Canadan uutiset, April 29, 1920

              S, y i/CAJ^AfeX-^oi^staina Hilhi%. 29 p.-I92ö
PERUSTETTU 1876.
(Keiaarimneu _ PÄtikkl) "
OF CANADA
TCiin lähetätte rahaa välittää
teidän r a h M i n e mihin taliansa sivistyneen maailman osaan.
Lähettäkää rahanne pankin^välityksellä. ,Se on varmin ja
helpoin keino. *
IMPERIAL BANK OP CANADA
PORT ARTHURIN HAÄRAPANKKI, VA. H. Weaver, Manager.
HAA-RAPANKKEJA Cobaltissr. FoVt' Willi^ml8sa, North
Bayssä ja Sault Ste Marlessa.
jVfari. kastoi nenäliinan kulman­sa
raikkaaseen veteen ja pyyhki
»kasvonsa. Sitten hän järjesti tnk-kanas-
ja puknnsä sekä sulki itse-tietoiseira
varmnndella aseman o-'
^ven.
EREHDYS.
K i r j . TI j o.
Koko pitäjä sen tiesi:
Viertol.-m Ville oli lapsensa vie­nyt
vaivaistaiolle I sinä päivänä,
jolloin tJetO| Marian paosta oli
tnotn Viertolaan. i
Ei siinä kanan sickalltn sen jäi-k
^ o n . k un sana ntn o j a. Taa va muo­ri,
oli oven sulkenut ja pahasti
liikaten kadonnut nurkan taakse.
Ville oli vain pitaissut suuren
villaliuivin niiorimpansa. kuusi- Juna ujelsi tasaisesti halki hunr
Hätäkös Marilla oli maailmalla,
oi 1 a : P]n t i n e n-^ t u o m a r i 'Ka is 1 a n
sisäkkö.
Mari nosteli lumisia jalkojaan
rivakasti, ylös, alas, kääntyi oike-aHe
— — — kääntyi vasemmalle.
Pyh. ijäksi ei tällainen nainen or-juutoeivjää
I y
Suuren kylän takaa kuului k i ­makasti:
piiii. ^lari painoi kuu­maa
poveaan 'rajusti, huulilla
väikkyi tyttömäinen hymy.
* 'Tuolla on jo asema
rh. puh, puh puh pnh .
vuotisen Kaisun ympärille. »Sit-.
ten oli kolhaissut isolla, kämme-ne-
Uään kynunenvuotista. hiljaista
j a saamatonta poikaansa. Ar\'oa.
päiiliän ja kivahtanut:
"Tolvana, panf^ lakki päähäsi I."
Vaivaistalon portaalla, oli seiso­nut
valkoesiliinainen nainen vas­taanottamassa
kolmea tulijan-, i-sää,
poikaa ja tytiirtä.
Isä oli.siepaissnt Ihkin kouraan­sa,
pyöräyttänyt, mällin loiseen
poskeen.sa ja kivin uhallakin kat-sonnt
valkoesiliinaisen naisen tni-jottaviin
kissan silmiin j a sanoa
tokaissut kaikkein mahtavimmal­la
äänellään: i
. •'Tännehän nämä ovat omiaan,
SO p—n Mari kjirkasi viime viikol-iiij
niinknin neiti arvattavasti jo
t i e t ä ä ."
' ''Joo", kyllähän noiti oli son
kuullut.
' ' K y 11 ä miuä käyn ne sitten lui-k
e m assa,~ j a h k a a si a t s el v e ne vä t
^lenkilä siitit nytltnijottamasta'
tiehenne, l^a — —r- hiivatin jiis-tipää,
pidä nyt suusi'pienempäiiä!
Tno poika.se on aina ollut tuom­moinen
tuijottaja, mikä lieneekin.
Neiti on vaan ny vii ja kurittaa
s i t ä :"
••Joo" ,kyllii neiti lupasi siitä
•puolesta huolen ^ pitää.
Ja Vienolan Ville oli aikonut
lähteä kä.ttä panematta lapsilleen,
mutta. 'Arvo (poika oli sulkenut
tiiikasti huu 1 e11sa. mennyt pari
askelta' isänsä jäi keen ja ojenta­nut
k äte nsii ro h kea s ti pel j ät t ävä 1 -
le isälleen.
• Sitten oli se valkoesiliinaiUcn
työntänyt e(|elläiin suureen etei­seen
kaksi lasta, ja vaivaistalon
pihassa oli iso mies sylkäissyt vi­haisesti
sivulleen .sitten oli ka-d-
onnuj: kuuraisen koivun siuviaan.
teisen metsän.
- -Mutta vaunun, ikkunasta katsoi
kajcsi surinnielisen katmista. nai­sen
silmää ja poskilla hohti puna,-
kuin äsken kihlatulla nuorella ty­töllä.
Hän painoi otsansa ikkunaruu­tuun
ja häue.stiiy tunttii yht'äkkiä
kuin . olisi kulunut kahdentoista
vaod(<n sijaista vain kaksi päivää
siitä kuu tuomari Kaisla sanoi hä-"
n. He:
Mari. te: olette liian hyvä me^
rjcmäiin vaimoksi Viertolan Vil­l
e l l e ;"
Aivan niin. Tuomari oli osu-
-Mut oikeaan: Siitä kaupasta tuli
erehdys! Ja nyi käy U a v i sano-massa
sen tuomarille.
M u t t a 'VOisiko . tuomari häntä
Minä auttaa? Mari painoi lujasti
otsansa ruutua" vastaan \ j a sanoi
itsetiedottomasti:
*' Hänen tiiytyy auttaa
Kun juna myöhään yöllä py.säh-tyi
määräasemalle, ei näkynyt
-muuta kuin yksi ihininen asema^
sillalla asemamies lyhty kädessä.
M a . ] ' ! astui merkillisen ty^Tienä
a se m a 1 uton.ee se e n, jos ta hän k ak-sitoista
vuot ta sitten melkein lap­sena
oli lähtenyt elämänsä helvet­t
i i n . Xiin, helvettiin, kas se oli­kin
juuri oikea iiimitys hänen ku-hineelle
elämälleen. Tästä löy-xlös
tään 1 ä ni m en n e en ä h ä n istui
kylmän kostealle asemasalin i)en-kil
1 e ja rupesi käj-sivä llisest i a a"
mua odottamaan.
'••Se ja se. miten hitaaisti tuo kel­lo
eteni !'•
Mari kokosi hajanaisia miettein
tään elämänsä tärkeintä aamua
varten:
. Vihdpin. moTien kylmän-ja. kiu-sottavan
lyönnin jälkeen aseman
ikel Io löi juh 1 a 11isesti ja- 1 o hdtitta"
• vasti. seitsemän. . *:
Tuomarin asunto oli viiden ki­lometrin
päässä asemalta.
Nopeasti"a.steli Mari tuttua tie­t
ä pitkin. Hänen povensa oli korr
kea, ja hänen hieman ahdas pääl-lysnuttunsa.
auttoi esiintuomaan
hänen pyöreät muotonsa.
Tuomarilan piliassa palvelustyt­tö
puisti suurta, komeaa mattoa.
Hän oli sen ripustanut ntioralle
kahden koivun väKin ja kepit
molemmissa käsissään hiin nyt löi
vuorotellen, kljpin. klapin, klipin,
klapim
Mari nyökkäsi arvokkaasti pak
velustytölle ja kysyi: ^
, " J o k o tuomarin Jieri-asväki on
noussut?'*
••Jo. he juovat ruokasalissa kah­via,
neiti on hVvä ja käy tänne
•keittiöön,'- ntinii käsken — —
jaa kumman minä käs­ken?"
'•Rouvan, minulla «Iisi vähän
asiaa."
Kun palvelustyttö sitten oli ka­donnut,
hymyili Mari tuolle • 'nei­t
i ' ' nimitykselle. lian katsoi vai'^
kain . keittiön pieneen peiltin ja
sanoi hymyilevälle kuvalleen:
"Nuortuuhan sitä ihminen vä-hemmässiikin
' ' p r ä s s i s s ä . " Jos
tuo tyttö.olisi tiennyt, nitä.kaik­kea
t ä m ä " neiti " o n saanut ko­koa,
olisi hän kauhusta jähmetty­nyt."
Tanakat askeleet lähestyivät
keittiön ovea. Tuomarin rouva
astui kynnyksen y l i , katsoi ja kat­soi,
j a vihdoin sanoi/: '
• ' M i t i i ihmettä! Onko se nyt
todellakin \Mari. nieidän entinen
M a r i ? "
' ' O n , Mari se on "
''Lennart hoi, tjiile pian tänne,
täällä
Samassa, n ä y t t ä y t y i tuomarin
pyylevä vatsa oven aukossa: •
" H ä v y t ö n t ä , sanon minä, Ma­rin
täytyisi näyttää puolta van­hemmalta
ja viis kertaa rumem--
malta, kun viimeksi tavatessam­me,
mutta nyt näyttää olevan
aivan päinvastoin. .Päivää, päi­vää
M r a i , miten miehesi jaksaa
alutta tuomarin rouva sotki pois
tuon perin kohta lokka an kysy­myksen
sanomalla:
'' Mennään tänne rnoksalin piio-lelfe
puhelemaan, täällä on kah-
A- i a k i n ."
•KeittiössJL ptvheli plavelustyttö
y k sin jä iity ii ii n, e ttii no in niitti e u-tisiä
••piikoja" kestitään. Haa; —
— —•' passaa pa hänenkin kerran
kaan päässeet nousemaa n j a hän­tä
uudelleen pettämään.
* « 9
Kun Ar V o j a Kaisu r i isuutui va t
ensimäisenä iltana vaivaistalon
kamarissa, joka.' sijaitsi erään pit­kän
käytävän " äärimmäisessä'
päässä,^ paiskasi Arvo huoletto*
masti vaatteensa lattialle, hyppä-,
si harmaan »ison ja, peloittavan
peiton alle, sekä sieltä sitten kuis^
kutti sisarensa, Kaisun, korvaan :
'''-^liksikähän se Ville toi meidät
"tänne .suureen taloon f''
"Tuta V i l l e ? " kysyi Kaisu,
' • No ei sinuufkanssasi viitsi pu­hua,
se nu^ijän isä. se Viertolan
-Ville.'-'
•'j\fitsr ei äiti tule-nieitii otta­maan
pois täältä, minä niin pek
t ä ä n tuota muijaa, jota täy sen
tepin tanssa."
Samassa näyttäytyi ovessa pit-
'kä. laiha mummo, joka piti oike­assa
kädessään isoa mukia, va-senuualla
tuki kepillä itseään.
Hän ojensi mukia KaistiUe ja
sanoi ystä vällisellä, ratitta särä h -
televiillä äänellä:
" J u o , lapsikulta,.-tämä maito,
se on ini i ui n ma i tbrosnut e n i, m u t -
ta sinä saat sen nyt juoda.**
Kaisu kat.soi kauhnn ilme kas-voillaan
mummoon ja sanoi sitten
i t ku kurkussa :
" E n minä jatsa."
'* Vai et jaksa, juo sitten -sinä,
poika, ja sitten luemme iltaruko­uksen.
No. Kaisu; osaatkos sinä
isäämeitää?"
Kai.su katsoi 'hiltäisesti veije-ään,.
sitten mummoa ja sanoi kuin
pulalta pää.stäkseen; '
(Jatk.)
-1
HÄVIÄVÄÄ JA JO £NIMMÄK.
SEEN HÄVINNYTTÄ MUR­RETTA.
Uudelle Auralle M. A . Knaapinen.
On luonnollista että kansa tarvit­see
kirjakielen, joka on murteista
yhdistetty ja muod.stettu yhdistel-mä.
Viime vuosisadalla Suomes­sa
kiisteltiin ankarasti siitä, itä-vaiko
länsimurre oli tuleva Suo­men
kirjakieleksi, kunnes Elias
J^nnrot ratkaisi riidtin^ luoden
Idrjakieieksi itä'>ja länsimurteen ^''^ ''''^ ^^^^'^ ^""^'^
•Kave, luonnotar korea "«on t ä ä l ­läkin
futtu ollut. Samantapaisia
vanhan kansan" sanoja on paljon'
muitakin. Paikan nimisiä o\\
Perniö.ssä paljon^ huomattavaa.'
Sellaisista mainittakoon vain Nij'-|
,va, joka ej'ään suomensukui.sen'
'heimon kielessä merkitsee pohja­vettä.
Mut m;tä tesä niin pitki esi-puhei
pirä, mennä nytvaa jo pää-asjas
ja annetan tulla oikkin töö-rölise^
n puhrast vanha pernjäläist.
M u l o sitä.suur niäär yJirös pan-kos
simmoses plai^karkirjas ku
iHJiii ,p i'u u k a s i ilu oi-e n a s ai n ]3 i 11 ä
framil, j o s o l s sattunu treffämli
jonku Jiy\'ä sarunkertojan taik
jonku muu filung-intapase hyvä
juttelija. Kyl siin kirjas onki vä­liä
muut sortti., On siin sinimöst-k
i ku .niiiistutta Kalevalan Kul­lervot
ja on siin, noeran konsteiki.
Katost ku Pernjäs ot ja oi ennen
paljo noiti. Tel kerrat mä ota ja
anuau prentätä yhrö.sar'u, simmo-sen
ku on ylöskirjoitettii tosa
1884 paikoil. Se o vaa.kielnöyt-teks.
ei se muutto: iiii nrerkilJne
ol. Temmotti se kuuUi: •
Ol.yks ei ja em j a heitil ol lehm,
kana, koer ja vask. nmt ei heitil
olnu yht ikä siemeni. et he olisi
ottan ja saanu yht sitkantaka
pelttsas kylvetyks. Em sanoi sit,
et myyrä lehm ja kana, mut em
mä suuiiskal reisiin päästä ja
hukkas raiha, mä" mene ite. Ei
annoi hene mennä sit ja hä tul sit
yhrön kauppa miehen tyvö ja tar
j OS n ii t. - Hii. pyy s 1 e h m ä st n el ky m -
ment taaleri j a sai kans ja kanast
hä pyys : kuuskymment taaleri.
Kauppamies kesk hene mennä to-ril.
että hä ota:ja maks kanast n ii
paljo. Emnien toril sit, mut ei
hä saanut sitä kaupaks. H ä tul ta­kasi
jelle ja se kauppamies ost se
senttä lopuit ja maksoi sen 60
taaleri. Ja sit hä ot ja telläs cm-imän
korkkarin, ku em ne raha
ens sai. Siel ol terva ja hyöliömi
ja ku em juoks ja kiiris siel.istu-si
ne henes. J a ' h ä telot rahas sin
sit kaik ja sit hä päätetti sielt
pois ja hä men kot sit ja ei tun-tenu
itettäs 'ja lunteras tiel: ei
sunkkan tämä senttä olukka. Sit
Kuusitoista unssia' paunaan
parhaan laatuista joka unssissa.
Sen tee saatte ostaessanne
Blue Ribbon Teetä.
yhdistelmän.
Nykyistä kirjakieltämme ei siis
ole sellaisenansa missään puhuttu.
Vasta nyt kirjalli.^iudesta ja kou-.
ku mä kot tulen. Koer haukku
kaikki nniit paljast mun ja vask
pelkkä nii et mene seinistäkr le-p
i 11 e .• jo s t jo ku m n i pi h a t to mene
pää hä. Ja hä kysys, mitä sä ny
tees. Paeran pääleppe, sanoi em.
^lut hä lupas sit telirä väiiemäi
vaeval ku henen piti ottama ja
saama sata taaleri, Hä leikkas
veiten kans sihe leve sit.
Siin hä iu>.k sitä jo ylu-ö hullu.
Sit liä tul toiseen, paikka. Siel
ei o 1 n u y h ti k ä a kk on a' sein ä s ja
e m k a n n o i : a u r i n k o: p o h ti men k a n s
tuppa ja telläs aina hames pääl,
ette seen ])itän ottama ja pääse
mäu pois. Ni hä sanoi sit. et he­nen
pit,tekemä valo. jost henon
pit saama sata taaleri. Hänel
maksetti se luieles ja liä. ot ja
hakkas sit seinä, leve: ja siit. tul
a.uring sisäl ja em tuJ siit nii ilo-seks,
et liä hakkas koko seinän
poi^*.
. Siin hä nek sit jo toise hullu.
Sit hä leks taas ja ot ja i u l kol-mentteir
paikka. l*>m kysys; mist
hii o ja hä sanoi taeva.salist. Em
sanoi sit. et se o sielt sit. misii
nuuinki entine eivaiuau ny o. He-nelt
jei ten yks kellane Ivcvone ja
sata taaleri raha. olsik te ni iiyvä'
ja vei.sisit nees sin h.enel. Hä lupas
ne vierii ja ne annetti hänel,sit ja
hä ot ja läks: menemä. T i e men
nietäst'lepitti ja hä vei hevose vä-h
ä m a t k a m e t t ä ja telläs. yhtön
puuhun kiine ja leikkas siit hen­na
ja telläs soen tieviercn punok­siin
tykö sit. Ku se emmä mies
tul kot. ni se leks lient koht takka
ajaman ku se hene.hevoses vei ja.;
tul- ))enen tyvönäs sit^ja ky.sy.s.
onko hä nehnyt siit mtuieväs yhty^
kän keilast lievo^t ohitte. Hö sa­noi
sit et kyl teest eskeltä yks-'
nuM] toii yir.s ja hent jei toho. Se
meines .sit vaa, er SOO; soo, sin se
pit viwämiinki ja leks kotjas ta­kasi.
Sit, hii ne jo kolm simmost hullu­ja
pit fMumäs sit.
Mut kauppamies ot ja telläs sit -
suoloja hakema, uit ku reng sin
jet. in'ut em sanoi et - kylvin mä
nejo. ette niit enä ol. .Mut kaup­pamies
annoi heitin keske keräjii.
mut (M" ot: ja telläks emään tynnä-ri;:
niin kanvako et keräjä tul ja
el antan benel ruokka muut kn
jmrotteli vähä ohri j a kaku mu­reni
pruntilevest sisäl. Ja sit he
ot i ja. me ni k k c r j ä. j a e i ot e mm ä s
tyiinärist ulos ja vei sin. Ja kn _
tuoniar kysys ennnält, kosk nees
suolas sin jetetti sanoi em: se ol
vähä ennen ku niit ohii taevast
alas tul. Sit tuomar kysy.<5 kos'k_
hii neip pelttosas kylv ja em sanoi
et se ol vii hä ennen kn n iit kaku*-
mureni alas tul. 'J'uomar sanoi,
etä sä oles hui ja ke.^k hene men-nii
ulos. -la kutte. in\uit viera.s>
miest olnu ni asja jei silles.ja heer-sai
roikkuma- ja ot ja seisas Ite' tiflit töys rikkaks.
luopetuksen 'avulla on k h i a k i e l i ^'"^ ^""^^^
paka l, ni koer haukkus taitamat-tonlast^
; Sitä; hä nieinas: ei-tä ^ma
oi. Mutta jjit hä men pihatto viel
TILATKAA
C a n a d a n Uutiset
S U O M E E N
f
Suomessa tapahtuneiden muutoksien johdosta -sanomalehdet
menevät sinne nyt ilman esteettä. Tilatkaa siis CANADAN
UTJTISET sinne^omaisillenne, mielihyvälUi ottavat he sen va.s-taan.
Tilaushinta Suomeen on:
Koko vuosikerta $2.50 >
Puoli vuosikerta $1.50
fieuraayaa tilauslippua voidaan käyttää tilausta tehdessä ja
voi sen täyttää lyijykynäUäkin.
l I
Puolen päiviin aikaan M a r i sul­ki
synkän näköisenä tuomarilan
keittiön oven. Hän.oli epäonnLs-tunut
a siassaan. Tuomari ei ol­lut
häntä auttannt, oli vain levit-tiinyt
kätensä' sivuilleen asian
kuultuaa n j a sa n onut ihm ett el e
västi:
' 'Marihan on kahden lapsen äi-,
ti. ja se velvoittaa, pysymään liei-dän
luonaan."
Silloin oli j\[ari nähnyt kuin
jollakin takimmaisella tajunnal­laan
tyhmän näköisen kymmeur
vuotiaan pojan kasvot ja ihmette­levän
kysyvät tytön silmät j a pie­nen
mustan tuvan, ja isän nokisen
padan — — — ja — suuren
miehen juopon pöhöttynein kas­voin
piippua sytyttämässä lieden
luona, ja — —
Täi en tilaan'
tettäyäksi osotteella :
vuosikerran Canadan Untisia lähe-
Maksuksi seuraa $...
Tilaajan nimi ja osoite: \
V
Ctxti&d&n Uutiset
Port Aiiihur; Box m Out., Caiiada.
tullut enemmän oppia saaneiden
puhekielek.si. Kirjakielen rinnal­la
elää kuitenkin edelleen joukko
murteit<T, joskin ne kirjallisuuden
hikemisen ja *kouluopetuksen vai­kutuksesta
yhä kadottavat omaa
alkuperäisyyttänsä ja murrepuh-tauttansa.
Nämä murteet eivät
kuitenkaan saisi jäljettömiin ka­dota,
koska niillä on varmasti
suuri oma historiallinen merki­tyksensä
meilläkin. Murrekieles­sä,
omassa kansanomaisessa luon­nossa,
kansan heia^i, sen huumori,,
leikillisyys j a kaikki itosioma pulp
puaa niin välittömästi esille. Kun
onma nnirrcttänsa kotiloissa käyt­tävä
vieraansa ympilristössä esit­t
ä ä ajatuksensa kirjakielellä,
tunnemme heti — jos h ä n on mur-rettansa
puhuvana^meille tuttu ^
' * Oi Juimj la, jos minun täytyy
tuntiakaan enää viipyä.^ entisyy
dess^ini'. kuolen minä hullujen
huoneella muutaman päivän ku­luttua."
,
Näin oli Mari huutanut tuoma­r
i l l e ."
Ja tuoma i * i o l{ valkaissut vai­moonsa
j a tämä Mariin, ja viime­mainittu
' oli ottanut valkean l i i ­nansa,
sitaissut sen sievästi leu­kansa
{illcr-ottanut tuoraarilaisia
kädestä kiinni ja sanonut:
H y v ä s t i ." i l •
Mai'i oli n i i t ä naisia, joita vsis
toinkäymiset Tohkaisevat, Niinpä
hän^tuomarilasta lähdettyään ajoi
-lähimpään kaupunlriin, koputti^
sievästi erään tuttavnsa ovea, ja
sai hänen kauttaan ^ palveluspa!^
"kan eräällä-herrasväellä. >
Vuodet kiiluivat. -
Yksinänsä Mari taisteli taiste^
luaan, i l i m i s i t t ^ Jumalatta ja yk*
^^ifi koetti hän 'k^vaa •onnensa
hautxta niin syväksi etteivät muis-
J-tot, '^Vätkä toiveet sieltä ffiilloin-ettei
hänen sisin olemuksensa pää­se
vieraalla kielellä" vapaasti
">sille.
Jos esim. tohtori Nordling—-^
Nortamo-—olisi '-raumalaiset jaa-
, rituksensa " esittänyt kirjakielel*
lä, ei niissä suinkaan olisi nykyis­t
ä tuoreuttansa. Rauman mur-'
teellä kerrottuina nuo jaaritukset
tuovat esille leikillisen kansan,
meriraie.steny. m, -sisimmän ja to­si
olemuksen. Omalla murteellan­sa
Vilkut ja Iirot pääsevät leteenr
me ihmiselävinä j a ja heistä muo­dostuu
lukijaan ' lähtemätön kur
va.
Turun puolen murteista on Per­niön
murre eräine omituisuuksi-nensa
huomatuimpia. Se onkin
mielenkiintoa herättänyt, kun si-
•-tä joffeakin jutussa on julkisesti
esilie tuotu. Nykyään ' ei sen
murteen edes vähänkään puhtaa­na
~ - osaajia enää j u u r i monta or
le. Nykypäivien perniöläinen ei
sitä yritäkään s ä l y t t ä ä.
Perniön murteessa, joka myö­hemmin
on isaanut> paljon pilaaj
vaa vaikutusta ruotsinkielestär, oh
vielä säilynyt joukko vanhoja ko­toisia
sanoja, esine ~j a tekojen
y. m. nimityksiä; jotka ansäitsisi|
vat tulla kirjakielen omiksi. On
siiliä vanhoja 'kaleyaisiakin' k ä s i t§
teitä, -knt^n simö Ijapeen valife^j
(salama, - jota 61 seuraa jyrinäjif
joka sana osoittaa, että'iBTalevalätt
ja vask hyppel niin taitamatto-m
a s t j a i- ik e r a s ka i*s in a s a s, p e 1 k ii s
hent: .Sit hä nieinas jelle. ette tä­mä
ol. kyllä, joku muit j a ot ja
nien katon pääl linnuks ja istiis
siel.
Ei nek hene siel sit ja sanoi: sä
olet Inil, tul sielt alaski ny, et mä
mene j a vien ne koere ja vaskan
kans kaupunki, et siemeni saaran,
koske sä mitta .saanu.
'.Ta ei leks sit-menemän kaupun-
.ki. Mut sin heil ot ja tul kaup­pamiehen
treng yösjöks sinä aika
ja ol .«^uolknorm pääl. Se jot kuor­masta
väh.eraiiks sitä yhro s&ki
sin,' ku se pois läks ja em kylv
neis sit peitto: Sit oi tul kot ja
•pitmenemän kylvämän k u hä sie­meni
sit sai j a em sanoi sit, ette
liene niit enä kylvä tarvit, et hä
Ot ja kylv jo pello. Mitä sä siii
sit ky 1 vis. säh<^ ei. Su ol a mä sin
kylvi, sanoi em sit. E l meinassit
taas, & i sä oles hui, et-jolle mä
kolme simmost hullu löör, ni sit
mä pirä sun.
l^li leks sit mencvnä j a tul yhtön
paikka. Seen paikka ei ot ja is-tus
siel ja pait pääs, ei siin olmi
pääleppe ja enf ha^kkas eijä halvot
BANK OF HAMILTON
Laillistettu Parlamentin määräyksen mukaan.
P a l j o n .suomalaisia on avannut n i i n tässä pankissa
.sillä meillä on
SUOMALAINEN TULKKI PANKISSA.
AVATKAA SÄÄSTÖTILI TÄNÄÄN.
P a n k i n varat ovat kokonai.suudessaan y l i i|!84.000.nr)0.
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI
Cumberland & Lorne katujen kulmassa.
/
Haara-osasto myöskin Fort \YilIiamissa.
ME EMME VOI PUHUA SUOMEA,
mutta meidän HINTAMÄIE P U H U V A T mitä kieltä hyvänsä. ;|
—Tuokaa meille—
Turkiseläinten
j a kuulkaa,mitä me sanomme: Meidän liiKkeenhoitftjamrae J.
T. Herbert, ennen ollut turkisten ostajana^ Hudson Bay yhtiön
palveluksessa, on tuttu teille kaikille!. Hän on maksanut mo­nia
tuhansia dollareja fiuonXalaisilleträppäreille ja aikoo mak- ^
saa monia tuhansia lisää. HänelleJvoitte luottamuksella lähet-;;
t ä ä ' turkisnahkanne ja me pidämme pyydettäessä kaikki tur^ |
kikset erillään.
T k E GREAT LAKES FUR TRADING CO., LTD.,
12 Francis Block, (yläkerrassa), Fort Williain, Ont.
Haaraosastoja: Dinor\vic'issä, Nipigoriissa^ja Long Lae*iasa.
Pyydämme ilmoittaa kaikille liiketuttavillemme ja ystä^Uemme, että olem- ;
me nyt kuten annenkin tilaisuu dessa lähettämään rahaa Suomeen Joko postitse
eli sähköteitse.
Kurssimme on nyt
' - T
Suurin ja v^hiti ^uomailaihen Pa:hlddiriliike.Amankassa.
konttori CMcagossa/176'Hprtfit.^eaborn St., Ohic^o, JDtt.
^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^