1936-12-05-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA JOULUKUUN 5 PÄIVÄ!sÄ 1936
Auton tähden
Canadan suotnalaisten kaunokirjallinen
viikkolehti
tarjotaan kaikkien suomalaisten tilattavaksi.
Tflaashinnat:
1 vk.
6 kk.
3 kk.
i"vk.
6 kk.
Ulkomaille
$2.00
1.10
.60
$3.00
1.65
, Irtonumerot 5 senttiä
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
.
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin
palkkio. }
, Pyytäkää asiämiesvälineitä jo tänään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd. '
Liekkiin aijotut kirjoitukset Osoitettava:
P*0. Box 69 Sudbury, Ont.
TOIMrrUKSESi TUOLILTA
Tässä numerossa julkaisemme listan,
jolla kerätään tervehdyksiä LIEKIN
viiosinumeroon, mikä julkaistaan
tammikuussa. Kaikille asiamiehille
lähetetään näitä listoja, mutta sellaisilla
paikkakunnilla, joilla ei ole varsinaista
asiamiestä, voidaan käyttää
lehdessä olevaa listaa. Kehoitamme
kaikilla sellaisilla paikkakunnilla jonkun
j^mKm ystävän leikkaamaan listan
irti ja keräämään siihen tervehdyksiä.
Tulee muistaa, että listat rahoineen'
pitää olla LIEKIN toimituksessa
joulukuun 26 päivään mennessä,
että ne ehtivät ajoissa.
Toivomme kaikkien LEIKIN ystävien
työskentelevän parhaalla mahdollisella
tavalla tervehdysten keräämiseksi,
samoinkuin yleensä muu-tenkin
LIEKIN hyväksi. Kaikkialla
on suuret mahdollisttudet LIEKIN /e-
,vittämiselle. Jotka 'kerran pitävät
LIEKISTÄ {ja niitä on paljon) niin he
luonnollisesti haluavat, että toisetkin
pitävät siitä. Siksi on välttämätöntä,
että kaikki ne, joille LIEKKI tulee,
puhuvat LIEKIN puolesta sellaisille
tuttavilleen ja miksei oudoillekin, jotka
eivät vielä ole lehtemme tilaajia.
Ä-äin iyöskcnnellcn, mikä ei ole edes
vaikeakaan, voidaan LIEKIN levikkiä
lisätä huomattavasti ja siitä seuraa,
että lehteä voidaan aina entistään
enemmän parantaa ja saattaa kaikissa
mahdollisissa suhteissa lukijainsa toivomuksia
ja vaatimuksia vastaavaksi.
Kilpakirjoituksia ehtii i>ielä lähettää,
koska kilpailu kestää t.k. 20 päivään
saakka. Toivomme mahdollisimman
monen LIEKIN lukijan osallistuvan
kirjoituskilpailuun. Jokaisella
ofi jonkinlaista aihetta, mistä kirjoittaa.
Vaikka ei cnsimäinen kirjoitus
tulisikaan niin kovin hyvä, niin
toinen jo on mahdollisesti parempi.
Kirjoittamisessa tarvitaan vain rohkeutta.
Ei tarvitse ajatella, että kenenkään
kyhäykselle nauretaan. Päinvastoin,
jokainen henkilö, joka yrittää,
vaikka ei niin erikoisen täysipainoista
saisi heti syntymäänkään,
ansaitsee kimniaitusta.
Osallistukaa kirjoituskilpailnun /
LäJtettäkää kirjoituksenne mahdollisimman
pian, että se ehtii perille en-nenkitin
kilpailu loppuu!
TOIMIXT.^JA.
{Kilpakirjoitus)
Kirj. TUPSU
PI K K U SIRKKA oli yhtäkkiä saanut
uuden kodin. Hän ei oikein
^ymmärtänyt miksi, mutta sen hän oli
kuullut että äiti oli sairaana ja hänen,
Sirkan olisi asuttava nyt Anni-tädin
luona siksi kunnes äiti tervehtyisi.
Äiti oli aina ollut kaikki kaikessa
Sirkan elämässä ja siksipä tämä
äkkinäinen muutos häntä aluksi
hiukan oudostutti. Vallankin nuk-kurnaan
mennessä tuntui niin hirveän
ikävälle, aivan pakkasi itkettämään.
Anni-täti koetti olla hänelle niin
hellä kuin suinkin osasi, ensin lauloi
hänelle, sitten peitteli lämpöisesti, samalla
suudellen Sirkan pientä punaista
poskea toivottaen kauniita unia.
Mutta ei ollut aikaakaan kun pik^
ku ystävämme sängystä alkoi kuulua
hiljaista nyyhkytystä. Nopeasti rien-*
si täti hänen luokseen jä kysymykseensä
miksi typykkänsä itki tuli vain
äänekäs "äiti!" Täti koetti häntä
lohduttaa parhaansa mukaan, vihdoin
saaden hänet rauhoittumaan ja nukkumaan.
Valkeni seuraava päivä. Sirkka
pääsi ulos leikkimään toisten lasten
kanssa,-X)li räika:s talvipäivä ja pian
kaikkien pienokaisten p.osket punoittivat
kuin juuri kypsyneet omenat.
Toisten lasten kanssa leikkiessä
kului aika nopeasti ja Sirkka aivan
unohti, että täti oli lähteissä varoittanut,
että ei saa viipyä liian kauan.
Kun hän yihdoin sen muisti, lähti
hän heti juoksujalkaa kipaisemaan
kotia päin välillä vain vähän tumpullaan
pyyhkäisten pientä nenännypyk-kääiisä,
jok^ tuntui niin hirveän kylmälle.
Jalatkin tuntuivat palelevan
ja pakkanen niin vihaisesti nipisteli
pieniä sormenpäitä.
Sirkan saapuessa sisälle täti aivan
pelästyi tuota värisevää olentoa ja
nopeasti alkoi hän riisua Sirkkaa" saadakseen
hänet lämpiämään. Nenäänkin
oli pantava jotain niin kirvelevää
salvaa, sillä täti sanoi hänen saaneen
nuhaa. Tädin hiukan nuhdellessa
häntä siitä kun hän ei tullut sisälle
ennen kuin tuli niin kovin kylmä, sanoi
Sirkka vain, että kylmä oli tullut
juuri vasta hänen kotia tullessaan, ainakaan
ei hän sitä aikaisemmin ollut
huomannut.
Eräänä päivänä lähtivät Sirkka ja
hänen toverinsa^ läheisessä metsässä
olevaan mäkeen Täslietteleiftääri.* Jokaisella
ei ollut kelkkaa ja siksipä olikin
keksittävä jokin muu keino miten
p i t ^ hauskaa. Vähän sivummasta
löysivät he pienemmän mäen ja oli
se juuri parahiksi jääs^. Siitä sitä
sitten alettiin laskea hurautella istuvillaan.
Sirkasta tuntui ettei hänellä milloinkaan
eimen ollut näin hauskaa
ja nauraen ja lasketellen kului iltapäivä.
Alkoi jo hämärtää kun he vihdoinkin
alkoivat tepsutella kotia päin.
Pienet housut olivat kastuneet ja olivat
nyt aivan jäässä.
Juuri kun Sirkka oli astumassa sisälle
rupesi häntä epäilyttämään. M i tähän
täti sanoisi hänen marista ja
jäätyneistä vaatteistaan? Hiljaa aukaisi
hän oven, koettaen aiv^n huomaamatta
pujahtaa sisälle. Mutta tädin
silmä huomasi hänet heti, sillä hän
oli jo ollut huolissaan Sirkan viipymisestä.
Nopeasti koetti Sirkka itse riisua
takkia päältään samalla koettaen todistaa
tädille ettei hänen ollut yhtään
kylmä. Sitten istuutui hän tuolille
aivan hiljaa, joka heti ihmetytti
Anni-tätiä, sillä tavallisuudessa Sirkka
hyppeli paikasta toiseen niin että
ei ehtinyt muuta kuin kieltää.
Joka kerta kun täti kohdisti häneen
katseensa näytti Sirkka kuin
hän olisi istunut tulisilla hiilillä, mut-,
ta eipäs, hän istui jääpalasilla. Tädin
kehoittaessa häntä syömään nousi
hän nopeasti ja aivan hyppäsi istumaan
toiselle tuolille.
Mutta silloin juuri tädin silmät
suurenivat ja tarkaten Sirkkaa, hän
kysyi, että miksi tuoli, jolla Sirkka oli
istunut, oli aivan märkä? "En minä
tiedä", tuli kirkas vastaus, mutta pelästyneet
silmät näyttivät tällä kertaa
toista. Silloin tuli täti-Sirkan luo,
koetti pieniä pöksyjä, jotka Sirkan
onnettomuudeksi olivat aivan märät
ja oli niissä vielä joitain sulamattomia
jääpalasiakin.
Heti alkoi täti vaihtaa kuivia vaatteita
Sirkan ylle, rhutta kysymykseen,
että missä ne olivat niin kovin jäätyneet
ja kastuneet, tuli aina sama
vastaus, "en minä tiedä." Mutta
Sirkka tiesi, että hän valehteli ja se
painoi hänen mieltään, sillä äiti oli
häntä niin monasti opettanut, että
pitää aina rehellisesti tunnustaa jos .
erehdyksiä sattuisikin.
Illalla tädin peittäessä ja suudellessa
häntä katseli Sirkka tätiä suurin
arvelevin silmin, mutta ei vieläkään
sanonut mitään. Sitten sammutti
täti valot ja oli juuri menossa
omalle vuoteelleen kun Sirkan sängystä
kuului arasti: "Anni-täti". Palaten
takaisin Sirkan vuoteen viereen,
kysyi täti mitä pienoisensa haluaa.
Silloin kietoutuivat pehmeät kädet
hänen kaulaansa'ja hiljaa kuului sanat:
"Se oli kelkkamäessä."
"Mutta miten sinun housusi ja
kaikki vaatteesi niin jäätyivät jos sinä
kerran olit kelkkamäessä?" kysyi täti.
"Niin, me laskettelimme istuvillamme
kun ei ollut kelkkaa", oli selostava
vastaus. ^
Nyt se oli sanottu ja Sirkan oli
niin hyvä olla kun oli sa*anut sen sanottua.
Hellästi puristi täti häntä
rintaansa vasten, sillä-hänkin oli iloinen,
että lapsi oli sen omasta aloitteestaan
tehnyt. Mutta Sirkan oli
luvattava ettei enää milloinkaan pi-täisi
pöksyjään kelkkana, jonka hän
aivan hartaana lupasikin.
Pitikö Sirkka lupauksensa, on vaikea
sanoa. Lapset niin helposti
unohtavat, mutta eivät kuitenkaan
juuri milloinkaan tarkoita pahaa
vaikka joskus vähän erehtyvätkin
touhuissaan.
Elmer Dillen on pidätetty Adrianissa,
Mich., iäkkään farmarin murhaamisesta.
Tämä 16-vuotias poika
tunnusti, että hän murhasi vanhuksen
saadakseen itselleen hänen ^40 arvoisen
autonsa, että pääsisi Willar-diin,
Ohion valtioon tapaamaan äitiään.
Oletko sinä mohtamt
mttasi/
SEISON vanhan piilipuun varjossa
jä katson polkua, jota pitkin ystäväni
kerran meni, palaamatta koskaan takaisin.
En enää itke häntä, sillä kyy-nellähteeni
ovat kuivuneet' ja sieluni
pohjalla lepää vain harras: muisto.
Olen eläfnän kolhima ja vain yksi
kaunis muisto minulla ott, joka jaksaa
sitoa minut elämään kiinni.
Äitini muisto . . . .
Niin, se on vain muisto, sillä hänen
eläessään ja kärsiessään puolestani,
minä häntä kartoin ja hyljeksin
ja vuosia sitten hänet kannettiin tämän
vanhan piilipuun ohitse, enkä
minä ollut ehtinyt edes anteeksi pyytää.
Kidjin maailman turuilla huolettomana
ja välittämättä, eivätkä äitini
silmät saaneet minua kääntymään,
vaikka niistä usein rukouksen
Itiin. Omatuntoiii joskus sanoi: olet
huono tyttö, kun unohdat äitisi. En
välittänyt siitäkään, kunnes kerran
tanssisalissa sain kuulla, että äitini oli
kuollut, ku9lhit minun nimeni huulillaan.
Silloin vasta havahduin.
Kun näin hänen lempeänä nukkuvan
arkussaan, rukoilin minä vasta^
häneltä anteeksiantoa, mutta hän ei
enää kuullut minua.
Nyt minä aina kannan povessani
itsesyytöstä, joka hellittää vain täällä
vanhan piilipuun alla silloin, kun
kuutamo luo kohteensa kalmistoon.
Täältä oksien alta minä katson polulle,
jota pitkin hänet kerran kannettiin
pois ja itken kyyneletöntä itkua,
toivoen, ettei kukaan, jolla on äith .
eläessä äidin armaan, häntä milloinkaan
unhoittaisi.
Ethän ttmfematon ystäväni ole unhoittanut
kantajaasi?
•• Salome.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 5, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-12-05 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki361205 |
Description
| Title | 1936-12-05-02 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA JOULUKUUN 5 PÄIVÄ!sÄ 1936 Auton tähden Canadan suotnalaisten kaunokirjallinen viikkolehti tarjotaan kaikkien suomalaisten tilattavaksi. Tflaashinnat: 1 vk. 6 kk. 3 kk. i"vk. 6 kk. Ulkomaille $2.00 1.10 .60 $3.00 1.65 , Irtonumerot 5 senttiä Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. . Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. } , Pyytäkää asiämiesvälineitä jo tänään. Kustantaja: Vapaus Publishing Co. Ltd. ' Liekkiin aijotut kirjoitukset Osoitettava: P*0. Box 69 Sudbury, Ont. TOIMrrUKSESi TUOLILTA Tässä numerossa julkaisemme listan, jolla kerätään tervehdyksiä LIEKIN viiosinumeroon, mikä julkaistaan tammikuussa. Kaikille asiamiehille lähetetään näitä listoja, mutta sellaisilla paikkakunnilla, joilla ei ole varsinaista asiamiestä, voidaan käyttää lehdessä olevaa listaa. Kehoitamme kaikilla sellaisilla paikkakunnilla jonkun j^mKm ystävän leikkaamaan listan irti ja keräämään siihen tervehdyksiä. Tulee muistaa, että listat rahoineen' pitää olla LIEKIN toimituksessa joulukuun 26 päivään mennessä, että ne ehtivät ajoissa. Toivomme kaikkien LEIKIN ystävien työskentelevän parhaalla mahdollisella tavalla tervehdysten keräämiseksi, samoinkuin yleensä muu-tenkin LIEKIN hyväksi. Kaikkialla on suuret mahdollisttudet LIEKIN /e- ,vittämiselle. Jotka 'kerran pitävät LIEKISTÄ {ja niitä on paljon) niin he luonnollisesti haluavat, että toisetkin pitävät siitä. Siksi on välttämätöntä, että kaikki ne, joille LIEKKI tulee, puhuvat LIEKIN puolesta sellaisille tuttavilleen ja miksei oudoillekin, jotka eivät vielä ole lehtemme tilaajia. Ä-äin iyöskcnnellcn, mikä ei ole edes vaikeakaan, voidaan LIEKIN levikkiä lisätä huomattavasti ja siitä seuraa, että lehteä voidaan aina entistään enemmän parantaa ja saattaa kaikissa mahdollisissa suhteissa lukijainsa toivomuksia ja vaatimuksia vastaavaksi. Kilpakirjoituksia ehtii i>ielä lähettää, koska kilpailu kestää t.k. 20 päivään saakka. Toivomme mahdollisimman monen LIEKIN lukijan osallistuvan kirjoituskilpailuun. Jokaisella ofi jonkinlaista aihetta, mistä kirjoittaa. Vaikka ei cnsimäinen kirjoitus tulisikaan niin kovin hyvä, niin toinen jo on mahdollisesti parempi. Kirjoittamisessa tarvitaan vain rohkeutta. Ei tarvitse ajatella, että kenenkään kyhäykselle nauretaan. Päinvastoin, jokainen henkilö, joka yrittää, vaikka ei niin erikoisen täysipainoista saisi heti syntymäänkään, ansaitsee kimniaitusta. Osallistukaa kirjoituskilpailnun / LäJtettäkää kirjoituksenne mahdollisimman pian, että se ehtii perille en-nenkitin kilpailu loppuu! TOIMIXT.^JA. {Kilpakirjoitus) Kirj. TUPSU PI K K U SIRKKA oli yhtäkkiä saanut uuden kodin. Hän ei oikein ^ymmärtänyt miksi, mutta sen hän oli kuullut että äiti oli sairaana ja hänen, Sirkan olisi asuttava nyt Anni-tädin luona siksi kunnes äiti tervehtyisi. Äiti oli aina ollut kaikki kaikessa Sirkan elämässä ja siksipä tämä äkkinäinen muutos häntä aluksi hiukan oudostutti. Vallankin nuk-kurnaan mennessä tuntui niin hirveän ikävälle, aivan pakkasi itkettämään. Anni-täti koetti olla hänelle niin hellä kuin suinkin osasi, ensin lauloi hänelle, sitten peitteli lämpöisesti, samalla suudellen Sirkan pientä punaista poskea toivottaen kauniita unia. Mutta ei ollut aikaakaan kun pik^ ku ystävämme sängystä alkoi kuulua hiljaista nyyhkytystä. Nopeasti rien-* si täti hänen luokseen jä kysymykseensä miksi typykkänsä itki tuli vain äänekäs "äiti!" Täti koetti häntä lohduttaa parhaansa mukaan, vihdoin saaden hänet rauhoittumaan ja nukkumaan. Valkeni seuraava päivä. Sirkka pääsi ulos leikkimään toisten lasten kanssa,-X)li räika:s talvipäivä ja pian kaikkien pienokaisten p.osket punoittivat kuin juuri kypsyneet omenat. Toisten lasten kanssa leikkiessä kului aika nopeasti ja Sirkka aivan unohti, että täti oli lähteissä varoittanut, että ei saa viipyä liian kauan. Kun hän yihdoin sen muisti, lähti hän heti juoksujalkaa kipaisemaan kotia päin välillä vain vähän tumpullaan pyyhkäisten pientä nenännypyk-kääiisä, jok^ tuntui niin hirveän kylmälle. Jalatkin tuntuivat palelevan ja pakkanen niin vihaisesti nipisteli pieniä sormenpäitä. Sirkan saapuessa sisälle täti aivan pelästyi tuota värisevää olentoa ja nopeasti alkoi hän riisua Sirkkaa" saadakseen hänet lämpiämään. Nenäänkin oli pantava jotain niin kirvelevää salvaa, sillä täti sanoi hänen saaneen nuhaa. Tädin hiukan nuhdellessa häntä siitä kun hän ei tullut sisälle ennen kuin tuli niin kovin kylmä, sanoi Sirkka vain, että kylmä oli tullut juuri vasta hänen kotia tullessaan, ainakaan ei hän sitä aikaisemmin ollut huomannut. Eräänä päivänä lähtivät Sirkka ja hänen toverinsa^ läheisessä metsässä olevaan mäkeen Täslietteleiftääri.* Jokaisella ei ollut kelkkaa ja siksipä olikin keksittävä jokin muu keino miten p i t ^ hauskaa. Vähän sivummasta löysivät he pienemmän mäen ja oli se juuri parahiksi jääs^. Siitä sitä sitten alettiin laskea hurautella istuvillaan. Sirkasta tuntui ettei hänellä milloinkaan eimen ollut näin hauskaa ja nauraen ja lasketellen kului iltapäivä. Alkoi jo hämärtää kun he vihdoinkin alkoivat tepsutella kotia päin. Pienet housut olivat kastuneet ja olivat nyt aivan jäässä. Juuri kun Sirkka oli astumassa sisälle rupesi häntä epäilyttämään. M i tähän täti sanoisi hänen marista ja jäätyneistä vaatteistaan? Hiljaa aukaisi hän oven, koettaen aiv^n huomaamatta pujahtaa sisälle. Mutta tädin silmä huomasi hänet heti, sillä hän oli jo ollut huolissaan Sirkan viipymisestä. Nopeasti koetti Sirkka itse riisua takkia päältään samalla koettaen todistaa tädille ettei hänen ollut yhtään kylmä. Sitten istuutui hän tuolille aivan hiljaa, joka heti ihmetytti Anni-tätiä, sillä tavallisuudessa Sirkka hyppeli paikasta toiseen niin että ei ehtinyt muuta kuin kieltää. Joka kerta kun täti kohdisti häneen katseensa näytti Sirkka kuin hän olisi istunut tulisilla hiilillä, mut-, ta eipäs, hän istui jääpalasilla. Tädin kehoittaessa häntä syömään nousi hän nopeasti ja aivan hyppäsi istumaan toiselle tuolille. Mutta silloin juuri tädin silmät suurenivat ja tarkaten Sirkkaa, hän kysyi, että miksi tuoli, jolla Sirkka oli istunut, oli aivan märkä? "En minä tiedä", tuli kirkas vastaus, mutta pelästyneet silmät näyttivät tällä kertaa toista. Silloin tuli täti-Sirkan luo, koetti pieniä pöksyjä, jotka Sirkan onnettomuudeksi olivat aivan märät ja oli niissä vielä joitain sulamattomia jääpalasiakin. Heti alkoi täti vaihtaa kuivia vaatteita Sirkan ylle, rhutta kysymykseen, että missä ne olivat niin kovin jäätyneet ja kastuneet, tuli aina sama vastaus, "en minä tiedä." Mutta Sirkka tiesi, että hän valehteli ja se painoi hänen mieltään, sillä äiti oli häntä niin monasti opettanut, että pitää aina rehellisesti tunnustaa jos . erehdyksiä sattuisikin. Illalla tädin peittäessä ja suudellessa häntä katseli Sirkka tätiä suurin arvelevin silmin, mutta ei vieläkään sanonut mitään. Sitten sammutti täti valot ja oli juuri menossa omalle vuoteelleen kun Sirkan sängystä kuului arasti: "Anni-täti". Palaten takaisin Sirkan vuoteen viereen, kysyi täti mitä pienoisensa haluaa. Silloin kietoutuivat pehmeät kädet hänen kaulaansa'ja hiljaa kuului sanat: "Se oli kelkkamäessä." "Mutta miten sinun housusi ja kaikki vaatteesi niin jäätyivät jos sinä kerran olit kelkkamäessä?" kysyi täti. "Niin, me laskettelimme istuvillamme kun ei ollut kelkkaa", oli selostava vastaus. ^ Nyt se oli sanottu ja Sirkan oli niin hyvä olla kun oli sa*anut sen sanottua. Hellästi puristi täti häntä rintaansa vasten, sillä-hänkin oli iloinen, että lapsi oli sen omasta aloitteestaan tehnyt. Mutta Sirkan oli luvattava ettei enää milloinkaan pi-täisi pöksyjään kelkkana, jonka hän aivan hartaana lupasikin. Pitikö Sirkka lupauksensa, on vaikea sanoa. Lapset niin helposti unohtavat, mutta eivät kuitenkaan juuri milloinkaan tarkoita pahaa vaikka joskus vähän erehtyvätkin touhuissaan. Elmer Dillen on pidätetty Adrianissa, Mich., iäkkään farmarin murhaamisesta. Tämä 16-vuotias poika tunnusti, että hän murhasi vanhuksen saadakseen itselleen hänen ^40 arvoisen autonsa, että pääsisi Willar-diin, Ohion valtioon tapaamaan äitiään. Oletko sinä mohtamt mttasi/ SEISON vanhan piilipuun varjossa jä katson polkua, jota pitkin ystäväni kerran meni, palaamatta koskaan takaisin. En enää itke häntä, sillä kyy-nellähteeni ovat kuivuneet' ja sieluni pohjalla lepää vain harras: muisto. Olen eläfnän kolhima ja vain yksi kaunis muisto minulla ott, joka jaksaa sitoa minut elämään kiinni. Äitini muisto . . . . Niin, se on vain muisto, sillä hänen eläessään ja kärsiessään puolestani, minä häntä kartoin ja hyljeksin ja vuosia sitten hänet kannettiin tämän vanhan piilipuun ohitse, enkä minä ollut ehtinyt edes anteeksi pyytää. Kidjin maailman turuilla huolettomana ja välittämättä, eivätkä äitini silmät saaneet minua kääntymään, vaikka niistä usein rukouksen Itiin. Omatuntoiii joskus sanoi: olet huono tyttö, kun unohdat äitisi. En välittänyt siitäkään, kunnes kerran tanssisalissa sain kuulla, että äitini oli kuollut, ku9lhit minun nimeni huulillaan. Silloin vasta havahduin. Kun näin hänen lempeänä nukkuvan arkussaan, rukoilin minä vasta^ häneltä anteeksiantoa, mutta hän ei enää kuullut minua. Nyt minä aina kannan povessani itsesyytöstä, joka hellittää vain täällä vanhan piilipuun alla silloin, kun kuutamo luo kohteensa kalmistoon. Täältä oksien alta minä katson polulle, jota pitkin hänet kerran kannettiin pois ja itken kyyneletöntä itkua, toivoen, ettei kukaan, jolla on äith . eläessä äidin armaan, häntä milloinkaan unhoittaisi. Ethän ttmfematon ystäväni ole unhoittanut kantajaasi? •• Salome. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-12-05-02
