1936-10-24-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
rj^^AKOILU ja salakuljetus ovat älo-f
ia joilla nainen onnistuu parem-jriin
kuin mies. Maailmansodan ai-vnna
vakoilijattaret tulivat kuului-sisi
ja pelätyiksi. Sodan jälkeen on
Iiiakuljetus ollut ala, jossa, naisten
riippäryys. kekseliäisyys jä tilanteiden
oikein arviointi on tehnyt heistä
virmaankin yhtä loistavia, kuin va-
Icoilijattaret olivat sotavuosina.
Seuraavassa kerromme muutamia
} salakuljetusjuttuja/ j o t ka ovat peräi-
Xew Yorkin satamasta:
y.jlkealla pitsillä verhottu nainen
Valtamerilaiva saapui New Y o r k in
satamaan. Matkustajat valmistau-taivat
laskeutumaan laivasta satama-alreelle.
Matkustajien joukossa oli
nuiiidan nainen, joka erikoisesti kiin-fiosti
erästä tullimiestä. " K a t s o tuota
naista! Eikö olekin miellyttävä?" sanoi
hän virkaveljelleen, joka puolestaan
totesi asian niin olevan. " L u u l lakseni
naisvirkailijalla on syytä tehdä
lähempää tuttavuutta tuon naisen
kanssa", jatkoi edellämainittu, j a pian
tullimiesten silmissä miellyttävältä
näyttänyt nainen olikin' saatettu eri-köistarkastukseen.
Tunnin kuluttua huomioita tehnyt
tullimies joutui esimiehenä eteen ja
häneltä kysyttiin: " M i t e n osasitte
kiinnittää erikoista huomiota naiseen?
Löysimme häneltä 3,000 dollarin arvosta
valkoista pitsiä. Pitsin hän oli
käärinyt ympärilleen." —- "Varsin
yksinkertaisesti"', vastasi tullimies.
"Tuuli nosti hiukan naisen vaatekappaleita,
ja silloin huomasin, että valkoinen
pisinkappale tuli näkyviin."
Pitsillä verhottu nainen oh menetellyt
varsin alkeellisesti, sillä U S A :n
tilliin pettämiseksi tarvitaan aivan e-rikoisia
menettelytapoja. Kaksinkertaisella
pohjalla varustetut matkalaukut,
ontot kepit ja sateenvarjot,
valekorot ja "täyteläiset" lantiot ovat
aivan tavallisia menettelytapoja, ja
tullimiehet tuntevat ne varsin hyvin,
jos salakuljettaja tahtoo menestyä
ammatissaan, niin hänen täytyy keksiä
modernimpia menettelytapoja
ullimiesten nenästävetämiseksi.
y
1
Laivaupseerin aviopuoliso.
Varsin erikoislaatuinen tullin pet-mismenetelmä
oli eräällä laivaupsee-nlla.
Aina kun hänen ohjaamansa
3hfs saapui Ne\v Amorkin satamaan,
nantä oli satamassa vastassa eräs nainen
— luultavasti hänen aviopuoliskonsa.
Jälleennäkemisen ilo oli välitön.
Aina myös uudistui sama näytelmiä:
mies suuteli vaimoaan pitkään.
Edelläolevassa ei vielä ollut mitään
luonnotonta j a epätavallista. Mies oli
>^ipynyt matkalla useita viikkoja, jä
nainen — ehkäpä mieskin — oli ikävöinyt
yksinäisyydessään. Tervetu-
^aisuudelman jälkeen nainen lähti a i -
^ pois, ja mies huusi hänelle, että
^än tulee varsin pian kotiin.
TuUimiehissä tuo alituinen suutelemien
ja sen jälkeen tapahtunut näy-että
Jiamen otti esille nelälii-
^äosa ja pani sen tukevasti suunsa
e^^een; herätti huomiota, j a erään kerjään
tullimiehet pidättivät naisen ja
löysivät hänen, nenäliinastaan kallisarvoisen
timantin.,
^ ^Tidysvaltoihin on^nelkeirapä mahdotonta
kuljettaa timantteja j a muita
jalokiviä salakuljetustietäv Näiden sa-
^^«Ijettaminen ei ole vaikeaa yksin-
^f«aan senvuoksi, että tullimiesten s i l -
a-Jen ohitse on vaikea niitä viedä
^2^hin, vaan myös senvuoksi, että
^ndysvahain timanttihiojien j a -tuottajien
yhdistyksellä on kaikkialla kot-kansilmänsä.
Jos amerikalainen ostaa
ulkomailta jalokiviä, niin se tulee
heti yhdistyksen agenttien tietoon
ja sitä tietä myös muiden asiaa seuraavien
henkilöiden ja järjestöjen.
Kallisarvoinen sylikoira
Muutamia vuosia sitten saapui matkustajalaivalla
Ne\v Yorkiin varsin
elegantisti puettu nainen. Astuessaan
laivaportaita alas hänen kainalossaan
oli sylikoira, jota ilman kylmyydeltä
suojeli pienoinen koirapeite. Häntä oli
satamassa vastassa hänen isäntänsä,
ja koirakin pian huomasi vastaanottajan.
Jälleennäkemisen ilon pyörteissä
koira riistäytyi ystävänsä kainalosta
ja syöksyi miehen luokse.
Mies silitti koiraa, ja nainen huusi
vastaanottajalleen: "George, ole niin
hyvä ja ilmoita puhelimitse Helenille,
että minä olen saapunut.-' Tämän jälkeen
mies koirineen meni kauemmaksi
ihmisryhmästä.
Näytelmä oli herättänyt tullimiesten
huomiota ja mies koirineen pidätettiin.
Koiran peitteestä tullimiehet
löysivät suuren määrän jalokiviä.
Kirj. Tuovi
''Anteeksi! Saanko tarjota makeisia!"
Eräällä neitosella laskeutuessaan
laivasta satama-^alueelle oli kädessään
makeisrasia, Pariisin tuliaisia. Rasian
hän tullitarkastuksen ajaksi antoi vastaanottajansa,
nuoren neitosen käteen.
Neitonen huomasi tullitarkastuksen
kestävän tavallista kauemmin
ja aikansa kuluksi hän alkoi flirttailla
eduHisen ulkomuodon omaavan tullimiehen
kanssa. Hän tarjosi lopuksi
tullimiehelle makeisia ystävättärensä
rasiasta. Tullimies pisti makeisen
suuhunsa, mutta hänen hampaansa
sattuivatkin johonkin kovaan esineeseen.
TulHmies otti makeisen suustansa
ja hän huomasi, että makeiseen
oH peitetty timantti. Nyt katsoi tullimies
asiakseen tutustua lähemmin
nakeisrasiaan ja sen viehättävään
omistajattareen. Jälleen oli ihmeellisen
sattuman kautta paljastunut
muudan salakuljetusyritys.
Sureva leskirouva
Kerran joutuivat New Yorkin sataman
tullimiehet varsin omalaatuisen
tapauksen todistajiksi:
Europasta saapui suuren surun
murtamana nuori nainen, joka toi
mukanaan arkussa miesvainajansa
maalliset jäännökset. Mies piti hau-dattaman
kotimaan multaan. Tullimiehet
ryhtyivät laivasta siirtämään
arkkua odottaviin ajoneuvoihin, mutta
kesken kaiken pisti erään tullimiehen
päähän ajatus arkun aukaisemisesta.
Arkku avattiinkin. Vainajaa
ei sieltä löydetty, mutta sensijaan
huomattava määrä timantteja.
Edelläoleva juttu muistuttaa erästä
Suomessa tapahtunutta salakulje-tusjuttua.
Aikana, jolloin pirtutro-karit
tekivät kaikkensa pirtun sala-kuljettamiseksi,
hekin turvautuivat
ruumisarkkuun ja lähettivät Helsingistä
maaseudulle pirtulla täytetyn
ruumisarkun. Tämäkin juttu paljastettiin
ja miehet joutuivat vastaa-,
maan teostansa, kuten edellämainittu
"sureva" amerikalainen "leskirouvak
i n " . .
Kalliiksi käynyt teatteri-ilta
Vaikka tullitarkastus USA:ssa on-kin
mahdollisimman tarkka jaloknnen
suhteen ja tullimiehiä avustavat vielä
timantinhiojien ja -tuottajam yh-
O ^ ^ f ^""^llisin nainen maailmas-
" sa", sanoi Ruth toverilleen Helmille
hääpäivänään.
"Varmasti olet", myönsi Helmi,
"maitta etkö olisi voinut mennä naimisiin
jonain muuna päivänä? Etkö
ole kuullut, että kolmastoista päivä
ja vielä perjantai, tietää huonoa onnea?"
" E n minä sellaisiin usko", nauroi
Ruth, joka oh valinnut juuri tämän
päivän näyttääkseen, että taikauskossa
perjantaita, kolmattatoista päivää
kohtaan ei ole mitään perää.
"Älä usko, mutta olisihan hääpäiväsi
voinut olla joku toinenkin päivä",
sanoi Helmi olkapäitään kohauttaen.
"Oo, älä sinä minusta huolehdi,
kyllä minä pärjään", sanoi Ruth vieläkin
nauraen. " M u t t a nyt mmun täytyy
mennä.'' Ruth meni autoon, jossa
hänen miehensä Jack jo odotti,
Vielä jäähyväiset saattamaan tulleille
tovereille ja sitten he lähtivät.
"Pian me jo olemme siellä. Kai
Laura ja Mary jö odottavat", virkkoi
Jack kun he olivat jonkun matkaa
ajaneet.
Laura Laakso oh Jackin serkku ja
Mary hänen tätinsä. K u n heidän matkansa
käy juuri serkun ja tädin kodin
ohi, oli Jack ehdottanut, että he
kävisivät heitä tapaamassa. Ruth
suostui tähän hyvin vastenmielisesti,
sillä hän tiesi, että Jack oU yhteen
aikaan seurustellut Lauran kanssa . ..
Ruthin ajatukset keskeytyivät äkkiä.
Hän näki mutkan takaa tulevan
auton, tunsi täräyksen ja kipua päässään.
Sitten kaikki musteni hänen
silmissään . . .
Hän oli tajuttomana vain vähän
aikaa. Herättyään tajuihinsa meni
hän Jackin luo. Jack hymyili heikosti
jä sanoi:
'Tämä oli huono loppu meidän
hääpäivällemme, mutta kyllä me vielä
ajamme".
Jack oli saanut syvän haavan päähänsä
ja hänen kätensä olivat pahoin
loukkaantuneet. Onneksi saa-distys
salaisten Europassa olevien
asiamiestensä välityksellä, niin sittenkin
toisinaan salakuljettajien onnistuu
tuoda maahan jalokiviä. Vaikka
näin onkin, niin sittenkään se ei
ole takeena siitä, etteikö taitavinkin
salakuljettaja saattaisi joskus joutua
käpälälautaan ja vieläpä silloin, kun
hän omasta mielestään on jo kaikki
vaarat onnellisesti sivuuttanut.
Viime keväänä joutui muudan r i kas
amerikatar tällaisen pettymyksen
uhriksi. Hän oli varautunut "Toscan"
esitykseen ja näyttääkseen
omassa aitiossaan kyllin edustavalta
hän pani kaulaansa salakuljetusteitä
maahan tulleen varsin kallisarvoisen
helminauhan. Alkuilta teatterissa
menikin huomiotta, mutta sitten astui
amerikattaren aitioon smokingiin
puettu herrasmies, joka tunsi erikoista
kiinnostusta kallishintaista helminauhaa
kohtaan. Selvisikin, että helmet
oli ostettu Europasta, ja tuona-teatteri-
iltana nainen käytti niitä ensimäistä
kertaa. Miten hän oli tuonut helmet
läpi tullin, se jäi salaisuudeksi,
mutta tullimaksua hän ei kuitenkaan
voinut välttää. Hänen tuli maksaa
tullilaitokselle helmistään 15,000 dollaria.
Varmastikin ' tämän varsin
kalliiksi käyneen teatteri-illan jälkeen
tämäkin amerikatar luopui E u ropasta
ostetuista koruista.
pui pjiikalla lääkäri, joka auttoi Jackin
pystyyn ja lääkärin auttamana
lähti Jack läheisintä taloa kohti, joka
sattuikin olemaan Lauran ja Maryn
koti. Taloon päästyään käski lääkäri
Ruthin levätä hyvin, sanoen, että neiti
Laakso kyllä pitää huolta Jackista.
Mikään muukaan ei auttanut, vaikka
Ruthin silmiin tulix^at kyyneleet, kun
hän ajatteli Lauran hoitavan Jackia.
Tämä työ luonnollisesti olisi kuulunut
hänelle, Jackin vaimolle, ajatteli
Ruth. Hänhän oli aivan terve,
vain muutamia pikku naarmuja oli
siellä täällä hänen ruumiissaan. Mut-ta
kun Ruth meni ulos, kuuli hän
Lauran ja Jackin keskustelevan. M i tä
tämä on? Lauranhan pitäisi hävetä!
Nyt, kun Jack on niin heikossa
kunnossa, että ei Ruthia, Jae-kih
"omaa x^aimöa päästetä häntä edes
katsomaankaan, yrittää Laura voittaa
Jackin rakkauden uudelleen!-
Kauhea tuska raateli Ruthin sydän-tä..
.
K u n lääkäri saapui Jackin luo samana
päivänä, riensi Ruth häntä vastaan
ja sanoi:
"Enkö minä saisi hoitaa miestäni
itse, sillä onhan minulla siihen oikeus!
"
" E i , teidän täytyy vielä jonkun a i kaa
levätä", sanoi lääkäri ystävällisesti.
"LevätäI Kuinka minä voin levätä,
kun en edes tiedä, jääkö mieheni
eloon vai e i ! ' ' huusi Ruth itkuun purskahtaen.
"Kyllä teidän miehenne paranee
pian, aivan varmasti. Neiti Laakso
pitää hänestä hyVän huolen. Menkää
nyt sanomaan heille, että minä
olen tullut."
Kun Ruth nousi rappusia ylös,
ajatteh hän katkerana, että kaikki
ovat häntä vastaan. Taisi Helmi olla
sittenkin oikeassa sanoessaan, että
"kolmastoista päivä tietää mahdollisesti
hänellekin huonoa onnea...
Ruth oli juuri aikeissa avata Jackin
huoneen oven, kun hän kuuli
Lauran äänen sanovan:
" . . . ei puhuta tästä kenellekään
vielä mitään, sillä niin suuri rakkaus
kuin meidän . . . " Ruth ei kuunnellut
enempää, vaan riuhtaisi oven
auki ja käveli sisälle. Laura oli polvillaan
Jackin vuoteen vieressä ja p i teli
Jackin kädestä kiinni.
"Lääkäri on saapunut", ilmoitti
Ruth kylmästi.
Laura punastui, nousi ylös ja katseli
Ruthia melkein pelästyneenä,
Ruth kääntyi ja lähti muuta sanomatta
ulos huoneesta. Hän mei^
ulos ja käveli edestakaisin kartanolla,
tiemättä ollenkaan, mitä teki. Jack
ja Laura rakastavat vielä toisiaan ja
varmaankin Jack nyt katuu naimi-siinmenoaan!
Viimein Ruth istui
erään puun juurelle, istuen siinä
vielä kauan auringon laskun jälkeenkin.
Mustasukkaisuus, tuska ja suru
raatelivat hänen nuorta sydäntään.
Äkkiä hän huomasi Jackin seisovan
edessään keppiinsä nojaten. Ruth
ponnahti nopeasti ylös,
"Ruth, mikä sinua vaivaa?" k y s y i.
Jack, kietoen terveen kätensä Ruthin
ympärille.
Kun Ruth kertoi hänelle peittelemättä
surunsa ja tuskansa, nauroi
Jack makeasti, sanoen:
" N y t sinä olet erehtynyt, rakas.
Laura ja minä olemme kylläkin ra-
(Jatkoa l l ; l l a sivulla)
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 24, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-10-24 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki361024 |
Description
| Title | 1936-10-24-09 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | rj^^AKOILU ja salakuljetus ovat älo-f ia joilla nainen onnistuu parem-jriin kuin mies. Maailmansodan ai-vnna vakoilijattaret tulivat kuului-sisi ja pelätyiksi. Sodan jälkeen on Iiiakuljetus ollut ala, jossa, naisten riippäryys. kekseliäisyys jä tilanteiden oikein arviointi on tehnyt heistä virmaankin yhtä loistavia, kuin va- Icoilijattaret olivat sotavuosina. Seuraavassa kerromme muutamia } salakuljetusjuttuja/ j o t ka ovat peräi- Xew Yorkin satamasta: y.jlkealla pitsillä verhottu nainen Valtamerilaiva saapui New Y o r k in satamaan. Matkustajat valmistau-taivat laskeutumaan laivasta satama-alreelle. Matkustajien joukossa oli nuiiidan nainen, joka erikoisesti kiin-fiosti erästä tullimiestä. " K a t s o tuota naista! Eikö olekin miellyttävä?" sanoi hän virkaveljelleen, joka puolestaan totesi asian niin olevan. " L u u l lakseni naisvirkailijalla on syytä tehdä lähempää tuttavuutta tuon naisen kanssa", jatkoi edellämainittu, j a pian tullimiesten silmissä miellyttävältä näyttänyt nainen olikin' saatettu eri-köistarkastukseen. Tunnin kuluttua huomioita tehnyt tullimies joutui esimiehenä eteen ja häneltä kysyttiin: " M i t e n osasitte kiinnittää erikoista huomiota naiseen? Löysimme häneltä 3,000 dollarin arvosta valkoista pitsiä. Pitsin hän oli käärinyt ympärilleen." —- "Varsin yksinkertaisesti"', vastasi tullimies. "Tuuli nosti hiukan naisen vaatekappaleita, ja silloin huomasin, että valkoinen pisinkappale tuli näkyviin." Pitsillä verhottu nainen oh menetellyt varsin alkeellisesti, sillä U S A :n tilliin pettämiseksi tarvitaan aivan e-rikoisia menettelytapoja. Kaksinkertaisella pohjalla varustetut matkalaukut, ontot kepit ja sateenvarjot, valekorot ja "täyteläiset" lantiot ovat aivan tavallisia menettelytapoja, ja tullimiehet tuntevat ne varsin hyvin, jos salakuljettaja tahtoo menestyä ammatissaan, niin hänen täytyy keksiä modernimpia menettelytapoja ullimiesten nenästävetämiseksi. y 1 Laivaupseerin aviopuoliso. Varsin erikoislaatuinen tullin pet-mismenetelmä oli eräällä laivaupsee-nlla. Aina kun hänen ohjaamansa 3hfs saapui Ne\v Amorkin satamaan, nantä oli satamassa vastassa eräs nainen — luultavasti hänen aviopuoliskonsa. Jälleennäkemisen ilo oli välitön. Aina myös uudistui sama näytelmiä: mies suuteli vaimoaan pitkään. Edelläolevassa ei vielä ollut mitään luonnotonta j a epätavallista. Mies oli >^ipynyt matkalla useita viikkoja, jä nainen — ehkäpä mieskin — oli ikävöinyt yksinäisyydessään. Tervetu- ^aisuudelman jälkeen nainen lähti a i - ^ pois, ja mies huusi hänelle, että ^än tulee varsin pian kotiin. TuUimiehissä tuo alituinen suutelemien ja sen jälkeen tapahtunut näy-että Jiamen otti esille nelälii- ^äosa ja pani sen tukevasti suunsa e^^een; herätti huomiota, j a erään kerjään tullimiehet pidättivät naisen ja löysivät hänen, nenäliinastaan kallisarvoisen timantin., ^ ^Tidysvaltoihin on^nelkeirapä mahdotonta kuljettaa timantteja j a muita jalokiviä salakuljetustietäv Näiden sa- ^^«Ijettaminen ei ole vaikeaa yksin- ^f«aan senvuoksi, että tullimiesten s i l - a-Jen ohitse on vaikea niitä viedä ^2^hin, vaan myös senvuoksi, että ^ndysvahain timanttihiojien j a -tuottajien yhdistyksellä on kaikkialla kot-kansilmänsä. Jos amerikalainen ostaa ulkomailta jalokiviä, niin se tulee heti yhdistyksen agenttien tietoon ja sitä tietä myös muiden asiaa seuraavien henkilöiden ja järjestöjen. Kallisarvoinen sylikoira Muutamia vuosia sitten saapui matkustajalaivalla Ne\v Yorkiin varsin elegantisti puettu nainen. Astuessaan laivaportaita alas hänen kainalossaan oli sylikoira, jota ilman kylmyydeltä suojeli pienoinen koirapeite. Häntä oli satamassa vastassa hänen isäntänsä, ja koirakin pian huomasi vastaanottajan. Jälleennäkemisen ilon pyörteissä koira riistäytyi ystävänsä kainalosta ja syöksyi miehen luokse. Mies silitti koiraa, ja nainen huusi vastaanottajalleen: "George, ole niin hyvä ja ilmoita puhelimitse Helenille, että minä olen saapunut.-' Tämän jälkeen mies koirineen meni kauemmaksi ihmisryhmästä. Näytelmä oli herättänyt tullimiesten huomiota ja mies koirineen pidätettiin. Koiran peitteestä tullimiehet löysivät suuren määrän jalokiviä. Kirj. Tuovi ''Anteeksi! Saanko tarjota makeisia!" Eräällä neitosella laskeutuessaan laivasta satama-^alueelle oli kädessään makeisrasia, Pariisin tuliaisia. Rasian hän tullitarkastuksen ajaksi antoi vastaanottajansa, nuoren neitosen käteen. Neitonen huomasi tullitarkastuksen kestävän tavallista kauemmin ja aikansa kuluksi hän alkoi flirttailla eduHisen ulkomuodon omaavan tullimiehen kanssa. Hän tarjosi lopuksi tullimiehelle makeisia ystävättärensä rasiasta. Tullimies pisti makeisen suuhunsa, mutta hänen hampaansa sattuivatkin johonkin kovaan esineeseen. TulHmies otti makeisen suustansa ja hän huomasi, että makeiseen oH peitetty timantti. Nyt katsoi tullimies asiakseen tutustua lähemmin nakeisrasiaan ja sen viehättävään omistajattareen. Jälleen oli ihmeellisen sattuman kautta paljastunut muudan salakuljetusyritys. Sureva leskirouva Kerran joutuivat New Yorkin sataman tullimiehet varsin omalaatuisen tapauksen todistajiksi: Europasta saapui suuren surun murtamana nuori nainen, joka toi mukanaan arkussa miesvainajansa maalliset jäännökset. Mies piti hau-dattaman kotimaan multaan. Tullimiehet ryhtyivät laivasta siirtämään arkkua odottaviin ajoneuvoihin, mutta kesken kaiken pisti erään tullimiehen päähän ajatus arkun aukaisemisesta. Arkku avattiinkin. Vainajaa ei sieltä löydetty, mutta sensijaan huomattava määrä timantteja. Edelläoleva juttu muistuttaa erästä Suomessa tapahtunutta salakulje-tusjuttua. Aikana, jolloin pirtutro-karit tekivät kaikkensa pirtun sala-kuljettamiseksi, hekin turvautuivat ruumisarkkuun ja lähettivät Helsingistä maaseudulle pirtulla täytetyn ruumisarkun. Tämäkin juttu paljastettiin ja miehet joutuivat vastaa-, maan teostansa, kuten edellämainittu "sureva" amerikalainen "leskirouvak i n " . . Kalliiksi käynyt teatteri-ilta Vaikka tullitarkastus USA:ssa on-kin mahdollisimman tarkka jaloknnen suhteen ja tullimiehiä avustavat vielä timantinhiojien ja -tuottajam yh- O ^ ^ f ^""^llisin nainen maailmas- " sa", sanoi Ruth toverilleen Helmille hääpäivänään. "Varmasti olet", myönsi Helmi, "maitta etkö olisi voinut mennä naimisiin jonain muuna päivänä? Etkö ole kuullut, että kolmastoista päivä ja vielä perjantai, tietää huonoa onnea?" " E n minä sellaisiin usko", nauroi Ruth, joka oh valinnut juuri tämän päivän näyttääkseen, että taikauskossa perjantaita, kolmattatoista päivää kohtaan ei ole mitään perää. "Älä usko, mutta olisihan hääpäiväsi voinut olla joku toinenkin päivä", sanoi Helmi olkapäitään kohauttaen. "Oo, älä sinä minusta huolehdi, kyllä minä pärjään", sanoi Ruth vieläkin nauraen. " M u t t a nyt mmun täytyy mennä.'' Ruth meni autoon, jossa hänen miehensä Jack jo odotti, Vielä jäähyväiset saattamaan tulleille tovereille ja sitten he lähtivät. "Pian me jo olemme siellä. Kai Laura ja Mary jö odottavat", virkkoi Jack kun he olivat jonkun matkaa ajaneet. Laura Laakso oh Jackin serkku ja Mary hänen tätinsä. K u n heidän matkansa käy juuri serkun ja tädin kodin ohi, oli Jack ehdottanut, että he kävisivät heitä tapaamassa. Ruth suostui tähän hyvin vastenmielisesti, sillä hän tiesi, että Jack oU yhteen aikaan seurustellut Lauran kanssa . .. Ruthin ajatukset keskeytyivät äkkiä. Hän näki mutkan takaa tulevan auton, tunsi täräyksen ja kipua päässään. Sitten kaikki musteni hänen silmissään . . . Hän oli tajuttomana vain vähän aikaa. Herättyään tajuihinsa meni hän Jackin luo. Jack hymyili heikosti jä sanoi: 'Tämä oli huono loppu meidän hääpäivällemme, mutta kyllä me vielä ajamme". Jack oli saanut syvän haavan päähänsä ja hänen kätensä olivat pahoin loukkaantuneet. Onneksi saa-distys salaisten Europassa olevien asiamiestensä välityksellä, niin sittenkin toisinaan salakuljettajien onnistuu tuoda maahan jalokiviä. Vaikka näin onkin, niin sittenkään se ei ole takeena siitä, etteikö taitavinkin salakuljettaja saattaisi joskus joutua käpälälautaan ja vieläpä silloin, kun hän omasta mielestään on jo kaikki vaarat onnellisesti sivuuttanut. Viime keväänä joutui muudan r i kas amerikatar tällaisen pettymyksen uhriksi. Hän oli varautunut "Toscan" esitykseen ja näyttääkseen omassa aitiossaan kyllin edustavalta hän pani kaulaansa salakuljetusteitä maahan tulleen varsin kallisarvoisen helminauhan. Alkuilta teatterissa menikin huomiotta, mutta sitten astui amerikattaren aitioon smokingiin puettu herrasmies, joka tunsi erikoista kiinnostusta kallishintaista helminauhaa kohtaan. Selvisikin, että helmet oli ostettu Europasta, ja tuona-teatteri- iltana nainen käytti niitä ensimäistä kertaa. Miten hän oli tuonut helmet läpi tullin, se jäi salaisuudeksi, mutta tullimaksua hän ei kuitenkaan voinut välttää. Hänen tuli maksaa tullilaitokselle helmistään 15,000 dollaria. Varmastikin ' tämän varsin kalliiksi käyneen teatteri-illan jälkeen tämäkin amerikatar luopui E u ropasta ostetuista koruista. pui pjiikalla lääkäri, joka auttoi Jackin pystyyn ja lääkärin auttamana lähti Jack läheisintä taloa kohti, joka sattuikin olemaan Lauran ja Maryn koti. Taloon päästyään käski lääkäri Ruthin levätä hyvin, sanoen, että neiti Laakso kyllä pitää huolta Jackista. Mikään muukaan ei auttanut, vaikka Ruthin silmiin tulix^at kyyneleet, kun hän ajatteli Lauran hoitavan Jackia. Tämä työ luonnollisesti olisi kuulunut hänelle, Jackin vaimolle, ajatteli Ruth. Hänhän oli aivan terve, vain muutamia pikku naarmuja oli siellä täällä hänen ruumiissaan. Mut-ta kun Ruth meni ulos, kuuli hän Lauran ja Jackin keskustelevan. M i tä tämä on? Lauranhan pitäisi hävetä! Nyt, kun Jack on niin heikossa kunnossa, että ei Ruthia, Jae-kih "omaa x^aimöa päästetä häntä edes katsomaankaan, yrittää Laura voittaa Jackin rakkauden uudelleen!- Kauhea tuska raateli Ruthin sydän-tä.. . K u n lääkäri saapui Jackin luo samana päivänä, riensi Ruth häntä vastaan ja sanoi: "Enkö minä saisi hoitaa miestäni itse, sillä onhan minulla siihen oikeus! " " E i , teidän täytyy vielä jonkun a i kaa levätä", sanoi lääkäri ystävällisesti. "LevätäI Kuinka minä voin levätä, kun en edes tiedä, jääkö mieheni eloon vai e i ! ' ' huusi Ruth itkuun purskahtaen. "Kyllä teidän miehenne paranee pian, aivan varmasti. Neiti Laakso pitää hänestä hyVän huolen. Menkää nyt sanomaan heille, että minä olen tullut." Kun Ruth nousi rappusia ylös, ajatteh hän katkerana, että kaikki ovat häntä vastaan. Taisi Helmi olla sittenkin oikeassa sanoessaan, että "kolmastoista päivä tietää mahdollisesti hänellekin huonoa onnea... Ruth oli juuri aikeissa avata Jackin huoneen oven, kun hän kuuli Lauran äänen sanovan: " . . . ei puhuta tästä kenellekään vielä mitään, sillä niin suuri rakkaus kuin meidän . . . " Ruth ei kuunnellut enempää, vaan riuhtaisi oven auki ja käveli sisälle. Laura oli polvillaan Jackin vuoteen vieressä ja p i teli Jackin kädestä kiinni. "Lääkäri on saapunut", ilmoitti Ruth kylmästi. Laura punastui, nousi ylös ja katseli Ruthia melkein pelästyneenä, Ruth kääntyi ja lähti muuta sanomatta ulos huoneesta. Hän mei^ ulos ja käveli edestakaisin kartanolla, tiemättä ollenkaan, mitä teki. Jack ja Laura rakastavat vielä toisiaan ja varmaankin Jack nyt katuu naimi-siinmenoaan! Viimein Ruth istui erään puun juurelle, istuen siinä vielä kauan auringon laskun jälkeenkin. Mustasukkaisuus, tuska ja suru raatelivat hänen nuorta sydäntään. Äkkiä hän huomasi Jackin seisovan edessään keppiinsä nojaten. Ruth ponnahti nopeasti ylös, "Ruth, mikä sinua vaivaa?" k y s y i. Jack, kietoen terveen kätensä Ruthin ympärille. Kun Ruth kertoi hänelle peittelemättä surunsa ja tuskansa, nauroi Jack makeasti, sanoen: " N y t sinä olet erehtynyt, rakas. Laura ja minä olemme kylläkin ra- (Jatkoa l l ; l l a sivulla) |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-10-24-09
