1923-11-01-03 |
Previous | 3 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
h l
i
1\
« i
Kirj, L. J . Inkeri.
PPAALI4ISTI.
Vanhassa pylväskäytävässä on
hiljaista. Leyhkeäkesätuuli kantaa
sinne imelänkitkerää ?alko-ruusujen
tuoksua. Niitä kasvaa
pienessä,! hyvin hoidetussa puutarhassa
vanhoina pensaina, joiden
pienitiheäpiikkjiset varret i -
han nuokkuvat runsaan, tuoksuvan
kukkaslumensa alla. 'Ruusupensaat
rovat täynnä pieniä, vi-attomanvalkeita
ruusukukkia, ja
niiden pensaiden varjoon asete-
,tuille penkeillei istahtavat iltaisin
lumnat levähtämään, tai kenties
uijieksimaan jostakin menneestä,
jonka jpitääj olla yhtä
•puhdas kuin valkea ruusu. Mutta
ahkerat kädet, jotka voivat
yhtä lielposti pidellä kultahelais-ta
messukirjaa kuin sormiella
rukousnauhan Jielinia, eivät lepää
toimettomina helmassa vie-lii
tuona iltahetkenäkään, vaan'
kutovat sukkia seudun paljasjalkaisille
pellavapäille tai nyplää
vät pitsiä, jonka kuvioihin kätkevät
hiljaisin huokauksin kaikki
ne kauniit ajatukset, jotka
syntyvät nunnan sielussa.
Nyt on iltapäivä Mehiläiset
surisevat kukissa, valkeat kaali-perlioset
l^isailevat ilmassa, ja
auringonsäteet kohtaavat jo vinosti
pienen Naantalin luostarikirkon,
kultaristiä. On se aika
päivästä» jollo n ai-\-o]i sisai-illa.
ou tapalia verryttää i)nuluneila
jalkojaan pienellii kävelyretkellä,
jos sitä pientä kierrosta puutarhassa
siksi voi nimittää. Mutta
nyt ei 'heistä näy ketään.Van-h
a, h am [) a a t on ])oi^t in var t i j a v el i
istuu päivänpaisteisen seinän
vierellä penkillä ja | katsoo unisen
.välinpitämättömästi, m i t en
luostarin koira laiskasti loksauttaa
ieukojaan härnäilevälle kärpäselle,
jonka pöriseminen häiritsee
s e n p ä i v ä 11 i s unta,. k ä ä n t iiä
kylkeä .päästää syvän koirahuo-kauksen
ja| alkaa kuorsata.Kaik-ki
vaikuttaa unettjjivasti. yksin
mehiläisen surinakin, ja ennen
kaikkea muisto iierkullisesta päivällisestä.
Portin vartijavcli on
näetsen ruotsalaissyntyisen keit-tiömestariveljen
- hyvä ystävä ja
luostarin koira vanhan portinvartijan
uskollinen ja uuttera
seuralainen. Siitä \)n seuraukscr
na, että heitä molempia nyt, niin
kuin joskus niuullolnkin, torkut-taa.
. Portinvartijaveli istuu ja tuijottaa
koiraan ja myhäily levenee
hänen herttaisenpunakoilla ukon
kasvoillaan, joille ' ' tonsuurin
jäännös ja nuoraniekka J\aapu
vain lisäävät, jonkunlaisen hy-kutusta.
Mutta .sitten myhäily;
siirtyy kuin syrjään pantuna, ja
Matias-veli ottaa 'hyvin hurskaan
ilmeen, ristii kätensäy ipeu-lialoi
sormiaan ja alkaa puhella
ajatuksissaan ääneen keinutellen
hiljaa ruumistaan.
.''Hurskaita sisaria ei näy vie-lä,
ei vilaustakaan, vaikka aika
on jo pitkälle kulunut.'* Ukko
vilkaisee huolestuneen näköis.enä
lämpimästi räkittäväan aurinkoon.
Ei edes vilausta niistä
harmaista villasukistakaan, joita
arvoisat sisaret kutovat köyhille
pienokaisille. Pyhä Brigitta ja
kaikki suojelusenkelit heitä siunatkoot;"
Matiasveli tekee hartaan
rinstinmerkin ja kumartaa
kaljua päätään, 'jossa on korvallisilla
kaksi untuvaista, valkoista
hiustöpsyä.
'•Autuas abbedissamme on hyvin
sairas, Pyhä Henrikki hänet
parantakoon (kaksi ristinmerkkiä),
ja Brigitta-äiti, alipriori-tar,
pyyhkii kyyneleitä hursr
kaista silmistään aamusta i l taan."
"Mutta sinä Musti-koira vain
haukottelet. Huuti, senkin rakki.
Etkö siitä välitäkään. Senkin!
Laiskana siitä maata löt-kötät.
Kylläisenä köllikkänä
päivää paistat, ja autuas abbedissa-
äiti makaa henkiheitol-laan.."
Ja Matiasveli 'heristää
ryppyistä nyrkkiään . Musti-koiralle.
Samassa kuuluu juoksevia askelia
puutarhan hiekkakäytäväl-läi
Pieni hengästynyt poika saapuu
pylvitskäytävään ja huutaa
ukon korvaan; että tämän on
mentiivii kiireesti porttia avaamaan.
Itse piispa Turusta on
saapunut 'Naantalin luostarin
abbedissan kuolinvuoteen ääreen.
Sillä aikaa lepää hurskas, lempeä
abbedissa Valborg Joakimin
tytär kammiossaan; joka sijaitsi
lännen puolella. Pienestä, ah-t
aas ta i k kun a s t a n ä ky i la h de 11 e,
jonka laiturissa keinuivat vienossa
tuulenvirissä luostarin ja
seudun asukkaiden ^venheet. Kir-kas
iltapäiväaurinko piirtelee
kuvioitaan huoneen kivilattialle,
rukousjakkaralle, jonka sametti-päällys
on haalistunut ja miltei
tunte ma tt oma n . vä rise ksi ku lu-nut,
ja muodostaa vuoteen jaU
kopäähän seinälle vneliskulmai-
.kisen, yU.uSÄn,. jöitä -voL-Jsäsin
kosketella, ja sen mitä voi vain
epämääräisesti tuntea tai pikem-miri
tajuta. Ahdas, kolkko nunnan
kammio on täynnä muistoja,
täynnä ihmisiä/ joiden ipiir-teet'
sulkeutuvat esiin: vuosien
takaa, esille ajasta, jonka mainitseminen
ei voinut tulla kysymykseen
nunnan huulilla] jotka
olivat vain rukouksia varten, a-jasta,
joka nyt lähdön hetkellä
näyttäytyy kuin puhtaan, hele^
änhohtavan sädekehän •ympäröimänä.
Nuoruuden ajasta.
Brigitta-äiti, aliprioritar, joka
istuu avattu rukouskirja helmassaan,
katsoo lempeästi sairasta.
Haikea' hymy ilmestyy kasvoille,
ja rukouskirjan lehdille tipahtelee
kyyneliä, yksi, kaksi u-seampia,
kunnes nyyhkytys pusertautuu
esille scapularion alta.
Hän oli aivan varma siitä, että
abbedissan lähtö oli lähellä. Ja
kuitenkin, olisihan hänen nun-.
nana pikemmin pitänyt iloita,
että tuo uskollisesti kilvoitellut
sielu vihdoinkin sai voitou^eppe-j^
e...J^äizi 'kauaa', sitten kuolleen
jsäni, jonka ; ankarat^ lujatahtoiset
kasvot saattoivat joskus hy^
myilläkin. Näin molemmat veljeni,
rohkeani huimapäisen Erikin
ja herkemmän, hiljaisem-manlvarin,
sellaisina kuin he ,0-
livat minun nuoruusaikanani.^
Muistatko, Brigitta,meidän suloista
nuoruuttamme. Muistathan,
miten k^i^kki ritarit kilpailivat
suosiostamme, miten monet see 'hiljainen, katkonainen nyyh-pakosi
kanäsäT.'^. ,
On kauan hiljaista — i^iin hiljaista,
että voi kuulla kärpäsen
surinan. Auringonsäteet leikki/
vät rukousjakkaran yläpuolella
krusifiksin 'kullatussa orjantappurakruunussa.
Sitten kuuluu hiljaa kuin hen-l^
äys abbedissan suus^ta: " O l i ."
Brigitta-äiti ei kysele enempää,
vaan hänen rinnastaan nou-turnajaispeitset
taittuivat kun
niaksemme, ja miten meidän vä-rejämme
eivät saaneet kantaa
kuin kaikkein ansiokkaimmat urhot.
Oh, siitä on kulunut nyt
jo viisitoista vuotta. Ajattele—
viisitoista pitkää^ kieltäymyksien
ja kyynelten vuotta. Etkä
sinä, sisareni, edes tiedä, jniksi
niin äkkiä, ilman initään näkyväistä
syytä pakenin maailmaa.
Miksi pakenin vaikka onni näytti
hymyilevän minulle suloisempana
kuin koskaan ennen. Vai
tiedätkö?" kysyy abbedissa tutkivana.
" E n tiedä, vaikka kenties hiu-leensä
Tuuren Mestarin kädes- kan aavistan. Silloin luulin a-tä,
Mestarin, jolle hän oli lupautunut
ja vihkiytynyt jo tässä e-lämässä.
Niin olisi pitänyt, mutta
ikä väf erontuska otti oikeutensa.
Abbedissa oli ollut Bri-gitta-
äidin lapsuudenystävä. . I-loiset
nuoruusvuodet Ruotsissa,
missä edellisen isä oli ollut val-taneuvos;
yhteiset : salaisuudet,
ero moniksi vuosiksi ja sitten
taas jälleennäkeminen Suomessa,
pienessä syrjäis-essä Naantalin
luostarissa, missä ystävätär oli
jo abbedissa, kaikki nämä muis- an hyvänä. Ivutsos, en tullut sillissä,
että talidoit antautua koko
n a a n K r i s t u k sen p a l v el i j a 11 ä -
rrtksi jalosti ja epäitsekkäästi
j ii 11 ii e n m a ai l m an i h a n u u d e t; S i -
Itähän olit niin harras ja herkkä
mieleltäsi, Yalborg."
"Oh. tuntuu niin hyvältä, kun
sinä n i m i t ä t ni inu a. taas Vai bor -
giksi niinkuin muinoiii. Täällä
1 u.o s t a 1' i s s a h a n me /i n o h d a m m e
maalliset nimemme^ Tuntuu nyt
kuin olisimme -nuoria .vielä kei'-
ran. Niin, sinä pidät minua liir
tuivat hänelle niin elävinä mieleen.
Brigitta-äiti: oli nähdessään
abbedissan heikontuvan lä-
'hettänyt viestin piispa Martinus
iSkyttelle.
Suljetuista kammioista kuu-
1 u u. n un n ie n i h a n a, h i 1 j a i n e n r \ 1 -
kouslaulu, sillä on vesper-aika.
Sairashuoneen ikkuna on auki,
ja 'ulkoa tunkeutuu sisälle leivosien
liverrys ja kerttusen suloi-sensointuva
helkytys. Koko su-v
i n en ,i 11 a piii v ii • h y my le t e 1 e iJ 1) o i -
sen kirkkaana; vastakohtana
luostarikammion mykälle kolk-koudelle.
•'Brigitta'" ääntää sairas.
Pu h utelt u sä psä h tää j a k ii r uh-taa
vuoteen luo ikkunakomeros-taan,
jossa on istunut.
Sairas kiinnittää läpitunke-tä
varten luostariin vapaaehtois
sesti jättäenvmaailman, joka oli
minusta niiir ihana, kunnes. ..
Ei, vaan : toisesta syystä. Vaikka
nyt olen onnellinen siitä, että
olen saanut olla vähäinen
He r r a n [)a l ve 1 i jat a r , c n s i 1 lo in
ajatellut, niin.: M i n ä k ö olisin
s u 1 k e u t un u t 1 u o s t a r i i n j a tullut
kalpeaksi nunnaksi, joka lukee
rukousnauhaansa aamusta iltaan;!
paastoaa ja kiduttaa ruumistaan.
Ja kuitenkin kävi niin.
Monille .muillekin elämän näen-kytys,
ikäänkuin niiden kyyneleiden
kohottamana, joiden oli
pitänyt särkyä jo syntyessään
pääsemättä koskaan lievittämään
ihmissydämen kirvelevää
tuskaa. i ^ |
"Tuota minä aavistelin Rak-kahin
sisar, kuinka sinä oletkaan
mahtanut kärsiä."
Kuoleyan kasvoille lennähtää
kalpea, sairas hymy.
"Kaikki on ollut vain hyväksi.
iMinut täytyi siten irroittaa
maailmasta. Kullakin on ristinsä
kannettavana,"
"Kerro nyt minulle kaikki",
kuiskaa Brigitta-äiti liellästi ja
istuutuu .matalalle rahille vuoteen
viereen.
"Se on vain tarina opaaliris-tistä
— rakas."
" M u i s t a t k o , Brigitta vielä sen
illan, jolloin -olimme. valtionhoi:
tajan pidoissa Tukholmassa?
.Muistatko vielä miten meidän
seistessämme Erik-vcljeni kera
eräässä ikkunakomerossa saliin
astui valtionhoitajan mukana y l -
häiuen kaunis mies, jolla oli loistavat
silmät ja ylpeä ryhti? Ja
miten Erik-veljeni kertoi, että
m u u k a 1 ai n e n o i i Juh a n a, Ho j an
kreivi. Muistatko vielä, miten
l()imme' tetoa siitä, kumpiko
meistä ensiksi pääsisi kreivin
tuttavuuteen, ja miten minä voitin,
sillä ennen iltaa valtionhoitajan
puoliso, Kristina-rouva, 0-
sitteli minut hänelle ? jNIuistan
hyvin, että olin sen illan kuin
unissani. Olinhan vasta seitsentoistavuotias,
ja Hojan kreivi 0-
li kaunis mies. joka :0sasl tehdä
itsensä miellyttäväksi.; Silloin
oli ke v ä t. Se 11 a i ncn k e \- ä 11 Ky 1 -
OAHADAAN:
Koko vnosi ....1 $2.50
Puoli vuosi $1.50
Neljännes vuosi 75e
THDTSVALTOIHIN:
Koko vuosi . . . . . . . . i . . i . . . . . . . . . . . . . . $3.00
Puoli vuosi $1.75
Neljännes vuosi 1 !, $1.00
SUOMEEN' :
Koko vuosi J $3.50
Puoli vuosi ^.00
CANADAN UUTISTEN TOIMISTO
POET ARTHUB, ONT., CANADA.
Myötäseuraa ^ CANADAN UUTISTEN
vuosikerran tilauksesta, joka on lähetettävä osoitteellaV
Nimi
Postikonttori
Katu eli Box No.
Valtio
Mft^nitkfta oxiko tilaus uusi bli uudistus.
naisille sunhuntailapsille onken- lä ne, sireenitkin osasivat sinä
sen vaioläikäu, jossa silloin täi- vankirkkaat silmänsä alipriorit-väntuulisen
mun k
löin vilahtelee varjoja,; kun tuu-;
li heiluttelee ikkunah alla ^kasvavan
jalavan lehteviä oksia.
Sen vuoksi h u one saa i käänk uin
vihreähohtoisen värityksen; :
Abbedissa makaa silnvät puoleksi
auki, liikkumattomana;/ ja.
näyttää vajonneen, tarkastelemaan
päivänvaloy uossä le i jäile-vien
tomu'hiukkasten rkimalteK^
ikuniaisen ny- Omituinen rauha on.laskeutunut
kifilosofin vai- kammioon, yli aineellisen ja hcn-tareen
ja virkahtaa: "Istu luokseni,
sisko. Nyt tiedän, että minun
• on pian lähdettävä. Jo
päättyy toivoretkeni läpi tämän
hämärän Huokausten lehdon. Jo
häämöttää hoitava kultakaupunki;
jonka päärlyportilla enkeli
odottaa toivottaakseen kuoleman
väsyneen ihmissielun tervetulleeksi.
Äsken juuri tässä loiko-essanl
vaelsi koko elämäni kuin
värikäs kuvasarja silmieni ohit^
ties tapahtunut . samoin. .IMitä.
hyödyttää rikkaus, kauneus ja
tahraton vaakunakilpi, kun elämän
syys viima repii joka ainoan
lehden rakkaudenpuusta.
Ku u le, Br i gi tt a -s isk o, m i n ä k e r-ron
sinulle kaikkia" : .
. "Sallitko minun tehdä sitä enenen
yhden kysymyksen, joka on
pyörinyt kielelläni siitä hetkestä
alkaen, jolloin tapasin; sinut
täällä Naantalissa nuorena kalpeana
abbedissana?" kysyi aliprioritar
katsoen totisena kuolevan
ystävättärensä silmiin.
"Kysy vain. Sinulle nyt .vastaan
kaikkeen."
"Oliko — oliko Hojan kreivin
lähdöllä mitään tekemistä sinun
I <
Lähtöpäivä
IMarrask. 1 ^S\V: American
3 Can. l*aeii'iein
'o Cunardln
^7 Can. Paeiilciu
8 Valk. Tälideil
8 Can.. Paeifiein
9 Can; Paeificiii;
Laiva
HROTTNINCHOLM
JMONTLAURIER
AUSONIA
:\1ELITA
MRGANTIC
:\IARBURN
MONiTCLAliB
X l
't C
< l
t c
<l! Norjan American STAVANGERFJOKD
10 Cunardin
10 Can. Paeitlein
13 Valk. Tähden
15 Sw. Ameriean
16 G^n. Pacificin
20 Valk. Tähden
21 Can. Pacificin
22 Can. Paciricin
23 Can. Paeifiein
24 Cunardin
27 Valk.' Tähden
ANDANIA
EMP. OF FRANCE
DORIC
KUNGSHOLiM
MONTCALM
CANADA
MINNEDOSA
:M'ETAGA^IA
MONTROSE
ANTONIA
REGINA
\ 27 Norjan Ameriean BERGENSFJORD
' 28 Cand. Paeifiein MONTLAURIER
Kantavuus
ll,2r)4. tonnia
17,000 tonnia
15,000 tonnia
14,000 tonnia
.,15,000 tonnia
10,750 tonnia
16,400 tonnia
12,978 tonnia
15,000 tonnia
18,500 tonnia
16,500 tonnia
12.531 tonnia
16,400 tonnia
10,000 tonnia
14,000 tonnia
12,450 tonnia
16,400 tonnia
15,000 tonnia
16,500 tonnia
10,709 tonnia
17,000 tonnia
Satamasta
New York
Qnebec
Montreal
MontreaL
Montreal
Montreal
Montreal
New York
Montreal
Quebec
Montreal
New York
Montreal
Montreal
Montreal
Montreal
Montreal •
Monteral
Monteral
New York
Quebec
Satamaan
Göteborgiin
Liverpooliin
Plymouthiin
Southamptoniin
Liverpooliin
Glasgo\viin
Liverpooliin .
Kristiaania '
Plymouthiin
Southamptoniin
Ijiverpooliin
Göteborgiin
Liverpooliin
LiveirpooU
Southamf)ton
Glasgowiin
Liverpooliin
Plymouthiin
Liverpooliin
Kristianiana
III luok. piletti
Helsinkiin
$110.30
$|06.50
$106.50
$106.50
$106.50
$103.50
106.50
$110.50
$106.50
^$108.50
$106.50
$110.50
' $106.50
$103.50
$106.50
$106.50
. $106.50
$i06.r>o
$106.50
$110.50
Liverpooliin $106.50
KaikkhÄ yllämainittuihin hintoihin on sotavero $b.00 lisättävä. Lapset 1—10 vuotiaat pääsevät puolella hintaa, joh«^n lisätään
sotavero $3.00. Lapset alle 1 vuoden^ maksavat piletistään $5.^.
Rautatiekyyti Port Arthurista Montrealiin ja Quebecii? laivAuiletin^^^^^^^^^ ,
Kolmannen luokan piletti Hangosta Port Arthuriin, maksaa irykyään ^30.50. Pilettejä voidaan iähett^S.Snorae^a.
4nyös sähköteitse. , _ ' ,
V Matkustae^anne itse Suomeen eli tuoitaessanne omaisia sieltä Canad^nn, kääntykää pilettiasioissa aiua. a
taneen puoleen joko suullisesti eli kirjeellisesti. Pilettejä myyn kaikille suurimmalie IJöjoiUe; kaikille lalvöillj^ ja
kille sekä Canadan että Yhdysvaltain satamista.
vuonna kukkia.Minusta ne eivät
ole enää milloinkaan niin
kukkineet ja tuoksuneet kuin
silloin. En itsekään ollut sama
kuin ennen. Kuinka olisin voinut
olla sanui, kun kaikki ympärilläni
kuin laikasauvan loihtimana
oli ihanampaa kuin ennen!
En nuiistanut mitään, m i kä
koski sitä edellistä: elämääni,
en edes sitäkään, että olin jo
melkein kihloissa serkkuni Pietarin-
kanssa. IMinulla ei olluv
aikaa muistellaniitään, sillä aina
oli tanssiaisia, luiveja, niet-sästysretkiii,
ja . kaikkJa niitä
järjestelemässä ja suunnittelemassa
oli Ilojan; kreivi. Hän
seurasi minua alituisesti kuin
varjo,, en voinut päästä hänestä
enkä oikein todella tahtonutkaan,
vaikka toisaalta hiukan
pelkäsin häntä. Olin kuullut, että
hän oli kevytmielineii, hurjastelija
, ja kaikkea malidollista.
JMinä tunsin omaavani vaikutusvaltaa
häneen ^ja tahdoin sitä
käyttää koliottaakseni häntä. Ja
uninua kohtaan hiin oli- aina niin
hieno ettei kukaan. — Sinä matkustit
sitten - kotiisi Kalmariinj
ja minä jäin yhä Tukholmaan,
j a s en v u oksi o t t i edä my öh em pj ii
kokemuksiani etkä ole nähnyt
minun opaaliristiäni Tässä - se
Ja kuitenkin keväästä syk-
.syyn on valtava ero. Siiloin jo
tunsivat tuhannet berliniläiset
kodit kohtalon raskaana yllään,
nyt on iiätä ja nälkä jokapäiväinen
vieras. . Keväällä tekivät
laitokset ja yhdistykset laajakantoista,
toivorikasta työtä
puutteen lieventämiseksi, nyt
toinen toisensa jälkeen rajoittaa
tai lopettaa. toimintansa. Järjestöt,
ovat olemassa, : kouluute-tut,
kokeneet työvoimat valmiina,
;f"apua tarvitaan, -enemmän
kuin ennen, mutta apulähteet
kuivuvat päivä päivältä. Pari e-simerkkiä.
v
Lcipziger Strassella voi. joka
päivä nähdä kouluutetun sairaan
'loitajaUaren kerjäämässä -— ainoa
tapa päivästä päivään yllä-j)
itää muuatta lastenkotia, minkä
holhokit tulevat kaikkein on-nettomimmista;
oloista ja tämän
kodin hajotessa jäävät kaikkea
turvaa vaille.:
on.
(Jatk.)
BERLIN — PARI PIKAKUVAA.
I'"
5
J^iletti-a^^3)ues.
m 1^
Matkailijan, joka toukokuulla
jätti Berlinin ja syyskuulla palasi
sinne, ei liene pakko .huomata
olojen muuttuneen muuta
kuin siitä, että hän silloin maksoi
laskunsa tuhansissa, nyt hiu
kan useammissa miljoonissa. IVä-hällä
hän myöskin oppii pitämään
varansa ja vaihtamaan ralliansa
vain pienen -setelin kerrassaan
-—jos hän on viisas matkailija,
jolla sitäpaitsi :pn aikaa
seista", pankkien ja wec1iselstubi-en
jonoissa. Mutta muuten näyttää
elämä entiseltä Leipziger-ja
1"riedrich . Strassen,; näyteik-
Jkunat ovat ylitä ntäyni^ä kallisarvoisia
'tavaroita ^ kuin ennen
huvituksia on yllikyllin — kerjäläisiä
ehkär^ enemmän ja ruoka
myymäläin vedessä satoihin rnöu
se via jonoja; ' • - ' f f
A m nm 11 in e u v o n ta \' i ra sto te ke e
parhaansa sijoittaakseen koulunsa
päättäneet nuoret oppiin tai
maaseudulle .lyöhön. Mutta
kaikkialla on työttömyyden u'h-ka
vastassa ja sadat nuoret. pojat,
jotka maaseudulla saisivat
työtä, eivyt voi sinne lähteä.
Heillä ei ole vaatteita, ei kenkiä;
muuta kuin n:iitä päällään kantavat..
Ja, kuten- eräs ennen hy-,
vin varakas yhtei^•kllIln.•^1 palveluksessa
pitkän päivälyöu suorittanut
nainen m i n u l l e sanoi:
..Minun tuttavapiirissäni :^ei ole ainoatakaan,
jolle uusi kenkäpari
tai uusi puku jollekulle perheenjäsenelle
ei merkitsisi. katastroo-ia.
' •On tuskallista käydä esim. kirjakaupoissa.
Ostajia ei yleensä
ole, mutta joka kerta tulee pari
kolme m5'yjää, tieteen ja sivif^-
tyksen harmaahapsisia alennustilassakin
hienostuneen leimaa
kantavia' edustajia-"' Heidän silmistään
voi nähdä, miten ras^
kasta on luopua kirjastonsa
kalleimmista aarteista. Onhai^
siinäkin elämäntyö hajoamassa
taivaan tuuliiUi Mutta lasten on
nälkä.
Yhteiskunnallista työtä' fekevi-en
yhdistysten toimistoissa näkee
joka päivä järkyttäviä tapauksia.
iSyvimmin .on mieleeni
painunut . lothringilaineji^ ex^t.
metsänvartija .tyttärineen. Isä
työtön, hermosairas monista kärsimyksistä,
äiti elättää apuvai-:
näen sen personoituna isän ja
tyttären hellässä suhteessa. ^Mutta
ennen pitkää lapsi kuolee a-nemiaan
— ja hän on vain yksi
tuhansista.
Ja moraalinen hätä ? Eräässä
jmorisotuomioistuimessa on
oliessani läsnä 12 tapausta esillä.'
A^iistä yksitoista omaisuusrikoksia,
yhden tai useamman nuoren
suorittamia. Eräissä tapauksissa
on|,kysymys useamman;, sadan
miljaardin Saksanmarkan arvioista.
Syitä: nälkä', puute,
h i auttaa kotiväkeä, nautinnon-halu
ja niin edelleen.
Ja niitä merkit<^ee koko' kansan
moraalille, etjä säästäminen
hyveestä muuttuu hulluudeksi'/-
Jos palkansaaja ei lauantaina
kuluta nostamaansa rahaa, saa
hän tiistaina sillä vain puolet
tai kolmiiosa lauantaisesta tavaramäärästä.
M u t t a .suurempiin
ostoksiin hän tarvitsisi: monen
viikon palkan — mitä hän silloin
tekee ?
Ja päivät kuluvat eikä kukaan
tiedä, mitä seuraava tur) tullessaan
— paitsi hintain korotuk-
• {( Huomisesta lähtien mak-on
seisova otsikko
sia.
saa
sanomalt)hdissä. Talvi on edessä
ja| onko pahin ennen sen tuloa
voitettu?
Kysyray.stä syyllisyydestä ja
rangaistuksesta on pohdittu ja
pohditaan. Mutta ovatko syyllisiä,
ovatko rangaistuksen ^esineinä
loikeita henkilöitä ne lapset
ja nuoret, joiden ruumis
nääntyy ja sielu masentuu liian
raskaan kärsimyksen alla. El 0-
e kysymys saksalaisystävällisyy-destä
tai -vihamielisyydestä. Kyseessä
on puhdas inhimillinen
sääli. Onko 'maailmasa tarpeeksi
äitisieluja, jotka eivät kestä
nähdä sitä, että viattomat tuomitaan
elinikäiseen näivetykseen
ja ^ vajamittaisuuden tilaan? : ^
Berlin, 23. IX. 1923.
1 Armi Hallsten-Kallio.
mona perhettä. Tyttö kultakiharainen,
paljasjalliainen .todellinen
kuv^gljnan ryysyläislap-;
si. ^^ysyn itseltäni, missä liäneu;
suojelusehk^linsäyiipyy, mutta'
Ptoseja syytetään mies- ; ~-
. taposta.
Ontarion ylUakimies W. .F.'
Nickle antoi maanantaina van- '
gitsemismääräyksen neljää poliisikonstaapelia
vastaan, jotka oli*V
vat osallisina" John Gogpn ampti-». '
niisessa 5a surmaj^misessa, loka-^ ^
'kuun 6 p :nä, joUqi^ .Ctmadan vi-
•rano^maiset pidättivät erään yä-kijjU-
Omien salakul^et^uksesta e-päiUyji
aluksen miehistön. Polii^J
seja, joita on neljä,, tullaa?i .syyttämään
mi^s^taposta; sekä ampu- V
ma-aseiden harkitsemattoi^asia • ' "
käyttämisestä,*
f-
H -
f
c J
I
•
€
S-y
4
•f
> I
pr
- j . u..,--! t»^
Ipil::*:
^
1 M y >'4- '
1> 1
1, l^ig^ttitnU^KO.
Object Description
| Rating | |
| Title | Canadan uutiset, November 1, 1923 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- History -- Newspapers |
| Publisher | Canada News Pub. Co |
| Date | 1923-11-01 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Canada231101 |
Description
| Title | 1923-11-01-03 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text |
h l
i
1\
« i
Kirj, L. J . Inkeri.
PPAALI4ISTI.
Vanhassa pylväskäytävässä on
hiljaista. Leyhkeäkesätuuli kantaa
sinne imelänkitkerää ?alko-ruusujen
tuoksua. Niitä kasvaa
pienessä,! hyvin hoidetussa puutarhassa
vanhoina pensaina, joiden
pienitiheäpiikkjiset varret i -
han nuokkuvat runsaan, tuoksuvan
kukkaslumensa alla. 'Ruusupensaat
rovat täynnä pieniä, vi-attomanvalkeita
ruusukukkia, ja
niiden pensaiden varjoon asete-
,tuille penkeillei istahtavat iltaisin
lumnat levähtämään, tai kenties
uijieksimaan jostakin menneestä,
jonka jpitääj olla yhtä
•puhdas kuin valkea ruusu. Mutta
ahkerat kädet, jotka voivat
yhtä lielposti pidellä kultahelais-ta
messukirjaa kuin sormiella
rukousnauhan Jielinia, eivät lepää
toimettomina helmassa vie-lii
tuona iltahetkenäkään, vaan'
kutovat sukkia seudun paljasjalkaisille
pellavapäille tai nyplää
vät pitsiä, jonka kuvioihin kätkevät
hiljaisin huokauksin kaikki
ne kauniit ajatukset, jotka
syntyvät nunnan sielussa.
Nyt on iltapäivä Mehiläiset
surisevat kukissa, valkeat kaali-perlioset
l^isailevat ilmassa, ja
auringonsäteet kohtaavat jo vinosti
pienen Naantalin luostarikirkon,
kultaristiä. On se aika
päivästä» jollo n ai-\-o]i sisai-illa.
ou tapalia verryttää i)nuluneila
jalkojaan pienellii kävelyretkellä,
jos sitä pientä kierrosta puutarhassa
siksi voi nimittää. Mutta
nyt ei 'heistä näy ketään.Van-h
a, h am [) a a t on ])oi^t in var t i j a v el i
istuu päivänpaisteisen seinän
vierellä penkillä ja | katsoo unisen
.välinpitämättömästi, m i t en
luostarin koira laiskasti loksauttaa
ieukojaan härnäilevälle kärpäselle,
jonka pöriseminen häiritsee
s e n p ä i v ä 11 i s unta,. k ä ä n t iiä
kylkeä .päästää syvän koirahuo-kauksen
ja| alkaa kuorsata.Kaik-ki
vaikuttaa unettjjivasti. yksin
mehiläisen surinakin, ja ennen
kaikkea muisto iierkullisesta päivällisestä.
Portin vartijavcli on
näetsen ruotsalaissyntyisen keit-tiömestariveljen
- hyvä ystävä ja
luostarin koira vanhan portinvartijan
uskollinen ja uuttera
seuralainen. Siitä \)n seuraukscr
na, että heitä molempia nyt, niin
kuin joskus niuullolnkin, torkut-taa.
. Portinvartijaveli istuu ja tuijottaa
koiraan ja myhäily levenee
hänen herttaisenpunakoilla ukon
kasvoillaan, joille ' ' tonsuurin
jäännös ja nuoraniekka J\aapu
vain lisäävät, jonkunlaisen hy-kutusta.
Mutta .sitten myhäily;
siirtyy kuin syrjään pantuna, ja
Matias-veli ottaa 'hyvin hurskaan
ilmeen, ristii kätensäy ipeu-lialoi
sormiaan ja alkaa puhella
ajatuksissaan ääneen keinutellen
hiljaa ruumistaan.
.''Hurskaita sisaria ei näy vie-lä,
ei vilaustakaan, vaikka aika
on jo pitkälle kulunut.'* Ukko
vilkaisee huolestuneen näköis.enä
lämpimästi räkittäväan aurinkoon.
Ei edes vilausta niistä
harmaista villasukistakaan, joita
arvoisat sisaret kutovat köyhille
pienokaisille. Pyhä Brigitta ja
kaikki suojelusenkelit heitä siunatkoot;"
Matiasveli tekee hartaan
rinstinmerkin ja kumartaa
kaljua päätään, 'jossa on korvallisilla
kaksi untuvaista, valkoista
hiustöpsyä.
'•Autuas abbedissamme on hyvin
sairas, Pyhä Henrikki hänet
parantakoon (kaksi ristinmerkkiä),
ja Brigitta-äiti, alipriori-tar,
pyyhkii kyyneleitä hursr
kaista silmistään aamusta i l taan."
"Mutta sinä Musti-koira vain
haukottelet. Huuti, senkin rakki.
Etkö siitä välitäkään. Senkin!
Laiskana siitä maata löt-kötät.
Kylläisenä köllikkänä
päivää paistat, ja autuas abbedissa-
äiti makaa henkiheitol-laan.."
Ja Matiasveli 'heristää
ryppyistä nyrkkiään . Musti-koiralle.
Samassa kuuluu juoksevia askelia
puutarhan hiekkakäytäväl-läi
Pieni hengästynyt poika saapuu
pylvitskäytävään ja huutaa
ukon korvaan; että tämän on
mentiivii kiireesti porttia avaamaan.
Itse piispa Turusta on
saapunut 'Naantalin luostarin
abbedissan kuolinvuoteen ääreen.
Sillä aikaa lepää hurskas, lempeä
abbedissa Valborg Joakimin
tytär kammiossaan; joka sijaitsi
lännen puolella. Pienestä, ah-t
aas ta i k kun a s t a n ä ky i la h de 11 e,
jonka laiturissa keinuivat vienossa
tuulenvirissä luostarin ja
seudun asukkaiden ^venheet. Kir-kas
iltapäiväaurinko piirtelee
kuvioitaan huoneen kivilattialle,
rukousjakkaralle, jonka sametti-päällys
on haalistunut ja miltei
tunte ma tt oma n . vä rise ksi ku lu-nut,
ja muodostaa vuoteen jaU
kopäähän seinälle vneliskulmai-
.kisen, yU.uSÄn,. jöitä -voL-Jsäsin
kosketella, ja sen mitä voi vain
epämääräisesti tuntea tai pikem-miri
tajuta. Ahdas, kolkko nunnan
kammio on täynnä muistoja,
täynnä ihmisiä/ joiden ipiir-teet'
sulkeutuvat esiin: vuosien
takaa, esille ajasta, jonka mainitseminen
ei voinut tulla kysymykseen
nunnan huulilla] jotka
olivat vain rukouksia varten, a-jasta,
joka nyt lähdön hetkellä
näyttäytyy kuin puhtaan, hele^
änhohtavan sädekehän •ympäröimänä.
Nuoruuden ajasta.
Brigitta-äiti, aliprioritar, joka
istuu avattu rukouskirja helmassaan,
katsoo lempeästi sairasta.
Haikea' hymy ilmestyy kasvoille,
ja rukouskirjan lehdille tipahtelee
kyyneliä, yksi, kaksi u-seampia,
kunnes nyyhkytys pusertautuu
esille scapularion alta.
Hän oli aivan varma siitä, että
abbedissan lähtö oli lähellä. Ja
kuitenkin, olisihan hänen nun-.
nana pikemmin pitänyt iloita,
että tuo uskollisesti kilvoitellut
sielu vihdoinkin sai voitou^eppe-j^
e...J^äizi 'kauaa', sitten kuolleen
jsäni, jonka ; ankarat^ lujatahtoiset
kasvot saattoivat joskus hy^
myilläkin. Näin molemmat veljeni,
rohkeani huimapäisen Erikin
ja herkemmän, hiljaisem-manlvarin,
sellaisina kuin he ,0-
livat minun nuoruusaikanani.^
Muistatko, Brigitta,meidän suloista
nuoruuttamme. Muistathan,
miten k^i^kki ritarit kilpailivat
suosiostamme, miten monet see 'hiljainen, katkonainen nyyh-pakosi
kanäsäT.'^. ,
On kauan hiljaista — i^iin hiljaista,
että voi kuulla kärpäsen
surinan. Auringonsäteet leikki/
vät rukousjakkaran yläpuolella
krusifiksin 'kullatussa orjantappurakruunussa.
Sitten kuuluu hiljaa kuin hen-l^
äys abbedissan suus^ta: " O l i ."
Brigitta-äiti ei kysele enempää,
vaan hänen rinnastaan nou-turnajaispeitset
taittuivat kun
niaksemme, ja miten meidän vä-rejämme
eivät saaneet kantaa
kuin kaikkein ansiokkaimmat urhot.
Oh, siitä on kulunut nyt
jo viisitoista vuotta. Ajattele—
viisitoista pitkää^ kieltäymyksien
ja kyynelten vuotta. Etkä
sinä, sisareni, edes tiedä, jniksi
niin äkkiä, ilman initään näkyväistä
syytä pakenin maailmaa.
Miksi pakenin vaikka onni näytti
hymyilevän minulle suloisempana
kuin koskaan ennen. Vai
tiedätkö?" kysyy abbedissa tutkivana.
" E n tiedä, vaikka kenties hiu-leensä
Tuuren Mestarin kädes- kan aavistan. Silloin luulin a-tä,
Mestarin, jolle hän oli lupautunut
ja vihkiytynyt jo tässä e-lämässä.
Niin olisi pitänyt, mutta
ikä väf erontuska otti oikeutensa.
Abbedissa oli ollut Bri-gitta-
äidin lapsuudenystävä. . I-loiset
nuoruusvuodet Ruotsissa,
missä edellisen isä oli ollut val-taneuvos;
yhteiset : salaisuudet,
ero moniksi vuosiksi ja sitten
taas jälleennäkeminen Suomessa,
pienessä syrjäis-essä Naantalin
luostarissa, missä ystävätär oli
jo abbedissa, kaikki nämä muis- an hyvänä. Ivutsos, en tullut sillissä,
että talidoit antautua koko
n a a n K r i s t u k sen p a l v el i j a 11 ä -
rrtksi jalosti ja epäitsekkäästi
j ii 11 ii e n m a ai l m an i h a n u u d e t; S i -
Itähän olit niin harras ja herkkä
mieleltäsi, Yalborg."
"Oh. tuntuu niin hyvältä, kun
sinä n i m i t ä t ni inu a. taas Vai bor -
giksi niinkuin muinoiii. Täällä
1 u.o s t a 1' i s s a h a n me /i n o h d a m m e
maalliset nimemme^ Tuntuu nyt
kuin olisimme -nuoria .vielä kei'-
ran. Niin, sinä pidät minua liir
tuivat hänelle niin elävinä mieleen.
Brigitta-äiti: oli nähdessään
abbedissan heikontuvan lä-
'hettänyt viestin piispa Martinus
iSkyttelle.
Suljetuista kammioista kuu-
1 u u. n un n ie n i h a n a, h i 1 j a i n e n r \ 1 -
kouslaulu, sillä on vesper-aika.
Sairashuoneen ikkuna on auki,
ja 'ulkoa tunkeutuu sisälle leivosien
liverrys ja kerttusen suloi-sensointuva
helkytys. Koko su-v
i n en ,i 11 a piii v ii • h y my le t e 1 e iJ 1) o i -
sen kirkkaana; vastakohtana
luostarikammion mykälle kolk-koudelle.
•'Brigitta'" ääntää sairas.
Pu h utelt u sä psä h tää j a k ii r uh-taa
vuoteen luo ikkunakomeros-taan,
jossa on istunut.
Sairas kiinnittää läpitunke-tä
varten luostariin vapaaehtois
sesti jättäenvmaailman, joka oli
minusta niiir ihana, kunnes. ..
Ei, vaan : toisesta syystä. Vaikka
nyt olen onnellinen siitä, että
olen saanut olla vähäinen
He r r a n [)a l ve 1 i jat a r , c n s i 1 lo in
ajatellut, niin.: M i n ä k ö olisin
s u 1 k e u t un u t 1 u o s t a r i i n j a tullut
kalpeaksi nunnaksi, joka lukee
rukousnauhaansa aamusta iltaan;!
paastoaa ja kiduttaa ruumistaan.
Ja kuitenkin kävi niin.
Monille .muillekin elämän näen-kytys,
ikäänkuin niiden kyyneleiden
kohottamana, joiden oli
pitänyt särkyä jo syntyessään
pääsemättä koskaan lievittämään
ihmissydämen kirvelevää
tuskaa. i ^ |
"Tuota minä aavistelin Rak-kahin
sisar, kuinka sinä oletkaan
mahtanut kärsiä."
Kuoleyan kasvoille lennähtää
kalpea, sairas hymy.
"Kaikki on ollut vain hyväksi.
iMinut täytyi siten irroittaa
maailmasta. Kullakin on ristinsä
kannettavana,"
"Kerro nyt minulle kaikki",
kuiskaa Brigitta-äiti liellästi ja
istuutuu .matalalle rahille vuoteen
viereen.
"Se on vain tarina opaaliris-tistä
— rakas."
" M u i s t a t k o , Brigitta vielä sen
illan, jolloin -olimme. valtionhoi:
tajan pidoissa Tukholmassa?
.Muistatko vielä miten meidän
seistessämme Erik-vcljeni kera
eräässä ikkunakomerossa saliin
astui valtionhoitajan mukana y l -
häiuen kaunis mies, jolla oli loistavat
silmät ja ylpeä ryhti? Ja
miten Erik-veljeni kertoi, että
m u u k a 1 ai n e n o i i Juh a n a, Ho j an
kreivi. Muistatko vielä, miten
l()imme' tetoa siitä, kumpiko
meistä ensiksi pääsisi kreivin
tuttavuuteen, ja miten minä voitin,
sillä ennen iltaa valtionhoitajan
puoliso, Kristina-rouva, 0-
sitteli minut hänelle ? jNIuistan
hyvin, että olin sen illan kuin
unissani. Olinhan vasta seitsentoistavuotias,
ja Hojan kreivi 0-
li kaunis mies. joka :0sasl tehdä
itsensä miellyttäväksi.; Silloin
oli ke v ä t. Se 11 a i ncn k e \- ä 11 Ky 1 -
OAHADAAN:
Koko vnosi ....1 $2.50
Puoli vuosi $1.50
Neljännes vuosi 75e
THDTSVALTOIHIN:
Koko vuosi . . . . . . . . i . . i . . . . . . . . . . . . . . $3.00
Puoli vuosi $1.75
Neljännes vuosi 1 !, $1.00
SUOMEEN' :
Koko vuosi J $3.50
Puoli vuosi ^.00
CANADAN UUTISTEN TOIMISTO
POET ARTHUB, ONT., CANADA.
Myötäseuraa ^ CANADAN UUTISTEN
vuosikerran tilauksesta, joka on lähetettävä osoitteellaV
Nimi
Postikonttori
Katu eli Box No.
Valtio
Mft^nitkfta oxiko tilaus uusi bli uudistus.
naisille sunhuntailapsille onken- lä ne, sireenitkin osasivat sinä
sen vaioläikäu, jossa silloin täi- vankirkkaat silmänsä alipriorit-väntuulisen
mun k
löin vilahtelee varjoja,; kun tuu-;
li heiluttelee ikkunah alla ^kasvavan
jalavan lehteviä oksia.
Sen vuoksi h u one saa i käänk uin
vihreähohtoisen värityksen; :
Abbedissa makaa silnvät puoleksi
auki, liikkumattomana;/ ja.
näyttää vajonneen, tarkastelemaan
päivänvaloy uossä le i jäile-vien
tomu'hiukkasten rkimalteK^
ikuniaisen ny- Omituinen rauha on.laskeutunut
kifilosofin vai- kammioon, yli aineellisen ja hcn-tareen
ja virkahtaa: "Istu luokseni,
sisko. Nyt tiedän, että minun
• on pian lähdettävä. Jo
päättyy toivoretkeni läpi tämän
hämärän Huokausten lehdon. Jo
häämöttää hoitava kultakaupunki;
jonka päärlyportilla enkeli
odottaa toivottaakseen kuoleman
väsyneen ihmissielun tervetulleeksi.
Äsken juuri tässä loiko-essanl
vaelsi koko elämäni kuin
värikäs kuvasarja silmieni ohit^
ties tapahtunut . samoin. .IMitä.
hyödyttää rikkaus, kauneus ja
tahraton vaakunakilpi, kun elämän
syys viima repii joka ainoan
lehden rakkaudenpuusta.
Ku u le, Br i gi tt a -s isk o, m i n ä k e r-ron
sinulle kaikkia" : .
. "Sallitko minun tehdä sitä enenen
yhden kysymyksen, joka on
pyörinyt kielelläni siitä hetkestä
alkaen, jolloin tapasin; sinut
täällä Naantalissa nuorena kalpeana
abbedissana?" kysyi aliprioritar
katsoen totisena kuolevan
ystävättärensä silmiin.
"Kysy vain. Sinulle nyt .vastaan
kaikkeen."
"Oliko — oliko Hojan kreivin
lähdöllä mitään tekemistä sinun
I <
Lähtöpäivä
IMarrask. 1 ^S\V: American
3 Can. l*aeii'iein
'o Cunardln
^7 Can. Paeiilciu
8 Valk. Tälideil
8 Can.. Paeifiein
9 Can; Paeificiii;
Laiva
HROTTNINCHOLM
JMONTLAURIER
AUSONIA
:\1ELITA
MRGANTIC
:\IARBURN
MONiTCLAliB
X l
't C
< l
t c
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1923-11-01-03
