Canadan uutiset, April 22, 1920

              M-m
KUMERO 17
A
CÄNADlNmTTISEtr, POKTARTSttR, CANADA, 'fci-stnina Huhtia: 221920,.
PERI) STETTU 1875.
(Keisarillinen Pankki)
ÖF CANADA
SÄÄSTÖT.
KalKi on toidiin paras ystävä. Säästäkää ösn palkastan-i\
e joka päivä ja sijoittakaa ne tähän pankkiin, misaä ne on
Tarmassa tallessa ja tuottaa 3 pros. korkoa.
IMPERIAL BANK OF CANADA.
P O R T A R T H U Rl N H A A R A R A N K KI, A. H. VVeayer, Managep.
H A A R A P A N K K E J A Cobaltlssa, Fort SVilliamlssa, North
I Bayssä ja Sault Ste Mariessa.
tä
—r Tämä 071 jotain aivan has­sua,
täniji on kiirioosia -r-- -— nuo-
Tukainon, perheetön inies alkaa
tässä, viisastella kokemuksillaan
Vaikea asema.
'^linii en ole eilen syntynyt —
kaukana siitä. Olen jo niin van­ha,
eitä tuskin enään kaikin a-join
muistan syntymävuottani.(>t-[
sani ou kurtuissa, poskeni ryppy-J
jä täynnä. Päälakeni voin kyllä
nsevmmissa tapauksissa pitää lia-,
tulla peitettynä, sillä minulle sat*'
tnn aniharvbin sellaisia tilaisuuk-.
wa. joissa sen paljastaminen muii-l
l k \ liisniioUessa olisi välttämätön.'
mutta leukani täytyy minun pi­tää
aina sileäksi ajeltuna niin-'
kt\iil kuorittu nauris ettei se pais­taisi
haiaiilanlta.. sillä sitä en voi.
millään peittää, .los sitä vielä al­kaisin
peitellä, esimerkiksi villa-1
h u i villa, n i i n; p icl et tä i si in: luii lua '
ainakin satavuotiaana, .Ia se olisi
sentäiin jo liikaa.
KaikkiI tämä ei haittaisi mitään, •
jos m i n u l l a vaan olisi täydet oi­keudet
olla vi^nha. Minä: saattai-sin
lailkea vapaasri.^ reinuisti; ja.
an\taa paj-ttmi kasvaa. Kurttuinen
otsani ja hajrmaa leukani tuottai­sivat
minulle ehkä vaan kunniaa,
niinkuin muillekin vanhoille joit-len
elämä on ollut työ ja vaiva —
niinkuin useimmin uskotaan. i\ri-uä
saartaisin kiiydä teaatterissa,
lanh»jäisissä y. m; kansankokouk-
.sissa.j .':ntaa päälakeni hohtaa
kmihiakseni ja -sanoa; nuoremmiIle
hy v iii 1 tl o ma 11 a t un nolla:"." a ni.c c^k -
si. minä tahtoisin isuia." tai:
- * 'väistäkäähän h in ka n. niinä talr
toisiti. Jähemmäksi;/' tai monasti
suoi'aan ja lyiiyesti vaan näinkinr
'"vnmä tulen t ä ä l t ä ! " 'la minä
saattöisin: istua hienoilla päivälli­sillä
'iiienojen naisten keskellä, ja
tie osxjlttaisivat minua kohtaan
suurta huomi^vaisuutta, katselixi-
, vat minua ehkä peittelemättöraäl-a
ja";päästäisiyät:
iltaan makeita sa-tiojii,
ja minufla olisi oikeus käyt*
tää kalikki tiiniii iiyväkseni — jos
minulla vaauj olisi oikeus olla van­ha.
.Mutta nyt, — — no saattopa,
kuulla.
. Olen joskus sattunut ihmisten
seura a n ^ ^ j o i 11 e! i k ä j o. on an t a lu 11
aj'vokkaisuutta ja satranvaltaa:,
suoraan sanoen : auktoritet tuv.On
jpuhilttu vii!?«|it a sa no ja elä mä n
kbSomnksista I ja tehty johtopää-la
'hastuksel
:iiustu>ilta huu
löksiii ja tuomioita niitten nojal­la
. I n tt a j o k 'ik in en ker ta, kun
minä tällä isissä tila isuuksissa olen
muistanut olevani myöskin jo
vanha j a . l u u l l u t jotain niUinceni
ja kokeneeni, ja. siihen .luottaen
avannut suuni, on m i n u t • pahan-piiiväisesti
nolattu.
Tässä yksi esimerkki monien
joukosta.
Ts t uin k ei:r an i k ä}?ft er ä ä ssä sen -
rassa,. jossa keskusteltiin monista
mitä tärkeimmistii ky.symyksistii
yhteiskunnan alalla; lasten kasva­tuksesta.,
äitien pyhistä tehtävis­tä,
nnorisoni-iennoista, nykyai­kaisista
höllistä rakkjltissuhteista
'ja muista sellaisista; ^Muistin oir
i>ettomuude-ksi sillii kertaa ikäni
hyvin, aijoin vetää korteni esiiij
myös ja sa in t ila isuuden • ava a -
maan suuni, ^
— Mitä nykyiaikaiseen. lasten
kasvatukseen tulee -^jotensakin
siihen \ suuntaan muistaakseni a-loin
puhua — niin syrjästä katso­en
näyttiiä siltii. kuin niitä opetet*
ta isiin ry ö mim ii ä n A^anhempain
jhinisten nenälle.^ ennenkuin vielä
osaavat kunnolleen ryömiä edes
lattialla ' ~
Siihen loppui pulieeni. Sen e-n
e m )">ä ii: e i • m i n tui mi e l i p i det t ä ni
suvaittu kuulla, ja tämä suvaitsc-nvattomuus
osoltettiin jotensakin
nenäkkäillä keskeytyksillä, joita
sin^ahteli joka taholta niin että
koj-vani kuumenivat, mutia vai"
sinkin i-ouvain puolelta.: . K y n i -
menkunta paria ]:)ilkall]sia ja
murhaavan pistäviä silmiä oli
siiunnattunaniinua. ainoaa \onne-tonta
kohti.
— Syrjästä katsoen to'dellakin,
liaa hah haa:ah! ]\Iies, 'jolla ei i -
k ä n ä o 1 e o 11 u t o m a a p e r h e 11 ä, ei k ä
11 il e oi e m a a nk a a n, ei 1 a s t a 'ei va i -
moa. puhuu syrjästä katsoen —
— Xäiu voi puhua ainoastaan
se. jolla ei ole pienintäkään koke-n-^
tsta, ei hämärintäkään tietoa
missäiin yhteiskunnallisessa •ky­symyksessä,
sillä
— Xiin, kuinka voi tietää mi-tiiän
yhteiskunnasta, kun ei ollen­kaan
tunne sitii kidettä, sitä lai­tosta
— Sitä pyhää laitosta
— Anteeksi rouva ITanhelin —
Koko seura oli yksimielinen* sii­tä,
että niin todella oli asianlaitaj
ja tämä ky.symys, tämä mitnin oi­keudeton
pyrkimykseni vii-aalle
alalle, joutui vähitellen ;pohjak«i
koko keskustelulle ja minii jäin
kuin jiiinkin siihen kurioosumik-.
si. jota katseltiin ja Juianneltiin
joka puolelta.
Vihdoin lausui eräs joukosa is­tuva,
vanha herra oikean loppu­ponnen
koko juttuun ja eräs rou­va
(ei.hänen omansa, vaan:jonkun
tolf^en) ihastui siitä niin hurjasti,
e t t ä minusta näyttj, kuin olisi
hän tuskalla, voinut hillitä itseään
ka va Iltamaasta tuon sukkelan her-rau
kaiylaan. ljuultavasti hän sen
jiilestäpiiin tekikin, jossain toises­sa
tilaisuudesf>a, [ jossa kysymys
yhteiskunan pyhästä pohjalaitok-sesta
ei ollut niin tärkeä.
. -Mtitta minä riensin sieltä hiki
otsani poimuissa pois, ja tuntui
kuinminut olisi sieltä potkittu ja
mukiloitu ulos, niinkuin pyhäin
joukosta, johon en ollut kelvolli­nen
tulemaan.
oi leukaa n selville, oletteko vanha
mies vai niiori — minä haluaisin
vanhaa.
Hytkähdin mielihyvästä. Ker­rankin
si is i kän i . a n t a is i mi null e
etiVsijau.
—- Niinkuin patruuna nä'kee. en
ole enää poikanulikka—-—
— Sen kyllä näen,
v m m ä r r ä t t e m i n ua
mutta te
vääriu. Tai-
— liiin. sitä: pyhää laitosta, jolla
k o k' o y h^ eiski int a le pii ii. ja j osta
'koko muu elämii -r-—• •—
—Sitä pyhäin ihmisten'yhte.tt.
TILATKAA
C a n a d a n Uutiset
S U O M E E N
Snomessa tapahtuneiden mnutoksieu johdosta; sanomalehdet
meöeyätsinnel nyt ilman esteettä. Tilatkaa siis CANADAN : j
UXTTISET sinne omaisillenne, mielihyvällä ottavat he sen vas-tnnn."
Tilaushinta »Suomeen or\:
-i ' ~ •'. •''' ' -•• ^ . •. • • • " ' - . . ••}"'•- ':
Koko vuosikerta $2.50
I Puoli vuosikerta $1.50
»«juraavafatilauslippua voidaan käyttää^^l^ tehdessä ja
voi sen täyttää lyijykynäUadn.
tilaaij. . . . v u o s i k e j - r a n Canadan :Untisia liiho­tettavaksi
o.sotteellt^^: —
S- Id^ksuksi seuraa $. v .
Tilaajan nimi j a osoite:
Canadan Uutiset
BQX26,0. Säiliöi Ont.. Canada.
-Minua on. aina suuresti huvitta­nut
maalaiselämä, ja on minulla
jialjon kokemusta kaikertlaisissä
maatalouden : askareissa. Sen
vuoksi hain kerT'an taloudenhoi­tajan,
tointa eräässii suuressa kar­ta
nossa. Lähetin kaikki mahdolli-s(^
t paperit ja ''suositukset'.* pat"
runnalle ja anoin növrimmästl
päästä huomif)onoretuksi.
Ki kuulunut lutään vastausta.
Tein vartavasten matkan itse
]i a i k a. 11 e k a t S 01 n a a n. k u i n k a asian
laita olisi.
: Karta no oli komea, ainoastaan
ovikello ja porAeei-i puuttuivat.
Astuin eteiseen ja avasin siitii.ura'
i m ii il k ii än se n o v e n. j olle va i s t o -
lii' vei m i n u t ,• h u om aa matta en sik­si
kiiyttäii rystmlni-ovipielissä.
Vastapäätä o\-ea istui: pöydän
t a Ica n a 1 i h a \' a h e r i-a s m i e.s, niin­kuin
viddcn kariviou jyväsi»kki,
päii paljas niinkuin minullakin,
mutta naama sileä ja ])unakka.
HäueJlä oli iritkii sikaari hampais­sa,
vasemmassa kädessä joku pa­peri,
muta oikean käsivartensa oli:
hän kietaissut nuoi"en. reippaan
näköisen naisen vyötäreille. joka
seiso i hä ne n vieressä ii n p öy d än t a -
ka mi j a s ilm ii i l i e t e en pä in kumar­tuneena,
samaa paperia, jota liei--
rakin.
Olen maailmassa nähnyt ja ko­kenut
yhtil j a toistä^, ja yhdeksi
pah i m mi s ta ; j a l oukka a v i mm is t a
asioista tiedän sen, kun joku aa­vista
mattomasti tulee häiritse­mään.
ihmisiä heidän tärkeissä toi
missään. Käännyin siis ovea kiin-n
i vetii essä ni silmii nräiiäyksessii
selin huoneessa olijoihin,: j^a vasta
t ä mii n kömpel ön ja koi lo maisen
tempun.tehtyäni niiytin. heille kiv
martain etupuoleni.
..Heidän äskeinen asentonsa oli
siinii lyhyessä hetkessä koko lail­la
ntuutunut. Heri-a piteli mo-lemniin
käsin paperia ja nainen
seisoi pari askelta simmmalla, to­tisen
ja virallisen näköisenä, mut­ta
jonkun verran hermostunutta
punaa kasvoillaan.'
—Onko minulla kunnia puhu-elia
patruunaa itseään ?
— Kyllä olkaa hyvä, is-nkaa
hetkiseksi. Meillä on tässä
piuri meijerin kuukaustiii sil-mäiltävänä.
Hän osoitti, ovipielessä olevaa
tuolia, minusta nähden hieman
tuskallisella käden liikkeellä.
— Jiiha — puhui hän, kolistel­len
tuhkaa sikaaristan ,kaksi-toistatuhatta
nnljä.sataa neljätois
ta kiloa maitoa a yksitoista pen­niä
— ja voita — -— joo, kyllä tä­mä
lyö yhteen netto markoissa
k o i t a u. o 1 et te k o p e t* h e e 11 i u e n m ie s
va i k o n a im at on;
Siinä se oli!
• Koetin selitellä asiaa oman kä-sityskaulani
mukaan, -vaan ei se
auttanut.
— .)aa jaa. sanoi patruuna jo­tensakin
'tiukasti ja;rypisti silmi­ään,
joita hiukan näkyi paksuli-haisten
po^kipäitten takaa — löy­tyy
asioita, nähkääs, . ikä-
\ yy Iv s i ii s a a 11 aa t apa ht u a, ka tso -
kaas. hm : M i n u l l a on nuori mei-jerf^
ka — karjakot o vat nuoria,
hm! Minä tahdon, että talo.ssani
vallitsee järjestys sekä siivo ja
hyvä henki. • Niin, hyvästi,
liyvästi! .Suokaa anteeksi, olisin
pyytiinyt teitä jilämään päivälli­sille,
mut ta rouvani ei satu ole­maa
n kotona -— te ymmärriitte,
niin, hy viisti, hyväst,i !
Minulla <:'i ole oikeutta olla vaur
ha. sen olen aina ja joka kohdas­sa
huomannut, mutta, tuhatta hul-lummasti
saattaa -käydii. jos jos­kus
erehdy ks(*ssä satunmuista-maan
itseni vielä nuoreksi.
'Sellainen erehdys sattui minulle
tässii aivan hiljattain. Olin jou­tunut
nuorten seuraan, jossa rak­kaus
sulo ja iloinen liuolettommts
vallitsivat ja jo.ssa palavien povi­en
salainen tuli levitti mehevätii
lä m pöii y m pä rist öön niinkuin nii-kymiitön
kiiivas.
Minun tuli siinä niin leppoisen
va nilasta hassusta," ja eräs todel-.
la n ] lor i h e r r as mi es tul i se iso m aa n j
salin ovelle, arvatenkin pitämilän'
sil m ä 11 il rn i n i m ha 11 u va Iin ta a n i.
Oili. sinä petolliueu Eevan ^
tytär, joka katseellasi sait minun;
11 ii n koko n a a n u n o h t a maan ikäni!
.^ l i k- s i k a tso i t m i ini u n oi 1 onka an ?.
'Ka n »a st ik o s i n u n si el u si ;surum ie-
1 isiin kuvastimiin joku nuorukai­nen,
jota ajatellessasi vaan sattu­ma
11 a. k ii ii n si t s iin i ä s i i n in u u n, v a i
olisiko sinun Tintaasi pujahtanut
ohi menevä säälin tunne minun
surk ast u n u 11 a. oi ei n u st a n i le oh -
taaiK?
/rähiiiKsunntaan mietiskellen as-tuskelinmnrhemielisenä
katua y-lös.
toista alas,, j a tulin lopulta
tiiysin soJville siitii', ettii pahin
vaaraminua uhkaa silloin, jos e-rehdyn
kuvittelemaan itseäni
nuo re ksi. -: S i 11 ii. »v i h d o i n h H O ma si n
minä seisovani sporttikaupan e-dustalla
miettimässä ensi kertaa
ijässäni jonkunlaisen ampuma-aseen
o s t o a — — — —
Hyvänhajuinen ja Voiniakas,
Virkistävä, Rohkaiseva ja Voi­mistavaa.
' I
Blue Ribbon Tee.
Koettakaa sitä.
alutta eihän minulla ole: oikeut­ta
olla vanhakaan', siitäkin olen
yhtä tiiysillä perillä. Onko minul­la
oikeutta olla mitiiän? Siinä
pui nva 11 inen kysymys.
:: Tiima on todellakin pirullinen
t i la,. j o h on oi en j ou t u n u t j a j ossa
minun tiiytyy elää, tämä tällainen
t.ylijä ja pohjaton keskiväli. Suo
siellä ja suo täällä. "Todelliset"
vanhat eiviit tunnusta, minun van­huuttani
jn "todelliset" nuoret
kutsuvat minua, sediiksi.. .Tämä
on: totisesti vaikea asema.
Kalle Kajander.
Naisten toiveet päästä avioliit-
: ^^leensä. i>idetilän 2^); yuotta sinii
ikärajana, jnnka y.Ji::mentyä'n
t:en; toiveet. :päästä a vioitit tooii^-^^^^
hii !>ieiieviit.: Sivlöiste.i^^^^^
lämmin olla. minunkin poloisen, riemme lohdutukseksi julkaisem­ia
psia, (I va \ hy vii t ja ilm.oit{a Vv". t
siitä ):iiuui!t'.'" 1
Pappi .'eka oli iiuonokuuluihe,i.
luuli 1 U k iV'r !'in tiedouauiiou ko>lke-iiee)
i HUI ta laulukirjaa ja' seir
vuoksi iiän liikkai'in huomaittuk.-|
s.jcu li^i'l•^l: r
•'.•Ja iiiiii pyydän sanoa niille,
j o i 11 a se 11 ai s i a n i \ i e 1 ii o 1 e, e 11, ä n i i f
tä \ n \ saada sakaristossa joka
pitiVii ^ klo •1—4: pienenipiil saa
dollarin: hinnasta. ja suurempia,
])una.selkäisiä, kahdesta dollarista
kappale."'
Maalaisukko:
• • Ky ly . st<'l kaupnm is. on • liaii.s
ka •. -siel lajiaa uii paljo semmossii
iiitui joita o'\ koskaa enne ou i -
nvkkiiäii.
Lasten suusta.
]M-kki jä Hlsa ovat olleet tukka-n
uot t a sil ia. ' A it i sattu ii näke­mään
heidiit. tulee heidän luok­seen
ja nuhtelee ;heitii sanoen :
.Minä.e.n milloiukaan teidän ijiis-siinne
ta peli ui."'
Kisa (rauhallisesti^: ••Milloin­kas
mainma alkoi s i t t e . ' <
Hyvät toiveet.
\'i<'t'as t i i t i : ''Kuinka vanha .si­nä
olei. i)ikkvi ,-\nna
Tikku Anna: ''Minii oloJi \ li-
(l.Mi vuoden vanlut. mutta äiti s..-
110(1. f.ttil Jos iniiiil hyvin syön uif--
mui.sui ja iitaisin puuroa, niin mi
nji tulen kuuden vuoden .vanhaksi
(Misi syntymiipiiivänä."
Pikku Olir'
on- .s.uintunut ja näyttää nyrkl^e-
.i ii iin lei k' k i t o \-ei'e ill e e n : 'Kat so-kaas.
niiltä uiimiiniiyttiiä i ! * ' ^
J*(M1('- 'Aivan ne ovat niinkuin
sinun/ - äidilliis.i olisi loppunut
saipj)ua. *'
tuhat kuusisataa ja tei/iän
jäseneni nöyrtyiviit, nuot-tui vere­ni,
ja unolidin kokonaan olevani
vanha. Aloin lörpötellä ja nau­raa
niinkuin muutkin, iske'ä mer-kitsevilsti
sil mää ja telvdä sulavia
kuma rruksia.
.Kuinkav ollakaan^ silmäni sat-:
hiivat kohtaamaan erään nouren
k a u n o 11 a r e n. jo k a is tui y k s i nä ä n
eriiässii sivuhuoneessa, erillään
muusta joukosta. Yht'iikkiä tu­li
mieleeni joku välttämiitiin asia
k ui kea, se n hti onee n la |)i, jossa
hän istui, ja ohikulkeissani tuntui
minulta, niinkuin hän olisi kat-seljut
minua sangen svuirellaluio-m
i oi 1 a, V a k a v an ä j a mel k e i n s n r u-mielisen
näköisenä, istuissaan sii­nä
välinpitiimättömäniimuun seu­ran
ilakoimi.sesta.
Oliko hän nouri*;
.raah. sitä on nykyiaikana mo­nasti
melkein mahdoton vakuut­taa,
ja tiennee sen useimmissa ta­pauksissa
ainoastaan ^papinkirja
sekä. asianomainen itse.
Oliko hän kauhis?
.Minun silmissäni hän oliiodeUi-nen
kaunotar, vaikka muitten
mielestä unohdettu kaunotar,
•koska hän istui yksin. !Mutta sen
parempi minulle. [Minä menin ja
istuin rohkeasti hänen rinnalleen,
eikä hän'siitä näyttänyt ollen­kaan
säikähtävän.
Se seikka lisäsi vielä rohkeutta­ni,
ja nyt olin mielestäni jo niin­kuin
viisikolraalta vuotias. Hän­tä
näytti huvittavan: jutella kans­sani
ja minusta alkoi tuntua niin-ku
in me olisimme olleet vanhat'
tutut, jopa oikeat ystävät. Kohta
olin jo niinkuin tuossa kuuden­toista
korvilla,' esitin lähempää
tuttavuutta hänen- kanssaan ja
taisin alkaa löpistä jotain muuta­kin
mutta hetken kuluttua
nousi hän kiivaasti ylö.s ja jiuhui
itkevällä äänellä, y l i olkansa jo­tain
häväistykvsestä ja heitti vielä
poi.stuessaan matkan päästä mi­nulle
seni:aavat Iphdnlliset sanat •
V ^ d ä n olisi pitänyt; puhua tiiol-^
laista asiaa neljännesvuosisataa
sitten'—r-'vaikka ininun m^minal-leni
— silloin se olisi ollut ehkä
me seuraavassa esityksen, siitä,
mitä tilasto tästä sanoo. Tästä e-sitykscstä
näkyy, kuinka monta
eri ikäkatisina: on sadastanaisesta
j a w\ d a s i a 1 ni e h es t il na im i siss a j a
kmnka moni a : naimatonna. Tilas­to-
puhuu lohduttavaa kieltä.
: Viittiitoista vuotta nuoremmista
naisista on yksi naimisissa jokais­ta
Oi) naimatonta kohden.
20-2.') ikävuosien välillä on 18
nai uut t a 82 n a ima tont a kohden.
2r)-}0 ikäisistä naisista on 47
n a inu 11 a 5^1 -n a i ma t on ta n a ista
kohden.
4n-vuoiista naisista on 70 nai­misissa
olevaa -10 naimatonta 'koh­den.
Y l i r)0 vtioden-ikiiisistä 85 nai­nutta
1'") naimatonta kohden.
Sadasta 25 vuotta nuoremmas­ta
miehestä on 8 naimisissa ja 92
naimatonta.
2r)-'^0 vuotisi-sta on naimisissa
.•>8. 02 naimatonna.
' .' {O-")O VIio t is ia mieli iii o n 7 6 na i -
misi>sa, 24 naimatonna.
Vii öO vuoden ikäisistämiehistä
on 02 sadasta naimisissa, j a vain 8'
naimatonna.
Asuntopulan aikana. ^
Opotiaja .muistuttaa:oppilailleen
että jokainen tulee i-ipustaa koto­na
sciniille Inkii.jijrjestys. ettei n-n<
»hda Uiksyjään.
\ —: .\i('illäe.i<)!e seiniä, ilinoirtaa
yjcsi oppihii.sta.
— Meidän pcrlK.-emme asuu kes-lviniudussa.
elkii mikään sivu yle-t.
v sciuäiin asti.
N A Y T A
iiaapuvillosi Canadati
IJiittv^ot j a k^hoii a
liiiiitä se tilaamaan.
BANK ORjHAMILTON
Perustettu -1872.
Laillistettu Parlamentin määräyksen mukaan.
SUOMALAINEN TULKKI PANKISSA.
SÄÄöTö-osASTO. ;
;Säästötilille otetaan $1.00 ylöspäin.
Auskaiskaa nyt tili omaksi lyödyksenne.
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI
^Cumberland & Lorne katujen kulmassa.
Haara-osasto myöskin Fort W^illiamissa.
kuuk a usipalkkanne
Hän otti pöytälaatikosta rallaa
ja ojensi naiselle, joka kumarsi,
vejäytyi selkä edellä pöydän ta­kaa
pois ja lälvti huoneesta, kat-.
.somatpa ollenkaan minuun. Ohit­seni
astuissaan sipsaliuttiliän ai­noastaan
jalkaansa lattiaan, juuri
'kuin olisi unohtalint nostaa sitä
tarpeeksi korkealle.
Minä puhuin asiani. i
. — Tässä on ollut vähän vaikea
valinta, selitteli patruuna.—- Teil­lä
on kyllä mainiot paperit ja suo
situksjiakin olette oppinut mies
Paha erehdys,
Kotimaa-lehden " S e p p ä " ker­too
seuraavan huvittavan 'jutun:
' l^h^is amerikalainen pastori tah­toi
ottaa seurakunnassaan käy­täntöön
uuden laulukrjanoja pyy^
si lukkaria kohta saaman päätyt­tyä
ilmoittamaan kirjasta seura­kunnalle;
Lukkari, jonka tehtä­viin
kuului m. m. ottaa vastaan
ilnioitukset kastettavista lapsista,,
telci tästä ensin seurakunnalle i l -
moiiikseh ja._kohta ,kun pappi oli
lopettanut saarnansa/ nousi sen-vuoksi
ylös ja sanoi ^
' ' K i v i k k i . joilla on. kastettavia
jonkun verran järjellistä
Hän meni jäykkänä saliin, mut­ta*
hänen itkevät silmänsä ja kii­vaasti
kohoileva povensa olivat
tainneet paljastaa jninun syylli­syyteni,'
sillä ovelle ilmestyi ih­meellistä
liikettä ja minä huoma­sin
olevani jotensakin: samallai*
sessa saemassa kuin valokuva pa^
noraamassa.
En oikein muista, kuinka siitä
suoriiuduin, niuttaJtun vapiseyin
käsin" ja hennostuneella" kiireellä-etsin
hattuni, eteisessä, kuulin sa­lista,
repäisevän naurun ^.rähäkän
mutta tödistuksistaime ei käy /ja aina väliin jotain puhetta'siitäil
ME EMME VOI PtJHUA SUOMEA,
mutta meidän HlNTA:\rME P U H U V A T mitä^ kieltä hyvänsä.
—Tuokaa meille—'
Turkiseläihten nahkoja,
j a kuulkaa mitä me .sanonirne: Meidän liikkeenhoitajamme: J.
T.Herbert, ennen ollut turkisten ostajana Hudson Bay yhtiön
palveluksessa, on tuttu teille kaikille. Hän on maksanut mo­nia
tuhansia dollareja suomalaisill^ejträppäreille j a aikoo mak­saa
monia tuhansia lisää. Hänelle voitte luottamuksella lähet- :
t ä ä turkisnahkanne ja me pidämme pyydettäcssäv kaikki tur­kikset
erillään.
THE GREAT LAKJES PUR TRADING CO., LTD.,
12 Francis Block, (ylakerrassay^. Fort William, Ont. *
Haaraosastoja : D i n o r w i e ' i s s ä , Nipigonissa ja Long Lac'issa..
auennut.
Pyydämme Umoittaa IsabciUöliik^ ja ystävillemme, että olem­me
nyt kuten ennenkin tilaisuudei^sa^l^^ Suomeen joko postitse
eli^sähköteitse. \. * - .
Kurssimme on nyX
Konttori Ciueagossa, 176 North Peaboi^itSt, C J | g ^ ^ . ^j
mmMMm
., , r^, .,,1 I.