1936-01-25-01 |
Previous | 1 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
N:o 4
Canadan suomalaisten kamakirjalUnen mkkolehti
jatkokertomus
kertomus
% kertomus
o . , ,o
LAUANTAINA TAMMIKUUN 25 P:NÄ 1936
Ml
1,
Kalle Kustaa
(Kilpakirjoitus)
SYNKKÄNÄ lepäsi syksyn itku-usvainen
yö suuren tehdaskaupun-gin
yUä. Vielä synkempi oli ihmisen
mieli, joka tuona yönä harhaili tuon
55likaisen tehdaskaupungin katuja, tie-
Itämättä itsekään päämäärästään.
Kulkiessaan hänen aivo-onkalos-
|taan purkautuu esiin menneisyyden
**'filmirulla",niikä kertoo:
Muutama vuosi sitten, oli tuo yö-
'kulkija nuori ja elinvoimainen ihminen,
jolla oli Jvientiä työmarkkinoilla
: . . . Nyt ennenaikainen vanhus, johon
on tuotanto lyönyt leimansa:
-— Kelpaamaton...
edellisenä yönä oli vietetty yhdessä
kaupungin huomatuimmassa perheessä,
pankkiirin kotona.
Lyhyt historiikki otsakkeen alla
kertoi, mitenkä talon isäntä uutteralla
ja väsymättömällä työllä (?) on
koonnut itselleeii sen satumaisen
omaisuuden, minkä hän nyt omistaa.
Samassa numerossa on toinenkin
uutinen, vaikka vähemmän huomiota
herättävä. Siinä kerrotaan miehen
ruumiin löydöstä jostain kaupungin,
puistosta. Hänen sanotaan olleen entisen
sotilaan, joka on ollut puolustamassa
"kansanvaltaista isänmaata",
maailmansodan rintamalla. Sanomalehtiuutisessa
sanotaan hänen nyt
kuolleen — sydänhalvaukseen . . ,
Harhaillessaan hän sivuuttaa teh-pasrykelmän,
mitkä olivat ennen hä-elle
kaikki kaikessa . . . Hän suoras-
|aan "jumaloi" niitä, koska ne tarjo-
^>^^^ivat ihrriiselle elämää . . . Nyt nuo
\ "fS^niustat, kylmillä olevat tehtaat ikään-uin
irvistäisivät hänelle:
^^l*?^ — olemme yhteiskunnan hylky-im
Ditta-liipii
^fe^S^varaa.-.. • _ _
Yökulkija jatkaa matkaansa hei-oilla
voimillaan. Hän haluaa elää
|ämän yönsä muistoissaan S)mt5miä-aupungissaan,
koska hän tuntee voi-istaan,
ettei hänen elinaikansa ole
lenää kovinkaan pitkä.
IMuistoissaan yökulkija jatkaa mätäänsä.
Hän havahtuu elämän to-ellisuuteen,
nähdessä unisen poliisin
|eisomassa jossain kadun kulmauk-sessa.
Hän näkee itsessään elämän todel-
Jisuuden; likaiset jä riekaleiset vaatteet,
rikkinäiset kengät ja kalvava
liälkä vatsassa . . . Nämä kaikki muis-
|tuttavat häntä ja tuo ihminen häpeää
bmaa itseään, syntyniäkaupunkiaan
ja koko synnyinmaataan, jonka puo-esta
hänkin pn ollut taisteleniassa
Ranskan rintanialla... Nyt tämä
"isänmaa" on saattanut hänet näin
les yhteiskunnan lokaan kuolemaan
. . .
Näissä mietteissään hän kulkee,
kunnes huomaa tulleensa "yläkau-ungille".
Yökulkija näkee edessään puiston
^fermpäröimän ja kauniisti valaistun taon.
Hän on jo mielikuvituksissaan
Isyximässä talon tarjoamia herkkuja.
?/j|Kauhea vatsankouristus seuraa hänen
Suolistossaan, mikä johtuu siitä, kun
B i ä n on ollut pakoitettu vuosimääriä
gpitämään itseään hengissä mädän-eillä
ruuanjätteillä...
Hän menee talosta pyytämään jo-ftain
S3rötävää. Mutta talossa asui ih-isiä,
jotka eivät antaneet kulkurille
litään, vaan käskivät hänen kiireesti
istua.
Yökulkija lähtee jatkamaan • kuinaan.
Väsymys ja uusiintuva vat-~
vouristus pakoittaa hänet mene-ään
Jähinipään puistoon levähtä-ään,
jaksaakseen taas jatkaa mätäänsä
"alakaupungille", omiensa
liokse, jossa hänetkin pidetään ihmi-nä.
* •* . *
^ .
"... juomaiasien kilahduksia
: ja.,:"
Mitä. tuossa kauniisti valaistussa
palatsissa valvottiin? Siellä vietettiin
talon — pankkiirin — yhdeksäntoista
vuotiaan tyttären syntymäpäivää, johon
olivat kutsuttu kaikki kaupungin
huömatuimpien perheitten jäsenet
juhlimaan.
Vieraat ovat tuoneet kauniita ja
kallisarvoisia koruja "päivän sankarille"
lahjaksi.
Talon puolesta "viinurit" hyvittävät
juhlavieraita, kantamalla heille
samppanjaa ja muita hienoja juomia.
Väs3''neenäjä uupuneena hääri talon
palvelustyttö ktittlössä, pesemäsr
sä talousastioitä.
Vierashuoneesta kuuluu kaihoisat
radion säveleet, juomalasien kilahduksia
ja juoppojen intohimoista naurua
. . .
— On tuokin elämää, mitä he viettävät
. . . ajattelee keittiössä työnsä
ääressä väsynyt palvelija. •
Näin jatkuu juhla, myöhään 5^0-
hön. Vieraille, kun he aamupuoleen
yötä väsyvät mässäilyynsä, kutsutaan
autot, jotka kuljettavat heidän kotiaan.
Kiireesti halkovat upeat loistoautot
tihkusateen kiillottamia asfalttikatuja
. . . Loistoautoissa matkustavia
odottaa kotona puhtaat ja peHmoiset
höyhenvuoteet...
, * * *
Vieraitten poistuttua rauhoitutaan
talossa. "Herrasväki" raukeaa sikeään
uneen . . . Unikuvissa he liitelevät
satujen maailmassa...
Talon uUakkokamarissa on palvelustyttö
vuoteellaan. Rauhattomana
hän heittelehtii, sillä hänen untaan
häiritsee raskaan ja pitkän päivätyön
aiheuttama pakotus ruumiissaan . . .
* * *
Yökulkija on laahustaen kulkenut
puistoon. Vilusta värjöttäen hän on
lyyhistynyt puiston penkille tihkusateen
hyväilyyn...
Pari kovaa uusiintuvaa vatsankou-ristusta
ja yökulkija menettää tajuntansa
. . . Hänen rääsyillä verhotussa^,
laihassa ruumiissaan lakkaa sydän
toimimasta . . . Se lopettaa kodittoman
kulkiu'in kärsimykset.
Pom! . . . kajahtaa kaupungin tornikello
neljä kertaa, rikkoen yön hiljaisuutta
. . .
* * *
Seuraavana päivänä kaupungin sanomalehdissä
on huomatuilla otsakkeilla
kirjoitukset siit^ vieraanvaraisesta
syntymäpäiväjuhlasta, joka
OB
Kirj. RAUHA
PIENI- Rasavilli oli tänään mitä
loistavimmalla 'tuulella. Työtkin
tuntuivat luistavan aivan itse edestään
jäaina tuon tuostakin täytyilu-rahuttaa
pieni laulun pätkä kaiken
muun ilon lisäksi. Eikä se ollut ollenkaan
ihmekään, että hän oli näin iloisella
tuulella, sillä tänään oli hänen
viimeinen päivänsä täällä kaupungissa
ja samalla tässä kuumassa ja ra^
sittavassa ravintolahuoneessa. Kyllä
hän tätä päivää oli jo odottanutkin,
joka ilta viimeisten viikkojen ajan
laskenut, että kuinka monta päivää
hänen vielä olisi oltava.
Pieni Rasavilli oli kyllä oikealta
nimeltään Terttu Kuusela, mutta oikeata
nimeään hän ei edes usein kuullutkaan,
niin yleisesti häntä kutsuttiin
Pieneksi Rasavilliksi, pienen
konsa ja aina iloisen ja reippaan luonteensa
vuoksi.
Hänen kotinsa sijaitsi maalla, noin
neljän tunnin junamatkan päässä
kaupungista. Jo toista vuotta oli
Terttu ollut työssä tässä samassa paikassa
ja nyt kesän tullen päättänyt
mennä kesäksi kotiin. Monta kertaa
olivat isä ja äiti kehoittäneetkin Pientä
Rasavilliään tulemaan kotiin, mutr
ta hänpä _yain__o.li pysytellyt työssä
kesään asti, koska kerran oli tullut
niin luvatuksi lähtiessä. Koti hänellä
ei myöskään ollut liian varakas, puutarhurina
toimien oli isä sen verran
saanut, että oli pikku hiljaa eletty
päivästä toiseen: Kuitenkin halusivat
he Pienen Rasavillinsä edes kesäksi
kotiin, saisi edes hiukan levätä,
kun"©!! vielä niin pienen kokoinenkin.
Ennenkuin Terttu huomasikaan oli
kello 2 j.p:p. jä se oli aika, jolloin hän
voisi ^lähteä (hän nimittäin oli ollut
työssä aamusta kuudes^ta alkaen).
Kadulla jo juostessa^i-^heilutteli
hän hyvästejä työtovereilleen, 'tiliä
.tunnin kuluttua lähtisi juna, joten ei
ollut liikoja aikoja hukattavissa.
Edellisenä iltana oli hän pakannut
kaikki tavaransa kokoon, joten hänellä
ei nyt ollut muuta tehtävää kuin
lähteä. Sukkelasti hän virahutti polttavia
poskiaan, sieppasi tavarat kainaloonsa
ja puoli juoksua lähti viil-lättämään
asemaa kohti.
Muutamaa minuuttia myöhemmin
istui hän tyytyväinen hymy huulillaan
junassa, itsekseen ajatellen kaikkea
hauskaa mitä ehkä tulisi tapahtumaan
kesän kuluessa ja sitä iloa
niikä syntyisi hänen jälleen tavatessaan
isän, äidin ja pienen veljensä.
Näin kului matka, kunnes vihdoinkin
oltiin lähellä kotikylää. Pieni Rasa-yillimme
oli jo vaunun ovella valmiina
odottamassa, kun juna pysähtyi,
ja alkoi heti matkalaukku jaan heilutellen
hypähdellä kohti tuota tuttua
asemarakennusta.
"Hei, Pieni Rasavilli", kuului yht'-
äkkiä jostain hänen takaansa ja kään-nähtäessään
ympäri oli hän jo voimakkaiden
käsivarsien hellässä puristuksessa,
Pauli oli sittenkin tullut
häntä vastaaUj vaikka Terttu ei ollut
oikein uskaltanut ajatellakaan, että
hän tulisi, mielessään vain oli toivo*^-
nut, että niin kävisi. Nauraen ja jutellen
lähtivät he kävelemään kotia
kohden ja siinä jo sai Pauli huomata
ettei hänen Pieni Rasavillinsä ollut
yhtään muuttunut kaupunkimatkallaan,
vaikka hän olikin sitä pelännyt.
Pauli oli aivan Tertun kodin naapurista
ja- Tertun parhain toveri, niin
pitkälle kuin hän muisti. Jutellessaan
sattui Terttu sanomaan, että kun vain
kesä olisi oikein pitkä ja silloin ei
Pauli enään voinut pidättää itseään,
vaan pyöräytti Pienen Rasavillin
eteensä ja sanoi: "Kesä on niin pitkä
kuin sinä vain haluat, jos vain menet
kanssani naimisiin." Mutta tämä juttupa
ei sopinutkaan Rasavillin kirjoihin,
vaan riuhtaisten itsensä irti sanoi:
"Minä en ikinäf mene naimisiin",
ja aivan muuttuneen näköisenä lähti
hän hitaasti astelemaan Paulin rinnalla.
^ '"'
Mutta Pauli poika ei ollut tietääk-seenkään.
tuosta odottamattomasta
vastauksesta, sillä hän tunsi Tertun
kujeet ja aina vain varmemmaksi tuli
hänen päätöksensä, että kesä ei tulisi
loppumaan ennenkuin Pienen Rasavillin
nimi muutettaisiin samaksi kuin
hänenkin nimensä.
Iin
i f
•.1
A
I
^1
M
1
i
1i
11
rt
' ' J1
J
1 pj
' I
'Mk
m
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 25, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-01-25 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360125 |
Description
| Title | 1936-01-25-01 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | N:o 4 Canadan suomalaisten kamakirjalUnen mkkolehti jatkokertomus kertomus % kertomus o . , ,o LAUANTAINA TAMMIKUUN 25 P:NÄ 1936 Ml 1, Kalle Kustaa (Kilpakirjoitus) SYNKKÄNÄ lepäsi syksyn itku-usvainen yö suuren tehdaskaupun-gin yUä. Vielä synkempi oli ihmisen mieli, joka tuona yönä harhaili tuon 55likaisen tehdaskaupungin katuja, tie- Itämättä itsekään päämäärästään. Kulkiessaan hänen aivo-onkalos- |taan purkautuu esiin menneisyyden **'filmirulla",niikä kertoo: Muutama vuosi sitten, oli tuo yö- 'kulkija nuori ja elinvoimainen ihminen, jolla oli Jvientiä työmarkkinoilla : . . . Nyt ennenaikainen vanhus, johon on tuotanto lyönyt leimansa: -— Kelpaamaton... edellisenä yönä oli vietetty yhdessä kaupungin huomatuimmassa perheessä, pankkiirin kotona. Lyhyt historiikki otsakkeen alla kertoi, mitenkä talon isäntä uutteralla ja väsymättömällä työllä (?) on koonnut itselleeii sen satumaisen omaisuuden, minkä hän nyt omistaa. Samassa numerossa on toinenkin uutinen, vaikka vähemmän huomiota herättävä. Siinä kerrotaan miehen ruumiin löydöstä jostain kaupungin, puistosta. Hänen sanotaan olleen entisen sotilaan, joka on ollut puolustamassa "kansanvaltaista isänmaata", maailmansodan rintamalla. Sanomalehtiuutisessa sanotaan hänen nyt kuolleen — sydänhalvaukseen . . , Harhaillessaan hän sivuuttaa teh-pasrykelmän, mitkä olivat ennen hä-elle kaikki kaikessa . . . Hän suoras- |aan "jumaloi" niitä, koska ne tarjo- ^>^^^ivat ihrriiselle elämää . . . Nyt nuo \ "fS^niustat, kylmillä olevat tehtaat ikään-uin irvistäisivät hänelle: ^^l*?^ — olemme yhteiskunnan hylky-im Ditta-liipii ^fe^S^varaa.-.. • _ _ Yökulkija jatkaa matkaansa hei-oilla voimillaan. Hän haluaa elää |ämän yönsä muistoissaan S)mt5miä-aupungissaan, koska hän tuntee voi-istaan, ettei hänen elinaikansa ole lenää kovinkaan pitkä. IMuistoissaan yökulkija jatkaa mätäänsä. Hän havahtuu elämän to-ellisuuteen, nähdessä unisen poliisin |eisomassa jossain kadun kulmauk-sessa. Hän näkee itsessään elämän todel- Jisuuden; likaiset jä riekaleiset vaatteet, rikkinäiset kengät ja kalvava liälkä vatsassa . . . Nämä kaikki muis- |tuttavat häntä ja tuo ihminen häpeää bmaa itseään, syntyniäkaupunkiaan ja koko synnyinmaataan, jonka puo-esta hänkin pn ollut taisteleniassa Ranskan rintanialla... Nyt tämä "isänmaa" on saattanut hänet näin les yhteiskunnan lokaan kuolemaan . . . Näissä mietteissään hän kulkee, kunnes huomaa tulleensa "yläkau-ungille". Yökulkija näkee edessään puiston ^fermpäröimän ja kauniisti valaistun taon. Hän on jo mielikuvituksissaan Isyximässä talon tarjoamia herkkuja. ?/j|Kauhea vatsankouristus seuraa hänen Suolistossaan, mikä johtuu siitä, kun B i ä n on ollut pakoitettu vuosimääriä gpitämään itseään hengissä mädän-eillä ruuanjätteillä... Hän menee talosta pyytämään jo-ftain S3rötävää. Mutta talossa asui ih-isiä, jotka eivät antaneet kulkurille litään, vaan käskivät hänen kiireesti istua. Yökulkija lähtee jatkamaan • kuinaan. Väsymys ja uusiintuva vat-~ vouristus pakoittaa hänet mene-ään Jähinipään puistoon levähtä-ään, jaksaakseen taas jatkaa mätäänsä "alakaupungille", omiensa liokse, jossa hänetkin pidetään ihmi-nä. * •* . * ^ . "... juomaiasien kilahduksia : ja.,:" Mitä. tuossa kauniisti valaistussa palatsissa valvottiin? Siellä vietettiin talon — pankkiirin — yhdeksäntoista vuotiaan tyttären syntymäpäivää, johon olivat kutsuttu kaikki kaupungin huömatuimpien perheitten jäsenet juhlimaan. Vieraat ovat tuoneet kauniita ja kallisarvoisia koruja "päivän sankarille" lahjaksi. Talon puolesta "viinurit" hyvittävät juhlavieraita, kantamalla heille samppanjaa ja muita hienoja juomia. Väs3''neenäjä uupuneena hääri talon palvelustyttö ktittlössä, pesemäsr sä talousastioitä. Vierashuoneesta kuuluu kaihoisat radion säveleet, juomalasien kilahduksia ja juoppojen intohimoista naurua . . . — On tuokin elämää, mitä he viettävät . . . ajattelee keittiössä työnsä ääressä väsynyt palvelija. • Näin jatkuu juhla, myöhään 5^0- hön. Vieraille, kun he aamupuoleen yötä väsyvät mässäilyynsä, kutsutaan autot, jotka kuljettavat heidän kotiaan. Kiireesti halkovat upeat loistoautot tihkusateen kiillottamia asfalttikatuja . . . Loistoautoissa matkustavia odottaa kotona puhtaat ja peHmoiset höyhenvuoteet... , * * * Vieraitten poistuttua rauhoitutaan talossa. "Herrasväki" raukeaa sikeään uneen . . . Unikuvissa he liitelevät satujen maailmassa... Talon uUakkokamarissa on palvelustyttö vuoteellaan. Rauhattomana hän heittelehtii, sillä hänen untaan häiritsee raskaan ja pitkän päivätyön aiheuttama pakotus ruumiissaan . . . * * * Yökulkija on laahustaen kulkenut puistoon. Vilusta värjöttäen hän on lyyhistynyt puiston penkille tihkusateen hyväilyyn... Pari kovaa uusiintuvaa vatsankou-ristusta ja yökulkija menettää tajuntansa . . . Hänen rääsyillä verhotussa^, laihassa ruumiissaan lakkaa sydän toimimasta . . . Se lopettaa kodittoman kulkiu'in kärsimykset. Pom! . . . kajahtaa kaupungin tornikello neljä kertaa, rikkoen yön hiljaisuutta . . . * * * Seuraavana päivänä kaupungin sanomalehdissä on huomatuilla otsakkeilla kirjoitukset siit^ vieraanvaraisesta syntymäpäiväjuhlasta, joka OB Kirj. RAUHA PIENI- Rasavilli oli tänään mitä loistavimmalla 'tuulella. Työtkin tuntuivat luistavan aivan itse edestään jäaina tuon tuostakin täytyilu-rahuttaa pieni laulun pätkä kaiken muun ilon lisäksi. Eikä se ollut ollenkaan ihmekään, että hän oli näin iloisella tuulella, sillä tänään oli hänen viimeinen päivänsä täällä kaupungissa ja samalla tässä kuumassa ja ra^ sittavassa ravintolahuoneessa. Kyllä hän tätä päivää oli jo odottanutkin, joka ilta viimeisten viikkojen ajan laskenut, että kuinka monta päivää hänen vielä olisi oltava. Pieni Rasavilli oli kyllä oikealta nimeltään Terttu Kuusela, mutta oikeata nimeään hän ei edes usein kuullutkaan, niin yleisesti häntä kutsuttiin Pieneksi Rasavilliksi, pienen konsa ja aina iloisen ja reippaan luonteensa vuoksi. Hänen kotinsa sijaitsi maalla, noin neljän tunnin junamatkan päässä kaupungista. Jo toista vuotta oli Terttu ollut työssä tässä samassa paikassa ja nyt kesän tullen päättänyt mennä kesäksi kotiin. Monta kertaa olivat isä ja äiti kehoittäneetkin Pientä Rasavilliään tulemaan kotiin, mutr ta hänpä _yain__o.li pysytellyt työssä kesään asti, koska kerran oli tullut niin luvatuksi lähtiessä. Koti hänellä ei myöskään ollut liian varakas, puutarhurina toimien oli isä sen verran saanut, että oli pikku hiljaa eletty päivästä toiseen: Kuitenkin halusivat he Pienen Rasavillinsä edes kesäksi kotiin, saisi edes hiukan levätä, kun"©!! vielä niin pienen kokoinenkin. Ennenkuin Terttu huomasikaan oli kello 2 j.p:p. jä se oli aika, jolloin hän voisi ^lähteä (hän nimittäin oli ollut työssä aamusta kuudes^ta alkaen). Kadulla jo juostessa^i-^heilutteli hän hyvästejä työtovereilleen, 'tiliä .tunnin kuluttua lähtisi juna, joten ei ollut liikoja aikoja hukattavissa. Edellisenä iltana oli hän pakannut kaikki tavaransa kokoon, joten hänellä ei nyt ollut muuta tehtävää kuin lähteä. Sukkelasti hän virahutti polttavia poskiaan, sieppasi tavarat kainaloonsa ja puoli juoksua lähti viil-lättämään asemaa kohti. Muutamaa minuuttia myöhemmin istui hän tyytyväinen hymy huulillaan junassa, itsekseen ajatellen kaikkea hauskaa mitä ehkä tulisi tapahtumaan kesän kuluessa ja sitä iloa niikä syntyisi hänen jälleen tavatessaan isän, äidin ja pienen veljensä. Näin kului matka, kunnes vihdoinkin oltiin lähellä kotikylää. Pieni Rasa-yillimme oli jo vaunun ovella valmiina odottamassa, kun juna pysähtyi, ja alkoi heti matkalaukku jaan heilutellen hypähdellä kohti tuota tuttua asemarakennusta. "Hei, Pieni Rasavilli", kuului yht'- äkkiä jostain hänen takaansa ja kään-nähtäessään ympäri oli hän jo voimakkaiden käsivarsien hellässä puristuksessa, Pauli oli sittenkin tullut häntä vastaaUj vaikka Terttu ei ollut oikein uskaltanut ajatellakaan, että hän tulisi, mielessään vain oli toivo*^- nut, että niin kävisi. Nauraen ja jutellen lähtivät he kävelemään kotia kohden ja siinä jo sai Pauli huomata ettei hänen Pieni Rasavillinsä ollut yhtään muuttunut kaupunkimatkallaan, vaikka hän olikin sitä pelännyt. Pauli oli aivan Tertun kodin naapurista ja- Tertun parhain toveri, niin pitkälle kuin hän muisti. Jutellessaan sattui Terttu sanomaan, että kun vain kesä olisi oikein pitkä ja silloin ei Pauli enään voinut pidättää itseään, vaan pyöräytti Pienen Rasavillin eteensä ja sanoi: "Kesä on niin pitkä kuin sinä vain haluat, jos vain menet kanssani naimisiin." Mutta tämä juttupa ei sopinutkaan Rasavillin kirjoihin, vaan riuhtaisten itsensä irti sanoi: "Minä en ikinäf mene naimisiin", ja aivan muuttuneen näköisenä lähti hän hitaasti astelemaan Paulin rinnalla. ^ '"' Mutta Pauli poika ei ollut tietääk-seenkään. tuosta odottamattomasta vastauksesta, sillä hän tunsi Tertun kujeet ja aina vain varmemmaksi tuli hänen päätöksensä, että kesä ei tulisi loppumaan ennenkuin Pienen Rasavillin nimi muutettaisiin samaksi kuin hänenkin nimensä. Iin i f •.1 A I ^1 M 1 i 1i 11 rt ' ' J1 J 1 pj ' I 'Mk m |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-01-25-01
