1922-11-02-07 |
Previous | 7 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
SUDBURVN, ONT. HAAHAKONTTOai AT&S Bitelibyväilä tilejs SoomeQ baauilauUli» TaUetuksia $1.00 ylöspäin vasjaanotetaani Lainoja niyönxe-^ 0n luptettaville henlrilöiUe. Lähetysvekselejä ostetaan Suomien' ia muiliin vieraisiin maihin. Arvopapereita, osakekirjoja ostetaan ja myyuaan. T. A. GALE, johtaja ÄaTS^än SAUNA A» vnoimnnnaa 33 kertaa ^v^^ii^k^o «^« a.: Tiiila^^in^ya^, Peryjaönlltäa.i na ja^ Lauantaina Spruce Str. - Pto« "07 - Sudbury. Ont. Lähellä Vanauden konttoria. IbÖTTn EAGLE CAFE ^- AINOA SUOM. HOTELLI SUDBURYSSA Siistit huonet, parhaat ruuat ja kahvit. Auki joka aika. . OLGA ERIKSON, omistaja. NATIONAL LUNCH 14 Durham Street SUDBURY, ONT. VIIHTYISÄ NYKYAJAN KANSAN RUOKALA. TARJOILLAAN | S W Ä T S M.KE VALKEAPA ^,„„„ niiiuiiiiiiiiinnniiiiininmuiiiiiiuiiiiuimiiiiiuuiiiiiiiiuiuuiiiiiiimj SUOMALAINEN RUOKATAVARA- | f KAUPPA & LEIPOMO i 5 S S Kaikkea luokatavaraa saatavana ja lähetetään tUausten mukaan, r i Nopea ja huolellinen tilausten suoritus. = I SUPERIOR GROeERY & BAKERY f m .m S 613 Simpion St. Puhelin S. 1326. For» Williani, Ont. = otariot Uu« kauppa! Ut.de» tavaratI UuM iarje.ty.l On ehdottomasti edullisin teille, tekdä ostoksenne INTERNATIONAL «»OCERY STORESSA Monipuolinen varasto kaikkia ruoka- ja sekatavarakanpan alalle kuuluvia tarpeita, joita vaihdamme femanen tuotteisiin Linja-lähetykset toimitetaan erityisellä htioleUa, nopeasti ja täsmällisesti. Kauppa, jossa kuluttajat enemmän hyötyvät! INTERNATIONAL GROCERY STORE 292 Bay Street. P«ielin 305 Port Arthur, Ont iteekki a, j«. kiviik-aita. idään. Ont . Bnen torni reettiä. iorolla, lastaan lellisen a että lastaan ouksen •htyrät taiste-lliseen ieninie 1 kon-okoon-inväli-a, yh-ähetfi-i koh-ekivät kaisen puo-iinmn-agres-äisten n kii-inku-misea itetDt ityvät lip- Biaan Tässä M i Paperipuuii Meille on juuri saapunut suoraan Huotsista iso lähetys. todellisia Sandvikin sahoja. Ne ovat tehty meidän oman lähettämän mallin mukaan, ovat 1 3_8 tuumaa leveitä,' erittäin ohkasia, 4 jalkaa j)itkiä, hampaat ovat niin sanottuja «Raker» mallisia. On myös joitakin -äa-man kokoisia j)iikkihampaisia. Hinta $10.00 nippu jossa on 6 sahaa. Raha Jä-hetettävä «tukäteen, pienempää määrää ei myydä. On myös neli-sulkasia Sandvikin Moja, .erittäin tehty näitten sahain f iilausta varten. Hinta $3.75 tmina.. Tilaukset ja maksuosoitukset on lähetettävä -osoitteella: HAWK LAKE ILUMBER vCO. Ltd. -— Monteith, Ontario. ~ T H E ~ Muistakaa että- meidän kauppamme antaa teille aina parhaan palveluksen, parhaat tavarat ja klvimmilla hinnoilla, sekä suurimmasta valiioimlasta kun yksikään toinen kauppa koko alueella. P. A. Comtois. Jokaisessa kodissa pitäisi olla Varasto meidän sairashuone tarpeita. !£t koskaan voi tietää minä tuntina, päivänä, tai yoriä niitä tarvitaan. Jfeidän< sairashuone tarpeet ovat erikoisella huolella -valittuja. Ne ovat vvar-masti luotettavia, ja myyflään hinnoilla, jotka suuresti eroBavät tavallisista itinnoisia. Michaud Drug Store, 16 Durham 'St, Pohjoiseen ipotti-koilttoruta. Leon trotslty, Punaisen armeijan järjestäjä i ja sota-asiain komissaari. jj Aika luisti eteenpäin, Lauran ja hänen äitinsä surusts huolimatta, jlsä Jones'in omaatuntoa vaivaa I jonkunverran. Kelley on lähtenyt, .'lähimmästä kaupungista, mihin en- ! sinnä oli pysähtynyt, jonnekin New ! Yorkin valtioon. ! Muutaman päiv.än kuluttua siitä, I sai Jones kuulla kaupungissa hä- • nestä «huonoja», tuntonsa lieviic- ! keeksi. Mielihyvällä, ikäänkuin oso-i tukseksi';' että oli ollut oikeassa, •kertoi hän ne heti kotiin päästyään ! tyttärelleen ja vaimolleen. Ne o!i-helille, joa niinkuin Ethel olisi myös ollut jo täysi nainen. Ethel myös oli kovin iloinen, saadessaan Edvvardsin langokseen. Hän ei ollut mustasukkainen, eihän hänen saanut olla, sillä olihan hän 'vielä «lapsi» — vaikka tosin ajatteli sisimmässään: «Jos olisin ollut jo pitkissä hameissa, olisi John varmasti kosinutltin minua....j> Laura ja John olivat hyvin onnellisia. John otti kirjanpitäjän paikan läheisimmän pikkukaupungin pankista ja järjesti Lauralle I vat sellaisia «huonoja», että Kel- pienen sievän kodin sinne pikkukau-ley oli aiheuttanut perheskandaalin punkiin, jonne oli Lauran vanhem- KASVATUS PUNA-ARMEIJASSA. Gasoliinia ja automobiilin osia. Valmistakaa itse vaarin kaljaa, meiltä saatte aineet, suom. ohjeet mukana. Tupakkaa, virvoitusjuomia y. m. Käykää kaupassamme, 12 Elgin kadiilla, Sudbury, Ont. Kirjeisiin vastataan heti. THE DOMINION SUPPLY CO. Box 718 Telefooni 646 F. A. RICARD Tukku- ja Vahittäickauppa. RAUTATAVARAKAUPPA Öm St, Sudbury, Ont ilenahga Healtii Home joka tunnetaan yleensä nimellä JURVAN LUONNONPARANTOLA oitaa vastaan sairaita alennetuille '"aksuilla. P a r a s suomalainen I-Donnonparantola Amerikassa. Osoite: j^MENAHGA HEALTH HOME BALKIE.GILL BLOCK. SUDBURY WILLAMETTE BOULEVARD SANITARIUM Monipuolisin suomalainen luonnonparantola Amerikassa. L&ttor;- sessa on nykyaikaiset sähkö y. m. hoitovälineet, aina variksien läpi otettaviin aurinko^ylpylaitteisiin asti, joiden yhteydessä käytämme chiropractikkaa, hierontaa ja ruo-kajärjestelmää. Kohtuulliset maksut. Dr.. Peter Kokko, Chiropraetic Spec. Dr. Anna Kokko, D. C. Ph. G. 467 Willamette Blvd.. Portland, Ore. «Sennacieca Revuossa» kirjottua S. N. Anisimov Puna-armeijan sotilaitten opetuksesta kahtena viimeksi kuluneena vvuonna: Täytyy sanoa, että näini Icahte-na viime vuotena (1921—1922) on Venäjällä tehty todella suurem-taoista työtä. JNäinä kahtena vui»- tenä ovat monet miljoonat punaso-tilaat saaneet luku- j i kirjoitustei-don. TämäJi vuoden toukokuun en-simäiserifi. päivänä «i Puna-armeijassa oltot ainoataiaan sotHflsta, jbka ei olisi voinut lukea, kirjoittaa ja suorittaa neljää ensimäistä laskutapaa. Kaikki lukutaidottomat punasötilaat olivat kiinnitetyt erikoisiin Icomppanioihin, jotka olivat ya-paatettu muista sotilastehtävistä. Opetukselle oli omistett» ^vähintäin 4—^6 tuntia päivässä, ja innokkaiden opettajien avulla on työ saatu suoritetuksi Ei myöskään vähem,pää innostusta ole saavtjttanut maanviljelystä edistävä työ Puna-armeijassa. Samoin melkein jokaisessa rykmentissä on kerho, missä näytellään ja annetaan miusiikki-iltoja, joiden suorituksiin snnrimmaksi osaksi puna-sotilaat itse o'ttavat osaa. Lisäksi on pienempiä opjRtopiirejä. Esim. poliitillinen,' kijysÖinen, matemaattinen j.n.e. Viinreisimmäksi on perustettu maanväjelyspiiri. Niitä johtavat alaansa perehtyneet agronomit ja on .nJissä suurin määrä jäseniä, joka on hyvä, sillä suurin osa Pun«-^rmeijalaisista on maalaisia. Riitlävä^i aikaa on armeijassa annetfcn myöskin urheilulle ja voimistelulle kesäisin ja talvisin. Jouk-ko'- osastoilIa on voimistelusalinsa ja piirejä hiihtäjillä, potkupalloilijoil-la, painijoilla jne. , Voidaan sanoa ilman suurentele-i matta, että puna-armeijalaiset varsin mielellään ottavat osaa kaikkeen toimintaan. YhteistuJo; koko kasvatuksellisesta työstä ©n sangen •hyvä. Yksinkertainen maalainen, ol- •tuaan armeijassa 1 tai 5 V. ei ainoastaan voi lukea ja kirjoittaa, jättäessään armeijan, mutta myös ymmärtäen sen taikanskdisen tietämättömyyden, mikä häntä ennen hallitsi, ja nyt palatessaan takaisin maakyläänsä taistelee liSm siellä VHJ-lä, vallitsevaa pimeyttä .ja tietäraiit-tömyytttä vastaan. erään Andersonin perheessä, jonka luon» oli kaupungissa asunut. Äiti ja Laura katsoivat toisiinsa kummankin kasvoilla ilme kuin olisivat saaneet märän raasun vasten niitä. Sitten jäivät Lauran harmaat silmät tuijottamaan nousevan tuskan ilmein. Hän ei virkannut mitään, mutta äiti otti virkkoakseen: «Liekään tuossa perää?» «En tiedä, mutta mahdptonta ei se ole, sillä jo sellaiset mielipiteet kuin Kelleyllä on, ovat merkkejä huonoista siveellisistä taipumuksista », tuumi Jones teennäisen vakavasti ja asteli ulos, jättäen naiset päinsä aprikoimaan kuulemansa johdosta. Seuraavana päivänä meni Laura kaupunkiin vartavasten kuulostelemaan asiasta. Hän haki ylös erään Kelleyn ystävän ja kyseli häneltä. Tämä totesi jutun, mutta kokonaan toisessa valossa. Andersonin vaimo oli ensinnä alkanut osottan rakastu-neisuutta Kelleytä kohtaan.' Kelley oli ensinnä pidättäytynyt, mutta «saadakseen vastavaikutusta tuskalleen Lauran suhteen», oli vihdoin alkanut vastailla kortteerinsa emännän tunteisiin. Mr. Andersoni oli sitten huomannut asian ja silloin oli Kelleylle käynyt mahdottomaksi jatkaa asumistaan hänen talossaan. Hän oli päättänyt lähteä pois 'o-ko paikkakunnalta, «ainaiselcsi», kuten oli ystävälleen sanonnt. Laura palasi kotiinsa mennettKneenä viimeisenkin toivonsa Kelleyn suhteen. II Sitten seuraavana kesänä tali John Edwards New Yorkista kesän viettoon ja sti JonesMlta asunnon täysihoitoineen. Kirj, Matti Herneshuhta. a. Farmari JonesMlIa oli kaksi tytärtä, Laora ja Ethel. Laura oli vanhempi ja oli hän jo kerran rakastunut ennenkuin tuli tuntemaan new-yorkilaisen konttoristin, John 'Edwardsin. Se dli hänen isänsä kuu-mies, Qast Kelley, se ensimäinen. Tämä Kelley myös puolestansa osot-ti taipumusta Häneen. Näytti jo siltä kuin tulisi heistä pariskunta, ja Lauran vanhemmatkin toivoivat sitä, sillä he diivat oppineet pitämään Kelleytä kunnon miehenä. Mutta sitten eräänä päivänä tuli Kelley pellolta, jossa oli ollut isännän kanssa työskentelemässä, hyvin suuttuneen näköisenä, meni suoraa päätä yläkertaan huoneeseensa ja pian kantoi hieltä alas kapsäk-kinsä, joka sisälsi -hänen «irtaimistonsa ». LABER6E LUMBER COMPANY Täydellinen varasto rakennustarpeita. avoinna Joka arkipäivä. Minnerota JI8 Secord St, Port Ardiar. Oat «Mitä sinä nyt tarkotat?» kysyivät Laura ja hänen äitinsä yhteen ääneen, kovin hämmästyneinä. «Tarkoitan lahteä». «Lähteä?! Ja miksi?!» kyseli Laura kalvenneena ja äiti seisoi mykkänä kysymysmerkkinä. «Isäsi käski». «Käski?! Ja mistä syystä?» «Syistään tehkSon itse selvää, jahka tulee., pelldlta . . . parhaan omantuntonsa mukaan.» Ja Kelley ei suostunut jäämään enää edes puolista odottamaan, vaikka olisi tarvinnut odottaa "ainoastaan tunnin. Pihalla sanoi hän Lauralle tuskan väänne kasvoillaan, puristaessaan- hänen iättään hyvästiksi: «Niin katkeraa kuin se minulle onkin, täytyy minun sanoa, että meidän suhteemme myös orat nyt lopussa. Isäsi sanoi kieltävänsä sinut minulta ja minä vihapäissäni annoin hänen ymmärtää, etten aijo kerjätä . . . Olen myös liian ylpeä . . . sekä säälin äitiäsi . . . ke-hoittaakseni sinua karkaamaan kanssani ...» Tämän sanottuaan kääntyi hän äkkiä tiellepäin, eikä katsonut enää taakseen, vaikka Laura jäi itkemään. — Isän tultua sitten puolisella, vaa^ tivat onneton LaiOTa äa aiti tiitkai^i häneltä selitystä. Isä iinski; «Mitähän tuosta ii?yt noin iovin silmät pyöreinä ja ääni terävänä! Juuri kuin luulisitte minnn vääTin tehneen! Pitäisipä teidän tietämän, etten mini aiheetta «Mutta minä tahoon tietää, mitä hän teki!» tiukltasi Laura, vaikka luottikin melkein rajattomapti isänsä viisauteen ja oikeudentuntoon. «Pitihän häntstä niin paljon ...» «Hyy! Hän kyllä Myttäysi siivosti, ja olipa kelpo tjömieskin, mutta enpä tullut ennemmin ottaneeksi selvää hänen mielipiteistään. Eihän hän uskonut jumalaan, ei pi-ruihin, ei taivaaseen, ei helvettiin; ja ties mitä kaikkea «uudenaikaista » hänen päässään Tnahtoi ^ m m i - tella! Eikö tuo liene oikfeen sosialisti . . . Ei, sellaista en tahdo pitää talossani !> Miehessä ei olltA työmiehen kömpelyyttä; oli 'Vilkas ja miellyttävä. Vaikutti mrellyfctävää rattoisuutta talossa. Phrteä Ethel-tyttökin oli aivan ialtioissftan häne-n suhteen, haluten olla aina hänen läheisyydessään, lakaten hakemasta ikäistensä tyttöjen seuraa, joiden kanssa .alitniseäti ympäri 'kyliä hyppää mästä ei hitntä ennen ollut voinut millään "kielloilla hillitä. Nyt hän myösBn sai hänelle «iihen asti ko donnan viBTasta työkalua, ja näytt erikoisesti haluavan, että John oli si hnomannut hänen näppäryyten «ä 'erilaisissa naisen töissä. Myöskin ^ai hän nyt kiihkeän halun koulu opinnoissaan edistymiseen, koska Mr. Edwardä ilmaisi antavansa suu ien -amm oppisivistyneisyydelle. — Laura anyöskään ei voinut salata mieltyrayksentunteitaan Kelleyn läheisyydessä, vaikka ei hänen kypsyneenä, neitinä sopinut osottaa mieltymystään yhtä vapaasti kuin Ethelhi, joka oli vasta neljäntoista j a Icäytti lyhyviä hameita. pien farmilta ainoastaan pari mailia. Vuoden kuluttua syntyi heille poika. .Siitä lähtien alkoi heidän välilleen muodostua jonkinlaisia ristiriitoja. Lapsi oli itkuinen ja hermostutti itkullaan John'ia öisin. (John epäili, ettei Laura osaa sitä oikein hoitaa, joka taas loukkasi Lauran mieltä kovasti. Muitakin ristiriidan aiheita johtui lapsesta, mutta pahin oli se, että Lauran äiti rupesi nyt käymään liijan usein Iheidän luonaan. Ja että hän osot-ti yhä suurempia huolestuneisuutta varsinkin lapsen suhteen. Laura suosi äitinsä käyntejä, mutta John vihasi. Kuitenkaan eivät he paljon •riidelleet. • Lauralla e'i ollut vähääkään riifelijän luonnetta, ja John'in mielestä taas olisi riiteleminen ollut huonon sivistyksen merkki. - Tällaiseen selitykseen saivat Laura ja äiti tyytyä. Enemmistä selityksistä kieltäytyi isä sinnikkäästi ja suuttui vain yhä enemmän, huomatessaan naisten epäilevän hänen menetelleen tyhniän tuittupäisesti. «Onhan nykyaikana jo mielipiteitä jos minkälaisia, joten pelkästään niistä ei nyt noin kovin olisi luullut kauhtuvan», tuumi äiti viisaasti. «Kelley, mielipiteistään huolimatta, oli kunnon mies . . .» Isä Jones/kyllä ymmärsi sisimmässään, että he olivat oikeassa, mutta ei vain saattanut tunnustaa. Oikeastaan olikin siten, ettei ..än ollutkaan suuttunut Kelleyhin hänen mielipiteittensä tähden, vaan siksi, kun oli joutunut alakynteen hänen kanssaan väitellessään. Hänen ei ollut tarvinnut koskaan ennen tunnustaa itselleen hävinneensä väittelyssä; mutta nyt oli Kelley siellä pellolla riistänyt häneltä kaikki aseet ja ahdistanut hänet sellaiseen umpikujaan, ettei hän ollut keksinyt tietä sieltä ulos pujotel-lakseen. Silloin oli hän raivostunut — Nyt hän jo hiljaisesti katui, että oli ollenkaan alkanut häntä vastaan kränäillä, hänen mie- MT. •Edwards itse osotti suurtd mielenlciintoa 'Etheliin, sillä Ethel oli tBÖellakin kaunis ja miellyttävä naisen alku. Mutta eipä Laurakaan lillut ruma ja vastenmielinen, joskin hän oli l o v i n erilainen kuin Ethel. Ethelisfä näytti tulevan it-tietoinen terihotar, sitävastoin kuin Laura (oli kaino ja hempeä, puuttuen koljonaan halua tai kykyä aset-itaa kauneuttaan näytteelle. Ed-waTd'sta näytti hän hieman yksin- Icertaisen luontoiselta, mutta silti ei hän voinilt /olla viehättymättä hänen hempeään ja kainoon suloonsa. Ja niinpä alkoi hän osottaa rakastuneen oireita..,. Seuraus: Kun lähestyi se aika, jolloin hänen olisi tullut palata taikaisin New Yorkiin, ilmoitti hän Iconttooripäällikölleen sinne ,että hänen sijalleen saa ottaa toisen miehen.... koska hän halua jäädä nuoren vaimonsa kanssa tämän kotiseudulle asumaan.,.. Lausui MT, Jones vaimolleen, merkitsevästi, tahtoen hienosti viitata Kelleyhin: «Suurempi onni sitä tuota meidän Lauraamme sentään kohtasikin...,» John Edward8 ei ollut loukannut millään hänen mieltään, öli hienotunteisesti varonut joutumasta väittelyyn hänen kanssaan, olipa päinvastoin tämäntuos-ta kehasBut hänen älyään ja viisauttaan. Ja niin oli valloittanut myöskin hänen täyden myötätuntonsa. Alussa oli Jones häntä kyllä hieman epäillyt, huolimatta hänen miellyttävästä käytöksestään, syystä kun hän oli kaupunkilainen. Äidin tunteissa myöskään ei ollut mitään Edwardsia vastaan; mutta yhä muisteli hän Kelleyäkin hyväillä mielellä, ja ajatteli, että hän se Kolmannen vuoden puolivälin lähettyvillä suoritti Ethel korkeakoulututkintonsa ja pukeutui pitkiin hameisiin. Hän alkoi käydä ahkeraa pikkukaupungin huvitilaisuuksissa ja kävi aina myöskin siskonsa ja lankonsa luona, olipa joskus yötä-kin. Laura oli siitä iloinen, sillä hän rakasti siskoaan. Mutta hän oli epätietoinen, miten John piti Ethelin käynneistä. Tosin pysyi John aina kiltisti kotona, milloin Ethel oli käymässä, sitävastoin Itui/ hän anoppinsa käyntejä tavallisesti kunnioitti poissaolollaan. Myöskin oli hän ainn valmis lähtemään " minne tahansa, minne vain Ethelkin tuli mukaan. Mutta omituisen vähäpuheinen ja hajamielinen öli • hän aina Ethelin läsnä ollessa, jopa usein ihan har mistuneenkin näköinen, vaikka Ethel miten olisi koettanut pitää rat toisuutta yllä herttaisen iloisella käytöksellään. Ja Laura oli huomaavinaan, että siskonsa oli vaivattu hänen, JohnMn, mielialasta. Useammin kuin kerran huomasi hän Ethelin silmissä tuskaisan ilmeen, kun hän katsoi JohnTm. Kerran sitten ei hän voinut olla lohduttamatta Etheliä, huomattaiaan sen saman kärsimyksenilmeen hänen silmissään. ) «Älä välitä John'in käytöksestä, sisko rakas!» sanoi hän, hyväillen Etheliä. Ei hän varmaankaan sinun tähtesi.... hänkin on varmaankin iloinen sinun iäynneistäsi; mutta hän on vain muuttunut hieman synkkämieliseksi viime aikoina. Hän ei ole yleensä enää niin hilpeä, kuin ennen. Hän sanoo, että hä^ nen työnsä häntä vain hermostuttaa.... » Ethelin terveenkauneille kasvoille lensi hämmästyksen puna. Hän vil-kasi Lauraan tuskaisasti, sitten hänen silmiään vältellen vastasi: «'Sisko' rakas, älä huolehdi tähteni! John ei ole loukannut millään minun mieltäni.» Eikä keskustelu siitä asiasta pitkälle jatkanut — Mutta John kävi yhä vaan her-mostuneemmalcsi, aiheuttaen Lauralle surua, ja kyllästymistäkin. Hän mu\:ttui työpaikassaankin, pan-cissa, äksyiseksi, huonontaen välejään työtovereittensa sekä päälly?- miehensä kanssa. Sitten keväällä eräänä iltana Ttertoi hän Lauralle .ontuneensa työpaikassaan jo niin pitkälle,. että oli «kuitattava», ellei lalunnut tulla pois potkituksi. Samalla ilmoitti hän suunnitelleensa New Yorkiin takaisin muuttoa. Olipa kysellyt jo kirjeellä työtäkin sieltä, entiseltä Fsännältään, ja saanut lupaan. Niin että New Yorkiin 4nuuttaminen oli jo oikeastaan var masti päätetty asia. Laura hämmästyi ja huudahti; «Ettäkö veisit minun New Yorkiin! pois täältä kotiseudulta, josta en ole koskaan missään edes käynyt!» «No, no,! Arvaan sen, että sinulta tuntuisi vaikealle lähteä täältä, varsinkin vanhempaisi vuoksi», kiirehti John selittämään. «Mutta oikeastaan minä en ole tarkoittanutkaan, että sinunkin pitäisi heti tulla mukaan. Sinä saat jäädä vielä toistaiseksi tänne lapsen kan.ssa, joko tähän, tai vanhempiesi luo farmille.... Se on parempi taloudelliseltakin kannalta. Sillä katso, meillähän ei ole säästöjä, ja muuttaminen ja kodin uudelleen siellä ylös laittaminen ky.syy varoja. » Laura ei olisi tahtonut jäädä, vaikka tuntuikin vaikealle vanhem-' mi.-tnan ja kotoaan niin kauva.« MBSS ja' kötsua hlnet'foim^lämä-sinne niin pian kuin mahdollista. . Laura paatti muuttaa vnhempal»- sa luokse farmille. — Parin viikon kuluttua Johnein matkustamisesta, sai Ethelkin kiihkeän halun suurkaupunkiin. cEdes vähäksi aikaa, tutustumaan suurempaankin elämään.» Ja vanhempiensa ja siskonsa vastusta.»!!!- sesta huolimatta kirjoitti hän sis-kon. sa kirjeen mukaan kirjeen John'- ille, jossa kysyi, voisiko John hankkia hänelle New Yorkissa jonkinlaisen hänen oppisivistystään vastaavan työn. sittenkin olisi tainnut olla sopivampi Lauralle..,, «olisihan ainakin oi-j muuttaminen; mutta John'iIla olij lut paremmin kuin I^auran omaa kyllin paljo pätPviä syitä, että niit-lipiteensä kuultuaan. Olisi pitänyt ? säätyä.» Mr. Edwards oH.si hänen: ten edessä ti-ytyi taipua. John muu-| vaieta vain ja kuunnella . . . mietetään sopinut paremmin Et- ten lupa.si järjesf.ä kodin New Yor- John vastasi, ettei hän ollenkaan kehoita Etheliä suurkaupunkiin tulemaan, mutta että on kumminkin jo sohinut oman päällysmiehensä kanssa, että Ethel saa paikan häneltä, ehkä samaan konttoriin missä hän, John, työskentelee, jos Ethel nyt ainakin tahtoo lähteä rauhallisesta maaseutukodistaan. Sehän oli vallan mainiota Eth.-?- lin mielestä! Kiireimmiten pani hän arkkunsa kuntoon ja jätteli hyvästi kotiväEelrsä .... tietenkin vain «joksikin ajaksi.» — Huonoa ei alkanut kuulua New Yorkista. Niin Ethel kuin Johnkin kirjoitti olevansa täysin tyytyväinen «uuteen askeleeseensa». Mutta kummastuttavan hiljaa alkoi John olla Lauran ja lapsen sinne, laittamisesta. Laura vihdoin alkoi kysellä. Mutta John vastasi: «Ei vielä, rakkaani» .... Oli vielä sei-, laisia ja sellaisia esteitä. Ja vihdoin selitti hän, että Lauran lienee parasta pysyä pojan kanssa vanhempiensa luona siihen saakka kunnes pojan voi panna kouluun.. Suurkaupungissa kun on yleensä kovin vaikeata kasvattaa lasta siten, ettei se saa taipumuksiinsa suurkaupungin tahroja, jos sen aivan pienes-täpitäin joutuu siellä kasvattamaan. Tämä selitys oli täysin Lauraii vanhempien mielipiteen mukainen. Ja oikeastaan oli niin, etteivät Lauran vanhemmat muutenkaan olisi mielellään laskeneet Lauraa luotaan. Kun Ethel jo oli poissa, niin olisivat he jääneet aivan kahdten, joka olisi merkinnyt heille ikävää-elä\ nää. Johnin päätös oli heille siis sitäkin otollisempi, ja kovin he nyt koettivat sen suhteen ylipuhua Lauraa, joka ei ensinnä tahtonut voida asiaa sulattaa. Kyllähän Laurakin ymmärtl, asian siitäkin kannalta kuin hänelle nyt selitettiin, mutta hänen oli jonkunkunvcrt ran ikävä miestään, ja varsinkin^ olisi hän tahtonut saada lapsen ja^ isän toistensa pariin, etteivät koko-- naan vieraantuisi toisistaan. Kut-- tenkin suostui hän vihdoin, mutt^ anoastaan sillä ehdolla, ettäv ^om lupautui kutsumaan hänet ja lapasen aina toisinaan luokseen New' Yorkiin, edes käväsemään, sekäi at^ tä itsekin lupasi joskus tuUa kaf* mään heidän fuonaan farmilla. ^ Tietysti suostui John herttaisen kernaasti näihin ehtoiljjn. Ensimmäisen kerran saivat Laura ja poika luvan tulla New Yorkiin «piakkoin. » Mutta omasta päästään, Ilman Johnin erikoista kutsua ei heidän kuitenkaan pidä lähteä. John lupasi lähettää kutsun heti kun on ehtinyt esim. säästää raho ja niin paljon, että voi järjestää heille mukavan vastaanoton. Laura jäi nyt odottamaan tuot;» kutsua kuin kuuta nousevaa. Mutta kului kuukausi, kului toinenkin, John*in saamatta «asioitaan sellaiseen järjestykseen», että olisi voinut lähettää sen kutsun. Jo saivat Laura ja hänen vanhempansa jonkinlaisia epäilyksiä. Joitain sellaisia eifteitä täytyi John'illa olla;" joita hän salasi, muuten ei nyt enää voinut asiaa selittää. Päättivät tiedustella Etheliltä. Mutta Ethel vastasi; «Te kuvittelette turhia! Älkää of-ko huolissanne! John on yhä yhtä oivallinen mies, kuin ennenkin. Ja hän on kyllä niin järkevä, että tietää mitä tehdä, ja milloin tehdä. Tietysti on JohnMlla pääasiallisim-pana .syynä rahojen puute, eläminen kun tulee täällä kalliiksi ja hän kun sitäpaitsi on lähetellyt sinne siksikin usein..,,» Lauralla oli säästössä jonkunverran JohnMn lähettämiä rahoja. Nyt sai hän ajatuksen tarjoutua lähtemään niillä. Hän ilmoitti siitä vanhemmilleen. He - olivat samaa mieltä, vieläpä lupasi isä antaa l i sää omasta pussistaan. Mutta kuitenkin päättivät he jäädä vielä joksikin ajaksi odottamaan. He odottivat pari viikkoa, Lauran kärsimättömyys lisääntyen. Mutta nyt on isä Jones, haudottuaan mielessään epäilyksiään, tehnyt päätöksensä, jolla hämmästyttää Lauraa. Hän on päättänyt matkustaa New Yorkiin John'in ja Ethelin luo, urkkimaan, missä oikein on vika. Niinpä puki Mr. Jones parhaimpiinsa, varusti itsen.sä rahoilla ja; Jiihti: Jatk-
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, November 2, 1922 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1922-11-02 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus221102 |
Description
Title | 1922-11-02-07 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text | SUDBURVN, ONT. HAAHAKONTTOai AT&S Bitelibyväilä tilejs SoomeQ baauilauUli» TaUetuksia $1.00 ylöspäin vasjaanotetaani Lainoja niyönxe-^ 0n luptettaville henlrilöiUe. Lähetysvekselejä ostetaan Suomien' ia muiliin vieraisiin maihin. Arvopapereita, osakekirjoja ostetaan ja myyuaan. T. A. GALE, johtaja ÄaTS^än SAUNA A» vnoimnnnaa 33 kertaa ^v^^ii^k^o «^« a.: Tiiila^^in^ya^, Peryjaönlltäa.i na ja^ Lauantaina Spruce Str. - Pto« "07 - Sudbury. Ont. Lähellä Vanauden konttoria. IbÖTTn EAGLE CAFE ^- AINOA SUOM. HOTELLI SUDBURYSSA Siistit huonet, parhaat ruuat ja kahvit. Auki joka aika. . OLGA ERIKSON, omistaja. NATIONAL LUNCH 14 Durham Street SUDBURY, ONT. VIIHTYISÄ NYKYAJAN KANSAN RUOKALA. TARJOILLAAN | S W Ä T S M.KE VALKEAPA ^,„„„ niiiuiiiiiiiiinnniiiiininmuiiiiiiuiiiiuimiiiiiuuiiiiiiiiuiuuiiiiiiimj SUOMALAINEN RUOKATAVARA- | f KAUPPA & LEIPOMO i 5 S S Kaikkea luokatavaraa saatavana ja lähetetään tUausten mukaan, r i Nopea ja huolellinen tilausten suoritus. = I SUPERIOR GROeERY & BAKERY f m .m S 613 Simpion St. Puhelin S. 1326. For» Williani, Ont. = otariot Uu« kauppa! Ut.de» tavaratI UuM iarje.ty.l On ehdottomasti edullisin teille, tekdä ostoksenne INTERNATIONAL «»OCERY STORESSA Monipuolinen varasto kaikkia ruoka- ja sekatavarakanpan alalle kuuluvia tarpeita, joita vaihdamme femanen tuotteisiin Linja-lähetykset toimitetaan erityisellä htioleUa, nopeasti ja täsmällisesti. Kauppa, jossa kuluttajat enemmän hyötyvät! INTERNATIONAL GROCERY STORE 292 Bay Street. P«ielin 305 Port Arthur, Ont iteekki a, j«. kiviik-aita. idään. Ont . Bnen torni reettiä. iorolla, lastaan lellisen a että lastaan ouksen •htyrät taiste-lliseen ieninie 1 kon-okoon-inväli-a, yh-ähetfi-i koh-ekivät kaisen puo-iinmn-agres-äisten n kii-inku-misea itetDt ityvät lip- Biaan Tässä M i Paperipuuii Meille on juuri saapunut suoraan Huotsista iso lähetys. todellisia Sandvikin sahoja. Ne ovat tehty meidän oman lähettämän mallin mukaan, ovat 1 3_8 tuumaa leveitä,' erittäin ohkasia, 4 jalkaa j)itkiä, hampaat ovat niin sanottuja «Raker» mallisia. On myös joitakin -äa-man kokoisia j)iikkihampaisia. Hinta $10.00 nippu jossa on 6 sahaa. Raha Jä-hetettävä «tukäteen, pienempää määrää ei myydä. On myös neli-sulkasia Sandvikin Moja, .erittäin tehty näitten sahain f iilausta varten. Hinta $3.75 tmina.. Tilaukset ja maksuosoitukset on lähetettävä -osoitteella: HAWK LAKE ILUMBER vCO. Ltd. -— Monteith, Ontario. ~ T H E ~ Muistakaa että- meidän kauppamme antaa teille aina parhaan palveluksen, parhaat tavarat ja klvimmilla hinnoilla, sekä suurimmasta valiioimlasta kun yksikään toinen kauppa koko alueella. P. A. Comtois. Jokaisessa kodissa pitäisi olla Varasto meidän sairashuone tarpeita. !£t koskaan voi tietää minä tuntina, päivänä, tai yoriä niitä tarvitaan. Jfeidän< sairashuone tarpeet ovat erikoisella huolella -valittuja. Ne ovat vvar-masti luotettavia, ja myyflään hinnoilla, jotka suuresti eroBavät tavallisista itinnoisia. Michaud Drug Store, 16 Durham 'St, Pohjoiseen ipotti-koilttoruta. Leon trotslty, Punaisen armeijan järjestäjä i ja sota-asiain komissaari. jj Aika luisti eteenpäin, Lauran ja hänen äitinsä surusts huolimatta, jlsä Jones'in omaatuntoa vaivaa I jonkunverran. Kelley on lähtenyt, .'lähimmästä kaupungista, mihin en- ! sinnä oli pysähtynyt, jonnekin New ! Yorkin valtioon. ! Muutaman päiv.än kuluttua siitä, I sai Jones kuulla kaupungissa hä- • nestä «huonoja», tuntonsa lieviic- ! keeksi. Mielihyvällä, ikäänkuin oso-i tukseksi';' että oli ollut oikeassa, •kertoi hän ne heti kotiin päästyään ! tyttärelleen ja vaimolleen. Ne o!i-helille, joa niinkuin Ethel olisi myös ollut jo täysi nainen. Ethel myös oli kovin iloinen, saadessaan Edvvardsin langokseen. Hän ei ollut mustasukkainen, eihän hänen saanut olla, sillä olihan hän 'vielä «lapsi» — vaikka tosin ajatteli sisimmässään: «Jos olisin ollut jo pitkissä hameissa, olisi John varmasti kosinutltin minua....j> Laura ja John olivat hyvin onnellisia. John otti kirjanpitäjän paikan läheisimmän pikkukaupungin pankista ja järjesti Lauralle I vat sellaisia «huonoja», että Kel- pienen sievän kodin sinne pikkukau-ley oli aiheuttanut perheskandaalin punkiin, jonne oli Lauran vanhem- KASVATUS PUNA-ARMEIJASSA. Gasoliinia ja automobiilin osia. Valmistakaa itse vaarin kaljaa, meiltä saatte aineet, suom. ohjeet mukana. Tupakkaa, virvoitusjuomia y. m. Käykää kaupassamme, 12 Elgin kadiilla, Sudbury, Ont. Kirjeisiin vastataan heti. THE DOMINION SUPPLY CO. Box 718 Telefooni 646 F. A. RICARD Tukku- ja Vahittäickauppa. RAUTATAVARAKAUPPA Öm St, Sudbury, Ont ilenahga Healtii Home joka tunnetaan yleensä nimellä JURVAN LUONNONPARANTOLA oitaa vastaan sairaita alennetuille '"aksuilla. P a r a s suomalainen I-Donnonparantola Amerikassa. Osoite: j^MENAHGA HEALTH HOME BALKIE.GILL BLOCK. SUDBURY WILLAMETTE BOULEVARD SANITARIUM Monipuolisin suomalainen luonnonparantola Amerikassa. L&ttor;- sessa on nykyaikaiset sähkö y. m. hoitovälineet, aina variksien läpi otettaviin aurinko^ylpylaitteisiin asti, joiden yhteydessä käytämme chiropractikkaa, hierontaa ja ruo-kajärjestelmää. Kohtuulliset maksut. Dr.. Peter Kokko, Chiropraetic Spec. Dr. Anna Kokko, D. C. Ph. G. 467 Willamette Blvd.. Portland, Ore. «Sennacieca Revuossa» kirjottua S. N. Anisimov Puna-armeijan sotilaitten opetuksesta kahtena viimeksi kuluneena vvuonna: Täytyy sanoa, että näini Icahte-na viime vuotena (1921—1922) on Venäjällä tehty todella suurem-taoista työtä. JNäinä kahtena vui»- tenä ovat monet miljoonat punaso-tilaat saaneet luku- j i kirjoitustei-don. TämäJi vuoden toukokuun en-simäiserifi. päivänä «i Puna-armeijassa oltot ainoataiaan sotHflsta, jbka ei olisi voinut lukea, kirjoittaa ja suorittaa neljää ensimäistä laskutapaa. Kaikki lukutaidottomat punasötilaat olivat kiinnitetyt erikoisiin Icomppanioihin, jotka olivat ya-paatettu muista sotilastehtävistä. Opetukselle oli omistett» ^vähintäin 4—^6 tuntia päivässä, ja innokkaiden opettajien avulla on työ saatu suoritetuksi Ei myöskään vähem,pää innostusta ole saavtjttanut maanviljelystä edistävä työ Puna-armeijassa. Samoin melkein jokaisessa rykmentissä on kerho, missä näytellään ja annetaan miusiikki-iltoja, joiden suorituksiin snnrimmaksi osaksi puna-sotilaat itse o'ttavat osaa. Lisäksi on pienempiä opjRtopiirejä. Esim. poliitillinen,' kijysÖinen, matemaattinen j.n.e. Viinreisimmäksi on perustettu maanväjelyspiiri. Niitä johtavat alaansa perehtyneet agronomit ja on .nJissä suurin määrä jäseniä, joka on hyvä, sillä suurin osa Pun«-^rmeijalaisista on maalaisia. Riitlävä^i aikaa on armeijassa annetfcn myöskin urheilulle ja voimistelulle kesäisin ja talvisin. Jouk-ko'- osastoilIa on voimistelusalinsa ja piirejä hiihtäjillä, potkupalloilijoil-la, painijoilla jne. , Voidaan sanoa ilman suurentele-i matta, että puna-armeijalaiset varsin mielellään ottavat osaa kaikkeen toimintaan. YhteistuJo; koko kasvatuksellisesta työstä ©n sangen •hyvä. Yksinkertainen maalainen, ol- •tuaan armeijassa 1 tai 5 V. ei ainoastaan voi lukea ja kirjoittaa, jättäessään armeijan, mutta myös ymmärtäen sen taikanskdisen tietämättömyyden, mikä häntä ennen hallitsi, ja nyt palatessaan takaisin maakyläänsä taistelee liSm siellä VHJ-lä, vallitsevaa pimeyttä .ja tietäraiit-tömyytttä vastaan. erään Andersonin perheessä, jonka luon» oli kaupungissa asunut. Äiti ja Laura katsoivat toisiinsa kummankin kasvoilla ilme kuin olisivat saaneet märän raasun vasten niitä. Sitten jäivät Lauran harmaat silmät tuijottamaan nousevan tuskan ilmein. Hän ei virkannut mitään, mutta äiti otti virkkoakseen: «Liekään tuossa perää?» «En tiedä, mutta mahdptonta ei se ole, sillä jo sellaiset mielipiteet kuin Kelleyllä on, ovat merkkejä huonoista siveellisistä taipumuksista », tuumi Jones teennäisen vakavasti ja asteli ulos, jättäen naiset päinsä aprikoimaan kuulemansa johdosta. Seuraavana päivänä meni Laura kaupunkiin vartavasten kuulostelemaan asiasta. Hän haki ylös erään Kelleyn ystävän ja kyseli häneltä. Tämä totesi jutun, mutta kokonaan toisessa valossa. Andersonin vaimo oli ensinnä alkanut osottan rakastu-neisuutta Kelleytä kohtaan.' Kelley oli ensinnä pidättäytynyt, mutta «saadakseen vastavaikutusta tuskalleen Lauran suhteen», oli vihdoin alkanut vastailla kortteerinsa emännän tunteisiin. Mr. Andersoni oli sitten huomannut asian ja silloin oli Kelleylle käynyt mahdottomaksi jatkaa asumistaan hänen talossaan. Hän oli päättänyt lähteä pois 'o-ko paikkakunnalta, «ainaiselcsi», kuten oli ystävälleen sanonnt. Laura palasi kotiinsa mennettKneenä viimeisenkin toivonsa Kelleyn suhteen. II Sitten seuraavana kesänä tali John Edwards New Yorkista kesän viettoon ja sti JonesMlta asunnon täysihoitoineen. Kirj, Matti Herneshuhta. a. Farmari JonesMlIa oli kaksi tytärtä, Laora ja Ethel. Laura oli vanhempi ja oli hän jo kerran rakastunut ennenkuin tuli tuntemaan new-yorkilaisen konttoristin, John 'Edwardsin. Se dli hänen isänsä kuu-mies, Qast Kelley, se ensimäinen. Tämä Kelley myös puolestansa osot-ti taipumusta Häneen. Näytti jo siltä kuin tulisi heistä pariskunta, ja Lauran vanhemmatkin toivoivat sitä, sillä he diivat oppineet pitämään Kelleytä kunnon miehenä. Mutta sitten eräänä päivänä tuli Kelley pellolta, jossa oli ollut isännän kanssa työskentelemässä, hyvin suuttuneen näköisenä, meni suoraa päätä yläkertaan huoneeseensa ja pian kantoi hieltä alas kapsäk-kinsä, joka sisälsi -hänen «irtaimistonsa ». LABER6E LUMBER COMPANY Täydellinen varasto rakennustarpeita. avoinna Joka arkipäivä. Minnerota JI8 Secord St, Port Ardiar. Oat «Mitä sinä nyt tarkotat?» kysyivät Laura ja hänen äitinsä yhteen ääneen, kovin hämmästyneinä. «Tarkoitan lahteä». «Lähteä?! Ja miksi?!» kyseli Laura kalvenneena ja äiti seisoi mykkänä kysymysmerkkinä. «Isäsi käski». «Käski?! Ja mistä syystä?» «Syistään tehkSon itse selvää, jahka tulee., pelldlta . . . parhaan omantuntonsa mukaan.» Ja Kelley ei suostunut jäämään enää edes puolista odottamaan, vaikka olisi tarvinnut odottaa "ainoastaan tunnin. Pihalla sanoi hän Lauralle tuskan väänne kasvoillaan, puristaessaan- hänen iättään hyvästiksi: «Niin katkeraa kuin se minulle onkin, täytyy minun sanoa, että meidän suhteemme myös orat nyt lopussa. Isäsi sanoi kieltävänsä sinut minulta ja minä vihapäissäni annoin hänen ymmärtää, etten aijo kerjätä . . . Olen myös liian ylpeä . . . sekä säälin äitiäsi . . . ke-hoittaakseni sinua karkaamaan kanssani ...» Tämän sanottuaan kääntyi hän äkkiä tiellepäin, eikä katsonut enää taakseen, vaikka Laura jäi itkemään. — Isän tultua sitten puolisella, vaa^ tivat onneton LaiOTa äa aiti tiitkai^i häneltä selitystä. Isä iinski; «Mitähän tuosta ii?yt noin iovin silmät pyöreinä ja ääni terävänä! Juuri kuin luulisitte minnn vääTin tehneen! Pitäisipä teidän tietämän, etten mini aiheetta «Mutta minä tahoon tietää, mitä hän teki!» tiukltasi Laura, vaikka luottikin melkein rajattomapti isänsä viisauteen ja oikeudentuntoon. «Pitihän häntstä niin paljon ...» «Hyy! Hän kyllä Myttäysi siivosti, ja olipa kelpo tjömieskin, mutta enpä tullut ennemmin ottaneeksi selvää hänen mielipiteistään. Eihän hän uskonut jumalaan, ei pi-ruihin, ei taivaaseen, ei helvettiin; ja ties mitä kaikkea «uudenaikaista » hänen päässään Tnahtoi ^ m m i - tella! Eikö tuo liene oikfeen sosialisti . . . Ei, sellaista en tahdo pitää talossani !> Miehessä ei olltA työmiehen kömpelyyttä; oli 'Vilkas ja miellyttävä. Vaikutti mrellyfctävää rattoisuutta talossa. Phrteä Ethel-tyttökin oli aivan ialtioissftan häne-n suhteen, haluten olla aina hänen läheisyydessään, lakaten hakemasta ikäistensä tyttöjen seuraa, joiden kanssa .alitniseäti ympäri 'kyliä hyppää mästä ei hitntä ennen ollut voinut millään "kielloilla hillitä. Nyt hän myösBn sai hänelle «iihen asti ko donnan viBTasta työkalua, ja näytt erikoisesti haluavan, että John oli si hnomannut hänen näppäryyten «ä 'erilaisissa naisen töissä. Myöskin ^ai hän nyt kiihkeän halun koulu opinnoissaan edistymiseen, koska Mr. Edwardä ilmaisi antavansa suu ien -amm oppisivistyneisyydelle. — Laura anyöskään ei voinut salata mieltyrayksentunteitaan Kelleyn läheisyydessä, vaikka ei hänen kypsyneenä, neitinä sopinut osottaa mieltymystään yhtä vapaasti kuin Ethelhi, joka oli vasta neljäntoista j a Icäytti lyhyviä hameita. pien farmilta ainoastaan pari mailia. Vuoden kuluttua syntyi heille poika. .Siitä lähtien alkoi heidän välilleen muodostua jonkinlaisia ristiriitoja. Lapsi oli itkuinen ja hermostutti itkullaan John'ia öisin. (John epäili, ettei Laura osaa sitä oikein hoitaa, joka taas loukkasi Lauran mieltä kovasti. Muitakin ristiriidan aiheita johtui lapsesta, mutta pahin oli se, että Lauran äiti rupesi nyt käymään liijan usein Iheidän luonaan. Ja että hän osot-ti yhä suurempia huolestuneisuutta varsinkin lapsen suhteen. Laura suosi äitinsä käyntejä, mutta John vihasi. Kuitenkaan eivät he paljon •riidelleet. • Lauralla e'i ollut vähääkään riifelijän luonnetta, ja John'in mielestä taas olisi riiteleminen ollut huonon sivistyksen merkki. - Tällaiseen selitykseen saivat Laura ja äiti tyytyä. Enemmistä selityksistä kieltäytyi isä sinnikkäästi ja suuttui vain yhä enemmän, huomatessaan naisten epäilevän hänen menetelleen tyhniän tuittupäisesti. «Onhan nykyaikana jo mielipiteitä jos minkälaisia, joten pelkästään niistä ei nyt noin kovin olisi luullut kauhtuvan», tuumi äiti viisaasti. «Kelley, mielipiteistään huolimatta, oli kunnon mies . . .» Isä Jones/kyllä ymmärsi sisimmässään, että he olivat oikeassa, mutta ei vain saattanut tunnustaa. Oikeastaan olikin siten, ettei ..än ollutkaan suuttunut Kelleyhin hänen mielipiteittensä tähden, vaan siksi, kun oli joutunut alakynteen hänen kanssaan väitellessään. Hänen ei ollut tarvinnut koskaan ennen tunnustaa itselleen hävinneensä väittelyssä; mutta nyt oli Kelley siellä pellolla riistänyt häneltä kaikki aseet ja ahdistanut hänet sellaiseen umpikujaan, ettei hän ollut keksinyt tietä sieltä ulos pujotel-lakseen. Silloin oli hän raivostunut — Nyt hän jo hiljaisesti katui, että oli ollenkaan alkanut häntä vastaan kränäillä, hänen mie- MT. •Edwards itse osotti suurtd mielenlciintoa 'Etheliin, sillä Ethel oli tBÖellakin kaunis ja miellyttävä naisen alku. Mutta eipä Laurakaan lillut ruma ja vastenmielinen, joskin hän oli l o v i n erilainen kuin Ethel. Ethelisfä näytti tulevan it-tietoinen terihotar, sitävastoin kuin Laura (oli kaino ja hempeä, puuttuen koljonaan halua tai kykyä aset-itaa kauneuttaan näytteelle. Ed-waTd'sta näytti hän hieman yksin- Icertaisen luontoiselta, mutta silti ei hän voinilt /olla viehättymättä hänen hempeään ja kainoon suloonsa. Ja niinpä alkoi hän osottaa rakastuneen oireita..,. Seuraus: Kun lähestyi se aika, jolloin hänen olisi tullut palata taikaisin New Yorkiin, ilmoitti hän Iconttooripäällikölleen sinne ,että hänen sijalleen saa ottaa toisen miehen.... koska hän halua jäädä nuoren vaimonsa kanssa tämän kotiseudulle asumaan.,.. Lausui MT, Jones vaimolleen, merkitsevästi, tahtoen hienosti viitata Kelleyhin: «Suurempi onni sitä tuota meidän Lauraamme sentään kohtasikin...,» John Edward8 ei ollut loukannut millään hänen mieltään, öli hienotunteisesti varonut joutumasta väittelyyn hänen kanssaan, olipa päinvastoin tämäntuos-ta kehasBut hänen älyään ja viisauttaan. Ja niin oli valloittanut myöskin hänen täyden myötätuntonsa. Alussa oli Jones häntä kyllä hieman epäillyt, huolimatta hänen miellyttävästä käytöksestään, syystä kun hän oli kaupunkilainen. Äidin tunteissa myöskään ei ollut mitään Edwardsia vastaan; mutta yhä muisteli hän Kelleyäkin hyväillä mielellä, ja ajatteli, että hän se Kolmannen vuoden puolivälin lähettyvillä suoritti Ethel korkeakoulututkintonsa ja pukeutui pitkiin hameisiin. Hän alkoi käydä ahkeraa pikkukaupungin huvitilaisuuksissa ja kävi aina myöskin siskonsa ja lankonsa luona, olipa joskus yötä-kin. Laura oli siitä iloinen, sillä hän rakasti siskoaan. Mutta hän oli epätietoinen, miten John piti Ethelin käynneistä. Tosin pysyi John aina kiltisti kotona, milloin Ethel oli käymässä, sitävastoin Itui/ hän anoppinsa käyntejä tavallisesti kunnioitti poissaolollaan. Myöskin oli hän ainn valmis lähtemään " minne tahansa, minne vain Ethelkin tuli mukaan. Mutta omituisen vähäpuheinen ja hajamielinen öli • hän aina Ethelin läsnä ollessa, jopa usein ihan har mistuneenkin näköinen, vaikka Ethel miten olisi koettanut pitää rat toisuutta yllä herttaisen iloisella käytöksellään. Ja Laura oli huomaavinaan, että siskonsa oli vaivattu hänen, JohnMn, mielialasta. Useammin kuin kerran huomasi hän Ethelin silmissä tuskaisan ilmeen, kun hän katsoi JohnTm. Kerran sitten ei hän voinut olla lohduttamatta Etheliä, huomattaiaan sen saman kärsimyksenilmeen hänen silmissään. ) «Älä välitä John'in käytöksestä, sisko rakas!» sanoi hän, hyväillen Etheliä. Ei hän varmaankaan sinun tähtesi.... hänkin on varmaankin iloinen sinun iäynneistäsi; mutta hän on vain muuttunut hieman synkkämieliseksi viime aikoina. Hän ei ole yleensä enää niin hilpeä, kuin ennen. Hän sanoo, että hä^ nen työnsä häntä vain hermostuttaa.... » Ethelin terveenkauneille kasvoille lensi hämmästyksen puna. Hän vil-kasi Lauraan tuskaisasti, sitten hänen silmiään vältellen vastasi: «'Sisko' rakas, älä huolehdi tähteni! John ei ole loukannut millään minun mieltäni.» Eikä keskustelu siitä asiasta pitkälle jatkanut — Mutta John kävi yhä vaan her-mostuneemmalcsi, aiheuttaen Lauralle surua, ja kyllästymistäkin. Hän mu\:ttui työpaikassaankin, pan-cissa, äksyiseksi, huonontaen välejään työtovereittensa sekä päälly?- miehensä kanssa. Sitten keväällä eräänä iltana Ttertoi hän Lauralle .ontuneensa työpaikassaan jo niin pitkälle,. että oli «kuitattava», ellei lalunnut tulla pois potkituksi. Samalla ilmoitti hän suunnitelleensa New Yorkiin takaisin muuttoa. Olipa kysellyt jo kirjeellä työtäkin sieltä, entiseltä Fsännältään, ja saanut lupaan. Niin että New Yorkiin 4nuuttaminen oli jo oikeastaan var masti päätetty asia. Laura hämmästyi ja huudahti; «Ettäkö veisit minun New Yorkiin! pois täältä kotiseudulta, josta en ole koskaan missään edes käynyt!» «No, no,! Arvaan sen, että sinulta tuntuisi vaikealle lähteä täältä, varsinkin vanhempaisi vuoksi», kiirehti John selittämään. «Mutta oikeastaan minä en ole tarkoittanutkaan, että sinunkin pitäisi heti tulla mukaan. Sinä saat jäädä vielä toistaiseksi tänne lapsen kan.ssa, joko tähän, tai vanhempiesi luo farmille.... Se on parempi taloudelliseltakin kannalta. Sillä katso, meillähän ei ole säästöjä, ja muuttaminen ja kodin uudelleen siellä ylös laittaminen ky.syy varoja. » Laura ei olisi tahtonut jäädä, vaikka tuntuikin vaikealle vanhem-' mi.-tnan ja kotoaan niin kauva.« MBSS ja' kötsua hlnet'foim^lämä-sinne niin pian kuin mahdollista. . Laura paatti muuttaa vnhempal»- sa luokse farmille. — Parin viikon kuluttua Johnein matkustamisesta, sai Ethelkin kiihkeän halun suurkaupunkiin. cEdes vähäksi aikaa, tutustumaan suurempaankin elämään.» Ja vanhempiensa ja siskonsa vastusta.»!!!- sesta huolimatta kirjoitti hän sis-kon. sa kirjeen mukaan kirjeen John'- ille, jossa kysyi, voisiko John hankkia hänelle New Yorkissa jonkinlaisen hänen oppisivistystään vastaavan työn. sittenkin olisi tainnut olla sopivampi Lauralle..,, «olisihan ainakin oi-j muuttaminen; mutta John'iIla olij lut paremmin kuin I^auran omaa kyllin paljo pätPviä syitä, että niit-lipiteensä kuultuaan. Olisi pitänyt ? säätyä.» Mr. Edwards oH.si hänen: ten edessä ti-ytyi taipua. John muu-| vaieta vain ja kuunnella . . . mietetään sopinut paremmin Et- ten lupa.si järjesf.ä kodin New Yor- John vastasi, ettei hän ollenkaan kehoita Etheliä suurkaupunkiin tulemaan, mutta että on kumminkin jo sohinut oman päällysmiehensä kanssa, että Ethel saa paikan häneltä, ehkä samaan konttoriin missä hän, John, työskentelee, jos Ethel nyt ainakin tahtoo lähteä rauhallisesta maaseutukodistaan. Sehän oli vallan mainiota Eth.-?- lin mielestä! Kiireimmiten pani hän arkkunsa kuntoon ja jätteli hyvästi kotiväEelrsä .... tietenkin vain «joksikin ajaksi.» — Huonoa ei alkanut kuulua New Yorkista. Niin Ethel kuin Johnkin kirjoitti olevansa täysin tyytyväinen «uuteen askeleeseensa». Mutta kummastuttavan hiljaa alkoi John olla Lauran ja lapsen sinne, laittamisesta. Laura vihdoin alkoi kysellä. Mutta John vastasi: «Ei vielä, rakkaani» .... Oli vielä sei-, laisia ja sellaisia esteitä. Ja vihdoin selitti hän, että Lauran lienee parasta pysyä pojan kanssa vanhempiensa luona siihen saakka kunnes pojan voi panna kouluun.. Suurkaupungissa kun on yleensä kovin vaikeata kasvattaa lasta siten, ettei se saa taipumuksiinsa suurkaupungin tahroja, jos sen aivan pienes-täpitäin joutuu siellä kasvattamaan. Tämä selitys oli täysin Lauraii vanhempien mielipiteen mukainen. Ja oikeastaan oli niin, etteivät Lauran vanhemmat muutenkaan olisi mielellään laskeneet Lauraa luotaan. Kun Ethel jo oli poissa, niin olisivat he jääneet aivan kahdten, joka olisi merkinnyt heille ikävää-elä\ nää. Johnin päätös oli heille siis sitäkin otollisempi, ja kovin he nyt koettivat sen suhteen ylipuhua Lauraa, joka ei ensinnä tahtonut voida asiaa sulattaa. Kyllähän Laurakin ymmärtl, asian siitäkin kannalta kuin hänelle nyt selitettiin, mutta hänen oli jonkunkunvcrt ran ikävä miestään, ja varsinkin^ olisi hän tahtonut saada lapsen ja^ isän toistensa pariin, etteivät koko-- naan vieraantuisi toisistaan. Kut-- tenkin suostui hän vihdoin, mutt^ anoastaan sillä ehdolla, ettäv ^om lupautui kutsumaan hänet ja lapasen aina toisinaan luokseen New' Yorkiin, edes käväsemään, sekäi at^ tä itsekin lupasi joskus tuUa kaf* mään heidän fuonaan farmilla. ^ Tietysti suostui John herttaisen kernaasti näihin ehtoiljjn. Ensimmäisen kerran saivat Laura ja poika luvan tulla New Yorkiin «piakkoin. » Mutta omasta päästään, Ilman Johnin erikoista kutsua ei heidän kuitenkaan pidä lähteä. John lupasi lähettää kutsun heti kun on ehtinyt esim. säästää raho ja niin paljon, että voi järjestää heille mukavan vastaanoton. Laura jäi nyt odottamaan tuot;» kutsua kuin kuuta nousevaa. Mutta kului kuukausi, kului toinenkin, John*in saamatta «asioitaan sellaiseen järjestykseen», että olisi voinut lähettää sen kutsun. Jo saivat Laura ja hänen vanhempansa jonkinlaisia epäilyksiä. Joitain sellaisia eifteitä täytyi John'illa olla;" joita hän salasi, muuten ei nyt enää voinut asiaa selittää. Päättivät tiedustella Etheliltä. Mutta Ethel vastasi; «Te kuvittelette turhia! Älkää of-ko huolissanne! John on yhä yhtä oivallinen mies, kuin ennenkin. Ja hän on kyllä niin järkevä, että tietää mitä tehdä, ja milloin tehdä. Tietysti on JohnMlla pääasiallisim-pana .syynä rahojen puute, eläminen kun tulee täällä kalliiksi ja hän kun sitäpaitsi on lähetellyt sinne siksikin usein..,,» Lauralla oli säästössä jonkunverran JohnMn lähettämiä rahoja. Nyt sai hän ajatuksen tarjoutua lähtemään niillä. Hän ilmoitti siitä vanhemmilleen. He - olivat samaa mieltä, vieläpä lupasi isä antaa l i sää omasta pussistaan. Mutta kuitenkin päättivät he jäädä vielä joksikin ajaksi odottamaan. He odottivat pari viikkoa, Lauran kärsimättömyys lisääntyen. Mutta nyt on isä Jones, haudottuaan mielessään epäilyksiään, tehnyt päätöksensä, jolla hämmästyttää Lauraa. Hän on päättänyt matkustaa New Yorkiin John'in ja Ethelin luo, urkkimaan, missä oikein on vika. Niinpä puki Mr. Jones parhaimpiinsa, varusti itsen.sä rahoilla ja; Jiihti: Jatk- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1922-11-02-07