Vapaus, February 22, 1949

              Sivu 2 Tiistaina, helmik. 22 p. — Tuesday, Feb. 22
— —r—• ~ '———-——•
mm
4
tUBKKTV) — Independrnt Uibog
Organ of Ftnnlah OnxtlMii. b -
tabltohfd Nov. 6tb 1917. Autliorlzed
iir fleo(nid3,c!aa8 tnall tqr the Post
Ofnoe Pepartment. Ottawa. Pub-iibea
tbxiet veOOy: Tuesdayt.
.XbtBsdaya and Satardays Vapani
AjliUsblQg ComiMny UUL, at 100>102
"Klm "St. vr^ Sodbtixy. O * ^ Cazutda.
Edltcalal Offlee- .
addre» Boat e», BaabaTr. Ontlä
AdvCTtiHHg ratca tqxa app&oafiZ
Tranalatfon tnee <<
Canadassa: 1 tt. 6iX> 6 kk. 335
3-kk. ZOO
Ybdysvallolaa: 1 vk. 74» 6 kk. 340
8tuBnes&a: 1 vk. 7.S0 6 kk. 425
Kalevalan päivästä
" . . . Kiinnittää Järjestömme huomiota . Kalevala-juhlaan
ja keb^iSia" osastoja järjestämään niitä."— CShn
XVJ edustajakokous.
Yllälainatun päätöksen toteuttamisen helpp^miseksi ja täyden­tämiseksi
ilmesty>' Vapaus vaatimattomana Katevalan päivän/nume­rona.
Jos tämä erikoisnumero kiinnittää täkäläisten maanmiestemme
huomiota tähän ar\'okkaaseen kulttuuriperinteeseemme ja herättää
kedcusteluä siitä, niin silloin voimme dia täysin tyytyväisiä työmme
tuloksiin- Tämä sitäkin suuremfmalla syyllä kun Kalevalan lopulli­sesta
valmistumisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta.
Kuten tiedetään, Elias Lönnrot allekirjoitti kansanninoutemme
Icuolemattoman mestariteoksen Kalevalan esipuheen helmikuun 28
päivänä v. 1835. Tämän merkkipäivän kunniaksi on hehnikuan 28
3{>äivä omistettu .Suomessa ja yleensä suomalaisten keskuudessa Kale­valan
päiväksi.
Kalevala on Suomen kansan ja erikoisesti Karjalan kansanrunou­den
suurenmoinen muistomerkki, joka kuuluu maailmankirjallisuuden
parhaimpien aarteiden kärkijoukkoon. Muiden kansojen samansnun-taisiin
kulttuuriperinteisiin verraten Kalevala on erikoisuus ja harvi-
"iiaisuus vielä sikäli, että se elää vieläkin kansanjoukkojen keskuu­dessa,
ja että sen kuolemattomien runojen laulajat ovat tavallisen
känsän miehiä ja naisia. Se on aitoa vanhan kansan runoutta, mistä
nykyajankin työtälekevä väestö voi nauttia täysin siematricstn.
Johtuen täkäläisen työväenliikkeen varhaisemmiista .vasennnisto-virhelstä
ja siirtolaisväen eristetystä asemasta, Kalevala-juhlien jär­jestäminen
ja Kalevalan tutkiminen on menneisyydessä laiminlyöty
fa vieläkin ilmenee siellä ja täällä epäröintiä siitä, että "etköhän koko
«Kalevalajuhlan järjestäminen ole porvarien matkimista" tai "joka-t^
qpauksessa työväenliikkeen voimia ei pitäisi haaskata näin suuritöis­ten
ja 4cuitenkin toisarvoisten asiain käsittely3m". Juuri tämän kat­santokannan
omaaville hyvää tarkoittaville, mutta asian kokonai-stttitta
ymmärtämättömille tovereille haluamme sanoa: Lukekaa tut-
'kien viereiseltä palstalta Suomen työväenliikkeen yhden ansiokuneim-man
uranuurtajan, Yrjö Sirolan ja kump. kirjoitus Kalevalasta ja
pysähtykää miettimään myös sitä, että miksi sosialistinen Neuvpsto-
KJtto näki niin paljon vaivaa "porvarillisen" Kalevalan suhteen, että
-ijitlkaisi siitä erikoisen suomenkielisen painoksen Kalevalan 100-vuo-lispäiväh
kunniaksi!
On vain osittainen totuus kun sanotaan, että Suomen porvaristo
<>h käyttänyt Kalevalaakin onnettomuuteen johtaneen nationalistisen
niielialan lietsomisessa. Samoin se tosiseikka, että suurlakon <190S)
|a vastavallankumouksellisen voittonsa. jälkeen kansalaissodassa
, (1918) Suomen porvaristo on prostituoinut Kalevalaa ja tehnyt sihä
taantumuksellisten pyrkimystensä välineen.
' M u t t a nämä tunnetut asiat — joita ei luqnn^Uisestikam
vöidtt sVmät ummessa sivuuttaa — eivät muuta sitä kieltä-mätontä
tosiasiaa, että Kalevala on paljon vanhempi kuin se
taantumuksellinen porvaristo, joka "väliaikaisesti" on Kale­valaa
väärinkäyttänyt. Kalevala on Suomen kansanjoukko­jen
jälkeen jättämä, tuhansien miesten ja naiiten laulama *
uuri kulttuuriperintö, minkä työväenliikkeen ja edistystme-tcn
ihniistcn täytyy va'lata pois porvariston väärinkäytöstä
palauttaa jäUcen alkuperäiseen arvoonsa, koko kansan \
omaisuudeksi.
' - ' Korostettaessa Kalevalan opiskelun ja sen kansanjoukoille takai-
•/sin valtaamisen tärkeyttä ei luonnollisestikaan tarkoiteta sitäj että
'^.pyricimyksenä olisi mennei.syyteen palaaminen. Historian lehtiä ei
: voida kääntää taaksepäin sen paremmin kuin niitä voidaan mielival­taisesti
sivuuttaa tai "unhoitlaakaan". Lainatkaamme tässä yhtey-
-dessä Suomen johtavan marxilaisen, YrjÖ Sirolan eräästä luennosta
' s e mitä hänellä on tässif yhteydessä sanottavaa: "Marx on sanonut,
että mies ei voi uudestaan tekeytyä pojaksi tulematta naurunalaiseksi.
Mutta meitä viehättää ihmiskunnan lapsuusajan runouden naivius,
•sen iki-ihana tuoreus . . . Oppia sanonnan sattuvuutta, kielenkäytön
«lävää ilmelkkyyttä, todellisuustuntuista kuvauskykyä, mielikuvi­tuksen
rohkeaa lennokkuutta. Koska Kalevalan aikaisen kansan
"elämä, työ ja taistelu innoittivat runoilijoita luomaan niin kauniita
teoksia, että me yhä voimme jiiistä nauttia, niin kuinka paljon valta­vampiin
tuotteisiin täytyykään kirjailijoitamme innoittaa sosialismin
rakentaminen . . . Marx ön s^vnonut, että porvarillisissa vallanku­mouksissa
ihmiset innostivat itseään historian aikaisempien taistelujen
sankarien hahmoilla . . . "
•Niinpä siis voidaan todeta, että luokkatietoinen ja valistunut
työväestö voi nyt paremmin ja vaijaammin nauttia Kalevalasta ja sen
kansanomaisesta runoudesta kuin por\'aristo, mitä "elähdyttää" enää
vain nationalistinen kiihkoilu ja helppo-heikktmainen markkinamelu.
Kaäe\'ala on valitettavasti kyllä ollut itsenäisyysajan aina näihin päi-xiin
saakka Suomen taantumusporvariston prc^agandavälineenä, mut­ta
kansanjoukot vaativat nyt omaansa takaisin, "pakkoluovuttajain
pakkoluovuttamista" niin kulttuuririntamalla kuin muuallakin. Juuri
tästä on ky.s>mys: Kalevala on saatava takaisin kansalle, sen alkupe­räiseen
arvoonsa ja niinmuodoin Kalevala kuuluu ennenkaikkea työ­väenliikkeelle.
Kulttuuriperintönä se kuuluu siis meillekin. Ja jos
porvaristo on tähän mennessä voinut innoittaa itseään kansan kult-txiUrH>
erinteinä ja pukea itsensä jopa varhaishistorian sankarien hah­moilla,
niin miksi ei työväenliike voisi pukea yleviä sosialistisia pää­määriään
Kalevalan sanoihin:
"La'un hiihdin, latvan taitoin,
oksat karsin, tien osotin.
Siitäpä nyt tie nicncvi,
uusi ura urkancvi * '
laajirmmillc laulajoille,
runsahammillc runoille
assa
Kantele |a kanisäui-tanhut
«uosittafa
Karjalais-suomalaisessa tasavallas­sa,
joka ennen oU taloudellisesti Ja
kulttuurillls^ti takapajuinen maa, dn
tajmhtimut voimakas tunkifien ja t a ­loudellisen
. «l&ä&n nousu ;^neuyosto-v^
lan aikana. Kun isaztin baöltnk-sen
aikana v. 1010 Olivat opstusnienot
Aunuksen läänissä 1 rupla 43 kopeek­kaa
henkeä kohden, «iUvat ne v. tB^
13 ruplaa, y. 1937 ne <divat liS4 ru^plaa
ia vuonna "uin — 3Ö0 icttplaa txtikfä,
kohden vuodessa.
lUinnan tämän uudenaikaisen ktdt-tmnlkehltykseh
Icanssa tm ryhdytty
vaalimaan j a tutkimaan vanhaa kan­sankulttuuria.
iCansanrunouden ja
-tietouden tutkimustydssä on tasaval-lasisa
suoritettu jättlläistyö. Neuvosto-valbm
aikoina on JEEarjalan kansa
saanut itselleen s e l l a l ^ laitokset, jot­ka
ovat kyenneet 'näkemään kansan
sisäiset efhtymättdnät kulttuuriaarteet
ja tolmlnuöm niiden taiteenottajina
tUmSn (AdBa on ryhtfytty edel­leen
kehlttämääiti Vaahäa kansan-ia^
että, kanteleen solitoa, laulua
j a lamamtaasMiJa.
Kansan keskuudessa'elävän laulu-rakkaitiden
pohjalla on sjmtynyt useita
mainioita kuoroja, jotka ovat eaavut-taneet
satuta saosiota ja tunnustusta
tasavallan rajojm ulkcvuoktlakin.
Tuimetuimipema näistä on mainittava
Petrovskin piirin kolhooslnalsten kuo­ro,
joita johtaa karjalainen talonpoika
Ivan Xjovklh.
Nuoremman polven kanteleensoitta-jlen
keskuudessa muddostettlln Jo yli
iQrmmenen vuotta sitten säveltäjä Ja
ronoillja Viktor Oudkovln johdolla
''kantele"-o*kesteri, joka Jo heti a l ­kuun
herätti suurta.huomiota. Myö­hemmin
orkesteria on laajennettu Ja
sen yhteyteen perustettiin ktioro ja
kansantanhuryhmä. Nykyään yhtye
käsittää satakunta soittajaa, laulajaa
ja tanssijaa, toimien nyt Valtion F i l ­harmonian
yhteydessä vakituisena
valtion palkkaamana yhtyeenä. .
Ohjelmiston valta vimman osan
uiuodostäVat karjalaisten Ja suoma­laisten
säveltäjien kansalliset sovituk­set
j a karjalaiset ja suomalaiset kan­sanlaulut
Ja tans^t. Yhtyettä' cvat
auttaneet ohjelmiston laatimisessa
Karjalais-sucmalaisen tasavallan an­sioitunut
talteen työntekijä Kalle
Rautio, säveltäjät Lauri Jotialhen,
Helmer. Sinisalo, Ruvim Pergament,
Leonid Vlshkarjev Ja Natalia Levi.
Nämä säveltäjät ovat suurella huo­lella
keränneet talteen kansan musiik­kia,
kehittäneet sitä Ja ottaneet sen
monien parhaitten sävellyksiensä pob-jaiävyksl.
Näin Kantele-yhtye on
saanut oman, kansalleen läheisen laii-l
u - ja musllkklohjelmiston. TOltä poh­jalta
säveltäjät ovat luoneet mySskin
multa huomattavia sävellyksiä. Ruvim
Pergament on säveltänyt Kalevala-alheisen
"Alno"-s!nfonian, Helmer
Sinisalo Karjala-aiheisen kantaatin
valtion Filharmonian jousiorkesterille,
Kalle Rautio Karjalais-suomalaisen
tasavallan kansallishymnin.
MyösUn k a n s a n tanhnrybmän
esitykset ovat aHoja, koska ne ovat
lihieaeet kehittymään puhtaasti
omaperäisistä suomalaisista J a k a r -
Jaialsista tanhuista, katriUeisto,
ristnkontrista, ristn-päreista. Saa­risten
polkista j a muista lokemat-tomlsta
kansantanhuista. Joiden
ensimmäisenä ansiokkaana esHtä-jänä
yhtyeen alkutaipaleella esiin­tyi
karjalainen nritsyt Natasha
kondratjeva.
Kantele-yhtye on olemassaolonsa
aikana varttunut ja kehittynyt ja
vasta sen ansiosta on tulta, huo­maamaan,
kuinka suuret soitan­nolliset
teafadolHsuudet on esi-isiemme
luomalla kanteleella. N i i n ­pä
yhtye on jo viime vuosina voinut
ottaa ohjelmistoonsa sen monipuo­listamiseksi
vaikeata klasilllstakln
musiikkia — Tshaikovskin, >afu-sorgskin,
Glinkan ja muiden knu-luisnnlcsien
sävellylcsiä sekä Neu­vostoliiton
eri Iiansojen parasta
musiikkia. Näin Vähiämöisen i k i -
iiiana belldiyvä kantele on pääss>t
täysiin oikeuksiinsa ja tunnetaan
nyt kautta koko laajan neuvmto-maan.
Yhtye on esiintynyt Mosko-
^vassa, Ukrainassa ja muualla Neu­vostoliitossa
saavuttaen kailddalla
suurta suosiota.
A k s e l i G a l l e n - K a l l e l a n K a l e v a i a - a i h e i n c n "Sammon ryöstö'
Kalevala Suomen kansan kulttuuriperintö
Kansan ja Lönnrotin KalevaJa
nuorisossa nousevassa,
kansassa' kasuavassa."
Ifjftsi suomalaisen
^^itie^ii ss^avutus
i Hdldnki. — ( S - S ) — Suomalaisen
f^cY^'J TttediMikatemian h e l m i k u n kokoukses-
\ iBSLVtötts&oti N. J . T o i v o n e n p i t i e s l -
f^tdmän k a i n f e r i t y y p i n y h d i s t e i d e n r a -
'M^i, f jääoxus-Ja molekyylimuotoa koskevan
C^}lt-^tatldij»iäcsen h i s t o r i a s t a . S a m a l l a h an
'jv*"eäWt o m a t uusimmat tutkimuksensa.
t't^aS|fen t ä u Ä a näidsn j o m e l k e i n puo-
^t^^^:'yuMisatäa i i i n o k k a a s t i eri p u o l i l -
l a i ^ J & a a - i t u U Ä yhdisteiden
j^y^ljifnife Jmol^kypHniuoto on l o -
^i|eKU":ja:;:sitövastiN
Viileä ilma on
parempi ummehtunutta
Kylminä helnukuun iltoina on tai­pumusta
siihen, että ikkunat suljetaan
tiukasti ja pannaan kaikid lämpö
"päälle".
Mutta kuuma, ummeht^mut nukku-mapaiklca
voi aiheuttaa nuhan ja
unettoman yön. On parempi ottaa
Icäytäntöön mUUtamia yHmfifirfiisifi
peitteitä ja nukkua hyi^ssä ilmassa —
v a i k k a se onkin vähän koleahko aa­mulla
ylösnoustessa.
Muinaissuomalaisen kansan hengen
aarteet kansanrunot kokosi BUas
Lönnrot, kufen;Uedctiäri Itä-karja­lasta.
Lönnrotin käsityksen mukaan
sijaitsi kansanrunojen Varsinainen
syntypaikka inyfis Itä-Karjälassa, tst-kenttnln
sanoen Vlenonniereii etelä­puolella,
permalalsten asuttamilla
seuduilla. Vienankarjalaiset olivat
Löniurotin mieleGtä p e n n a l a i ^ h Jäl­keläisiä.
Rimojen alkiiperätsenk si-jälhtlpaikkana
pidettiin myöhemmis­säkin
tutkimuksissa Itä-Karjalaa,
onpa se ulotettu Uralin lähteillekin
asti, mutta eräissä vaiheissa, lähinnä
K. Krohnin toimesta sijoitettiin kan­sanrunojen
kehto länteen lähinnä
Länsi-Suomeen. Tätä tutkimusten
suuntaa tervehdittiin mielihyvin äi-
Icoinaan etenlcin aitosuomalaisten kes­kuudessa,
ja Kalevala tahdottim osal­taan
tämänkin kautta selittää erään-
Iäiseksi muinaissuomalaisten tosiasial­liseksi
tapain ja elämän kuvaukseksi.
Nuorempien Kalevalan tutkijoiden
on Jälleen pitänyt palata Lömirotin
lähteille Ja he ovat alkaneet sivuuttaa
etupäässä olettamuksiin perustuvia
väitteitä kansanrunojen limtisistä
syntypaikoista. *Kaiken todennäköi­syyden
mukaan Ja tieteellisiin tutki­muksiin
perustuvien., tulosten kautta
ei mitenkään voitane Itä-Karjalan
alueilta kieltää Kalevalan kehdon n i ­meä,
Ja eräiden tutlcimusten mukaan
nämä alueet Jatkuvat myös vanhan
Novgorodin alueille asti.
Uusm tieteellinen tutkimus on myös
osoittanut, ettei Kalevala suinkaan ole
säilynyt kansan suussa, yhtenäisinä,
eheinä Ja valmiina runoina. Jotka
Elias Lönnrot vain olisi kootmut Itä-
KarJalastä eri runolaulajilta ja liittä­nyt
ne yhdeksi Ja kokonaiselcsi eepok­seksi.
Kalevalaksi.' EEas Lönnrotin
suoi^ittama kansanrunojen muovaami­nen
J a yhdistämmen v a l m i l ^ rmio-
,teokseksi on ollut tohtori Vilho Kau­kosen
tutkimusten kohteena ja iiän
on tuonut uusia, sangen, mielenkiin­toisia
piirteitä ja uutta lisä valaistusta
jo ratkaistuiyi pidettyyn Kalevalan
synnjrn ongelmaan. Näiden tutkimus­ten
valossa eivät Kalevalan nmotole
varsinaisesti kansan itsensä n\uovai-lemia,
vaan Lönnrot ehnenkaiktcea loi
runonsirpaleiden ja säkeitten avulla
Suomen kansalle eepoksen, jota tarvit­tiin
toista sataa vuotta sitten, nouse­van
suomalaisuusliikkeen S3rntyessä,
kansallisen itsetunnon herättämiseksi
ja suomenkielisen kulttuxuin luomi­seksi.
Silloin tarvittiin kansalliseepos­ta
todistamaan maalimalle, että kan­sallamme
on maixiio menneisyys ja
että me olemme sivistysmaa ennen
kaikkea. Meillä tarvittito " I l i a d i n " ja
"Odysseian" sekä "Nicbelungenin lau­lun"
yifa. kansalltsnmoelmlen vasti­neita.
T r i Kaukonen ei suinkaan ole tullut
tutkimuksissaan siihen tulcdcseen, että
Löimrot olisi rUnoIDut montakaan
Kalevalan säettä omasta päästään
kansanrunon vanhalla mitalla, sillä
• ^ t e i kaikUie Kalevalan äUceine on
osoitettavissa tarkat tai läheiset vasti­neet
runomulstiinpanoista" huomaut­taa
tri Kaukonen, mutta osoittaa,'että
säkeet olivat Lönnrotille "eräässä mie­lessä
samatikaltaista muotoaineistä
kuin kirjailijalla tavallisen kielen sa­nat,
joiden avulla hän ilmaisee näke­myksensä
Ja toteuttaa kirjallisen tar­koituksensa".
Tämän mukaan emme
voi pitää Löimrotia vain runojen ke­räilijänä
ja niiden yhdistäjänä, vaan
myös luovana runoilijana, joka teki
Kalevalasta kokonaisuuden. Hän y h -
disteli, muutti j a lisäili niin, että "pe­riaatteessa
jokaisella eepoksen koh­dalla
pienintä yksityisseikkaa myöten
on toinen merkityssisältö kuin sillä on
siinä yhteydessä, josta Lönnrot on sen
ottanut. Siten syntyi . . . kuvaelma-sarja,
joka ei ollut kenenkään runo­laulajan
mielessä, ja jolle Lönnrot a n ­toi
nimen Kalevala". "Sisimmältä ole­mukseltaan
Kalevala on siten Lönn­rotin
eepos, Lönnrotin luovan hengen
tuote. ,Eikä sen todenmukalsuusarvo
ole suurempi kuin historiallisen ro­maanin.
Samoin kuin Kalevala myös
Juhani Ahon "Panu" on kuvitelma
Suomen kansan muinaisista ajoista".
SNS-lehdessä on julkaistu tri K a u ­kosen
mielenkiintoinen tutkielma " M i ­ten
Voimme lähestyä kansannmoutta",
Jossa hän havainnollisesti ja mielen­kiintoisesti
opettaa katselemaan ja
tutkimaan Kalevalan sisältöä, ennen-
Icaikkea "Sammon" arvoitusta niin­kuin
jotakin maalaustaiteen tuotetta.
Hän .valaisee siinä mm. Kaarle Kroh­nin
Idrjoittaman Ssimpo-runon vain
kuvitelmaksi muinaisesta runosta Ja
huomauttaa:
"Tällaisen kuvitelman luominen vo»
olla mielekästä ja tarkoituksenmukais­ta
joiltakin imkökannoilta, mutta voi­daan
kysyä, onko sellainen luominen
rtmoudehtutkimuksen tehtäviä tai o n ­ko
sillä edes runoudentutkimuksessa
merkitystä".
Tutkielmansa .lopussa tri Kaukonen
sancio:
"Elias Löiinrot on merkittävimmls^
teoksissaan ja kirjoituksissaan maa­lannut
Suomen kansalle valtavan k u -
van^karjalasta runouden maana. Hän
on kuvannut sen luontoa ja kansaa
semmoisina, kuin hän näki ne mat­koillaan.
Keskeisinä hahmoina ovat
runojen ruhtinaat omassa ympäristös­sään.
Merkittävin maalauksen yksi­tyiskohta
on Lönnrotin eepos. "Kale­vala
taikka vanhoja Elarjalan runoja
Suomen Kansan mulnoslsta ajoista".
Siinä hän esittää Karjalan eepillisen
runouden semmoisena, kuin se hänestä
näytti. Lönnrotin eepos on siten " r u ­nouden
runoutta", "maalauksen maa­laus",
"kuvan kuva". Ss on kehoitus
etsiä Karjalan e r i l l i s e t runot ja myös
tutkia niiden suhdetta siihen todelli­suuteen,
mikä ei ole nmoutta, vaan
on voinut olla sen aiheena".
Tri Kaukosen tutkimusten tulokset
eivät suinkaan vähennä Elalevalan
arvoa. Ne riisuvat-sen yltä keino­tekoisen,
kansamme menneisyyttä mu­ka
kUVaavah historiallisen merklfyk-sen.
mutta taideteoksena sen arvo bn
edelleen kumoamaton. ' Eikä Elias
K a l e v a l a on k a r j a l a i s e n k a n s a n r u - |
nouden valtava muistomerkki, j o k a'
k u u l u u m a a i l m a n k i r j a l l i s u u d e n aar­teisiin.
Sitä o n täydellä syyllä v e r r a t ­t
u sellaisiin kansanespoksiln kuin
kreikkalaiset Homeron kertomarunot
I l i a s j a Odysseia, i s l a n t i l a i n e n Edda,
saksalainen Niebelungien laulu jro.
T o i s e l t a p u o l e n K a l e v a l a eroaa suures­t
i näistä kansaneepoksista.. Se on a i ­n
u t l a a t u i n e n siinä, että se elää vielä
tänäänkin kansan keskuudessa, että
se on a i t o a k a n s a n r u n o u t t a eikä feo­d
a a l i s t a hovirunöutta, että sen r u n o ­j
e n l a u l a j a t eivät ole olleet kierteleviä
a m m a t t i l a u l a j i a , v a a n t a v a l l i s i a k a n ­s
a n miehiä j a n a i s i a , j o t k a lauloivat
Kalevalan päivän kunniaksi, jota traditionaalisesti vie­tetään
h^lxnilcuun 28 pnä; julkaisemme otteita Neuvostolii­tossa
Kalevalan 100-vuotispäiväksi painetun suomenkielisen
Kalevalan esipuheessa. Tämä esipuhe on pääasiassa Yrjö
Sirolan käsialalla kirjoitettu, marxilaisella pohjalla laadittu
tutkimustyö, m^ia sietää erikoisesti tutustua Kalevala-juhliemme
yhteydessä.
raslcaan työn johtohetkinä, e t t ä l a u l an
JIa on ollut t u h a n s i a j a että laulut
l a u l e t t i i n s u u r e l l a alueella, jossa vielä
tänäänkin monet (eikä v a i n vanhat)
niitä muistavat ( w . 1934—35 Neuvos-to-
KatJalässa kerätyt runot "seppo I I -
m o i l l i s e s t a " j a Väinämöisestä naisen
hahmossa).
K a l e v a l a s t a voi myös n y k y a j a n p r o ­l
e t a r i a a t t i n a u t t i a , n a u t t i a paremmin
k u i n m i t k ä ä n muut luokat. Vaikka
tämä kansanrunous käsitteleekin a s i ­oita,
j o t k a kuuluvat kaukaiseen m e n ­neisyyteen,
voinune kultenfi;ln väittää,
että luokkatietoinen, valistunut työ­väestö
v o i v a p a l m m l n n a u t t i a K a l e v a ­lan
kansanomaisesta runoudesta, sen j
K a l e v a l a n omaksumista k u n slvät häi- '
rltse Suomen porvariston kansallis­kiihkoiset
t u l k i n n a t eikä se m a r k k i ­namelu,
j o l l a porvaristo yrittää lyö­dä
itselleen p o l i i t t i s t a j a aineellista
"mynttiä" K a l e v a l a s t a.
K i r j a s s a a n " K a l e v a l a n r u n o j e n h i s ­toria"
(1903) myönsi K a a r l e K r o h n,
Joka isänsä J u l i u s K r o h n i n kanssa on
Kalevalan, e r i k o i s t u t k i j o i t a , että " K a ­l
e v a l a n n m o t perustuvat pääasialli­sesti
Venäjän k a r j a l a n toisintoihin.
Jos niitä v e r t a a Suomen K a r j a l a n t o i ­s
i n t o i h i n , n i i n näkee selvästi, m i t e n ­kä
nämä jälkimmäiset ovat lyhyem­mät,
vähemmän kokoonpannut ja
m u u t e n k i n yksinkertaisemmat" (siv.
21). " V i e n a n läänin paraat r u n o p a i -
kat ovat V u o k k i n i e m e n j a U h t u a n p i ­täjät"
f.siv. 23),, jossa Lönnrot löysi
"esteettisesti eheimmät toisinnot".
Näiden " r u n o j e n m i l t e i keko v a e l l u s ja
kehitys o n tapahtunut Icarjalaisen h e i ­mon
mailla. Tämä »on karjalaisten
kieltämätön,., ^ n a tunnustettava a n ­s
i o " (Siv. 27).
Myöhempi s u o m a l a l s - k a r j a l a i s en
kansanrunouden; t u t k i j a V. S a l m i n en
("Suomalaisten m u i n a i s r u n o j e n h i s t o ­r
i a " , 1, 1934,) toteaa s a m a n : " K a l e v a ­l
a n laulumaiden sydän on kolmen
Kuittijärven j a n i i d e n latvavesien y m ­pärillä.
Sen harmaissa järvien r a h -
t s a a r i v a l l a n a i k a n a otettu talteen n o in
1,200 r u n o a (42,500 säettä), j o i s t a 265
K a l e v a l a n a i h e i s t a . M m . c n P a r t a n l e -
men kylästä saatu 484 säkeen m i t t a i -
. n e n H l l j o l a s t a k o - l n t a , " p i s i n k a l k i s ta
yhtäjaksoisista K a l e v a l a n - a i h s l s i s ta
r u n o i s t a " .
K u n tähän vlslä lisää, että suuria
runomääriä on kerätty K a r j a l a n k a n ­nakselta
j a S u o m s n K a r j a l a s t a sekä
I n k e r i n m a a l t a , j a että K a l e v a l a - a i -
h e i s l a r u n o j a o n k a r j a l a i s e n a s u t u s p i i -
r i n ulkopuolelta löydetty v a i n vähän,
n i i n ymmärtää, miksi Lönnrot pani
_ _ J-Vanhan Kaleva4an nimeksi " K a l e v a la
n o i l l e raT^ennetuissakylksä asuivat ne taikka vanhoja K a r j a l a n runoja".
Lönnrotin elämäntyön merkitystä vä­hennä
suinkaan se, että k a n s a n r u n o u ­den
kerääjän ja t u t k i j a n ohella hän
on ollut myös r u n o i l i j a . — Työkansan
Sanomat.
k a r j a l a i s e t , j o t k a viimeisinä täydelli-simpinä
säilyttivät eepilliset k a n s a n ­r
u n o t " (Siv, 67). .
V i e n a n K a r j a l a s t a qn k a i k k i a an
saatu nain 4,700 runotoisintca,'joi5sa
on lähss 200,000 säettä. Näistä t o i s i n ­n
o i s t a on Kalevala-aiheisiä 1,060,
muut ovat kertovia runoja, t u n n e l m a ­r
u n o j a j a l o i t s u j a . N i i d J n henkilöjen
lukumäärä, j o i l t a runoja on saatu,
nousee n o i n 600—700:aan.
Huomattava määrä kansan m u i n a i s -
r u n o j a on löydetty entisestä Aunuksen
läänistä, lähemmin sanoen T u l e m a ­järven,,
Säämä järven, Porajärven, H i -
molan, Paatcnen, Repolan j a R u k a ­järven
seuduilta.
" J o s tarkkaamme niitä Aunuksen
seutuja, j o i l l a k a r j a l a i n e n . r u n o c n
säilynyt, huomaamme, että ne ovat
myöhäisimpiin a i k o i h i n asti pj-synect
metsäkulttuurin m a i n a : saloja, vaa­r
o j a , soita j a j ä r v i ä . . . N i i d e n k a r j a ­l
a i n e n kansa eli s i i h e n a i k a a n , j o l l o in
r u n o j a r y h d y t l l i n ottamaan talteen,
kaskiviljelj-ksestä, metsästyksestä j a
kalastuksesta" (Salminen, s i v u 4).
Myös tämän t a k i a neuvostohallitus cn
K a l e v a l a n 100-vuotisjuhlan yhteydes­sä
nimittänyt N e u v o s t o - K a r j a l a n U h ­tuan
p i i r i n K a l e y a l a n p i i r i k s i.
Mikä on n y t K a l e v a l a s s a alkuperäis­tä
kansanrunoutta j a mikä siinä o n
Lönnrotin osuus?
Suomalaineft K a l e v a l a n t u t k i j a A .
R. Niemi sanoo: "Jos tarkoitetaan
K a l e v a l a a kokonaisena runoteoksena,
on s u u r i n osa Lönnrotin työtä, m u t ta
jos tarkoitetaan sen episoodeja, c n
m e l k e i n k a i k k i k a n s a n . " Lönnrot i t - '
se sanoo halunneensa " s o v i t e l l a j a l i i t ­tää
toinen toiseensa . . . k a i k k i , mitä
runot senaikaisesta elämäst;ä, tavoista
j a v a i h e i s t a ovat tiedoksi säilyttäneet".
Samoin hän sanoo e r i l a i s t e n t o i s i n t o ­j
e n käyttämistä: "Minä en voinut
pitää enemmän toisen kuin toisen­kaan
l a u l a j a n järjestystä alkuperäise­nä
. . . V i h d o i n k u n ei yksikään ylcsi-t
y l n e n l a u l a j a runontledossa enää ve­tänyt
v e r t o j a m i n u l l e , a r v e l i n minä i t ­selläni
olevan saman oikeuden, jonka
vakaumukseni mUkaan useimmat l a u ­l
a j a t omistivat itsellensä, nimittäin
H u o l i m a t t a siitä että keräystyötä o n j saada järjestää runot sen mukaan
Aunuksessa tehty . vähemmän kuin kuin ne p a r a i t e n sopivat t o i n e n tolsen-m
u u a l l a K a r j a l a s s a , on täälläkin jo s a kanssa yhteen, e l i r u n o n s a n o i l l a:
, 'Itse l o i m i l o i t s i j a k s i , l a l k a h t l m e laula-]
j a k s i ' , s.o. minä p i d i n itseäni yhtä hy­vänä
laurajana k u i n h e k i n . " Lönnro
asettui siis t a v a l l i s t e n runonlaulaja!:
r i n n a l l e , eikä hän koskaan tahtomtt
k a a n o l l a m u u t a muussa p a i t s i eepok
sen yhtenäisen j u o n e n muodostelussa
S a m a l l a hän k u i t e n k i n myöntää, etts
"sovittamisessa on p a l j o n mielivalta
o l l u t " . E r i l a u l a j a t olivat esittänee
samoja s e i l i k a l l u j a m i l l o i n Väinämöi
sen, m i l l o i n Ilmarisen ym. nimiin,
Lönnrot o n näitä nimiä v e r r a t t a i n va
p a s s t i muutellut. S a m o i n o n hän muu
t e l l u t p a i k k a k u n t i e n nimiä, j o i h i n ta
pahtumat ovat sovitetut. Lönnroti:
työtä on t a p a h t u m a i n keskittämine;
P o h j o l a a n , samoin esityksen koristele
m i n e n l o i t s u r u n o i l l a , jossa l i a n seura
s i kansaniauläjain esimerkkiä. Välls
tä hän y h d i s t i a i v a n eri r u n o j e n Hap
p a l e i t a t a i p a n i täytteeksi j o n k u n i
muodostamansa säkeen. Myös kieli-]
muotoja j a o i k e i s k i r j o i t u s t a hän y li
d e n m u k a i s t u t t i . Tärkeintä . tietysti]
c n hänsn pyrkimyksensä liittää runo
yht3en kokonaiseksi runofceokselftt
Eräässä kirjelmässään Suomalal:
K i r j a l l i s u u d e n Seuralle (helmik.
p:ltä 1834) hän nimenomaan ailevji-]
vaa, että hän on koettanut tehää
K a l e v a l a s t a teoksen, j o k a vastaisi iS'
l a n t i l a i s t a Eddaa,
Tällä s e i k a l l a on k u i t e n k i n vähem­män
merkitystä r u n o j e n tieteeillselle
a r v i o i m i s e l l e . Sen s i j a a n olisi erit­täin
tärkeätä todeta, k u i n k a paljon
Lönnrotin työhön hänen Kalevalaa
kokoonpannessaan ovat vailcuttaneet
hämn kansalliset j a uskonnolliset se­kä
luokkakatsomuksensa. V a i n marx­i
l a i n e n tutkimus, k u n sillä o n käytet­tävänään
k a i k k i kerätyt aineistot, voi
tähän kysymykseen lopullisen vas­tauksen
antaa. Me voimme lausua
v a i n olettamuksen, että näillä vaikut-t
l m i l l a o n epäilemättä osatpa. Per­soonallisesti
saattoi Lönnrotia innos­t
u t t a a pääasiassa ihastus kahsanru-nouteen
j a h a l u saattaa " l a u l u t m a h ­d
o l l i s i m m a n pian täydellisessä muo­dossa
t u n n e t u i k s i , m u t t a hän o l i t i e ­t
y s t i aikansa luokkaennakkoliuilojen
j a yl^eiskuntapilrinsä pyrkimysten
vaikutusten alainen. Hänen työnsä
muuten osoittaa, k u i n k a e h d o l l i i ^ n ön
r a j a n.k. kansanrunouden j a ' " t a i d e -
' (Jatkuu 5. sivulla)
The ev
the react
active fo)
med cou
siallmeni
terim of
the Peac(
The A
as the p(
tation i
country,
^provision
it was tr
ffere de
carrying
final and
achieved
subsquen
Peace T i
This E
the Pari!
ing July-as
other
was invii
and sent
.by Pren
Conferer
proving I
aries ane
Soviet p
clear to
hope to
this Coi
"concessi
ly desig:
Soviet I
geois an
of Finlai
determir
ters" of
this effc
Comf
Sundi
Alerts
plays OU
the Drai
Miss COI
were pre
a very :
Finnish
judging
each cur
After
shown, 1
of Arne
films OI
Europea;
beautifu
«Sting!
lent mo\
juhla" a
PÄIVÄN PAKINA
Kansalliseepoksemme Kalevala
J o ammoisista ajoista asti ovat Ih-.J d e l l i s i s ta
miset harrastaneet t a i d e t t a . Erinäiset
l u o l a p i i r r o k s e t osoittavat, että l u o l a -
ihmiseillä on o l l u t taideharrastuksia,
j o i s sa he pääsivät j o h y v i i n t u l c k s i l n.
Tiedetään myöskin, että soittovälinei­tä,
s e l l a i s t a k u i n rumpUa, ovat i h m i ­set
käyttäneet j o k a u k a n a m u i n a i s u u ­dessa.
Geoloogiset löydöt osoittavat, että
j o k i v i k a u d e n ihmisillä c l i verraten
k e h i t t j m y t taidevaisto. Elräät k i v i -
aseet j a luuesineet tcdis6ävat niiden
m u o v a a j i l l a olleen kehittyneen k a u -
neustajun. Hautalöydöt myöskin
osoittavat, että k i v i k a u d e n I h m i n e n on
j o palvellut henkiä j a s u o r i t t a n u t e r i -
huolistaan, taisteluistaan
j a ylistetään voittoja. Sankaruus on
näytellyt aina suurta osaa kansan-,
runoudessa.
S l t a n d i n a v i a l a i s t e n Edda-runolssä
k u v a i l l a a n j u m a l i e n O d i n i n j a T o r i n
elämää, jonka yhteydessä esite­tään
s k a n d i n a a v i a l a i s t e n kansojen s l -
veysoppl j a elämänviisaus. S a n k a r u u t ­t
a pidetään Ihmisen k a l k k e i n k o r k e i m ­pana
hy\'eenä.
K r e i k k a l a i s t e n " kansantarut H o m e ­roksen
I l i a d i n j a O d y i s e i j a n ssiklcair
l u i s t a rakentuvat T r o i j a n sodan käjm-t
i i n . Sanlcaruus tässäkin kansanru­noudessa
c n y l i s t e t t y ihmisen kor­keimmaksi
h3rv€ek3i. Vilkkaudessaan
l a i s i a seremonioita tämän yhteydessä.; j a jännittävyydessään on tämä eepil-
On aivan v a r m a a , että ennen k u i n ; l i n e n runoelma voittamaton,
kirjoitustaitoa t u n n e t t i i n harrastivat j (jermaanilaiskansojen eepos Nibe-ihmlset
tarujen k e r t o m i s t a j a n m o i l i - lungenlied kuvaa näiden kansojen s c -
vat. Tarut kehittjivät j a k u l k e u t u i ­s
i t sukupolvesta sukupolveen. Niin
myöskin runot. T l l l ä t a v a l l a eri k a n ­soilla
<m perintöinä kansantarut j a
t a a j a s a n k a r u u t t a .
S u o m a l a i s i l l a o n Eäilevala, joka
k u u l u u m a a i l m a k i r j a l h s u u d e n m e r k k i ­teoksiin.
Se o n käännetty useille v i e -
nmot. Niissä k e r r o t a a n heidän ta^ou- raille k i e l i l l e . A m e r i k k a l a i n e n k i r j a i ­l
i j a Longfellow s a i K a l e v a l a s t a innos­tuksen
j a k i r j o i t t i sitä esikuvanaan
käyttäen H i a w a t h a n.
E r o a i i i a i s s m m i n m a i n i t t u j e n k a n ­s
a l l i s t e n eeposten j a K a l e v a l a n välillä
c n siinä, että edellisten sisältö kuvaa
h a l l i t s i j o l t t e n käymiä s o t i a j a yleensä
m u i n a i s a j a n yläluokkaa k i m taas K a ­levalassa
k e r r o t a a n varsinaisesta r a h ­vaasta.
Vaikka K a l e v a l a n k i r j o i t t a ja
Lönnrot o n k i n lisännyt näihin r u n o i ­h
i n p a l j o n omastaan, n i i n k u i t e n k in
ne perustuvat kansanrunouteen. J o s
Homeroksen runot lennokkuudessaan
v o i t t a i s i v a t k i n K a l e v a l a n , n i i n k a u ­neudessaan
e l K a l e v a l a a v c i t a y k s i ­kään
kansalliseepos. Brittiläisessä t i e -
tosanakirjaEsa sanotaan K a l e v a l a s ta
mm. seuraavaa:
" K a l e v a l a on m a h d o l l i s e s t i eri a i ­k
o i n a s o m m i t e l t u eri l a u l a j i e n toimes­t
a , m u t t a kaikesta h u o l i m a t t a siinä i l ­menee
Suomen h e i m o n u i n u v a t p e r i n ­näistavat,
joissa s y m l x i l i s m i j a r e a l i s ­mi
ovat sopusoinnussa tämän kansan
v a i s t o i l l e . K i m muissa m a a i l m a n ee-"
poksissa verenvuodatus o n e t u t i l a l l a ,
n i i n K a l e v a l a sensijaan c n luonteel­t
a a n r a u h a l l i n e n , l y y r i l l i n e n j a vielä­pä
kotoinen, jossa e r i t i l a n t e i d e n k u ­vauksessa
m o r a a l i n e n Icauneus j a r o ­m
a n t t i n e n paatos pääsee e t u t i l a l l e ..
K a l e v a l a on Suomen kansan
j a o n käyttänyt eri t i l a n t e i s s a K a l e v a ­l
a a * luokkapyyteittensä palvelukseen, j
Näin k a n s a n omaa runoeftnaä o h käy-1
tetty kansaa vastaan.
Nyt kun Suomen m a r x i l a i n e n työ-|
väenllike o n p o l i i t t i s e s t i kypsempi ja
o n siitä syystä kykenevämpl -oikealla
t a v a l l a a r v i o i m a a n E l a l e v a l a n arvon,
on se myöskin kiinmttänyt ^ u r en
huomion tähän merkkiteokseen. On |
m e r k i l l e p a n t a v a a , että Suomen v i ­r
a l l i s e l t a t a h o l t a ei ole K a l e v a l a a kos- ]
k a a n tehty n i i n a r v o k k a a l l a tavalla
tunnetuksi m u i l l e kansoille k u i n K a r ­j
a l a n - S u o m a n Neuvostotasavallan toi­mesta
o n tehty. Siellä o n myorinett].'
y a l t i c n varoja K a l e v a l a n tutkimiseen
j a sarrialla o n perustettu mm. K a n t e ­l
e - y h t y e tanssiryhmineen. Se o n t e h ­nyt
v i e r a i l u m a t k o j a eri -puolille eu-vostoUittoa
j a saanut osakseen suurta
huomiota.
V a s t a \Time vuosina on Canadan
suomalaisessa työväehllikkeessä r y h ­d
y t t y käytännöllisiin toimenpiteisim
t o h n s n p i t e i s i i n K a l e v a l a n tunnetuksi
tekerailieksi j a K a l e v a l a n lÖO-vuötis-päivänä
järjestetään j u h l i a eri ptiö-h
l l e maata. On varmaa, että vielä
v a s e m m i s t o l a i s v a i k u t t m i a Ihnenevä
v a s t e n m i e h s ^ Kakvalaa kdhtaaft t u ­lee
katoamaan ja-kansaxrnnesmnin
eepos säa taholtanune^sille kuuluvan
saa]
ken
syti
jUK
käsi
arv(
T M
mai
väsi
t o t i
Sifc
n i id
Yi
BO
Mm
an"okkäiii, kulttuurituote. Suomen
porvaristo o n h y v i n käsittänyt tämän] a r v o n . — U o tL