Canadan uutiset, September 18, 1919

              1/
J -
SS
PERUSTETTU 1875;
(Kelsarillineri Pankki)
OF CANADA
i Kun l a l i e t i l t t e r a l m a k o t i a , n i i n tämä Pankki välittää
teidän rahan ne niihin tahansa sivistyneen maailman osaan.
Jjähetfäkäti rahiinne p a n k i n välityksellä. Se on varmin ja
h e l p o i n keino.
PORT ARTHURIN HAfRA-PANKKI. A. McKENZlE, ManafleP,
HAARAPANKKEJ^ Cobaltlssa. Fort VVIIHämlssa, Nofth Bay'8-
sa ia Sauit Ste Mgjrlessa.
JUHO VESAINEN
inSTOlUALLINEN ROMAANI.
' Kirjoittanut
S a n t e r i I n g m a n . ^
K r j t l i i i n k i n k c M T o t t i i n , k u i n ka
n m s a n s l i j a lielposli l a p p a l a i s i l ­l
a oli tavaroita saatjU. Aitat
[tyhjennettiin, lisiiii teurastettiin.
iS'uorista utrliAista kuunteli-
[joista kavahVi oriis k y s y m i i i i n:
— Multa niit(Mi se lapi)alainen
i i i i n kiM-naasti antoi teille tava­r
o i t a an i
^ .Mitäpä se lanimajsraukka o-tsasi
vastustella. S i l l e ' k u n ker­r
a n " vain ärjäsi mistä asiasta t a ­liansa,
että ' ' a n n a l i e t i p a i k a l l a ,"
:niin lai)palainen oli jo kontal­l
a a n j a tuomassa.
O r j a n luonto!
' N i i n kehuskeltiin entisiä ret­keilyjä
ja n a u r e t t i i n s e i k k a i l u i l ­le,
eikä ihme, jos nuoremmille
y r i t t i käymään kateeksi.' Taas
^\lkoi niuuan kertoa:
— Oli se tässä K i t k a n pcru-
Icalla siihen aikaan munankin
lappalainen, A s l a k niminen, jol­t
a minä kannoin veronahkat. J a
k o s k a satuin yön a i k a a n aja-jiiaan'hänen
kotaansa, — ' j a yön
aikaanhan sitä aina s a t u t t i i n , —
^— n i i n heti ryömi A s l a k vaina-ija
vuoteeltaan, jät taakseen k y l -
S^iästii tulleelle vieraalle lämpö­j
e n t i l a n . ..
— J a i)äivällä sy()tiin kuuta
Ja poronlihaa j a lappalain^on l u ­k
i veronahkansa poron kelk-
'kaan.
Niitä vanhoja muisti'ltaissa
k u l u i ])iiivä Taanajärven rannal­l
a . jVhitla joukoss4 oli useita
n u o r i a miehiä sellaisia, j o t k a ei­vät
.vielä elimissään olleet nähneet
l a p p a l a i s t e n oloja j a elämää näi-
'den kotipaikoiTla j a i l l a n suussa
keräsi miehissä tuuma lähteä lä-liempätä
katselemaian lappalais^
kyliä, joi.sta nuuitaman ohi o l i
edellisenä päivänä ~ soudettu.
K r a n k a n Hannu, s e i k k a i l u i h in
a i n a valmiina, t a r j o u t u i heti läh­temään,
mukaan jfi valmistausipa
j o k u vanhemmista m i e h i s t ä k in
uudistamaan nuoruuden 1 muisto­jaan.
Vaan Vesaisen Juho teki
tenän. Hän k i e l s i jyrkästi mie­hiä
.lähtemää yöpaikalta poikem-pias.
' Siinä y r i t t i syntymään pieni
k i n a J uh on j a H a n n u m välillä,
j o k a ei tahtonut t a i p u a i tottele­maan.
Vaan pontevaf^ti osasi
tTuho ylläpitää isännyyttä seuru­eessaan
:
Te elSte mene millinkään,
sanoi hän. N y t o l l a a n imiesten
retkellä, aikaa ei ole j o u t a v i in
p o i k a i n l e i k k e i h i n . Tässä levä­tään
yö j a aamulla arikusinläh-
Jfletään matkalle. [
Siinä el auttanut muu k u in
liotteleminen |a v a i k k a vähän
.vastahakoisina vääntäysivät nuo-r
e m m a t k i n miehet kumminkin
hiiltyväin nuotioiden ääreen ma­k
u u l l e e n ja H a n n u k i n pistäjäsi
tyytymättömänä sääskiliä suor
Jaavan" r a n k i s e n p alle muristen
'• j o u t a v a s t a juonittelemisesta.' *
l * i a n n u k k u i ' koko r e t k i k u n ta
sikeintä: untaan Paanajärven r au
l i a l l i s e l l a r a n n a l l a . H i e k a l l e k i i n ­n
i t e t t y j e n venheiden 'i^erät kel­l
u i v a t kepeästi l o i v a n aallon hei­lut
tamina j a siitä' s y n t y n y t kuis-ka-
ileva, tukahdutettu loiske sä­esti
leppoisasti yön h i l j a i s u u t t a.
N i i n k u i n kaukaisteiK m e r i e n ta­kaa
kuului i l t a t u u l e n salaperäis­tä
huminata h o n g i k o i s t a , k o r k e i ­den
ranta v u o r t en h u i p u i l t a j a e-täällä
Oulangan niskassa pääste­li
Ivaakkuri tuontuostakin surun-voittoisi
säveleitänä. Juhannuk-s
c i i a i k a i n en päivä ei paljo jou­tanut
mfrilleen menemään, se p u ­no
t t i kauan purppurankarvaise-na
pallona läntisen vuorenhar^
janteen päältä j a vasta puolen
yön seuduissa pistäysi se het­keksi
l a t v o j en taakse valaen hie-nosen
hämärän.
S i l l o i n vasta nousi asmmuvan
nuotion äärestä n u o r i mies siel­tä;
toinen täältä;, h i i p i h i l j a a ve­sakon
rintaan, kiipesi jyrkän-teolle
j a juoksujalassa lähdettiin
'lappalaiskylää kohden. Eivät
malttanneet näet p i r k k a l a i s t en
pojat olla varkainkaan pikim-mältään
pistäytymättä yön hä­myssä
katsomassa noita lappa-laisteri
v a i v a i s i a k o t i a , j o i s t a hei­dän
isillään o l i n i i n p a l j o r i k k a i ­ta
j a hauskoja muistoja. P i k i m -
mältään piti• pistilytyä näkemäs­sä,
^ eikä väsymän jälkiä näky­nyt,
k u n a a m u l l a , matkalle läh­d
e t t i i n.
kosken alle' ankkuriin, juhlÄval-.
mistuksia viimisisteltjdn j a siinä
touhussa oli vielä puolenpäivä?^
aikana vilkasta liikettä j a elä-mätä
kylässä. Mutta pian kavi
se - hiljaiseksi j a autioksi. TavaP
lisBuden mukaan lähtivät näet
k a i k k i asukkaat vanhoista vai­vaisista
lapsiin imeväisiin saak­ka
juhla-aattoa viettämään kau-i
pungin ulkopuolella olevalle^ pa­kana-
aikuiselle juhlakcdolle Ris-^
tivaaran rinteelle. Kesäineii
päivä oli tukahduttavan heltei­nen.
Aurinko paistoi täydeltä
^terältään pilvettömältä taivaal­ta
,tuulen henkäystäkään ei tun­tunut,
suoraan ilmaan nousi sa-
-vu kokko tulesta, j oka ennen pit­kää
oli v i r i t e t ty Ristivaaran hui­pulle.
Siellä vietettiin jijihla samaan
tapaan Jkuin uhrijuhlat ennen i -
sien aikoina. Syömistä j a juo­mista
oli tarjona yhteisellä kus­tannuksella,
lampaita of^ teuras­tettu,
piiraita leivottu, olutta
pantu viljalta. Siinä ryhmityt­t
i in päivän puolelle kivikkorin-teesen
j a k u k i n ikäluokka huvit­teli
omalla tavallaan. Nuoret
miehet löivät painia j a k i l p a i l i ­vat
jousenammunnassa ja suo-pungin
lieitossu, tytöt karkeloi­vat
kentällä tanssin touhussa- j a
vanhemmat miehet j a naiset is­tuivat,
yhteisistä asioistaan .tari­noiden,
koivujen juurella, joiden
siimeksessä 'valkopartaiset vaa­rit
kertoivat satuja ja vetelivät
vanhoja virsiä, of>ettaen lastensa
lapsille noita isiltä perittyjä
lauluja: vanhasta Väinämöisestä,
Ilmarisesta seposta j a Kalervon
pojasta Kullervosta.
K u l l e r v o n kostoretkestä oli
j u u r i ukko laulanut, kertonut
miten tämä oli surmannut Unta­mon
joukon, polttanut talon ja
tappanut karjan. Pieni paita-reissu
kiipee silloin hänen polve­aan
vastaan j a k y s y y silmät suu^:
r i n a :
— Kuulkaa vaari, miksi hän
• • .• ^ . » • • . • < •• •
tappoi Untamon koko perheen?
Kullervoko? Hän tahtoi
kostlia.
V I .
J o veri jokena juoksi,
Hurme koskena kohisi.
P e i t t i maassa marjan varret,
K a n e r v a i s e t kankahalla.
^leleästi j a sointuisasti k i i l s i^
vät k i r k o n k e l l o t Petrunpäivän
aattona ' k a u p u n g i n kohnesta k i r -
k c n t o r n i s t a helähtäen kauas y l i
N i v a j o e n mahtavan suukoskeii
kohinan. Kosken niskaan, k a h .
don puolen Nivajokea, joka las­kee
vetensä Kannanlahteen, oli
näet tuo p i e n i kaupungintapaiv
nen syntynyt. Se o l i perustettu
vasta puolisensataa vuotta sit­ten,
vaan oli jo r i k k a a n kalas­tuksen,
suolakeittimöidensä^ tuot
t e l i j a a n lappalaisveroituksen ja
kaikenmoisen kaupustelun ayUl-l
a kohonnut koko kauniiseen k u ­koistukseen.
Siinä asui lähes s a ­t
a k u n t a perhettä, k a i k k i karja­l
a i s t a sukuperää, papit ainoas:
taan, j o i t a Solovetin luostari lä­hetti^,
se jotkut harvat siirto­laiset
olivat venäläisiä.
N y t oli sen a s u k k a i l l a juhla!
käsissä, sitä k i l k u t t i v a t k i r k o n ­k
i n kellot. Jo p u o l e l t a päivin
h e i t e t t i in Petrunpäivän aattoua
työt pois; kalastajat palasivat
mereltä j a laskivat venheensä
nyt naisensa laivasta pois j a
n i in kovakouraisesti häntä k u ­rittanut,
että se j o sille taipa­leelle
kuolL Nämä olivat k a i k k i
tuttuja seikkoja Kannanlahdes-sa
j a siksi- tytöt häntä hiukan
arastelivat jos ihailivatkin,
Ontrein viittauksön johdosta
8ähähti--Ahma äkäisenä vastaan:
— Luuletko' sinä tämmöisen
pojan olevan yhden langan va­rassa,
yhden tytjin langan va-ra.
ssa, yhden ty tön vaivainen l
Toinenkin niitä on jo poimittu
j a ' poimitaan vatsakin.
— NiiUj jospa ei juuri kan-uanlahtelaisiakaan.^.
Tytöt nau­raa
tirskahtelivatj kun näkivät
että Ahmaa pisti vihaksi, mutta
S Q häntä/"" suututti vielä enem­män.
—' Vähät minä kannanlahtslai-sista,
raailmaa on avaralta muu­allakin.
Odottakaahan kun taas
syyspuoleen käj^ään Pohjan­lahden
rannalla . J .
— Siellähän kuulut mennä
talvena otukesn pyytäneen... ;
—• N i i n tein ,vieläpä ylpeän
Vesaisen sisaren, i Siinä on tyt­tö,
jota kannattaa 'häytellä ja
j o k a emännäksi kelpaa...'
— Mutta joka suita livahti
kynsistä kun itse pakoon juok-sit.
Olisit näin pidellyt, i l k k ui
Ontrei ja nosti käsivarsillaen
Marjan, joka siinä ilkamoi suut­tuvalle
Ahmalle.
Jo karahtivat tummiksi A h ­man
jäntevät kasvot ja n y r k ki
puristui,jousen selän ympäri, jo­ta
hän heristeli.
— P a k o o n . 1 , sanotko minun
MAAILMAN PARASTA
PtjRUTUPAKKAA
Farbaini;t^an
makeista.
Kestää pjurray .
kauidimmiti.
KAIKILLA
— Mikä se on kosto?
Vanhemmat ihmiset nauroivat
tuolle viattomalle kysyjälle ja
ukko rupesi vetelemään «virttä
toisesta paikasta»
Tiljeään kiertelivät kolmivan-teiset
olutkipot miesjoukossa ja
nuorten miesten suonissa rupesi
j o veri kiivaammin kihahtele­maan.
^ Siinä mahtailtiin voimis­ta'
ja kehuskeltiin urostekojar
Ahnia rehenteli | joukossa paras-na
miesnä ja haastoi ylpeästi
nuorukaisparvesta jokaista vöit-tosille.
— Tule sinäkin Ontrei/mies­ten
kera painille äläkä pelrhde
siellä tyttöjen kanssa,/ huusi hän
hoikkaselle nuorukaiselle, joka
siinä vieressä naislaumaa nau­ratteli.
V o i m a l l a s i ^ sinäkin kehunet;
vaan et muilla menestyksilläsi,
vastasi Ontrei pisteliäästi.
Yleisenä kulkupuheena näet
kerrottiin, että Ahma oli mie­listellyt
samaa tyttöä, Kiiosma-sen
nuorta j a kaunista Marjaa',
joka korkeimpana kukkasena
loisti kirjavapukuisesa tyttöjou­kossa.
Mutta tiettiin myös, et­tei
tyttö häneen tahtonut suos­tua,
vaan mieluummin kallisteli
reippaan kalastajan Ontrein puo
leen. Sillä vaikka Ahma olikin
sankarina kuuluisa koko Vienan
rannalla aina Kemiin saakka;
jossa hänea asetoverinsa Kuisma
häneltä' kunniaa r i i t e l i , n i i n nifo-
. ' • . •• ... •>•:••'•-.••. '• . i:
ret tytöt häntä kumminkin hiu-kan
karnrpÄilivat j a karttelivat^
Ahmalla oli a i k ^ a a n ollut jo
paljo lemmenseikkailuja. Koti-^
k u l m i l l a hän nuorempana o l i e^
länyt hyvin vallattomasti ja oli­vatpa
kyläu miehet kerran niin
Hänelle suuttuneet^ että hänen o-l
i täytynyt lähtea käpälämäkeen'
kotikylästään. Häti oli s i l l o in
retkeillyt Jäsii|^i*eD rannalla, e
länyt siellä kalastamalla, kulke­nut
kaukana Ruijan rannikolla,
josta oli parin vuoden perästä;
palannut ^' nuoren norjalaisnaisen
katissa, joitka häne^ sanottiin
työstäneen. - Hyväsi öli Ahma
tätä ailainsa pideliH» vaan ikä-yä
öli sittenkin tytlöparkaa vai­vannut
vieraassa maiassa; j a kei?
ran oH hän;-kun oltiin I k ^ ä s sa
j9[ö!ovetin luostarissa, koettauui
'kia^rata mutitäihassä englantljal-^
B^BBä kauppalaivassa. Ajöksa o
i i idiifä ktkttitjiiMitt Ahm^ saanut
juosseen p a k o o n . . . hä?
— Muutkin sanovat. Höplät
kuuluu olleen hyppysesi sillä
kertaa.
— L u r j u s . . .!
Ahma ponnahti pystöön, juok­si
kohti ja tarttui kiihkeänä
nuorukaista rinnuksesta kiini;
Posket hänellä ^paloivat j a sil­mät
hehkuivat. Hän oli soturi-vkunniastaan
arka, paljo hän ei
muutenkaan leikkiä sietänyt,
vaan vaivanen se, j o k a siinä
kohden -hänestä rupesi pilkkaa
tekemään.' '
Peyäst^i^MhU pyrähtblivät ty­töt
kaikille '' suupnille, arkoina
vetäytyivät -^töiset pojatkin syr-jemmas
j a , luitaantyneina kiireh­tivät
v^nSemniat mieliet väliip.
He tunsivat'Ahman hurjuuden,
kun häb p^äsi suuttumaan' ja
koettivat taistelevia eroittaa.
Riutta Ahma huusi vain julmis­tuneena
rytyyttäen vastusta­jaansa:
. —/Vastaatko puheesi vai pe-
.ruutatko sanasi?
Toinen koetti vastustella, mut­ta
jysähti kuin ranka Ahman a l ­lia
tantereGseen.
, — Peruutatko . . . ?
— I^e... p e . . . peruutan.
' vKiitä Jumalaa, että ajoissa
perutidii sillä muuten.. So,lap-liele
jalkoiliisi. J a jos tässä jou­kossa
on miestä semmoista, joka
l^anoo minun paenneen, n i i n tul­koon,
tulkoon vaikka kymme-neh.
—Toiset koettivat rauhoittaa
simttuuutta miestä, joka mahta-
; vaiiä niinkuin jumala uhkaili
Heidän edessään. Vähitellen
iltiöhto laskeusikin,' hän istahti
taas lilaahan j a rupesi uudelleen
H a n n u sekä p a r i muuta r e t k e i l i ­jää.
He olivat puetut kalamat­k
a l l a olevain pukuun, l a k i t o l i -
vet he vetäneet' syvälle silmil­leen
j a noella tuhrineet kag^von-sa
tuntemattomiksi. 4stuivat
väsyneinä matkalaisina' j u h l i -
v a i i i keskelle j a t o i v o t t i v a t raii-haa.
— Rauhatpa v i e r a i l l e k i n . Mis­tä
sitä kuljetaan?
— Tuolta k u l j e t a a n K u o l a s ta
päin, k a l a m a t k a l a t a k o t i i n A u ­nukseen.
— Mistä pitäjästä ne miehet
sieltä?
— Repolasta ollaan.
Se o l i vanha Kauppi, joka
v a s t a i l i k a i k k i ( ; n puolesta. Hän
näet tiet tunsi, osasi hyvin va­l
e h d e l l a j a o l i p a aikoinaan op­pinut
vähän matkimaan aunuk­s
e l a i s i l t a k a u p a n k u l k i j o i l t a näi­den
puhetapaakin. Epäillen kat­selivat
kannanlahtelaiset heitä
ensiksi, kyselivät r i s t i i n j a ras­t
i i n , tiedustelivat nimiä j a su­kua,
: v a an k u n miehet osasivat
k a i k k i retkensä t a r k o i n selittää,
n i i n j o kutsuivat h ei dät kest ii n
vieraikseen unohtaen k a i k e n v a ­rovaisuuden.
Miehiä kestittiin
a u l i i s t i , syötettiinj j u o t e t t i i n ja
käskettiin yökj^i kylään.
, — J u o k a a te v i e r a a t ! N y t on
pra sn ika t ei k ä oi u (311 a ole m iiä-rää.
Miehet k a l l i s t i v a t haarikkaa,
m u t t a ryyppäsivät ainoastaan
puolen r y y p y n , jotavastoin kan-nanlaht(
ilaisot kallistivat koko­naisen.
A h m a k i n siinä jo tuher-t
e l i päissiiän, vaan vielä hänellä
oli jälellä vähän tajuntaa j a muis
toa. Taputtaen Juhoa olalle so­persi
hän:
— Missä olen minä sinut en­nen
nähnyt, nähnyt minä olen.
Hän tunnusteli vihollistaan
I i j o en jäältä, j o l t a hän isän o li
tappanut, vaan muisti Jpetti. J a
K a u p p i ehätti vastaamaan.
K a , lienet meidän puolessa
k u l k e n u t , me o l l a a n ensi kertaa
täällä.
— Oon minä maailmaa kulke-
.nut. Mutta terve, mikä lienet­k
i n .
J u o t i i n taas j a j u h l i j a t päih­tyivät
yhä enemmän. Sinne tän­ne
pensaikkoon o l i j o j o k u nuk­kumaan
kellahtanut, toiset hie­r
o i v a t keskenään tappelua, t o i -
spt lauloivat j a hoilasivat, vie-
.räita ei muistanut k u k a a n pitää
•^Imällä. Nämä odottivat sopi­vaa
hetkeä puikahtaakseen pois,
Maku se määrää!
Blue Ribbon Teen suuren me­nekin
salaisuus on se^ että se on
maultaan juuri sitä mitä hyvän
teen tulee olla. ^
Varmasti tulette siitä pitämään.
Maku sen määrää.
— u n i t t a Hannu oil kateessa.
Hän oli le|)ikon takana löytänyt
tyttöparven, heti siih,(;n heittäy­t
y n y t tut tavaksi j a ])ik(;yl,ynyt
paraaksi J n i e l i e k s i karkeloii^naan.
Kuosman M a r j a n hän kohta oli
hempukakscen anastanut ja, vä­hältäpä
o l i , että eivät kyJännuo­ret
mielit häiKjlle mielineet sel­kään
j i n t a m a a n , kun hänellä oli
j i i h i liyvii menestys tyttöjen
luona. I
Siitä J u h a hiinet vihdoin! löy­si,
kuiskasi ankaran sanan k o r -
.^aan ja n i i n liihtivät IK; , y k s i r e l -
len nietsäii'n jnjikalitaen, pois
j u h l a p a i k a l t a ja ki(U' s i v ä t ven-iieilleen.
KaUpunkilais<'t kuu­l
u i v a t vielä kotvasen njetelöiyiln
vaaralla^ j a vasta lu^tken kulut-
Ina lähtiviit sieltii viimeiset pie-nissii
i)ai'vissa hurraten ja hoiln-ten
taivaltamaan kaupunkiin.
Väsymys v o i t t i si(;llä heti juopu-neivt
miehet, ennen pitkää lepäsi
koko kaupunki syvimpään u-neen
vaipuneeena, voinnitta aa­v
i s t a a k a a n että turmio j a hävi­tys
, v a a n i m e l k e i n aivan koti-l
u i r k k i e n kohdalla.
(Jatk.)
[ I N I K I H J O . I A on jälleen saapu­n
u t ('anadan Uutisten kirja-
( kauppaan. Tämä on nyt, kah­destoista.
i)ainos m a i n i t t u a k i r ­jaa,
joten jokainen huomaa, et­tä
k i r j a l l a on ollut hyvänie-n
e k k i . H i n t a 25 senttiä.
K A N S A N L A U L U K I R J A on saa­tavana
t. 1. konttoorissa. H i n ta
45 senttiä.
3»
BANK OF HAMILTON
P e r u s t e t tu 1872.
L a i l l i s t e t tu Parlamentin määräyksen mukaan.
, Eräässä suomalaisessa saunassa varastettiin eräältä
suomahj,iselta tuonnottain $:J00.00.
Älkää kantako rahojanne taskuissanne; ne v o i siten
helposti kadottaa t a i voidaan n e varastaa tai ryövätä.
Avatkaa säästötili meidän
SÄÄSTÖOSASTOSSAMME.
Suomalainen tulkki pankissa.
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI
Cumberland & Lorne katujen kulmassa.
Haara-osasto myöskin F o r t AVilliamissa.
cfihuökeldn^n kuinka^ herkuUi-neh
iyttö äe Vesaisen sisar oli ja
kuinka hän sen vielä k^iinalo-siipakseen
;nöutaa. /Ta osottaak-seen
että hän jälleen oli aivan
auhallinen, ojpnsl hän jousensa
v i r r an laäällä liitelevää kalalok­k
i a kohden'laukasi j a lepattaen
putosi l o k k i koskeen.
' Se nuoli lähti miehen kä­destä,
kehuskelivat toiset j a k un
olutWarikka taas tuotiin esiin,
jiibiiift sovinnon maljat j a t a rl
n o i t i in kaikssa ystävyydessä.
l l i a oli näissä juomingeissa
ktlltihut lUyöhäseksi ja taivas
peittyi |)ilviin, vaan juhlaa jat-k
e t t i iu yhä, ' Äskeisen tappelun
aikana oli metsänribtaan äistir
väatan pohjoiselle Itupeelle ' hii-pihyik
viisi miestä. Sieltä fce
kiitittteljyat juoptmeide^ pori^
iiäia^. näkivät mifesten .pi«in ole-v&
ti ;ikivÄn kykenemättömin^ ja'
aikdivät hiipiä tJ^aisiö. lViuttä
eräs poikävekär^! hiabihasi heidä:t
ohi ' juostesäan- i& huusi että
*'täällä,0E .outoja ök]iehiä:'\ Sil
löin liämä, Ädtiiivat rphkäeÄsti e
• '•. ' , •
jHö > oli^y^t; j.yjG^k(^pjia . uläisteii
ijetkik^masta, JDj^Jivänia Eäup
Suomen markkoja Suomen markkoja
DOLLARISTA DOLLARISTA
uomen
Käyttäkää nykyisiä hyviä kurssi-olosuhteita | hyväksenne, niin kauan
kun siihen on tilaisuutta, ansaitaksenne rahaa.
Lähettäessänne rahaa talletettavaksi Suomen pankkeihin te lostatte Suo­men
markkoja halvalla hinnalla. Ostakaa niitä niin paljon kuin suinkin voit­te
nyt, sillä kurssi voi muuttua milloin hyvänsä.
Me maksamme Teille rahoista, joita meidän kauttamme T A L L E T A T TE
SUOMEN PANKKEIHIN, nyt
. SMK. 15:00 Dollarista.
'-^ Muistakaa, että meidän täydellinen takauksem^^ suojaa jokaista raha-lähetystä.
. äeti kun pankin talletusto diistus on Suomesta meille saapunut,
toimitamme me sen tallettajalle.
NIEISEN & LUNDBECK,
VANHIN JA SUUKIN 8U0MAL. PANKKIUIKE AipiBIKAfiSA. 1 \ ?•
24 STATE STREET, NEW YÖI^K.
auennut.
- Pyydämme ilmoittaa kaikille liiketuttavillemme ja ystävillemme, että olem­me
kuten ennenkin tilaisuudes^
elis^hköteitse; ^
Kurssimme on nyt
Sutiriiija yaithiti suontatainen Pankkiiriliike Anrkeritcassa.
' - ^ ' m ^ ' ^ r i i i i i i i ^ ^ ^ '•KÄUPPiAiLlA.;ti-''li iöiifä • ^