He osasivat muuttaa luontonsa. Jos rae emme voita nykyisesrä kriisissä, jos häviämme sukupuuttoon taikka vajoamme äärimmäiseen kurjuuteen uuden sodan ruhjomana, osotamme olevamme arvottomia heihin verrattuina. Internationaliitien taisteluista sota-soiialismia vastaan. Suursodan alku yllätti lukemattomat ihmiset «vihollismaissa». Ga-litsia.<; 3a elelivät silloin bolsheviki-toverukset Lenin ja Sinojev voidakseen mahdollisimman hyvin seurata Venäjän köyhälistöliikkeitä ja avustaa Pietarissa julkaistua «Pravdaa». Vaivoin pääsivät pujahtamaan Itu-vallasta puolueettomaan Sveitsiin, josta saivat turvapaikan, kunnes Venäjän suuri vallankumpus kevättalvella v. 1917 heidät kutsui kotimaahan sen köyhälistön h.wäksi käyttämään sitä tietoleiviskäänsä, minkä olivat vankeuden, karkotus-ajan ja maanpaon pitkinä vuosina ahkeralla- tyÖliä koonneet. Heti syksyll^ 1914 alkoivat he Sveitsistä käsin julaista Venäjän sos.-dem. puolueen Keskuskomitean lehteä «Sotsialdemokrat»; julkaisi-vatpa myös aikakauskirjavihkon «Komraunist» ja pari kirjaa «Koko-elmistöa ». Näistä julkaisemistaan attikkeleista, koottiin v. I91S' va-likoima, joka käsitti ' pViftlen kuu-dettasataa suurikokoista sivua. Kirjan kustansi Pietarin Työväen ja Sotilaiden Neuvosto. Kun nämä artikkelit käsittelivät kansainvälisen työväenliikkeen kriitillisintä. aikaa —• aikaa, joka meille suomalaisille jäi verrattain tuntemattomaksi — piisi Suomen työväelle tärkeätä niihin tutustua. Tulemme julkaisemaan eräitä niistä. «V'as t e n ^ v i r t a a » — tuon nimen on kokoelma saanut, sen ensi artikkelista, jonka tov. Sinovjev on kirjoittanut marrask. 1 p:nä 1914. Siinä todetaan, että ajankohta on kuulumattoman vaikea, koko Inter-natsionalelle erittäin raskas — ovathan kortin varassa kansainvä- «LENAN KULTAKAIVOSTRUS-TIN » TOIMIVALLAN LAA-JENTAMINEN/ Moskova. — Arvostellessaan Venäjän kultakaivosteoUisuuden nykyistä tilaa seikkaperäi-sesti, tulee «Ekonomitseskaja Shisnj» siihen lopputulokseen, että Lenan kullan-huuhtomatrustin toiminta ehdottomasti on saatettava voimaperäisem- _ _ maksi, luovuttamalla sille kaikKi kasti .rannalta että olemme ajeleh-'OTääräämisvalta» kuHakaivosteoUi timaSM samaan «Juntasn, «amalje teen nähden. lisen työväenliikkeen vuosikymmenien taisteluilla ja työllä kootut aineelliset ja aatteelliset arvot. Ei siinä kyllin, että miljoonat työläiset on pakotettu teurastamaan toiseen kansaan kuuluvia tovereitaan, vaan pyritääa myös moraalisestikin myrkyttämään koko sosif^stista liikettä. Sen keskuudessa hiipii van-rallinen tauti — kiihkoisänmaalli-suus (shovinismi). Porvaristolla on syytä riemuita, sanotaan kirjoituksessa, ^ ä sota on aikaansaanut suuren aatteellinen sekaannuksen useimpain Europan sosialistipuolueiden k e s k u u dessa. Kun Kautskykin asettuu puoltamaan sosialistista» isänmaallisuutta, kun Jules Guesde istuu Ranskan ministeristössä Millerandin rinnalla, .a kun G. Plehanov vetoaa Venäjän casakoiden ja Nikolai Romanovin «kulttuuriin» Saksan militarismia vastaan, silloin täytyy todellistsa sosialistien nostaa äänensä vasta-auseeseen. «Me emme .salaa itseltämme dihkoLsänmaallinen virtaus on nyt lyvin voimakas. Tartunta on levin nyt hirveästi. Mutta se ei vapauta meitä velvollisuudesta, vaan päin vastfliin tiukasti käskee — souta maan vasten virtaav Olkoortpa, että ehtemme ovat Venäjällä tukahute-tut, olkoonpa, että joka päivä tuo tietoja sosialisteista, jotka ovat joutuneet tartunnan uhreiksi. — Meitä on nyt vähän. Mutta jo ensimäiset tiedot Venäjältä osottavat, että maamftie tietoiset proletaarit ovat valmiit täyttämään velvolli.suuensa loppuun asti. Ja täysin luottaen sosialismin tulevaan vapautumiseen shovinismin kahleista me kutsumme lyömään kätensä yhteen kaikkia niitä, jotka näinä aikoina ovat pysyneet uskollisina sosialismin lipulle. .Shovinismi paisuu tuhoa tuottavasti. Mutta, me — me nostamme päinvastoin virtauksen — va.sten virtaa. Ja niin lähti tuo pieni maan-pakoIaLs. sakki soutamaan vasten virtaa aikana, jolloin ei Karl Liebk-nechtkään vielä ollut julkisesti äänestänyt sotavaroja vastaan. Vasta Zimmervaldi3.sa (syksyllä 1915) saivat kokoon eri maiden internat-sionalisteissa ensimäinen ydinjoukon; samalla loivat «Zimmervald-vasemmiston ». Ja vaikka he siellä olivatkin vaan maanpakolaisia, emi-granttisakki, joka ei näyttänyt edustavan njitään suuria joukkoja, voi tov. Sinovjev kirjan esipuheeg.sa todeta, että heillä jo silloin oli takanaan Venäjän köyhälistön laajoja piirejä ja että he »illoin osottivat tien, jota sitten lähtivät kulkemaan Venäjän tietoisten työläisten parhaat joukot. Täjnän lauseista- oli kuvastanut seuraava henki: nämä kumousmiehet kyllä osaavat istua vankiloissa, asua karkoitu.spaikoilla, mutta että näiden «utopistien» ja «haaveilijain» takana olisi työväen laajoja joukkoja, sitäpä en minä, vanha halli, u.-;ko. —- .Mutia saipa tuo opportunismin vanha edustaja ennen kuolemaansa nähdä miljoonain työläisten omanaan tervehtivän noiden «haaveilijain» lippua. Alus.sa olivat bolshevikjt kylläkin yksin. Venäläisten maanpakolaisten joukossa synnytti sota uusia ryhmityksiä. Plehanov asettui äärimmäisten maanpuoltajain (oboront-sien) kannalle. Kun siitä tuli ensi tieto, ei sitä u.skottu bolshevikki-sakissakaan. Mutta sitten kävi selväksi, että Venäjän marxilaisuuden alkaja oli sosialismilta mennyt mies. Jo tuli uusia jobin posteja: Guesde, Ranskan marxilaisuuden vuosikymmeninen edustaja. Ja sitten — Kautsky, jonka v. 1910 ilmestynyttä «Tie valtaan»-kirjaa Sinovjev nimittää «vanhan» Kautskyn joutsenlauluksi. Sen jälkeen tämä Toisen In-ternatsionaalen terävä teoreetikko, pyrkimyksessä pysyä puolueen «keskustassa », osoitti yhä selv(yiip>ä so-vittelukannan oireita, kuten ilmeni hänen väittelystään puolueen vasemmiston (Rosa Luxemburgin y. m.) kanssa. Mutta alkoivatpa internationalistitkin osottaa elonmerkkejä eri maissa. Leninin ja Sinovjevin kirjasta «Sosialismi ja sota» (ihnesty-- nyt suomeksi) levitettiin salaa Saksassa. Y h d e s s ä hollantilaisten (Henriette Roland-Holst), puolalaisten ja sveitsiläisten tovereitten kanssa julkaisivat Zurichistä kusin joitakin numeroita «Airutta» (Vor bate). Lentolehtisiä levitettiin eri maihin. Jo liike alkoi herättää huo miota sosiali-patriootti- ja imperia listipiireissä. Niiden lehdet haistoi vat «vaarallisia oireita». Ranskan sosiaiistisovittelijain lehden L'Hu-maniten kirjeenvaihtaja Grumbach alkoi kiivaan taistelunsa intcrnatsio nalisleja vastaan. Mutta jo Ziramer-valdissa yhtyivät sen vasemmistoon rumanialoinen tov, Rakovski (nyt Neuvosto-Ukrainan esimies, sitten hollantilainen Roiand-Holst, italialainen Serrati — epäröiden ruotsalaiset nuorisoliittolaiset, saksalaisista yksi, j,n.e. Menshevjkit Axel-rod, Martov y.m. — Zimmervaldiin kuuluen — koettivat parjata tätä vasemmistoa. Sen tunnussanan: mailmansota on muutettava kansa laissodaksi! epäilytti m.m. Robert Grimmiä —. josta sitten tuli I. S. K.-n (Kansainvälisen Sosialistisen KomJsionin) toimitsija, nyt opportunisti. Jo Zimmervaldissa esitettiin JtCarf Liebknechtin kirje, jossa julistettiin: «ei kansalaisrauhaa, vaan kan.salaissota — se on tunnussanamme! » Venäjältä tuli aluksi synkkiä tietoja. Salaisia lehtiä voitiin julaista vain mitä suurimmin vaikeuk.sin, kirjelaput sieltä tarvitsivat kuukausia kulkeutuakscen Sveitsiin ja vas ta v:n 1915 lopulla kävi .selväksi, että tsarismin tappioiden jälkeen seuraa kumouksellisen tilanteen kypsyminen. Silloin, lokak, 13 p., julkaisivat bolshevikit eräitä «teesejä » — väitelmiä, joissa arvioivat köyhälistön tehtäviä siinä vallankumouksessa,/ M.m, järkeiltiin jo siitä, voitaisiinko esim. Venäjällä, jos kumouksellinen köyhälistö pää-sisi valtaan, käydä vallankumouksellista rfotaa tsarismin perinnöillä (yleinen rappio kulkulaitosten, tuotannon y.m. aloilla). Juuri kun nuo senaikaiset artikkelit julaistaan (maalisk, 1918) on puolueessa vakavaa väittelyä — tällä kertaa ei vain teoreettista -— cumouksellisesta .sodasta, Brestin rauhan yhteydessä. Taas ovat vakavat hetket käsissä. Yhä vuotaa köyhälistön veri länsirintamalla y. m. Hellittämättä jatkavat suurros-vot sotaa. Ja oikeisto.so8ialistien petturuus työväenasiaa kohtaan jatkuu. Mutta toi.selta puolen kehittyvät myös kansainvälisen vallankumouksen mahdollisuudet. Vain Karl Liebknechtin, Mr. Leanin y.m. tietä kulkien seurataan sosialismin lippua. «Mitä pimeämpi yö, sitä kirkkaammin loistavat tähdet». Mitä syvempi hallitussosialistien petollisuus, sitä selkeämpänä loistaa rohkeitten esitaistelijain esimerkki ja miljoonat proletaarit seuraavat sitä. Vasten virtaa! — vasten so-vittelupolitiikan virtaa yhä vain. kivat kanssamme yhteen tahtii Yhä huudamme: «ystävät,- soutak vasten virtaa!» ja olemme vaku tetut, että kansainvälisen valla kumouksen toteutuminen ei ( vuorten takana. Johan 1905—06 vallankumous herätti ^astakaik eri maissa (Turkki, Persia, Itäv lan kansanliikkeet). Mutta sill ncn kumouksemme oli lasten le kiä nykyiseen verraten. Eikä ( sitä voimaa, joka sen tuhota voi «Suomen sosialistien vallankumo joka on leimahtanut meidän Ii keemme heijastuksena, on epääm töjiiänä enteenä siitä, mitä huomi •na tai ylihuomenna on ilment muissa • maissa. Vaikkapa Sakf imperialismi huomenna onnistu kin masentamaan sosialistisen Si men, niin ylihuomenna täytyy f itsensä kukistua.» «Tuli mitä tuli, vielä sitä, j tetään pyhäpäivää meidänkin dullamme,» Niin lopettaa 'G. Sinovjev ar kelikokoelman esipuheen, mas kuun 28 p. 1918 päivätyn. Sen jälkeiset tapahtumat: £ san ja Itävallan romahdus, vai) kumoukset siellä ja Balkanilla, karin neuvostovalta, vallankumc sellisen luokkataistelun kehitys maissa. Venäjän kansalais- ja lankumoussodat sekä ennen kail Kommunistisen Internationalen rustaminen ovat todistuksena t kuinka oikeassa bolshevikit ovat leet. Yhä edelleen on tosi interna nalistien tunnuslauseena: \i virtaa! Mutta yhä selvemmin ton toivein. Kos Myrskyssä. On yö. Ihmiset nukkuvat, ta ulkona puhaltaa myrskytuul kiitää yli avaruuden, ravisi kaikkia, mitä sen tielle sattuu. vapi.sevat ja huojuvat todistaet tä myrsky on päässyt irti hu temmellykseen, tahtoen nujertt lensa heikommat, tielle sat esineet. Myrskytuuli puhaltaa hurjar misen sielussakin. Vihurina s< tää edelleen nostattaen lakka laineita, jotka vuoroin nousev laskevat. Sekin tahtoisi run repiä ja reutoa mailman peri sia. Mutta hyökyaallot, jotka ceina vyöryvät, ne törmäävät ta toisensa perästä kivikkoon, ten kallioita ja mustuvat c yksilölliseen heikkouteensa. Salakarit kohdattuaan nouse si myrsky, joka mylvii j a myi entistä raivoisampana kohti ränpäätä. Koston siivekkäät gettäret asettuvat varjona yli sen sielun ja ulvahtaen hän taa: «Nyt koston säilä temm ja sitten vasten sortajaa». Js hän delleen ryntää päin pit kostaakseen mailmalle väär} sorron ja valheen ja kaiken mitä hänen ja osatoveriensa on tullut. Koston hengettäret eivät h( sikään jätä häntä rauhaan, nostattavat uuden suuttum myrskyn hänen sielussaan, katsellessaan mailmaa ja sen noa; sen typeryyttä, voimatto ta ja saamattomuutta, sitä va vaa sorron yötä, jossa ihminen nukkuu tuhatvuotista unta, mättä ympärilleen, mistä paha tuu, missä on syy hänen km epätoivoiseen asemaansa. Suuttumuksen myrskyn myi essä ihmissielussa ja voimaki tunteiden valtaamana hän ti työhönsä ja huutaa mailmalle: sokaa, ^veljet ympärillenne! I kaa sitä valtaa, joka teitä hali Ottakaa suurennuslasi eteenm lette sitä muuten näe. Kat itseänne peilistä. Verratkaa ja tailkaa omaa itseänne niihin noihin, joita kapitalisteiksi 1 taan, Huolimatteko eroa? Jj tekö te ole myös ihmisiä, 1 arvon luojia? — Sorron j a vs den ikeen alle ette ole luotu lemaan, ette kärsimään. Siis kaa! Päästäkää irti myrskj Antskaa.sen vapaasti puhalta Vaaranalainen on asema Pietaris- ^.^^^ mädän yhteiskunnan. 1 sa, joka yhä on kumoul:.-.en pää- j^^n-g^ -^^ hävittäkää sen peri kaupunki, kirjoittaa .Sinovjev edel- ^^t; ,ja luokaa tilalle uUsi,:. aikKi Siitä, miten heitä ensin kohdel- leen siinä esipuheensa v. 1918. Mut- jj^^.^ yhteiskunta!» i:;uu-'tiin, on kuvaavaa käyntinsä Wie- ta nyt tiedämme, että lukematto-;' 'nis.sä, ukko Viktor Adlerin puheilla, main köyhäli-stöläisten .s.vdämet syk-j OOrrjjia nheinii L
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, December 19, 1922 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1922-12-19 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus221219 |
Description
Title | 1922-12-19-09 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
u
No. 146. - 19122 Tiistaina, jouluk. 19 p. — Tuesday, Dee. 19. VI Vuosikerta - Voi. ^
ja sotaMiis-tukset
lellamme hävetä civanhempiemnie! tätä toista keinoa ovat eläneet kau-puolesta.
Voimme olla heille kii-i emmin kuin ne jotka valmistivat
tollisia siitä, että ovat voittaneet {enempi sotatarpeita. Jotkut hyön-karille,
ja kaikki tiedämme että mikä
oli vain hävitystä muutama vuosi
litten uhkaa perikadolla muutama
vanhojen aik^k-n raaoissa ja run-! teiset ovat osottautuneet taitavani- vuosi tästä eteenpäin.
televissa taisteluissa, mutta on ko-1 maksi keskinäisen avun järjestämi-konaan
lohduttavaa tietää, että he sessä kuin me jotka kuulumme kor-ovat
kunnollisesti haudoissaan eivätkä
siis voi pistäytyä meille iltapäiväkahville.
Mutta vaikka he ovat; ajoilla on yhtet^nlittyminen ollut
kuolleetkin, huomauttaa pessimisti,} suurena tekijänä kehityksessämme
— vaistojemme kehityksessä. Kun
keampaan rotuun, mutta meidfänkin
perhehistoriamniev^a i k u i s i m millä
Kirj. Arthur Bullard
Suom. A. i . K.
U?ein kuulee henkilöiden, jotka
väittävät olevansa Icykeneviä puhumaan
vaistojen puolesta, ilkkuvan, "^f^^^ verensä virtaa meidän suo-sotatarpeiden
rajoitusta kannatta-1 ! ^^^i^^^n vanhat ja epäsiis- meidän esi-isäm-me tulivat alas puiville
esityksille. He sanovat suurel-i"'^^ 'äP^"sa vielä elävät vaistoina I den latvoista ja alkoivat kävelemään
la varmuudella että kaikki sellaiset
toivot ovat harhakuvia, että ne ovat
«vastoin inhimillistä luontoa,» että
me potFeudumme tappelevasta suvusta.
Meidän esi-isämme, niin he
väittäTät, säilyivät olemassaolon
taistelussa sen vuoksi että he söivät
toisia, sen sijaan että olisivat
tulleet 'itse syödyiksi, ja että me
olemme tämän tappeluhalpn perinnön
orjia. Tulevaisuus heidän käsityksensä
mukaan kuuluu sille kan
sakunnalle joka keksii kuolettavim-piat
aseet.
lilissä määrässä on tämä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1922-12-19-09