Vapaus, October 5, 1922

              vihdoinkin, r i i n että H6I2
Rredaun kuritoshuoneen
l ^ ^ l a f r l i d e n «-teo»! TälB
n Munnerissä tullutta kidutus-
^ ^ i n ' tnä hänestä tehdään mh-
I * „ Demokraattiset Tanldlav-
:=ot tuUenevatkin yritykses-
C i s t u m a a n , sillä toveri Höl-
X l u n j ä r k y t y s , huomattuaan
l^tnneensa hullujen^"*"»^^^^^"' oh
^ ^ t i suunnaton, j a tätä järky-omiaan
lisäämään se, et-
^''"^h" Bre^laun kuritushuoneen
i*-tSa-=osastoon j o u d u t t u a an
. kuuteen päivään olla lain-
S ulkosalla, eipä edes ole avattu
^ j.„ppinsa ikkunoita kuin 4un-aiafoi
päivässä, hän e i saa mi-
S, uettavaa jne- Kaikki sen ta.
J"" .j-uten lääkäri selittää, ette.
nälkälakon runtelema rau-
Sisa kestä mitään ponnistuksia ~
fedes hengittää raitista Umaa! J I i -
[ ihanaa ja hellää demokraattista
|..iAnmtoa!
k i s o n osasto
nyt jo omaa, on tosin suurten pon­nistusten
tulos, mutta raskaalta se
ei ole hänestä tuntunut Päivät
työssä raadettuaan j a - iltasin koko­uksista,
tai joiltakin kursseilta pa­lattuaan
on hän aina istunut;jisei-ta
tunteja syventjTieenä kirjojen
tutkimiseen. -Niinpä hän n y t käsit­tääkin
täysin selvästi luikkarajojen
olemassaolon. Myöskin hän kasit
tää, miksi hän nyt, tavatessamme
hänet, on valmistautumassa nuori-sotoveriensa
kanssa sotilaaksi, läh-teäksensä
taisteluun, jonka on liet­sonut
esille työn j a pääoman väli­nen
ristiriita taisteluun työn ja
työväenluokan puolesta — Punasen
K a a r t i n riveissä.
Toverukset
K i r j . Orpo.
He olivat samanikäisiä .'ja JnyoS'
Iin -samankokoisia maaläl3pöjäh"Ve-,
JJoita. Toinen, Veikko ••olJ''KSneh:
nimensä, oli köyhä örjpo ^ o l k a ; josta
hnta piti h""^*^ että"'*iyi
länet aina vuosittain elätettaväiSi»
Täiimmän vaativalle. Toinen, Jon­ia
nimi oli Yrjö, oli talon poika.
Kampikin olivat he inoin kuusivuo­tiaita
Veikon joutuessa Yrjön kodin
Isieisyyteen erään perheen huudet­tua
hänet elätettäväkseen. Pojista
tuli heti hyvät toverit keskenään
Päivänsä he viettivät yhdessä, tal­vella
mäkeä- laskien Yrjön isän teke-
Billä kelkoilla j a kesällä marjoja
poimien j a juoksennellen pitkin ky­län'
raittia. Kohtalo muodostui, niin
sjosiolliseksi, että pojat saivat vuo-
I a vuoden perään viettää tätä yh­dessäoloa
samoine leikkeineen ja
tnvituksineen, jotka eivät koskaan
kyllästyttäneet. Vaikkakin Veikko
joutui välillä muuttamaan olinpaik-,
laa, jäi hän silti Yrjön kodin lä-leisyyteen.
Vaurastuessaan täytyi
leidän kummankin kyllä ryhtyä
inorittamaan kaikenlaisia tehtäviä
mutta silti .jäi aikaa aina yhdessä­oloonkin.
Yhdessä he joutuivat 'kou-la-
ikään päästyään taivaltamaan vii­den
kilometrin pituista kansakoulu-matkaaliin,
:sekä istumaan rinnak-hin
koulun penkillä. Veikko, joka
osottautui koulussa heti eteväksi op*
pilaaksi, sai mieluisaksi tehtäväic-jeen
Yrjön .opastamisen, joka ei pys­tynyt
siinä :määrin tajuamaan koa-kineita
kuin hän. K o u l u a i k a ,suju)
lyrä. Iloisin mielin riennettiii{ sykr
{yllä aina .uutta lukukautta aika-1 tervehtimään Yrjöä. Äänessään i l -
Avonajnen taistelu työtä j a pää­omaa
edustavien luokkien kesken
on päättynyt työtä edustavan luo­kan
—• työväenluokan häviöön. Ta­paamme
nyt Veikon synnyinseudul­laan,
lapsuusajan leikkitantereilla.
Siellä tapaamme myös Yrjönkin.
Mutta miksi ei lapsuusajan toverei­den
kesken ilmene nyt toveruutta
ollenkaan? Kylmästi vastaa Veikko
Yrjön tervehdykseen. Selityksen tä-hän
saamme pian tietää. Veikon
haistellessa Punaisen Kaartin r i ­veissä
j a taistelussa kiinni joudut'
tuaan, viruessa useita kuukausia
valkoisen Suomen vankilahelveteis-sä,
on Yrjö koko ajan taistellut va
paäehtoisena vastakkaisella puoleL"
la. Kun Yrjö • koettaa puhutella
Veikkoa," vastailee: tämä hyvin har.
TO^hi6isesti,säadenVf siten . keskus­telun
pian päättymäSh;' l i i a n ;tuo.
reena- ovat vielä' bjistelun- häviämi-
;s'6ir-ja vankilaheKetÖfsää kitumisen
•johdosta s/ntyrieetv ärv^et. .
Kolmisen vUotta on Veikko viet­tänyt
jälleen pää'kaupungissa, kehit­täen
koko ajan taas työnsä lomassa
itseään ja työskennellen kaikella
tarmollaan työväenluokan hajalle
lyötyjen rivien jälleen kokoamiseks
taistelukuntoisiksi. Joku aika taka
perin on hän nyt muuttanut syn­nyinseutunsa
läheiseen pikkukau­punkiin.
Yrjöstä on hän saanut
tietää, että tämä kuuluu vielä suo­jeluskuntaan.
Myöskin on hän saa.
nut tietää, että synnyinseudullaan
hänet itsensä tiedetään «kovaksi
communistiksij. — Ollessaan ker­ran
matkalla j a junan pysähtyessä
synnyinseutuansa lähinnä olevalle
asemalle; ^ r y h t y y ; ' hän, • keskeyttäen
Alkunsa^ • tarkastamaan». • sattuisiko
joitakin entisiä tuttuja tulemaan
junaan. Ja n i i n todellakin sattuuu.
Yrjö j a hänen 'seurassaan; ..iäks:
muuta nuorukaista astuu-, junaan:
kaikki kolme suojeluskuntapuyuissa
j a kiväärit käsissä. Tulijat jäävät
toiseen vaunuosastoon, mutta avoi­mesta
väliovesta saattaa Veikko
seurata heitä, ilman että Yrjö huo.
maisi häntä. Tärka^tellessaari Y r ­jön
liikkeitä palaa Veikon mieleen
lapsuusmuistot. Yrjön kanssa yh­dessä
viettämänsä vuodtet. Erinäis­ten
vaikutteiden valtaamana saa
hän vastustamattoman"' halun: mennä
K u n vihdoin Yrjö saa tilaisuuden
vastaamiseen, alkaa hän: «Ymmär­rän
k^keruutesi, sillä olen tullut
ymmärtämään jossain määrin oman
viheliäisyyteni j a tullakseni sen pa­remmin
vielä ymmärtämään, siksi
j u u r i haluan kanssasi keskustella.
Olen aika ajoittain k u u l l u t ' s i n u s ta
viestejä j a niiden viestien perus­teella
olen jo pitemmän aikaa sinua
kunnioittanut, kunnioittanut siksi,
että sinä suurista vastuksista huoli­matta,
joita matkallasi on ollut, o!et
kulkenut eteenpäin, eteenpäin oi­keata
tietä. Elämä on sentään mi­nullekin
viime vuosien aikana opet­tanut
yhtä j a toista. Väliin olen
tuntenut musertuvani kärsimyksie-ni
alle. E n ole uskaltanut lähennel­lä
ketään teikäläistä, peläten, i t t ei
kukaan minua uskoisi kumminkaan.
Siinä onkin selitys siihen, miksi v i e -
läkTn kannan tätä pukua j a kuulun
siihen kurjaan joukkoon. Ainoas­taan
se, että sinä tulit tervehti­mään
minua, antoi minulle rohkeut­ta
pyrkiä keskustelemaan kanssasi.
K u n nyt käyn vastaamaan kysymyk­seen:
minkä perusteella taistelin va­paaehtoisesti
työväenluokkaa vas­taan
V. 1918, niin pyydän sinun ot­tamaan
huomioon sen takapajuisen
tilanteen, joka kautta aikojen on
vallinnut näillä seuduilla yleensä.
Koeta yhimärtää, mitä minä käsitin
kansalaissodan alkaessa, tällaisessa
ympäristössä eläneenä j a kasvanee­na.
Olinhan sitäpaitsi melkein lap­si.
Olin talonpoika j a «velvollisuu­teni
» oli ästuä' «isä^lkäkn» puolesta
täfstfeliiun. K ^ i i t "göKfeet j a suu­ret-
lupaukset sokaisivat minut ko­konaan.
Jos sinoin''!ymmärsin edes
sen" verran kuin ymmärrän nyt, en
totisesti olisi tällä ""-häpeätahralla
merkitty, kuten nyt olen. Nyt kä­sitän
yhteiskunnalliselta asemaltani
kuuluvani työväenluokkaan j a «isän­maa
» selventää minulle tuota käsi-tystä
päivä päivältä. — Pyydän s i ­nulta
lapsuusajan toveruuden n i ­messä,
sano minulle, miten voin so­vittaa
tekemäni rikoksen.»
Keskustelu muodostuu pitkäksi.
Kun se vihdoin päättyy, lausuu Y r ­jö,
ojentaessaan kätensä Veikolle:
«Tiedän, ettet voi pitää minua tove.
rinasf, mutta toivon, että itieistä
vielä kerran tulisi toverit», — johon
Veikko vastaa puristaessaan Yrjön
kättä» «Samaa toivon minäkin. Te­oillasi
voit osoittaa, josko-' meistä
vielä tulee toverit.»
Biaan. Tarjosihan se aika tilaisuu
den entisiin leikkeihin, etenkin tai
telia, jolloin suksilla matkaa tehden
voitiin monta iloista mäkeä sujaiut-taa,
Kesäiset leikit ja yhdessäolo-jjat
olikin f täyty nyt supistaa. A i .
loastaan j^häisin oli yhdessäolo ja
leikit enää mahdollisia, sillä noin
•«suurten miesten» täytyi arkisin
»kertaa työssä. ^
Lähes kymmenen vuotta joutui-nt
pojat oleskelemaan näin yhdessä
Heistä olikin kehittynyt harvinaisen
lyvät toverit. Vaikkakin Veikko
usein oli tehnyt sen havainnon, että
läneltä puuttuu paljon sellaista,
jota Yrjöllä c n . j a vaikkakin hän tie­si
olevansa joidenkin taholta hai-loisittu,
ei se kumminkaan koskaan
katkeroittanut hänen j a Yrjön" vä-
M- Sydämellinen toveruus heidän
f^iliään pyyhkäisi pois 'luokka-
Jäjan, josta he eivät kylläkään kum-
Piiaan syvällisemmin mitään- ym
fflärtäneet. — Kansakoulun päätyt-loppui
poikien .-yhdessäolo. Su­taisten
kutsusta matkusti Veikko
«"as erääseen suurempaan kau
punkiin, Yrjön jää^ssä kotiaan.
On kulunut j o i t a i i n vuosia tuos
«erosta, kun tapaamme Veikon
.Itäkaupungin eräässä nuoriso-osas
«äa. Hänestä on kehittynyt solak-ö
nuorukainen. Henkisesti on hän JrÖ5 kehittynyt, kuten xmimiillises-p
Heti maalta muntettuaan oi
liittynyt nuoriso-osastoon. Tä-
Jäoli kyllä tapahtunut toisten, van.
Jjapien nuorisoliittolaisten kehoi-
^«esta, joita hän o l i tullut tun-
J"aan kaupunkiin muutettuaan,
jaonso-osaston tarkoitusta ei 'hän
^artänyt laisinkaan, mutta kun
^"Moverit olivat maininneet, että
iä^ on tilaisuus opisfkeluun sa-
^säisessä toveriseurassa, "niin
™ita ei tarvittukaan. Pian hän
"Ppinut ymmärtämään osaston
^oJtQksen siihen liityttyään. V e r -
JaiB nuoresta Ijästään huolimatta
tietn' t^^ä*6ssamme hänet,
siTi?^ puolesta useasta vanhem-
^ ^ n toverista paljon edellä.
1 ö f • tullutkin valituksi
y«istaän nuoriso-osastossa, vaan
r ^ l d n työväenjärjestöissä, j o i -
to,- myöskin l i i t t y n y t , use-l'^^
InottamustoimUn. Tuon t i e .
f ' " ^ l a n hankkiminen, jonka hän
menee kumminkin katkeruutta ja
vihaa, kun hän Jietkistä myöhemmin
seisoo Yfjön edessä esittämässä ter­vehdystään.
Yrjö näkyy huomaa­van
tuon katkeruuden j a ivan, kos­kapa
hänen kasvonilmeensä muut­tuu.
Veikko huomaa myös Yrjön
kasvonilmeiden muuttumisen ja hän
tuntee, että heillä, entisillä lapsuu­den
tovereilla, olisi keskusteltavaa
keskenään. Tässä se ei kummin,
kaan käy laatuun. Niinpä kuluu-kin
jälelläoleva matka jokseenkin
äänettömästi läheiseen kaupunkiin
johon juna pysähtyy.
Samana päivänä Veikon kulkiessa
erästä katua pitkin .tulee Yrjö hä
nelle vastaan yksin ja ilman kivää­riä.
Hän pysähtyy Veikon kohdallp
päästyään j a virkkaa':'' «Tahtoisin
niin mielelläni puhella kanssasi ja
toivoisin ettet Tastaisi kieltävästi
vaikka kuinkakin-"miiiua halveksui­sit
». — «Halveksun kylläkin sinua
mutta silti on minullakin halu kes­kustella
kanssasi» — vastaa Veikko
ja jatkaa heti: «Ymmärtänet, että
tuossa puvussa ollessasi en halua
seurustella kanssasi ihmisten näky.
vissä, 'siksi poiketkaamme tuohon
kahvilaan, siellä ei tähän aikaan
päivästä ole tavallisesti ketään».
«Se sopii. E i ole meille kummalle­kaan
edullista yhdessäolo täällä^ka-duilla.
Tovereissani heräsi jo jotain
epäilystä, saatuaan minulta kuulla
nimesi, kun tulit minua tervehti­mään
junassa. Sinä et kylläkään
heitä tuntenut, mutta heille sinä
näyt olevan nimestäsi j a maineesta­si
tunnettu» vastaa Yrjö.
Kahvilaan saavuttua aloittaa
Veikko keskustelun seuraaville ky­symyksillä:
«Millä-perusteella kan­nat
tuota pukua? Millä perusteella
cuulut tuohon joukkoon j a . millä
perusteella taistelit v. 1918 työvä­enluokkaa
vastaan?» J a ennenkuin
iän antaa Yrjölle tilaisuuden vas­taamiseen,
esittää hän vielä hänen
vastattavakseen, eikö hän näe mi­tään
eroavaisuutta sellaisten pikku-alonpoikien,
kuin hänkin on j a n i i.
den suurtalollisten j a herraskekku-oiden
välillä, jotka tuossakin auoje-uskunnassa,
johoii hän kuuluu, ovat
, ohtobenkilöinä, tehden tämän ky­symyksen,
tuntien paikkakunnan
olot j a eläjät, mahdollisimman pe-
Nöin puoli vuotta tämän jälkeen
tapaamme Veikoh -Yrjön kotona.
Johdettuaan ' Veikon • kamariinsa
aloittaa: Yrjö puhelun; «Et- tieten­kään
pelkää aseita? Kuten näet 'on
niitä täällä parittain, tuossa sei­nällä
kiväri j ä pöydällä taskuase
hyviä kumpikin., Niistä on tullu'
minulle nyt todelliset ystäväni. Suo
jeluskuntapukuni pn vinhillä. Sitä
tarvitaan, voidakseni säilyttää nä­mä
ystäväni. Sitä tarvitaan myös
toveruuden palauttamistyössä mei-ään
kahdten "välillä. Sanoit \viime
kerralla erotessamme: «Teoiiilssi voit
osoittaa josko meistä vielä' tulee t o ­verit.
» Luokkien välinen ristiriita
syventyy päivä päivällä. Sallyttä-mällä
nämä välineet, joita käyttä­en
olen suuren rikokseni tehnyt, us­kon
voivani myös sovittaa rikokseni.
En tiedä pääsenkö niin pitkälle että
voin toverinasi puristaa kättäsi.
Saattaa käydä niinkin, että murs­kaannun
ennen, mutta joka tapauk­sessa
saat olla varma siitä, että mei­dän
• suojeluskunnasta, avonaiseen
taisteluun jouduttua, astuu muita­kin,
enkä yksin minä, sille puolen
taistelu rintalnaan, j o l l a sinäkin sei­sot.
Ennenkuin lähdet täältä on
minulla tilaisuus esitellä sinulle joi­takin,
jotka ovat «parannuksen» teh­neitä.
— KäsittääJcseni minunlaise­ni
ei voi yrittää mitään muuta tie­tä
rikostaan sovittamaan) siksi olen
valinnut tämän tien. Ja nyt annan
sinulle tilaisuuden lausua m ^ i p i -
teesi, olenko oikeassa tai väärässä.»
Kun Veikko kaksi vuorokautta ies­täneen
vierailun jälkeen jättää Y r -
jön kodin, jättää hän sen siinä va­kavassa
uskossa, että Yrjöstä, enti­sestä
lapsuuden toverista, nykyises­tä
suojeluskuntalaisesta, saa hän
syisten työläisten -käyvän lävitse
pääsemättömiJn riveihin — siihen
riviin meni M n itsekin. Hän tunsi |
kuinka 'kädeji lujasti liittyivät toi­siinsa-
j a kuinka kauniilta tuntui
kuulla sana, toveri Lyyli heräsi
tuohon kauniiseen sanaan, jonka o li
kuulevinaan, mutta kun hän heräsi,
niin kylmä puistatti häntä kovalla
j a kylmällä vuoteella. Hän 'käsitti
taas kaiken .täydellisesti j a sano­maton
katkeruus täytti hänen mie­lensä.
Häntä kidutti se ajatus että
kaikki nyt uskoyat hänet varkaak­si,
nekin joihin hän luotti j a piti
toverinaan. Eihän heistä leukaan
voi tietää viattomuuttani j a kuka­pa
sitä uskoisi vaikka hän kuinka
vakuuttaisi syyttömyyttään. Ras­kas
huokaus kohosi tuon paljon
kärsineen rinnasta. Hän e i edes'
uskaltanut ajatella omaisiaan siel­lä
synnyinmaassa kun luuli emäntä
Saastamoisen tiedottavan hänen tä
dilleen että täällä istui tyttö van­kilassa
syytettynä varkaudesta.
Herra jumala, minä menetän jär­keni!
Tämä on kauheaa vääryyttä
jota on minua kohtaan tehty. Hän
käveli likaisen j a kostean koppinsa
lattialla rauhatonna. Hän toivoi
saavansa puhua edes yhden sanan
sellaiselle ihmiselle joka häntä oi.
kein ymmärtäisi. - M u t t a eihän tän-ne
leukaan tule kenelle puhuisin:
Hän maistoi hiukan aamiaisesta
joka hänelle tuotiin, mutta ei se
tunnu menevän kurkusta alas. Hän
jättää syöntinsä j a istuu vuoteen
reunalle ja jrupeaa tuijottamaan
tylsänä lattiaan.;-Muutaman päivän
kuluttua iln^otetaan. Lyylille että
joku on t u l l u t häntä katsomaan.
Se oli iloinen"" viesti onnettomalle.
Hän arvasi että joku tovereista ov
tullut häntä katsomaan j a aivan oi.
kein.
L y y l i kutsuttiin ' sellaiseen souk­kaan
käytävään, joka johti siihen
huoneeseen jossa vankeja käydään
tapaamassa. Bautaristikkoaidalla oli
varustettu väliseinä, jonka lävitse
sai puhua vangin"kahssa. K u n L y y
i i tuli mää-rätylle paikalle ilmestyi
hänen eteensä toveri Aro. (Van­ginvartija
antaa luvan puhua kol­me
minuu^ia). Hän sanoi olleensa
kuuliain joukossa lakituvassa sil­loin
Irun L y y l i n asia oli esillä. Hän
oli vakuutettu että tyttö on syytön^
joten hän tämän ilmotti tovereil.
le ja pidettiin asian ^'ohdosta y l i .
määräinen kokous. Hiih vetosi to-veritunteeseen
että tjfttö olisi saa­tava
ulos vankilasta. Hän on syy­tön,
sanoin minä. Asiasta keskus­teltiin
ja päätettiin se ottaa huo­mioon
siten, että kerätään rahaa
niin paljon että saadaan ottäa-asian
ajaja Lyylille ja asia uudestaan
kuulusteltavaksi., -v>
"Kun toveri Aro ilmotti tämän ty­tölle,
niin tuli hän kovin iloiseksi
siitä että toverit ovat häntä täällä
muistaneet. J a että on vielä oikei­ta
ystäviä hänelläkin, vaikka bn.
kin täällä häpeällisessä paikassa.
Älä ole siitä milläsikään, kun
olet kerran syytön, sanoo toveri sy.
di'imellisellä lämmöllä. Mutta asias­sa
on se ikävä puoli, ettei luvattu
uutta kuulustelua sinulle, joten em­me
voi sille mitään — tiettyähän
se on, ettei meikäläisille anneta t i ­laisuutta
puolustaa itseämme vaikka
olisimme 'kuinka syyttömiä, eikä l i i ­oin
oikeutta noudateta jos kerran
joudumine lain kynsiin. Mutta aika
vielä muuttuu että /meilläkin on
c
[C on suu­rempi,
samoin v ar as t om m e,
lm teette «iiksenne meiltä, min saatte dollaria Marin
eiisiliiokkaista ?aatetus- ja jalkinetavaraa. Me mypme
ainoastaan parkita tonnettoja tavaralajeja, kuten:
- "Artcraft" pukuja.
Stanfieldin, Wolseyn ja Ti-ger
alusvaatteita.; <;:
Tooke, Forsythe j a Ärrow
paitoja ja kauluksia.
Headlight overhaaleja.
Barrett housuja, joiden sopi­vaisuus
taataan.
Hansonin sukkia. ^
Clarkin kintaita ja maakes-sia.
B i r d s makinoffi-housuja,
parhaita Canadassa.
Cocy Ck)at makinoffi-takke-^,^
:C.v:Woods juppaÄitfii'ja paitoja,.
Möosehead
F. Slaterin kenkiä miehille.
Classic kenkiä naisille ja lap­sille.
Goderich amerikalaisia kum-mikenkiä.
Dominion ja Miner canada-laisia
kummikenkiä.
toverin, joka sovitettuaan rikoksen­sa,
kostaa itsensä j a toistenkin puo-
Jesta niille, jotka valhetta j a petos-taa
välikappaleenaan 'käyttäen tur­melevat
niin paljon hyvää j a kau­nista
j a tuottavat sanomatonta kär­simystä
j a tuskaa sadoille j a tu-lansille
ihmisille.
olikin saanut syyttömästi kärsiä j a
ihmisoikeudet. Minä'luuien'että pu- ^!?''^^"...^?.^*'!"
helumme on pian lopussa, sanoi to- "
veri. Koeta tehdä'täällä olosi niin
«hauskaksi» kuin voit näissä olois­sa.
Me emme unohda sinua täällä-cään,
mustassa vankilassa.
Keskusteluaika On ^ lo|tussa, i l ­moitti
vartija. L y y l i m'5^i taitaisin
coppinsa ja häneltä qjlj, ^pudonnut
suuri surun taakka hart^ötaan. Hän
oli iloinen kuin nuo ifnnut tuolla
ulkona jotka iloitsivat_?fesän tulos­ta.
Ruosteisen rautaris^ifekoikkunan
ävitse virtasi aurin^on^vaio vanki-coppiin.
Lyyli nautti äärettömästi
tuosta pienestä valonsäteestä joka
tuntui tunkeutuvan hänen sielunsa
syvyyksiin asti. Se tek'i n i i n hyvää
aivankuin äiti, rakas äiti, hellällä
kädellään häntä koskettaisi. Tämä
nut olla sama kuin ainen, vaikka^hänen hetkeksi unohtamaan surun-sa
'kun ajatteli rakkaita vanhempi­aan
j a veljeään. Hän otti osaa t o i -
. ... , ., .. . . koppikaan ei enään näytä niin jul-v.
ela_kerran vilpittömän t o s i o v e r m Z ^^.^ ensialussa. Tämä on
Jälleen näkeminen
K i r j . A . Ruissalo.
(Jatk. n:roon 112.)
Ensimäisinä vuorokausina ei L y y ­l
i voinut nukkua eikä syödä. Hän
oli ifkenyt itsensä uuvuksiin j a nuk­kui
viimein. Hän näki unta kuinka
ihmiset häntä pilkkasivat j a puhui­vat
hänestä. Unessaankin hän muis­ti
syyttömyytensä j a uhmasi vää­ryyden
tekijöitä vastaan. Hän us­koi
köyhälistön voittoon j a kuinka
silloin väärintekijät saavat tehdä
tiliä teoistaan joita ovat harjötta-neet
työtätekevää luokkaa kohtaan
sitä luokkaa joka on kaiken nurku­matta
kestänyt j a kärsinyt vuosi
toistaiseksi suojani, ajatteli Lyyli
iloisena. K u n kolme ikuuta oli ku­lunut
siitä ajasta j o l l o i k Lyyli tuo­mittiin,
pääsi hän vapaaksi. Hän o li
ollut koko ajan hyvin hiljainen ja
siivo, niin että vankilan päällikön
•Ivaimo piti paljon hänestä. Hänet
oli laitettu kerran viikossa sii­voamaan
päällikön huoneustoa, jo­ten
päällikön vaimo häneen tutus­tui.
Lyyli olisi saanut palveluspai­kankin
päällikön luona j^s olisi / ha­lunnut.
Mutta hän .Jupasi miettiä
ensin asiaa ennenkuin suostuu. K u n
L y y l i meni työväen talolle ensiker­taa
vapaaksi päästyään, niin ko­koontuivat
toverit hänen ympäril­leen
kuten ennenkin, tehden kai­kenlaisia
kysymyksiä hänelle. Mutta
nyt hän vasta itsekin huomasi että
hänessä oli tapahtunut suuri muu­tos.
E i tuntunut ilo i l o l t a , kuten
ennen, vaikka hän k u i n k a koetti ol-a
hilpeä j a leikillinen. Se tuntui
niin oudolta j a vieraalta. Hän tunsi
vanhentuneen vankilassa monta
kymmentä vuotta. Hän o l i laiha ja
kalpea j a sielussa tuntui jotain
hän tuli tiesivät myös että hän on
syytön, niin sittenkään ei hän voi­nut
olla onnellinen. Hänen par­haat
naistuttavansa koettivat häntä
lohduttaa j a kehoittivat häntä unoh-tamaan
koko asian. Hän lupasi koet­taa.
Monta vuotta oli kulunut edellä­mainituista
tapahtumista. Lyyli oi:
jo saanut tuntea oman kodin on­nea.
Mutta niinkuin aina, on työ­läisellä
useimmiten katkera pal'kka
raadannastaan.
Niinpä kävi Lyylinkin uskollisel­le
elämäntoverille. Hän o l i työssä
kolikaivannossa ja sai siellä sur-mansa.
Kymmeniä työläisiä hau-taantui
silloinkin kaivokseen j a en-nen'kuin
onnettomat ehdittiin pelas­taa
oli jo suurimmalta osalta heis­tä
henki lähtenyt. Näin taas koi-hasi
kova kohtalo Lyyliä, Hän oli
aivan nääntyä surusta. Heidän lap­sensa,
rakas pienokaisensa, oli men­nyt
tuonen tuville muutama kuu­kausi
sitten kovan kulkutaudin, uh­rina.
Vanhemmat surivat sitä ko­vasti,
mutta eihän se auttanut, hau­taan
meni. Kyynelsilmin katselivat
he umpeen luotua hautaa. Ja äiti
la^ki pienen kukkaseppeleen hellä-varoen
hautakummulle, joka oli
kyynelin kostutettu. Semmoista on
äidin hellä rakkaus. Se on suurin­ta
ja jalointa maailmassa. Lyyli
tunsi nyt elämänsä tyhjäksi kun
hän sai laskea elämäntoverinsa
maan mustaan poveen. Hän olisi
sinne jo itsekin halunnut — härf
kaipasi rauhaa. Hän tunsi itsensä
vä3ynee'ksi tähän elämän ainaiseen
mintaan sen kun v o i , aina ollen
sama pyrkimys ja päämäärä. Alas
kapitalistinen riisto järjestelmä! Ylös
ihmisyys j a tasa-arvo! Se oli hänen
korkein pyrkimyksensä. Tämmöise­nä
rehellisenä taistelutoverina jä­tämme
hänet hetkeksi. -,
TietojV lienYosto-l^^^^
• jalasta '
Karjalaan siirtyminen
on lakkautultsissa ensi kevää/-
seen saakka. Ketään ei lähetetä
talven aikana. Niitä, jotka aiko­vat
siirtyä ensi keväänä, kehotetaan
ilmottautumaan Karjalan Työ Osuus
kunnalle. Heidät järjestetään Osuus
kunniksi, ko.ska se on kaikkein edul­lisin
siirtymismuotb.
Ensi kevääseen mennessä on K a r -
jalan tuotantoelämä jo paljon jär­jestynyt
sen hävityksen jäljistä,
jonka on jättänyt keskeytymätön vir­ta
rosvous- j a hyökkäysretkiä. Näin
helpottuvat myöskin siirtymisen vai­keudet
paljon. Edelleen huomau­tamme,
että/sekä Venäjällä että
Karjalassa on matkustaminen tal­viseen
aikaan erittäin vaikeata. Työ­läisten
kalliita kärsimyksiä i j r r mah­dollisuuksien
mukaan säästettävä.
jekuoren sisälle toinen kuori, jossa
on osote kenelje kirje on tarkotetr
tu j a liitettävä irtonainen 5 centin
postimerkki mukaan. Suuremmis­ta
lähetyksistä erikseen.
Tavara-avu(tuita Karjalaan/
Jatkuva tavaroiden lähettäminen
on johtanut järjestämään uudel­leen-
tavaralähetyksiä. Kuten en.
nenkln bn meille lähetettävä luet­telo
mitä lähetys pääasiassa j sisäl­tää,
mutta lähetykset on tästä puo.
leen osotettava seuraavasti;
Karelian Trading Corporation
% J . J . K e r r i g a n ,
39 Water Street, '
New York, N. Yij •• •ry[:U-:
Kiittäen edellisten lähetyksien
puolesta j a odottaen suuria lähetyk.
siä tervehdimme toverillisesti
K a r j a l a n Työ Osuuskunta
110 W.—40th -St. Room 205,
Aaro Hyrske.
Kirjeiden Karjalaan lähettäminen.
Kansainvälinen postiyhteys Ve-mylierrykseen,
eikä ihmekään, saiäjnäjän kanssa _ on vielä toistaiseksi
olihan hän n i i n paljon katkeraa |-sangen hidas ja joskus epäluotetta-saanut
kokea elämässään. Mutta Ivakin. Onnistuminen riippuu hyvin
luonto määräsi toisin: Hänen täy­tyy
elää.. •
Tehdas oli L y y l i n työpaikka.
Hän päätti elää hyvin säästeliääs­ti
- voidakseen mennä Suomeen kat-paljon
siitä mitä teitä käyttää. Tä­män
tähden kulkee meidän kaut-rusteellisesti
esimerkkien avulla. — aadat. Hän näki miljoonien ryy-särkyneen pirstaleiksi. Hän ei voi-somaan omaisiaan. Tämä ajatus sai
Nova Scotian hiilenkaK
vajat allekirjoittavat
sopimuksen
Sydney. _ Huolimatta joistakin
levottomuuksista hiilialueilla, tul­laan
uusi British Empire Steel Cor­poration
j a United Mine Workera
union välinen sopimus aliekirjoitta.
maan aivan piakkoin, ilmoittaa U n i -
ted Mine Workers union piirisih.
teeri J . B . McLachlan, Piirisihtee.
ri lausui, että äskeinen yleisäänes-tys
hyväksyi suurella enemmistöllä
sopimuksen. ^
• • o—
Japani vähentää jouk­kojaan
Siperiasta
Tokio. — Kaikki japanilaiset
sotajoukot ovat evakuoidut man­iamme
lukuisia kirjeitä ja muita/nermaalta ^ahalinin niemimaata
lähetyksiä, koska saamme aina tie-[vastapäätä, samoin on japanilainen
toomrne parhaat tiet. Lähettäjien {siviilihallinto näiltä alueilta samaa-on
kirjoitettava meille osotetun k i r - j mukaisesti poistettu.