Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 11, 1936

              Sivu 8 LAUANTAINA HUHTIKUUN 11 PÄIVÄNÄ
KIRI. PENTTI
{KUpakirjoHus) . •.
§N uudenvuoden aatto. Vietämme
valvojäisiltaa pienessä yksinker­taisesti
kalustetussa huoneessa. 'Tätä
huonetta käytetään samalla kertaa
makuuhuoneena ja keittiönä, jonka
voi havaita jo siitäkin, että yhdessä
nurkassa on hella ja toisessa sänky.
Tässä huoneessa asuu lapsuuden­tuttavani
Onerva ja hänen miehensä
Urpo, jotka ovat olleet naimisissa
vasta muutamia vuosia.
Urpo ön ollut työttömänä melkein
koko naimisissaoloaikansa, joten elä­misestä
on ollut Onervan huolehdit­tava.
Päivästä toiseen on kuitenkin
• tälläkin tavalla päästy, joskaan ei
elämä ole ollut ylellistä.
Viime aikoina oli sattunut usein,
että Urpo oli ollut pois kotoa Onervan
tullessa työstä. Kysymykseen, missä
hän oli ollut, sai Onerva vain haja­mielisiä
vastauksia — milloin missä­kin
sanoo käyneensä.
Näin jatkuu vähän alkaa. Urpo
- atoa olla yhä useimmi»:;:jä^pit«ni
pään ulkona, tullen kotiin vasta myö­hään.
Onerva tekee myöskin sen huo­mion,
että Urpo kotiin palatessaan on
humalassa, vaikka hän koettaakin sen
salata.
Onervan mieli on katkera. Hän
tietää, ettei ne rahat mitkä hän saa
raskaalla työllä ansaituksi, joutaisi
mitenkään väkijuomiin. Hän ei kui­tenkaan
puhu siitä vielä miehelleen,
vaan jää odottamaan, että asia kor­jaantuu
muuten. — Ehkä Urpo itse
huomaa erehdyksensä ja korjaa sen.
Seuraan sivusta noiden kahden ih­misen
elämää ja olemusta. Näyttää
sille, kuin he olisivat toisilleen aivan
vieraita. Tämä muutos on tapahtunut
pienen ajan sisällä. Vain joku kuu­kausi
aikaa olivat he puheliaita ja
h3^äntuulisia — nyt ärtyisiä ja ihan
synkkiä.
Tekee mieli kysyä: Mitä te oi­keastaan
haudotte päässänne? Asian­ne
ei ole entisellään. Kertokaa! —
Teen parhaani äuttaakseni teitä, jos
vain voin. Eihän ole pitkä aika kun
jumalan ja ihmisten" edessä lupasit­te
rakastaa toisianne myötä ja vas­toinkäymisissä.
Jätän kuitenkin kysyfiiättä. —
Huomaan, että he tahtovat salata seÄ
minulta. ^ *
Olemme istuneet jonkun aikaa,
kun Urpo alkaa pukea päällystakkia
päälleen. Hän on siis ulos lähdössä.
Odotan, eikii Onerm.kysy_niihiR.-kä3i.
lähtee. — Sitä ei Onerva kuitenkaan
tee, vaan painaa päänsä ales.
— Mihin Urpo nyt? Olisi katsot­tu,
niinkuin monasti ennenkin, tuoko
uusi vuosi entistä parempaa ja miten
sen alottaisimme.
— Käyn ulkona, sanoo Urpo ja
lähtee enempää puhumatta.
Vallitsee muutaman minuutin hil­jaisuus.
En löydä sanoja, miten
aloittaisin puhelun tällaisessa tilan­teessa.
Onerva peittää kasvot käsiinsä ja
alkaa nyyhkyttää.
—- Voitto pahoin, k3rsyn osaanotta-vaisesti.
. —- E . . .en, ~ enempää ei hän saa
itkultaan sanottua.
jään odottamaan hänen selitystään
kyä3nnättä enempää^ Käy sääliksi,
sillä tiedän, että hän on saanut paljon
Canadan sttomalaisten kauno-klrjalUnen
vukkolehti
tarjotaan kaikkien suomalaisten tilat­tavaksi.
~
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
Tilaushinnat:
Ulkomaille
$2.00
1.10
.60
$3.00 AIVAN LUONNOLLISTA
•6 kk. 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lau­antaina
8-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
Jokaisessa numerossa on myöskin
runsaasti kuvia ja vighettejä.
Asiamiehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tä­nään.
Kustantaja:. Vapaus Publishing Co.
Ltd. »
Kaikki kirjeenvaihto on osoitettava
osotteella:
Muksiika: "Miksi teidän Mary ha­lusi,
että hänet vihitään ilmalaivassa?"
Juksuska: "Siihen oli aivan luonnol­linen
syy. Hän,on aina väittänyt^ että
maassa ei löydy miestä, joka olisi'hä­nelle
kyllin hyvä." ^
P.O. Box 69 llEMl
Sudbury, Ont.
kärsiä näiden viimeisten kuukausien
aikana. _
.— Olet ehkä huomannut, aloitti
Onerva, että meillä ei ole asiat enti­sellään.
- Pyynnöistäm-huolimatta on
Urpo ruvennut entistä enempi juo­pottelemaan.
— Uhkaileekin huma­lassa
ollessaan, vieläpä lyökin, jos
uskallan mitään sanoa... Olen niin
väsynyt. En kestä kauan tällaista
elämää . . . Lopetan sen — hinnalla
millä h3rvänsä.
— Älä ole noin katkera. Voihan
kaikki muuttua vielä hyväk . ..
— Ainakin sitten kun minä olen
poissa...
— Mitä tarkoitat?
— Tarkoitan samaa kuin sanon-sanöo
hän nyyhkyttäen yhä —
PARASTAr ALKAA PIENEMMÄSTÄ
Kaupunkilaispoika on saapunut se­tänsä,
farmille kesää viettämään ja tu­tustumaan
maalaiselämään ja erikoi­sesti
farmitöihin.
Setä: — Nyt lähdenimesitteEunavet­tään
ja minä opetan sinut siellä lypsä­mään
lehmää.
Poika: —• Niin, lypsämään. -r~ Mutta
minä luulen, että on parasta alkaa lyp-syharjoitukset
vasikasta.
— — o O o ——
ASIALLINEN SELITYS
Tuomari (miehelle, joka on syyttees­sä
kavaltamisesta): — Kuinka sinun
oli mahdollista jatkaa kavalluksiasi
noin pitkän ajan kenenkään sitä_huo-
'•maamatta? , '-•-^^^-r—^-rr^-vr^
Syytetty: — Liikehuone, jota palve­lin,
oli liiaksi kiintynyt omiin rosvöuk-siinsa,
joutaakseen minua vahtimaan.
kin
Jospa tietäisin, ettei kuoleman jälestä
ole mitään . . .!
— Mutta Onerva! — Sinähän pu­hut
aivan järjettömiä. Jos tietäisit
sen, — hakisit elämääsi parannuksia
toisenlaisia keinoja käyttäen. Olet­ko
edes tietoinen siitä, mistä johtuu
Urpon juopottelu? Minä puolestani
uskon hänen väsyneen sekä henkisesti
että ruumiillisesti työtä etsiessään ja
että hän siksi on sortunut viinan or­jaksi.:
Syy ei lankea hänejle itselleen
vaan vallassaolevalle luokalle, joka
pitää työtätekevät joukot alituisessa
puutteessa, josta syystä moni heikko
luonne sortuu kaikenlaisiin paheisiin.
Toimi sinäkin kohdaltasi näiden epä­kohtien
poistamiseksi, silloin on elä­mälläsi
tarkoitus. Silloin et jouda
kuvittelemaan sellaisia tekoja, jos
'vaan innolla antaudut tehtäviin jotka
sinua odottavat.
. Hetken_mietJUyääDJauQJ. Onerva
Uskon sinun olevan oikeassa. Teen
parhaani. ~ Toivon saavani Urpon
samaan työhön ja siten unohtamaan
paheensa.
•— Autan sinua siinä . . .
— Anteeksi! Enhän häiritse,
kuului Urpon ääni. Kuulin keskus­telunne,
enkä lähtenytkään ulos . . .
\^oitko unohtaa viime aikaisen käy­tökseni,
jatkoi hän, menrien Onervan
luo. Toimikaamme yhdessä toisia­kin
parantaaksemme.
—^ Olen jo unohtanut! — Kiitos
neuvostasi^ Pentti.. .Emme koskaan
unohda tätä iltaa.
— Se on- velvollisuuteni... Niin
on minulle opetettu. Nyt voitte te­kin
tehdä samaa työtä, josta ei ole
hyötyä vain meille vaan koko työ­väenluokalle
— koko ihmiskurmalie.
Uusi vuosi oli alkanut... .
Kirj. Tyyne I.
Näin kanto farmari kerran tuumi,
kun vinkuf vihuri, puhalsi tuuli'.
On -kuuset kohta jo kaikki myyty,
ei rapsin ostaja mäntyyn tyydy.
Mä kaadan männyistä hirsipuita
ja laitan kanalan, ennen muita.
Sai siihen uhrata monta taalaa,
kun kaikki tarpehet yhteen haalaa.
Tuo laudat, ovet ja ikkunatkin
ja naidat, ruuvit, myös saranatkin.
Sementtiä myöskin olla pitää,
tiiliä myös, josta korsteenin liittää.
Kananpoikia kun sais vielä,
sata tai kaksi, en oikein tiedä.—.
Jos monta on niissä kukkopoikaa,
mä luulen, niitä ei kannata hoitaa.
Vaik* niistä ensin kylV velkaa tulee,
vam mitä tuosta nyt sitten suree.
Kun kanat mimia tuöttaan alkaa, '
- silloin helppo on mak^a/^^velkaa.
On silloin farmarin hauska olla,
SG<i. hääriä kotona, vainiolla.
Kanalan siivoo ja jyvät antaa
ja lannan sieltä myös peltoon kantaa
Kas silloin kasvaa se heinää sorjaa,
ja laulain farmari satoa korjaa.
Polttoptmt kesällä talveks' kakkaan,
talvella jalat vain kattoon nakkaan.
Jos eukko joskus raivoaa^ — huutaa,
kanalaan painun, mitäpä muutat
Kas siitä kanat tykkätsikin,
jos ottais Heikin systeemin.
Ja siitäpä eukonkin lepyttäis,
jos hälle joskus visertäis.
Kai ensi vuosi nyt sen jo näyttää,
toivehet josko voinen täyttää.
Yritys kyvä siis pitää olla, -
vaik' tulos sitten ois' tyhjä nolla.
tielo|
sääntöjä kaJo- 1
jen valmistamisessa
: 2?^lan tulee ehdottomasti olla hwin
puhdistettu ja huolellisesti valmistela
Jos se on vanhentunut ei se kelpaa svfi'
tavaksi. Jos se on kauan keitetty Z.
nettää se makunsa ja käy kuiiaksi
Mitä tuoreempana kala valmisteta^
ruuaksi,- sitä paremmalta se maistuu
Tuoreen kalan tuntomerkit ovaf
Kirkkaat, silmät, punaiset kidukset
kiinteä liha, jos sormella painaa ei jäi
kuoppa^ eikä ole mitään sivuhäjuja •
Kala on suomustettava ja puhdistettava
' niin pian kuin suhikin ja pestävä äkis-ti
(ei saa jättäj, veteen likoamaan, sillä
sUloin kala menettää makunsa), sitten
kuivattava ja säilytettävä kylmässä
paikassa, jossa, ^ ei saa olla voita, maitoa
tai muita aineita, jotka imevät hajuja
itseensä. Jäätynyt kala on pantava
kyhnään veteen sulamaan ja otettava
sieltä pois heti, kun se on notkistunut.
Kala suomustetaan ennen kuin se ha.'
lastaan joko selästä tai vatsasta, sea
mukaan miten sitä aijotaan käyttää.
Kokonaisena käytettäessä jätetään
pää ja P3nrstö kalaan, mutta jos ainoas­taan
lö^ljet käytetään, valmistetaan
niodot, pää ja pyrstö kalan liemeksi
Kokonaisena keitettävää kalaa ei suo-niusteta;
sen kautta kadottaa kala osan
rasvastaan ja maustaan.
Keitettäessä pannaan se kuumaan
veteen, ei kiehuvaan, koska se siinä me.
nee rikki. Suolaa ja sitruunamehua tai
;--etikkaa.:dsefeM^ aiitaa^kaiaag-makua
jä kiinteyttä, mehu ja etikka
säilyttävät väriä.
Kala tulee keittää hiljalleen, sillä
jos se kiehuu kovasti, menee se rikki ja
silloin turmeltuu maku. Ota se pois
kiehumasta heti kun se on kypsynyt.
Suomut ja nahka otetaan varovasti
pois kalan ollessa kuumana. Liemen
voi käyttää kastikkeeksi tai kalakeit.
toon. Keitetty kala voidaan koristaa '
persiljalla, sitruimalla, kovaksi kei­tettyjen
munien viipaleilla, tomaateilla
jne. KastikkeejKi voidaan käyttää Hol-landin-,
sitruuna-, kapris-,,muna-, pi­parjuuri-,
maito-, rapu-, ym. kastiket-
' ta. ..
Uunissa paistettava kala pannaan
voideltmm pannuun. Jos ei levyä ole
saatavissa, parmaan liinatilkku kalan
alle, jonka avulla voi nostaa kalan
pannusta. Rasvassa paistettava kala,
kun se on puhdistettu ja pesty, kuiva­taan
hyvästi; kastellaan leipäjauheessa,
mimassa ja taas leipäjauheessa. Pais­tetaan
paljossa ra,svassa.
Suolasta kalaa paistettaessa ruuald
pannaan kala haaleaan veteen muu-tamaksi
tunniksi, tai yli yön. Jos kala
on halastu niin nahka puoli ylöspäin,
että suola paremmin irtaantuu.
N:P 16
MJOO-M
Ä H D O T T O M U U K S I A
Eräs tuimettu filosofi on lausunut,
ettei mikään ole mahdotonta, ja useat
nykyajan viisaat toistavat tuota lau­setta
— mutta oletteko koskaan yrittä­nyt:
,
1) kantaa isoa matressia yläkertaan,
2) päästä selville siitä, mitä nainen
ajattelee,
3) kirjoittaa kirjettä postikonttorin
kynällä,
4) saada vanhan hyvän aineen ma­kua
kotitekoiseen;
5) nukkua riippumatossa,
6) säästää 5% palkastanne. .
._._,7). nauramalla.viemttaa. naista_ pois
muotilehden äärestä,
8) näyttää .viattomalta todistajan
paikalla oikeussalissa,
9) saada soppalihaa iUnaiseksi UM-kaupasta,
10) ymmärtää luentoa tähtitieteesi».
11) soittaa veto-pasuunaa telefooni-kopissa,
12) päästä selviUe miten työläiset voi­vat
tulla paikaUaan toimeen.
13) heittää Liekin lukematta
luotanne./
— - — _ o O o — — -
HERÄTTI iHiVIETIfSTA
— Olen kuuUut, että teillä on kaksoi-set.
, „ji
- Mitä ihmettä! - Kuuluuko n»^
den ääni shme toiseen päähän kaupun
kia.k in•? O "—
-VISKI vSYVittXE •
Kaksi mielisairaalan hoido
jostakin seikasta joutuneet va^^rS.
keskenään: Väittely oU hyvin k n l^
kummankaan antamatta periksi.
doih SMioi toinen vastaVälttajaJieeu.
"Sina et olekaan oikea hullu, sina oic
idiootti*'
mi neljä i
'I jehduksei
parkkilaiva
Lontoosta F
miesten kiel
sutaan —
päämäärää.
Olimme ji
etumaston ]
halusimme ]
näimmekin
koonnousev
me oli huon
luotsikutteri
den laineita
jonka se piai
nousi "Jaali
_j?aimme kai
penkki-luotsi
kysellen häui
Satuin ole
nuUa oli tih
keskustelusi
lenkin ensin
koihin oli m
kaupungissa
kuuluisin —
haijausjoukk
merimiesten
reita", jotk;
muuttamaan
siitä kuukau
den palkkiok
palvelemaan
kaa uudessa
Tällä kerrj
pmite merim
lamassa oli
lastattuna, v;
merelle miei
tähden. Laiv
koitettuja lu
kauden palka
destä miehesi
Kuulin tä]
kapteenin ke
myöskin luot
Dia, että ei las
ka "ninnarit"
käilemättömil
öitään keino;
uloslähtevim
Laivamme
hänellä ei olt
miestä ^jotka.
' kaisivat ja et
kään.
Pian saimn
kun olimme ;
jännesmailin j
jä kuukautta
^yt yhtämitta
Pussa ja kesti
kuukautta, en
J»e kuukausia
Paniin,
Eleitä oli r
ivassa. Koin
20-vuotiaita, i:
öieltään oli j(
^fred oli nu(
»yt mereUe, (
kotimaassaan 1
kirvesmiehenä,
I •pätevin ja tött
^ ivalla.
^erelll.oUe