Vapaus, December 19, 1922

              Sivu TllstaJEaa, joulua, 19 p, ~ Taesday» Dee. 10.
VAPAUS
Caasdan suomalaisen työväestön äänenkannattaja, ilmes-tyy
Sttibnryssa, fint, joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PURO.
Vastaava toimittaja.
V A P A U S
(Liberty)
The only organ of Finnish Worker8 ip Canada. Pub-ifibed
in Sudbury. Ont., every Toesday, Tfaursday and
Bftturday. , .
Advertising rates 40c per col, inch. Minimum charge
Sor single insertion 75c. Discount on standing advertls»
©ent. The Vapaus is the best advertising medium among
Hie Finnish People in Canada.
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
@l.EO ja yksi kk. 75c.
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk, $5.50, puoli vk.
$iM ja kolme kk. $1.75.
Tilauksia, Joita ei seuraa raha, ei tulla lähetlämään,
gfsitsi asiamiesten joillg on takagkset.
Ilmotushinta kerran julaistuista ilmotuksista 40c.
Jialstatuumalta. Suurista ilmotuksista sekä ilmotuksista,
öiden tekstiä ei joka kerta muuteta annetaan tuntuva
alennus. Kuoloilmotukset $2.00 kerta j ^ 50c. lisää
Jokaiselta muistovärsyltä; nimenmuutosilmotukset 50c.
Berta, $1.00 kolmekertaa; avioeroilmotukset $2.00 kerta,
P-OO kaksikertaa; syntymäilmotukset $1.00 kerta; ha-lataantieto-
ja osoteilmotukset 50c. Ikerta, $1.00 kolme­kertaa.
— Tilapäisilmotuksista pitää raha seurata mu-icana.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
tome St,, Puhelin 1038. Postiosote:
Box 69, Sudbury, Ont. ' • — •' —
Beglstered at the Post Office Department, Ottawa, as
second class matter. r
vänä vieHää. niin viettäkäämme sitä juuri aivan päin­vastaisessa
tarkoituksessa kuin porvaristo. Kun ni­mittäin
porvaristo kirkkonsa, kirjallisuutensa, sano-malehtiensä,
puhujiensa ja kaikkien laitostensa kaut­ta
pyrkii käyttämään tuota vuosisatain juhlatunnel­maa
erikoisesti kylvääkseen herkkiin kansanlasten
mieliin entistä lujempaan uskonnollisia valeita, teh­käämme
me tietoiset työläiset järjestojemme, ° niiden
laitosten, kirjallisuuden, sanomalehtien ja ^uhujaim-me
kautta kaikkemme, repiäkserame hajalle porva^
riston pimitys ja luodaksemme tilalle tietoisuuden kir­kasta
valoa.
Tiistain lehteen aijotut ilmotukset pitää, olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3.
Joulu
Vanhat, vuosisataiset kristinuskon juurruttamat
traditsionit ovat yhä vieläkin niin voimakkaat, että
olemme pakoitetut näin työväenlehden joulunumeros-eakin
niistä erikoisesti kirjoittamaan. ,
Koko kristitty mailma ja sen mukana, voipa sanoa
suurin osa maailmaa, juhlii joulua «vapahtajansa»,
Jeesuksen Kristuksen, syntymäjuhlana, ollen tämä
kristittyjen suurin juhla. Ja kristinuskon henkistä
holhousta tässä suhteessa kunnioittaa koko porvaril­linen
mailma, sillä pe tarvitsee uskontoa, tarvitsee
kirkon apua pitääkseen suuria kansajoukkoja pimey­den
ja tietämättömyyden kahleissa, jotta niitä voi­taisiin
paremmin vallita ja hallita. Laajat, tavatto­man
suuret kansajoukot omaavat vielä tänä päivänä
kristinuskon opetukset ja sen antaman mailmankat-fiornuksen
epäilemättä kaikella vilpittömyydellä, vie;
läpä syvällä hartaudella, jdhtuen siitä puutteellisesta
valistuksfesta minkä porvarillinen yhteiskunta heille
näissä asioissa antaa. Porvaristoluokan suurelle osal­le
sitävastoin on kristinusko osittain muotoasia, mut­ta
ennen kaikkea etukysyniys. - Uskonnollisten oppi­en
avulla, kristinuskon helvetin pelotuksella ja tai­vaan
autuuden lupauksilla voidaan helposti pitää kan­san
alemmat kerrokset nöyränä, alistuvana riistolle,
! sorrolle ja orjuutukselle alttiina joukkona, sillä opet-taahan
kristinusko, että vallassaolevia vastaan kapi-
, noiminen on synti, rikkauksien haluaminen niinikään,
jotka kai'kki synnit- isä jumala kiivaudessaan rankai­see,
panemana helvettiin synnintekijät. Rikkaille
sitävastoin kristinusko antaa oikeuden rikkaubiipsa,
.opettae|i, että «jumala on kullekin säätänyt osansa».
Näiii ollen on kristinusko rikkaille ja vallassaolijoil-
!e kaikin puolin edullinen ase.
Joulujuhlaakin pitää porvarillinen yhteiskunta
juhlana, jolloin juurrutetaan entistä syvemmälle kris-tlnudcon
nyt jo suuresti horjuvia oppeja- Mutta
myöskin siksi, että se ösottautuu otolliseksi markki-naajnksi,
jolloin köyhänkin kansan ostohimoa voi­daan
kiihoittaa, jouluvarustelujen, joululahjojen ja
kaiken sellaisen nimissä.
Suomalainen työväestö, joka on suuressa määrin
vapautunut kaikenlaisesta uskonnollisesta humpuukis
Sa, ilmeisesti on monta kertaa taipuvainen unohta­maan,
kuinka tavattoman syvälle juurtunut uskonto
•tämänkin maan työväestön keskuudessa on. Mutta
•eipä itse neikään työläiset jotka jo antavat palttua
•porvarimailman Uskonnolliselle petokselle ja humpuu
kille, ole vapautuneet vanhoista joulujuhlatraditsio-neista.
Vuosisatain juurruttamat tavat ovat niin sy­välle
tunkeutuneet.
Materialistinen historiankäsitys, joka perustuu tie­teellisiin
tosiasioihin ja sen mukaisen ajattelun ke­hittämään
mailmankatsomukseen, kumoo kaikki us­konnolliset
ja puoluskonnolliset tarut jonkun merk-fciihmisen
(jumalan pojan) Jeesuksen Kristuksen syn
tymisestä. Niimpä, sikäli kuin todellista Juudan kan­san
historiaa tutkitaan niiltä ajoilta, ei tässä histori­assa
tunneta sellaisen miehen syntymää- enempi kuin
eläraisvaiheitakaan- Joten (kaikki tämä on Raama­tun
kirjoitlajain silkkaa keksintöä alusta loppuun
saakka. ,
Käsittäen kristinuskon tavattoman suuren merki­tyksen
ja mitenkä -porvaristo uskonnon avulfa pitää
työväenluokkaa pimeydessä, orjuuttaa ja riistää sitä
kirkon ja kaikkien uskonnollisten pimittäjäin avusta­mana,
on vallankumouksellisen työväenliikkeen yhte;
nä täffkeimpänä tehtävänä vieläkin kitkeä työläisistä
pois sitä turmiollista oppia, mitä kirkko ja uskonnol­liset
laitokset yleensä kansan syviin riveihin pyrkivät
istuttamaan ja niiden keskuudessa ylläpitämään. Par­hain
toimenpide tässä suhteessa on tietoisuuden le-vittämmen.
Tietoisuus mailmankaikkeuden synnyn ja
sen jatkuvan kehjtyksen laeista, kuin myöskin tietoi­suus
taloudellisen ja yhteiskunnallisen elämän laeista
j a laitoksista. Tämä tietoisuus ainoastaan kykenee
pois kitkemään, leveistä kansanjoukoista uskonnolli­sen
pimityksen harhakuvat. Ja vasta niistä täysin
vapauduttuaan työläisistä tulee luotettavia, hoiijumat-tomia
oman luokkansa vapauden puolesta taistelijoita.
Jo9 siis joulua täytyy vanhojen tapalakien mu­kaan
järjestyneiden työläistenkin erikoisena juhlapa!-
Valon aika koittaa kerran
Joiun aattopäivinä päättyy vuoden pimein aika.
Päivät alkavat vähitellen pidetä ja uusi valoisampi
vuodenaika koittaa jälleen. Tästä johtuneena ovatkin
esi-isämme, ennenkuin kristinusko on ehtinyt heidän
luonnollisia vaistojaan ja tapojaan turmella, viettä­neet
kristittyjen joulujuhlan siasta valon juhlaa. He
ovat iloinneet ja riemuinneet kaikella luonnon kanso­jen
pilaantumattomalla ilolla valon ajan jälleen koit­tamisesta.
Ja ompa hyvinkin ilmeistä ja luonnollista, että
historia tulee tässä suhteessa kertaamaan itsensä, niin
,että joulujuhlaa tullaan viettämään, niin pian kuin ih-
(miskunta vapautuu kristinuskon juurruttamasta tai­kauskosta
ja turmeluksesta, taas jälleen valon juh­lana,
,
Voisivatpa jo nyt viettää joulua valon juhlana ne,
jotka ovat^ vapaita uskonnollisesta pimeydestä ja ta-palaeista-
Mutta kaikessa tapauksessa juhlailo ei voi
olla täydellistä niin kauan kuin yhteiskunnallinen pi­meys
levittää yhä synkän, raskaan vaippansa ihmis­kunnan
suuren enemmistön ylitse. Kapitalistisen
järjestelmän pimeydenj sorron ja orjuutuksen alainen
ihmiskunta "ei voi juhlia. Sitä painaa liian raskaasti
vuosisatainen orjantaakka. Se ei kykene näkemään
lähestyvää valoa. Se ei kykene saamaan juhlatunne!
maa.
Vasta kun yhteiskunnallinen pimeys ja kapita
listisen' järjestelmän nostattama myrkyllinen usva on
poistunut, koittaa todellinen valon aika. Ja vasta sil
oin voidaan ja suurilla kansajoukoilla on todellinen
syy juhlia valon juhlaa, valon ajan koittoa.
Ja tämä valon aika koittaa kerran. Vanhan jär
jestelmän seinämien halkeilemisien lomista jo tuikkii
valoa sieltä ja täältä. Ja tämä valo, vaikkakin ensin
vuosisatoja pimeydessä eläville orjille häikäisevää,
on kuitenkin rohkaisevaa, elähyttävää ja innostavaa
Sen kerran htromattuaan, siitä nautittuaan, he halua
vat tätä valoa enempi ja enempi. Saadakseen sitä,
tulevat he kerran murtamaan .kapitalistisen järjestel
män y)iä lahommaksi käyvät, alidistavat ja valoa eh­käisevät
seinämät kokonaan murskaksi.
Silloin koittaa myöskin yhteiskunnallisen valon
aika. Päättyy vuosituhansia' kestävä pimeys. Ja tä
mä valo tuo muassaan vapauden. Silloin juhlitaan
valon aikaa, mikä ei tule enään milloinkaan päätty
mään.
Joulu ja porvarillinen armeliaisuus
Miljoonat kurjuuteen, nälkään ja nääntymykseen
syössyt riistäjäluokka tahtoo joulun aikana käydä
hyvästä kristitystä- Siksi sen kaikennimiset «armeli-aisuus
»i-yhdistykset keräävät köylhille, yhtei^nnan
osattomille joululahjoja. Ja kilvan Vientävät herrat
riistäjät heittämään muutaman penningin riistämi-ensä
kurjimusten vatsan täyttämiseksi jouluaterialla.
Laitakaupungin likapesissä, kurjalistohÖkkeleissä ym­päri
vuotta nääntyville jaetaan lierrain joulualmuja.
Porvarilehdet puhuvat ylistelövästi «jalomielisistä»
lahjoittajista, jotka «eivät unohda köyl^iä», vaikka
ovatkin rikkaita ja ylhäisiä,.
Koko manööveri pannaankin toimeen, ei porvarien
ibmisystävyydestä, sitä ei heillä ole, ehkä muutamia
poikkeuksia lukuunottamatta, vaan yläluokan ylistä­miseksi
ja ajattelukyvyttömien työläismassojen pettä­miseksi
ja pimittämiseksi. Ja kieltämättä työväenluo­kan
heräämättömissä ja alhaisimmalla kehitysasteel­la
olevissa joukoissa on vielä suuret joukot, joiden
mahdollisesti heräävä tyytymättömyys voidaan eh­käistä
puhkeamasta pitkiksi aikoja yhdellä ainoalla
almulla. Ja tähän juuri tähtää porvarien joulualmut
ja niiden yhteydessä harjoitettava viekas propagan­da.
Totta puhuen ajattelin aina en­nen
Suomen työväenluokan kohta­lonvuotta,
että liikaa tässä tulee pu­huneeksi:
ei ole omistava luokka
niin raaka ja törkeä kuin mitä olem­me
tulleet liikainnossa sanoneeksi.
Välistä kyllä sattui yhtä ja tpis^, jo­ka
oli omiaan osoittamaan, että se oli
rappeutumiskaudessaan ja sen takia
valmis mihin ikänä hyvänsä. Mut­ta
sittenkin: eikö joka tapauksessa
ollut kysymys yksityisistä iljniöis-tä,
joista ei voinut saattaa edes vas­taukseen
koko luo'kkaa? Vaikea oli
sulattaa sellaistakin, että työtäteke­vän
kansan annettiin nähdä niin
kauheata nälkää, kun kuitenkin ei
ollut sellaista elintarvepuutetta
kuin väitettiin. Kun niitä elintar­peita,
viljaa, voita ja juustoa ilmes­tyi
heti 'kohta sen jälkeen, kun työ­läiset
oli nujerrettu niin ylÖttSmäs-ti.
Valkoisen armeijan muonitus
ei kohdannut mitään vaikeuksia,
mutta vain muutamia viikkoja sit­ten
ei työnarmeijalla ollut tuskin
mitään suuhun pantavaa. Ja i l -
mestyihän niitä ravintoaineita aikai­semminkin
milloin vain rohjettiin
kätkäjö pöyhiä, Loimaalta niitä läh­ti
kymmenin ja sadoin kuormin liik­keelle
Turkua kohti heti kohta, kun
viljanhautojat — tosin kyllä lait-tomakti
— pakotettiin maksua vas­taan
luovuttamaan viljansa 'näl­käisten
käytettäväksi. Eikä se As-trömin
valjastehtaalläkaan tehty
löytö ollut kauneudella pilattu: usei­ta
satoja säkkejä jauhoja piilossa
kaikkein pahimman elintarvepulan
aikana. Tosin tehtaan omistajalla
— tai omistaljilla —- oli hänen kan­naltaan
varsin tyydyttävä selitys:
jauhot tarvittiin liisteriksi ja liis­teri
>«ryssäläisiins> satulatilauisiin.
Mutta tällainen selitys oli kovin on­tuva
taholta, niissä -tryssänviha»
oli paraikaa kiehumapisteessään ja
mistä tuli valkokaartilaisliikkeen. tu­kipylväitä
ilman* että valkoinen jal­ka
yhtään takertui ryssänliisteriin.
Vaikka eiväthän ne jalat silloin ta­kertuneet
mihinkään, olipa niiden
lehden lakkautusta? Seikka on toi."*-
arvoinen, 'kysymys on vain lyöläi-flistä,
ja ettei ne ole paljonka.-jn
väärtejä, siitä saa selvän aukaise­malla
minkä tahansa valkoisen san-kariromaanin'
taikka runokirjan,
jonka tekijän avut on palkittu ylei­sistä
varoista.
Mutta kun sivistyttamistoiminta, j
suurpiirteinen, "kansan parhaiden
johtama kulttuuriliike lainaa muo­tonsa
juoppohullulta, joka pikkuäi-jien
kanssa taistellessaan särkee
huonekalut, pirstoo ikkunat ja tal­laa
iodin kaunistukset ja!kain.sa
alle, ryhtyy toisin sanoen tolkutto-l
maan- hävitystyöhön raastaa ja
tahrii, niin ei voi olla muuta kuin
ymmällään. Ja sitä enemmän ym­mällään,
ki^n on "kysymys voitetun
omistain pikku> arvojen tuhoamises
ta ja raiskaamisesta.
'Näin omin silmin valkaisun jäl­jet
«Kansan Tahdon» huonevstois-sa.
Jos sinne olisi taistelun mels­keessä
viskattu pommi, niin ei JB
olisi saanut aikaan tällaista tuhoa.
Se olisi vain rikkonut koneita ja.
huonekaluja, mutta se ei olisi otta­nut
"kelloa seinältä ja tarkoitukselli­sesti
iskenyt sitä säpäleiksi, ei
konttoorikirjoja kaapeista jä hyl­lyiltä
ja valellut niitä sivu sivulta
musteella, ei lyönyt ovia sisään ei­kä
kumonnut joka ainoata kirja-sinkehikköä
sulilleen, sillä pahante­kijän
pommi hutkasee miten sat­tuu,
mutta pahantekijä ihminen —
ihmiseläin, kuten Zola sanoisi —
herkuttelee siivottomuudellaan, hä­vittää
• ylimalkaan ja täydentää sit­ten
työtään syventymällä erikois-kohtiin.
Ja se mitä siellä konttori-ja
painohuoneissa lisin, se oli jota­kin
siivotonta, jotakin, joka tempasi
jalat kulttuuritekijäin alta ja istutti
heidät omaan soastuflcseensa. Täl­laista
raakuutta ei voi verrata mi­hinkään,
korkeintaan jakavat sen
ne, jotka tulivat jälkeenpäin ja
rosvosivat ruumiilta nimen. Ja kui­tenkin
kaikitenkin: sankarit", jotka
tässä olivat ansai,t;semassa mitalia
Canada
'doUaris
LÄHETYSKUSTANNUKSET»
LÄHETYSKULUT: 40c lähetyksistä alle $30; 50c lähetyks, 530
40; 60c lähetyks. $40—$60; 75c lähet, $60—5100. Yli a
dan dollarin 25c sadalta dollarilta lisää Sähkösa;
lähetyksille $3.50 lisämaksu. Domi
mJAlT"" "»»^^älityksiä vastaan A. T. Hill. 957 Bro.
Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne.
Tiedustelkaa hintoja y. m.
Suurimpien valtamerilinjojen valtuutettu asiamies.
BOX 69. SUDBURY. ON
Pilettilittke tehtävä J , V. Kannaoton nimessä.
alle kasaantunut tahraa sitten mitä. taikka valkoista ruusua, eivät tie-
— Materialistinen monismi ei ole «ateismia».
Ateismi on yksinomaan luokkavallan tuote ja häviää
porvarillisen kulttuurin mukana. Ateismi on yksin­kertaisesti
henkinen anarkiaj teollisen ja poliittisen
anaikian heijastus henkimailmassa. Se on pelkkä yli­luonnollisen
jumalan kieltäminen, ilman rakentavien
kehityspyrkimysten käsittämistä ja sen historiallinen
paikka on mumaisjätteitten museossa, jossa kristilli­nen
teologiakin tulee aikanaan löytäämään hiljaisen
leposijan. Se seikka ettei materialistisella monis­milla
ole jumalaa, ei tee sitä yhdenmukaiseksi ateis­min
kanssa, enempi kuin kristinuskoa tekee yhtäläi­seksi
pakanuuden kanssa se seikka, että edellinen us­koo
yliluonnolliseen jumalaan. Ainoastaan tietämä"
tön ihminen voi syrjäyttää materialistisen monismin
kopealla ja kieltävällä <ateismi»-termillä. — L^wis.
— Ihminen menettää uskonnossa oman luonteen­sa,
riistää miehuudeltaan itsensä. Kun sitten uskon­to
menettää historiallisen kehityksen kautta valtansa
ihmisj arkeen nähden, tulee ihminen huomaamaan heik-outensa
ja avuttomuutensa. Tällöin hänellä ei ole
muuta pelastusta — jos hän haluaa jälleen saavut­taa
midhuutensa — kuin jättää kaikki uskonnolliset
aatteet |a palata vilpittömästi — ei «jumalan», vaan
itsensä luo. — Marx.
hyvänsä. Muistan esim. elävästi
suomalais-venäläisen vänrikin, taik­ka
luutnanttiko lie ollut, joka harva
se päivä pistäytyi toimitukseen pul­lo
omatekoista toisessa, marxilainen
käsfkrja toisessa housuntaskussa, ja
järkeili. Oli ankara sosialisti, ja
kun kaupungissa samaan aikaan sat­tui
olemaan poliisimestarin palkka
avoinna, hiin sopi kaikki niin mai­niosti
lomasta lortaan. Työnneu-voston
oli vain toimitettava hänet
tähän toimeen, niin saataisiin ker­rankin
poliisimestari sitä oikeata
sorttia. Hän komennettiin myöhem­min
toiselle paikkakunnalle, mutta
täältältin hän vielä lähetteli kirjei­tä
neuvostolle ja kehditti painosta­maan
häntä kilpailevan, porvarillis­ten
ehdokkaan ohi. Mutta sitten
puhkesi luoktosota, jolloin toinen
argumentti hänen housunsataskus-taan
pian värähti hiiteen, nimittäin
se käsikirja: miehestä tali valko-kaartilaispäällilckö,
Ja pääsi hän tä­tä
tretä ylenemään paljon nopeam­min
kuin mitä Bän koskaan olisi
tehnyt poliisimestarina. Hänen ur
hea luonteensa sai ofkean toimia­an,
ja kun hän vielä muutti ve­näläisen"
ristinimensä suomalaiseksi,
niin ei tietysti mikään estänyt hän­tä
vähin erin tulemasta majuriksi
ja lopuksi erään suuren paikallisen
suojeluskunnan päälliköksi, ja pa­rempaa
ja sopivampaa päällikköä ei
tämä suojeluskunta koskaan olisi
voinut löytää, kuten huomaatte. —
Mutta tämä iaikki kuvaa enem­män
niiden kulttunrin valvojain
yleistä luonnetta, joihin olen ollut
tilaisuudessa tavalla taikka toisella
lähemmin tutustumaan, kuin heidän
raakuuttaan. Kaikkienhan pn her­ra
siunaa valvottava etujaan, ja
kun tämä tapahtua niin, ettei jäl­keen
päin joudu Uiitteriin, niin mi­täs
suomista siinä on., Ja sitä vas-tenhan
omistava luokka iäy tyyrii-tä
kouluja ja sitä varten sillä on
siveysopettajansa, ^& varsin kuulut,
kuten Suomessa, että kaikesta sel­viydytään,
että kaikki voidaan se­littää.
Ja kun neljä-, viisikymmen­tä
sanonjalehteä ja yhtä monta kir­jailijaa
Ija runoilijaa jälkeenpäin
selittää, että kaikki kävi ali right,
niin mitä sanomista siinä — totta­kai
nämä sen paremmin tietävät
kuin työväenlehtien räysääjätoimit-tajat,
jotka ovat puheenpartensa
oppineet siltasaarella ja kuritus­huoneessa!
Mutta ei voida auttaa, että yksi,
ja toinen asia sentään aina on lii­kaa,
selitettiinpä sitä sitten niin
taikka näin. En tahdo ollenkaan
kosketella murhia. Sillä niistä on
niin häilyviä tietoja, toiset sanovat,
ettei sellaisia ole ollenkaan suori­tettu,
toiset taas puhuvat kymme-nistätuhansista.
Ja kun porvarisleh-det,
joissa on valistuneita toimitta­jia,
sanoivat, että <se ja se oli palk­kansa
saanut», niin ei kai miten-kään
voi olla pohc^ murhista, ja
miksi niistä puhumalla aiheuttaa
tenkään olleet ihmistä kummempia:
olivat vain lukeneet mitä valkoiset
mestarikiitjailijat ja porvarislehdet
olivat työläisistä kirjoittaneet, ja
olivat sen takia valmiit suoritta­maan
mitä joku taikka jotkut — ja
näitä ei tarvinnut kaukaa hakea —
yllyttivät heitä tekemään. Toden
totta, ne, jotka heiluttivat mouka­ria
ja pirstoivat koneitia ja kalastoa,
ne eivät tässä olleet syyllisiä, vaan
ne kaulusvallkoiset, jotfka olivat vä­hin
erin sammuttaneet niukan ym­märryksensä
ja ihmisyytensä hauk­kumalla
työläisiäL'raakuudesta, par­jaamalla
nälän ja toivottomuuden
ärsyttämiä ja kyllästyttämiä ihmi­siä
ominaisuudesta, joka oli pär­jääjäin
kaikkein oleellisin sieluii
piirre.
Tietysti olisi hassua väittää, ettei
työväenluokalla- olisi ollut maineen
sa pilaajia siitä huolimatta, että ko
konainen joukko omiatuntoja uuvut-
I ti itsensä freneettisillä varoituksi
laan, ylväät yksilöt, jotka eivät
luokkasodassa mitään muuta teh
neetkään eivät silläkään saaneet
mitään aikaan, joututivatpahan vain
itse sorahautaan taikka' kuritnshuo
neeseen. Mutta on huomattava, että
työväenluokan raakimukset ovat
moneen kertaan saaneet «palUkar
sa», kun taas sivistyneiden huli
kaanit kiire vilkkaa selitettiin kos
kemattomiksi, aivan kun oltaisiin
oltu selvillä siitä, että rangaista
vat teot olisivat saattaneet koko
luokan — joskaan el nyt juuri "ka
ritushuoneeseen, niin ainakin aut­tamattoman
huonoon huutoon. Ja
siksi toiseksi on otettava lukuun
ettei nälkä, turvattomuus ja orja-suhde
suinkaan ole eikä voi olla
mikään hyveenlcoulu, joskin itse ko
ko luokkasota sekä numerollisesti
että tosiasiain valospa kiven ko­vaan
osoitti, ettei työväenluokka
luokkana ollut raain.
Mutta silloin varkain valkoisen
kulon jälkiä «Kansan Tahdossa» sil
mäillessäni — sanon varkain, sillä
ylenpalttinen ritarillisuus oli minut­kin
huiskauttanut painolain ja kaik­kien
lakien ulkopuolelle, kun en us­konut
Kiannon ja muiden väärien
profeettain niin äärettömästi suo­sittelemaan
verisaunäan enkä sillä
kertaa vanhimpana miehenä lehdes­sä
kaukana maailman rajojen ulko­puolella
tarttunut siihen täkyyn —-,
silloin ajattelin, ettei tämä voi olla
miuäan muualla maailmatsa mah­dollista.
Ajattelin, että tällainen voi
käydä laatuun vain maassa, minkä
tkulttuuri» on nuori ja minkä ylei­sen
mielipiteen muokkaajat, kiivai­lijat,
sanomalehtimiehet ym. ovat
omaa kaliiberiaan, verrattomia kus­tannusyhtiöiden
kirjailmoituksissa,
mutta vajavaisuuttaan katoavia
maailman nä<kövinkkelissä. Ajattelin
ettei missään muualla voitaisi suo­rittaa
jotakin näin järjetöntä; vaa­lia
laiden ja hyvien tapojen py­hyyttä
mutta, sitä tehdessä rikkoa
kaikkia lakeja, kaikkia hyviä tapo­ja.
Tästä, viimeisestäkin harhaluu­losta,
On ^kuitenkin ollut hyvää ai­kaa
päästä. Sillä näyttäytyy, että
yläluokan tendenssi on joka maas­sa
sama, ja sitä räikeämmin sil­miinpistävä,
mitä korkeammalla si­vistystasolla
omistavan luokan ak­tiivisin
ryhmä on. Kaikki-kelpaavat
sen välikappaleiksi, kuten Suomes­sa,
missä tsarismin matalamielisim-mistä
nuolijoista tuli valkoisen val­an
äänekkäimmät ja "raivokkaim­mat
kuuluttajat ja tukipylväät, ja
missä tsaarin armosta vapaaherral­liseen
säätyyn «kohonneet» loisto-painokset
tukahuttavat tavallisten
kansalaisten äänen, yhdessä luiku­rien
kanssa, joista, useampi kuin
yksi on veljeillyt santarmien kans­sa
taikka, pannut täytäntöön lakeja
ja asetuksia, joiden alla ei ole oi
lut muuta kuin. Seynin taikka Bob-rikovin
nimikirjoitukset. Juuri ne
vapaudensankarit esim., jotka Hin-denburg
lähetti aviJstamaan Suomen
valkoisia, ja joille tusinakrrjailijoina
kynät Suomessa niin kauniisti' ra­pisivat,
ovat tulleet, oihassa maas­saan
kuuluiksi attentaateistaan ta­savaltalaista,
«laillista» vapautta
vastaan; heidän riveistään on tun­netuimmat
kapinoiden järjestäjät ja
valtiolliset murhamiehet. Ja Italian
porvaristo, suurporvaristo, on pal­kannut
palvelukseensa miehen, jol-e
ei suinkaan lait ja asetukset tee
haittaa, ja joka on ollut
vastakin valmis palvelemaan
jumalaa taikka perkelettä ti
Hänen miehensä ne juuri ov
meiseksi antaneet vakuutuka
tä, ettei sivistyksen hävity;
ole mitään suomalaista erik
tetta, vaan että se on kani
Iistä tavaraa, Turinalainen
lehti juuri ilmoittaa, että si
essaan hävitystyötään Turini
ressa työväentalossa — tais
jälkeen, kuten Oulussakin —
sivat fascistit myös taloon
tun polyklinikin, missä an
maksutonta lääkärinhoitoa tj
yhdistyksen jäsenille! Tämä
jo kaikki porvarillisen raa
ennätykset, jopa kerman Jcil}
nitkin omistavan luokan loi
pylöissä, missä eivät sairaa
läislapset saa edes säitykei
puhumattakaan nyt riittäväs
vinnosta ylipäänsä.
Ja kun tällaisten mainetöic
hua kuuluu vähin joka maast
saanemme hyvällä oniallati
vakuuttaa itsellemme, ettem
dellakaan ole sanoneet liikaa
'että omistava luokka dekt
saan kykenee käyttämään vi
vittäviä voimia ja juuri raa!
saan on aikoja sitten ja i
kertaan sivuuttanut köyl
luokkana. Kössi Kaatra.
• e o*
Ja Natsaretin kirvesmies,
tuo tuttu humanisti,
Idks, hussa kutsui tuskan lies,
kuin aina aluihisti.
Hän tuhat vuotta, parikin "
jo vaiti vaiva seuras,
kun syytön sortui suruihin,
kun piinan parku ineuras.
Mut kuuli vielä, kuinka maa
nyt kokonainen kärsi,
ja riutui ilman auttajaa,
kun pettuaan vain järsi.
Se matkasauvaan tarttumaan
sai humanismin miehen.
Bän alas aiiui taivaistaan
niin tutun tuttuun tiehen.
Ja kääntyi kortteleihin työn,
kuss' aina nähdään nälkää,
ja lausui:. <^Veljiänne yön
te unohtako älkää!»
Ja niinkuin dna ennenkin,
kun kolkuttaja hyvyys,
taas aukes^ksi hökkelin
ja aukes syönten syvyys.
Ja köyhä antoi ainoan,
ah, antoi tyhjästäänkin,
suust' antoi purrun kannikan,
niin niukan ennestäänkin.
Ja pisaroista kurjuuden
suur paisui auvon meri,
kun käskijänä ikuinen
nyt veljen vaisto, veri.
Mut liian suuri nälkämaa
ja nälkä, ropo lesken
ei juista surmaa katkeraa -
työ kaunis kuihtuu kesken.
Ja Natsaretin salvumies
käy palatseja kohti,
käy missä manna-aUat ties,
ja kolkuttaa nUn tohti.
Ja vetos siihen jumalaan,
min sanaa papit pauhaa
ja kuuluttavat hmlut mi
suut suulaat kaikki jaul
Ja lausui: «.KokonaineH
nyt kärsii nälän vaivaa;
siis isoovalle leipäs jaa,
kai luntoas se kaivaa.»
Mut vauras virkki vastt
<iOot profeetta sä väärä,
ja rangaistuksen raskaha
sun saada tästä määrä.
Oot kavaltaja! Kansan s*
me sääsimmehän manaa,
kun vaarantaen vauraude
nous törkeenä se tanaan
Ei rikastuta rakkaus.
Kas, kuolema se juuri
ja kansaintappo. teurasti
on aarreaitta suuri.
Se meidän kassat kartul
se palatseja nostaa-
Ken kuollakseen, se kuo
Mut sulle tahdon kosla
Ja santarminsa saatti lu
ne epäröineet eivät,
vaan villitsijän kytki m
ja tyrmähän veivät.
Ja raadin eteen raastei
mies Natsaretin jälleen,
— sai sietää vainon vanh
ja entisilkun tälleen.
Mut ristille eijalviimies,
yiBun tuta sai vain pai
kun rakkauden käskyn
Sai sadan päivän sakon
Mut uudelleen jos uska
hän juosta suden suuhit
niin varokoon, taas muu
hän käydä ristinpuuhun.
Kössi Ka