Canadan uutiset, September 4, 1919

              mm
ml
ii
s v .
NUMERO 36 • XaSAmif injTmS^, IPOBT .'MJTHDR,/0NT.; OJa^ADA-, Torstaina, Syysk'. i p. 1939 smrs
PERDSTETTU 187p.
(Keisarillinen Pankki)
OF CANADA
Kuu Uihutalte rahaa kotia, niin tämä Paukki välittää
teidän raliniuuv jniliiu ialrausa sivistyneen aiaailman osaan.
Lälicitäkiiä raiiaiuie pankin välityksellä; Se on varmin, ja
helpoin kciuo.
PO RT A RT H U RIN HAA RA-PANK Kl. A. McKENZI E, Manager.
HAARAPANKKEJA Cobaltissa, Fort Wiinamissa, North Bay rs-sa
ja Sault Ste i^ariessa.
i l i S T O i U A L L l N 1<:N ROMAANI.
Kirjoittanut
S a n t e r i 1 n g m a n.
'Keskustelut katkesiynt tästä
joksikin ajaksi. Tiotari P>agge,
jonka Juhana, lll oli liihctläuyt
juuri ottauuran ^selkoa näistä
P o l i J a n i n a a n u i c t e l c i s l ä ja alitui­sista,
kahakoista rajantakaisten
'kanssa, tahtoi kokoontuneelta
, rahvaalta saada varmat tiedot
'} miten asema oli. Liisuäokn-at
*j papitV kertoivat hänelle jioiden
pitkien rajakajiakkain syyt ja
vaiheet ja luissa he ouuilta kan-
"naltaau lieventcliviit kuvausta,
siinä terästi vouti, l^aikki aiK)i-
• vat yksimielisi\sti, että hallitus
V lähettäisi Pohjanmeellc apujouk­koja,
jotka [)uolusfaisivat kan­saa
rajantakaistlen vihollisten
hyökkäyksiä vastaan ja kyke-neisivät
näiden hävityskulkuja
hillitsemään. Läsnäolevan rah­vaan
puolesta kirjoitettiin heti
kuuijikaalle ^ ]uiistä asioi^sta ala-juaiset
valitukset ja anomuk.set,
' joissa ])yydettiin apuväkeä ja
' veronlH'l[)Ot.usta. Pietari J^)agge,
jolle, niinkuin yleensä koko
Kuotsin .silloiselle hallitukselle.
, näm ä p oh j ois t e n. {) eim k ka i n -t a is-
•' telut olivat aivan vieraat ja uu- 1'osillc, ' niin- mitenkähän kävisi?
; —. Jos iiiinä olisin mies niin
en^jumättä lähtisin mukaan.
— Hyvä se on hameissa ollen
noin puiuiai vaan anna: kun jou­tuisit
kerran niiden käsiin niin
hiitäpä tulisi, intteli joku pojis-,
ta.
. — Eikä tulisi. Enkä minä" an-taisi
ryöstää itseäni vastustamat-t
a ui i n k u i n Helin ä, ni in ä ky ns i -
SI n ja ' piirisin, jos on muuta
voisi. ' ,
—• Alunan kynsissäpä'ei ole-kaan
niin lysti" leikitellä. Eipä
tuo kuulu veljesikään uskalta­van
lähteä.
ll'elinä, joka siinä; toisteji jou­kossa
oli iiiiu<'ti seisonut törmäl­lä,
lieristeli nyt korviaan ja ky­syi
kummissaan:
— Eikö Hannu aijo lähteä
unikaan ?
— Olisitko hyvilläsi siitä jos
ei . liiht isi? kysäsi^ Johanna viek-kaasti
hymähtäen.
— En tiedä . .. ihmettelin
\ain
Mitä Sitäl^ö, fctta jos Haii-iru
ja Ah.ma siellä joutuisivat ot-
, det, lupasi viedä valitukset pe-
: rille ja tehdä mitä liän voi. ^lut-ta
tuosta aijotusta retkestä hän
ei, ruvennut antamaan ^ mitään
' neuvoja, kun ci tiOuiiyt mikä
: mielipide hänen dudlituksellaan
.• niintä saattaisi olla.
, — Tehkää niinkuin tal|idotte
ja j)arhaaksi näette, sanoi hän
vaiii ja uudisti samat sajiat' vielä
tuvas ta 1 ä h ti essii änki n.
alutta tämti ylhäisen hallituk­sen
lähettilään .käynj.i vaikutti
kumminkin . rolikaisevasti Poh-janmaan
miehiin. Heillä oH toi­vossa
aj)ua hallitukselta; he saat-
„ toivat sen vuoksi paremnuiUa
syyllä lähteä retkelleen, sillä
- kyllähän sotaväki sitten pitäisi
huolta, eitä kostajat häädettäi­siin.
Näin esittivät asioita iiläi-set
ja Vesainen kertoi mitä vou-tikiji
oli sanAnut. ^alutta limin­kalaiset,
. joiden: puolestta papit
• puli uivat, oli va t; vieläkin vastaan
. e i k ä oltu päästä niihinkiiän joh-
Kumman -sinä luulisit joutuvan,
tapj)iolle? Ilä? Hannunko vai
Alunan?
Helinä ei , vastannut mitään,
•mutta omituisesti _ häiiellä .siinä
sihnät leimahtivat j a vartalo vä­r
ä h t i . . Hän loi katseensa alas-ja
jäi äänettömäksi.
; Samassa astelivat ..Hannu ja
Torvisen l^aviri siihen törmälle
nuorukaisjoukkoa kohden. Mo­lempia
veti: sinne erityinen- veto­voima.
Hannu tahtoi, sillaikaa
kun keskustelut tuvassa levähti­vät,
jutella taas hetkisen Heli­nän
kanssa ja Laurikin oli tai-,
vella Vesaisen häissä katsahta­nut
svvänlaisesti Johannan inus-ti
in sil m iin ja sen tyttökin iiesi,
A'aikkei Lauri, ujo , j a hiljainen
mies. ollut jnielitekoaan yrittä­nytkään
ilmaisemaan. He tuli­vat
siihen juuri kuulemaan tyt-
/töjen keskustelun loppua.
-— .Alita f e minusta ja Ahmas-olen
paraaksi _ käsittänyt. -MntU
Se oli SA\en Bagge, joka ^^loiino^i^staiian se on: joka tah- Tokoi matkustanut Argen-too,
se l ä h t e e . . . , . ^' - ^'^
ia puhtii'1 e? kysyi Hannu Heli-topäätökseen,
kun ]\Iartta-emän- iiän rinnalle astuen,
t a • ru p ef| i : pu u h a(ai n a an i- uok ia
pöydille ja . Isiiskemäfen vierai­taan
aterialle. —
.— Helinä sanoi että sinä sai­sit
selkääsi Ahmalta jos te otto­sille
joutuisitte, valehteli Johan­na
kiusallaan veljelleon. ^
: — Oletko niin sanonut, Heli-
Kokouksessa väittelyn alla ol­leet
esitykset olivat l^uonnoUises-t
i levinneet tuvan, ulkopuolelle-1 nä?
.kin, ja se nuorisojouklco, joka i -
säin seurassa oji Ki-aidckalaan- uskaltavan lähteä mukaan. Ju-saaj)
unut, väitteli siitä yhtä in- hoh kanssa.
En. Etkähän sinä kuulu
nokkaasti ])\halla ja tiirmällä, Uskaltavanko? Arkuudes-jossa
suksilla mäenlaskua har- tako luulet minua pois jääväni?
joitettiin. Toiset olivat retken'Ja Ahnfaako luulet pelkääväni?
innokkaita puolustajia ja pa- Ahmalla on kynnet ja ham-hoittelivat
.vain sitä e|ttcivät h.3 |)aat ja sukkela se on, on yhtä-vielä
voi päästä unikaan. Toiset'aikaa i)uussa ja maassa, viisas-taas
vastustivat ja luonnollisesti teli joku nuorukaisista.
olivat tytöt kaikki tällä puolella. Juuri sen kanssa minä tah-
.Krankan Johanna yksin puolus-j toisinkin otella ja näyttää että
ti retkeji. ^ ! minä kukistan sen.
mm
^^^^ i ^ ^ ^
Tehtyä valikoldtdsift, van­hoista
ja mehukkaista tn-p
i k a i^
tua ehdottomasti puh-
Tiäimä on se ö^ki; joka tuo teille KAIKILLA
nftailman pkasta purutupakkaa. KAtKPPMEEeLA.
— Sitten sinä olisitkin mies,
huudahti Helinä ja katsoi puo­leksi
epäillen, puoleksi ihastel­len
Hannua.
— 'Sanoisitko sinä Helinä mi­nua
mieheksi jos Ahman voittai-sin?
^
- T - Sanoisin, sanoisin kelpo
mieheksi!
—- No tuohon käteen: minä
läiiden Juhon kanssa mukaan
retkelle! . J a jos Ahma ei pake­ne
niin ininä tuon hänet taniie.
Helinä ojensi kätqnsä innostu­valle
nuorukaiselle ja hänelläkin
näyttivät posket syttyvän pala­maan
niinkuin Hannulla. E i hän
tiennyt, miksi hän tahtoi kiihoit-taa
Hannua tuohon otteluun,
mutta hänen mielikuvitukses­saan
kajasti Ahma sellaisena
rinelkein ylenluonnollisena jätti­läisenä
että hänestä tuntui mil­tei
mahdottomalta, että kukaan
yrittäisi voittaa hänet. Ja siksi:
hän innostui, kun Hannu tarjou­tui
taistelijaksi. Nuorisojoukko
keräys! siihen ympärille: ja hei­dän
äänekkäistä huudoistaan
saattoi huomata, että he hyväk­syivät
Hannun päätöksen. Jo-
Jiannakin hiihti siihen äärelle ja
katsoi puoleksi kadehtien Heli­nää,
jofci noin.oli osannut innos­tuttaa
, ,rakastajansa. . .Salavihkaa
ja melkein halveksivasti silmäi­li
hän; Lauriaj; jpl^g,. h(jti loi kat­seensa
maahan. ' Johanna; kään­si
suksensa,' potkasi pari.•-kertaa
vauhtiä saadakseen-• ja--laski hui­maavassa
huilussa menepiään
jyrkäniiettä alaspäin. Huivi len­si
])äästä pois',. muista tukka le-lia
ht i hui muamaan. valloilleen
tuulessa ja kuvastihe kauniina
valkoistcii tannerta" Alastaan.
Vauhti kiihtyi, siinä oli hyppyri
rinteen, alla, A^aan notkeasti su­jautti
tyttö polviaan, lensi koho­na
ilmassa ja pysytellen sulavas­ti
sauvoillaan tasapainossa liu­kui
hän ptystössä ja: suorana
kauas jäälle. .
Sitä menoa katsomaan oli tör­mät
le j u u ri eh t f n y t o u to. ; n uoru-kainen.-
, Hän -huudahti^ riemas-tuksissaan
nähdessään tytön
kauniin :laskun, ja. tai)ut.ti käsik­ään.
odotellen isänsä poislähtöä, öli
.siihen tullut katsomaan nuorison
huvittelua. ' Tolser vetäytyiA^ät
arkoina poikemma Aieraasta,
;Vaan Joliannä nousi' rohkeana
niäen päälle ja: viskaten tukkan­sa
alas : otsalta katsoi hän 'suo­raan
vierasta silmiin. Tämä huu­dahti':
— Mistä olet sinä ihana impi,
enpä ole vertaistasi tavannut.
Mikä on nimesi?
Tuon hän lausui ruotsiksi, jo­ta
kicltii . liisnäolevista eivät
m u u t y nvm ä r tii n e e t k uin Ha n nu
ja Johanna, joille heidän äitin­sä
oli opettanut vähän oman
puolen kieltäkin. Tyttö vasta­si
rohkeasti:
— Johanna.
Sinutpa Johanna tahtoisin
ininä omakseni. Ja veitikka-nu\
isesti hymyillen käveli 'Sven
taas poispäin, mutta ei maltta­nut
olla kerran toisensa perästä
kääntymättä taakseen katso-iiuiaii
tuot a erämaan outoa ilmiö­tä,
ikäänkuin painaakseen hänen
l,vuvansa oikein mieleensä.
Pois lähtivät Hannu ja Lauri­kin.
Kun he tulivat tupaan oli
väittely aijotusta retkestä taas
täydessä vauhdissa ja eräs l i -
uiiidcalainen oli juuri todista­massa,
kuinka hullua olisi nyt
lähteä tuollaiselle/partiomatkal­le
kun hallituksen luvattujen
toimenpiteiden takia voidaan
toivoa .turvallisia aikoja. Siellä
kuvailtiin, kuhilta 'olisi vaaral­lista
taiis ärsyttää kostoon kär­kästä
vihollista ja jatkaa A^aino-vuosien
sarjaa. Pysytään 'koto­na.
• "^'^
Se näytti jo vakautuVan pää­tökseksi.
Naisiakin oli tupaan
keräytynyt ja hyvillään ne toi­silleen
siellä supattelivat, että^
eivätpähän toki miehet lähde so­taretkelle,
liläiset, jotka huoma­sivat
aikeensa menevän mitättö­miin,
-istuivat äänettöminä ja ki­roilivat
itsekseen noita pelku­reita
raukkoja, jotka eivät isäin
tavalla enää uskaltaneet lähteä
mittelöihin.' Synkkänä katseil­taan
seisoi Vesaisen Juhokin sei­nän
vierellä. Hän oli ottanut
naulasta vanhan Krankka-vaina-
,jan raskftan " miekÄU, joka siinä
hyt vuosikausi^ oli saanut joii-tilaana
riippua ja ruostua huot­raansa
kiinni, Ei se vanhan isän-nän
aikana- joutanut • ;'Uos;tu-|ne oli 70^sentin syvyydessä sa­maan.
(
Siihen astui hänen rinnalljeen
IJiannu vakavan ja epäröiivän
näköisenä. Pilkaten virkkoi hä­nelle
Juho: I
— Katselen tässä isävainajasi
miekkaa, — mitä sinä sitä enää
näkösällä piteletkään!
Hannu punastui, hän jo,: hä­pesi
äskeistä aijettaan> j a kaikki
epäilys oli hänestä samalla hä­vinnyt.
— Minäpä sidonkin sen vyöl-vleni^
virkkoi hän. Lähden mu­kaasi
vienalaisia kurittamaan.
— Sinäkö, kysyi Juho kum­missaan,
vaan lisäsi, kun näki
että Hannu todestaan puhui. —
Sano sitten sanottavasi kaikkien-kuullen.
Ja kaikkien: hämmiistykseksi
virkkoi Hannu •liminkalaisen
A^aiettua koko tuvan kuulta­va
sti:
— Vaikkei muita liminkalai­sia
lähtenekään retkelle mukaan
niin lähden minä. Isäni oli ai­na
ensimmäisenä sodassa,, en ai­jo
minäkään miestä huonom­maksi
heittäytyä. Ainahan nii-i
ä on vaaroja ja surmia tarjona
jos: niitä rupee'. varomaan, vaan
joka. miehestä tahtoo käydä sen
pitää osata antaa iskusta isku.
Houkuttelemaan en rupea ke^
t ää n, 1 äl 11 ek öön li m inka laisisj^a
luukaan kuka tahtoo.
Äänettömyys vallitsi taas het­kisen
-noiden, sanojen jälkeen tu­vassa.
Jokainen käsitti sen iiä-nettömyyden
merkitsevän, että
retki oli päätetty tehtäväksi ja
että ci ollut enää vastaväitteistä
ai)ua. Hämmästyneinä katsoivat
Hanima miehet, jotka olivat
luulleet halien olevan aiA^an tois­ta
mieltä, mutta ilomielin oli Ve­sainen
hänen sanansa kuullut.
Ja Hannu tuli Juhon luo ja o-jensi
veljellisesti kätensä.
: Papit nousivat pöydän takaa.
Kokous oli lopussa. heilUi ei ollut
enäii, mitään tekemistii. Mutta
surunvoittoisella mielellä virk­koi
Ljungo,pappi poistuessaan.
— ]\linä olen neuA^onut minkä
vessa, joka on estänyt inätäne-lyisen.
Vene on IL'^ sentin pi­tuinen
ja 50 \sentin levyinen.
Sen kokka ja perä ovat taidok­kaasti
veistetyt ja kummassakin
sivustassa on kaksi reikää, jois­sa
aikoinaan on ollut n. s. siipi-siivct.
Veneen i)olijalla oli tan­ga
n tapaisia säikeitä; joiden ar­vellaan
olevan verkkojen jään*
nöksiä. VeneeU ikä lienee vä­hintäin
1,000 vuotta. Se on teh­ty
männynrungosta onteloimal-la.
Vene sijoitetaan Uuden­kaupungin
museoon.
Teloituksia Kronstatissa..
Isvestijalle" lennätetään
Kronstadtista heinäk. -8 p.-nä,
eitä siellä on ammuttu-20 hen­kilöä,
jotka ovat olleet" yhtey­dessä
Krasnaja Oorkan -miehit­täjien
kanssa. Amniuttujen jou­kossa
oli "yksi pai)pi, kolme lää­käriä,
kaksi kauppiasta, yksi y-lioppilas
sekä ent. upseereja.
Jos haluatte päästä selville mikä on
parhainta teetä Canadassa, ostakaa
paketti Bliie *Ribbon Teetä, ja tulette
heti huomaamaan sen parhaaksi.
Ukkonen vei lehmältä hännän.
V. k. 19 p. valinnut kova uk­konen
katkaisi Kokkolan maa-scurakunnasSa
maanvilj. V, Pe­solan
lehiilältä hännän keskeltä
])oikki ja vei saaliinsa tictymät-tiimiin.
Lehmät olivat laitumel­la
meren rannalla ja etsivät
suojaa kovalta sateelta puun al­la.
Nähtävästi iski salama puu­hun,
jonka juurella lehmä oli.
^litään uinuta vahinkoa ei elu­kalle
tullut, sillä lehmä on ai-vaMi
terve, syli ja lypsää hyvin.
Kärpästenajovehkoensii menett i
se k ui te ukin k ok o cl i n i ä k'se e n.
sä Suomeen maitse, suoraan Vie-f mau, jossa hän loistaa vanhan
nau Kemistä rajalle. ,
Li^gionulaisisel ovat ''periaat­teellisista
syistä" .jyrkästi kiel­täytyneet
oi tamasta osaa taiste­luihin
V(mäjän holshevikeja' vas­taan.
Siksi englanlihijset luilua-vat
päiistä heistä' madollisimman
l)ian eroon.
Legionalaisten valtiollisen joh­tomiehen
O. Tokoin ken-otaan
saaneen Englannin hallitukselta,
luvan lähteä Argcuitinaaii la lie-nee
h;in jo 'liihtenyt matkalle.'
Viljaa varastettu viinateollisuu­den
tarpeisiin.
Puolimatkaa Hollon talosta
Prjalassa on varastettu melkoi­set
määrät viljaa siten, että jy­väaitan
lattiaan on kaiverrettu
reikiä jokaisen A^iljalaariu alle.
Viljan arvellaan joutuneen vii-nateht^
iilijoille; joiden rankkias-tioita
])Qliisit ov.at löytäneet
metsistä.
(Jatk.)
On papeilla; pllut ennenkin maa­ilmassa
suomalaisia nimiä, i
Nimim. ::\L kirjoittaa ''Aamu­lehdessä"
> hengellisen säädyn
keskuudessa' il menneistä suoma­laisista
nimistä . aikaiseminna
vuosisatoina. Turun tuomiokir­kon,
taloudenhoitajana on aikai-sem'min
Lohjan kirk,koh,ei'rana
toiminut Jöhannes Suujialtti A^
14G0—l-lGi. Viimemainittuna
vuonna oli Turun arkkidiakoni-na
Nikolai Muulle. Lauri Suur-pää,
Arvid Kurki j a Pietari
Särkilahti ovat entuudeltaan
tuttuja nimiä. . ViiJiieinen T"^irun
arkkididconi oli Pietari Sillä,,
joka kuoli 1542. Tammelan
kirkkoherraksi tuli 1557 Matti
Mulli. V.- ]()51 oli Huittisten
kappalaisena Matti Hirvi. ' V.
1058 kuoli Eyraättylän kirkko­herrana
Heikki Kolkka; Viisi
vuotta myöhemmin mainitaan
Nousiaisten kirkkoherrana Heik
ki Laukka" niminen mies. Liedon
pitäjänapulaisena oli v. 1674
kuollut Yrjö Öysti, mainitak-scmme
vain nämä nimet, jotka
liittyvät tähän paikkakuntaan.
tinaan?
I^ruurmannin suomalaisen lo-gionan
keskuudessa/, on, leA^innyt
huhu, että .Suomen ja Englannin
luillitusten välillä olisi tehty so­pimus
siitä, että , legionalaiset
pä^is(^\•ä t pai nam aan kotimaahan­sa,
jo lv u 1 u va n h einäkuun l o pui 1 a.
Legionalaiset .kertovat pääsevän-
Ruotsalaisen Winbergin
kiihoitus.
Puotsin Sosialidemokra.Mtin kir-
:jeenvaihtaja, usein mainittu Ola
AVinherg leviltrlee edelleenkin
perättiimiä juttuja Suonu^sta.
Hän pn lähettänyt siihkösano-jattuiisa,
että Turu.ssa olisi am­muttu
kaksi sotilasta sen jolidos^
ta, eitä lie olivat muka kieltäy-tyne(.
vt vainiomasta lippu valaa.
. Kenaral! Kivekäs, jolta asiaa,
on tiedusteltu, on ilmoittanut
tä 11 öi n, e ttii \\' i nI>ei'gi n j u tut o •
vat täydellistä mielettömyyttä.
Min kiiän 1 a ist a k iel t ii y t y m is t ii
yaiuioma.sta lipimvalaa ei Turus­sa
ole .edes sattunutkaan ja vielä
\'jiheinitiän:siis()ii siellä voitu ke- '
tiliin >:iitä .syystii- ampua. i\lissii
tiiiUiisia. kieltiiymisiii sattuu, asc-lelaan
syylliset oikeuden tutkit -'
ta viksi,mutta a.mj)umisrangais-tusta
ei sellaisesta - rikoksesta
vojida tuomifa. _ •
KANSAN' L A f L P K U M A on .saa­tavana
t. 1. konitoorissa. Hiiiia
^5 senttiiL
Perustettu 1872.
Laillistettu Parlamentin määräyksen mukaan.
: . Eriiässii suomalaisessa saunassa varastettiin e r ä ä l tä
suomalaiselta luonnot t a in ^WO.i}().
Älkiiil kautalcovrahojanne laskuissanne: ne voi siten
hel[)osti kadottaa tai voidaan ne varastaa tai ryriYJltä.-
Avatkaa säästö tili meidän
SÄÄSTÖOSASTOSSAMME.
Suomalainen tull^ki pankissa.
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI
Cumberland & Lorne katujen kulmassa.
Haai'a-osasto uiyöskin Kort AVilliamissa.
Yritti naimisiin toisen nimellä.
Joku aika sitten meni torpan-poika
Juho Markkula Tamme­lasta
Tammelan kirkkoherran
virastosta hakemaan • itselleen
mainetodistusta.. Kirkkoherran
virastosta ilmoitettiin kuitenkin
että hänen > • mainetodistuksensa
oli joku aika sitten otettu ja
siirretty Hurtippilaan. M. ryh­t
y i ottamiaan asiasta selvää ja
saikin tietää, että mainetodis^
tuksensa oli siirretty Humppia
laan ja että sen siirtäjä oli koL
masti kuull^t•cttu erään itsellisen
tyttären kanssa, jonka mies bn
Amerikassa. Siirtäjäksi havait­tiin
eräs Markkula-niminen it-sellinen
ja on tällä ennestään
Tammelassa A^aimo ja yksi lapsi.
.Suomen markkoja Suomen marklwja
DOLLARISTA DOLLARISTA
Käyttäkää nykyisiä hyviä kurssi-olosuhteita hyväksenne, niin kauan
kun siihen on tilaisuutta, ansaitaksenne rahaa. '
^Lähettäessänne rahaa talletettavaksi Suomen pankkeihin te ostatte Suo­men
markkoja halvalla hinnalla. Ostakaa niitä niin paljon kuin suinkin voit­te
nyt, sillä kurssi voi muuttua milloin hyvänsä.
Me maksamme Teille rahoista, joita meidän kauttamme TALLETATTE
SUOMEN PANKKEIHIN, nyt
SMK. 14:00 Dollarista.
Muistakaa, että meidän täydelline n takauksemme suojaa jokaista rahä-lähetystä.
Heti kun pankin talletustodistus on Suomesta meille saapunut,
toimitamme me sen tallettajalle.
NIELSEN & LUNDBECKy
VANHIN JA SUURIN SUOMAL. PANKKILIIKE AMERIKASSA.
24 STATE STREET, NEW YORK.
auennut.
Pyydämme ilmoittaa kaikille liiketuttavillemnje j ^ ystävillemme, että olem­me
^yt kuten ennenkin tilaisuudessa lähettämään rahaa Suomeen joko postitse
eli sähköteitse.
Vanha vene päivänvaloon.
Kun isäntä Juho Pietilä Uu­denkirkon
Vahteruksen kylässä
kynsi - Karjafiuo-nimistä suopel-toaan,
tarttuiV a-uran kurkeeu
vanha vene;' joka ' ehtisaikoina;
pellon ivielä olessa merenlahte-na,
oli vaipunut pohjaan, Ve-
Kurssimme on nyi
Suurin ja vanhin suomalainen Pankkiiriliike Amerikassa,
Konttori Chiöagossa, 176 North Deaborn/St., Chicago, Hl,
' IIII,,,,.;!'.- .......,....m,m,m,,mmmmmtm^^ , r u a U H U J i i i i l i U i . J:ii »V v a u u t i u laau.' nu, uu v a x ^ u u u i / j^yu^aau, y P - i J S ^ ^ P J U i M M i p ^ ^ i i l l l l l l i j i j f a f i i ^ f p i f f p i i ^ ^ ^^
mm
il
• 'M
i i