Canadan uutiset, July 22, 1920

              smi:ai CANADAN UtJTISET, POET ARTHUR, ONT., CANADA', Torst, HeinSk. 22 p. 1920 NUMERO 30
CANADAN UUTISET
suomalainen sanomaleb^ Canadaesa,
, Ilmestyy Jokaisena Toretalna.
j KustantaHa ^
i The C a n a d a New8 P u b l l s n l n g C o .
Erick J . Korte, Lllkkeenlioitaja.
, TJLAUSHINNAT:
Canadaän: ?2.00 koko vuodelta,
|t60 9 kuukaudelta, $1.25 puolelta
vuodelta, 65 e e n t u a 3 k u u k a u d e l t a ja
25 senttiä k u u k a u d e l t a .
Y h d y s v a l t o i h i n j a Suomeen: |2.B0
k o k o '«Vuodella ja! f 1.50 puolelta VUO'
d e l t a . '
ILMOITUSHINNAT:
40 senttiä p a l s t a t u u m a l t a k e r r a a J a
lalstunä. P i t e m p i a i k a i s i l l e l l m o i t u k s i l
l e k o h t u u l l i n e n ailennus. Halutaantie^
tO' j a nimenmuuttoiliuotuksot 75 sent
tiä k e r t a , $2.00 kOlme k e r t a a , Naima-
Ilmoitukset $2.00 k e r t a , $3.00 kolme
k e r t a a . Avioliitto- ja kihlaus-HmoI
tukset $2 00 k e r t a . K u o l o n i l m o l t u k s et
$2.00, muistovärsyllä $2.25. Syntymä-
Ilmoitukset $1.50. Avioeroilmoitukset
$2.00. ( iÖ**«P«P5l
Pöytäkirjat, l l l i s e l v I t y k s o L keräys
l u e t t e l o t , luento-ilmoitukset y. m. 25
senttiä tuhmalta.
U u t i s t e n joukkoon 1 a l j o t u i s t a Ilmol
t u k s l s t a peritään 10 senttiä riviltä.
Pienimmänkin i l m o i t u k s e n h i n t a on
50 senttiä. P o s t i s s a t u l e v i a i l m o i t u k s i a
e l hyväksytä v e l a k s i tuntemattomilta.
P o l i i t t i s e t Ilmoitukset $1.00 tuu­m
a l t a .
K a i k k i l i i k k e e l l e aijotut kirjeet, t i ­l
a u k s e t ja rahat ovat lähetettävät
o s o i t t e e l l a :
CANADAN UUTISET,
P o r t A r t h u r, Ont., Canada.
Canadan Uutisista lainattaessa on
lähde mainittava.
Osoitemuutoksesta tulee Ilmoittaa
lehden k o n t t o r i i n sekä v a n h a että u u si
osoite. ••• •
CANADAN UUTISET
(The Canada New8)
The F i n n i s h Newspaper i n Canada.
• P u b l i s h e d every Thursday by
The Canada New8 Publishing Co,
E r i c k J . K o r t e , Manager.
D a i l y News B l d g . , Port A r t h u r , Ont.
CANADAN UUTISET
Is -vvelcomed and r e a d m e v e r y F i n n i sh
hoöiio i n t h e D o m i n i o n . It i s t h e o n ly
d i r e c t a d v e r t i s i n g medium for those
manufaoturers and merchants who
w l s h t o create and buijld a profitable
and permanent demand f o r t h e i r prod-uctH
and merchandise by t h e l a r g e a nd
e\er Growing F i n n i s h Ipopulation resid-i
n g i n Canada. Place your t r i a l ad-vertisement
and get results.
A d v e r t i s i n g rates 40c. p e r Inch.
. P o l i t i c a l advfi. $L0b per i n c h .
A d v e r t l s e m e n t s m u s t r e a c h ö u r Of­fice
Wednesday neon to appear on
Thursday's issue.
S u b s c r i p t i o n prIce In Canada $2.00
per year, United States and other
countries $2.50 per y e a r I n a d v a n c e.
Entered as second class mall mat-ter,
Dcc. 1, 1915, at the Post Office at
Port Arthur, Ontario, panäda.
T H E AIM O F THE|'CANANDAN
UUTISET.
The help preserve the Ideals and
sacred traditioips of this, our adopted
country, the Dominion of Canada: To
observe Its Iaw8 and Insplre others to
respect and obey them: To strlve
unceasingly to quicken' the publlc's
sense of cIvIc duty: In ali ways to aid
In making thls country greater and
better than v/e found It
Alkavat ja herätä sielläkin.
Suoranaisen laivaliikkeen ai­kaansaaminen
Amerikan ja Suo­men
välillä - on ollut jo kauvan
puheena, varsinkin suomalaisten
siirtolaisten keskuudessa, sillä ne
ovat kokemusten kautta tulleet
tuntemaan,miltä tuntuu kulkea
vieraitten maitten laivoilla ja
saada tuntea heidän ynscätä koh­telua.
Suoranaista laivayhteyttä Ame­rikan
j a Suomen välille ei huuda
yksinomaan siirtolaisuusliiken-ne,
mutta näitten maitten välille
kasvanut suuri tavaravaihtoliike,
joka varsinkin viime aikoina on
saavuttanut huomattavan suu­ruuden.
( I ^
On kärsitty suoranaista laiva-puutetta
kummallakin alalla ja
yllä kärsitään, kuitenkaan m i ­tään
sellaisia käytännöllisiä toi­mia
ei näytä olevan jalkeilla
puutteen poistamiseksi. Ei edes
se kerrallinen Suomen—Ameri­kan
linjakaan, johon m y y t i i n . o-sakkeita
tässäkin maassa j a jon­ka
ilmoitettiin omistavan jo lai­vojakin
tätä tarkoitusta varten;
ole julkisuudessa osoittanut min­käänlaisia
toiminnan merkkejä.
^Multa kuu soittokunta Louhen
johtama Suomimatkue pääsi Suo­meen,
niin tämäkin laivapuute on
otettu siellä julkisen keskustelun
alaiseksi. Niinpä siitä ctsakkeel-l
a " Amerikan suomalaiset j a Suo­mi
" . k i r j o i t t a a kesäkuun 19 päi­vä
Kuopiossa ilmestyvä ''Savo"
lehti seuraavaa:
Monet siirtolaisistamme pitä­vät
myöskin suurena . puutteena
sitä, ettei Suomen ja New Yorkin
välillä ole suoranaista suomaliais-t
a m at kust a j ali öy ry I a ivay Iit ey 11 ä;
Koska varsinaisia suomalaisiakin
jo runsaasti matkustaa Suomesta
Amcrikaan ja päinvastoin, niin
laivaliikkeen pitäisi kyllä kan­nattaa.
Sitäpaitsi laivoja tulisi­vat
käyttämään muunkin maalai­set,
ja voisivathan ne samalla vä­littää
myöskin, tavaraliikennettä.
.Skandinavian maat ovat jo tässä
suhteessa meistä edellä. Niillä on
omat matkustajalaivat, joita u-sein
suomalaisetkin käyttävät,
koska jo niitäkin pitävät kotoi-sempina
kuin muiden maiden lai­voja.
Jokainen arvaa, kuinka
hauskalta suomalaisesta, tuntuisi­kaan
keinua valtameren aalloilla
kotimaisessa laivassa. Sehän o-lisi
; jo ikäänknin pala • synnyin­maata."—
New Yorkin Uut.
''Canadalaisen kannalta kat­sottuna
on Yhdysvaltain laivas­to-
ohjelmaa vaikea ymmärtää.
Sillä aikaa kun 'Britannia, Rans­ka
ja Italia lyövät mieluummin
sotalaivoja romukasaan kuin nii­tä
rakentavat, käy Yhdysvallat
totuttamaan suurta laivasto-oli-jelmaa
huikeilla kustannuksilla,
jotka ajan oloon saattavat sen y-limmälle
oksalle ainakii^ mitä
päälaivoihin tulee. Mntta mitä
varten se tehdään? Näkevätkö
Yhdysvaltain johtomiehet pöpöjä
keskellä päivää? Jos huomatuim-pien
Euroopan kansojen 'kannat­taa
antaa laivaston lisäämisen
tällä kertaa olla sillaan, kun asi­antuntijat
ovat liyvinkin epävar­moja
taistelulaivojen ja risteili­jäin
merkityksestä ja arvosta i l ­malaivojen
nykyiseen kehityk-
'seen verrattuna, niin ei Yhdys-
•'valloilla ole mitään syytä olla
'huolissaan. Kummallisena voi pi­tää
tätä menettelyä sodan jäl­keen,
jonka piti "lopettaa so­dat."
Olipa meillä asian suhteen m i ­kä
mielipide hyvänsä, ei päästä­ne
kuitenkaan siitä tosiseikasta
mihinkään, että suursota ci anta­nut
kuoliniskua miilitarismille,
kuten loivottiin, sillä se ei kuole
niin kauan kuin sotavarusteluis­sa
kansat kilpailevat keskenään.
— J . II.
tamista. Luteerilaisten kello käy
liian hitaasti, presbyteerien ei
pysy ajassa, baptistien ja lähe-
•tysystävien samaten. Niin ilmes­tyy
uusia tekeleitä, tarkistamat­tomia,
mutta kauniin näköisiä.
Ne salavat suuren menekin. Nä­mä
"nykyiaikaiset" kellot on
yalmistettu radikaalien uskonnol­lisissa
työpajoissa. Samaten 'kuin
poliittisessa maailmassa tavataan
radikaa'leja ja punaisia, huoma­taan
samanlaista painostavaa lii­kettä
nykyajan uskonnollisessa­kin
ilmapiirissä. -Vanhat perus­ajatukset
hyljätään ja peruste­taan
uusia, paljon löyhempiin
opinkappaleisiin nojautuvia suun­tia,
joita sitten ylistetään ainoina
oikeina.
Nykyhetken uskonnolliset liik­keet,
joita rnphi kokenutkin kris-titty
on eksynyt suosimaan, mer­kitsevät
' yleistä rappeutumisen
aikaa. Katsokaamme sentähden
Herran tornikellosta, mitä oikea
aika on ja tarkistakaamme kir­konkellomme,
'kansaMiset, poliit­tiset
j a yhteiskunnalliset kellom­me
8en jälkeen. Silloin saamme
joka tapauksessa oikean ajan.
t 'Sillä joka u.skoo ainoastaan
mitä Jiän täydellisesti vbi ynimär.'
tää i l i y t y y olla joko tavattoman
laaja pää tai ta^s mitättömän vä-
Iiän uskottavia asioita.
!
— Onnellinen oli se ken on op.
pinut iloisena ja tyytyväisenä no­peasti
täyttämään kunkin het­ken
liänelle suoman velvollisuu­den
olipa se suurempi tai pienem­pi,
mieluisa\ tai uhrauksia kysy­vä.
— Mitä onkaan vapaus ilman
viisautta ja hy\|eellisyyttä? N i i .
tä vailla olevalle on vapaus suu­r
i n mahdollisista onnettomuuk­sista,
sillä ilman niitä on se ra­jua
ja vallatonta, alhaisempien
viettien ja himojen' seuraamista,
j a johtuu turnlioon.
— Ihmiset ovat tavallisesti niin
kiintyneitä lähimmäistensä viko­jen
tarkastelemiseen ja niiden
ilmituomiseen, että tyysten unoh­tavat
heissäkin olevan viljalti v i ­koja
mitä toiset puolestaan saat­tavat
samalla tapaa arvostella ja
ilmituoda.
^ Puhu minusta niinniinä oleii
vastaan; puhu minulle niin minä
mahdollisesti mukaudun neuvoo­si,
sanoo Jjaksalainen sananlasku.
'Arkielämässä . olisi siitä paljon
oppimista. jJos kaiken lähimmäi­sen
selän takana toimitetun juo­ruilun
sijaan ihmisillä olisi tapa­na
pulma asioista ystävällisessä
äänen sävyssä asianomaisten i t ­sensä
kanssa, voisivat lie kenties
auttaa melkein yhtä monta jos­kus
erhettynyttä takaisin hyveen
tielle kuih he nyt juoruillaan pol­kevat
aina vain al^mm^a.
r - Canadass^ on niin paljon
metsää, että se yksin voisi varus­taa
800 yuotta 'koko, maailman
Ea£§riIIaj
Yhdysvaltain laivasto-ohjelma.
Yhdysvallat pääsivät suuresta
maailman sodasta voimakkaimpa­na
ja taloudellisessa suhteessa
paremmassa kunnossa ja varak­kaampana
kuin mikään toinen
siihen osaa ottaneista kansakun­nista.
Paitsi sitä että tämä Y h -
dysvaltaiu hyvinvointi antaa sille
huomattavia etuisuuksia kilpai­lussa
toisten teollisuusmaiden
kanssa 'maailman kaupan saarni-seksiy
tekee se myöskin mahdol­liseksi
sen aseellisen varustautu­misen
vastaisten erimielisyyksien
varalta.
Niin paljon kuin Amerikansa
j a muualla sodan aikana puhut­tiinkin
suursodan ihanteellisista
tarkoituksista, miten se tuli tur­vaamaan
maailmalle kansanval-
'lan ja pelastamaan sen militaris­tisten
rasitusten ja: sorron alle
nääntymästä, ei näillä ihanteilla
nähtävästi ole suurtakaan sijaa
maailman politiikassa nykyhet^
kellä. Päinvastoin on Yhdysval-latkin
ryhtyneet aina vaan entis-
'tä enemmän varustelemaan. Usei­den
toisten valtakuntien varalli-
'suustila ei oikein sallisi jo eni^es-täänkin
rasittavan varustautumi­sen
lisäämistä, mutta katsoen t i ­lanteen
'kireyteen on luonnollista,
että nekään eivät tahtoisi siinä
takapajulle jäädä. Siksi herät­tääkin
Yhdysvaltain varustautu­minen
toisissa epäluuloa jä kade­mieltä,
joka aina silloin tällöin
'ilmenee sanomalehtiläusunnoissa.
'kin, ja osottaa että entisten liit­tolaistenkaan
välillä ei suinkaan
vallitse se luottamus, mikä pitäi­si
vallita. Esitämme tässä luki­joillemme
kuyaavan lausunnon
eräästä Canadan johtavia lehtiä,
lausunnon jossa ilmenee lehden
mielipiteetfteennäiset vai todelli­setko,
jääköön lukijan päätettä­väksi,
Yhdysvaltain laivaston l i ­säämisen
ja varustamisen johdos­ta.
!^(äin sanoo puheena oleva
Toisten kelloista.
' " M ikä on todellakin oikeajii ka
nyt, 'I kysytään usein ystävältä.
"Sen voin sanoa aivan sekun-tilleen,"
vastataan/ '-Minun 'kel­loni
käy ehdottoman tarkasti. En
•ole siirtänyt sitä viiteentoista
vuoteen. Kello on viisi minuut­t
i a yli yksitoista."
Joku tuttava kuuntelee keskus­teluamme,
vetää esiin kellonsa
•sanoen: "Luulen, että tuo kello
ei näytä oikein. 'Kello on täsmäl­leen
yksitoista."
> 'Koi m as mies otta a kellonsa .ja
sanoo: " M i n u n kelloni käy au-ringou
mukaan j a se on täsmäl­leen
kymmenen minuuttia y l i yk-
'sitoista." ^
Silloin tarkistamme kellomme
kolmannen kerran ja seuraus on,
että tulemme rautatieasemalle
kahdeksan minuuttia liian myö­hään.
Loppupäätelmä -on itsestään
selvä: ei pidä luottaa toisten k e l .
lorhin.
'Henkilö, joka äskettäin on
muuttanut kaupunkiin, tahtoo
'tutustua ympäristöönsä j a ti^dus-
'telee 'kauppamiestä, jolta hän
voisi tehdä edullisesti ostoksensa^
': Menkää sinne ja sinne^' * neuvo­taan.
"Hän on kunnollisin mies,
mitä minä" tunnen." Seuraavana
päivän saa. joku toinen henkilö
' 'kuuflla ,että äskettäin kaupunliiin
'saapunut on tehnyt ostoksia edel­lämainitussa
liikkeessä. ''Mitä
kuulenkaan,'' huudahtaa hän.
"'Kunhan teitä ei vain olisi pe-tetty.
Hänen tavaransa ovat kal­liimpia
kuin toisten." Silloin
joutuu vieras hämilleen ja menee
tiedustamaan kolmannen henki­lön
mielipidettä, saaden vastauk­seksi
: " K y l l ä tuo kauppias on
kunnon mies. Olen ollut hänel-ilä
työssä viisitoista vuotta. Jol­len
olisi saanut häneltä /luottoa
silloin kuin m a k a s i n sairaana,-
olisi minun voinut käydä huo­nosti.
Nälkään olisin voinut
'kuolla."
'Samaan suuntaan "käy asiat jo­ka
alalla. Lukemattomia esimerk­kejä
voisi tästä mainita. Edellän
mainitut kuitenkin riittäkööt.
Älä tarkista kelloasi toisten
kellojen; mukaan, sillä silloin jäät
sinä joko edelle tai jälkeen Her­ran
ajasta.
Taivaallisesta kellostakaan ei
enää välitetä. Se on vanha kel­lo,
ainoastaan seinäkoriste esi-isien
ja äitien ajoilta. Se saa
jäädä koristukseksi. Isän anka­ruus
ja: äidin jumalanpelko vai­kuttavat,
että nuorempi sukupol­vi
tulee •'vanhanaikaiseksi."Nuo­ri
SO huvittelee liilckuvissa k:u vis-sa
sillä aikaa, kun isä ja äiti me­nevät
Herran huoneeseen. Juraa-r
lan vanha laki korvataan 'kevyel­lä
huvittelulla.
Tällä välin kuuluu Jumalan
taivaallisesta kellosta hiljainen,
mutta A keskeytymätön tik-tak,
tik-tak j a kun rauhaton ja kevyt­mielinen
kansa herää, on ijäisyy-den
kello kaksitoista j a armonai­k
a lopUssa. ' . \
Uskonnollisessa maailmassalhar-
Onni,
Luin kerran erään kertomuk-sen
onnesta, joka lähtemättömäs­ti
on painunut niielecni. Siinä
kerrottiin miehestä, joka näki
unta, että hän lähti onnea etsi­mään.
Ilän heräsi äkkiä yöllä-siilien,
että onni koputti ikku­naan
ja kutsui häntä luokseen.
Mies pukeutui kiireesti j a lähti
ulos, mutta onni olikin jo lähte­nyt
pois. Vasta-sataneessa lu­messa
hän kuitenkin näki sen
jäljet niitä Jiän lähti seuraamaan,
Mutta turhaan yritti hän onnea
tavoittaa, sillä juurij kun hän
varmasti luuli sen saavuttaneen­sa,
oli se jo kaukana; Se kävi
milloin rikkaan upeassa linnassa,
m i l l o i n pistäyt.seyköyhänkin ma­talan
katon alla j a aina jätti se
jivllvcensä iloisia kasvoja ja k i i -
tollisia katseita. -—Monta vuotta
kulki mies onnen jälessä; milloin
johti se hänet Pohjolan synkkiin
metsiin,: milloin Etelän hehkuvan
auringon alle, milloin taas Län­nen
kultakentille. Mieheltä nnoh-tui
kotiin jäänyt nuori vaimo, u-nohtuivat
kirkassilmäiset pieno­kaiset,
kunnes eräänä kauniina
kesä-iltana hän onnen jälessä t u ­li
seudulle, joka näytti häne.^tä
tutulta. Hän katseli pientä mök-kiä
koivikossa j a äkkiä hän tun­s
i sen: se oli hänen oma kotinsa.
Liikutuksen vallassa hän astui si­sään
tupaan j a näki että se oli
koristettu tuoreilla .tuomilla ja
pihlajilla j a hän muisti, että oli
Juhannus-ilta. — Tuvassa oli pal­jon
ihmisiä, jotka näyttivät Iloi­silta
ja onnellisilta. Keinutuolis­sa
istui vanha, kaunis, harmaa­päinen
mummo pieni lapsi sylis-'
sään, siellä oli nuori äiti, joka
hymyillen ojensi pientä poikaan^
sa miehelleen ja lattialla leikki
ilakoivia lapsia. : Vaieten seisoi
mies ovensuussa j a katseli tuota
onnellista perhettä, tuo näky vä-rähdytti
oudosti hänen sydämen­sä
kauan sitten vaienneita kieliä;
hänestä oli tuo näky niin omitui­sen
tuttu, mutta kuitenkin niin
vieras. Mutta sitten nousi mum­mo
keinutuolista ja tuli 'hänen
luokseen ja nyt tunsi mies" hä­net
: se oli hänen oma vaimonsa,
joka oli tullut vanhaksi j a tuo
nuori vaimo oli hänen tyttärensä
j a lattialla leikkivät pienokaiset
hänen omia lastenlapsiaan/ Nyt
vasta hän huomasi, että. hän itse­kin
o l i tullut vanhaksi ukoksi et­siessään
o.nnea, jota hän ei ollut
matessaan sen alati. saavuttamat­tomana
kulkevan edellään; kat­keroittavat
he koko mailman ja
lopetettava elämänsä tyytymättö­minä
itseensä j a kohtaloonsa se­kä
tietoisina siitä, että ovat elä­mänsä
turhaan eläneet.
Onnen tärkein ehto on tyyty-väisyya,
iloinen tyytyväisyys o-maan,
vaikkapa pieneenkin osaan-,
sa. Siellä, missä elämää katsel­laan
valoisin katsein, siellä, mis­sä
pyritään kohti täydellisyyttä
niin henkiseen kuin runmiiseen
nähden, missä voidaan puhtaasti
j a lapsen tavoin /iloita kaiketsa
kauniista j a jalosta, siellä viih­tyy
onni. Se onni kirkastaa yh­tä
hyvin rikkaan upeaa palasia
kuin köyhän matalaa majaa, se
lämmittää yhtä hyvin mahtavan
hallitsijan. kuin köyhän kerjäläi­sen
sydäntä. Hänelle kukkivat
ruusut sielläkin,, missä toiset nä­kevät
vain okaita ja orjantappu­roita.
Sellainen ihminen levittää
auringonpaistetta kaikkialle ym­päristöönsä,
hänen olentonsa he­rättää
kaikkialla myötä tuntoi-suutta.
Työ on myöskin yk.si onnen eh­doista.
Se levittää siunausta te­kijänsä
ulkonaiseen ja sisäiseen
elämään. Mnistammeiian Tuke­neemme
" n e i t i Puuhaarasta "jon­ka
hänen isäntänsä lähetti On­nelta
kyysmään, missä ihminen
parhaimman onnensa käsittää. J a
hän sai vastauksen: "Parhaim­man
onnensa käsittää ihminen
maata kaivamalla j a kiviä vään­tämällä."
— Työ tuottaa meille
suurta näkyvää siunausta, tiuitta
yhtä suuri, vieläpä suurempikin,
on sen tuottama sisällinen tyydy,
tys, Milloin tuntisikaan ihminen
itseään onnellisemmaksi^ kuin
uutteran, hyödyllisen päivätyön
jälkeen. Franklin sanoi aikoi­naan
: •• • Oi kea työ on onnen äi­t
i . "
Mutta ulkonaista paljon suu­rempi
on se sisäinen onni, joka
missä ulkonaisissa olosuhteissa
tahansa tuottaa ihmiselle puh-taimman
tyydytyksen. Se on se
valkosiipienkeli, joka hymyilee
meille täytettyämme velvollisuu­temme,
se oh se taivas, jota sa­notaan
omantunnon rauhaksi. J a
se taivas on avoinna jokaiselle,'
joka täyttää elämän suuren vaati;
muksen: ^äytä tehtäväsi!
TyytyväiVsesti, j a iloisena täyt­täessään
velvollisuutensa löytää
siis ihminen korkeimman maan­päällisen
onnensa j a hän voi sil­loin
täydestä sydämestään yhtyä
runoUijan sanoihin:
" E i onni tule etsien^
Se saapuu eläen.
Ei onni tule ulkoa,
se nousee rinnasta —- ;
jos nousee —
jos ei, niin herätä se sieltä.
•Se kuulee omantunnon kieltä,
ja nousee.
('Koti,) Liisu'Koskimies.
HAJAMUISTELMIA KAPINA.
VUKOILTA HELSINGISSÄ.
. IL
Kuten jo edellisessä kirjoitel­massa
mainittiin, kävi Helsingin
elintarvetilanne vaikeammaksi
päivä päivältäi Viljaa ei saatu
muualta kuin Etelä-Suomen
maanviljelijöiltä j a siitäkin vä­häisestä
määrästä meni suurin o-sa
pupa-armeijarimuoni Itämi­seen.
Siviiliväestö sai tyytyä
yhä niukempiin annoksiin. Ra­vintoloissa
ei lopulta saanut juuri
muuta kuin palasen leipää, luon­nollisestikin
kortilla, j a lisäksi
jotakin kasviksista laitettua ruo-
"kaa ,tavallisimmin länttumuhen-löytänyt.
Mutta samalla hän »osta. Jotenkin varmasti luulen.
huomasi, että täällä olikin onni
valmistettu häntä varten ;ja hän
tarttui vaimonsa käteen j a tahtoi
sanoa sen hänelle. Mutta samas­sa
'hän. heräsi, sillä hänen sän­kynsä
vieressä seisoi hänen vai­monsa
j a sanoi: "'Nouse'ppa jo
ylös, kello on 5 ! " — " N y t minä
tiedän missä onni ony" sanoi
mies. —- " O n n i , mitä sinä onnes­ta
juttelet?'* kysyi vaimo kum­mastuneena.
Ja mies vastasi:
"Näin unta, että olin etsimässä
onnea maailmalta, mutta lopuksi
lössinkin sen sinun luotasi,'* vas­tasi
mies! j a katsoi vaimonsa sini­silmiin.
— ,* , '
Tästä sadusta selviää erinomai-monet
kuluttavatkaan elämänsä
että Amerikan suomalais, nyrpis­täisivät
hienoksi muodostunutta
nenäänsä, jos heille tarjottaisiin
niin laihaa ruoka-ateriaa. Helsin­gissä
ei siihen aikaan kenenkään
mieleen juolahtanutkaan hylkiä
syötävää tavaraa, vaan ajettiin
kiireen kaupalla poslceensa mitä
emännät suvaitsivat tarjota. Olen
saanut kuulla, että arv. •' arttiiri-laiset",
luultavasti vain ihuuta-mat,
Qliyat nyrpeissään jo silloin
kun täytyi vehnä jauho jen_ ohella
ostaa "puurojauhoja.'' Mitäpä
samat henkilöt ajattelisivat, jos
olisivat olleet: Suomen elintarve-oloja
näkemässä suurena sota- ija
nälkävuonna 1918. /Silloin el tio-sesti,
mikä on onnen ja onnelli­tfsesti
herkuteltu Suomen manie-suuden,
todellinen j^hto. .Kuinka, geeliä, sillä ra^al^k^^ eisaaniit
Nykyinen kurssimme
Suomeen
Postin kautta ja SähkÖteitse on
Myös myymme pankki-osoituksia (shekkejä)
markoissa yllämainitun kurssin jälkeen ja erikoi­sia,
kolmen prosentin korkoa,vetäviä matkustajien
shekkejä dollareissa, jotka Suomessa lunastetaan
siellä voimassa olevan dollarin kurssin jälkeen.
Lähetyskulut rahalähetyksille postin kautta on
:15e, summilta alle $20.00; sitä suuremmilta sum­milta
mitään kuluja'ei, peritä. Lähetyskulut säh-köteitse
on $3,.50.kaikilta summilta.
K a i k k i lähetykset osoitetaan postin kautta, jos
sähkösanomalähetystä ei erikoisesti pyydetä.
.Osoittakaa lähetyksenne vastaanottajan ja lä-hettäjän
osoitteilla varustettuina osoitteella:
:. • •
FOREIGN DEIf ARTMENT
HANCOCK,
Perustettu vuonna 1874.
Kirjoittakaa suomeksi; meillä on kuusi suoma­laista
liikkeessämme.
MICH.
Varat y l i $:],000,000.
kaikkialla tarpeekseen syödä.
ensimäisct ^ tappionsa Vilppulan,
ja Mäntyharjun rintamalla, pi­dettiin
Helsingissäkin suurem-moisia
" vallankumousankarieii"
hautajaisia. Kaatuneet kuljetet­t
i i n n. k. Äläntymäkeen haudatta­viksi
Ryssien soittokunta etu­nenässä
j a paljon uteliasta ylei­söä
katuvierillä, se oli tavallinen
näky pääkaupimgissa näihin ai­koihin.
Helmikuulla, muistaakseni, sat­t
u i tapaus, josta riitti paljon pu­heenaihetta.
Silloin lähtivkuului-sa
." anarkistikomppania," johon
kuului yksinomaan ryssän meri­sotilaita,
Vilppulan rintamalle
lahtareita selkään antamaan.
Soittokunta ja pääkallolippu mu­kanaan
tämä joukko marssi .ase­malle.
Siellä pidettiin puheita
molemmin puolin j a vtoivotettiin
onnea lähteville. Myohemmiu
saatiin ^kuulla, ettei yksikään
heistä palannut elävänä takaisin.
Jonkin järven jäällä Vilppulan
lähettyvillä he olivat joutuneet
valkoisten tuhoisan kuularuisku^
tulen ulottuville j a siihen kaatu­neet
joka sorkka. Tämä tapaus,
jolloiu venäläisten valiojoukko
käden käänteessä tuhottiin, lai­mensi
huomattavasti ryssien tap-pelunhalua.
Alettiin .vähitellen
käsittää, että pohjoisessa taistele­va
valkoinen armeija oH parem­min
varustettu ja harjoitettu
kuin alussa luultiinkaan.
'Maaliskuulla alottivat valkoi­set
yleisen etenemisen etelää koh­ti,
oltuaan kauan aikaa samoissa
asemissa ja koko ajan torjuttu-aan
punaisten ylivoimaisilla jou­koilla
tekemiä rintamainurto-yri-tyksiä.
'Kädenkäänteessä vailat-tiin
pitäjät Vilppulasta etelään­päin
aina Tampereen lähettyville
saakka. Että jotakin vakavaa o l i
tekeillä, saattoi hyvin huomat-a
punaistenkin pääkaupungissa.
Punakaartin johdossa t'e'htiin
henkilömuutoksia, uusia miehiä
värvättiin kiireen kaupalla ja pu­huttiin
"suurista voitoista," joir
ta punaiset olivat muka saavut-tanee't
edetessään Vilppulan
suunnalla.
Näihin aikoihin joutui Porvoon
kaupunki, jota urhea "Pellingin
j o u k k o " puolusti; pitkän aikaa,
•punaisten käsiin. Puolustajat
pakenivat ensin Suomenlahden
saaristoon, mutta inioka- j a ' am-pumavarojen
loputtua heidän
täytyi poistua muualle. Suurin
osa kulki jäätyneen merenselän
^li Viroon, Tallinnaan,, jonka
saksalaiset äskettäijp oljLvat val­lanneet.
Sieltä hte V i r o n j a *Sak-san
kaut'ta palasivat jälleen,, val­koisen
; armeijan;• riveihin. Osa
ta joutui vangiksi kulkiessaan
yöllä kaupungin katuja ja voi-mafta
esittää mitään lupalippujö.
Kerrotaan,; että u.seinimat van­geista
/arnrauttiin, : koettaessaan
päästä vainoojiltaan pakoon.
•|Cirkk'onummcn pitäjässä, Hel­singin
ja Turun välisellä rata­osalla,
oli erääseen kartanoon ko­koontunut,
noin 600 lähiseudun
suojeluskuntalaista aseineen. He
varustivat koko talon oivalliseksi •
linnoitukseksi, kaivojvat jouksu-haiidat
ylt'ympäri, kokosivat riK) •
ka varoja j a päättivät puolustau- •
tua siellä', viimeiseen mieheen. :
Punaiset läliettivät joukon toi­sensa
jälkeen kartanoa valloitta­maan,
mutta tuloksetta. Kun
puolustajien sentään ennen pit­kää
olisi ollut pakko antautua, :
r y h tyi Heisin gissä : asuva Ruotsin
konsuli/ välittämään antautumis­ta.
Saatiin aikaan 'kumpaakin
puolta tyydyttävä aselepo. Kirk­konummelaiset
antautuivat sota­vangeiksi
ja heidät tuotiin säily­tettäviksi
Ruotsalaiselle Realily-seolle
Helsinkiin. Ruotsin konsu­lin
toimesta saivat vangit tyydyt­tävän
kohtelun j a ruuan, jota
omaiset ja tuttavatkin saivat
heille toimittaa, Helsingin nai-,
set. hankkivat heille yksin ma-kuuvaatteetkin,
kun niitä muu­ten
ei olisi saatu tarpeellista
määrää. ; Mainittu konsuli piti
4coko ajan miehistä hyvää huolta.
Hänen ansiokseen on epäilemättä
luettava sekin, kun punaiset ei­vät
uskaltaneet tappaa kirkko­nummelaisista
ketään.
Ulkovaltain alamaiset olivat
yleensä turvatuimmassa asemas­sa,
varsinkin ulkomaiden konsu­lit
j a heidän virkailijansa. Tästä
syystä I nuoret miehet koettivat
saada joltakin konsulilta todis­tuksen,
että he kuuluvat konsu-;
laatin virkailijoihin. Ruotsin,
Norjan, Tanskan, Yhdysvaltojen
y. m. maideii konsuleilla, oli t a - •
vallista suurehipi henkilökunta,
palveljuksessaan. Persian konstt- v
liilakin kuidui olleen kokonaista •
sata " k i r j u r i a " . "Kirjujeillä"
oli oikeus kiinnittää asuntonsa o-veen
asianomaisen maan-- alamai- ?
sen merkit, sillä punaisetkin p i ­tivät
ulkomaalaisen kotirauhaa'
koskematt(omampana kuin vihaa-mahsa
ja pejkäämängä vaDko-kaartilaisen.
Tunn«n erään naishenkilön,joka:
erittäin tehokkaasti avusti niitä j
valkoisia puorukaisia, jotka i
suunnattomista vaikeuksista huo­limatta
^ yrittivät' JStelä^Suomesta
ps^ä^tä yhtymään .Valkoisiin jouk* l
koihin.^ Mainittu neiti, auttoi hei->
tä pjissien saannissa, s o v e l i a i i -'
to tnatkareitin^^^^^^^^^
Mm
B i l l
-vi-;'