Canadan uutiset, April 14, 1921

              W^Uy|r4l>4. Torstaina <Huhtik. 14, 1921
Ui
Thunder Bay Lumber Co.
516 Simpson St.
FORT WILLIAM
Puhelin 511 S.
192 Court St. So.
PORT ARTHUR
; PuHeHn 1230 ja 483 N.
Varastossa aina täydellinen valikoima
, LAUTOJA, RAKENNUSTARPEITA,
IKKUNOITA, OVIA KATTOPÄREITÄ ja
ASFALTTI PAHVIA, POLTTOPUITA.
Kolia myöskin Port Arthurin offiisdssa.
Kyselkää suunnitelmia j a rakennusarvioita vapaasti
suomalaisilta isänniltä molemmilla; jaardeilla.
ii
Murhisaari.
K i r j o i t a n ut
OSMO IISALO.
(Jatk. edell. n-.roon.)
V I I I
Se plkoon täytetty...
A n t t i kiiruh
t i u i h c i t t e n puit
i 'maalle ja
Cl! i u u r e l t a.
l i a ' k i
j o u -
;aas ikäiiiiKuiu; sulavansa ja sy-diintä
keven.^i p u h u t e l l a e l e t y i l tä
s u f u i s t a ja k G k e m i i k s i s l a . Har-v
a k ^ o e u Anlti h a a s t e l i takaa-ajonsa
ja kostonsa vaiheet, synk-känä.
l-.iiuli hän n y t Ileleiialta,'
Iiänestä tuntui silloin k u i u olisi
sydän tahtonut halata surusta ja
katkeruudesta, kuin olisi koko
maailma hänen ympärillään p i ­mennyt
ikäänkuin häveten omaa
jul niu u tt a an ja k OA^ U U t taa n. Il ä n
r u k o i l i palavasti tuota 'kiiuni p i ­täjää
])äästämääii i r t i , sillä liän
k u u l i A n t i n äänen jo raukenevan
ja voimain vähenevän, mutta ai-
•van turhaan. . V i h d o i n viimein
tunsi hän sen otteen hcikkeuc-väu,
hän riuhtasihe i r t i ja lähti
k a i k i n voimin juoksemaan Ant in
avuksi.' Juuri kun hän saapui
onncttomauspaikalle pimeään
korpeen, jonne A n t t i oli ineneh-tymäisillään.
Ennenkuin hän
Iva 1 o s i k ok on a a n " m u s t aa n 11 et te (*-
seen, lähetti hän Helenaan kat­seen,
joka- oli niin surullinen.
niin moittiva, niin sanomattoiiiau J*^ päivän syömättä olo heikontai
katkera ja viisynyt. kuin olisi .luudat niin, ettei enää mitään
si i h e n o Hu t k o o 11 u n a .k o k o ih m is -
kunnan
teensä.
k u i n mielessään hyväksyen tä­män
heidän päätöksensä.
Vaistomaisesti tuli hän asetta­utuneeksi
. karjalaisten asemaan.
Mitä hän heidän sijassaan teki­si
? H ä n punnitsi k a i k k i m a h d o l ­lisuudet,
mitä siiinkin saattoi
löytyä saarelta ]iois pääsemisek­si,
m u t t a hän huomaasi: ne kaikki
riittämättömiksi. Hän tiesi, että
vaikka Ivarjalaiset kuten iiuoma-laisetkin,
ikänsä asuvat vesien
vierellä, he eivät, aikuisina ui
j u u r i ' koskaan, eivätkä pääse u i -
masillaan juuri kymmentä syltä
jntempiä matkoja, jos pääseviit
hätätytymättä sitäkään. Lautta-puuta
ei ole minkäänlaista, ei
ruokaa, ei mitään apuneuvoja.
.Mahdotonta oli muitten "avutta
karjalaisten i)äästä saarelta, ja
suuria ./pelaStus3^rityksi^ öilvit
tuska ja kärsimys yh- odottaminenkaan...
Ja Helena tunsi aivan Helenan tulo keskeytti Aiftin
ne sadevesikään oi ollut pääs^yi,
kuivia risuja ja lehtiä. Kuuden
juurella tuulen suojaisa alkoi
hän sitten heiluttaa tulusterä.s-tääu.
mutta aluksi turhan, s i l l ii
•kipinä ei tahtonut i a n i u a kastu­neeseen'
taulakin. Koivun kau»-
ilosta löysi hän vihdoin palasen
kuivaa taulakää|>ää, leikkasi s i i ­tä
viij)aleen • ^''e;itsrl:äjin.:Ja-;ta-k
o i s en p h me ä ksi i) u u n r u n k (j a
vasten. Joi)aiiaii tartuii kipinli.
joka- aluksi oH pieni k u i n - k l i l l o -
niadoii loiste, .miiira jlaajeni i)ian
hellällä hoidolla suuremmaksi.
Jo rupesi lui'n ruolckimaan s i i ; ;
naavalla, kuivilla l i d i d i l l i l ! ja i*i-sniilakin,-
kunnes se leimaini vt.),i-makkjiasli
i)alamaan. S i l l o i n Anr-j v;,staia, Icnn o l i hänestii Helenan
ti laittoi m ä e n rinteeseen ft uulcn
suojaan aluksi roiiiuya'lke;in. t«ji
Helenan ja-lapsen .^en iiäi-een
lämmittelemään jä .iJoistrii i sitten
kirves kädessä iun-emnia \-;ini=;-
tuksia pui|liaamaan.
Tuolta 'niemen tyvestä valitsi
häu j u u r i k i i i v a n hongan ruvet en
sitä kirveenään kaatamaan. No­peasti
ja voimakkaasti putoile­vien
.i§l4ijen alla syveni, kolo hon
gan kyljessä syvi-nemistään.
sä ä n 11 öUi sin ä r i ^' e i n ii t i p a h t i ] > o i .s
i r t i lohjennut lastuiis, kunnes
ka nnan vo h e t e ss: a h.G n ga.i i sa m ma.
löituneet oksat ruilesivat heikko­udesta
tutisema an. . Ai'vioituaaii
i a n n a n kyllin ohueksi rupesi
A n t t i . ..työntämään . honkaa ku­moon.
Sitkeästi koetti se - seisoa
j u u r i l l a a n , : nin t ta. ka 11 istu i siIti
k a l l i s tu mistään, ku n nes: se pa ra h -
taen kaatui, maahan kauas .visko­en
katkenneita! oksiafin.Sen pape-rihileellä
olevasta, rungostai k'a 1-
•kaisi Antti
pöllj:kyä. kantaen ne olallaan: nuo­tiopaikalle.
Sielli.i rakensi häii
niisjiä, a^-ettaen ne päällekkäin,
kysymys niin lapsellinen. Vai ei;
a i k on n t: • • im:^ 11 ett ä ii • heitä • sin iie;!s
Tietenkin • aikoi, kun p i i . ke.rraii.
saanut satimeen Icokf) isusilau-man;..:.
.
Aiitt ix n u k k u i . pian .-kuiu ;ktiöl-lul::
hän ;oii. kovista i)oniiistnksis-taan
niin väsynyt, että ;kasv6t;«o-;
1 ivat ai van . kalpeat, . ver-ettörnäL-k
u i n . knolleella, ja heiigitys : a l i
ni in h e l i^p n a " j a : t a sais ta,: e 11 ä
t u sk i n saa 11 o i lm om ata"] v r i n il ai i
kohoavan. Ifelena inakasi hetkeii
vai V ei 11 aa n. ka t s o e n An t ti a ja ^p e --
lonsekainen -ilme oli hiihen .kas­voillaan.
Sitteti hiipi, hän- hiljaa;
niemelle: päin haivjttn 'päälle^^Mur-:
iiisaarelle katsoakseen, .limltir-jiii-tään:
ei. näkynyt,:: ei tuleh ;yälket^
täkään;: -sillä katikana ' öli tä"ältä
saari, Helena, palasi' .nuotiolle'
ja va i p u i lm o at en ii a N- U V U ot o e 1 le. '
Aamun 1 ä h e s t y e ss ä; :. tyynt yi
tuuli. Järven piu ta. ranhoittui vä-liilelie.
n aix-an tyyneksi ja \'äläh-tasa})
itk.ää ,televäksi . pinnaksi. Sadepisarat
tä hän oli tuomittu koko eläniäk-. "^i^^ viereen.
sensä surun uhriksi: Jokainen Armahda
hänen sielunsa liike muodostui!^'^^'^ yksinkertaisesti, ja kyyne- asti. Mutta hän ci puhunut enää
yhdeksi ainoaksi suureksi. ja a-vuttoina.
ksi kysymykseksi: mik-
SI
M i t e n hänen isänsä oikeastaan oli nuisertuvansa sen katseen edes- iiii^^tteet. Taluttaen pientä poi-henkensä
heittänyt. Hän oli .vi- j.:^^ karkoitti elämän hänen J^aansa, joka nyt tyytyväisenä
peä isästään ja iloinen siitä, että ' ^^j^^j^j^-^j^j^g^j ^.^ kyyneleet hänen jokelteli, tuli Helena hitaasti, s i l -
h;;n oli onnistunut nujertamaan sUjnisjänsä, ja hän ymmärsi, et- ^"ii^ mahan luotuina, ja istui A i i -
v i e l ä vanhoillaan. Arhippaisen,.
sen >iikiivihollisen. Ja hän tunsi
suur ta n a n ti n toa s ii t ä t i edos t a j
.ettii k a r j a l a i s e t olivat \-aiikeina.
s a a r e s s a . . .
— J i i i k ö l i ä n . n i i l l e asetta .' t i e -
<lusteli hän.
Ei o l l u l sanottavia jäänyt; töi­tä
j ) U u k k o j a - jäi, siinii kaikki.
K a i k k i olivat kantaneet vence-se
e 11 -1 a k a i sin, • e \'äii nsä kin; onne t-
'tomal.
.Ja saarella, ei: ollut mitään
lanttapuiiksi kelpaavaa. Sen tie­si
A n t t i vanhastaan, ja siksi hän
syötyään .rupesi levollisesii nuk-kutnaan
tu;len hauteeseen. Jo u-neen
vaipumassa olle>.saan kuuli
liiiii Helenan il ran kysymyksen:
— l^thän siniie menettää aio.'
:. A n t t i o j i liian väsynyt vasta­takseen.
. vaikka häntii halutti
ei voinut väittää -Ahtiii peruste^
l u j a • - missään kohdassa vääriksi,
vaan oli päinvästoiii pakotettu
tunnustaniaan ne mkeiksi/v^^
dän oma turvallisuTltensä vaa^^^^^^
karjalaisten kuolemaa,^ sV;pH: ^tot­ta,
m u t t a häheii lempeä sj^^ä-mensil
kauhistiti sita järjen kyl­myyttä,
joka tyjaiestljpahi mie­hen
näin inehettelemään./ -Häh
katsoi: Anttiini Vakaana : tatnä
tuijotti selälle, säärelle.jjossa
: si vuo r oi n v i haii y u ö t oin epätoi­von
ja kirousten, yuoMn: mitä:
mustimman maseniiiikseii olevan
v a l l a l l a . Hänen jalkansa juitrel-la
:leikki lapsi, yihiiisestl pieksä­en
risunkappalöcjla • jäkiililvköä
ja purkaen;lapsekasta vihaansa
olemat t o i n iin k i ef o kati r o -kii r ja -
l a i s i i n .
I felena; ni ii ist i^ Kuisma a, tämän
osoi tt a 11laa puoiiiiäista - hyA^yy t t i i -
kin, joka oli herättänyt turValliy
suuden tunteena E i se o l i s i salli­nut
ainakaan mtiiden pahaa teh­dä,
eikäpä oiisivtainmit; itsekään
kehdata yrittää! • Helena p i i sen
nähnyt , naiseUisella vaistollaan
Kuisman silmistä. : J^a knn. k a n
nyt :niuisti hänenkin • olevan s^ta-
K a r j a l a i s i a . pyysi rella, pisti sydämeen taas kipe-kimaltelivat
aamun, llopeaisessa
kajastuksessa, -hiljaa tipahdellen
jniiden oksilta. Telkät ja soi-sat
rakovalkean, jonka tiesi palavan i nousivat ruohikoista aamuleunol-tasaisesti
ja lämmittävän hyvin l..,ui, jul ellen uteii;jasti luisilleen
kohentamatta. .Molemmin puo- kuluneen yön mielenkiintoisia.
Iin tätä laittoi hän .havuista k o - joskin näin syksypuoleoi jo v i i -
tuksen. ja sen valmiiksi saatuaan jeilä kokemuksiaan. Kosteuden
vastaa heittäytyi jiuoaten lepää- Uiytlämässä ilmassa ei savu jak-miläh
Hylena olikin käyttänyt, sanut kohota i u i i d e n latvoja y-l
i y v i n i'ämä hetket, oli saanut lenimäksi, vaan i)ainui l e i j a i h - -
lapsensa kuiviin jä nukkumaan j maan maata myölen. k u i n Kainin
sekä i c a n t j D u t maalle karjalais- uhri.vavu, j o k a ei i)llut Herralle
tenm.onilajiset eväät,, i/iiräkal,
teokset, kolatsn.t ja muut sultsi-n
a t . . .
otollinen.
Helenakin jo nukkui, multa le­vottomuus
ja hätä kuvastui
—. Atiten sait veneen . i r t i ja mi- \ kasvoillaan.. Hän oli kunlevinan-ten
tuli siareMe.^ ky.syi Helena sa kaukaa A n t i n hätähuutoja ja
hiljaa.
A n t t i rupesi kertomaan. He ei-tahtoi
mennä avuksi, mutta ei
j>ä ä ssy t, si 11 ä rau t a in e n käsi p i t i
vät olleet vielä lv;aithaneet monta häntä k i i n n i . , Hän huusi apua,
sanaa, oliva; vain toimineet ja koetti huutaa •A-eljillcenkin^inne^-
tehneet sen, mitä tehdä t u l i . Nvt
rauha-'n piiästyään'. tunvsi,K'at he
Icppeämpään ^rantamaahan saak­ka,
mutta kukaan ei kuullut. Ja:
Kirj. i L i U y , Karjala.
Lillj! Karjalan kirja ''Opiksi Ikä E l e t t y " o i i painet­tu
Suomessa Helsingin Ilndessa Kirjapainossa. Ti­latkaa
itsellenne tämä , läramlnhenkii],en kirja ja
suositelkaa sitä tuttavillenne.
Hinta 60c.
Tilataan osoitteella:
CANADAN UUTISIT,
Pprt Arthur» Out. .^^:.(•v•:s-:.>:•
4-
Äkkiä vavahti Helena hereille
ja nousi istumaan: Unissa a n k in
luin oli kuullut oikein, kaukaa
k a j a l i t i vaisuna pitkä ja ..venyt­televä,
huuto, joka yhä uudistui,
kunnes: vähitellen raukeni ja
kuoli, jilttäen vain liebkon kaiun
väräjäinään .:ilmassa. Ja huudon
tauottua huomasi Helena jää­neensä
toivoen .odottamaan .jos-iaiiV
.avautuvaa avun. lähdettii...
A u t t i nukkui raskaasti. Uini.
oli jo. häntä virk.stänyt, sillä, pos­kille
oli palannut väriä j a hengi­tys
oli käynyt syviiksi ja rauhal­l
i s e k s i . 8u o. l i k k a a t ja ruskea t
kä(h't v^^livat ; uorana sivuilla, ja.
j u u r i n y t puristautui toinen niis-;
tä n y r k k i i n . Helena ymmärsi
A n t i n : ja yinniärsi ne kauheat
t.us:kat. j : ) i tM liäii: oli viime AMioro-j:
aiu!en kuluessa saanut kokea.
Mutta siksipä liän niyijskin ym-.
n u i r s i ' seir tifiteettoman ja k y l -
11 iän j o 1) (1 (h' 1 m u k a i s n u d e n, j oi la
A n t t i menetteli ja huoaten älysi,
että .Vntti ei päästäisi nyt saa­maansa
.: kosi on . ja tuhon, t i l a i -
suutia käyttäiiYättä. Hän oli juu­ri
sellainen luonne., jota . t a r v i t ­tiin
tämän ei'ämaan asuttainisek-,
st vastoin vainolaisen ja..luonnon
vimmattua ; vastarintaa, •ja hän
tunsi olonsa hämni rinnallaan
t.ui-valliseksi. Oikeastaan liän ei
o'lut pelännyt mitään ollessaan
karjalaisten vallassa, sillä hän o-li
luottanut niin perinpohjin
A n t t i i n , että oli suorastaan: tien­nyt
: i)elastuvansa ; milloin pela.s-tuisi,
sitä' e i . ollfit tiennyt^^mutta
ei ollut siitä välittänytkään! O l i
vaiii antanut. ajcHi niejinä, alistu­en
kohtaloonsa. Ja A n t t i oli t u l ­lut,
iskenyt varmasti kuin sala­ma
ja tuhonnut. Helenaa väri­sytti
ajatellessaan sitä kohtaloa,
joka karjalaisille oli eteen, k o i t u -
iiiit,..ja hän toivoi, että he pääsi-sivä
t pia 11 pois näiltä ii i a i l ta ni i-deii
murhetta näkemästä ja' to­distamasta
. . .
Aamu kului. Savu . pullahteli
koverolisi fjialaneiden .iiölkkyjen;
raosta •.keveinji sinisinä j)ilvinä.
A n t t i avasi silmänsii, katseli yni-
'])ärilleeii, kuin älyämättä; niissä
oli ,näki sitten Helenan ja m u i s ­ti
samalla k a i k k i . Hän ven5^te-lihe:
tyytyväisenä j a nousi ylös.. >
Samalla • kuului taas kaukaa
huuto pitkäveteinen j a vähitellen
alas painuva. Antti kuunteli si­tä
tyynesti j a sanoi sitten:
E i ole k u l k i j o i t a näilj-ämail­la,
turhaan huutavat.
Hän nousi j a meni saaren puo­lelle
nientä katsomaan . sadin-tansa.
Niiemen l i a r j u l l e päästyään pa-eet
ilmestyivät hänen silmiinsä. A n t i l le
A n t t i silitteli hellästi iiäncn
hiuksiaan. Hän ymmärsi vaimon­sa
täydellisesti. siJlä hänen sydä­mensä
oli äskeisestä pelastus-mah
d oli isu u les ien inie tinniist ä
tunte nu t myös iii i d e n t u sk i e u a a -
vistusta, joita saarella jo nyt
luultavasti a lett i in kärsiä. Ja
hän piti siitä, että hänen vai­monsa
ei salannut naisellista h a l -
lyyttään ja hyvyyttään minkään
j u 1 mu u d en e rh o on. \'a a n pyy si
vihollistenkin, puole.sta. Ja hän
tunsi.j että hän kernaasti olisi
suostunut hänen j)yyUtöönsä.'jos
suinkin vain. olisi • voinut. . : \ l u l ta
hän ei voinut. •
— .Miksi et \'oi.' tiedusteli ih­meissään
Helena, sillä hänestä
in itään.
Hyvät taloudenhoitajat pyytävät
BLUE RIBBONIA TEETÄ tilates­saan.
He tekevät sen'siitä syystä, että
tietävät saaVansa parasta teetä mark­kinoilla;
halvimmalla hinnalla millä
parhainta voidaan myydä. '
Canadsasa ei ole mitään niin hyvää
j a taloudellis ta teetä kuin BLUE RIB •
BON.
Öl is i as i a oj 1 u t. ih i t ä:: >" Ivsi i i k'e. rtä i-^
•sinv;••,•:;•.• . > ^•:-;.\ • • ' :
: T>yiu'sti; jurliiljafe
Ajtttii.' -Hiih •liiloinaUtti^:.::että: .jos^
ai lioa kaali: :n oista • m i el list ä, .:;pä ii-
:SeQ::Sotikelooh - ja.
.ni;aan,:ihiten o l i käynyt, a i v a n 'ra­j
a n aäre.ssit Arhippaisen: ja- miteii:
oli: ollut heidän: itsensä -käydä-ja
initeh;oli.ämmtitta. mustä^ ÖntreL-n
i h i oväj luetut^-heidän^^
Kostaiiiatta.ei\'iit he jätä:inilloin­kaan,-
JQS: siiliini s
y i i t . ' . M u t t a jos nyt saadaan tape-t
uk su :.k o ko t u o ' m at k,u e. in iii et t e i
j^ä; tnitääu; jälkeä' ollenkaan,; u i i li
C'i Boiikelossa ainakaan ole pit^
kääu: - arkaanV ketään; • tällaisille,
r e t k i l l e lähtijää. Kyllastym^^
n e, o; va t; s l e l l ä k i i i ; j o : vainore t k i i ii
ruvenneet: vain vanhat, tuo A r -
liippaisen..: suku\ et
k u i n A n t i n isä, olivat .niille aina
kärkkäät; - .jättivät : rätillä
niieluiten: .naisille. Kun i i y t oli
tilaisuus. siiada henjj^i!• ä koko .>-.e
pesu tl s, - n i i n olisi aivan väärin o-niaa
tu r valli suut la an j ' a yh teistä
rauhan asiaa silmälhi- pitäen
jiittiiä se käyttämättä. Karja­laisi
e 11 :. täyt yi.; hävit ä jäijettö-iiiiin,
siinä, ei aultanut, n i i n j u l ­ma
kuin lieidiin : kohtalonpa tuli
olinnaankin.; . . .
A n t i n mielestä oli se, et lii kar­ja!
ä iset: olivat jou tu n ee t,; i iän e n
käsiiiisä kokonaan niiifi avutto­mina,
suorastaan Jumalan viit-ta
u s. . O Iisi ya t k o he a rmähtaneet
hänen sukuansa j a häntä, jos oli­si
va t n ä i n vai taa nsa saaneet?. E i ­vät
olisi. Ei saanut vihamiestä
armahtaa, sillä siten iiiitä -vain
oli yhä enempi. Viha hävitti jä
k u l u t t i , kunnes ei ollut enää ke­tään,
:joka ;olisi: Vihannut. Toinen
tai toinen." Antti oli voiraak-kaamman
j a sitkeämmäii lieimoii
läpsi. H n ei voinut antaa- perään,
ei voinut joutua tappiolle, sillä
hänellii ' o l i tukenaan suunnaton
voiman tunto, viekkaus j a sitke­ys,
sekä järjen yälta tunteen y l i .
V a i k k a ' k u i n k a surkealta tuntui,
neutui häh siihen puitteii suo- n i i n ei auttanut,'asia oli näin-sai-
\ jaan pitkälleen ruveten tyynesti l i t t u . Erämaa oli tehnyt hänestä
sillä varsinkin
K u i sm an: 11 i m eä k i elsi j onk un-moinen
arkuus häntäiiuainitseT
masta. Oli 'antanut pikkupojal­l
e k i n peitettä..,
V a i t i ollen istuivat lie siinä, ja.
heidän m i e l e n s ä oli kolkko. He­lenan
säälistä oli A n t t i joh.tiinut
mi e t tim ä ä n k ai kk i a n i i t ii k e r t o •
muksia rajavainoista, ji3ita o li
lapsuudestaan saakka kuullut ja
joissa sittemmin oli itsekin ollut
muutamissa todistajana ja osalli­sena.
J a v a i k k a hän hyvin myön­s
i , /että hänen oma heimonsa oli
usein ollut syypää mitii kauheim-paan
ja tarpeettomimpaan j i i l -
miinteen, niin täytyi, luinen toi­sella
pu olen h eidän pu olustuk-sekseen
- sano», ettii. se oli tapah­tunut,
vasta silloin,: kun heidät
oli määrättömällä ::kiusalla ja
huippuunsa .asti. no.stetulla epä­varmuuden
tunteella ; saatettu
Jiu.rjistumisen tilaan. Ja silloin
eivät heitä : pidiiItäneet niitkään
voimat, alutta karjalainen oli
Anthi . mielestä: pakana, jonka
julmuus oli t u l l u t kansanlauluk­si:
ja jonka irstaus ei tuntenut'
mitäiin pidätystä. Ei ollut heil­lä
pappeja. edes kehoittamassa
parempaan, eikä fSolokoin saarel­ta
kuulunut tänne saakka kellon
ääni. Karjalainen • :oli •hänestä;
vieka.s ja vilkkaudessaan lapsel­linen,
jota hän oli lapsuudesta
saakka oppinut -halveksimaan.
Kuumiin voimat oliA'at.kyllä suu­ret,
jos o l i kysymys vain":hetken
ponnistuksesta, mutta sitkeyttii
ei ollut ollenkaan. Jos olisi pan­tu
karjalainen päiväksi j»iirekar-h
i l l a kaskea äestämään, niin
•Suomen nainen o l i s i i l l a l l a : olj^it
reippaampi samaa työtä iiäivän
tehtyään. kuin hän. Mutta kui­tenkin
tunsk^Antti aina jonkun-moista
kateutta lieitii ajatelles-si<
an: lieissii oli s i t t e n k i n j o t a k in
uljasta j a jota k i n puoleensa vetä­vää,
tuolkaisla miellyttävää liuo-|
K u n tulette poismctsäkämpiltii sijoittakaa, shekkinne tam­man
pankin talletusosastolle'. • Rahanne kasvaa korkoa si-joittamispäivästä
lähtien y\ voitte ottaa sen pois minä päi
vänil tahansa. •
Meillä on SUOMALAINEN TULKKI, joka mielihyvällä
vastaa k a i k k i i n kysymyksiin j a tekee kaiken voitavansa
teitä palvellakseen. .
Perustettu 1872.
^ Varat $84,600^000.00
Lorne ja Cumberland- katujen kulmassa
Port Arthur.
Ye Old Firm en valmistamat
ovat alkuperäisiä ja k a i k k i mttut o V i a t -niitten: jäljennöksiä.
Olkaa varma siitä; että. o^ta mäsänne
Hcinlzman & Co.
soittokoncessa on iu:X.
iJ^Lvyjät
402 Victoria Ave.
E i ole mitään muita myyjiä järvien päässä.
Fort Williar^
lettomuutla, joka todistaa, rikas­ta
m i e l i k u v i t u s t a . • Siinä m i s s ä '
A n tt 1 h CLiiiola isineen t ek i^} y öf än-'
sä raskain aatoksin j a otsa, aina
Jiuolten J-ypyissä, siinä k u l k i tä­mä
Iivana lauleskoUen... •
A l i t t i nousi.
•—Lähden kaksilaitaani hake-maan,
sanoi hän, j a pyysi Hele­naa
mukanaan murkinalle. < •
A n t t i . muisteli yöllisen tuulen
suuntaa : j a läksi soutamaan h i l ­jalleen
p i t k i n rantaa. Kun hän
kääntyi niemenkärjestä: i^lurhi-saaren
näky y l i n , ' tunsi hän seläs­sään
pientä 'väristystä. Hän o li
vain katselevinaan kaksilaitaan-sa,
.mutta odottikin vain joka
hermollaan; m i l l o i n hänet saarel­ta
huomattaisiin.
( J a t k . ) . :
tarkastamaan selältä siintävää
Murhisaarta.
Savupatsas nousi saarelta, joka
tänne katsoen näytti ryhmyisel­tä
kiveltä selän keskellä. Karja­laiset
olivat nähtävästi virittä-heet
kallion laelle merkkitulen,
toivoen sen herättävän malidol-i
listen kulkijain huomiota. Kal­lion
laella näkyi myös jotakin
liikkuvan, mutta huutoa ei kuu­lunut.
' Ovat jo älynneet huudon
jiuvhfilvsi, rpäätteli Antti, H^;^-*
jonkunnioisen sallimukseen nsko-
:' äUj joka toimi aivan omituisella
itseluottamuksella, sillä liän tiesi
kokemuksesta sallimuksen liäli-tävästi
aikovan hänelle hyvää.
— Eivätpä sinua armahtaneet,
.Vfian mukaansa veivät pideltä-iväkäeen.
Orjan, jonka olisi täy­tynyt-
alistua, kurjimmankin kier
rokauron ^ielitekoihin, olisivat
tehneet sinusta, samoinkuin): me,
olemme monessa heidän nafses»
taan ielmeet.
Aljapliin kifunteli Helena, Jlin
— Maailman suolaisimpana jär­venä
pidetään erästä, joka otf
Senlac'issa, Sask. Sen vesi sisäl­tää
suolaa 53—55 prosenttia, ver­rattuna
H;tahin suolajärven 10.7
prosenttiin. Järven alue käsittää
185 eekkeriä/ mutta se on ainoas­taan
18 tuumaa syva. Se saa ali­tuisesti
vett$ toimivista suolaläh-teistä,
joten sen pinta ^ pysyy sa­malla
korkeudella.
TILAUSHINNAT
TAMMIKUUN 1 P:STÄ 1921
C A N A D A A N :
Koko Vuosi $3.00
P u o l i - Vuosi .". i' '..'/ $1.75
Nel^jännes Vuosi $1.00
Y i n ) Y S V A H T O I H I N J A SUO^rEEN:
Koko Vuosi $3.75
Puoli Vuosi ' $2.25
Neljännes Vuosi $1.50
Yksityisnume^'ot lOe kappale.-
Yhäti kohonneet paperinhinnat j a painatuskustannuk­set
sekä Tammikuun 1 p :stä voimaan astuvat uudet kalliste­tut
postimaksut sanomalehdille Canadassa ovat pakoittaneet
meidät kohottamaan tilaushinnan ^ A W
TILAUSLIPPU.
1 —
CANADAN UUTISTEN TOIMISTO
POET ARTHUE, ONT., CANADA.
Myötäseuraa $ CANADAN UUTISTEN . ..
vuosikerran tilauksesta, joka on lähetettävä osoitteella:
Nimi ...
Postikonttori ' ,...>...
Katu eli Box No. ,,.,
Valtio J
\ Mainitkaa onko tilaus uusi eli uudistus.
m