Canadan uutiset, March 10, 1921

              I.J.^-.,.-W»i!ii|W?!'-!l
Thiinder Bay Lumber
516 Simpson St.
FORT WILLIAM
Puhelin. 511 S.
192 Court St. So.
PORT ARTHUR
PiLh^elin 1230 ja 483 N.
Varastonsa aina täydellinen valikoima
LAUTOJA, RAKENNUSTARPEITA,
IKKUNOITA, OVIA KATTOPÄREITÄ ja
ASFALTTI PAHVIA, PQLTTOPUrTA.
Kolia myöskin Port Arthurin offiisissa.
Kyselkää suiinuilelmia ja -rakoninisarvioita vapaasti
suomalaisilta isänniltä molemrailja jaardeilla;
Murhisaari
Kirjoitanut
OSMO IISALO.
(Jatk. €dell. n :roon.
- — - R i s k i pilk­kasi
t ä ni ä la a s; e 11 e t Uv i \- u ii p u ii
Iniutamaaii, niin olet nieiniyttä
i n i c s t ä . Rivnuv.on tosin laiikociii-sa
tappaa,. m'iatii t ä y t y y , sillä
m VI u t c M ei t u k": i k ii 11 ii. vi\ u 11 aa. t iil 1 e
salolle. Ja nyt se on itse kcinta-kettu
nitixtetlä\:ä. Uikein on
kuin karhun inppoon olisi tä.^sä
joutunut.
: ; A r l i i ppa .seiisoi. ka li.)ean-;r. k u un -
.nelien ylpeätii pnlietia. Häntä r,'-
van - herpaisi sen . luonuoion roh­keus,
«-iJiit o n ' , ; n ukko ja v;i.'ii .
]i)eiicn ).i!p.sen kansaa a i x i M K-i-djin
) \ a l K i ^ - ' ^ ' i ^ • , h ^ i p j i: ic-lc>'^
ri Iani: : u ' i a\a njatu-< tu'. u
i.ii^^h'"'", s u \ U M ainaise^{a > .i'.M
i n y y : d ' j s t i i . .;.
Oli kuin cli^' \'aurala J-,CM11UI'
iuUca hänen a.iatuks.'usa.
— V u s i k / ; i : i ^.«siuuii j n i e l T / a -i
il\ t ä h i i revkellä palalir,.. ja. sille ei
Avoi - l i i i i j i M i i . Tuossa on . s i n u l le
l ä k s i j j i s c t . . .
.viN.i.raia. heitti- ii k k
kolli 1 vastustajansa päätä.- niin
äkkiai'\'aamatla. . ett'pi- Ar.liippa
ehtinyt väistääv Kirves .'sattui
otsaan.; nmt ta vain . hamara.^ ja
linnmaut uneen a vaipui .mies alas.
Aluttasaniniunia.ton .\1iha pil.i yo\-
a kii'\eensa
.vastata sa­it
a van h a cl­ii
Vaara hl n
iuia ylla ja I M U eliti
maila ia\;illa. Aiiiin(
viin i'^ki kir\een lerii
r i m a a n . . ,
Tuo tumma, aavemainen ukko
i K U - j a h t i . oli kaania...jmutla vim­ma
ei sallinut; hauenkaan •• mn.r-
1 na. Tl a n syöksyi /
tustajaansa. kirouslei
sa hiilien •huuliltaan.-
s i ' s ! a jskusfa \ leli-i
necii A)'hij)aii painoi:
piiristi vasemmalla:; 1
kusia. 11 a p ui 11. s i vi 111 ii j i n ]»uu k k o -
v i i s i k s i . vas-p
i i i-istnes-
• la iiskei-.
liuu mau lu­llan
alleen:
ä d c l l ä kur­aan,
vai sen, kohotti ja iski alku-ilnniseii
koko ihaualla koston
]jautiuuolla bCU vihamielieusä
r i n t a a n . . .
Arliipan kuoliuluiuto kdului tu-vasla
pihalle j a aitoissa ryöstele­väin
miesten, k o r v i i n . . . Pahaa
iiavistaen riensivät lie^ paikalle.
Ile saapuivat ovelle parahiksi
kuulemaan kuolevau Vaaralan
vahingoniloista .^auaa:
— Ja Antti tappaa loput.,..
Turhaa oli häntä enää iskeä,
sillä hän oli kuollut. Mutta' kuo­leva
;Arhippa virkosi viime voi-millään
varottamaan;
— Heti paetkaa, älkää polttako
enää. Antti on poissa ja näkee,
jos tulen teette. Tuho iulee.
Menkää rautaan, viekää vene. etr
tei päiise takaa ajamaan... me
emme. kestä heidän edessään...
älkää naista j i i lasta tappivko. . .
Iva r jala isen raakaan, mutta
lier k kää n mieleen va iku t ti suvun
voiihimman äkillin. kuolema lier-
1 )<•! i se va s 1 i . K i irees ti ru pesivät h e
saa 1 ist aa n kokooma an. Potkais­ten
Helenaa kylkeen kysyi. eräs:
— Missä miehesi?
: —- luTsillii, vastasi aivjin älyt-t
ö m ä k s i t y j M u i s t y j i y t . llolcna, jo­ka
kuitetikin ymmäi-si salata sen,
etiä Antti oli mennyt rautaan,
Koska saapuu?
— Huomenissa lupasi.
—• Xouse !
llelenii.1 otteli, rientäen suojaa-maan
lastaan, .joka. oli kyyristy­nyt,
uurkkaiin pelosta . halvaulu-neena.
•loiulii uiiUkuau. ja ota la])-
— Armahtakaa .'
-Mies heristi keihästään.
-— E i jirmahdeta tämän enein-
1 uiä, jii ha rvina ist a on näillä ret­killä,
tämäkin. Mutta kun ukko
I f l E L Ä sittcnlviii, '\aiivka l'\)rdirj Anto maksaisi
i ^ ].;nusi tai soit.s(.'iuäiisata;t (l(>llai'ia oiioiiiuuiii k i i i ii
l ii\'t—V{)\\\ Auto olisi .siltcukiii taloudellinen autu
^ ostaa
—sen suuren k e s l i i v y y d e n lähden.
—]ialj)ojeii käyttökustannusten tälideu,
—ja lial])ujen k o r j a u s k u l u j e n tähden, 3000 F o r ­d
i n nivviäii ia palvelusaseinan maksut (.'aUuHiassa
ovat Yliliön määräämät.
Ensinnäkin F o r d i n Auton halpa hinta, pioni polt­toaineen
j a ö l j yn kulutus, miiärätyt korjauskustau-nukset
j a alkuperäiset F o r d i n osat
—tekevät Fordin A u t o n , poikkeuksetta, cduiM-binnnaksi
vaunuksi ostaa j a a j a a;
—todellisuudessa vaunuksi, j o t i t u y k y i a i k a i u ea
mies \-aatii ostettavakseen Ja käytettäväkseen.
Ford Motor Company of Canada,
Ford, Ontario
i'ORDIN HINiNAT
••^'Touring Car $ 675
munabout.. $ 610
Coupe $1100
Sedän $1200
"Chassis $ 550
*Truck Chassis $750
Alkajalla ja sähkö
valolla $100 lisäii.
Hinnat ovat f; o. 1).
Ford. Ont.
liossa kielsi tappaitota, iiiin
henki jäUkö^ii, mtrtta > inatkaaii"
lähdet... ,«1. 'if:#¥lftu'
— Ko.etetaau perillä, jlihtceko
ruotsin naisesta yhtä pulska, poi­ka
kuin täti-vai na ja istainme, joka
oli Anttisi a i t i . . . -
Keihään tyvellä tuuppien pa-koitettiin
Helena lapsi sylissä
kulkemaan edellä. Rantaan men­tiin.
— Montako teillä on venettä'
tivattiin taas Helenalta.
— Tämä ainoa vain, vastasi
Helena, rannalla olevaa kolmi-laitaa
osoittaen,
— Valehtelet, miten nuottaa
vedätte?
: — Ivaksi oliV mutta toisen poU>
ti ukko äsken naulat saadakseen,
että uuden olisi tehnyt.
— Totta taitaa puhua, vahvisti
nyt eräs karjahiincn; kuopan luo
na oli vene veistoksella...
Vene lykättiin vesille, siihen is­tutettiin
Helena j.a lapsi, ja sii­hen
mahtuivat myös: karjahliset,
joita.nyt oli enää vain viisi. K i i -
rees^^i lähtivät he sontamajin ve•
ueilleen. Epätoivo sydämessä a-jatteli
ilclena vain yhtä ainoa-a
kysymystä: miteii pelastua ?, aina
siihen epätoivoisena vastAtak-sceu:
ei mitenkään.
Yö oli kohta puolessa, ftarja-laiset,
jotka tekon.sa tehfyäÄn ja,
kuten luulivat; Antin ainoan ve­neen
vietyiiän. . tunsivat itsensä
melko vannoiksi, eivät nyt suur
r i n vii li t täneet kutkuaa n sa la t a-kiian.
vaan pyrkivät pitkin ve-doin
kohti vejic-kaarrettaau. Y a i -
tlollcn kuitenkin soudettiin, kun­nes
perämies hwnoi :
— Sinne .pii Arhippaiuen. veri*
vihollisensa viereen.
— Sinne jäi. Mielellään kai
Antti hänet isänsä viereen hau­taa;
Onhan siinä edes hiukan
lohdutusta.
-—Ne olivat kiinteitä miehiä,
nuo kaksi. Eivät unohtajicct.
Alutta surmakseen kai se isäi sin­ne
niin himnit^ikin. Olisi " rau­hassa
sivu aoiidettu, kuten clnsin
aiottiin, niin eheinä oltaisiin.
Kun tulikin tuohon kaarteeseen
mennyksi. Siinähän se isä taas
ko.stoon ylt\ i . sillä sanot<ian - hä­nen
ja vanhan Vaa.ralän siinä
nuorena kerran tavanueeu... On
hyvä. että Antti ei ole aivan kin­tereillä.
,
Vainol«iiata etsimässä...
Nähtyään koiransa- kuolleen
ymmärsi Antti heti mitä oli ta-pahttinut.
ICnsiir vaati koston hi­mo
ryntäämään suoraan, mutta
sitten heti mr^tsäihmisen va.iisto
sa i oma n h cnj^-en rakkauden el­pymään.
\'Äläbdyk.senä selveni
hänelle, kuinl:a järjetöntä olisi
ollur häneen aseetoniia syöstä
vainolaisten keskelle. Kuoleman
liä n :si el lä olisi s<i nu t ja siten riis-länyc
perheeltään sen ainoankin
tuen, mikä sillä oli vielä jäljellä,
jos se oli enää elävien joukossa..
J a tuoivsa saman tiijun ja ajatte­lun,
välähdyksessä kerkesi hän
huomata, senkin, kuinka edulliKta
oikeastaan oli hänen a»sema.ssaan,
ettei hän ollut joutuniit tuonne
t-u paan piirit et yksi, sillä mistään
tehokkaasta puolustukivesta ei
tietenkään olisi voinut olla pu­hetta.
Parempi oli hänen toimia
fvaartolinjan ulkopuolella.
Kärppänä painui hän siis ta­kaisin
tuparakennuksen varjoon,
kuunnellen henkeään pidätellen.
Jo heti -oli. hän mielessään paikan
äänerttömyjTttä ihmetellyt, eikä
nyt, kun. sitä jdiä jatkui,> voinut
pidättää itseään, y p n läksi ma­talana
hiipimään solasta pihalle.
Kun sielläkään ei näkynj^t mi­tään;
s i i r i y i hän varovasti pitkin
matalaa ; kivijalkaa^ tuvan ovea
kohti. Hän. ei huomannut muuta
väkivallan merkkiä k i i i n aitan o-ven
auki; tuli portaille, siitä pi­meään
etehiseen; initä pimeään
tupaan, sillä päre. o l i aikoja sit*
ten palanut. Astuttuaan tupaan
ikompastui hättjohonkjn pehme­ään,
kosketti sitä kädellään, sa­tutti
kätensä i<»honkin niljakkaan
j a ymmärsi kaikki.
Hän ei huutanut eikä välittä-nut,
mutta hänen iiurkkuaan 'kui-vasi
ja hänen täytyi nieleskellä
alinomaa, ikäänkuin jotakin ah*
dasta ja raskasta. alavS painaak.^
Seen. Horjuen, tuntien omituis-t
heikkoutt% jaloissaan meni hän
liedelle, j a ir"'ihalsi sen hehkuvis".^
ta hiilistä päretikkuun. valk^a^^
1nW ja^kumftftui ukkoa katko­maan.
Olisi'Inttllut (dha'n'vim-iriassa
kuMleen kasVoilia 'näky­neen
joitakin' juuA 'kuoleman e-dellä
tapahtuneitten ankarain sie-lulliste^
n iiikutusteil jä^lkiä, mutta
eij ukko oli rauhallinen, 'jopa
tyytyväisen näköinen. Käsi pu­r
i s t i vielä lujasti puukon vartta,
eitä hellittänyt siitä vielä silloin,
kaan. kun Antii, kiskaisten puu­kon'
haavaista, nosti liänet penkil­le.
Sitten kääntyi' hän katso­maan
ympärilleen. $iluii.^ä suo­rastaan
avuton kaiilm.
'— Missä Helena ja lapsi? '
Kauhistuttavana jysähti J^^^^^
tämä kysymys hänen mieleeuÄä.
lluumiitten löytö oli äsken. lyö­nyt
hänet n i i n . turraksi, että
k a i k k i henkinen toiminta oli i ^ '
käänkuin pysähtynyt, mutta" pä-.
reen valossa: ympärilleen katsot-'
tuaan oli hänelle heidän poissa o-lonsa
äkkiä; todellisuuteen esiin-t
y n y t . l l ä n tuijotti hurjasti j-m-pärilleen
ja juoksi etehi^cen, hän
ei enää vaaraa varonnt, vaan
juoksenteli ympän pihaa, kähe­ä
l l ä äänellä rakkaitaan huudel­len.
Mutta huuto kaikui tyhjään
yöhön, Taskaa.s.sa ilmassa ei kai­kukaan
vastannut. >a mevkkiä*
kään ei iluicnnyt onnettoman liä-t
ä ä huojentamaan.
Äkkiä seisahtui Antti taa.<
mietti hetkisen ja juoksi sitten
tupaan,:. Hän oli kuin peto,^jon­ka
penikat o l i ryöstetty j<\ joka
nyt vainuaa ryöstäjän jälkiä. Uu­delleen
tulen viritcttyään näki
hän, miten ka i k Iti oi i t a pah t unu t,
huomasi perheensä joutuneen y l ­lätyksen
uhriksi, yitä vain hän
ei ymmärtänyt; miksi ei oltu ta­loa
poltettu ja elukoita surmattu
'kuten aina oli tapana ollut voi­tolle
päässeen. Hänen huudois­taan
sä ikä htyneinä törmäili
elikot tuolla pitkin tanhuata.
Senkin ymmärsi liän nyt, että
Helena ja lapsi olivat ryöstäjän
hallussa. Vaikka hänen sifä aja-telles.
saan iK>sket : paloivatkin
kuumasti j a uuden ; onnettomuu­den
näky avautui mieleen, tunsi
hän kuitenkin jonkunmoista mie­lihyvää
siitä, että kaiken toden­näköisyyden
mukaan edes hen­gissä
olivat._Ja siitä samasta aja­tuksesta,
ettei kenties vielä kai k»
kia oltu menetetty, sai hän mj-ös
voimia ruveta asemaansa järjel­lisesti
pohtimaan.
Hän :älysi'. ottä> hänen • oli piev
nintäkin seikkaa myöten käytet­tävä
.hyväkseen ne malidoUisuu-det.
jotka tarjoutuivat hänen
'käytettäväkseen perheensä pela^-
tami)w*ksd. Yksin olleoi j a viimat
tii- toivoaltaan apua muualta täy­tyi
hänen koettaa voittaa viek-kaudöUa
vihollisensa, niin kauan
kuin se on hänen sativutettavis-saan;
jos ^e pääsisi painumaan
kovin syvälle rajan toiselle puo-lelle,
saattaisi Holenakin olla i -
jäksi mennyttä.
J a erämaan assukkaan metsästä­jä-
vaistot virkosivat kokonaan ja
liän r^^htyi valmi.stautiunaan ret­kelleen
kaikella sillä viekkaudel-
•Li, minkä turvaton JA vaaran-ala
inen: el ämä oli j o synty m ä stä
hänen veriinsä istuttanut. Hän e i
syöksynyt valitellen salolle; on-nettomuuttaaai
ilmoille huuta­maan,
vaan häU' nipesi lujitta­maan
.ia.lkineitt^nsa pauloja, otti
.seinältä nuolet ja jouset, tarkas­t
i jänteen, koetteli terää, pisti
pienen kirveen vyöhönsä, M'haki
konttiinsa cvävstä, otti tulukset
taskuun, j a meni päästämään
karjansa pihanurmikkoon. Sinne
lukitsi hän sen tukkien solaaukot
joka puolelta. Palattuaan tur;
paan nosti hän Arhippaisen toi­selle
penkille isänsä viereen, lu­kitsi
oven ulkoa ja ottaen kei­häänsä
sauvakseeu läksi ^kiiruh-tamaan
rantaan. Veneell^^
vainolaista ajettava j a tie pesäl­le
löydettävä... »
Rantaan mennessään ei iVntti
unohtanut varoi-aisuuttaan, jä
katui ankarasti^ äskeistä kunto­aan.
Parempi oli, ettei vainolai­nen
tiennyt vainottu olevansa^
vaan luuli elävänsä turvassa kai­k
i l t a vaat^oilta. Silloin oli hyvä
sopivalla hetkellä jskcä niin että
asia ratkeaisi* J a sen täytyi rat­keta.
Antti tiesi crfcvansa sitke-ämpi,
väkevämpi ja ^-iekkaampi
kuin yksikään noista; niin oli i -
säkin*ollut j a n i in oli hänkin. A i ­na
oli voitctlu ja totuttu voitta­maan,
*sallä ainoastaan voittoon
fiisäliyi' elämisen mähdoiiisutts
BLVS RIjBBON TEEN hieno
LAATU ori kbkemuks^h ttÖÄ, f (Aion
on yhdistynyt todellinen halu tuot­taa
mahdolUsinimap parasta tava­raa,
- / '^-'L fel i ^ . J ^ ^ f i l s ^ l ; ^
NJrt kun KaupM<>töf ovat fiSrsa
hormaalisemmiksi on BLUE RIB-BOH
I*AATtr FAREME^I
KUIN MILLOINKAAN ENNEN.
KOETTKAA SITÄ. > j
Kun tulette pois met.silkämpiltä sijoittakaa shekkinne tä.
män pankin talktusosastoUe. Rahanne kasvaa korkoa si^
jorttamispäiviistä lähtien ja voitte ottaa sen pois minä pai-
V;änä tahansa.
•Meillä on SUOMALAINEN'TULKKI, joka mleiihyvälU
vastaa kaikkiin kysymyksiiu j a tekee kaiken voit^raas^
teitä palveil^kseeu. ^ < , .
V Penistettu 1872. ' r £ • i^' g t
\ Varat $84,600,(K)0.00 '
Lome ja Cumberland katujen kulmassa
Port Arthur.
ulä vakuutena.
Ye (Md Ptrm en' valmistamat i ; 7
Pianot ja Player Pianot
ovat alkuperäisiä ja kaikki minut ovat niitten jäljennöksiä. l
Olkaa, varma siitä, että. osta.mas^aime 8€ÄUohoae«s«ft o»
Heinl.«H,rf & Co. , i ^ l , S'Il»Mifflil
I Myyjät • -A
Coa^ Limited
402 Viotoriii Ave. ) , Fort mmm,
E i ole mitään muita myyjiä järvien päässä.
TILAUSHINNAT
^ TAMr,IIKUim 1 P:STÄ 1021 ^|
A '\ CANAJOAAN: / ,/ ! f
Koko Vuosi . . . . , . . . . . . > - . . . . . . . . . . . . . ...$3.00
Puoli Vuosi j..'. ,..$l?f5 :
Neljännes V u o s i . . . . . . $ 1 . 0 0
- YHDYSVAbTOTHIN J A SUOMEESf: ' ' ^ / / g^
Koko V u o s i . . . , i^.lS 'M' ;
Puoli Vuosi $2.25 ^ /
\ Neljännes Vuosi : $1.50 f "J^^
YksilyiTOumerotlOG kappale.
Yhäti kohonneet paperinhinnat ja painatufikustannuk.
set sekä Tammikuun l p :stä voimaan astnrat uudet kallistff.
tut postimaksut sanomalehdill^ Ganadassa ovat pakoittaneet
meidät ikohottamaan tilaushiuuan ' ^ ^ ^ g 4
TILAtJSLIPPU.
OAMADAN UUTISTEN TOEIÄT.STO TT
POM AETHUR, ONT., OANADÄ. i^g
Myötäseuraa $ CANADAN U U T I I ^ N . * .
Vvuosikerran tilauksesta, joka on lähetettStä osoitteella;
Kimi y...,;....^
Postikonttori , ^.
Aatu eli Box No v.... . , , . . ,^
Valtio ,
ffeln^teaft onko iSu^vts uusf eU uudifitm.
luonnosta. Jos tuli yksikään to­dellinen
tappioj niin öli liukka e^
dessä. Olemassa olosta, 'riiteli
I, l i i i i i i, i i i i i . i ; r M I iiniiii I , , I MiyvC-. ' '^^S