Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 3, 1936

              mm
LAUAXTAIKA LOKAKUUN 3 PÄIVÄNÄ SlmS
^iMuuutiuimtuuimniiitmräBniuunmiiniuHttttiiaii^^
DIENL ystävällinen, auringonsätei-r
den kirkkaasti valaisema ranska­lainen
rajakaupunki Hendaye, jonka
kukkuloilla näkee pakolaisia ja kar­kulaisia
Irunista ja San Sebastianista.
Heitä on hyvin vaikea saada Sijoite­tuksi.
Pääasiassa on heidän käytetä
tavakseen annettu kouluhuoneita,
jotka kesäloman vuoksi ovat olleet^
tyhjinä. Keitä nämä karkulaiset
ovat ja mitä he ajattelevat?. Suurin
osa heistä on fasistikenraali Molan
joukoista. J-Parilla
frangilla ja savukkeilla
eräs kirjeenvaihtaja pääsi heidän tut-ta^
iuteensa ja istuutui heidän vie­reensä
maahan. Kun hän otti taskus­taan
sanomalehden, niin he sanoivat:
Kaikki tuo on valhetta! Sanoma-
.lehtikirjoittajat eivät ollenkaan tie­dä,
miten asiat ovat todellisuudessa.
Olisivatpa he vaikka 24 tuntia olleet
meidän kanssamme, niin heiltä olisi
hävinnyt kirjoittamisen halu.
Molan sotamies kertoo
Vasemmallapuolella istuva nuori
sotamies, nimeltään Juan Murcia, on
puheliain ja innokkain. Hänen ker­tomuksensa
on hyvin kuvaava. Hän
sanoi: '
— Älkää luulko, että nie olemme
ainoita karkulaisia. Joka päivä nii­den
luku lisäänt)^. ;Me olemme tul­leet
Hendayeen, koska meillä ei ol­lut
mitään mahdollisuutta paeta si^
samaahan. Mutta minä jään tänne,
edellyttäen, että ranskalaiset \iran-oraaiset
eivät pistä meitä keskityslei­riin,
- - Haluatteko takaisin taistele­maan
hallituksen puolelle?
— En oikein tiedäj ehkä. Joka
tapauksessa en enää liikuta sormea-nikaan
fasististen kenraalien puoles­ta.
Meidät on petetty,^ h5rvä herra,
yksinkertaisesti petetty. Minä kuu^
lun kuudenteen tykistörykmenttiin,
joka sijaitsee Pamplonassa. Heina-hm
puolivälissä meitä kohdeltiin
erittäin hyvin. Me saimme ylimää-.
räistä palkkaa ja kaksinkertaiset
nioka-annokset. Upseerit olivat hy­vin
kohteliaita ja sanoivat meille, et­tä
kolmen päivän kuluttua me olem-
-me Barcelonassa, jolloin kaikki asiat
järjestyvät hyvin. Siitä on nyt kuu­si
viikkoa, hyvä herra. Me emme
ole Barcelonassa emmekä ole saaneet
palkkaa, ja ruokakin on ollut vain
puoleksi kunnollista. Vmneisenä
^tena viikkona me emme saaneet
«nää miSSr Kun teimme valituT- '
sen, niin päällikkömme Balverde
Jjuusi meille, että meidän on mentä-
^ ryöstämään talonpoikia ja otta-mitä
irti saisimme. Onneksi
vain har\^at meistä noudattivat tätä
käskyä. :vleidän rykmentissämme
«leikein kaikki ovat talonpoikia, öli-
^ meidän ryöstettävä omia mie-
^mme? Onko tämä kenraalien ta-
^onpoikaispolitiikkaa? Vusi viikkoa
olemme marssineet, taistelleet, ampu­neet.
Miksi? Minkätähden? Minä
*^nen ainoastaan Pamplonan ja I n i -
välisen alueen. Kaikki siellä on
hävitetty^ koko sato/ satoja talon­poikaistaloja.
T^onpojiltä on otettu
J^taat ja hevoset; Kurjuus on kau-
^ ja päivä päivältä kaikki vain p^-
^liten väestö sulitautuu?
Juan Murcia hyppää seisomaan:
— Kysykää tovereiltani, puhunko
totta. Täällä me olemme turvassa ja
voimme puhua. Me olimme luulleet,
että väestö on meidän puolellamme.
Ehkä niin olikin alussa. Mutta kun
Tolosa oli hävitetty, olivat mielet
ainakin niillä seuduin, joiss^ me olim­me
— siis Irunin ja Pamplonan vä-kokönaan
muuttuneet. \'ksis-tään
Tolosassa meidän rykmenttim-me
ampui valloituksen jälkeen 250
miestä. Kun viisi toveriamme kiel­täytyi
ampumasta, niin heidät heti
asetettiin seinää vasten. Jos se talon­poikien
vapauttaminen, jota herrat
ovat luvanneet, näyttää tällaiselta,
niin minä kiitän kauniisti. Meille on
luvattu maata, mutta nyt ei ole maa­ta
tarpeeksi edes uhrien hautaamista
varten.
Lentolehtinen Madridista.
^furciä otti taskustaan likaisen pa­peripalan,
oikoi sitä hitaasti ja mietti-väisesti:
"Hallituksen lentolehti.''
Luen teille, mitä siinä on, hän sanoi:
"Espanjan talonpojat, puolustakaa
oikeuksianne vapaina ihmisinä. Puo­lustakaa
talonpoikaisomaisuuttanne.
Muodostakaa vapaaehtoisia miluser
jä vihollista vastaan ja tehkää heidän
toimenpiteensä mitättömiksi. Muo­dostakaa
vapaaehtoisia työryhmiä,
jotka huolehtivat pelloista ja siitä,
että sato tulee korjatuksi. Tehkää
kaikkenne uhkaavan nälänhädän es­tämiseksi,
sillä valtion vihollinen hä­vittää
maan,"
— No, mitä ajattelet lentolehtises­tä?
kysyi haastattelija.
Pitkä hiljaisuus. TäUä kertaa
Murcia ei vastaa, vaan sen tekee eräs
karlisti, (kuningasmielinen) suuriko­koinen
univormunsa on aukitemmat-tu
ja paljas rinta kuumottaa esille.
— Ehkä ei Barcelonassa eikä Mad­ridissa
niin rehellisesti ajatella talon­poikia
kuin sanotaan. Mutta viime
viikkoina olen tarpeeksi keskustellut
karlistien kanssa saadakseni tietää,
että he tahtovat vallan toista kuin me
talonpojat. He tahtovat palauttaa
tilanomistajat valtaan, nuo ihmiset,
jotka ovat imeneet meistä veren ja
jotka koko vuoden istuvat Biarritzis-sa
ja Monte Carlossa, kun me heidän
tilanhoitajansa valvonnan alaisina
saamme tehdä pelloilla työtä 16 tun­tia
päivässä. Näin ei saa enää olla.
Minusta on aivan samantekevää, mi­ten
he hallitusta nimittävät ja onko
siellä demokraatteja, sosialisteja tai
"anarkisteja: me* £ahd©H«?.««a«^'loin-kin
maamme omaksemme. Niiltä,
joiden lippujen alla meidän on täyty­nyt
taistella, me emme sitä koskaan
saa. Kaikki on vain petosta, ja mi­tä
kauemmin kansalaissota kestää,
sitä selvemmäksi käy petos.
Tahnpojat ratkaisevat asian.
:ilurcian ja hänen toverinsa vali­tukset
iskevät kysymyksen ytimeen.
Espanja on maatalousmaa, ja kellä
on talonpojat takanaan, sillä on val­ta.
Kun talonpojat nyt, kuten näyt­tää,
etupäässä niillä seuduin, joissa
kansalaissota kauheimmin raivoaa,
kääntävät selkänsä kapinallisiUe, niin
eivät Francon ja Molan toiveet ole
Valosia. Puhtaasti sotilaaUisen voi­ton
arvoa kansalaissodassa ei ole vä­heksyttävä.
Mutta historian sadat
i
5 '
c
1-
a
Kirj, M, L,
^LLAX Mmärtycssä ktmtantoofi
viidccm hiipii varjot vmistojctt.
Muistojen, min* vMttäissä yksin oon,
ja rinnan täyttää tunne pyhyyden.
Sä silloin astut luoksein, armabttin,
kuin entisaikoina hymy huuliUaS',
Ja hiljaa — hiljaa tumu^n otsallain
sun junmloivan, hellän suudehnas*.
Su n silvtäs' loistaa kuin kirkkain tähtivyo,
min' valopiiriin vedät minutkin.
Sen loistetussa tunnefn^ sydän lyö,
kuin rikkois* hetken juhlaa ajatuskin.
Sun lähelläs' on mttlla hyvä näin,
päin rintaasi kun nojaudun hellin,
ja kättes* hiljaa hiuksiani hyväcllen
siin- unhoitan kaikki huolet tniclestäin.
A h, tuskan huokauksen rinnastain
sai yksinäinen tähdenlento vain.
Se olla vois'mun armas ystäväin;
katseeni luon ylös — toivon näin.
Oot ehkä ehtootähden silmä kirkas
mi vilkuttaen kutsut luoksesi.
Tai vielä lähemmäskö saavut, armas,
vaikk*häivytkin taas hetkeksi?
En toivoisi voivani milloinkaan
herätä tietoon, tuskaaUy ikävään.
Oot poissa luotani — povessa maan,
vain muistojen valossa sun mhdä saan . . .
<iiiiuiuiiiHiniinuiiniiiiiuiniiiimniiiDininiiiinLmiiuiiiu{niiiuHniiini(iiiiiiiiiinHUuui
5 '
5
s
S .
JUMALIA RANGAISTAAN
Jumalien rankaiseminen Kiinassa
on melko tavallista, elleivät ne kuu­le
uskovaisten rukouksia. Kun Hu­nanin
maakunnassa sijaitsevan Jent-shiun
kaupungin sadejumala ei hank­kinut
sadetta aikanaan, annettiin sil­le
viikon armonaika. Kun kuivuus
ei sittenkään loppunut, menettivät
uskovaiset kärsivällisyytensä ja soti-lasryhmä
sai käskyn ampua niskoit­televalta
jumalalta pään pois.
oOo ——
ENGLANNIN kultasepät ovat
todenneet, että naisten sormet pak­sunevat
ja siis sormukset suurenevat
aika vauhtia. Tämän huomion teki­jät
ovat ilmoittaneet, että naisten
sormusten keskimääräinen ympärys­mitta
oli muutama vuosikymmen sit­ten
2,5—3,5 sm, mutta nyt täytyy
naisia varten tehdä 5—-5,5 sm. ym-pärysmittaisia
sormuksia, sillä nais­ten
Siorm<^ovat urheiluharrastusten
ym. johdosta tulleet paksummiksi.
Saman sanotaan olevan laidan naisten
jalkojen kanssa.
Pikkulasten älykkyy­den^
toteaminen'^
esimerkit ovat osoittaneet, että rat­kaisevaa
sittenkin on väestön mie­liala.
Espanjan talonpoikien enem­mistö
ei tietysti ole seri paremmin so­sialistista
kuin anarkistista tai kom­munististakaan,
mutta he tahtovat
maata. He eivät enää tahdo olla
alustalaisia, he tahtovat itse viljellä
peltojaan ja itse korjata sadon. Ku­ka
heille tämän antaa, se on Esjpan-^
jan herra.
A^IERIKALAISEN Iowan yli-opiston
lastenkasvatusasiaintuntijain
äskettäin kehittämän uuden menette-lytax^
an mukaan on nyttemmin mah<<
doUista määritellä pikkulasten älylli­nen
kehittymisaste jo ennen kiiin
lapsi on oppinut puhumaan.
Menettelytapa on äärimmäisen
yksinkertainen. Kun pienokainen ^
kykenee istumaan tukematta suo­rana
tutkijan sylissä, on se saavut­tanut
4,2 kuukauden ikää vastaa-van
kehitysasteen, kuuden kuukau­den
vanhan pikkuolennon pitäisi ol­la
sellaisella henkisellä kehitysasteella ^
että hän, pitäessään kädessään puu­palikkaa,
tavoittelee myös toista sel­laista,
jos sitä hänelle tarjotaan. Kun
lapsi yrittää pistää korkin pulloon,
on hän saavuttanut U kuukauden»
henkisen kypsyyden, kun hän asette­lee
puujfiäl^koita päällekkäin Ga««m«^
hän 1-vuotiaan lapsen henkisellä as-'
teellä, kun hän osaa heittää palloa,
on hän henkisesti 15 kuukauden ikäi­nen
ja kun hän pistää avaimen avai-menreikään,
silloin hän on saavutta--
nut. 16 kuukauden ikäisten lasten kes- -
kimääräisen älykk3rystason-
Tällä tutkimusmenettelyllä on se-^
kin etuj että jokainen äiti voi itse
suorittaa tutkimukset.
.MB
mm
-oOo-
YHDYSVALLOISSA seuraa vuo­sittain
noin 80 miljoonaa ihmistä ko­ripallo-
otteluja. Amerikalaiset ovat
erikoisesti tunnettuja urheiluhulluu­destaan.
Vuonna 1929 sanotaan Yh­dysvalloissa
uhratun urheilutarkoi-tuksiin
I/)73^$OOyOOO dollaria.
f'ii
n' / 1
m