Canadan uutiset, February 3, 1921

              s m
516 Simpson stj
FORT WILLIAM
Puhelin 511 S.
i 192 Oöurt St. So.
PORT ARTHUR
Piihielin 1230 jä
Varastossa aina jtäydellinen valikoima ^
LAUTOJA, RAKENNUSTARPEITA,
IKKUNOITA, OVIA KATTOPÄREITÄ ja
ASFALTTI PAHVIA, POLTTOPUITA.
Kolia myöskin Port Arthurin ofiiisissa.
Eysdkää suunnitelmia j a rakennusarvioita vapaasti
suomalaisilta isänniltä niokmmilla jaardeilla.
•f
VALKOINEN VARJO
SEIKKAILUROMAANI KANSALAISSODASTA.
) Kirjoittanut Jalmari Sauli.
i(Jatk, edell. nrroon.)
- N o i n suomalainen taistelee, se
/• vasta soturi! — Jos antaudutte,
• vastaan hengestänne. Te olette jo
kaatanut, niin. inonta iiiiestä, että
sen pitäisi riittää : kunnianhimol­lenne."
; "Tässä ei ole kysymys^kiinnian-jjiimosta,"
huusin hänelle, 'Me o-rette
syönyt j o n i i n monta sanaan­ne,
"että voitte syödä illalliseksen­ne
vielä yhden. Ettekö te tiedä,
että valkoiset vielä tänä iltana
murtautuvat lävitse ja siihen
saakka - minä 'kyllä pitelen teidän
pikkupoikianne,"
Hän näytti: miettivän. Miehet
kohottautuivat kyynärpäänsä va­raan
ja katselivat häntä jännitty-neitiä.
Heillä ei nähtävästi ollut
halua jatkaa tätä hurjaa ottelua,
j.oka oli maksanut niin monelle
heistä hengen. Mutta m i e s työnsi
lakkinsa takliraivolle j a vastasi:
*'Hyväon. Antakaa aseenne ja
seuratkaa minua päämajaan. Tei­tä
tutkitaan siellä, eikä teidän
: tarvitse muuta kuin rehellisesti
tunnustaa, tietonne, j a minä- van­non,
että^teidät lähetetään ete­lään
ja oktte vapaa mies, I\Iiuä
ölen ylitä hyväniies kuin tekin,
vaikka teillä on ollut pareniiu on­ni
kuin minulla."
. Jos olisin ollut yksinäinen mies,,
niinkuin muutama päivä sitten,
•ojlisin ampunut luodin hänen mus­taan
maksaansa j a taistellut vii­meiseen
hengenvetooni -saakka.
Ijuotieni loputtua kun he olisivat
.hyökänneet tälle kummuHer olisin,
näyttänyt mikä ero on miehen ja
miehen.välillä. Mutta nyt oli mi­nulla
muuan, jolle elämäni oli tu­hat
kertaa kalliimpi kuin; minulle,
j a hänen olentonsa tuli niin kum-
,mati sovittavana j a luottavaisena
välillemme. Tarmoni herposi
kummallisesti, ' tuijotin eteeni jä
kohottauduin verkalleen pystyyn.
lennettävä. ,
. " M i t ä te miehistä v ä l i t ä t t e , ! v a i
Junletteko m i n u l t a päsevänne k a r -
k n u n ? ' ' k y s y i hän i x a l l i s e s t i.
" M n , " vJislabin levollisesti,
^m.ntta teidän liriehenne k u u l u ­vat
olevan parempia ampumaan
t a k a a - k u i n edesrilpäin. S a t a met­riä
riittää k u i t t n k i n t a k e e k s i - s i i -
l i i , etteiväi he iiskn'l)a y r i t t ä ä , s i l ­lä
sill(>in V(M^i l u o l i erehtyä ihie-h
e s t ä . " '
H ä n puri h i m l t a a n eikä vastan­nut
M'itää \. X o h o i t a e n kättänfiä
h ä 11 vi i 11 a s i =: ra i o 11 i ä j ä 11 i i y t ym ään
loitommas,' liunlin ; m a t k a m i u e
S U n n ra u 1 u \^ a n .K au n i s m a a n k a r t a -
noun, m u t t a mc s i v u u t i m m e sen i ja
y.ainuimmi.' yhä kanvemmaksi ete­lään;
Siellä s i j a i t s i pienellä k u m -
j n u l l a keskellä Ikiajoja v a i n i o i ta
I s o n - P e l t o l a n talo, j a s i n n e m i n ut
nyi; k u l j e t e t t : i : \ kuulemaan tuo­miotani
j a kärsimiiäu k o h t a l o a n i.
J o eteisessii t u n s i n lievää puista­tusta,
.r.fattialla o l i t y h j i e n sardi-n
i I a a t i k o i d e n ui k a i k e u l a i s e n saas
tan k e s k e l l ä puolck^,' k a l u t t u s i a n -
r e i s i , 1 i Icä i s ia j'. i n s t on k i m p a l e i ta
j a .suuria v o i l u i t u i . Astuessani
tuj )aan m u u t t u i ni l i o n i . r a i v o k s i .
L a t t i a l l a , ponkciliä. ja .pöydillä
v i r u i k a i k k i a l l a k o k o n a i s i a juus-t
o i a h k o j . i . .siiuria voipaloja ja
r e i k ä l e i p i ä '.suloisessa- sovinnossa
v a n h o j e n kenkien, l a p a s i e n , ' s a ­v
u k k e e n p ä t k i en ja i)a h a i t a haise­vien
pahnojen, kanssa. Nurkassa
seisoi pari i.soa mcJ' t o t o n k a a , puo­l
i l l a a n m a i t o a , j a l a t t i a niiden
noata ikkunaa kohden^ Puolisen
itunjtia he käyttivät uhkauksiin ja
rehentelyihiny muta jokin näytti
kuitenkin pidättävän heitä käy­mästä
käsiksi minuun. Kun kuu­lustelun
vihdoin piti alkaa, ehs.
dotti pienin heistä, — mies, jolla
oli naama kuin rotalla ja suipot
taaksepäin kallistuvat korvat, ^
että minut varovaisuuden vuoksi
köytettäisiin.^ ^
: Katsoin ajan tulleen muistuttaa
' • PatakuninKaalle' • antautumise-ni
ehtoja. Olin jättänyt aseeni
sillä nimenomaisella takuulla, etr
tä minua täällä esikunnassa vain;
kuulusteltaisiin ja että sanottua­ni
kaikki tietoni saisin vapaana
miehenä mennä -etelään odotta-
'maan sodan ratkaisua. Otaksuin,
lettä ihän muistaisi tämän aivan
yhtä! hyvin kuin minäkin,
f Hetkeksi mies näytti käyvän
hämilleen. - Sitten levisi hänen
kotkamaisille: kasvoilleen inhoit-tavathyinyj
ja astuen vuorostaan
•eteeni hän sanoi:
" Olette naurettava n a r r i ! E i -
k() riittänyt, että menitte onsi-mlliseen
ansaani, — tartuitteJtoi­seen
aivan yhtä helposti. Minä
en |ietysti tee teille mitään,, mut­ta
esiku n ta on m i nu n yi ä pu oi el la -
ni. Ja jos se määrää minut am­pumaan
luodin kalloonne, liiin
tottelen, kuten sotilas, ja — har­voin
on käskyä sen suuremmalla
ilolla noudatettu."
Hän vetäytyi pois, tehden pil-kallisen^
umarruksen, ja jäi vuo­teen
viereen seisomaan. Sen jäl­keen
alkoi kuulustelu. Suurella
juhlallisuudella kysyttiin minul­ta
kaikki tavalliset tiedot iästäni,;
kotipaikastani j;n.e. j a minä vas­tasin
avomielisesti ja viivyttele­mättä.!
Sitten kävtiin käsiksi it-se
asiaan, minun syntiluettelooni
sekä tietoihini valkoisten suunni­telmista.
Tunnustin erinäisiä
kepposia, joita olin heille tehnyt
j a jotka he; tiesivät panna laskuu­ni.
Omasta alotteestani en kerto­nut
mitään monista •'edesottami-sistani.
f' Kun tämä puoli asiasta
näytti iieistä olevan riittävän sel-ivä,
tuli ""Patakuningas" äkkiä
eteen i j a kiinn it ti »«mustat, raivos­ta
kipinöivät silmänsä minuun. ,
''Entä juinne panitte naisen,
j on k a ry öst it t e ; mi nul ta t Jos var;
lehtelette, niin syö sarvipää teidät'
seisaaltaan I" ^
Tunsin kalpenevani. Oli k u in
olisi tuo saastainen peto yhtäkkiä
minun silmieni edessä käynyt kä­siksi
tyttöön ja minä olisin olhit
voimaton^ häntä puolustamaan.-
ympärillä l.MUL-hti laajalti tätä Silmänräpiiys myöhemmin olin
No m m ' ' j sanoin, '/olette saa­maa
rotua, enkä minä halua enää
vuodattaa verta. Tjahdon uskoa
sanaanne, j a jos te sen syötte, niin
it.sepä sitä. kerran vielä t i l in teet­te.
Tietoni ovat hyvin vähäiset,
sillä olen olhit rintaman tällä; puo­len,
olen 'se, jota nimitätte ' Y a l -
kloiseksi Varjpksi'. Sanon initä
tiedän. Kaipaan lepoa, j a jos te
sallitte minun mennä etelään,. o-dotan
siellä rauhassa ratkaisua.
Jos suostutte ehtoihini, niin anta-.
udun, mutta vannokaa se vielä
kerran, niinkuin mies miehelle."
"Minä vannon s e n ! "
_"Hyvä on. Annan aseeni aino­astaan
teille ja vaadin, että mie­histö
seuraa ainakin sadan metrin
päässä jiiljessä."
V'Takaan sen ehdottomasti."
J a hänen lakiajisa, joka oli hen­kensä
kau})aUa hiihtänyt: 1 äpi r i n -
taman etsiäkseen • ja pelastaak-fieen-
minut j a kaatuakseen umpi­mähkäisen
luodin satuttamana
öiselle! suolle, mihin ei mikään
mahti maailmasa olisi minua kos­kaan
saanut taipumaan. Tuntui
kuin se olisi ollut hänen tahtonsa,
j a minä seurasin saattajaani mau-serinkol
el o • y h jänä j a sydän ke-veänä.
X X I V .
Kuolemantuomio.
'Matka kului liiljaisuudessa.
Vain silloin, jkutt huomasin hiihto-parven'
takanani alkavan lähes­tyä,
käännyin kuljettajaani ja
hnomautin, eitii välimatkaa oli gi-
- ' V "
U l i n harvinaisek;>i käynyttä ai­n
e t t a , osoittaen mrilä ylimielisyy-dfAYä
sitä pidcltijn. Talolliset,
jotka t ä t ä kaikkea olivat tuotta­neet,
näkivät ];äikää, mutta
"kaarti "pelasi [»ovkupalloa juu.s-to-
ja voikimpjJeiiia, huomisesta
huolimatta.
Aioin jmrkaa uiietelmäni.jiariki-s!
myrkylliseksi. i.au)mautukseksi,
kun tuvassa olevat noin kolmisen­kymmentä
m i e s t ä lieittivät kor-tinpeliinnsa
ja muut kodikkaat
touiiun.ta sikseen j a kokoontuivat
V i h a mi elisi n ä . ym parilleni. j\luu'-
an heistä tuli suoraan eteeni ja
kohotti nyrkkinsä lyödäkseen
minua vasten kasvoja. Iskin hän­tä
nopeasti rinnan alle, niin. että
mies pahasti ähkäisten lensi sei­nään
j a vaipui oljille. Koko pe-tolauma
olisi nyt hyökännyt
kimppuuni, mutta "Patakunin-gas"
ojensi.mauserinsa.. ja ärjäsi:
"Olkaa alallanne, mies on mii
nun! Teen hälielle, mitä tahdon*;^
mutta te etle koske häneen!"
Kiroillen ja uhkaillen vetäytyi,
miesjoukko syrjään enkä minä.
suinkaan jäänyt epätietoiseksi
heidän toivomuksistaan mjnuii
suliteeni. Saattajani vei miniit aJ
varan pirtin halki pieneen perä^
kamarin, jossa istui kuusi miestäj
muodostaen nähtävästi esikun^
nan. Heidän kasvonpiirteensä jo
yksin oikeuttivat .heille tämän
arvon ja aseman, sillä tyypillisem^
piä roisfoja en ole koskaan iiäh|
nyt. "Patakuningas" selitti heilj
le ylpeästi, • k u k a hänlen vankinsa
oli, mitenkä hän oli asettanut mij
nulle ansan, ja mitä taistelu hei-j
kalaisille oli tullut maksamaanJ
Antautumisen ehdoista hän ei
maininnut sanallakaan.
Hänen ilmoituksensa herätti e-j
sikunnassa vilkasta mielenkiinJ
toa, vaikka suuri mieshukka par-|
nikin miehet i karkefasti kiroilet
maan. He tulivat eteeni- minun
siinä seistessäni muurin edessä>i
kasvot k'ämarin perällä öievaa ai-
4^- •
is?;--'
tavannut 'tasapainoni j a vastasin
vakavasti:
"'Saatoin hiinet rintaman toisel­le
puolelle. Hän oli .sairaanhoita­jatar
ja! halusi päästä hoitamaan
valkoisia haavoittuneita... "
Hän i.ski minua vasten kasvoja,
niin että horjahdin muuriin ja
päässäni tuntui tuskallista hui­mausta.
^Se oli samassa kuitenkin
ohitse,, ja karjaisten silmittömäsr
sä viilassani hyökkäsin käsiksi
vastustajaani. ; Tuo mar ien pöy t ä
lensi kaaressa kumolleenj kukka­ruukut
j a tuolit luetettiin nuriur
niskoin mikä niinpekin, j a hämär­tyvässä
huoneessa oli lietkisen mi­tä
hurjin mellakka. Olin saanut
murjaanin alleni j a puristin hän--|
tä kaikin voimin kurkusta luja.s-sa
aikomuksessa ottaa hänet hen­giltä,
maksoi niitä maksoi. Silloin
sain toisen iskun päälläni, taka­raivooni,!
j a menetiir pitkäksi ai­kaa
tajuntani.
.Herätessäni oli jo aivan pimeä.
'Ma kasin i> • am a ssa ka m arissa lika i -
sessa sängyssä, j a päänaluseni oli
verestä kostea. Ranteeni j a jal­kani
olivat köytetyt, j a koko ruu­miini
tuntui sairaalta ja jäykältä.
Pimeästä erotin hehkuvia savuk­keita
ja i hiljaista puhelua. Muu­taman
minuutin kuluttua sytytti
muuan miehistä kynttilän j a as­tui
se kädessäni vuoteeni ääreen.
'Suljin silmäni, ei ollut halua eika
voimiakaan asettua heidän _kuu^
lusteltavakseen.
N i i n lienee kulunut tunti mies­ten
yhä hiljaa haastellessa j a pis
täytyessä ^silloin täjlöin nlkona;
Ilma oli varmaankin nyt vaihtu­nut
hurjaksi pyryksi, sillä ikku­na
kuului tärisevän j a Uunissa
vinkui j a valitti. Miehet • olivat
päässeet neuvotteluissaan nähfe-västi
yksimielisyyteeti, sillä kak­si
heistä noiisi ylos tuli vuotee­ni
ääreen. He kävivät käsiksi
minuun j a vetivät ininut lattiali
Je. Koetin nialidollisimman kau-ym
pämukava asentoni j a jyrkät pot-'
kut pakottivat miniät lopulta k:o-hoamaan
seisaalleni. Ja kuulus­telu
alkoi uudelleen. He tahtoi­vat
tietää valkoisten suunnitel­mista,
heidän lukumäärästään ja
asestuksestaan. Vastasin jyrkäs»
t i , etten hiisku sanaakaan niin
kauan kun minua pidettiin köy­tettynä.
Uhkaukset e^nempää
kuin kidutuksetkaan eivät saisi
minua.horjumaan, s i l l a tiesin jou­tuneeni
valapattoisten joukkoon
ja olin aivan varma kohtalostani.
Sen jälkeen jäin sanattomana sei­ti
omaan.
* •Patakuningas" ei ollut saapu­villa^
Luultavasti kirvelivät sor-^
mieni jäljet vielä hänen kurku.s-saan
j a hän halusi hengittää rau­hallisemmassa
ilmapiirissä. Jä-lelle
jääneet noituivat j a uhkaili­vat,
tähtäiliyät päähäni erikoisil­l
a aseilla ja lähettivät minut kah­desti
ulos seinää vasten. M u t t a
sanaakaan eivät he minulta saa­neet.
Kun turhaa touhua jo öli
kestänyt toista tuntia ja miehiä
alkoi nukuttaa, kutsuivat he si-sii
ä n e r ä ä n pi st i n n i e k a n j a av a s i -
vat kahleeni. Sitten toistettiin
kysymykset taas.
Puhuin iieilie puuta heinääy i l ­moittaen
valkoisten aikovan hyö­kätä
parin viikon kuluttua j u u ri
siltä taholta, mistä heitä täällä o-dotettiinkin.
Sinne olivat Valkoi­set
kuljettaneet kaikki tylikinsä
j a kuularuiskunsa, jota vastoin he
muualla oi ivat verrattain heikois­sa
varustuksissa. Hyökkäys tuli-;
si olemaan tuima, siitä saattoi ol­la
aivan varma, j a jos puolusta­jat
eivät keräisi kaikkia voimi­aan
uhatulle rintaman-osalle, niin
olisivat he pian mennyttä miestä.
Tahdoin tunnustaa tämän suo­raan,
koska olin antautuessani
sen luvannut, ja toivoin nyt, että
toiseltakin puolelta täytettäisiin
a n taut u m ise h d o t.
Kaikki pantiin tarkoin pöytä-kirjaati,
niin hitaasti kuin se kä-
V i k in huoii oi ta ky'ii ä mi ehei t ä. Sen
jälkeen rlirioitti puheen johtaja ar­vokkaasti,
että sotaoikeus nyt ot­taisi
niiniin asiani: käsiteltäväk-'
seen ja^_ ratkaistavakseen, ja m i ­nut
vietäisiin siksi' aikaa talon
•saunaan odottamaan tuomiotani.
' IstÄiiii pimeässä,'kylmässä sau­nassa
lähemmä tunnin. Vahtimie-heni
tupakoivat, -juttelivat keske­nään
ja jakoivat j^o etukäteen
vaatteitani hyvässä sovussa j a yh­teisymmärryksessä.
•En' kuullut
suuriakaan heidän hommistaan..
Ajatukseni olivat kulkeneet tut­tuja
teitään .hiljaiseen maakuop-j)
aan,jos.sa häh, nyt. i s t u i mitään
pahaa aavistamatta, odotellen i l ­lallisen
kanssa minua kotiin pa­laavaksi.
Minä en palaisi kos­kaan,
tuskinpa häii milloinkaan
saisi tietää kohtalonistakaan. J a
sa^l^a, joka kerran jäi minulta lau­sumatta,
jäisi ainiaan salaisuu­deksi.
Hän odottaisi kauvan, .sitten
hän lakkaisi odottamasta^ ja-ras­kas
suru tuivisi hänen sydäm-meensä.
Kevään kerralla tulisivat
valkoiset j a hän pääsi.si vankeu­destaan
etsiäkseen minua j a |saa-dakseen
vaTmuuden. Sitten veisi
elämä hänet mennessään, päivät
arpeuttaisivat haavan, ja kerran;
hän taas olisi entisellään. Saattai­si
rakastaa ja olla onnellinen...
En häneltä sitä kadehtinut, soin
sen hänelle kaikeseta sydämestäni
j a kun tuotiin määräys viedä mi­nut
esikuntaan, kuiskasin vilusta
värisevin huuliii lyhyen, palavan
rukouksen hänen puolestaan.
Esikunta olY taas täysilukuisena
koolla.' "Patakuningas" istui
varjossa, niin että vain hänen nius
tat silmänsä erottautuivat. Het­ken
oli huoneessa hiljaista, sitten
l u k i puheenjohtaja' seuraavan
tuomion: ,
' * Sotä!öikeus' on tutkinut lahtari
Jaakko Larva,n, jota myös on
mainittu .'Valkoiseksi Varjoksi--
asijan j a katsonut toteennäytetyk­si
j a tuntiustetuksi, että hän oii
toiminut .Kaiisän tahtoa vastaan.
Hän on murhannut kaartilaisia j a
venäläisiä tovereita sekä ryöstä­nyt
j a polttanut heidän omaisuut­taan
sekä toiminut vasta vallan^
kumouksellistenv vakoojana. His-tä
syystä sotaoikeus yksimieliset-
' " . • -XXV. '
Pelastus.
Tuijotin yU tuomarin pään suo­raan
eteeni tuiskun peittämään
ikkunaan. Tiesin tuomioni etu­käteen,
mutta se oli kuitenkin ky­symys,
jonka y l i en ollut tullut; a-jatuksineni.
Nyt oli askel otetta­va
j a nopeasti Ikänä en alistuisi
siihen, että he ilman muuta kul­jettaisivat
minut ulos-ja ampuisin
vat kuin lampaan tai jäniksen.
Nyrkeinänikin saatoin nutistaa
heistä miiutaman j a sitten hypä­tä
ulos tuosta ikkunasta, j o k a o l i
vain yksinkertainen, ja välipuu
vanha ja laho.
• Tuijotin yhä ikkunaan. Yhtäk­kiä
näkyi toisen ruudun alareu­nassa
pieni tumma täplä. Se svm-reni
yhä ja samalla erotin pienen
käden, joka hankasi täplää yliäi-sommaksi.
Ilmeeni ei muuttunut, vaikka
sydämeni jyskytti, niin että koko
ruumiini sykähteli sen voimasta.
Käsi poistui ikkunasta, ja sen si­jalle
ilmestyi silmä, palanen pos­kea
ja nenää.. Taivutin hiukan
päätäni, .samalla poistui silmä.
Vartija: vieressäni tarttui olka-päähänl
j a .sanoi yksikantaan :
"Jos lährettäis sitte."
. M u t t a minun oli n>^ voitettava
aikaa, voitettava kaikin moko­min.
Käännyin tuomariini ja sa-noifi:
^ " N y t kuu. kerran teen t i l i n i e-lämäu
kanssa,: taijaa olla selvintä
puhua kaikki. jMinulla on- teille
uutinen, joka panee teidät ham-niästymään.
. . "
Pysähdyin j a kuuntelin tarkas­ti,
kuuluisiko tuvasta mitään, sil­l
ä . muuan mahdollisuus oli iske­nyt
aivoihini.
'"Mikä^uutinen?" ky.syi "Pata­kuningas"
hypäten seisomaan.
Tiivasta -kuului ankara heläh-d^^
s ja särkyneitten lasien kili-naa.
. (Jatk.)
Viimeinen kohoamaan hinnassa; Ensimäi-nen
alenemaan,hinnassa;
Aina ensimäisenä ^ E i milloinkaan yiimeise-
" nä; Aina todellista; Aina samaa;
AINA BARASTA
B L U E R I B B O N T EE
KOSIMAKOHTAUKSU.,
Otteita kuuluisain kirjailijain
teoksista!
(Suom. L,. J . M.)
Jos haluatte parasta saatavissa olevaa työtä;
soittakaa S. 302 eli N. 743.
THE BRILLIANT VÄRJÄYS- J A
PUHDISTUSLIIKE
310 Simpson Street
FORT WILLIAM
2391/2 Arthur Street
PORT ARTHUR
Me olemme' henkilöt palvelemaan henkilöitä.
Meidän puhdistustapamme on ehdottomasti parhain/ se k un
puhdistaa vaatteen liasta j a mikroopeistä, antaa niille uu­den
uutukaisen näön ja lisää niiden kestävyyttä.
A v a t k a a t i l i tässä pankisas, sillä meillä^ ön SUOMALAINEN
T U L K K I , joka mielellään vastaa kaikkiin pankkiasioitanne
koskeviin kysymyksiin.
BANK OF HAMILTON
Perustettu 1872.
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI
^nmberland & Lome katujen kulmassa.
r M. E . SOWDEN, Liikkeenhoitaja.
Haarärosasto myöskin Fort Williamissa.
•; Muukalainen, jonka varjon ai­noastaan
GilUatt. näki, pulini. Ää­ni
kantautui puitten pimennosta
pehraeämpänä kuin ,naisen ääpi,
ja kuitenkin puhuja oli hiies. O i l -
l i a t t kuuli nämä sanat:—
•'Näen teidät, neiti, joka sun­nuntai
ja maanantai. Puhuvat,
että yhteen aikaan teillä ei ollut
tapana tulla niin usein: Sellainen
huomautus on tehty; Pyydän teil­tä
anteeksi. En ole milloinkaan
puhunut teille; se bli minun vel­vollisuuteni;
~mutta tänään minä
teille puhun, koska se yhä vielä­kin
on velvollisuuteni. Onko oi-
:kein puhua.teille ensiksi. V'Cash-mere'
* purjehtii huomenna. Sen-tähden
olen tullut. Kävelette jo­ka
ilta puutarhassanne. Olisi elu
kä väärin tuntea olosuhteenne
n i in tarkoin, ellei minulla olisi e-rästä
ajatusta. Neiti, olette köy­hä;
tästä aamusta alkaen minä 0-
len rikas. Tahdotteko minut puo­lisoksenne
?''
Deruchette l i i t t i kätensä rukoi­levaan
asentoon j a katsoi puhu­jaa,
vaieten kokonaan ja väristen
kiireestä kantapäähän.
Ääni j a t k o i :—
"Rakastan teitä. Jumala ei ole
tehnyt miehen sydäntä mykäksi.
Hän on luvannut ihmiselle ijäir
syyden tarkoittaen, että hän ei 0-
le yksinään." Minua varten on
maailmassa vain yksi nainen. Te
olette se. Teitä ajattelen siksi?
pyytää. Kunpioitukseni kohdis­tuu
Jumalaan j a toivoni teihin.
Te tulette minua matkoillani tu­kemaan.
Te olette elämäni ja jo
nyt suurin i l o n i ."
*'*^ir,",sanoi Derchuette, " e i 0-
le ketääö;" joka talossa vastaisi.''
Taasen ääni tuli kuuluville
" N i i n , olen rohjeiinut tästä u-neksia/
Taivas ei meitä ole kieltä­nyt
^uneksimasta. Olette aivan
kuin loiste minun silmissäni. B a -
kastan tejtä, syvästi, neiti. 'Mi­nulle
olette pyhä viattoiÄnus. On
juuri aika, V jolloin olette väsynyt
päivän punhista, mutta muuta­kaan
hetkeä en voinut v a l i t a . ..
Ptthun teille neiti, uskaltamatta
teitä lähestyä. Astuisin vielä
Minä rakastan ja odotan. Teissä
ilmenee siunaus elävässä muodos­s
a ."
" E n voi tietää, s i r , " änkytti
Deruehette, ''että joku muistutti
minua : sunnuntaista ja torstais­t
a . " . ..
Ääni j a t k o i :—
ti on päättänyt tuomita hänet
kuolemaan ja kiväärillä ammut: katreniinäkM^^^
tävakgi. Tuomio pannaan joni ei saa koskettaa j^^^
iioetm m[ahdollisimman kau-ltö?{nire:^, .;k^^ tuomfiuUe t e yksin olette korkein. Saatte,-ki
m ^äyteUä taiutoäta, ipTiMa,eJe&^^^ ios sitghÄa| 4 g
"Jumalan tahto ilmenee kukis­sa,
päivänsarastuksessa, keväässä,
ja rakkaus kuuluu häueu: järjes-tykseensä.
Olette ihana, illan py­hässä
varjossa. Tämä puutarha
on teidän hoitamanne; sen tuok­suissa
on- jotakin teidän henkäyk­sestänne.
Sielujemme sukulai­suus
ei riipu meistä: Niitä ei voi
lisätä synteihimme.. Te olitte siel­lä,,
siinä kaikki. Minä olin siellä,
siinä kaikki. En tehnyt mitään,
mutta tunnen rakastaneeni teitä.
Toisinaan katselin teitä. Se oli
väärin, mutta mitä muuta olisin
A^oinut tehdä ? Teidän näkemises-tänue
tapahtui sitten kaikki. En
voinut lakata katselemasta. On
salaperäisiä vaikutteita, jotka 0-
vat tajuntamme yläpuolella. • Sy-.
däu on kaikkien elämäiivirtojen
keskus. Haluan saada teidän
henkenne kotiin :— se on maalli­nen
paratiisi, mitä toiVon. Sano­kaa,
tahdotteko tulla omakseni?
N i i n kauan, kuin olin köyhä, en
puhunut.: Tiedän ikänne. Te olet­te
kahdenkymmenenyhden vuoti­as
; mmun ikäni on kaksikymmen-täkuusi,
Lähden huomenna; josr the Sea.)
kieltäydytte, en enää palaa takai­sin.
Oiy olkaa kihlattuni; haluat­teko?
Monta kertaa ovat silmäni,
tahdostani huolimatta asettaneet
teille tuon. kysymyksen. Rakastan
teitä; vastatkaa minulle^ Puhuä^
sedällenne niin pian kuin hän ky­kenee
vastaanottamaan minut;
mutta ensin käännyn teidän puo­leenne."
Deruchette^umarsi päätääö. ja
sopersi;: " O i , minä kunnioitan
häntä."
Nämä sanat hän lausui n i in ma­talalla
äänellä, että ainoastaan
Gilliatt ne kuuli.
Hän jätti päänsä kumaiTuksiin,
ikäänkuin olisi kasvonsa peittä­mällä
talitonut salata ajatuk­siaan.
Syntyi hiljaisuus. Lehden pu­toaminenkaan
ei sitä häirinnyt,
Ikäänkuin sitä täydentävänä
kunjui. aayajQL,,meren ikuinen ko-
Taasen kuului ääni:-—
" N e i t i ! "
Deruehette kohottautui.
Uudeilefu ääni. puhui :—
''Te vain .vaikenette."
"i\Iitä minun haluaisitte sano­van."
_
"Minä odotan vastaustanne." .
"Jumala on.kimllut sen," sanoi
Deruehette..
Sitten ääni tuli melkein sointu­vaksi
ja samalla' kertaa pehme­ämmäksi
kuin ennen ja seuraavat
safiat kuuluivat aivair kuin pala­vasta
pensaasta:—
Te olette kihlattuni. Tulkaa siis
minun fuokseni. An^^ik?,, .
nisen taivaan kaikkine tähtineen
olla siejujemme teon toci.s. . . . . l i
ja vahvistakaamrae se syleilyllä.
Deruehette havahtui ja jäi het­keksi
paikalleen katsoen suoraan •
eteensä j a epäröimättä toisen sil­miin;
Sitten : hän kulki metsään
päin hitain askelin, pää kohotet­tuna
ja kädet alaslaskettuina,
,mutta sormet erillään, ikäänkuin
pitämässä kiinni näkymättömästä
tuesta. Metsän hämäryyteen hän
katosi.
Hetkisen kuluttua näkyi hiekoi-t^
tiilla käytävällä - yhden varjon
asemesta kaksi. Ne sekottautui-vat
toisiinsa.
Gilliatt. näki jaloissaan kahden
varjon syleilevän toisiaan. ;
(Victor Hugo: The Toilers of
Käyttäkää
Minard's
LmimeDt
Sspanjan
YskääJi
teea
Eurkku-
Kiseään
kurKkttur
Lentsumt
7. m y. m.
\
r