1936-09-19-08 |
Previous | 8 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
m
Sivu 8 LAUANTAINA SYYSKUUN 19 PÄIVÄNÄ
koetellen jalkojaan, tuumien ja epäillen.
Missä hänen joukkonsa olivat?
Hän iulkee toiseen suuntaan, pysähtyy,
kääntyy toisaalle ja alkaa puoliksi
juosta, itse epäilyksen aiheuttaman
"paanisen kauhun valtaamana.
Kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä
metriä: jälleen hän kääntää
kasvonsa uuteen ilmansuuntaan ja
juoksee henkensä edestä, nopeammin
nopeammin —
Sitten hän pysähtyy ja liittyy ikäänkuin
kasvamalla maahan: ajattelee,
juokseeko suoraan kuoleman syliin.
Hänen otsalleen kihoaa kauhun kylmä
hiki. Sitten hän riuhtoutuu irti ja
astuu hiljaa muutamia askeleita eteenpäin
nenä ilmaan työntyneenä^. ikäänkuin
vainutakseen haistelemalla tien
omien joukkojen luo, mutta hänen
jalkansa käyvät yhä raskaimmiksi ja
raskaimmiksi, hän tuntee itsensä yhä
avuttomammaksi ja avuttomammaksi;
ja äkkiä hän alkaa itkeä hiljaa ja
kiltisti kuin hyvä ihminen, joka on
kärsinyt suuren vaurion ja tuntee olevansa
kadotettu. Auttaa ei voi. Kyyneleet
virtaavat yhä runsaimpina hänen
ruudin ja maan tahraamia pos-jdaan
pitkin. Hän laskeutuu istumaan
hajareisin ja lopettaa itkunsa. Vasta
sen jälkeen hän nousee jälleen ja alkaa
kävellä, mutta tekemättä varsinaista
päätöstä kodin saavuttamisesta. Hän
on lopullisesti uupunut, hän tuntee
ja tunnustaa sen ajattelematta mitään
sen vastaista. Kaiken hän ottaa vastaan
välinpitämättömin sydämin: pitkä,
piinaava hermojännitys on rauennut
ensimäisen kerran. —
Välittömästi tuskastaan vapautuneena
hänen mielensä muuttuu selkeämmäksi
ja tunteellisemmaksi. Nyt
hän kulkee kaukaisen kanuunain,
haubitsien ja kuularuiskujen ammunnan
pitkän rintaman muista osista,
lentokone surisee ohi ikäänkuin jät-tiläismehiläinen,
ja maa vapisee heikosti
ikäänkuin ponnistuksista. Nyt
räjähtää valopommi kymmenkunnan
metrin päässä hänestä. Hän seisoo
hiljaa sinertävässä, pistävässä valossa,
mitkä rätisee ja harhailee kuin
yöllinen virvatuli. Kuin välähdyksessä
hän näkee ympäristönsä verhot-tomana:
palaneen, hiiltyneen mustan
maan, sieltä täältä shrapnellien ja
kuulien ruhjoman. Siinä makaa taajassa
ruunuita, joista useat ovat mitä
mielikuvituksellisemmassa asennossaI
Samana hetkenä rätisevät muutamat
yksinäiset etuvartion ampumat laukaukset
hänen edessiian, ja hän kuu-
- lee kimlien vinkuvan aivan korvien
juuressa ja tuulenpyörteet kutittavat
hänen poskiaan. Vihollinen, hän ajattelee
itsetiedottomasti. Mutta heti
alkaa myöskin toisella suunnalla rätistä,
ja jälleen hän kuulee terävien
vingahdusten leikkaavan ilmaa. Sekin
on vihollinen, hän ajattelee.
Ja \x»loixkajasluksen .
Oi kerro imdle hieman tuosta maasta,
viiss'tuohivirsukulttmir'kukoistaa
ja missä vallalla on — empä haasta —
viiss' kapitaali kaiken omistaa. ,
Oi kerro mulle, mikä siinä piili,
kun fnargariini jatkaa voittoaan,
pois tieltään siirtyä^saa voi ja viili,
se parhaan paikan ottaa jiilkeaa,
Oi kerro näytettiinkö piikkitarhat,
jotk' kristillineji järjestelmä loi,
ne missä lojua saa monet parhaat,
joit' unhoittaa en ainakaan mä voi.
Sä näitkö siellä, kuinka talot myytiin
kun pakkovasard sieV nauroi pilkkaa.
Sä silmis' ryöstettyjen näitkö kumman palon,
kuin muistaneet ne oisi Jaakko Ilkkaa.
Canadan sttomalaisten kauno^
kirjallinen viikkolehti
tarjotaan kaikkien suomalaisten tflat.
tavaksi.
Tilanshiimat:
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
Ulkomaille
Min, ivallisen hymyn mulle heität;
et kuullutkaan sä ole siellä moista,
Mutt' sanon suli e, joka toden peität:
voit narrata sä ehken jotain toista.
Mä tiedän, miksi valhetta sä lykkäät,
ja miksi nähnyt et sä tosi hätää.
Kas, mustakaavuista sä kovin tykkäät,
ja päässä viel on satukirjan mätää.
On muistissasi unikirja vielä, •.•
soi korvissasi huutavaisen ääni.
On aatos sulia siksi vielä kierä
ja ihmeet hyrrää siellä kuni "vääni."
Jos kulkus* ohjaat sinne vielä kerran,
missä virsnkulttuuri se kukoistaa,
niin älä kidje asioilla kerran, •
vaan koita totutit takin tarkastaa.
RAFAEL PITKÄMÄKI
sesta ja hajanaisesta tunteiden, aistimusten
ja irrallisten kuvien virrasta,
ja huomaa, että hän aina on pintansa
alla ollut: yksinäinen ihminenI Hän
on ainoastaan syntynyt, hän on elänyt,
tuntenut ja aistinut ainoastaan:
mitä ihmiset häntä Uikuttavat? Tämä,
niin tämä ei kenenkään maa, yksinäisyyden
ja kuoleman maa, täällä näkee
kaiken ylitse ja alitse ja kauas kaikesta,
täällä ei ajattele eikä tunne mitään
siitä, mitä tuntee ja ajattelee
tuhansien joukossa, täällä ei tahdo
eikä himoitse mitään, ja siksi — — —
HÄN EHKÄ PUHUI TOTTA
Tuomari: — Teitä syytetään siitä,
että olette lyönyt vaimoanne päähän
pistaleiksi suuren, raskaan porsiiinisen
kukkavaasin. Miten selitätte käyttäytymisenne?
Syytetty:—Se oli tapaturma.
Tuomari: — Ja luuletko minun uskovan
sellaista selitystä?
Syytetty: —: Ja miksi ei! Onhan luonnollista,
että en olisi tahallani rikkonut
niin kallisarvoista astiaa.
— ——oOo———
TIESI, MITÄ TULOSSA OLI
Syyttäjä on pitkässä, perusteellisessa
puheessaan luetellut syytetjm kaikki
pahat teot ja kääntyy nyt lautakunnan
puoleen, sanoen:
— Ja saadaksenne nyt oikean käsityksen
syytetystä, tahdon teille luetella
hänen kaikki aikaisemmat rangaistuksensa
Silloin keskeyttää hänet syjrtetty ja
sanoo:
— Saisinko minä nyt, korkea oikeus,
istuutua, kim polviani niin heikottaa,
etten enää jaksa liiin kauan seista.
— • oOo —•
KÄYTTI
Lääkäri: — Käytittekö te minim mää-räämiäni
iilimatoja?
Eukko: — Kyllä, ja kyUähän ne paistettuina
maistuivatkin, mutta suolathan
hivelee otsaansa: hSiTi^martaaT
ettei kukaan tunne häntä, ei kukaan
näe ken hän on. Täällä ei kenenkään
maassa hän on hiolempien puolien vihollinen
ja ei kenenkään ystävä,
rintamien ulkopuolella oleN-a mies, yksinäinen,
ja minne hän kääntyykin,
niin hän kohtaa vain kuulia ja kuolemaa.
Silloin havaitsee Arth. Vogel lopulta
mitä sota on: Ihmiset ihmisiä vastassa;
pitkä, sitkeä monien välinen
kamppailu. Joka käydään toisten tuhoamiseksi;
suku jää elämään, vaikka
joku kuoleekin. Vogel ikäänkuin
kohoutuu omasta elämästään,, omituir.
Kuoleva ihminen herää tietoisuuteen,
ehkäpä viimeisen kerran, aivan
Vogelin edessä ja kirkuu äänekkäästi
pimeydestä. Hän ei tahdo kuolla!
Vogel kuulee hänen olevan maamiehen,
hän menee sinne, asettautuu hänen
viereensä ja tuntee hyvin väkevää
myötätuntoa. Kuoleva kohoutuu
kyynärpäänsä varaan ja tuijottaa
tyhjin silmin pimeyteen. Missä
olemme? hän kysyy. Ei kenenkään
maassa, Vogel vastaa. Toinen kohou- tuina olivat ne vallan kamalia saada
tuu~vi£liLxn.emmän ja j)Soittaa ylös=^.-jsuusta-alas.
päin. Tuolta päin tulin, kaaduin kasvoilleni
vihollista kohti, hän sanoo
kuumekouristuksessaan. 7a sinä tahdot
mennä takaisin, tahdot kotiin!
Kuule, vie terveisiä^^—
Hän kaatuu äkkiä korahtaen, vaipuu
kasaan ja pienenee kuollessaan.
Niin, niin, niin oli parasta, Vogel sanoo
itsekseen, täältä ei kumminkaan
\nedä terveisiä, täältä ei palata takaisin
sotaan, pitkään painajaisuneen —-
Ja uuden valopommin pudotessa
hiukan kauemmas hän nousee ja me- — On hyvin paheksuttavaa, ett»
nee x-aloon. Hän seisoo siinä kylmä- vanhemmat riitelevät lasten läsnäolles-nä
ja tyynenä odottaen sitä, mikä ei -^eel^Ln^^ri^JvL^?^
en.a..a. mer,ki.tse. .m.ita. an ,k auh, i.•s tuttavaa lapset Juoltoasm. enmielisyjrtitä, lähetämme
ihmiselle, joka. on jo ollut ei-kenen- ~ Niinkö? Minä olenkin usein ih-kään-
maalla. . . " f"^'^ miksi teidän l a t o v a t ;
—oOo————
SOPIVA TILAISUUS
— Onko lääkäri tavattavissa? k y ^
ärtyisen näköinen mies palvelijalta, joka
avasi hänelle oven lääkärin asunnolla.
— Ei ole, vastasi palvelija.
— Missä hän on?
— Hän raakaa partaansa yläkerrassa.
— Hj'vä on, viekää hänelle tämä lasku
ja sanokaa, että hän saisi raakata
sitäkin jonkun verran.
—————oOo
OU II ETELLYT
i Irtonumerot 5 senttiä
AnLtaiienkak i. 8il-msievsutiysye njao,k asiisseänlt äveinik opna rlaasuta-kaunokirjallista
luettavaa kaikilta aloilta.
,
Asiamiehille myönnetään 20 prosen-tin
palkkio. ^ ^
F^täkää asiamiesvälineitä jo tänään.
^
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
BOX 657, KIBKLAND LAKE, ONT.
Tilaukset ja rahaläherykset:
LIEKKI
P.O. Box 69 Sudbury, Ont
Kukkakaali- ja tomaat-tikeitto
1 iso kukkakaali, 2 purjosipulia, 2 1
vettä, 400 gr tomaatteja, 2 rkl voita,
rkl hien. vehnäjauhoja, suolaa,
valkopippuria, 2—3 munaiikeltuaista, 2
dl kermaa.
Kukkakaali puhdistetaan, liotetaan
ja palotellaan sekä keitetään yhdessä
lohkottujen purjojen ja tomaattien kans
sa vähän suolatussa vedessä pehmeiksi.
Kaimeimmat kaalilohkot otetaan erilleen,
ja keitto puserretaan siivilän läpi.
Voi ja jauhot käristetään, puserrettu
liemi lisätään vähin erin, ja keitto saa.
kiehua hetken. Se maustetaan ja suurustetaan
yhteen vatkatuilla mimankel-tuaisilla
ja kermalla. Kaalilohkot tarjotaan
keitossa. Lisänä tarjotaan voissa
paistettuja ranskanleipäkuutioita, joiden
päälle on siroteltu raastittua juustoa.
Koristettu kukkakaali tomaattikastikkeessa.
Iso, kaunis kukkakaali puhdistetaan,
liotetaan ja keitetään tavalliseen tapaan.
Se asetetaan suurehkolle pyöreälle
vadille ja ympäröidään pienillä
tasaisilla salaatinlehdillä. JokaiseUe
lehdeUe pannaan ruokalusikallinen pieninä
kuutioina tai hyvin ohuina suikaleina
ruskistettua savustettua kinkkua
ja tämän päälle tomaattilohko, joka
on maustettu viinietikalla, suolalla ja
valkopippurilla. Kaali peitetään to-maattikastikkeeUa
ja sen päälle sirotellaan
hienonnettua persiljaa,
^Kastikkeen vahnistus: kg tomaatteja
lohkotaan ja keitetään hiljaisella
tuleUa soseeksi, joka puserretaan suvi-län
läpi. Soseeseen Usätään 50 gr voita
ja dl hyvää kermaa ja se keitetään
sopivan sakeaksi - kastikkeeksi, joka
maustetaan suolalla ja valkopippunua
ja kaadetaan kaalille. Kastikkeen tulee
olla verrattain sakeaa.
Knkkakaalimnhennos.
Suurehko kukkakaaU puhdistetaan,
liotetaan, lohkotaan ja keitetään valussa
vedessä pehmeäksi. Lo^o^^,^°^
taan-reikäkaiöiÄ.vadme. 1 ^ . J ^ ^
ja 2—3 rkl karkeita vehnäjauhoja-»*
ristetään, keitinlientä lisätään kuM©
saadaan sakeahko kastike, joka saa
hua hetken ja maustetaan kennal^^
hyvin vähällä sokerilla. Kastike k ^_
taan kaalilohkojen päälle vadille, tr^^
le sirotellaan rastittua juustoa, m
hennos tarjotaan paistettujen ^
ruokien kanssa.
• mitä
Laiskuri: Antaisin, 3 " ° ^ .^^^j-ia-kaikkea,
jos olisin yhtä terve
kas kuin sinä- Millä sinä oikeas»»-
elätät itseäsi?
—- HJedelminä. ns dt-
- Hedelmillä? Millä hedemuUa sitten?
TiJFÖni hedelmillä.
' . oOo .
-~ Olen, neiti, jo hyvin j a i ^ ^ ^
Jölette 1 ^
kekseni?.. ^ -
Nelo;
hi
C\PE
Alkuasul
maila
muuttaessa
Huolimal
neloset
kallaan
heidän ka
nen kul"
hän sai
Lapset
tyttö. Y
naa ja tc
kukin syi
Uusi
BUDAP
ilmoitetaan
professori
jälleen
uudella ^
fessori S:
miinin ke
tetaan r
imkarilaise
pippurista)
, Uutta
kristallin
ta. Tämä
tehokas \l
taan ja tä
öien (peri
tamiiui s?
Szegedin
ta lääkettä
nestyksell
ovat poti
Vitamiini
täsittelv
• Sori
VllOC
HELSIX
sitten kadoi
Värtsilän
uimam
vihkisormu]
renkipoika
sainien ran
vosensa v
^asta. M;
jotakin kii
noin 30 vu
niuksen, j(
^'osenkavii
pohjasta h
Iisalmi,
lainen onki
onkimassa
^Jnaisen sa
kukkaro
^ selviUe,
"»yutamia
ongella Pai
- s
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 19, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-09-19 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360919 |
Description
| Title | 1936-09-19-08 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | m Sivu 8 LAUANTAINA SYYSKUUN 19 PÄIVÄNÄ koetellen jalkojaan, tuumien ja epäillen. Missä hänen joukkonsa olivat? Hän iulkee toiseen suuntaan, pysähtyy, kääntyy toisaalle ja alkaa puoliksi juosta, itse epäilyksen aiheuttaman "paanisen kauhun valtaamana. Kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä metriä: jälleen hän kääntää kasvonsa uuteen ilmansuuntaan ja juoksee henkensä edestä, nopeammin nopeammin — Sitten hän pysähtyy ja liittyy ikäänkuin kasvamalla maahan: ajattelee, juokseeko suoraan kuoleman syliin. Hänen otsalleen kihoaa kauhun kylmä hiki. Sitten hän riuhtoutuu irti ja astuu hiljaa muutamia askeleita eteenpäin nenä ilmaan työntyneenä^. ikäänkuin vainutakseen haistelemalla tien omien joukkojen luo, mutta hänen jalkansa käyvät yhä raskaimmiksi ja raskaimmiksi, hän tuntee itsensä yhä avuttomammaksi ja avuttomammaksi; ja äkkiä hän alkaa itkeä hiljaa ja kiltisti kuin hyvä ihminen, joka on kärsinyt suuren vaurion ja tuntee olevansa kadotettu. Auttaa ei voi. Kyyneleet virtaavat yhä runsaimpina hänen ruudin ja maan tahraamia pos-jdaan pitkin. Hän laskeutuu istumaan hajareisin ja lopettaa itkunsa. Vasta sen jälkeen hän nousee jälleen ja alkaa kävellä, mutta tekemättä varsinaista päätöstä kodin saavuttamisesta. Hän on lopullisesti uupunut, hän tuntee ja tunnustaa sen ajattelematta mitään sen vastaista. Kaiken hän ottaa vastaan välinpitämättömin sydämin: pitkä, piinaava hermojännitys on rauennut ensimäisen kerran. — Välittömästi tuskastaan vapautuneena hänen mielensä muuttuu selkeämmäksi ja tunteellisemmaksi. Nyt hän kulkee kaukaisen kanuunain, haubitsien ja kuularuiskujen ammunnan pitkän rintaman muista osista, lentokone surisee ohi ikäänkuin jät-tiläismehiläinen, ja maa vapisee heikosti ikäänkuin ponnistuksista. Nyt räjähtää valopommi kymmenkunnan metrin päässä hänestä. Hän seisoo hiljaa sinertävässä, pistävässä valossa, mitkä rätisee ja harhailee kuin yöllinen virvatuli. Kuin välähdyksessä hän näkee ympäristönsä verhot-tomana: palaneen, hiiltyneen mustan maan, sieltä täältä shrapnellien ja kuulien ruhjoman. Siinä makaa taajassa ruunuita, joista useat ovat mitä mielikuvituksellisemmassa asennossaI Samana hetkenä rätisevät muutamat yksinäiset etuvartion ampumat laukaukset hänen edessiian, ja hän kuu- - lee kimlien vinkuvan aivan korvien juuressa ja tuulenpyörteet kutittavat hänen poskiaan. Vihollinen, hän ajattelee itsetiedottomasti. Mutta heti alkaa myöskin toisella suunnalla rätistä, ja jälleen hän kuulee terävien vingahdusten leikkaavan ilmaa. Sekin on vihollinen, hän ajattelee. Ja \x»loixkajasluksen . Oi kerro imdle hieman tuosta maasta, viiss'tuohivirsukulttmir'kukoistaa ja missä vallalla on — empä haasta — viiss' kapitaali kaiken omistaa. , Oi kerro mulle, mikä siinä piili, kun fnargariini jatkaa voittoaan, pois tieltään siirtyä^saa voi ja viili, se parhaan paikan ottaa jiilkeaa, Oi kerro näytettiinkö piikkitarhat, jotk' kristillineji järjestelmä loi, ne missä lojua saa monet parhaat, joit' unhoittaa en ainakaan mä voi. Sä näitkö siellä, kuinka talot myytiin kun pakkovasard sieV nauroi pilkkaa. Sä silmis' ryöstettyjen näitkö kumman palon, kuin muistaneet ne oisi Jaakko Ilkkaa. Canadan sttomalaisten kauno^ kirjallinen viikkolehti tarjotaan kaikkien suomalaisten tflat. tavaksi. Tilanshiimat: 1 vk. 6 kk. 3 kk. 1 vk. 6 kk. Ulkomaille Min, ivallisen hymyn mulle heität; et kuullutkaan sä ole siellä moista, Mutt' sanon suli e, joka toden peität: voit narrata sä ehken jotain toista. Mä tiedän, miksi valhetta sä lykkäät, ja miksi nähnyt et sä tosi hätää. Kas, mustakaavuista sä kovin tykkäät, ja päässä viel on satukirjan mätää. On muistissasi unikirja vielä, •.• soi korvissasi huutavaisen ääni. On aatos sulia siksi vielä kierä ja ihmeet hyrrää siellä kuni "vääni." Jos kulkus* ohjaat sinne vielä kerran, missä virsnkulttuuri se kukoistaa, niin älä kidje asioilla kerran, • vaan koita totutit takin tarkastaa. RAFAEL PITKÄMÄKI sesta ja hajanaisesta tunteiden, aistimusten ja irrallisten kuvien virrasta, ja huomaa, että hän aina on pintansa alla ollut: yksinäinen ihminenI Hän on ainoastaan syntynyt, hän on elänyt, tuntenut ja aistinut ainoastaan: mitä ihmiset häntä Uikuttavat? Tämä, niin tämä ei kenenkään maa, yksinäisyyden ja kuoleman maa, täällä näkee kaiken ylitse ja alitse ja kauas kaikesta, täällä ei ajattele eikä tunne mitään siitä, mitä tuntee ja ajattelee tuhansien joukossa, täällä ei tahdo eikä himoitse mitään, ja siksi — — — HÄN EHKÄ PUHUI TOTTA Tuomari: — Teitä syytetään siitä, että olette lyönyt vaimoanne päähän pistaleiksi suuren, raskaan porsiiinisen kukkavaasin. Miten selitätte käyttäytymisenne? Syytetty:—Se oli tapaturma. Tuomari: — Ja luuletko minun uskovan sellaista selitystä? Syytetty: —: Ja miksi ei! Onhan luonnollista, että en olisi tahallani rikkonut niin kallisarvoista astiaa. — ——oOo——— TIESI, MITÄ TULOSSA OLI Syyttäjä on pitkässä, perusteellisessa puheessaan luetellut syytetjm kaikki pahat teot ja kääntyy nyt lautakunnan puoleen, sanoen: — Ja saadaksenne nyt oikean käsityksen syytetystä, tahdon teille luetella hänen kaikki aikaisemmat rangaistuksensa Silloin keskeyttää hänet syjrtetty ja sanoo: — Saisinko minä nyt, korkea oikeus, istuutua, kim polviani niin heikottaa, etten enää jaksa liiin kauan seista. — • oOo —• KÄYTTI Lääkäri: — Käytittekö te minim mää-räämiäni iilimatoja? Eukko: — Kyllä, ja kyUähän ne paistettuina maistuivatkin, mutta suolathan hivelee otsaansa: hSiTi^martaaT ettei kukaan tunne häntä, ei kukaan näe ken hän on. Täällä ei kenenkään maassa hän on hiolempien puolien vihollinen ja ei kenenkään ystävä, rintamien ulkopuolella oleN-a mies, yksinäinen, ja minne hän kääntyykin, niin hän kohtaa vain kuulia ja kuolemaa. Silloin havaitsee Arth. Vogel lopulta mitä sota on: Ihmiset ihmisiä vastassa; pitkä, sitkeä monien välinen kamppailu. Joka käydään toisten tuhoamiseksi; suku jää elämään, vaikka joku kuoleekin. Vogel ikäänkuin kohoutuu omasta elämästään,, omituir. Kuoleva ihminen herää tietoisuuteen, ehkäpä viimeisen kerran, aivan Vogelin edessä ja kirkuu äänekkäästi pimeydestä. Hän ei tahdo kuolla! Vogel kuulee hänen olevan maamiehen, hän menee sinne, asettautuu hänen viereensä ja tuntee hyvin väkevää myötätuntoa. Kuoleva kohoutuu kyynärpäänsä varaan ja tuijottaa tyhjin silmin pimeyteen. Missä olemme? hän kysyy. Ei kenenkään maassa, Vogel vastaa. Toinen kohou- tuina olivat ne vallan kamalia saada tuu~vi£liLxn.emmän ja j)Soittaa ylös=^.-jsuusta-alas. päin. Tuolta päin tulin, kaaduin kasvoilleni vihollista kohti, hän sanoo kuumekouristuksessaan. 7a sinä tahdot mennä takaisin, tahdot kotiin! Kuule, vie terveisiä^^— Hän kaatuu äkkiä korahtaen, vaipuu kasaan ja pienenee kuollessaan. Niin, niin, niin oli parasta, Vogel sanoo itsekseen, täältä ei kumminkaan \nedä terveisiä, täältä ei palata takaisin sotaan, pitkään painajaisuneen —- Ja uuden valopommin pudotessa hiukan kauemmas hän nousee ja me- — On hyvin paheksuttavaa, ett» nee x-aloon. Hän seisoo siinä kylmä- vanhemmat riitelevät lasten läsnäolles-nä ja tyynenä odottaen sitä, mikä ei -^eel^Ln^^ri^JvL^?^ en.a..a. mer,ki.tse. .m.ita. an ,k auh, i.•s tuttavaa lapset Juoltoasm. enmielisyjrtitä, lähetämme ihmiselle, joka. on jo ollut ei-kenen- ~ Niinkö? Minä olenkin usein ih-kään- maalla. . . " f"^'^ miksi teidän l a t o v a t ; —oOo———— SOPIVA TILAISUUS — Onko lääkäri tavattavissa? k y ^ ärtyisen näköinen mies palvelijalta, joka avasi hänelle oven lääkärin asunnolla. — Ei ole, vastasi palvelija. — Missä hän on? — Hän raakaa partaansa yläkerrassa. — Hj'vä on, viekää hänelle tämä lasku ja sanokaa, että hän saisi raakata sitäkin jonkun verran. —————oOo OU II ETELLYT i Irtonumerot 5 senttiä AnLtaiienkak i. 8il-msievsutiysye njao,k asiisseänlt äveinik opna rlaasuta-kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. , Asiamiehille myönnetään 20 prosen-tin palkkio. ^ ^ F^täkää asiamiesvälineitä jo tänään. ^ Kustantaja: Vapaus Publishing Co. Ltd. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: BOX 657, KIBKLAND LAKE, ONT. Tilaukset ja rahaläherykset: LIEKKI P.O. Box 69 Sudbury, Ont Kukkakaali- ja tomaat-tikeitto 1 iso kukkakaali, 2 purjosipulia, 2 1 vettä, 400 gr tomaatteja, 2 rkl voita, rkl hien. vehnäjauhoja, suolaa, valkopippuria, 2—3 munaiikeltuaista, 2 dl kermaa. Kukkakaali puhdistetaan, liotetaan ja palotellaan sekä keitetään yhdessä lohkottujen purjojen ja tomaattien kans sa vähän suolatussa vedessä pehmeiksi. Kaimeimmat kaalilohkot otetaan erilleen, ja keitto puserretaan siivilän läpi. Voi ja jauhot käristetään, puserrettu liemi lisätään vähin erin, ja keitto saa. kiehua hetken. Se maustetaan ja suurustetaan yhteen vatkatuilla mimankel-tuaisilla ja kermalla. Kaalilohkot tarjotaan keitossa. Lisänä tarjotaan voissa paistettuja ranskanleipäkuutioita, joiden päälle on siroteltu raastittua juustoa. Koristettu kukkakaali tomaattikastikkeessa. Iso, kaunis kukkakaali puhdistetaan, liotetaan ja keitetään tavalliseen tapaan. Se asetetaan suurehkolle pyöreälle vadille ja ympäröidään pienillä tasaisilla salaatinlehdillä. JokaiseUe lehdeUe pannaan ruokalusikallinen pieninä kuutioina tai hyvin ohuina suikaleina ruskistettua savustettua kinkkua ja tämän päälle tomaattilohko, joka on maustettu viinietikalla, suolalla ja valkopippurilla. Kaali peitetään to-maattikastikkeeUa ja sen päälle sirotellaan hienonnettua persiljaa, ^Kastikkeen vahnistus: kg tomaatteja lohkotaan ja keitetään hiljaisella tuleUa soseeksi, joka puserretaan suvi-län läpi. Soseeseen Usätään 50 gr voita ja dl hyvää kermaa ja se keitetään sopivan sakeaksi - kastikkeeksi, joka maustetaan suolalla ja valkopippunua ja kaadetaan kaalille. Kastikkeen tulee olla verrattain sakeaa. Knkkakaalimnhennos. Suurehko kukkakaaU puhdistetaan, liotetaan, lohkotaan ja keitetään valussa vedessä pehmeäksi. Lo^o^^,^°^ taan-reikäkaiöiÄ.vadme. 1 ^ . J ^ ^ ja 2—3 rkl karkeita vehnäjauhoja-»* ristetään, keitinlientä lisätään kuM© saadaan sakeahko kastike, joka saa hua hetken ja maustetaan kennal^^ hyvin vähällä sokerilla. Kastike k ^_ taan kaalilohkojen päälle vadille, tr^^ le sirotellaan rastittua juustoa, m hennos tarjotaan paistettujen ^ ruokien kanssa. • mitä Laiskuri: Antaisin, 3 " ° ^ .^^^j-ia-kaikkea, jos olisin yhtä terve kas kuin sinä- Millä sinä oikeas»»- elätät itseäsi? —- HJedelminä. ns dt- - Hedelmillä? Millä hedemuUa sitten? TiJFÖni hedelmillä. ' . oOo . -~ Olen, neiti, jo hyvin j a i ^ ^ ^ Jölette 1 ^ kekseni?.. ^ - Nelo; hi C\PE Alkuasul maila muuttaessa Huolimal neloset kallaan heidän ka nen kul" hän sai Lapset tyttö. Y naa ja tc kukin syi Uusi BUDAP ilmoitetaan professori jälleen uudella ^ fessori S: miinin ke tetaan r imkarilaise pippurista) , Uutta kristallin ta. Tämä tehokas \l taan ja tä öien (peri tamiiui s? Szegedin ta lääkettä nestyksell ovat poti Vitamiini täsittelv • Sori VllOC HELSIX sitten kadoi Värtsilän uimam vihkisormu] renkipoika sainien ran vosensa v ^asta. M; jotakin kii noin 30 vu niuksen, j( ^'osenkavii pohjasta h Iisalmi, lainen onki onkimassa ^Jnaisen sa kukkaro ^ selviUe, "»yutamia ongella Pai - s |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-09-19-08
