1936-12-12-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
SIVU d LAUANTAINA JOULUKUUN 12 PÄIVÄNÄ 1936
MINÄ tahdon kirjoittaa. Tahdon
kynälläni kertoa ihmiselämästä,
sen surun* ja murheen vaiheista, sen
satunnaisista iloista. Tahdon kertoa
todellisesta elämästä.. .Mutta miten
voin? Olen pienen maalaiskylän kasvatti,
en ole nähn3rt suurmaailmaa, en
ole kokenut erikoisia suruja enkä iloja.
Elämäni on ollut liian tasaista.
Joka päivä kuulen junan kun se kii-t|
Ul ohitse, milloin itään, milloin länteen.
Tahtoisin saada rahaa ja päästä
junalla kauas pois täältä kotikylästä,
jonnekin, josta löytäisin aihetta ker-tömuksilleni.
- Voi niitä onnellisia, jotka
kulkevat mantereiden ja merien
halki!
Nojaudun ikkunastani ulos. Pureskelen
kynää joka kieltä3^yy keksimästä
mitään paperille tänä iltana.
Katselen ylös ja alas katua. Ei mitään!
Sama ja ainoa katu, mitä elä^
mani ajan olen katsellut, jolla koskaan
ei mitään tapahdu! Aurinko on
laskemaisillaan vuorten taa. Varjot
laskeutuvat rotkoihin.
"Iltaa, mummo", sanon hiljaa ohikulkevalle
vanhukselle. Hän nyökäyttää
minulle päätään ja astelee ohitse
kotini. Miten köyryssä hän kulkee.
Muistan kun lapsena kuulin kerrottavan
hänestä yhtä ja toista. Hän oli
ollut kaunis silloin kun ensi kerran
tuli tänne B:n. Hänellä oli ollut kaksi
lasta ja mies, joka rakasti häntä.
Mutta mies joutui kaivosonnettomuuden
uhriksi pian tänne tulon jälkeen.
Äiti oli koettanut tulla toimeen lastensa
kanssa, mutta suru, puute ja
sairaus olivat voittaneet. Lapset joutuivat
orpokotiin ja äiti elätti itseään
miten sattui. Työhön hänestä ei ollut,
sillä hän ei ollut vahva. Myöhemmin
ottivat ihmiset hänet huoltoonsa, vuoroin
yksi, vuoroin toinen. Niin pitkälle
kuin minä voin muistaa, on hän
asunut yhdessä erään vanhanpiian
kanssa. Lapsista en ole koskaan kuullut
mitään. Mummo on nyt lähellä
seitsemääkymmentä ja järjeltään yhtäläinen
aivan pienen lapsen kanssa
. ..
a-
Huokaan ja katselen kynääni. Olen
pureskellut sen jokseenkin pilalle.
Sitten hän alkoi juosta nopeasti kohti
rantaa ja pysähtyi laiturille sekä tähyili
virralle. Alutta Karen oli ehtinyt
jo virran toiselle puolelle, missä
hän paraillaan kiinnitti lauttaansa laituriin.
^lies ei tiennyt, mitä hänen olisi
pitänyt tehdä. Hän vain seisoi ja
katseli naista. Mutta samassa rantaan
saapui kuvankaunis kreikkalaisnainen.
Hänen hipiänsä oli valkoinen
kuin norsunluu, hänen vartalonsa
täyteläinen ja huulensa punaiset kuin
kaksi kirsikkaa. Mutta mies ei kiinnittänyt
niihin mitään huomiota. Hän
vain totesi, että rantaan oli tullut nainen,
jonka kauneus ei näyttänyt tekevän
häneen mitään vaikutusta. Nainen
tuli hänen luokseen ja tervehti
häntä kuin hyvää ystäväänsä.
^ "Mikä sinun ystävätärtäsi vaivaa?"
hän kysyi kauniilla äänellä.
"Ei häntä mikään vaivaa ^ —
Karon toi hänet tänne juuri lautallaan",
\^stasi mies hym3allen.
Kreikatar käveli hitaasti laiturille,
meni nais^ luo ja kietoi kätensä hänen
vyötäisilleen.
"Kas niin, ystäväiseni", hän sanoi
tyyimytelien. "Tämä kaikki tuntuu
varmastikin hyvin omituiselta
— varsinkin sinusta, joka tunnut olevan
todellinen nainen. Mutta älä ole
huolissasi. Totut hyvm pian tähän
meidän maailmaanune. Nämä enst-mäiset
tuhat vuotta ovat jokaisesta
tänne tulleesta kaikkein vaikeimpia."
^'Iltaa Olgal" Heikkoy^ miltei haudantakainen
ääni tervehtääminua.
"Oh Aim^I Iltaa! Etkö tule istu^
maan hetkeksi?"
"Ei Mitos--- olen ollut ulkona;
liian kausm. Täytyy — päästä jo
— kotiin. Hyvää yötä!"
"Hyv^yötäi^Atine;"
Aune menee; EätsiBleh hänen jälkeensä.
Nuori ja kaunis pari vuotta
sitten, nyt aivan kuiö luuranko.
Keuhkotaudin uhri. Pari vuotta sit^
ten piti hänen mennä avioliittoon;
Mutta silloin ilmenivät ensimäiset
taudin oireet. Kerrotaan että mies
jätti hänet. Olen usein ajatellut, että
ehkä Aune pyysi hänet sen tekemään.
Aune on jalo ja uhrautuvainen _t3^tö.
Eikä Toivokaan ollut huono. En tiedä
. . . olisi mielenkiintoista tietää miten
se asia on. .
"Hei Olga! Minuako kaipaat?"
"Häh? Vai sinua!"
"Oletko kuullut että Hillin perhe
ajettiin ulos talosta kun eivät kyenneet
maksamaan viiden kuukauden
rästissä olevaa vuokraa?"
"Jakki, mitä sinä puhut!"
"Joo, niin kävi. Vaimo joutui sairaalaan
Ja lääkäri sanoi odottavansa
ennen; a i ^ ^ s y n n y ^ r s t ä ^ Talosta
ulos joutuminen oli hänelle liikaa kes-t
c t t ä ^ onhänihän oUut niin heik-kMtt'jo^
kauan; Naappritötth^^
set: Mutta^ isälle^ ei - voida mitään.
Hä» onr niiirtunut: Istuu:sairaalan
eteisessä ja4mjöttaa^teensäi— Tuskinpa
äiti elävänä selviytyy; . ."
"Voi^,. v o i ..
**Köetamme tehdas heidän hyväkseen
jotainv mutta^rahäa ole kellään
yli ^ omien välttämättömien tarpeiden;
. . Niin, sellaistahan se on
elämä... No, oletko saanut kirjoituksia
kokoon?"
"Ei. En löydä aiheita. Jos pääsisin
maailmalle vähäksi aikaa..."
'Tiedän, mitä aiot sanoa", sanoi
Jakki naurahtaen. "Oletko kuullut
sananlaskua merta edemmäksi kalaan
menosta?"
*mn..."
"No sovitapa se itseesi." Ja sen
sanottuaan Jakki loikki pois.
Katselin kynääni. Ajattelin kaikkea
yhtäaikaa, mummoa, Aunea, Hillin
perhettä ja Jakin viimeisiä sanoja.
Tutkin kynää yhä tarkemmin. Näin
siinä mahdollisuuksia käyttökelpoisuuteen
edelleen. Nostin pääni ja
katselm kadulle. Näin Jakin käänty.
vän kadunkulmauksen taa. Kiitos
Jakki, ajättdin ja menin ^si^le;
Kurjoitin myöhään yöhön. Tulen
sitä jatkamaan. En nyt enää kiirehdi
maailmalle eimenkuin kotirannasta
on kalat kalastettu,.:
raivoissaaii
r——" •
EHÄS tukhölmalainfen: vakuutusyhtiö
joutui • maksamaan korvausta
eräälle autoilijällie, jonka auton kimppuun
hyökkäsi hirvi' metsäisellä
maantiellä MariefrediSsä, lähellä
Tukholmaa. Hirvi seisoi maantiellä
ja autoilija jn-itti väistää sitä hyvin
kiltisti, mutta hirvipä ei ottanutkaan
asiaa yhtä kiltisti, vaan suhtautui tilanteeseen
kokonaan toisella tavalla.
Se hyökkäsi takaapäin auton kimppuun,
rikkoen sarvillaan autosta takaikkunan.
Sitten hirvi hyökkäsi
toisen takapyörän kimppuun, vahingoittaen
sitä pahasti, sekä rikkoi sivuikkunan
ja auton likasuojan. Tekosensa
tehtyään lähti se sitten rauhallisesti
metsään omille teilleen.
Autossa olleet matkustajat eivät
kärsineet mitään vaurioita. Uutisessa
ei mainita, kuinka suuren korkeimman
nopeuden mainittu auto saavutti,
kun se ei päässyt karkuun hirven
kynsistä.— Sattuuhan sitä!
JOKAINEN HALUAA
ENSIMÄISEN IKÄVUOTENSA TÄYTTÄNYTTÄ
Tammikuun toisella viikolla ilmestyy "LIEKKI" erikoisena vuosinumerona huomattavasti laajennettuna. Tässä
pumerossa julkaistaan myöskin "LIEKIN" ystävien onnitteluja.
Onnittelut maksavat yksityisiltä ja perheiltä 15 senttiä ilman osoitetta ja osoitteen kanssa 25 senttiä.
Listat tulee olla "LIEKIN" toimituksessa viimeistään joulukuun 26 päivään mennessä.
Paikkakunta
n nimi -.-......„„ ...„.: „.„ _...„..„„.„„_.„„„„.
Osoite
NIMI C
( .
NIMI c
•
•
. j
—
•
• • •
• ' •
———
* •
\ . .
• • * ••
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 12, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-12-12 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki361212 |
Description
| Title | 1936-12-12-08 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | SIVU d LAUANTAINA JOULUKUUN 12 PÄIVÄNÄ 1936 MINÄ tahdon kirjoittaa. Tahdon kynälläni kertoa ihmiselämästä, sen surun* ja murheen vaiheista, sen satunnaisista iloista. Tahdon kertoa todellisesta elämästä.. .Mutta miten voin? Olen pienen maalaiskylän kasvatti, en ole nähn3rt suurmaailmaa, en ole kokenut erikoisia suruja enkä iloja. Elämäni on ollut liian tasaista. Joka päivä kuulen junan kun se kii-t| Ul ohitse, milloin itään, milloin länteen. Tahtoisin saada rahaa ja päästä junalla kauas pois täältä kotikylästä, jonnekin, josta löytäisin aihetta ker-tömuksilleni. - Voi niitä onnellisia, jotka kulkevat mantereiden ja merien halki! Nojaudun ikkunastani ulos. Pureskelen kynää joka kieltä3^yy keksimästä mitään paperille tänä iltana. Katselen ylös ja alas katua. Ei mitään! Sama ja ainoa katu, mitä elä^ mani ajan olen katsellut, jolla koskaan ei mitään tapahdu! Aurinko on laskemaisillaan vuorten taa. Varjot laskeutuvat rotkoihin. "Iltaa, mummo", sanon hiljaa ohikulkevalle vanhukselle. Hän nyökäyttää minulle päätään ja astelee ohitse kotini. Miten köyryssä hän kulkee. Muistan kun lapsena kuulin kerrottavan hänestä yhtä ja toista. Hän oli ollut kaunis silloin kun ensi kerran tuli tänne B:n. Hänellä oli ollut kaksi lasta ja mies, joka rakasti häntä. Mutta mies joutui kaivosonnettomuuden uhriksi pian tänne tulon jälkeen. Äiti oli koettanut tulla toimeen lastensa kanssa, mutta suru, puute ja sairaus olivat voittaneet. Lapset joutuivat orpokotiin ja äiti elätti itseään miten sattui. Työhön hänestä ei ollut, sillä hän ei ollut vahva. Myöhemmin ottivat ihmiset hänet huoltoonsa, vuoroin yksi, vuoroin toinen. Niin pitkälle kuin minä voin muistaa, on hän asunut yhdessä erään vanhanpiian kanssa. Lapsista en ole koskaan kuullut mitään. Mummo on nyt lähellä seitsemääkymmentä ja järjeltään yhtäläinen aivan pienen lapsen kanssa . .. a- Huokaan ja katselen kynääni. Olen pureskellut sen jokseenkin pilalle. Sitten hän alkoi juosta nopeasti kohti rantaa ja pysähtyi laiturille sekä tähyili virralle. Alutta Karen oli ehtinyt jo virran toiselle puolelle, missä hän paraillaan kiinnitti lauttaansa laituriin. ^lies ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Hän vain seisoi ja katseli naista. Mutta samassa rantaan saapui kuvankaunis kreikkalaisnainen. Hänen hipiänsä oli valkoinen kuin norsunluu, hänen vartalonsa täyteläinen ja huulensa punaiset kuin kaksi kirsikkaa. Mutta mies ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Hän vain totesi, että rantaan oli tullut nainen, jonka kauneus ei näyttänyt tekevän häneen mitään vaikutusta. Nainen tuli hänen luokseen ja tervehti häntä kuin hyvää ystäväänsä. ^ "Mikä sinun ystävätärtäsi vaivaa?" hän kysyi kauniilla äänellä. "Ei häntä mikään vaivaa ^ — Karon toi hänet tänne juuri lautallaan", \^stasi mies hym3allen. Kreikatar käveli hitaasti laiturille, meni nais^ luo ja kietoi kätensä hänen vyötäisilleen. "Kas niin, ystäväiseni", hän sanoi tyyimytelien. "Tämä kaikki tuntuu varmastikin hyvin omituiselta — varsinkin sinusta, joka tunnut olevan todellinen nainen. Mutta älä ole huolissasi. Totut hyvm pian tähän meidän maailmaanune. Nämä enst-mäiset tuhat vuotta ovat jokaisesta tänne tulleesta kaikkein vaikeimpia." ^'Iltaa Olgal" Heikkoy^ miltei haudantakainen ääni tervehtääminua. "Oh Aim^I Iltaa! Etkö tule istu^ maan hetkeksi?" "Ei Mitos--- olen ollut ulkona; liian kausm. Täytyy — päästä jo — kotiin. Hyvää yötä!" "Hyv^yötäi^Atine;" Aune menee; EätsiBleh hänen jälkeensä. Nuori ja kaunis pari vuotta sitten, nyt aivan kuiö luuranko. Keuhkotaudin uhri. Pari vuotta sit^ ten piti hänen mennä avioliittoon; Mutta silloin ilmenivät ensimäiset taudin oireet. Kerrotaan että mies jätti hänet. Olen usein ajatellut, että ehkä Aune pyysi hänet sen tekemään. Aune on jalo ja uhrautuvainen _t3^tö. Eikä Toivokaan ollut huono. En tiedä . . . olisi mielenkiintoista tietää miten se asia on. . "Hei Olga! Minuako kaipaat?" "Häh? Vai sinua!" "Oletko kuullut että Hillin perhe ajettiin ulos talosta kun eivät kyenneet maksamaan viiden kuukauden rästissä olevaa vuokraa?" "Jakki, mitä sinä puhut!" "Joo, niin kävi. Vaimo joutui sairaalaan Ja lääkäri sanoi odottavansa ennen; a i ^ ^ s y n n y ^ r s t ä ^ Talosta ulos joutuminen oli hänelle liikaa kes-t c t t ä ^ onhänihän oUut niin heik-kMtt'jo^ kauan; Naappritötth^^ set: Mutta^ isälle^ ei - voida mitään. Hä» onr niiirtunut: Istuu:sairaalan eteisessä ja4mjöttaa^teensäi— Tuskinpa äiti elävänä selviytyy; . ." "Voi^,. v o i .. **Köetamme tehdas heidän hyväkseen jotainv mutta^rahäa ole kellään yli ^ omien välttämättömien tarpeiden; . . Niin, sellaistahan se on elämä... No, oletko saanut kirjoituksia kokoon?" "Ei. En löydä aiheita. Jos pääsisin maailmalle vähäksi aikaa..." 'Tiedän, mitä aiot sanoa", sanoi Jakki naurahtaen. "Oletko kuullut sananlaskua merta edemmäksi kalaan menosta?" *mn..." "No sovitapa se itseesi." Ja sen sanottuaan Jakki loikki pois. Katselin kynääni. Ajattelin kaikkea yhtäaikaa, mummoa, Aunea, Hillin perhettä ja Jakin viimeisiä sanoja. Tutkin kynää yhä tarkemmin. Näin siinä mahdollisuuksia käyttökelpoisuuteen edelleen. Nostin pääni ja katselm kadulle. Näin Jakin käänty. vän kadunkulmauksen taa. Kiitos Jakki, ajättdin ja menin ^si^le; Kurjoitin myöhään yöhön. Tulen sitä jatkamaan. En nyt enää kiirehdi maailmalle eimenkuin kotirannasta on kalat kalastettu,.: raivoissaaii r——" • EHÄS tukhölmalainfen: vakuutusyhtiö joutui • maksamaan korvausta eräälle autoilijällie, jonka auton kimppuun hyökkäsi hirvi' metsäisellä maantiellä MariefrediSsä, lähellä Tukholmaa. Hirvi seisoi maantiellä ja autoilija jn-itti väistää sitä hyvin kiltisti, mutta hirvipä ei ottanutkaan asiaa yhtä kiltisti, vaan suhtautui tilanteeseen kokonaan toisella tavalla. Se hyökkäsi takaapäin auton kimppuun, rikkoen sarvillaan autosta takaikkunan. Sitten hirvi hyökkäsi toisen takapyörän kimppuun, vahingoittaen sitä pahasti, sekä rikkoi sivuikkunan ja auton likasuojan. Tekosensa tehtyään lähti se sitten rauhallisesti metsään omille teilleen. Autossa olleet matkustajat eivät kärsineet mitään vaurioita. Uutisessa ei mainita, kuinka suuren korkeimman nopeuden mainittu auto saavutti, kun se ei päässyt karkuun hirven kynsistä.— Sattuuhan sitä! JOKAINEN HALUAA ENSIMÄISEN IKÄVUOTENSA TÄYTTÄNYTTÄ Tammikuun toisella viikolla ilmestyy "LIEKKI" erikoisena vuosinumerona huomattavasti laajennettuna. Tässä pumerossa julkaistaan myöskin "LIEKIN" ystävien onnitteluja. Onnittelut maksavat yksityisiltä ja perheiltä 15 senttiä ilman osoitetta ja osoitteen kanssa 25 senttiä. Listat tulee olla "LIEKIN" toimituksessa viimeistään joulukuun 26 päivään mennessä. Paikkakunta n nimi -.-......„„ ...„.: „.„ _...„..„„.„„_.„„„„. Osoite NIMI C ( . NIMI c • • . j — • • • • • ' • ——— * • \ . . • • * •• |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-12-12-08
