Vapaus, November 2, 1922

              SUDBURVN, ONT. HAAHAKONTTOai
AT&S Bitelibyväilä tilejs SoomeQ baauilauUli»
TaUetuksia $1.00 ylöspäin vasjaanotetaani Lainoja niyönxe-^
0n luptettaville henlrilöiUe. Lähetysvekselejä ostetaan Suomien'
ia muiliin vieraisiin maihin.
Arvopapereita, osakekirjoja ostetaan ja myyuaan.
T. A. GALE, johtaja
ÄaTS^än SAUNA
A» vnoimnnnaa 33 kertaa ^v^^ii^k^o «^« a.: Tiiila^^in^ya^, Peryjaönlltäa.i na ja^ Lauantaina
Spruce Str. - Pto« "07 - Sudbury. Ont.
Lähellä Vanauden konttoria.
IbÖTTn EAGLE CAFE ^-
AINOA SUOM. HOTELLI SUDBURYSSA
Siistit huonet, parhaat ruuat ja kahvit. Auki joka aika.
. OLGA ERIKSON, omistaja.
NATIONAL LUNCH
14 Durham Street SUDBURY, ONT.
VIIHTYISÄ NYKYAJAN KANSAN RUOKALA. TARJOILLAAN
| S W Ä T S M.KE VALKEAPA
^,„„„ niiiuiiiiiiiiinnniiiiininmuiiiiiiuiiiiuimiiiiiuuiiiiiiiiuiuuiiiiiiimj
SUOMALAINEN RUOKATAVARA- |
f KAUPPA & LEIPOMO i
5 S
S Kaikkea luokatavaraa saatavana ja lähetetään tUausten mukaan, r
i Nopea ja huolellinen tilausten suoritus. =
I SUPERIOR GROeERY & BAKERY f
m
.m
S 613 Simpion St.
Puhelin S. 1326. For» Williani, Ont. =
otariot
Uu« kauppa! Ut.de» tavaratI UuM iarje.ty.l
On ehdottomasti edullisin teille, tekdä ostoksenne
INTERNATIONAL «»OCERY STORESSA
Monipuolinen varasto kaikkia ruoka- ja sekatavarakanpan alal­le
kuuluvia tarpeita, joita vaihdamme femanen tuotteisiin Linja-lähetykset
toimitetaan erityisellä htioleUa, nopeasti ja täsmällisesti.
Kauppa, jossa kuluttajat enemmän hyötyvät!
INTERNATIONAL GROCERY STORE
292 Bay Street. P«ielin 305 Port Arthur, Ont
iteekki
a, j«.
kiviik-aita.
idään.
Ont
. Bnen
torni
reettiä.
iorolla,
lastaan
lellisen
a että
lastaan
ouksen
•htyrät
taiste-lliseen
ieninie
1 kon-okoon-inväli-a,
yh-ähetfi-i
koh-ekivät
kaisen
puo-iinmn-agres-äisten
n kii-inku-misea
itetDt
ityvät
lip-
Biaan
Tässä
M
i
Paperipuuii
Meille on juuri saapu­nut
suoraan Huotsista
iso lähetys. todellisia
Sandvikin
sahoja.
Ne ovat tehty meidän oman
lähettämän mallin mukaan, ovat
1 3_8 tuumaa leveitä,' erittäin
ohkasia, 4 jalkaa j)itkiä, ham­paat
ovat niin sanottuja «Raker»
mallisia. On myös joitakin -äa-man
kokoisia j)iikkihampaisia.
Hinta $10.00
nippu jossa on 6 sahaa. Raha Jä-hetettävä
«tukäteen, pienempää
määrää ei myydä.
On myös neli-sulkasia Sandvi­kin
Moja, .erittäin tehty näit­ten
sahain f iilausta varten. Hin­ta
$3.75 tmina..
Tilaukset ja maksuosoitukset
on lähetettävä -osoitteella:
HAWK LAKE ILUMBER vCO.
Ltd. -—
Monteith, Ontario.
~ T H E ~
Muistakaa että- meidän kaup­pamme
antaa teille aina parhaan
palveluksen, parhaat tavarat ja
klvimmilla hinnoilla, sekä suu­rimmasta
valiioimlasta kun yk­sikään
toinen kauppa koko alu­eella.
P. A. Comtois.
Jokaisessa kodissa
pitäisi olla
Varasto meidän sairashuone tar­peita.
!£t koskaan voi tietää mi­nä
tuntina, päivänä, tai yoriä
niitä tarvitaan. Jfeidän< sairas­huone
tarpeet ovat erikoisella
huolella -valittuja. Ne ovat vvar-masti
luotettavia, ja myyflään
hinnoilla, jotka suuresti eroBavät
tavallisista itinnoisia.
Michaud Drug Store,
16 Durham 'St, Pohjoiseen ipotti-koilttoruta.
Leon trotslty, Punaisen armeijan järjestäjä i
ja sota-asiain komissaari. jj
Aika luisti eteenpäin, Lauran ja
hänen äitinsä surusts huolimatta,
jlsä Jones'in omaatuntoa vaivaa
I jonkunverran. Kelley on lähtenyt,
.'lähimmästä kaupungista, mihin en-
! sinnä oli pysähtynyt, jonnekin New
! Yorkin valtioon.
! Muutaman päiv.än kuluttua siitä,
I sai Jones kuulla kaupungissa hä-
• nestä «huonoja», tuntonsa lieviic-
! keeksi. Mielihyvällä, ikäänkuin oso-i
tukseksi';' että oli ollut oikeassa,
•kertoi hän ne heti kotiin päästyään
! tyttärelleen ja vaimolleen. Ne o!i-helille,
joa niinkuin Ethel olisi myös
ollut jo täysi nainen.
Ethel myös oli kovin iloinen,
saadessaan Edvvardsin langokseen.
Hän ei ollut mustasukkainen, eihän
hänen saanut olla, sillä olihan hän
'vielä «lapsi» — vaikka tosin ajat­teli
sisimmässään: «Jos olisin ollut
jo pitkissä hameissa, olisi John var­masti
kosinutltin minua....j>
Laura ja John olivat hyvin on­nellisia.
John otti kirjanpitäjän
paikan läheisimmän pikkukaupun­gin
pankista ja järjesti Lauralle
I vat sellaisia «huonoja», että Kel- pienen sievän kodin sinne pikkukau-ley
oli aiheuttanut perheskandaalin punkiin, jonne oli Lauran vanhem-
KASVATUS PUNA-ARMEIJASSA.
Gasoliinia ja automobiilin osia.
Valmistakaa itse vaarin kaljaa,
meiltä saatte aineet, suom. ohjeet
mukana. Tupakkaa, virvoitusjuo­mia
y. m. Käykää kaupassamme,
12 Elgin kadiilla, Sudbury, Ont.
Kirjeisiin vastataan heti.
THE DOMINION SUPPLY CO.
Box 718 Telefooni 646
F. A. RICARD
Tukku- ja Vahittäickauppa.
RAUTATAVARAKAUPPA
Öm St, Sudbury, Ont
ilenahga Healtii Home
joka tunnetaan yleensä nimellä
JURVAN LUONNONPARANTOLA
oitaa vastaan sairaita alennetuille
'"aksuilla. P a r a s suomalainen
I-Donnonparantola Amerikassa.
Osoite:
j^MENAHGA HEALTH HOME
BALKIE.GILL BLOCK. SUDBURY
WILLAMETTE BOULEVARD
SANITARIUM
Monipuolisin suomalainen luon­nonparantola
Amerikassa. L&ttor;-
sessa on nykyaikaiset sähkö y. m.
hoitovälineet, aina variksien läpi
otettaviin aurinko^ylpylaitteisiin as­ti,
joiden yhteydessä käytämme
chiropractikkaa, hierontaa ja ruo-kajärjestelmää.
Kohtuulliset mak­sut.
Dr.. Peter Kokko, Chiropraetic Spec.
Dr. Anna Kokko, D. C. Ph. G.
467 Willamette Blvd.. Portland, Ore.
«Sennacieca Revuossa» kirjottua
S. N. Anisimov Puna-armeijan so­tilaitten
opetuksesta kahtena vii­meksi
kuluneena vvuonna:
Täytyy sanoa, että näini Icahte-na
viime vuotena (1921—1922) on
Venäjällä tehty todella suurem-taoista
työtä. JNäinä kahtena vui»-
tenä ovat monet miljoonat punaso-tilaat
saaneet luku- j i kirjoitustei-don.
TämäJi vuoden toukokuun en-simäiserifi.
päivänä «i Puna-armei­jassa
oltot ainoataiaan sotHflsta,
jbka ei olisi voinut lukea, kirjoit­taa
ja suorittaa neljää ensimäistä
laskutapaa. Kaikki lukutaidottomat
punasötilaat olivat kiinnitetyt erikoi­siin
Icomppanioihin, jotka olivat ya-paatettu
muista sotilastehtävistä.
Opetukselle oli omistett» ^vähintäin
4—^6 tuntia päivässä, ja innokkai­den
opettajien avulla on työ saa­tu
suoritetuksi
Ei myöskään vähem,pää innostus­ta
ole saavtjttanut maanviljelystä
edistävä työ Puna-armeijassa. Sa­moin
melkein jokaisessa rykmentis­sä
on kerho, missä näytellään ja
annetaan miusiikki-iltoja, joiden suo­rituksiin
snnrimmaksi osaksi puna-sotilaat
itse o'ttavat osaa. Lisäksi
on pienempiä opjRtopiirejä. Esim.
poliitillinen,' kijysÖinen, matemaat­tinen
j.n.e. Viinreisimmäksi on pe­rustettu
maanväjelyspiiri. Niitä joh­tavat
alaansa perehtyneet agrono­mit
ja on .nJissä suurin määrä jä­seniä,
joka on hyvä, sillä suurin
osa Pun«-^rmeijalaisista on maa­laisia.
Riitlävä^i aikaa on armeijassa
annetfcn myöskin urheilulle ja voi­mistelulle
kesäisin ja talvisin. Jouk-ko'-
osastoilIa on voimistelusalinsa ja
piirejä hiihtäjillä, potkupalloilijoil-la,
painijoilla jne. ,
Voidaan sanoa ilman suurentele-i
matta, että puna-armeijalaiset var­sin
mielellään ottavat osaa kaik­keen
toimintaan. YhteistuJo; koko
kasvatuksellisesta työstä ©n sangen
•hyvä. Yksinkertainen maalainen, ol-
•tuaan armeijassa 1 tai 5 V. ei ai­noastaan
voi lukea ja kirjoittaa,
jättäessään armeijan, mutta myös
ymmärtäen sen taikanskdisen tietä­mättömyyden,
mikä häntä ennen
hallitsi, ja nyt palatessaan takaisin
maakyläänsä taistelee liSm siellä VHJ-lä,
vallitsevaa pimeyttä .ja tietäraiit-tömyytttä
vastaan.
erään Andersonin perheessä, jonka
luon» oli kaupungissa asunut.
Äiti ja Laura katsoivat toisiinsa
kummankin kasvoilla ilme kuin oli­sivat
saaneet märän raasun vasten
niitä. Sitten jäivät Lauran harmaat
silmät tuijottamaan nousevan tus­kan
ilmein. Hän ei virkannut mi­tään,
mutta äiti otti virkkoakseen:
«Liekään tuossa perää?»
«En tiedä, mutta mahdptonta ei
se ole, sillä jo sellaiset mielipi­teet
kuin Kelleyllä on, ovat merk­kejä
huonoista siveellisistä taipu­muksista
», tuumi Jones teennäisen
vakavasti ja asteli ulos, jättäen nai­set
päinsä aprikoimaan kuulemansa
johdosta.
Seuraavana päivänä meni Laura
kaupunkiin vartavasten kuulostele­maan
asiasta. Hän haki ylös erään
Kelleyn ystävän ja kyseli häneltä.
Tämä totesi jutun, mutta kokonaan
toisessa valossa. Andersonin vaimo
oli ensinnä alkanut osottan rakastu-neisuutta
Kelleytä kohtaan.' Kelley
oli ensinnä pidättäytynyt, mutta
«saadakseen vastavaikutusta tuskal­leen
Lauran suhteen», oli vihdoin
alkanut vastailla kortteerinsa emän­nän
tunteisiin. Mr. Andersoni oli
sitten huomannut asian ja silloin
oli Kelleylle käynyt mahdottomaksi
jatkaa asumistaan hänen talossaan.
Hän oli päättänyt lähteä pois 'o-ko
paikkakunnalta, «ainaiselcsi», ku­ten
oli ystävälleen sanonnt. Laura
palasi kotiinsa mennettKneenä vii­meisenkin
toivonsa Kelleyn suhteen.
II
Sitten seuraavana kesänä tali
John Edwards New Yorkista kesän
viettoon ja sti JonesMlta asunnon
täysihoitoineen.
Kirj, Matti Herneshuhta.
a.
Farmari JonesMlIa oli kaksi ty­tärtä,
Laora ja Ethel. Laura oli
vanhempi ja oli hän jo kerran ra­kastunut
ennenkuin tuli tuntemaan
new-yorkilaisen konttoristin, John
'Edwardsin. Se dli hänen isänsä kuu-mies,
Qast Kelley, se ensimäinen.
Tämä Kelley myös puolestansa osot-ti
taipumusta Häneen. Näytti jo sil­tä
kuin tulisi heistä pariskunta, ja
Lauran vanhemmatkin toivoivat si­tä,
sillä he diivat oppineet pitä­mään
Kelleytä kunnon miehenä.
Mutta sitten eräänä päivänä tuli
Kelley pellolta, jossa oli ollut isän­nän
kanssa työskentelemässä, hy­vin
suuttuneen näköisenä, meni suo­raa
päätä yläkertaan huoneeseensa
ja pian kantoi hieltä alas kapsäk-kinsä,
joka sisälsi -hänen «irtaimis­tonsa
».
LABER6E LUMBER
COMPANY
Täydellinen varasto ra­kennustarpeita.
avoinna Joka arkipäivä.
Minnerota JI8 Secord St, Port Ardiar. Oat
«Mitä sinä nyt tarkotat?» kysyi­vät
Laura ja hänen äitinsä yhteen
ääneen, kovin hämmästyneinä.
«Tarkoitan lahteä».
«Lähteä?! Ja miksi?!» kyseli Lau­ra
kalvenneena ja äiti seisoi myk­känä
kysymysmerkkinä.
«Isäsi käski».
«Käski?! Ja mistä syystä?»
«Syistään tehkSon itse selvää,
jahka tulee., pelldlta . . . parhaan
omantuntonsa mukaan.»
Ja Kelley ei suostunut jäämään
enää edes puolista odottamaan,
vaikka olisi tarvinnut odottaa "ai­noastaan
tunnin. Pihalla sanoi hän
Lauralle tuskan väänne kasvoil­laan,
puristaessaan- hänen iättään
hyvästiksi:
«Niin katkeraa kuin se minulle
onkin, täytyy minun sanoa, että
meidän suhteemme myös orat nyt
lopussa. Isäsi sanoi kieltävänsä si­nut
minulta ja minä vihapäissäni
annoin hänen ymmärtää, etten aijo
kerjätä . . . Olen myös liian yl­peä
. . . sekä säälin äitiäsi . . . ke-hoittaakseni
sinua karkaamaan
kanssani ...»
Tämän sanottuaan kääntyi hän
äkkiä tiellepäin, eikä katsonut enää
taakseen, vaikka Laura jäi itke­mään.
—
Isän tultua sitten puolisella, vaa^
tivat onneton LaiOTa äa aiti tiitkai^i
häneltä selitystä. Isä iinski;
«Mitähän tuosta ii?yt noin iovin
silmät pyöreinä ja ääni terävänä!
Juuri kuin luulisitte minnn vääTin
tehneen! Pitäisipä teidän tietämän,
etten mini aiheetta
«Mutta minä tahoon tietää, mitä
hän teki!» tiukltasi Laura, vaikka
luottikin melkein rajattomapti isän­sä
viisauteen ja oikeudentuntoon.
«Pitihän häntstä niin pal­jon
...»
«Hyy! Hän kyllä Myttäysi siivos­ti,
ja olipa kelpo tjömieskin, mut­ta
enpä tullut ennemmin ottaneek­si
selvää hänen mielipiteistään. Ei­hän
hän uskonut jumalaan, ei pi-ruihin,
ei taivaaseen, ei helvettiin;
ja ties mitä kaikkea «uudenaikais­ta
» hänen päässään Tnahtoi ^ m m i -
tella! Eikö tuo liene oikfeen sosia­listi
. . . Ei, sellaista en tahdo pitää
talossani !>
Miehessä ei olltA työmiehen köm­pelyyttä;
oli 'Vilkas ja miellyttävä.
Vaikutti mrellyfctävää rattoisuutta
talossa. Phrteä Ethel-tyttökin oli
aivan ialtioissftan häne-n suhteen,
haluten olla aina hänen läheisyy­dessään,
lakaten hakemasta ikäis­tensä
tyttöjen seuraa, joiden kans­sa
.alitniseäti ympäri 'kyliä hyppää
mästä ei hitntä ennen ollut voinut
millään "kielloilla hillitä. Nyt hän
myösBn sai hänelle «iihen asti ko
donnan viBTasta työkalua, ja näytt
erikoisesti haluavan, että John oli
si hnomannut hänen näppäryyten
«ä 'erilaisissa naisen töissä. Myöskin
^ai hän nyt kiihkeän halun koulu
opinnoissaan edistymiseen, koska
Mr. Edwardä ilmaisi antavansa suu
ien -amm oppisivistyneisyydelle. —
Laura anyöskään ei voinut salata
mieltyrayksentunteitaan Kelleyn lä­heisyydessä,
vaikka ei hänen kyp­syneenä,
neitinä sopinut osottaa
mieltymystään yhtä vapaasti kuin
Ethelhi, joka oli vasta neljäntoista
j a Icäytti lyhyviä hameita.
pien farmilta ainoastaan pari mai­lia.
Vuoden kuluttua syntyi heille
poika. .Siitä lähtien alkoi heidän
välilleen muodostua jonkinlaisia ris­tiriitoja.
Lapsi oli itkuinen ja her­mostutti
itkullaan John'ia öisin.
(John epäili, ettei Laura osaa sitä
oikein hoitaa, joka taas loukkasi
Lauran mieltä kovasti. Muitakin
ristiriidan aiheita johtui lapsesta,
mutta pahin oli se, että Lauran äi­ti
rupesi nyt käymään liijan usein
Iheidän luonaan. Ja että hän osot-ti
yhä suurempia huolestuneisuut­ta
varsinkin lapsen suhteen. Laura
suosi äitinsä käyntejä, mutta John
vihasi. Kuitenkaan eivät he paljon
•riidelleet. • Lauralla e'i ollut vä­hääkään
riifelijän luonnetta, ja
John'in mielestä taas olisi riitele­minen
ollut huonon sivistyksen
merkki. -
Tällaiseen selitykseen saivat Lau­ra
ja äiti tyytyä. Enemmistä se­lityksistä
kieltäytyi isä sinnikkäästi
ja suuttui vain yhä enemmän, huo­matessaan
naisten epäilevän hänen
menetelleen tyhniän tuittupäisesti.
«Onhan nykyaikana jo mielipiteitä
jos minkälaisia, joten pelkästään
niistä ei nyt noin kovin olisi luul­lut
kauhtuvan», tuumi äiti viisaas­ti.
«Kelley, mielipiteistään huolimat­ta,
oli kunnon mies . . .»
Isä Jones/kyllä ymmärsi sisim­mässään,
että he olivat oikeassa,
mutta ei vain saattanut tunnustaa.
Oikeastaan olikin siten, ettei ..än
ollutkaan suuttunut Kelleyhin hä­nen
mielipiteittensä tähden, vaan
siksi, kun oli joutunut alakynteen
hänen kanssaan väitellessään. Hä­nen
ei ollut tarvinnut koskaan en­nen
tunnustaa itselleen hävinneensä
väittelyssä; mutta nyt oli Kelley
siellä pellolla riistänyt häneltä kaik­ki
aseet ja ahdistanut hänet sellai­seen
umpikujaan, ettei hän ollut
keksinyt tietä sieltä ulos pujotel-lakseen.
Silloin oli hän raivostu­nut
— Nyt hän jo hiljaisesti ka­tui,
että oli ollenkaan alkanut
häntä vastaan kränäillä, hänen mie-
MT. •Edwards itse osotti suurtd
mielenlciintoa 'Etheliin, sillä Ethel
oli tBÖellakin kaunis ja miellyttävä
naisen alku. Mutta eipä Laura­kaan
lillut ruma ja vastenmielinen,
joskin hän oli l o v i n erilainen kuin
Ethel. Ethelisfä näytti tulevan it-tietoinen
terihotar, sitävastoin kuin
Laura (oli kaino ja hempeä, puuttu­en
koljonaan halua tai kykyä aset-itaa
kauneuttaan näytteelle. Ed-waTd'sta
näytti hän hieman yksin-
Icertaisen luontoiselta, mutta silti
ei hän voinilt /olla viehättymättä hä­nen
hempeään ja kainoon suloonsa.
Ja niinpä alkoi hän osottaa rakas­tuneen
oireita..,. Seuraus: Kun lä­hestyi
se aika, jolloin hänen olisi
tullut palata taikaisin New Yorkiin,
ilmoitti hän Iconttooripäällikölleen
sinne ,että hänen sijalleen saa ot­taa
toisen miehen.... koska hän ha­lua
jäädä nuoren vaimonsa kanssa
tämän kotiseudulle asumaan.,..
Lausui MT, Jones vaimolleen,
merkitsevästi, tahtoen hienosti viita­ta
Kelleyhin: «Suurempi onni sitä
tuota meidän Lauraamme sentään
kohtasikin...,» John Edward8 ei ol­lut
loukannut millään hänen miel­tään,
öli hienotunteisesti varonut
joutumasta väittelyyn hänen kans­saan,
olipa päinvastoin tämäntuos-ta
kehasBut hänen älyään ja viisa­uttaan.
Ja niin oli valloittanut
myöskin hänen täyden myötätunton­sa.
Alussa oli Jones häntä kyllä
hieman epäillyt, huolimatta hänen
miellyttävästä käytöksestään, syys­tä
kun hän oli kaupunkilainen. Äi­din
tunteissa myöskään ei ollut mi­tään
Edwardsia vastaan; mutta yhä
muisteli hän Kelleyäkin hyväillä
mielellä, ja ajatteli, että hän se
Kolmannen vuoden puolivälin lä­hettyvillä
suoritti Ethel korkeakou­lututkintonsa
ja pukeutui pitkiin
hameisiin. Hän alkoi käydä ahkeraa
pikkukaupungin huvitilaisuuksissa
ja kävi aina myöskin siskonsa ja
lankonsa luona, olipa joskus yötä-kin.
Laura oli siitä iloinen, sillä
hän rakasti siskoaan. Mutta hän
oli epätietoinen, miten John piti
Ethelin käynneistä.
Tosin pysyi John aina kiltisti
kotona, milloin Ethel oli käymässä,
sitävastoin Itui/ hän anoppinsa
käyntejä tavallisesti kunnioitti pois­saolollaan.
Myöskin oli hän ainn
valmis lähtemään " minne tahansa,
minne vain Ethelkin tuli mukaan.
Mutta omituisen vähäpuheinen ja
hajamielinen öli • hän aina Ethelin
läsnä ollessa, jopa usein ihan har
mistuneenkin näköinen, vaikka Et­hel
miten olisi koettanut pitää rat
toisuutta yllä herttaisen iloisella
käytöksellään. Ja Laura oli huo­maavinaan,
että siskonsa oli vaivat­tu
hänen, JohnMn, mielialasta. Use­ammin
kuin kerran huomasi hän
Ethelin silmissä tuskaisan ilmeen,
kun hän katsoi JohnTm. Kerran
sitten ei hän voinut olla lohdutta­matta
Etheliä, huomattaiaan sen sa­man
kärsimyksenilmeen hänen sil­missään.
)
«Älä välitä John'in käytöksestä,
sisko rakas!» sanoi hän, hyväillen
Etheliä. Ei hän varmaankaan sinun
tähtesi.... hänkin on varmaankin
iloinen sinun iäynneistäsi; mutta
hän on vain muuttunut hieman
synkkämieliseksi viime aikoina. Hän
ei ole yleensä enää niin hilpeä,
kuin ennen. Hän sanoo, että hä^
nen työnsä häntä vain hermostut­taa....
»
Ethelin terveenkauneille kasvoille
lensi hämmästyksen puna. Hän vil-kasi
Lauraan tuskaisasti, sitten hä­nen
silmiään vältellen vastasi:
«'Sisko' rakas, älä huolehdi tähte­ni!
John ei ole loukannut millään
minun mieltäni.»
Eikä keskustelu siitä asiasta pit­källe
jatkanut —
Mutta John kävi yhä vaan her-mostuneemmalcsi,
aiheuttaen Lau­ralle
surua, ja kyllästymistäkin.
Hän mu\:ttui työpaikassaankin, pan-cissa,
äksyiseksi, huonontaen väle­jään
työtovereittensa sekä päälly?-
miehensä kanssa. Sitten keväällä
eräänä iltana Ttertoi hän Lauralle
.ontuneensa työpaikassaan jo niin
pitkälle,. että oli «kuitattava», ellei
lalunnut tulla pois potkituksi. Sa­malla
ilmoitti hän suunnitelleensa
New Yorkiin takaisin muuttoa. Oli­pa
kysellyt jo kirjeellä työtäkin
sieltä, entiseltä Fsännältään, ja saa­nut
lupaan. Niin että New Yorkiin
4nuuttaminen oli jo oikeastaan var
masti päätetty asia.
Laura hämmästyi ja huudahti;
«Ettäkö veisit minun New Yor­kiin!
pois täältä kotiseudulta,
josta en ole koskaan missään edes
käynyt!»
«No, no,! Arvaan sen, että sinul­ta
tuntuisi vaikealle lähteä täältä,
varsinkin vanhempaisi vuoksi», kii­rehti
John selittämään. «Mutta oi­keastaan
minä en ole tarkoittanut­kaan,
että sinunkin pitäisi heti tul­la
mukaan. Sinä saat jäädä vielä
toistaiseksi tänne lapsen kan.ssa,
joko tähän, tai vanhempiesi luo
farmille.... Se on parempi talou­delliseltakin
kannalta. Sillä kat­so,
meillähän ei ole säästöjä, ja
muuttaminen ja kodin uudelleen
siellä ylös laittaminen ky.syy varo­ja.
»
Laura ei olisi tahtonut jäädä,
vaikka tuntuikin vaikealle vanhem-'
mi.-tnan ja kotoaan niin kauva.«
MBSS ja' kötsua hlnet'foim^lämä-sinne
niin pian kuin mahdollista. .
Laura paatti muuttaa vnhempal»-
sa luokse farmille. —
Parin viikon kuluttua Johnein
matkustamisesta, sai Ethelkin kiih­keän
halun suurkaupunkiin. cEdes
vähäksi aikaa, tutustumaan suu­rempaankin
elämään.» Ja van­hempiensa
ja siskonsa vastusta.»!!!-
sesta huolimatta kirjoitti hän sis-kon.
sa kirjeen mukaan kirjeen John'-
ille, jossa kysyi, voisiko John hank­kia
hänelle New Yorkissa jonkin­laisen
hänen oppisivistystään vas­taavan
työn.
sittenkin olisi tainnut olla sopivam­pi
Lauralle..,, «olisihan ainakin oi-j muuttaminen; mutta John'iIla olij
lut paremmin kuin I^auran omaa kyllin paljo pätPviä syitä, että niit-lipiteensä
kuultuaan. Olisi pitänyt ? säätyä.» Mr. Edwards oH.si hänen: ten edessä ti-ytyi taipua. John muu-|
vaieta vain ja kuunnella . . . mietetään sopinut paremmin Et- ten lupa.si järjesf.ä kodin New Yor-
John vastasi, ettei hän ollenkaan
kehoita Etheliä suurkaupunkiin tu­lemaan,
mutta että on kumminkin
jo sohinut oman päällysmiehensä
kanssa, että Ethel saa paikan hä­neltä,
ehkä samaan konttoriin mis­sä
hän, John, työskentelee, jos Et­hel
nyt ainakin tahtoo lähteä rau­hallisesta
maaseutukodistaan.
Sehän oli vallan mainiota Eth.-?-
lin mielestä! Kiireimmiten pani
hän arkkunsa kuntoon ja jätteli
hyvästi kotiväEelrsä .... tietenkin
vain «joksikin ajaksi.» —
Huonoa ei alkanut kuulua New
Yorkista. Niin Ethel kuin Johnkin
kirjoitti olevansa täysin tyytyväi­nen
«uuteen askeleeseensa». Mut­ta
kummastuttavan hiljaa alkoi
John olla Lauran ja lapsen sinne,
laittamisesta. Laura vihdoin alkoi
kysellä. Mutta John vastasi: «Ei
vielä, rakkaani» .... Oli vielä sei-,
laisia ja sellaisia esteitä. Ja vihdoin
selitti hän, että Lauran lienee pa­rasta
pysyä pojan kanssa vanhem­piensa
luona siihen saakka kunnes
pojan voi panna kouluun.. Suur­kaupungissa
kun on yleensä kovin
vaikeata kasvattaa lasta siten, ettei
se saa taipumuksiinsa suurkaupun­gin
tahroja, jos sen aivan pienes-täpitäin
joutuu siellä kasvattamaan.
Tämä selitys oli täysin Lauraii
vanhempien mielipiteen mukainen.
Ja oikeastaan oli niin, etteivät
Lauran vanhemmat muutenkaan oli­si
mielellään laskeneet Lauraa luo­taan.
Kun Ethel jo oli poissa, niin
olisivat he jääneet aivan kahdten,
joka olisi merkinnyt heille ikävää-elä\
nää. Johnin päätös oli heille
siis sitäkin otollisempi, ja kovin
he nyt koettivat sen suhteen ylipu­hua
Lauraa, joka ei ensinnä tahto­nut
voida asiaa sulattaa. Kyllähän
Laurakin ymmärtl, asian siitäkin
kannalta kuin hänelle nyt selitet­tiin,
mutta hänen oli jonkunkunvcrt
ran ikävä miestään, ja varsinkin^
olisi hän tahtonut saada lapsen ja^
isän toistensa pariin, etteivät koko--
naan vieraantuisi toisistaan. Kut--
tenkin suostui hän vihdoin, mutt^
anoastaan sillä ehdolla, ettäv ^om
lupautui kutsumaan hänet ja lapa­sen
aina toisinaan luokseen New'
Yorkiin, edes käväsemään, sekäi at^
tä itsekin lupasi joskus tuUa kaf*
mään heidän fuonaan farmilla. ^
Tietysti suostui John herttaisen
kernaasti näihin ehtoiljjn. Ensim­mäisen
kerran saivat Laura ja poi­ka
luvan tulla New Yorkiin «piak­koin.
» Mutta omasta päästään, Il­man
Johnin erikoista kutsua ei
heidän kuitenkaan pidä lähteä.
John lupasi lähettää kutsun heti
kun on ehtinyt esim. säästää raho
ja niin paljon, että voi järjestää
heille mukavan vastaanoton.
Laura jäi nyt odottamaan tuot;»
kutsua kuin kuuta nousevaa. Mut­ta
kului kuukausi, kului toinenkin,
John*in saamatta «asioitaan sellai­seen
järjestykseen», että olisi voi­nut
lähettää sen kutsun. Jo sai­vat
Laura ja hänen vanhempansa
jonkinlaisia epäilyksiä. Joitain sel­laisia
eifteitä täytyi John'illa olla;"
joita hän salasi, muuten ei nyt enää
voinut asiaa selittää. Päättivät tie­dustella
Etheliltä. Mutta Ethel
vastasi;
«Te kuvittelette turhia! Älkää of-ko
huolissanne! John on yhä yhtä
oivallinen mies, kuin ennenkin. Ja
hän on kyllä niin järkevä, että tie­tää
mitä tehdä, ja milloin tehdä.
Tietysti on JohnMlla pääasiallisim-pana
.syynä rahojen puute, elämi­nen
kun tulee täällä kalliiksi ja
hän kun sitäpaitsi on lähetellyt sin­ne
siksikin usein..,,»
Lauralla oli säästössä jonkunver­ran
JohnMn lähettämiä rahoja. Nyt
sai hän ajatuksen tarjoutua lähte­mään
niillä. Hän ilmoitti siitä van­hemmilleen.
He - olivat samaa
mieltä, vieläpä lupasi isä antaa l i ­sää
omasta pussistaan. Mutta kui­tenkin
päättivät he jäädä vielä jok­sikin
ajaksi odottamaan.
He odottivat pari viikkoa, Lauran
kärsimättömyys lisääntyen. Mut­ta
nyt on isä Jones, haudottuaan
mielessään epäilyksiään, tehnyt
päätöksensä, jolla hämmästyttää
Lauraa. Hän on päättänyt matkus­taa
New Yorkiin John'in ja Ethe­lin
luo, urkkimaan, missä oikein on
vika.
Niinpä puki Mr. Jones parhaim­piinsa,
varusti itsen.sä rahoilla ja;
Jiihti:
Jatk-