Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 18, 1936

              1936 LAUANTAINA TAIVIMIK. 18 P:NÄ Sivu S
(Jatkoa)
— Kuninkaista ja kuningattarista
välitän vain silloin; kun itse en ole
kakkonen, —puhui Web. — Minä
leimaan karjaa, te kannatte kruunua.
Erinomaista. Mieluummin olen lordi-kanslerina
leirissä kuin kahdeksikko­na
viiden kortin pelissä. Rahcho oh
teidän ja minun puolestani äaatte
karJannekin lähettää Barberylle.
Webin hevonen oli- sidottu aitaan.
Itse hän meni taloon ja toi sieltä pit­känmatkan
varustuksensa," kököon-käärityn
viltin, revolverivyön ja pit­kän,
parkitsemattömistä nahkarem­meistä
punotun lasson. Päättävästi
ryhtyi hän kiinnittämään niitä satu­laansa.
Kalveten' seurasi Santa hä­nen
puuhiaan.
Web hjTDähti satulaan. Hänen va­kavat,
sileäksiajellut kasvonsa olivat
ilmeettömät ja katseensa kylmä. •
— Frion varrella Gondon ji^ttopai-kan
luona on lauma lehmiä ja vasi­koita,
— lausui h ä n . ^ Ne ovat ajet­tavat
pois metsästä. Siidet ovat jo
repineet kolme vasikkaa. Unohdin
antaa tästä määräyksen. Parasta käs­keä
Simsiä pitämään huolen asias­ta.;—.
Santa tarttui hevosen suitsiin ja
katsoi miestään silmiin: '
— Aijotko hyljätä miiuit, "\Veb? —
^1
- 1
kysyi hän tyyneesti. >
. ~ Aijön tulla uudelleen, mieheksi,
— vastasi täi-hä^
— Toivotan teille menestystä ja-y^^
f^" lossa aikomuksessanne, — sanoi San-
-^J^^" ta äkkiä kylmeten.
" '^'^> Hän kääntyi ympäri ja meni suo­raan
taloon; •
: Wöl)' Eagef'ratsasti kaakkoon päin
poikkeamatta lainkaan suorasta siiuh-nasta;
mikä!i se Etelä-Texasin topo­grafian
mukaan oli mahdbllista. Kun
hän häipyi näköpiirin taa, ei mitään
viestejä^ saapunut hänestä Nopali-toon.
Hän näytti hävinneen siner­tävään
etäisyyteen. Päivät venyivät
viikoiksi, viikot kuukausiksi. Aika
vieri, mutta Web Eager ei palannut
takaisin kuningattarensa valta-alueel­le.
Kerran joku vähäpätöinen, Barto­lomeo
niminen lammaspaimen alisel­ta
Rio Grandelta matkasi Nopaliton
kautta. Maan tavan mukaan tarjot­tiin
hänelle päivällistä Nopaliton
vierasvaraisessa kuningaskunnassa.
Puhe virtasi vuolaana lammaspaime­nen
huulilta ikäänkuin Aaronin sau-va
olisi häntä koskettanut. Sellaisia
ovat lammaspaimenet aina joutues­saan
kuulijakunnan eteen, jonka kor­vat
eivät ole kasvaneet täyteen villaa.
— Mrs. Eag;er, •—jamasi hän, —
näin jolloinkin raftcho Saecolla Hi-dalgo-
kauntissa miehen, jonka nimi
myös oli Eager, Web Eager. Hän oli
ranchön hoitaja, suurikokoinen mies,
vaaleatukkainen ja sangen vaitelias.
Onko hän teidän sukulaisenne? —
— Mieheni, — vastasi Santa. —
Saecolla on oltu viisaita. Mr. Eager
on Etelän parhaita karjanhoitajia.
Prmssikonsortin kukistuminen saa
monarkiassa harvoin aikaan epäjär­jestystä.
Kuningatar Santa nimitti
ranchon majordomukseksi)* erään
Jos oikea laulaja öisin
JOS minä oikea laulaja 0Mi«,
jos minun lauluni kaiun sais\
silloin laulun niin mahtavan loisin
jotta sc sydämet liikuttais.
LauhiUa surut jos poistaa mä voisin,
latdaisin lohtua murheisiin.
Laululla viihtyisää onnea toisin
osatiomienkin keskuuteen.
Laulaisin'kaikille poutaista säätä,
valoa rintoihin synkfmpihfl
Laulaisin sulattain talvista jäätäf
mikä on syöpynyt sydämiin.
Laululla nostaisin kumaraa päätä,
laulaisin vartalot sorjiksi.
Lttulaisih niille kirkasta säätä,
jotka sörtaja tehnyt on orjiksi.
Jos minä oikea laulaja oisln,
jos minun lauluain kuunneltais,
sen raatajakansalle kaikua soisin,
jos se vain rintaansa lohduttais.
Ttolvo Niemi.
Jättiläismäisellä yaltlofarmlUa No. 2 pohjois-Kaokaasiassa käytetään
lentokoneita vainioilla työskentelevien joiAknetden ja keskusviraston
veisten yhteyksien ylläpitämiseen. Kuvassa nähdään exään smiren
puimakoneen käyttäjät seisahtavan ennätyssatonsa korjaamisessa, hei*
luttaakseen lakkiaan yhdelle farmin ohikulkevista lentokoneista.
tuva ruohokaan. Sen käpristi Meksi­kon
lahdelta puhaltava kuuma tuuli.
Jonkun vuoden aikana oli Nopa-litolla
pidetty kokeeksi englantilaista,
puhdasrotuista karjaa, joka halvek­sien
katseli texasilaisia, pitkäkoipisia
tovereitaan. Kokeet onnistuivat t5ry-dyttävästi
ja siniveriset sonnit oli­vat
saaneet erikoisen laidunpaikan.
Karjan maine levisi kaikkialle, missä
ratsastavia paimenia kuljeksi.'Toi­silla
ranchoilla herättiin, hierottiin
silmiään ja alettiin inhota kotimais­ta,
pitkäkoipista karjarotua.
Kaikesta tästä johtui, että eräänä
kauniina päivänä ahavoitunut, rei­pas,
huoleton nuorukainen, jolla oli
solmulle sidottu silkkiliina kaulas­saan,
revolvereja vyössään ja saatta­janaan
kolme meksikolaista, laskeu­tui
satulastaan Nopaliton edustalla
ja ojensi kuningattarelle seuraavan­sisältöisen
af äärikirjeen:
MRS. EAGER,
Rancho Nopalito.
Armollinen herratar:
Rancho Saecon omistaja on jättä­nyt
minun toimekseni ostaa teiltä
luotetun Ramsey nimisen alamaisen- sata kpl. kaksi-, tai kolmevuotiasta
sa, joka oli aikaisemmin ollut hänen
i ^ s ä uskollisena vasallina. Webin
katoamisen johdosta ei kukaan edes
vetänyt kulmiaan kurttuun Nopali-tolla.
Sitä ei tehnyt Nopaliton
laajoilla alueilla toisinaan kuivet-
*) Valtion asiainhoitaja.
sussexilaista lehmää. Jos olette halu­kas
suorittamaan tilaukseni, niin pyy­dän
luovuttamaan elukat tämän tuo- -
jalle, joka viipymättä jättää teille
maksuosoituksen.
S)^ästi kunnioittaen
Webster Eager,
Rancho Saecon hoitaja.
Kauppa on aina kauppa kuningas­kunnassakin.
Samana iltana tuotiin sataa lehmää
laitumelta ja suljettiin talon lähellä
olevaan aituukseen luovutettavaksi
ostajalle seuraavana aamuna.
Kun j'ö saapui ja kaikki talossa
hiljeni, mitä teki Santa Eager? Eh­käpä
hän heittäytyi itkien vuoteel­leen,
painoi rintaansa vasten saa­maansa
afäärikirjettä ja toisti äänek­käästi
nimeä, jota koko tänä aikana
ei ylpeydeltään ollut saanut sanotuk­si
? Tai kenties hän ripusti kirjeen
toisten afäärikirjeitten joukkoon säi­lyttäen
mielensä tasapainon ja itse-hillintänsä.
Kukin arvailkoon mielensä mu-k
aan. Kuningattaren uni on pyhi­tettyä
ja esirippu verhoo sitä aina.
Vain seuraavan voitte saada tietää.
Puolenyön aikana Santa hiljaa hii­pi
talosta puettuna tummaan, yksin­kertaiseen
pukuun. Hän seisoi het­kisen
tammen alla. Preeria oli etäällä
pimeyden peitossa ja maasta nouseva
usva näytti uiskentelevan kuim
oranssinkeltaisessa valossa. Yölinnut
huhuilivat pensaikossa ja villikanii-nin
poikueet löivät leikkiä avoimella
kedolla talon lähistöllä. Santa kään­tyi
kaakkoon päin ja lähetti kolnie
lentosuukkoa samaan ilmansuuntaan.
Eihän kulmaan voinut häntä nähdä.
Sen jälkeen hän vaijeten riensi pa­jaan,
joka sijaitsi noin viidenkym­menen
askeleen päässä talosta. Mitä
hän siellä teki, voidaan vain arvata.
Pajan ahjo loin^usi jä kuului kevyttä
\'asaran kalkutusta. Samoin taoske^
lee Amor teroittaessäan nuoliensa
kärkiä.
Hetkisen kuluttua hän tuli ulos
pajasta toiset kädessään omituinen,
pitkävartinen esine ja toisessa pieni
hiillosuuni, jollaisia karjan leimaajat
käyttävät. Kuun valossa hän riensi
nopeasti kantamuksineen aituukseen,
jossa sussexilaisrotuiuen karja vietti
• yön^. .• '-/^^
Hän ax^asi portin ja pujahti sisälle.
Karja oli Väriltään tummanruskeata,
mutta sen joukossa oli yksi maidon-valkea
lehmä.
Santa otti olaitaan esineen, jota
emme aikaisemmin huomanneet, nim.
lasson. Hän järjesti silmukan, kietoi
nuoran kätensä ympäri ja heitti las­son
karjan joukkoon.
Hänen maalinaan oli yalkea lehmä.
Lasso kietoutui sen toiseen sarveen ja
liukui siitä pois. Seuraavalla heitolla
lasso takertui lehmän toiseen etu jal­kaan
saaden elukan kaatumaan ras­kaasti.
_Santä heittäytyi sen päälle
pantterin tavoin, mutta lehmä nousi
ja kaatoi hänet kuin lyhteen.
Santa valmistautui heittämään uu­delleen.
Karja oli tullut levottomaksi
ja hajaantui ympäri aituusta. Tällä
kertaa heitto onnistui hyvin. Valkea
lehmä kaatui taaskin ja ennenkuin se
ennätti nousta pystyyn.oli Santa sito­nut
lasson toisen pään aituuksen pyl­vääseen.
Sen jälkeen hän uudelleen
syöksyi lehmän luo kädessään raa'as-ta
vuodasta leikattuja remmejä.
Tuossa tuokiossa liehmän jalat oli­vat
sidotut ja Santa nojasi hetkisen
aituukseen hengähtääkseen. Sitten
hän kiiruhti portin viereen jääneen
hiillosuuriin luo ja palasi takaisin kä^^
dessään omituisenmuotöinen hehku--
vanpunainen leimarauta.
Kun polttava rauta tunkeutui leh­män
pintaan, olisi lehmän mylvinän
luullut nostavan jalkeille kaikki Na-politon
palvelushenget. Mutta mitään
ei tapahtunut. Syvä, öinen hiljaisuus
vallitsi edelleen Santan vihurina rien­täessä
takaisin taloon. Täällä hän
heittäytyi vuoteelleen ja puhkesi vä-kivaltaiseen
itkuun kuten tavallinen
rancheron*) vaimo. Halusikohan hän
tehdä prinssikonsorttinsa kunin­kaaksi,
jos tämä vain palaisi takaisin
etäisestä olopaikastaan?
Aamulla reipas, revolvereilla ases-tettu
nuorukainen poistui talosta
ajaen edellään sussexilaisrotuista kar­jalaumaa
ja suunnaten kidkunsa pree­rian
halki rancho Saecolle. Sinne oli
yhdeksänkymmentä mailia, merkiten
karjalle kuuden päivän matkaa.
Eräänä iltana hämärän tullen karja
saapui rancho Saecolle. Ranchon hoi­taja
otti karjan vastaan ja luki vielä
samana iltana.
Seuraavana aamuna kello kahdek-sn
aikaan pysähtyi ratsastaja rancho
Nopaliton eteen! Hän laskeutui vai­voin
satulasta ja lähti kannukset ki­listen
astumaan taloon. Hevonen oli
kauttaaltaan vaahdossa. Silmät um­messa
ja pää riipuksissa jäi se pus-kuen
huojumaan paikalleen.
Lukijan ei maksa vaivaa tuhlata
sääliään Belsazariih. Pitkän matkan
nopeusennätyksen saavuttajaa hem­motellaan
rancho Nopalitolla. Vapaa­na
saa se elellä hevossyöttömailla, ei­vätkä
sitä kannukset ja satula rasita.
, Horjuen työntyi ratsastaja taloon.
Kaksi käsivartta kietoutui siellä hä­nen
kaulaansa ja naisen ja kuningat­taren
ääni huudahti: "Web, oi Webl"
(Jatkuu)
*) Meksikolainen karjapaimen.