1936-07-04-04 |
Previous | 4 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
iÄS^Si!Siii
Sivu 4 LAUANTAINA HEINÄEIHJN 4 PÄJVÄNÄ
1936
KOHTALO...
(Jatkoa 3 :lle Sivxille)
toiselle paikkakunnalle. Pian uudessa
paikassa hävisivätkin surut nuoresta
rinnasta, hänen ollessaan toisten
nuorten seurassa. Täällä hän tapasi
myöskin hiljaiseri Allanin, joka
ei paljon ollut toisten seurassa, ei kulkenut
toisten nuorten kisailupaikoilla.
Allanilla oli uskovaiset vanhemmat,
jotka katsoivat synniksi kaikki nuorten
ilot. Allan, joka ei kylläkään vielä
paljoa maailmasta tiennyt, ei kuitenkaan
uskonut kaikkea mitä vanhempansa
hänelle sanoivat — ja nyt
hän oli rakastunut nuoruuden ensi
viattomuudella iloiseen Leilaan.
Ei ottanutkaan kauan, kun Leila
ja Allan menivät naimisiin. He olivat
kumpainenkin silloin yhdeksäntoistavuotiaita,
joten he eivät vielä
paljonkaan tunteneet niitä kohtaloita
mitä heillä mahdollisesti tulisi olemaan
edessä.
Leilan mielipiteenä oli, että heidän
täytyi yhdessä tehdä kovasti työtä
ja siten rikastua. Ja niin he tekivätkin.
He raatoivat talollisille, kuluttivat
mahdollisimman vähän, eivät
edes syöneet kunnollisesti. Tästä
oh' seurauksena, että sairaus alkoi vierailla
heidän luonaan ja he joutuivat
kulu t t^B?aan säästönsä lääkkeisiin. -
Tästä he oppivat sen, että tehdessä
työtä on myöskin kunnollinen ravinto
välttämätön. Ja niin he taas
jatkoivat työntekoa.
Kun he olivat olleet naimisissa jo
kaksi vuotta, alkoivat he ihmetellä,
miksi he eivät saa lasta, vaikka he
molemmin sitä halusivat.
Pian kuitenkin syntyi heille tyttö,
joka kuitenkaan ei elänyt kuin muutaman
tunnin. Kului sitten taas vuosia
ja heille syntyi toinen tyttö, joka
myöskin jäi elämään ja joka nyt oh
heille kaikki kaikessa. Näin vieri elämä
eteenpäin ja pian Leilalla ja Allanilla
oh kolme tyttöä.
" J v y T alkoi perhettä olla jo liiaksikin,
sillä alituisena huolena oli se,
että mistä saada lapsille vaatetta ja
ruokaa. Kun Allanilla oli veli Amerikassa,
alkoi hän kuvitella, että jos
pääsisi Amerikaan, niin sieltä kyllä
helposti saisi hankituksi rikkautta.
Niinpä hän kirjoittikin veljelleen,
pyytäen tämän lähettämään hänelle
matkalipun. Hän saikin sen.
Leila jäi nyt yksin kolmen tyttönsä
kanssa. Sopimus oli sellainen, että
hänkin matkustaa vuoden kuluttua
Amerikaan, johon mennessä Allan
on varmasti ehtinyt hankkia matkarahat.
Näin ei ^itenkaan käynyt,
sillä Allan joutui olemaan paljon
työttömänä ja myöskin joutui hän
huonoon seuraan. Leila parka sai nyt
yksin huolehtia lapsista.
Mutta Allanin veljellä oli hyvä
sydäminen ja herttainen.vain\tf,j
S myoflSTCefll ja' iapse
pääsisi Amerikaan ja hän myöskin
toimi siten, että hänen halunsa toteutui.
Oli sumuinen marraskuun päivä,
kun Leila saapui perille. Allan oli
vuokrannut laitakaupungilta pienet
mustuneet huoneet. Sinne hän vei
liilan, joka oli luullut, että Amerikassa
on kaikki kultaista.
Leila ei osannut muuta kuin itkeä
ensimäiset päivät perille päästyään.
Allanilla ei oUut työtä, eikä myöskään
rahaa. Heille ojensi auttavan
kätensä kuitenkin eräs Roine-niminen
mies, ostamalla heille lehmän ja
kehoittamalla Leilaa pitämään ruo-kamiehiä.
Leila piti ensin mahdottomana
tällaista ajatusta, sillä kuinka
hän juuri vanhasta maasta saapunut
§N Juhannusaatto ja kello 11 e.p.p.
Kohta siis on tehtaitten sulkemisaika
ja alkaa se toivottu juhannus-loma.
Kuka sai viikon kuka kaksi,
aina sen mukaan kuinka kauan oli
tehtaassa työskennellyt. Palkallisen
loman saivat kaikki yli puoli vuotta
työskennelleet, alle sen ajan työssä
olleet saivat loman "oman passmsa
päälle".
Oli siinä elämää ja touhua, naurua
ja iloa, jätettiin hyvästi ja toivotettiin
hauskaa lomaa y.m. Ei huomannut
jälkeäkään työn rasituksista, ei
siitä silmiinpistävästä väsymyksestä
ja turtumuksesta, joka hipoo läheltä
tylsyyttä ja joka on jokaiselle tehdastyöläiselle
ominainen, johtuen se siitä,
että he joutuvat aina olemaan kylmien
koneiden kanssa kosketuksissa,
ollen korvissa alituinen jyske ja pauke
ja että joutuvat päivästä toiseen
hengittämään tukahduttavan huonoa
ilmaÄ.
Kun sitten tehtaan pilli. ..puhalsi
kello kaksitoistar,""ilmoittaen työn
päättyneeksi, pääsi kuin helpoituksen
huokaus kaikilta. Kenelläkään ei nyt
kuitenkaan näyttänyt olevan erikoista
kiirettä. Jokainen varmaan ajatteli:
eihän tänne tarvitse nyt heti takaisin
tulla. Tavallisella ruokatunnilla,
joka on tunti, kun siitä ottaa
pois tulo- ja menomatkat (toisilla hy^
vinkin pitkät), ei ruokailemiseen jää
paljon mitään aikaa. Silloin saa hotkia
ruokansa, mitä milloinkin sattuu
olemaan, joko tulikuumana tai isoissa
kappaleissa. Lauantaisinkin, jolloin
työt lopetetaan kello kaksi, on
myöskin hirveä kiire, varsinkin naisilla,
joiden on vielä tehtävä kotonaan
siivoukset, käytävä ostoksilla, saunottava
jne.
Joulu- ja Juhannusaattona ei ole
niin kiirettä, että juosten pitäisi kulkea
kotiin — jos ei tule juostua tottumuksesta
— sillä näillä kerroilla
saa tehtaalainen olla pitempään pois
työstä. Siksipä nytkin kulkivat kaikki
verkalleen ja hauskasti rupatellen
kotiin...
Nuoret olivat tämän loman varaan
suunnitelleet ties minkälaisia
huvituksia ja kutoneet haaveiden
verkkoa ruusunpunaisista langoista jo
pitkät ajat. Vanhoille se tiesi, ennen
kaikkea, lepoa.
Pieni matkustajahöyry halkoo peilityyntä
Näsijärven pintaa, hinaten
kahta sinistä proomua perässään, jotka
ovat täynnä huvimatkailijoita.
osaisi valmistaa ruokaa täällä. Mutta
Roine ei helpottanut, vaan alkoi
avustamaan ruokatalon perustamisessa.
Nyt sai Leila riehua yöt päivät,
sillä ruokavieraita oli paljon, kaikki
pitivät Leilan komennosta. Tässä
paikassaan Leila myöskin oppi käsittämään,
että kovalla työnteolla ei voi
rikastua, vaan tarvitaan siihen muita
keinoja.
Hän ei myöskään ollut täysin tyy-väinen
elämäänsä. Suomalaisia oli
paikkakunnalla paljon, mutta minkäänlaista
työtätekevien yhteistä toimintaa
ei ollut. Sitten kumminkin
yhteisin voimin rakennettiin nuorisotalo,
josta tuli toiminnan keskus. Leila
oli myöskin mukana.
V:n voimisteluseura ja huyitojmikun-ta
on järjestänyt huvimatkan T:n
työväentalolle ja sinne tässä nyt ollaan
jiiuri menossa.
Suurimmaksi osaksi oli tämä iloitseva
joukko nuorisoa. Tuskimpa mikään
on niin hauska ja miellyttävä
kuin laivamatka sisäjärvillä. Silmää
miellyttäviä näköaloja on kaikkialla
ympärillä ja raitis kevätilma hengitettävänä.
Ainakin kaupunkilaiselle
on tämä ainoaa aitoa nautintoa.
T:n työväentalo on luonnonihanal-la
paikalla. Pihamaa oli kukkivista
tuomista ihan valkeana. Tuomien ja
mullan tuoksu ihan kutitti sieraimia.
Ihana, ihana on nuoruus ja kesä! Ei
ihme, jos ihminen kesällä niin helposti
unohtaa karun todelHsuuden ja
luo hauraita unikuvia. Luulen, että
kesän alttarille on enimmältä osaltaan
kaikki pyhä ja kaunis uhrattu
ja että kesästä ovat suurimmat tuskat
ja kärsimykset alkunsa saaneet...
. juhaanusaattoilta oli kulunut rattoisasti
jo kello yhdeksään. Oli urheiltu,
laulaa kajauteltu ja aika paljon
jo tanssittukin. Ravintolatoimi-kunta
hääri keittiössä turkasenmoi-sessa
kiireessä. Kaikki teki hyvin
kauppansa, mutta erittäinkin maistui
tuore kirnupiimä, jota oli etukäteen
taloista tilattu.
Pian esitettäisiin kaunis näytelmä
"Juhannustulilla". Kaikki oli edeltäkäsin
järjestetty sitä silmällä pitäen,
että tunnelma edes tämän kerran pysyisi
rattoisana ja keveänä, sillä olihan
kaikki vieraat työn raskaan raatajia.
Näytelmän esityksen jälkeen
taas tanssittaisiin ja kello yhdentoista
aikaan mentäisiin polttamaan juhannuskokko.
Pojat olivat sitä varten
hankkineet tervat5mnörin ja va-rannieet
kaikenlaista kamaa sinne sisälle.
Sitten lopun yötä saisi jokäi-nien
viettää miten itse parhaiten_ha-luaisi
ja taitaisi. J5 kyllähän ne nuoret
taitavat.
Nyt olivat näyttelijät parhaillaan
valmistamassa itseään esitystä varten.
Toiset tanssivat siihen asti kuin
näytös alkaisi. Kaunis valssi oli juuri
loppunut ja parit asettuivat mikä^
minnekin, kun avoimesta ovesta työntyi
sisään pieni r37ys3dnen miehen alku.
Toisessa kädessä hänellä oli nippu
leppäkeppejä ja katajasuteja ja
toisessa leppäpilli.
Tulija oli noin kymmenvuotias.
Hän asteli reippaasti poikaparvea
kohti ja heläytti: "Päivää, pojat! Os-takaapas
nyt. tytöille ^S^M^^i^^""' -
fefiepp^f^^^ilrroitettu niin, että
joka toinen kierre on valkea), kataja-sutia
tai pilliä."
Silloinkos riemu ja leikinlasku alkoi.
"Joo, kyllä tytöt katajasuteja
tarvitsevat", ja muita samallaisia
. leikkipuheita laskettim ja taas nau-rettim.
"Älkää naurako pojat, meillä on
vielä viisi piene«ipää kotona ja isä on
sairastanut kauan aikaa. Ei ole yhtään
rahaa eikä ruokaa. Minä kuulin,
että tänne tulee kaupungista vieraita
ja siksi tein näitä eilisen ja tämän
päivän. Kätenikin on ihan rakoilla
ja hampaat hellänä, kun kuorikin
on niin lujassa."
Samassa tuli hiljaisuus, kun kuultiin
pojan järkevä selitys. Tytötkin
olivat kerääntyneet paikalle, kun
kuulivat pojan puhelun. "Mikä sinun
nimesi on?" - tiedusti joku ty
töistä. "Juho Peltonen niinä olen
tuosta pienestä mökistä, joka läkvv
tänne." . ^
"Pojat, eiköhän osteta Juhon teke.
leet!" huomautti joku ja toinen kuu.
lutti: "Kuulkaahan kaikki, avusta-kaapas
tätä urhoollista pikku miestä
vähän. Hänen kodissaan kuuluu ole.
van hyvin vaikeaa, sairautta ja muu-ta!"
Ei ottanutkaan montaa minuuttia,
kun Juho sai neljäkymmentä
markkaa, rahaa, vatsansa täyteen voi-leipiä
ja vielä pussillisen voileipiä ko-tiin
vietäväksikin.
"Kylläpä ojette hyviä ihmisiä", sanoi
poika, suurien kyynelkarpaloiden
tipahdellessa takin rinnuksille. Yksi
ja tomen tytöistäkin pyyhiskeli sil-"
mänurkkaansa. Vielä sittenkin näyt-
. ti kaikkien ajatukset viipyvän pi^
nessä ryysyläisessä, vaikka oli kulu-j
^ t t 'a hetki siitä, kun viimeinen \>
-4aus ""hlnen takkinsa lepattavilta riekaleista
vilahti.
Kaikista ponnistuksista huolimatta
osoittautui, että riemukkaaseen
tunnelmaan oli tullut särö, kirpaiseva
rikkein. Vihdoin, kun kappale alkoi,
päästiin tasapainoon ja siiloin alkoi
kaikenlainen vehkeily sutien ja keppien
kanssa ja tuon tuostakin kuului
vihellys leppäpillistä.
Sitten seurasi juhannuskokon polt-taniinen.
Juhlallista oli katsella sen
korkealle loimuavia liekkejä.— Hurmaava
on nuoruus ja juhannusyö.. .1
Sitten hajaantuivat kaikki, mikä
meni minnekin. Useat olivat hankkineet
yökortteerin taloista ja tölleistä
ja toiset jäivät työväentalolle yöksi.
Vasta seuraavana iltana lähdettäisiin
paluumatkalle.
Kolme tyttöä ja kolme poikaa oli
päätynyt erääseen taloon loppua yötä
viettämään. He saivat talosta tuoretta
voita, leipää ja paksua viiliä. Syödessä
ja iloisesti supatellessa kului
yö ja vasta aamutunneilla hieman nukahdettiin:
Pojat pääsivät aittaan ja
tytöillä oli pieni kamari. Suloiselta
tuntui herätä pienessä siistissä kamarissa,
jonne oviaukosta ja ikkunasta
tulvi mitä ihanin kesäinen tuoksu.
Mukavalta tuntui täällä myöskin
ryypätä aamukahvi tuoreen kerman
kanssa. Hauskaa oli myöskin
kävellä salmen rantaan, riisua kengät
jaloista ja pistää jalkansa vilpoiseen
veteen: valella kasvonsa, pään-
^«.».s!var^ —
Taasen oli tunnelma korkeaUa
Nuoruus, ihana kesä ja Juhamius!
Kilvan siinä ihaillaan. Kaikki tuntuu
sopusointuiselta — luonto ja w-minen.
Ihminen, luomakunnan kruunu
ja luonto sen ylläpitäjä.
Nyt ollaan tulossa takaisin taloon
päin. Kävellään navettahaan takaa
ja tullaan taUi- ja navettarakennuj
sen välikköön. Yksi tytöistä - ^tilattomin
joukosta - kulki hyppien
edeUä... Yhfäkkiä kuuluu vihlova
kirkaisu ja tyttö juoksee toisten i'
kalpeana kuin palttina. .
"Voi, mitä tuolla vähkössä on,
ette voi uskoa!» - läähättää han.
«Mitä siellä sitten on? Ethän va^
ole nähnyt haatnuja keskellä kir^a^.
Juhannuspäivää?" - ^V^vy
poika-toveri.
"Menkää katsomaan te muut,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 4, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-07-04 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360704 |
Description
| Title | 1936-07-04-04 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | iÄS^Si!Siii Sivu 4 LAUANTAINA HEINÄEIHJN 4 PÄJVÄNÄ 1936 KOHTALO... (Jatkoa 3 :lle Sivxille) toiselle paikkakunnalle. Pian uudessa paikassa hävisivätkin surut nuoresta rinnasta, hänen ollessaan toisten nuorten seurassa. Täällä hän tapasi myöskin hiljaiseri Allanin, joka ei paljon ollut toisten seurassa, ei kulkenut toisten nuorten kisailupaikoilla. Allanilla oli uskovaiset vanhemmat, jotka katsoivat synniksi kaikki nuorten ilot. Allan, joka ei kylläkään vielä paljoa maailmasta tiennyt, ei kuitenkaan uskonut kaikkea mitä vanhempansa hänelle sanoivat — ja nyt hän oli rakastunut nuoruuden ensi viattomuudella iloiseen Leilaan. Ei ottanutkaan kauan, kun Leila ja Allan menivät naimisiin. He olivat kumpainenkin silloin yhdeksäntoistavuotiaita, joten he eivät vielä paljonkaan tunteneet niitä kohtaloita mitä heillä mahdollisesti tulisi olemaan edessä. Leilan mielipiteenä oli, että heidän täytyi yhdessä tehdä kovasti työtä ja siten rikastua. Ja niin he tekivätkin. He raatoivat talollisille, kuluttivat mahdollisimman vähän, eivät edes syöneet kunnollisesti. Tästä oh' seurauksena, että sairaus alkoi vierailla heidän luonaan ja he joutuivat kulu t t^B?aan säästönsä lääkkeisiin. - Tästä he oppivat sen, että tehdessä työtä on myöskin kunnollinen ravinto välttämätön. Ja niin he taas jatkoivat työntekoa. Kun he olivat olleet naimisissa jo kaksi vuotta, alkoivat he ihmetellä, miksi he eivät saa lasta, vaikka he molemmin sitä halusivat. Pian kuitenkin syntyi heille tyttö, joka kuitenkaan ei elänyt kuin muutaman tunnin. Kului sitten taas vuosia ja heille syntyi toinen tyttö, joka myöskin jäi elämään ja joka nyt oh heille kaikki kaikessa. Näin vieri elämä eteenpäin ja pian Leilalla ja Allanilla oh kolme tyttöä. " J v y T alkoi perhettä olla jo liiaksikin, sillä alituisena huolena oli se, että mistä saada lapsille vaatetta ja ruokaa. Kun Allanilla oli veli Amerikassa, alkoi hän kuvitella, että jos pääsisi Amerikaan, niin sieltä kyllä helposti saisi hankituksi rikkautta. Niinpä hän kirjoittikin veljelleen, pyytäen tämän lähettämään hänelle matkalipun. Hän saikin sen. Leila jäi nyt yksin kolmen tyttönsä kanssa. Sopimus oli sellainen, että hänkin matkustaa vuoden kuluttua Amerikaan, johon mennessä Allan on varmasti ehtinyt hankkia matkarahat. Näin ei ^itenkaan käynyt, sillä Allan joutui olemaan paljon työttömänä ja myöskin joutui hän huonoon seuraan. Leila parka sai nyt yksin huolehtia lapsista. Mutta Allanin veljellä oli hyvä sydäminen ja herttainen.vain\tf,j S myoflSTCefll ja' iapse pääsisi Amerikaan ja hän myöskin toimi siten, että hänen halunsa toteutui. Oli sumuinen marraskuun päivä, kun Leila saapui perille. Allan oli vuokrannut laitakaupungilta pienet mustuneet huoneet. Sinne hän vei liilan, joka oli luullut, että Amerikassa on kaikki kultaista. Leila ei osannut muuta kuin itkeä ensimäiset päivät perille päästyään. Allanilla ei oUut työtä, eikä myöskään rahaa. Heille ojensi auttavan kätensä kuitenkin eräs Roine-niminen mies, ostamalla heille lehmän ja kehoittamalla Leilaa pitämään ruo-kamiehiä. Leila piti ensin mahdottomana tällaista ajatusta, sillä kuinka hän juuri vanhasta maasta saapunut §N Juhannusaatto ja kello 11 e.p.p. Kohta siis on tehtaitten sulkemisaika ja alkaa se toivottu juhannus-loma. Kuka sai viikon kuka kaksi, aina sen mukaan kuinka kauan oli tehtaassa työskennellyt. Palkallisen loman saivat kaikki yli puoli vuotta työskennelleet, alle sen ajan työssä olleet saivat loman "oman passmsa päälle". Oli siinä elämää ja touhua, naurua ja iloa, jätettiin hyvästi ja toivotettiin hauskaa lomaa y.m. Ei huomannut jälkeäkään työn rasituksista, ei siitä silmiinpistävästä väsymyksestä ja turtumuksesta, joka hipoo läheltä tylsyyttä ja joka on jokaiselle tehdastyöläiselle ominainen, johtuen se siitä, että he joutuvat aina olemaan kylmien koneiden kanssa kosketuksissa, ollen korvissa alituinen jyske ja pauke ja että joutuvat päivästä toiseen hengittämään tukahduttavan huonoa ilmaÄ. Kun sitten tehtaan pilli. ..puhalsi kello kaksitoistar,""ilmoittaen työn päättyneeksi, pääsi kuin helpoituksen huokaus kaikilta. Kenelläkään ei nyt kuitenkaan näyttänyt olevan erikoista kiirettä. Jokainen varmaan ajatteli: eihän tänne tarvitse nyt heti takaisin tulla. Tavallisella ruokatunnilla, joka on tunti, kun siitä ottaa pois tulo- ja menomatkat (toisilla hy^ vinkin pitkät), ei ruokailemiseen jää paljon mitään aikaa. Silloin saa hotkia ruokansa, mitä milloinkin sattuu olemaan, joko tulikuumana tai isoissa kappaleissa. Lauantaisinkin, jolloin työt lopetetaan kello kaksi, on myöskin hirveä kiire, varsinkin naisilla, joiden on vielä tehtävä kotonaan siivoukset, käytävä ostoksilla, saunottava jne. Joulu- ja Juhannusaattona ei ole niin kiirettä, että juosten pitäisi kulkea kotiin — jos ei tule juostua tottumuksesta — sillä näillä kerroilla saa tehtaalainen olla pitempään pois työstä. Siksipä nytkin kulkivat kaikki verkalleen ja hauskasti rupatellen kotiin... Nuoret olivat tämän loman varaan suunnitelleet ties minkälaisia huvituksia ja kutoneet haaveiden verkkoa ruusunpunaisista langoista jo pitkät ajat. Vanhoille se tiesi, ennen kaikkea, lepoa. Pieni matkustajahöyry halkoo peilityyntä Näsijärven pintaa, hinaten kahta sinistä proomua perässään, jotka ovat täynnä huvimatkailijoita. osaisi valmistaa ruokaa täällä. Mutta Roine ei helpottanut, vaan alkoi avustamaan ruokatalon perustamisessa. Nyt sai Leila riehua yöt päivät, sillä ruokavieraita oli paljon, kaikki pitivät Leilan komennosta. Tässä paikassaan Leila myöskin oppi käsittämään, että kovalla työnteolla ei voi rikastua, vaan tarvitaan siihen muita keinoja. Hän ei myöskään ollut täysin tyy-väinen elämäänsä. Suomalaisia oli paikkakunnalla paljon, mutta minkäänlaista työtätekevien yhteistä toimintaa ei ollut. Sitten kumminkin yhteisin voimin rakennettiin nuorisotalo, josta tuli toiminnan keskus. Leila oli myöskin mukana. V:n voimisteluseura ja huyitojmikun-ta on järjestänyt huvimatkan T:n työväentalolle ja sinne tässä nyt ollaan jiiuri menossa. Suurimmaksi osaksi oli tämä iloitseva joukko nuorisoa. Tuskimpa mikään on niin hauska ja miellyttävä kuin laivamatka sisäjärvillä. Silmää miellyttäviä näköaloja on kaikkialla ympärillä ja raitis kevätilma hengitettävänä. Ainakin kaupunkilaiselle on tämä ainoaa aitoa nautintoa. T:n työväentalo on luonnonihanal-la paikalla. Pihamaa oli kukkivista tuomista ihan valkeana. Tuomien ja mullan tuoksu ihan kutitti sieraimia. Ihana, ihana on nuoruus ja kesä! Ei ihme, jos ihminen kesällä niin helposti unohtaa karun todelHsuuden ja luo hauraita unikuvia. Luulen, että kesän alttarille on enimmältä osaltaan kaikki pyhä ja kaunis uhrattu ja että kesästä ovat suurimmat tuskat ja kärsimykset alkunsa saaneet... . juhaanusaattoilta oli kulunut rattoisasti jo kello yhdeksään. Oli urheiltu, laulaa kajauteltu ja aika paljon jo tanssittukin. Ravintolatoimi-kunta hääri keittiössä turkasenmoi-sessa kiireessä. Kaikki teki hyvin kauppansa, mutta erittäinkin maistui tuore kirnupiimä, jota oli etukäteen taloista tilattu. Pian esitettäisiin kaunis näytelmä "Juhannustulilla". Kaikki oli edeltäkäsin järjestetty sitä silmällä pitäen, että tunnelma edes tämän kerran pysyisi rattoisana ja keveänä, sillä olihan kaikki vieraat työn raskaan raatajia. Näytelmän esityksen jälkeen taas tanssittaisiin ja kello yhdentoista aikaan mentäisiin polttamaan juhannuskokko. Pojat olivat sitä varten hankkineet tervat5mnörin ja va-rannieet kaikenlaista kamaa sinne sisälle. Sitten lopun yötä saisi jokäi-nien viettää miten itse parhaiten_ha-luaisi ja taitaisi. J5 kyllähän ne nuoret taitavat. Nyt olivat näyttelijät parhaillaan valmistamassa itseään esitystä varten. Toiset tanssivat siihen asti kuin näytös alkaisi. Kaunis valssi oli juuri loppunut ja parit asettuivat mikä^ minnekin, kun avoimesta ovesta työntyi sisään pieni r37ys3dnen miehen alku. Toisessa kädessä hänellä oli nippu leppäkeppejä ja katajasuteja ja toisessa leppäpilli. Tulija oli noin kymmenvuotias. Hän asteli reippaasti poikaparvea kohti ja heläytti: "Päivää, pojat! Os-takaapas nyt. tytöille ^S^M^^i^^""' - fefiepp^f^^^ilrroitettu niin, että joka toinen kierre on valkea), kataja-sutia tai pilliä." Silloinkos riemu ja leikinlasku alkoi. "Joo, kyllä tytöt katajasuteja tarvitsevat", ja muita samallaisia . leikkipuheita laskettim ja taas nau-rettim. "Älkää naurako pojat, meillä on vielä viisi piene«ipää kotona ja isä on sairastanut kauan aikaa. Ei ole yhtään rahaa eikä ruokaa. Minä kuulin, että tänne tulee kaupungista vieraita ja siksi tein näitä eilisen ja tämän päivän. Kätenikin on ihan rakoilla ja hampaat hellänä, kun kuorikin on niin lujassa." Samassa tuli hiljaisuus, kun kuultiin pojan järkevä selitys. Tytötkin olivat kerääntyneet paikalle, kun kuulivat pojan puhelun. "Mikä sinun nimesi on?" - tiedusti joku ty töistä. "Juho Peltonen niinä olen tuosta pienestä mökistä, joka läkvv tänne." . ^ "Pojat, eiköhän osteta Juhon teke. leet!" huomautti joku ja toinen kuu. lutti: "Kuulkaahan kaikki, avusta-kaapas tätä urhoollista pikku miestä vähän. Hänen kodissaan kuuluu ole. van hyvin vaikeaa, sairautta ja muu-ta!" Ei ottanutkaan montaa minuuttia, kun Juho sai neljäkymmentä markkaa, rahaa, vatsansa täyteen voi-leipiä ja vielä pussillisen voileipiä ko-tiin vietäväksikin. "Kylläpä ojette hyviä ihmisiä", sanoi poika, suurien kyynelkarpaloiden tipahdellessa takin rinnuksille. Yksi ja tomen tytöistäkin pyyhiskeli sil-" mänurkkaansa. Vielä sittenkin näyt- . ti kaikkien ajatukset viipyvän pi^ nessä ryysyläisessä, vaikka oli kulu-j ^ t t 'a hetki siitä, kun viimeinen \> -4aus ""hlnen takkinsa lepattavilta riekaleista vilahti. Kaikista ponnistuksista huolimatta osoittautui, että riemukkaaseen tunnelmaan oli tullut särö, kirpaiseva rikkein. Vihdoin, kun kappale alkoi, päästiin tasapainoon ja siiloin alkoi kaikenlainen vehkeily sutien ja keppien kanssa ja tuon tuostakin kuului vihellys leppäpillistä. Sitten seurasi juhannuskokon polt-taniinen. Juhlallista oli katsella sen korkealle loimuavia liekkejä.— Hurmaava on nuoruus ja juhannusyö.. .1 Sitten hajaantuivat kaikki, mikä meni minnekin. Useat olivat hankkineet yökortteerin taloista ja tölleistä ja toiset jäivät työväentalolle yöksi. Vasta seuraavana iltana lähdettäisiin paluumatkalle. Kolme tyttöä ja kolme poikaa oli päätynyt erääseen taloon loppua yötä viettämään. He saivat talosta tuoretta voita, leipää ja paksua viiliä. Syödessä ja iloisesti supatellessa kului yö ja vasta aamutunneilla hieman nukahdettiin: Pojat pääsivät aittaan ja tytöillä oli pieni kamari. Suloiselta tuntui herätä pienessä siistissä kamarissa, jonne oviaukosta ja ikkunasta tulvi mitä ihanin kesäinen tuoksu. Mukavalta tuntui täällä myöskin ryypätä aamukahvi tuoreen kerman kanssa. Hauskaa oli myöskin kävellä salmen rantaan, riisua kengät jaloista ja pistää jalkansa vilpoiseen veteen: valella kasvonsa, pään- ^«.».s!var^ — Taasen oli tunnelma korkeaUa Nuoruus, ihana kesä ja Juhamius! Kilvan siinä ihaillaan. Kaikki tuntuu sopusointuiselta — luonto ja w-minen. Ihminen, luomakunnan kruunu ja luonto sen ylläpitäjä. Nyt ollaan tulossa takaisin taloon päin. Kävellään navettahaan takaa ja tullaan taUi- ja navettarakennuj sen välikköön. Yksi tytöistä - ^tilattomin joukosta - kulki hyppien edeUä... Yhfäkkiä kuuluu vihlova kirkaisu ja tyttö juoksee toisten i' kalpeana kuin palttina. . "Voi, mitä tuolla vähkössä on, ette voi uskoa!» - läähättää han. «Mitä siellä sitten on? Ethän va^ ole nähnyt haatnuja keskellä kir^a^. Juhannuspäivää?" - ^V^vy poika-toveri. "Menkää katsomaan te muut, |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-07-04-04
