1920-05-13-03 |
Previous | 3 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
MTJMERO 20 : • "•CAraÄ'ltTmgET,PÖBTX^miE,ONT,;CANAB Torst. Toukok. K! p. 1920
•mu
\ ' PERtJSTBTTU 187lk
(Keisarillinen Pankki)
OF CANADA
' Kun lalictätte rahaa kotia,.niin tämä Pankki,välittää
teidän rahiifluo niiliin taliansa sivistyneen maailman osaan^
Lähettäkää rahanne pankin välityksollä. Se on varmin ja
helpoin keino.
IMPERIAL BANK OF CANADA ,
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI, A. H. 'WeaVer, Manager.
HAARAPANKKEJA Cobaltissa, Fort William}ssa, North ^
1 Bayssä Ja Sauit Ste Mariessai
ho oli kohdiiiinu
ja ])ää11i/l>i
Neliim-l^eiika ja Sammel
Sarri.
Jokainen vijmo :>0 vnodon ;iikn-na
Inarissa käynyt' luonnontutkija,
iiLalkiiilija ja liikemies on var-maankin
tutustunut Neliini-Pekka
eli Pekka Sjiijet-i-iiiniisecii lai>-
pa la isukkoon.lly viii vointinsa päivinä
oi i Xel 1 im -1 'e k ka niiin t tä i n
etevin ko-kAula.skija inuhkeaki)s-kisella
Paatsjoella.
•Si«'llii- inekiii: kolitjisimnie toi-scninie
vv. U)0"), kun ensi kerran
kävin Liipi^"^'"'- H'"^ ^^^^ koskenlaskijanani
ja kieltiiysi viemästä
minua alas eräästä Vaarallisim-niista
koskista, vaikka napisematta
kyllä kuljetti matkatavarani.
Koetin houkutella jliäntii sekä;
hyvin että {vahoin sanoin, vieläpi^-
rahallakin. lläji vnin' sviitti minulle
kertomuksia toinen toisiansa
kajnalani])ia ilnnisjstJi, joita tii-
• l-aatsjoeu kosivat.,
juttunsa sanomalla
: ja siksi minä. ajattelen:,
etten ota sinun henkeäsi vastuulleni.
Muita eihän sinun tarvitsekaan,
ilseliäu niinä i t s e l t ä n i vastaani
-fa tämä yltäväni metsänhoitajahan
on »iiminnäkij.-lnä todistajana
sopiinuksestamnve. ;
— Sen sanot sik^i./eitet ymm:ir-rä.
mitenkä VMarallinen .sellainen
koskenlasku ou. 1
—- Ilvivaitsenhau sen hy.vinkiu'
inoni SI a i)e 1 o 11 < iv ist a. kerto ni n k s i s ^
tasi. f
— ]']i. sinji et iwy sittenl \ i \ a n
ymmärtäviin A'aaifan suuruui la,
väitti Nellim-Pekka ykspäisesti.
.. Siilo in m i nii kuohahdin. — Si n ä
oi e y k s pii isin 1 a i > p ai a isu kk o m in -
.kä• koskaan: oleu ta^•annut-. .. Sinä-,
h ii n r \- o i t j il 11 ä il k 11 iiji k a s u u r e n o -
san tahansa histista. miten vaiu itse'
hyväksi katsot, rannalle: kan-
• n e 11 a \' a ]< s i ni a i t s e. 11 n 111 f 1.111 i n ä h a -
hian laskea kerrankjn oikein yaa-rallista
kovkea, jos^ji vesi knohnti
ja kihisee ja henki on kyseessii.
Neilim-Pckka . pudisti päätänsä.-
— Sinua, en ota Hiiilloinkaan sellaiseen
koskeen. Sinä et os^n.sl istua
kyllin hiljaa veneessä.
Lu 111 et k o. et t ii .min ä iie.l k jiä n .'
Ja ininä tunsin, mitenkä viha suhisi
suonissani. '
— Ki, j)äinvastoin. Sinä pelkäät
liian vähän.
— Lijan, vähäni Puoliväkisten
oli niiniui i)ldättäydyttävä lyii-mitstä
hiiiyä.
' En siis saanut sc^uirala häntä
. vaarallisessa koskeS|»a ja matkan
lop])uessa'erosimme me Ickein ystävinä.
i l :
te
lm:
m
I A I p in : 'lää k ii r i t ' ' o 1 iva t k o-köontuneet
Virtaniemeen lapi)a-laisineen
ja polroiiieen. Siitäpä
riemu nousi.' kun saavuin, sillä
nyt heti piti retken Petsamoa kohti
alkaa- Siellä seisoi ö poröisen
pororaitäni vieroilä Neli iiUrPekka,
Hiarraajahapsinen .70-vuotias.
Tunsin häaiet heti. ^ .
— Kyllä vain, koska sinä et pelkää.
Ja Xellim-Pekka nauraa ir-votti
minulle koko naamallansa..
— Hyvin sanottu ! Ja niinä puristin
ukon kättä. Sillä Nellim-
Pekan sanoista älysin, että naut
in lappalaisten t ä y t t i l l u o t t a m u s ta
jaet tä heidän mielestänsä m inä
ennemmin pettäisin heidät kuin
•he minut |
Niin. Olisipa minulla taäl!ä ollut
mukanani ne 3Ji sotatoveriani
Ahvenanmahlta, jotka ^Vaasassa
tarjoutuivat palvelukseeni, ja ne
52 rintamalla haavoittunutta ja
jälleen toipunutta sotila.sta, jotka
, Oulusta halusivat pää.stä mukaani,
mutta, jotka sikäläinen kaupungin
komendantti kielsi lähte-
Jnästä. Silloip/olip Petsamo ollut
pieiään! v . '
; Nelliia-Pekka nautti meljteiix
patriarkan arvoa lappalaisten keskuudessa
. ' -rosin : hiiji o 1 i useita
\Miosia sitten,. silmiensä heikonttt-essa.
ja kiitonsä käydessä heikom-maksi
ja -epävarmemmaksi, ;jättä-uyt.
laskumiehen A^aivaloisen ja
:vastuullisen toimen pojallensa,
uuttta, paremmin kuin kukaan
tuusi liän tiet, palut.ja porolaitu-met.
Oudossa, seudussakin osasi
hän yluä hyvin löytää rehevim-miit
jäkälänuiat lumen alta. Sellainen
henkilö oli korvaamaton
moisella retkeilyllä. r
M u t i a Xellim-Pekka el ollut tottunut
toimia tottelemaan. Toiset
t <• 1 a s e i \' i i t t ai 11 o n e et i 11 i^i a n mu u t a
hänen tahtoousa alistua. Siksi
hiin alituisesti jupisi yhclestä ja
toise.sta seikasta, enin tarpeettomasta
kiireestä. Ukko tunsi itsensä
monesti retken,kuluessa vä-syiKM^
ksi. mikä ei ihmeellistä ollutkaan,
kun hiineu. 70-vuotiscu
])ili kilometri .kilometrin jiilkeen
k M1 kea raitonsa edessä. K u n jotik.
k 1 w. \- ihdoinainapysä htyi j a mie-histö
s.ai levjitii ja aterioida, oli tt-kon
e t s i t t ä v ä poroille laidunta ja
kuljetettava elukat sinne, sytytettävä
tuli ja keitettiivä- ruokansa
ja \ iilt tämät( l n kahvinsa. Vasta
sitten voi hän toisten porolappa-l
a m o . n kanssa lyhyen hetken levä-'
lä pulkassaan . tai haufrella pes-kiinsii
kietoutuneena; •
T()i^inaan tuli Nellim-Pekka 1uok-
- f M i i valitteli vaivojaan, alotta-ei
1 a i n a ]>u li ee n sa: ' 't ä 11 aine n. v an-
UI mie.-.'*
^ ' i n m ä r s i n niin hyvin ukkoa. 70
vuotta on raskas taakka nopeassa
I n a 1 ' S S i ssa. • J a t i e d ä n\^ \- a r i n aa n -
kin. ett oi moni, parhaassa ijässään
oleva Miomalainen olisi väsymättä
V a e 11 a n 111 n ä i t ii t a i pa 1 i a syvä ss ä
lumessa ilman suksia,
Tapiitinkin siksi ukkoa olalle,
pyysin istumaan ja polttamaan si-^
karin, kehuin hänen sitkeyttään,
Osoitin ymmärtäväni hänen valituksensa
sekii annoin luinen lopnl•
ta m ä ä r ä t ä kahvipysäykset, jotta
II e s a i \- a t: r i i p j") u a ]^ o r oi a it n m i e n
löytjlluisesta matkan varrella. Ja
niin sain ukon aina laulrtumaan.
— On todellakin merkillistä, et-t
Ji." f älhvisen van hau m i e h e n ' ' pi-tää
seurct^ta tällaisella vaivaloisella
matkalla.
Xo. mutta sinähän olet yhtä
r ei pa s j ;t va n kka ki i i n: nuoret kin;
hiii liä n m inä näe muuta erotusta
k ui 11 se IK e 11 ä si nii oi e t i la 1 j o n v i i -
saainpi ja ymmärtäväisempi. Saa-:
daanpaiiau'nähdä, kitu tuUaair takaisin,
luitenkil . nuoreksi -itsesi
tunnet! ^
\'jisyneek'si tulen enkä luio-reksi.;
muliKi ukko. Mittta iiänen
hyvii. ystäviinsä Samuel Sarre,
melkein yhtä vanha lappalainen,
jolva aina seiirasi Nellim-Pekkaa
1 uokseni, myhiiili ja kuiskäsi läh-tiessä
ikään kun ^anteeksipyytäen':
Kyllähiin NelUm-Pekka on tj^yty-väinen.
vaikka se noin murisee-kiu.
Se on niin hänen tapaistansa.
Ja sinusta hän pitäii paljon,
tiedän minä.
Silloin sai Samuel Sarre uuden
sikarin, hymyili koko naamallaan
ja kiiruhti Xellim-Pekau jälkeen.
Sa m me 1 Sa rre nii ki, päinvastoin
kuin Nellim-Pekka. elämän valoisana,
vaikka hän tuntuikin,
ennenkuiii häneen tutustuin, um-pinaiselta
ja jöröltä. Mutta kun
onnistui murtamaan jään Jiänen
sisästänsa. oli hän sekä hauska
että sukkela, varsinkin- oli ar-vosteltaVa
• Nellini-Pekan [)ikku
omituisuuksia ja mielialoja. "Hän-teki
pilaa hienosti ja satttivasti
asiallisella tavallaan ja nauravin
silmin, kunnes lopulta itse Nelli
m-Pekkakih häätyi hymyilemään.
VastfT sitten hän oli tyytyväinen.
Sillä Sammel Sarre se
oli joka piti Nellim-Pekan mieli-
;Muba asian voi
ilman
Nelliiu-Pekkaa 'olisi Samniel Sar-ren
liyvä tuuli ja kuivahko huu-nioririutunut'
ravinnon puutteessa
matkan vaikeuksissa. .IMolem-inat
ukot täydensivät toisiansa.
Jotain ''Von Konov ja hänen
;Jcoi-^praalinsa" aiheista oli, sitp-massa
näitä niin erilaisia ^lon-teita
toisfinsa.
Olimme saapufie^^t Salinijärvel-le
suurimpaau kylään Petsamoon
]ui n a ry ssie n pä ä pai k l^a a n, m atka t
taessa 10 peninkulman piiähä.n
Yirtaniemestä.
Kylä oU autio. Vähäinen ve-näUiinen
väestö ' o l i tulostamme
kuultuaan päistikkaa paennut
Petsamoon jn muut asukkaat
Norjan puolelle. Täällä oli meidän
odotettava varaväkeä, 60 vapaehtoista
asevelvollista Oulun'
sotaväestä.
Nellim-Pekka murisi: "Huono
ja ikävä kylä tämä on. Porolai-
.lumet monen kilometrin iiäässä
ja huonot, nekin. Ja sinne pitää
tällaisen van hau miehen monest i
vuorokaudessa : m e n n ä estämäiln
ka rhuja j a a Innoja hyökkäilemä.s
tä porojen kimppuun. Sillä lappalaiset
olivat todellakin itäh-neet
karhun ja itse näin kaksi
a h maa :1a ukkaavau ka uka na jääl-lä.
Mutta silloiu: löysi Sammel
Sai're ison A-ai-aston .iiuolimjidän-n<
Mtä sillejä. Ne olivat olleet
matkalla Suomeen, mutta joutuneet
svalod-aryssien kynsiin ja,
jääneet pilaantumaan.
Molemmat lappalaisukot tulivat
luokseni ja pyysivät saada
syödä sillejä.
— Mielellänne, mutta kalajhan
ovat pilaantuneita. .
— Kivat vähääkään, vaan ainoastaan
' ' ' k e s ä ä ntyneet." Ja
Xe 11 i 1 n -P (^k lv a k i u h y \ ny iii ty y ty-väisenä
^ pöydän-nautintoja. ?ija-tellessaan.
• S i i t ä tuJi: kuvaamaton ilo lapi
pjilaisillemme. Pulkiitain vedettiin
sillejiir porolaitumelle, jossa
lappalaiset olivat; yötä piiivää.^
X'"(dlim-Pekka oli ])elkkää päi-
\'ä npa is tetta. Porol a i t um et o 1 i -
vat nyt erinomaiset ja .iiikälä. parempaa.
Ja rehevämpää kuin Suoni
e 1 1 ]•) n o 1 el 1 a.: Jok- a in en 1 a p pa 1 a i -
nen. tuoksui haprtamelle .sillille jo
pitkäu niat.kan piiähän, njin että
oli aivan piinallista olla heitit lähellä.
^'
— Mitenkäs Nellim-Pekka nyt
voi kysäsin eräänä päivänä Sammel
Sarrelta, kun kohtasin hänet
sattumalta.
— Hän liaureskelee vain, kertoo
hauskoja juttuja ja syö sil-liii.
Ja Sammel Sarre oli uiiu
koomillisen näköinen, että minäkin,
unohtaen päällikön arvoni,
r ä 1 lii d i n h i 1 li ttö i n ä ä n n au mu n,
Viikon kesti lappalaisten kemuja.
Sitten saapuivat oululaiset.
-Ja matkaa jatkettiin)
Olinvine 'jälleen Saimijärvellä
ei)äonnist uneen hyökkäyksemme
jälkeen ,Pet sa moa vastaa n.: Huo-
1 in 1 a 11 a i'ak n u n a i n ; h i 11 i 11 ö m ä s til
l^aosta t?'i L : n mukana. oliVat
'lappalaiset vielä yhtii rauhallisia
kuin ennenkin, ja etappipäällik-köni
Halleen sotilaallisen johtajani
vääpeli .Ylitalon .kan.s.'*ii
(Vöyrin • kaartilainen, joka oli
saapunut liiaii« myöhiiän ehtiäkseen
ottaa osaa Petsamon hyöly:
käykseen) järjesti kuormaston
kerrassaan mestarillisesti yhä su-visempaa
keliä ja porojen huonontunutta
vetämiskykyä vastaavaksi.
^
. Tällöin- kutsui Ylitalo - minut
kuormien luo.
Nellim-Pekalla oii v i i ^ i pulkka
a n s a t ii p ö t: ii y n nii mäd ä n n eitä
sil^lejä ja hän kieltäytyi jyrkästi
heittämästä niitä jäälle ja ottamasta
sijaan kuormaston tavaroita.
>
.-— Saanko väkisten tyhjentää
. • :Mutta Nellim-Pekka kieltäytyi
e(,l^lleen pulkkiaan tyhjentämästä.
Silloin niinä kuohahdin.
— .Muistako vielä sitä aikaa,
jolloin sait minua komentaa, mi-1
tenkä silloin kieltäysjt viemästä
mhiua yhdessä vaarallisessa koskessa
vain siksi, etten minä ollut
pelkuril Nyt olen minä käskemässä.
Ja siksi minä annan siruun,
vaikka si!iä et koskaan varmaankaan/
olisi "sallinut " i n innn
lii in te h d ä. o 11 a a: in \ i k a a n va i ny h -
den pulkalliaen . sillejä omak.si
tarpeeksesi v a i n s i k s i , ettet ole
pelkuri.. Tyhjtmnämuut!
Silloin Nellim-Pekka, sanaakaan^
sanomatta tyhjensi sillit
pulkistaan.
— ,Kj Nellim-Pekka pahaa tar.
koittanut, arveli Sammel Sarre-a
nt eeks i pyy de 11 e n. :• l i ä n t ä ^^a i n
silälitti jättää ihanat kalat rys-sä
i n j a p a k a nai ia käsiin, i] h k ä-pii
hän vielä pelkiisi,- e t t ä Jumala
rankaisee liähtä niin jumalat-tomasta
ieosta, kun pitää kalat
jii tt ää mädäntymään hyödyttämättä
ketäiln. • J a niistä, olisi ollut
lappalaisille. ravintoa koko
kotimatkaksi.
Ijapin jääkärien tarina oli päät
tynyt. Kotimatkalla kohtasin
Nellim-Pekan Inarin kirkonky-
I ä ssä. liä n oi i p u e 11 u n iit e(.»n la p -
palaisnuttuun. peseytynyt ja
mluiten puhdas— suorselkiriscm-pi
ja käynniltiiän varmempi.
- - S i n ä k ö todellakin, Nellim-
Pe k ka ; ' Kuukauden kuluessa,
jo.'jka olemme olleet erossa, olet
tullut vähintäin 10 vuotta nuoremmaksi!
Nellim-Pekka hymyili vain sala
perä istii. hymy ään. ]\rutta Sam-melSarre,-
joka oli kuullut huu-daluluksenl,
tuli luoksemme.
— Se on t^)htorin syy. JMiukä
V u o k s i o ti t: N e 1 li m -Pek an m uk c^ä -
si niatkallo ja puhuit hänelle,
kuinka nuoreksi sellainen matka
Iekee hänet. Nyt häu luulee olevansa
tiseampia muita nuoretnpi
ja tänään on hän .mennyt kuulu-tuksiin.'
Mitä sinä sanot? Sellainen
vanha mies 'sinä oletkin Nellim-
Pel\ka ' Kun. ei- kerran ole vanha,
niin 'oi jndä kUvViella itsellensä
eikä Inuillekaaii! ' e t t ä ön
vanha. '~(.>nneksi-vain ! Ja minä
pusersin ukon kättä.
—- Saadaan/ian vain nähdä, .ot-t
ilkun tohtori tänne ensi kerran
tuleej niin on i ä ä l l ä pieni Nellim-
Pekka Inarissa, ilveili' Sainmel.
Sarre. kun'Nellim-Pckka oli men-
Hvt. Tuolla veneessä;ishni morsian.
Se oli aika uikäs morsian.: Hutia
vene oli siisti, hieno ja puh^
das,. Kahvipannu, joka oli ollut
kiedottuna vLlloihn ja porontaU
joihin, otettiin heti esiller kun
Nellim-Pekka oli astunut veneeseen.
Hän nauroi ja istui mor-.
siantansa vastapäätä. Mistä he
puhuivat en kuullut, mutta hauskaa
heillä oli; Ja Nellim-Pekka
otti taskustansa kaksi rullaa ompelulankaa
j a munia pientä rihr
kamaa. Ja morsian katseli hänt
ä sydämellisen- ^onnellisena ja
tyytyväisenä ja taputteli Pekan
polvea. Se/ oi i in t ia an ikesä ä Lapin
maassa. — '
s.
, mutta teetä itseään ette voi matkia ei-
NAINEN JA KOIRA.
AVade'.\Villiams, ('hatliam kaun-:
t ist a, Ken t u e ky n \'a 11 i ossa, m u r-hasi
V
Nyt on Nellim-Pekka kuol-
J a Sammel Sarrekin on
Espanjantauti vei mo-alan
virees'sä.
nähdä päinvastaisestikin.
pulkat 'l kysyi Ylitalo, suuttuneena
ukou vastuksesta.
—Odotahan vähän. Luulempa,
ettei tarvitse. ' ^ * ^
lohisin kehuin Nellimv^ekkaa
siitä, että. hän kolro paluumatkan
oli käyttäytynyt moitteettomasti,
eikä osottautunut heikoksi, - kuten
monet liiuut, ei väsynyt,v^k-ka
olikin vain ' ' t ä l l a i n en vanlia
mies.'* Mutta iiänen poronsa ja
pulkkansa -olivat vuokratut Lapin
Jääkäreille, jonka vuoksi nii-den
myös täytyy"- kuljettaa jou-
'kon tavaroita. Riutta, lisäsin
sitteUj koska olet ollut niin i kunnokas
etkä p4lkuri, salliji minä
sinun 1 astata yhden pulkan sillej
ä täyteen; ^
lut.
kuollut.
lemmat hautaan. Yhdessä saival:
"Konov ja hänen korpraalinsa'•
käydä sinn€, josta kukaan ei e-nää
palaa.
N ii n, espa n janru t to Inarissa .—-
Kuinka monta ystävääni se onkaan
niittänyt pois!' Autiutta,
suruisia. koteja ja tyhjiih' taloja
kaikkialla. —'
' S e on ollut pahempi Ijuin rutto
Firenzessä, mikä)i Baceaoeio
Deeameronissaä-n kuvailee, kirjoittaa
entinen etappipäällikköni
lialleen Inarista.
Keitä sitten liekään enää jäl-j
e l l ä , ' k e i t ä?
1 Thorsten Renvall.
!fi im onsa; : ,ja sit te n h ä vi s \
])a i k' k'a k un n a It a, Ta y 1 or Plu n Icet t,
Ch a t hai n ka u n t i n u us i s h e r ii' f i ,sai
sittemmin kautta, rantain tietää,
ett ii m ur ha a j a o les ke li /e räii 1 lä
pienellä r^telä-Amerikan saarella
nimeltä Katona, jossa, hänellä oli
muka kookas pähkinä viljelys. Ja
Patonaan läksi. Plunkett, van<;it-.
semiskäskyllii. varustettuna. ::
l*lnnkett ei koskaan ollut nähnyt
Willinnisia. mutta hänelle oli
s(»litetty. hänen ulkomuotonsa, .la
lii in kii ä n t y ir h iin . Y lidy sva Ita i n
konsulin ])noleen Ratonassa saadakseen
häneltä tietoja tuosta
miehestä". .Konsuniia. sai hän tietää
etta Ratonassa oli vain kaksi
a m e r i k a l a i s t a — P o 1 > R e vc s. j a
Henry Morf^au: että molemmat o-livat
kookaspahkinän viljeli, öitä,
ja että \Villiamsiii ulkomuodon
selitys sopi aivan yhtiihyvin molempiin.
Konsuli ot ti viera(insa mukaan^
sa näiden molempain amerikalais-teu
luo toivossa että tä'mä joten
kuten keksisi k um pi • .• h eist ä oli
\Vade "\Villiams.
i\eeves ja ?^lorp:an olivat'tove-ru
k si a ja a su i va t • sam a ssa t a lo.ssa.
Plufi-kett Ja konsuli tapasivat heidät
.puolispöydilssä. "Epäilyksen
a 1 a ise t' • e i v ii t o 11 (• (> t y h cl e n n<\ K' ö i -:
siä. mutta sheriffi pian näki että
.häiielle annettu selitys: AVilliam-
.sin. ulkonäöstä aivan hyvin sopi
molempiin. ' •
Kooko.spiihkinän kasvattajat ottivat
viei'a ansa sydämellisesti vas-taan
ja pyysi viii heitä kanssansa.
r)Uo 1 ise 110; i/J:k'UI 11 pika/in . heistil
osoittanut; vähintilkään pelkoa
t aTl< ka a rk u ui ta saa d essa a n t ie tää
millä asioilla seriffl liikkui. Sheriffi
tiesi et tä.toisen miehistä tiiy-tyi
olla AVilliams. :.Mutta - kumpi l
Plu.iikett' sai o i v a n ajatuksen ])ää-hänsä.
Katsoen suoraan heidän
välitsensä. mutta tarkasti pitäen'
silmä liä molempien kasvoja, hän
sanoi rauhallisella iliineiiä:
, **\Vade Williams, vangitsen sinut
murhastav'-
Jiliehet katsoivat Plunkettista
toisinsa ja sitten jälleen häneen
uteliaina. ^
• "Minä s e l i t ä n ' s a n o i Plunkett;
Toi neir t e istii ei ta r vit se mi tä än
selitystä, mutta: selitys on toiselle
teistä. Tiedän että voitte syyttää
minua väärästä syytöksestä, jos
teen erelidyk-sen. I\Tiitta minä kylki
ä saan kä.siini ' oikean miehen
t e i s t ä . " /' \
^loleinmat miel^et katsoivat häneen,
mutta eivät näyttäneet mitenkään
hätääntyneiltä. Juoni ei
onnistunut. .Plunkett jatkoi:
Viiden vuoden ajan pani AVil-
1 iams vaimonsa kärsimään koiraij;
elämää. Hän löi vaimoansa kun
tämii oli. s a i r a s . Vaimo kuoli seuraavaa
' p ä i v ä n ä ja hän hävisi
])aikkakujnTalta..-\, S i t t e n ; kertoi
h ä n syyn saui'elle tuloonsa.
?^lolefiimat uiiehei 7iaur()i\-a( hänen
i)ulaansa.
•' \ V i H i a n - i s : " karjasi Plunkett
ä k k i ä . :
1'i i.. V i e I ii k ii iin n i i t ii ii n h ä t ii ä n t y -
n 1 i s e n m e r k' k i ä k n m m a n k a a u n vi e -
h e n. p u o I et a, 1M11 n Ice 11: ;i 1 k o i k ii s i 1: -
tää että h ä n e n lyiinsä oli vaike-a
m p i . k u i n oli h r u l J u t k a ä n . :
. J u u r i s i l l o i n talon koira, tul i s i s
ä ä n ruokasaliii) heiluttaen, häii-
<->ik(\an. iivieheii. . M i s t ä , hiin oli
tiennyt Hän s(>litti sen seuraa-vailla
t a v a l l a:
•'.Minji olen kentuekylaineu ja
n 1 i n ii / o I e n .n?i h 11 y. t k o k- o. j o n k ( U i
seka i h m i s K M i että e l ä i n t e n suille
i s la 1 (»i si i nsa.:.: lvi i kii kosk aa n ' o -
le iiähnyi mies1;i. joka j-akasta.i
lievosia ja koiria., j a j o k a ei olisi
.lulma naisia l;olitaan :'•' •
—• 1'^afhaimMnssukin • ..asioissa
O] 1 j o ta k i n . h i lo n o a:: .i a 11 uo 11 oi m -
11| i s.i;a k i 11: .) () t a k i n hy \'ii ii.
- - - i onnellinen a V K » ! ii it o lev il.-•
t ä ä n s i , j a . k ä v e l l e n : p ö y d ä n l u o . ; t ä ä auri|n(r(ui valoa Japsille.^^"
l^lunkett. kirosi kauheasti.' lviiän-.j - - .- . l l k e i i m i e l i n e n ihminen O i i
t y l y m p ä r i j a antoi: k o i r a l l e potk
i i n , : j ok a, le n nä 11 .i o 1 u !< a n to i se 11 e
l u i o l e l l e huonetta.
1^'eves .ja konsuli k a t s a l u i v a r y-
:.lö s h ii m n 1 if ?^ t y 11 ei rtii st> r i f f. o m i tii i -
sesta k i u k u n purkauksesta. .Mutia
.Moi-fran, tidipunaiscna vihasta,
k a i j u i : h ä n e l l e : :
' " S i n ä — senkin peto! .Miksi
p^ukasit k o i j ' a a . '"
4Iypäten knhMi t i i k e r i oli P l u n kett
samassa - h ä n e u kim|)ussaan
j a na}>>antii k ä > i r a u d a f häiien
k a l v o s i m i i n s a , huudahtaen:
""ICoiraii säälijTi, naisen tappaj
a . Välillisiä itsesi J u m a l a a s i koh
t a a j n a a n ."
X i i n P l u n k e t t - o l i saanut k i i n ni
i k i i v ä nähdil.
— On paremjn m e n e t t ä ä loinen
silmä kuin- h.vvii. nimi.:
- T - / 11 a n o n y I ;i | M I O I (> li a vi h am i es-l
e n - ä . joka h a l v e k s i i heidiiu
l o i i k k a u k M a a n .
— - Rlämäu laakat eivät ole
luirvo.ia eivät kii k e v e i t ä • s e n t ä h -
(ien älci kuoi-mita i t s e ä s i mielen
ra^ Icaudella.
— ()ik(Mis antaa voimalle siivet.
l i i i k a [laljon tutkiminen
tuotlaa kenelle h y v ä n s ä p i i ; l k i | ) i i -:
•sf.. •
-— ll.vve' Voi O I I M jonkun aikaa^
p i h e n /peitossa, inutla loistaa
taas \ iimein. '
Avatkaa tili t ä s s ä ])ankis.is. s i l l ä nVeillä on Sro:\lALATXE.V
•.'l-.l' 1 i lyK I. jok'a: nih?K'll iiii ti: vaihtaa ka i k k i i n ) van k k iasioi ta n no
koskeviin kvsvmvksiin.'
B A N K O F HAIVIILTON
Perustettu 1872.
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI
Cumberland & Lorne katujen kulmassa.
M . K. SOWDEX. Liikkeenhoitaja.
Haara-osasto myöskin .Fort} AVilliamissa. ,
— Koskaan -ei saa menettää
iiskallustansa, sillä epätoivo ei
auta mitään. — ^Taistelussf^ vas
toinkäymisissä on ihminen aina
voimakkain.
—. Kärsivällisyys on avoin me
ne.<?tyksen oveeni
Itsekkäisyy^ tuottaa myöskin
joskus' onnela/ mutta se
surnllista iloisuutta. \
— Isänm'aallisuuttakiö/\ V(Oi-
_ ^ daan käsyattaa ja yahvistaa._
ME EMME VOI PUHUA SUOMEA,
multa meidän J H X T A M M E P U H U V A T ö i i t ä k i e l t ä hyvänsä. "
—Tuokaa meille-r^
Turkiseläinten nahkoja,
ja kuulkaa mitä me sanomme- i\Ieidän liikkeenhoitajamme J.
T. Herbert, ennen ollut turkisten ostajana Hudson Bay yhtiön
palveluksessa, on tutt;i. teille kaikille. Hän on maksanut monia
tuhansia dollareja suomalaisille träppäreille ja aikoo maksaa
monia tuhansia lisää. Hänelle voitte luottamuksella lähett
i ä turkisnahkanne j a me pidämme pyydettäessä kaikki tnr-kikset
erillään.
'THE GREAT LA,KES FUR TRADING CO., LTD.,
12 Francis Block, (yläicerrass*), Fort William, Oiit.
Haaraosastoja: Dinorwie'issä, Njpigonissa ja Long Lae'issa.
auennut
.Pyydämme ilnioittaa^i^
me njrt ku(en enn^
eli sähköteitse: ^ ' - • ^ , /
Kurssimme on nyt
/
Suärin ja, vanhin suomalainen Pankkiiriliike Ämerikassk
SSontton Chicagossa, iflQ Nörtti Deäbom St., Chicälko. HL * m s' V '
mm
Object Description
| Rating | |
| Title | Canadan uutiset, May 13, 1920 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- History -- Newspapers |
| Publisher | Canada News Pub. Co |
| Date | 1920-05-13 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Canada200513 |
Description
| Title | 1920-05-13-03 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | MTJMERO 20 : • "•CAraÄ'ltTmgET,PÖBTX^miE,ONT,;CANAB Torst. Toukok. K! p. 1920 •mu \ ' PERtJSTBTTU 187lk (Keisarillinen Pankki) OF CANADA ' Kun lalictätte rahaa kotia,.niin tämä Pankki,välittää teidän rahiifluo niiliin taliansa sivistyneen maailman osaan^ Lähettäkää rahanne pankin välityksollä. Se on varmin ja helpoin keino. IMPERIAL BANK OF CANADA , PORT ARTHURIN HAARAPANKKI, A. H. 'WeaVer, Manager. HAARAPANKKEJA Cobaltissa, Fort William}ssa, North ^ 1 Bayssä Ja Sauit Ste Mariessai ho oli kohdiiiinu ja ])ää11i/l>i Neliim-l^eiika ja Sammel Sarri. Jokainen vijmo :>0 vnodon ;iikn-na Inarissa käynyt' luonnontutkija, iiLalkiiilija ja liikemies on var-maankin tutustunut Neliini-Pekka eli Pekka Sjiijet-i-iiiniisecii lai>- pa la isukkoon.lly viii vointinsa päivinä oi i Xel 1 im -1 'e k ka niiin t tä i n etevin ko-kAula.skija inuhkeaki)s-kisella Paatsjoella. •Si«'llii- inekiii: kolitjisimnie toi-scninie vv. U)0"), kun ensi kerran kävin Liipi^"^'"'- H'"^ ^^^^ koskenlaskijanani ja kieltiiysi viemästä minua alas eräästä Vaarallisim-niista koskista, vaikka napisematta kyllä kuljetti matkatavarani. Koetin houkutella jliäntii sekä; hyvin että {vahoin sanoin, vieläpi^- rahallakin. lläji vnin' sviitti minulle kertomuksia toinen toisiansa kajnalani])ia ilnnisjstJi, joita tii- • l-aatsjoeu kosivat., juttunsa sanomalla : ja siksi minä. ajattelen:, etten ota sinun henkeäsi vastuulleni. Muita eihän sinun tarvitsekaan, ilseliäu niinä i t s e l t ä n i vastaani -fa tämä yltäväni metsänhoitajahan on »iiminnäkij.-lnä todistajana sopiinuksestamnve. ; — Sen sanot sik^i./eitet ymm:ir-rä. mitenkä VMarallinen .sellainen koskenlasku ou. 1 —- Ilvivaitsenhau sen hy.vinkiu' inoni SI a i)e 1 o 11 < iv ist a. kerto ni n k s i s ^ tasi. f — ]']i. sinji et iwy sittenl \ i \ a n ymmärtäviin A'aaifan suuruui la, väitti Nellim-Pekka ykspäisesti. .. Siilo in m i nii kuohahdin. — Si n ä oi e y k s pii isin 1 a i > p ai a isu kk o m in - .kä• koskaan: oleu ta^•annut-. .. Sinä-, h ii n r \- o i t j il 11 ä il k 11 iiji k a s u u r e n o - san tahansa histista. miten vaiu itse' hyväksi katsot, rannalle: kan- • n e 11 a \' a ]< s i ni a i t s e. 11 n 111 f 1.111 i n ä h a - hian laskea kerrankjn oikein yaa-rallista kovkea, jos^ji vesi knohnti ja kihisee ja henki on kyseessii. Neilim-Pckka . pudisti päätänsä.- — Sinua, en ota Hiiilloinkaan sellaiseen koskeen. Sinä et os^n.sl istua kyllin hiljaa veneessä. Lu 111 et k o. et t ii .min ä iie.l k jiä n .' Ja ininä tunsin, mitenkä viha suhisi suonissani. ' — Ki, j)äinvastoin. Sinä pelkäät liian vähän. — Lijan, vähäni Puoliväkisten oli niiniui i)ldättäydyttävä lyii-mitstä hiiiyä. ' En siis saanut sc^uirala häntä . vaarallisessa koskeS|»a ja matkan lop])uessa'erosimme me Ickein ystävinä. i l : te lm: m I A I p in : 'lää k ii r i t ' ' o 1 iva t k o-köontuneet Virtaniemeen lapi)a-laisineen ja polroiiieen. Siitäpä riemu nousi.' kun saavuin, sillä nyt heti piti retken Petsamoa kohti alkaa- Siellä seisoi ö poröisen pororaitäni vieroilä Neli iiUrPekka, Hiarraajahapsinen .70-vuotias. Tunsin häaiet heti. ^ . — Kyllä vain, koska sinä et pelkää. Ja Xellim-Pekka nauraa ir-votti minulle koko naamallansa.. — Hyvin sanottu ! Ja niinä puristin ukon kättä. Sillä Nellim- Pekan sanoista älysin, että naut in lappalaisten t ä y t t i l l u o t t a m u s ta jaet tä heidän mielestänsä m inä ennemmin pettäisin heidät kuin •he minut | Niin. Olisipa minulla taäl!ä ollut mukanani ne 3Ji sotatoveriani Ahvenanmahlta, jotka ^Vaasassa tarjoutuivat palvelukseeni, ja ne 52 rintamalla haavoittunutta ja jälleen toipunutta sotila.sta, jotka , Oulusta halusivat pää.stä mukaani, mutta, jotka sikäläinen kaupungin komendantti kielsi lähte- Jnästä. Silloip/olip Petsamo ollut pieiään! v . ' ; Nelliia-Pekka nautti meljteiix patriarkan arvoa lappalaisten keskuudessa . ' -rosin : hiiji o 1 i useita \Miosia sitten,. silmiensä heikonttt-essa. ja kiitonsä käydessä heikom-maksi ja -epävarmemmaksi, ;jättä-uyt. laskumiehen A^aivaloisen ja :vastuullisen toimen pojallensa, uuttta, paremmin kuin kukaan tuusi liän tiet, palut.ja porolaitu-met. Oudossa, seudussakin osasi hän yluä hyvin löytää rehevim-miit jäkälänuiat lumen alta. Sellainen henkilö oli korvaamaton moisella retkeilyllä. r M u t i a Xellim-Pekka el ollut tottunut toimia tottelemaan. Toiset t <• 1 a s e i \' i i t t ai 11 o n e et i 11 i^i a n mu u t a hänen tahtoousa alistua. Siksi hiin alituisesti jupisi yhclestä ja toise.sta seikasta, enin tarpeettomasta kiireestä. Ukko tunsi itsensä monesti retken,kuluessa vä-syiKM^ ksi. mikä ei ihmeellistä ollutkaan, kun hiineu. 70-vuotiscu ])ili kilometri .kilometrin jiilkeen k M1 kea raitonsa edessä. K u n jotik. k 1 w. \- ihdoinainapysä htyi j a mie-histö s.ai levjitii ja aterioida, oli tt-kon e t s i t t ä v ä poroille laidunta ja kuljetettava elukat sinne, sytytettävä tuli ja keitettiivä- ruokansa ja \ iilt tämät( l n kahvinsa. Vasta sitten voi hän toisten porolappa-l a m o . n kanssa lyhyen hetken levä-' lä pulkassaan . tai haufrella pes-kiinsii kietoutuneena; • T()i^inaan tuli Nellim-Pekka 1uok- - f M i i valitteli vaivojaan, alotta-ei 1 a i n a ]>u li ee n sa: ' 't ä 11 aine n. v an- UI mie.-.'* ^ ' i n m ä r s i n niin hyvin ukkoa. 70 vuotta on raskas taakka nopeassa I n a 1 ' S S i ssa. • J a t i e d ä n\^ \- a r i n aa n - kin. ett oi moni, parhaassa ijässään oleva Miomalainen olisi väsymättä V a e 11 a n 111 n ä i t ii t a i pa 1 i a syvä ss ä lumessa ilman suksia, Tapiitinkin siksi ukkoa olalle, pyysin istumaan ja polttamaan si-^ karin, kehuin hänen sitkeyttään, Osoitin ymmärtäväni hänen valituksensa sekii annoin luinen lopnl• ta m ä ä r ä t ä kahvipysäykset, jotta II e s a i \- a t: r i i p j") u a ]^ o r oi a it n m i e n löytjlluisesta matkan varrella. Ja niin sain ukon aina laulrtumaan. — On todellakin merkillistä, et-t Ji." f älhvisen van hau m i e h e n ' ' pi-tää seurct^ta tällaisella vaivaloisella matkalla. Xo. mutta sinähän olet yhtä r ei pa s j ;t va n kka ki i i n: nuoret kin; hiii liä n m inä näe muuta erotusta k ui 11 se IK e 11 ä si nii oi e t i la 1 j o n v i i - saainpi ja ymmärtäväisempi. Saa-: daanpaiiau'nähdä, kitu tuUaair takaisin, luitenkil . nuoreksi -itsesi tunnet! ^ \'jisyneek'si tulen enkä luio-reksi.; muliKi ukko. Mittta iiänen hyvii. ystäviinsä Samuel Sarre, melkein yhtä vanha lappalainen, jolva aina seiirasi Nellim-Pekkaa 1 uokseni, myhiiili ja kuiskäsi läh-tiessä ikään kun ^anteeksipyytäen': Kyllähiin NelUm-Pekka on tj^yty-väinen. vaikka se noin murisee-kiu. Se on niin hänen tapaistansa. Ja sinusta hän pitäii paljon, tiedän minä. Silloin sai Samuel Sarre uuden sikarin, hymyili koko naamallaan ja kiiruhti Xellim-Pekau jälkeen. Sa m me 1 Sa rre nii ki, päinvastoin kuin Nellim-Pekka. elämän valoisana, vaikka hän tuntuikin, ennenkuiii häneen tutustuin, um-pinaiselta ja jöröltä. Mutta kun onnistui murtamaan jään Jiänen sisästänsa. oli hän sekä hauska että sukkela, varsinkin- oli ar-vosteltaVa • Nellini-Pekan [)ikku omituisuuksia ja mielialoja. "Hän-teki pilaa hienosti ja satttivasti asiallisella tavallaan ja nauravin silmin, kunnes lopulta itse Nelli m-Pekkakih häätyi hymyilemään. VastfT sitten hän oli tyytyväinen. Sillä Sammel Sarre se oli joka piti Nellim-Pekan mieli- ;Muba asian voi ilman Nelliiu-Pekkaa 'olisi Samniel Sar-ren liyvä tuuli ja kuivahko huu-nioririutunut' ravinnon puutteessa matkan vaikeuksissa. .IMolem-inat ukot täydensivät toisiansa. Jotain ''Von Konov ja hänen ;Jcoi-^praalinsa" aiheista oli, sitp-massa näitä niin erilaisia ^lon-teita toisfinsa. Olimme saapufie^^t Salinijärvel-le suurimpaau kylään Petsamoon ]ui n a ry ssie n pä ä pai k l^a a n, m atka t taessa 10 peninkulman piiähä.n Yirtaniemestä. Kylä oU autio. Vähäinen ve-näUiinen väestö ' o l i tulostamme kuultuaan päistikkaa paennut Petsamoon jn muut asukkaat Norjan puolelle. Täällä oli meidän odotettava varaväkeä, 60 vapaehtoista asevelvollista Oulun' sotaväestä. Nellim-Pekka murisi: "Huono ja ikävä kylä tämä on. Porolai- .lumet monen kilometrin iiäässä ja huonot, nekin. Ja sinne pitää tällaisen van hau miehen monest i vuorokaudessa : m e n n ä estämäiln ka rhuja j a a Innoja hyökkäilemä.s tä porojen kimppuun. Sillä lappalaiset olivat todellakin itäh-neet karhun ja itse näin kaksi a h maa :1a ukkaavau ka uka na jääl-lä. Mutta silloiu: löysi Sammel Sai're ison A-ai-aston .iiuolimjidän-n< Mtä sillejä. Ne olivat olleet matkalla Suomeen, mutta joutuneet svalod-aryssien kynsiin ja, jääneet pilaantumaan. Molemmat lappalaisukot tulivat luokseni ja pyysivät saada syödä sillejä. — Mielellänne, mutta kalajhan ovat pilaantuneita. . — Kivat vähääkään, vaan ainoastaan ' ' ' k e s ä ä ntyneet." Ja Xe 11 i 1 n -P (^k lv a k i u h y \ ny iii ty y ty-väisenä ^ pöydän-nautintoja. ?ija-tellessaan. • S i i t ä tuJi: kuvaamaton ilo lapi pjilaisillemme. Pulkiitain vedettiin sillejiir porolaitumelle, jossa lappalaiset olivat; yötä piiivää.^ X'"(dlim-Pekka oli ])elkkää päi- \'ä npa is tetta. Porol a i t um et o 1 i - vat nyt erinomaiset ja .iiikälä. parempaa. Ja rehevämpää kuin Suoni e 1 1 ]•) n o 1 el 1 a.: Jok- a in en 1 a p pa 1 a i - nen. tuoksui haprtamelle .sillille jo pitkäu niat.kan piiähän, njin että oli aivan piinallista olla heitit lähellä. ^' — Mitenkäs Nellim-Pekka nyt voi kysäsin eräänä päivänä Sammel Sarrelta, kun kohtasin hänet sattumalta. — Hän liaureskelee vain, kertoo hauskoja juttuja ja syö sil-liii. Ja Sammel Sarre oli uiiu koomillisen näköinen, että minäkin, unohtaen päällikön arvoni, r ä 1 lii d i n h i 1 li ttö i n ä ä n n au mu n, Viikon kesti lappalaisten kemuja. Sitten saapuivat oululaiset. -Ja matkaa jatkettiin) Olinvine 'jälleen Saimijärvellä ei)äonnist uneen hyökkäyksemme jälkeen ,Pet sa moa vastaa n.: Huo- 1 in 1 a 11 a i'ak n u n a i n ; h i 11 i 11 ö m ä s til l^aosta t?'i L : n mukana. oliVat 'lappalaiset vielä yhtii rauhallisia kuin ennenkin, ja etappipäällik-köni Halleen sotilaallisen johtajani vääpeli .Ylitalon .kan.s.'*ii (Vöyrin • kaartilainen, joka oli saapunut liiaii« myöhiiän ehtiäkseen ottaa osaa Petsamon hyöly: käykseen) järjesti kuormaston kerrassaan mestarillisesti yhä su-visempaa keliä ja porojen huonontunutta vetämiskykyä vastaavaksi. ^ . Tällöin- kutsui Ylitalo - minut kuormien luo. Nellim-Pekalla oii v i i ^ i pulkka a n s a t ii p ö t: ii y n nii mäd ä n n eitä sil^lejä ja hän kieltäytyi jyrkästi heittämästä niitä jäälle ja ottamasta sijaan kuormaston tavaroita. > .-— Saanko väkisten tyhjentää . • :Mutta Nellim-Pekka kieltäytyi e(,l^lleen pulkkiaan tyhjentämästä. Silloin niinä kuohahdin. — .Muistako vielä sitä aikaa, jolloin sait minua komentaa, mi-1 tenkä silloin kieltäysjt viemästä mhiua yhdessä vaarallisessa koskessa vain siksi, etten minä ollut pelkuril Nyt olen minä käskemässä. Ja siksi minä annan siruun, vaikka si!iä et koskaan varmaankaan/ olisi "sallinut " i n innn lii in te h d ä. o 11 a a: in \ i k a a n va i ny h - den pulkalliaen . sillejä omak.si tarpeeksesi v a i n s i k s i , ettet ole pelkuri.. Tyhjtmnämuut! Silloin Nellim-Pekka, sanaakaan^ sanomatta tyhjensi sillit pulkistaan. — ,Kj Nellim-Pekka pahaa tar. koittanut, arveli Sammel Sarre-a nt eeks i pyy de 11 e n. :• l i ä n t ä ^^a i n silälitti jättää ihanat kalat rys-sä i n j a p a k a nai ia käsiin, i] h k ä-pii hän vielä pelkiisi,- e t t ä Jumala rankaisee liähtä niin jumalat-tomasta ieosta, kun pitää kalat jii tt ää mädäntymään hyödyttämättä ketäiln. • J a niistä, olisi ollut lappalaisille. ravintoa koko kotimatkaksi. Ijapin jääkärien tarina oli päät tynyt. Kotimatkalla kohtasin Nellim-Pekan Inarin kirkonky- I ä ssä. liä n oi i p u e 11 u n iit e(.»n la p - palaisnuttuun. peseytynyt ja mluiten puhdas— suorselkiriscm-pi ja käynniltiiän varmempi. - - S i n ä k ö todellakin, Nellim- Pe k ka ; ' Kuukauden kuluessa, jo.'jka olemme olleet erossa, olet tullut vähintäin 10 vuotta nuoremmaksi! Nellim-Pekka hymyili vain sala perä istii. hymy ään. ]\rutta Sam-melSarre,- joka oli kuullut huu-daluluksenl, tuli luoksemme. — Se on t^)htorin syy. JMiukä V u o k s i o ti t: N e 1 li m -Pek an m uk c^ä - si niatkallo ja puhuit hänelle, kuinka nuoreksi sellainen matka Iekee hänet. Nyt häu luulee olevansa tiseampia muita nuoretnpi ja tänään on hän .mennyt kuulu-tuksiin.' Mitä sinä sanot? Sellainen vanha mies 'sinä oletkin Nellim- Pel\ka ' Kun. ei- kerran ole vanha, niin 'oi jndä kUvViella itsellensä eikä Inuillekaaii! ' e t t ä ön vanha. '~(.>nneksi-vain ! Ja minä pusersin ukon kättä. —- Saadaan/ian vain nähdä, .ot-t ilkun tohtori tänne ensi kerran tuleej niin on i ä ä l l ä pieni Nellim- Pekka Inarissa, ilveili' Sainmel. Sarre. kun'Nellim-Pckka oli men- Hvt. Tuolla veneessä;ishni morsian. Se oli aika uikäs morsian.: Hutia vene oli siisti, hieno ja puh^ das,. Kahvipannu, joka oli ollut kiedottuna vLlloihn ja porontaU joihin, otettiin heti esiller kun Nellim-Pekka oli astunut veneeseen. Hän nauroi ja istui mor-. siantansa vastapäätä. Mistä he puhuivat en kuullut, mutta hauskaa heillä oli; Ja Nellim-Pekka otti taskustansa kaksi rullaa ompelulankaa j a munia pientä rihr kamaa. Ja morsian katseli hänt ä sydämellisen- ^onnellisena ja tyytyväisenä ja taputteli Pekan polvea. Se/ oi i in t ia an ikesä ä Lapin maassa. — ' s. , mutta teetä itseään ette voi matkia ei- NAINEN JA KOIRA. AVade'.\Villiams, ('hatliam kaun-: t ist a, Ken t u e ky n \'a 11 i ossa, m u r-hasi V Nyt on Nellim-Pekka kuol- J a Sammel Sarrekin on Espanjantauti vei mo-alan virees'sä. nähdä päinvastaisestikin. pulkat 'l kysyi Ylitalo, suuttuneena ukou vastuksesta. —Odotahan vähän. Luulempa, ettei tarvitse. ' ^ * ^ lohisin kehuin Nellimv^ekkaa siitä, että. hän kolro paluumatkan oli käyttäytynyt moitteettomasti, eikä osottautunut heikoksi, - kuten monet liiuut, ei väsynyt,v^k-ka olikin vain ' ' t ä l l a i n en vanlia mies.'* Mutta iiänen poronsa ja pulkkansa -olivat vuokratut Lapin Jääkäreille, jonka vuoksi nii-den myös täytyy"- kuljettaa jou- 'kon tavaroita. Riutta, lisäsin sitteUj koska olet ollut niin i kunnokas etkä p4lkuri, salliji minä sinun 1 astata yhden pulkan sillej ä täyteen; ^ lut. kuollut. lemmat hautaan. Yhdessä saival: "Konov ja hänen korpraalinsa'• käydä sinn€, josta kukaan ei e-nää palaa. N ii n, espa n janru t to Inarissa .—- Kuinka monta ystävääni se onkaan niittänyt pois!' Autiutta, suruisia. koteja ja tyhjiih' taloja kaikkialla. —' ' S e on ollut pahempi Ijuin rutto Firenzessä, mikä)i Baceaoeio Deeameronissaä-n kuvailee, kirjoittaa entinen etappipäällikköni lialleen Inarista. Keitä sitten liekään enää jäl-j e l l ä , ' k e i t ä? 1 Thorsten Renvall. !fi im onsa; : ,ja sit te n h ä vi s \ ])a i k' k'a k un n a It a, Ta y 1 or Plu n Icet t, Ch a t hai n ka u n t i n u us i s h e r ii' f i ,sai sittemmin kautta, rantain tietää, ett ii m ur ha a j a o les ke li /e räii 1 lä pienellä r^telä-Amerikan saarella nimeltä Katona, jossa, hänellä oli muka kookas pähkinä viljelys. Ja Patonaan läksi. Plunkett, van<;it-. semiskäskyllii. varustettuna. :: l*lnnkett ei koskaan ollut nähnyt Willinnisia. mutta hänelle oli s(»litetty. hänen ulkomuotonsa, .la lii in kii ä n t y ir h iin . Y lidy sva Ita i n konsulin ])noleen Ratonassa saadakseen häneltä tietoja tuosta miehestä". .Konsuniia. sai hän tietää etta Ratonassa oli vain kaksi a m e r i k a l a i s t a — P o 1 > R e vc s. j a Henry Morf^au: että molemmat o-livat kookaspahkinän viljeli, öitä, ja että \Villiamsiii ulkomuodon selitys sopi aivan yhtiihyvin molempiin. Konsuli ot ti viera(insa mukaan^ sa näiden molempain amerikalais-teu luo toivossa että tä'mä joten kuten keksisi k um pi • .• h eist ä oli \Vade "\Villiams. i\eeves ja ?^lorp:an olivat'tove-ru k si a ja a su i va t • sam a ssa t a lo.ssa. Plufi-kett Ja konsuli tapasivat heidät .puolispöydilssä. "Epäilyksen a 1 a ise t' • e i v ii t o 11 (• (> t y h cl e n n<\ K' ö i -: siä. mutta sheriffi pian näki että .häiielle annettu selitys: AVilliam- .sin. ulkonäöstä aivan hyvin sopi molempiin. ' • Kooko.spiihkinän kasvattajat ottivat viei'a ansa sydämellisesti vas-taan ja pyysi viii heitä kanssansa. r)Uo 1 ise 110; i/J:k'UI 11 pika/in . heistil osoittanut; vähintilkään pelkoa t aTl< ka a rk u ui ta saa d essa a n t ie tää millä asioilla seriffl liikkui. Sheriffi tiesi et tä.toisen miehistä tiiy-tyi olla AVilliams. :.Mutta - kumpi l Plu.iikett' sai o i v a n ajatuksen ])ää-hänsä. Katsoen suoraan heidän välitsensä. mutta tarkasti pitäen' silmä liä molempien kasvoja, hän sanoi rauhallisella iliineiiä: , **\Vade Williams, vangitsen sinut murhastav'- Jiliehet katsoivat Plunkettista toisinsa ja sitten jälleen häneen uteliaina. ^ • "Minä s e l i t ä n ' s a n o i Plunkett; Toi neir t e istii ei ta r vit se mi tä än selitystä, mutta: selitys on toiselle teistä. Tiedän että voitte syyttää minua väärästä syytöksestä, jos teen erelidyk-sen. I\Tiitta minä kylki ä saan kä.siini ' oikean miehen t e i s t ä . " /' \ ^loleinmat miel^et katsoivat häneen, mutta eivät näyttäneet mitenkään hätääntyneiltä. Juoni ei onnistunut. .Plunkett jatkoi: Viiden vuoden ajan pani AVil- 1 iams vaimonsa kärsimään koiraij; elämää. Hän löi vaimoansa kun tämii oli. s a i r a s . Vaimo kuoli seuraavaa ' p ä i v ä n ä ja hän hävisi ])aikkakujnTalta..-\, S i t t e n ; kertoi h ä n syyn saui'elle tuloonsa. ?^lolefiimat uiiehei 7iaur()i\-a( hänen i)ulaansa. •' \ V i H i a n - i s : " karjasi Plunkett ä k k i ä . : 1'i i.. V i e I ii k ii iin n i i t ii ii n h ä t ii ä n t y - n 1 i s e n m e r k' k i ä k n m m a n k a a u n vi e - h e n. p u o I et a, 1M11 n Ice 11: ;i 1 k o i k ii s i 1: - tää että h ä n e n lyiinsä oli vaike-a m p i . k u i n oli h r u l J u t k a ä n . : . J u u r i s i l l o i n talon koira, tul i s i s ä ä n ruokasaliii) heiluttaen, häii- <->ik(\an. iivieheii. . M i s t ä , hiin oli tiennyt Hän s(>litti sen seuraa-vailla t a v a l l a: •'.Minji olen kentuekylaineu ja n 1 i n ii / o I e n .n?i h 11 y. t k o k- o. j o n k ( U i seka i h m i s K M i että e l ä i n t e n suille i s la 1 (»i si i nsa.:.: lvi i kii kosk aa n ' o - le iiähnyi mies1;i. joka j-akasta.i lievosia ja koiria., j a j o k a ei olisi .lulma naisia l;olitaan :'•' • —• 1'^afhaimMnssukin • ..asioissa O] 1 j o ta k i n . h i lo n o a:: .i a 11 uo 11 oi m - 11| i s.i;a k i 11: .) () t a k i n hy \'ii ii. - - - i onnellinen a V K » ! ii it o lev il.-• t ä ä n s i , j a . k ä v e l l e n : p ö y d ä n l u o . ; t ä ä auri|n(r(ui valoa Japsille.^^" l^lunkett. kirosi kauheasti.' lviiän-.j - - .- . l l k e i i m i e l i n e n ihminen O i i t y l y m p ä r i j a antoi: k o i r a l l e potk i i n , : j ok a, le n nä 11 .i o 1 u !< a n to i se 11 e l u i o l e l l e huonetta. 1^'eves .ja konsuli k a t s a l u i v a r y- :.lö s h ii m n 1 if ?^ t y 11 ei rtii st> r i f f. o m i tii i - sesta k i u k u n purkauksesta. .Mutia .Moi-fran, tidipunaiscna vihasta, k a i j u i : h ä n e l l e : : ' " S i n ä — senkin peto! .Miksi p^ukasit k o i j ' a a . '" 4Iypäten knhMi t i i k e r i oli P l u n kett samassa - h ä n e u kim|)ussaan j a na}>>antii k ä > i r a u d a f häiien k a l v o s i m i i n s a , huudahtaen: ""ICoiraii säälijTi, naisen tappaj a . Välillisiä itsesi J u m a l a a s i koh t a a j n a a n ." X i i n P l u n k e t t - o l i saanut k i i n ni i k i i v ä nähdil. — On paremjn m e n e t t ä ä loinen silmä kuin- h.vvii. nimi.: - T - / 11 a n o n y I ;i | M I O I (> li a vi h am i es-l e n - ä . joka h a l v e k s i i heidiiu l o i i k k a u k M a a n . — - Rlämäu laakat eivät ole luirvo.ia eivät kii k e v e i t ä • s e n t ä h - (ien älci kuoi-mita i t s e ä s i mielen ra^ Icaudella. — ()ik(Mis antaa voimalle siivet. l i i i k a [laljon tutkiminen tuotlaa kenelle h y v ä n s ä p i i ; l k i | ) i i -: •sf.. • -— ll.vve' Voi O I I M jonkun aikaa^ p i h e n /peitossa, inutla loistaa taas \ iimein. ' Avatkaa tili t ä s s ä ])ankis.is. s i l l ä nVeillä on Sro:\lALATXE.V •.'l-.l' 1 i lyK I. jok'a: nih?K'll iiii ti: vaihtaa ka i k k i i n ) van k k iasioi ta n no koskeviin kvsvmvksiin.' B A N K O F HAIVIILTON Perustettu 1872. PORT ARTHURIN HAARAPANKKI Cumberland & Lorne katujen kulmassa. M . K. SOWDEX. Liikkeenhoitaja. Haara-osasto myöskin .Fort} AVilliamissa. , — Koskaan -ei saa menettää iiskallustansa, sillä epätoivo ei auta mitään. — ^Taistelussf^ vas toinkäymisissä on ihminen aina voimakkain. —. Kärsivällisyys on avoin me ne. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1920-05-13-03
