Vapaus, May 5, 1930

              Sivu 2 Maanantaina, toxikok, o p:nä - - Mon., May 5
;'"S-.
V A "P A TT ^ C« B « * J i i »»ciaileUea t r M i s f a f J s»
V A P A C S (tifcertj)
T c i a i t M . koattori. kiT}.Uapp« i« » « ^ ^ Su»ctiM.
»OidaMto: T«i»«a«. Be« 69. SiJbory. Oat.
„-akcIuKt: Ki-nuori 1038, — Toittito» 53iW. — Klrl«k»opp« _^
ftU BbJ M U «d^caMd: V«f^uj. P.O. Bo» Vt. Suäl»n,
TiLAUSHl.N.SATl
S « k ^ t J O , 6 kk, » J O . 8 kk. 11.75 i * 1 kk »1.00. - Tfcdyn«It«ai« i * S M B M » M U
^ «liuM«ilU< 1 tk. «i.»). 6 kk. tiM ia 1 kk. S l i » . .
UAIOTUSHINNAT VAPAUDESSA i
Kl*IeT»a>Joilmotok»€t HÄ) k«rt«, «2^)0 k»k.i k**tM. — A»«.Ultto<m B«>UMIU« «iia«»tol»oeok»W
J6« M U u i a p s u . — Nioienonun<,Jtootuk«t tOc kert». 3 k«rtu. — Syat/iaiiliuotukKt
« r t t t . «IA) 3 k » - U . . -— AttWoeioilooluk«t 12.00 k«rt». UM ktkal k«U«. — lCiit«ila.otok*et
nJ» kem. — K»olem.«UaK.tuk«rt I2Ä( keru, 50 l>i»«k»a kUt«UM««Ji* u i tui\tu»uti\U. -
'"«JoU«a tleJot ia ««oteOaotckMt SOo kefu. 11.00 kolio* k«m«. — TIl«pU»ilaiÄUJi«» 1« iliaoi»»
rcsltsoxiea on, raadittMa*. '«betataTi llmotutbinu etnkltaaa.
O a e n l ad»erti»iof Mtt* 7Sa per eol. ineh, Miniman chirga for liafja iaaattfos. 7»«.
«apua la tiia b«»t a4>eit!»iii« asedioffl aooag tfaa FinDi»h paopU ia Canada.
. Ja» an* oiUoia tabaoM au raatatuu «sMmiiaaes kujeeaccnsa, Urjamkaa »laanaa» l i i k k a a -
«ilttjt* pcTKxmalluaQa oisMlUt / . V. Ablinial. liikkMBboiuja.
Enempi huomiota työttömäin järjestämiseen
Kevään ja ke.sän tullen työttö­myys
on tavannut yleensä vähen­tyä
sekä työttömyydestä johtuva
kurjuus ja hätä amakin osittaisesti
lieventyä. Näin oli asianlaita ka­pitalistisen
kehityksen alku- ja kes­kiajoilla.
Saatetaanpa samaa sa­noa
vielä mailmansodan jälkeises­tä
toisesta ajanjaksosta eli n.s.
kapitalismin vakiintumiskaudesta.
Tämä kaikki pitää prikulleen ku­tinsa
myös Canadaan nähden.
Mutta nyt mailmansodan jälkeisen
kolmannen jakson, monopolistisen
kapitalismin yleisen rappeutumis-kauden
vallitessa, alkaa kapitalis­min
pierusta niin pahasti rakoile­maan
myös Canadassa, missä ka­pitalistinen
tuotanto on huimaa­vasti
noussut viimeisen kymmenen
vuoden ajalla, ettei edes kevään
j a kesän saapuminen anna toiveita
työttömyyden vähentymisestä ja
siitä johtuvan kurjuuden lieventy­misestä.
*
Viime kuun 30 p:n numeros­saan
esittää Toronto Star työssä
olevain lukumäärää koskevia, liit­tohallituksen
tilystovirpislon ke­räämiä
numeroita. Niistä käy il­mi,
että viimei kuun kuluessa vä­hentyi
työssä olevain lukumäärä
Canadassa läheS; kahdellakymme-nelläluhannelta;
työttömäin ar­meija
luonnollisesti lisääntyi yh­tä
suurella summalla.".Työssä cfle-vain
lukumäärä väMentyi huhti­kuulla
Canadan kaikissa maakun­nissa,
paitsi British Columbiassa;
vähennystä tapahtui eniten Quehe^
cissa ja Ontariossa. Aromaakunfi-en
vehdänka^yattajat, jotka "nor-maaH"
iaikoina.,. ovat tarvinneet
kymme^iiätuhansiai miehiä touko-jeri
tekoon, eiväi tänä kevännä
tarvitse kuin Kyvin niukasti kylvö-miehiä.
, Yleismaäilmalliseh veh-näpulan
takia on näet vehnäbushe-
Iin hinta tätiä haavaa paljoa alem­pana
sen tuotantokustannuksia.
Sitäpaitsi viimesyksyinen sato ori
vielä miltei tykkänään myymättä.
Farmari tuntee siis kapitalismin
kiristyksen yhtä kipeästi kuin työt­tömäksi,
joutunut proletaari, eikä
pysty työttömyyttä vähentiimään
vaikka tahtoisikin.
Työttömyyden laajentuminen ei
s i l t i johdu yksinomaan yleismaa­ilmallisesta
vehnäpulasta. Sama
Toronto Starin numero, johon jo
viitattiin, kertoo miten vienti To­ronton
konsulaattipiiristä Yhdysval­toihin
on vähentynyt täsmälleen
yhdellä kolmasosalla tämän vuo­den
ensimaisellä neljänneksellä,
edellisen vuoden vastaavaan nel­jännekseen
verraten. Eniten vä­hennystä
kertoo lehti tapahtuneen
teuraseläinten ja eläintuotteiden,
puun j a paperin, tekstiilituotteiden,
tiilen ja sementin, sekä metallila-varain
viennissä. Mainitussa pii­rissä
koskee pulan aiheuttama pu­ristus
ja työttömyys siis kipeim­min:
farniareihin, metsatyöläisiin,
paperin ja paperitavarain tekijöi­hin,
kutoinolyöläisiin, tiilen- ja
sementinlekijoihin sekä melallityö-läiäiin.
Semmoisia ovat liberaalLseri
porvarilehden yhdestä ainoasta
numero.sta poimitut asiatiedot. Ne
kumoamattomasti todi.stavat kapi­talismin
olevan myös Canadassa
yhä pahemmaksi käyvän pulan
pyörteissä. Kaikki jutut teollisuu­den
kukoistuskauden pikaisesta
palaamisesta ovat siis silkkaa pö­tyä.
Talousp^ilan jatkuminen ja pa­hentuminen
vaikuttaa määrätyllä
tavalla . yleensä työväen järjestö­toimintaan
ja erikoi.sesti työttö­mäin
järjestämistä koskevaan ky­symykseen.
Tämän maan vanhoil­linen
ammatillinen liike, joka on
viime aikoina fascistisoitunut yhä
enemmän ja enemmän (s. o. muut­tunut
porvarihallituksen välittö­mäksi
elimeksi), ei ole milloinkaan
kiinnittänyt suurempaa huomiota
työttömäin järjestämiseen^ Vallan­kumouksellisen
liikkeen ja kommu­nistisen
puolueen taholta on työt­tömäin
järjestämistä koetettu pi­tää
päiväjärjestyksessä. Mutta
näissäkin työttömäin järjestämis-yriiyksissä
on aivan iriäihin päiviin
saakka ollut huomattavissa muuan
heikko piirre — työttömyyttä on
pidetty ohimenevänä, talviseson-kiin
kuuluvana ilmiönä, joten työt­tömäin'
järjestöt ovat saaiieet ohi­menevän
luonteen. Juuri,tä^sä suh­teessa
on saatava korjaus aikaan.
Canadassa lasketaan olevan yli
200,000 tyätötttä. N|i^tä on järjesty­neitä,
tyÖttörtiäin ja yleensä työ­väenluokan
oikeuksien puolesta
taistelevia vain verraten pieni pro­sentti.
Suuri enemmistö On pelas­tusarmeijan,
kirkkojen, armeliai-suusFäitosten
ja kaikenkarvaisten
fascistiaincstea (Saarimäki, Lee-man)
vaikutusvallan alaisena. Ja
nämä fascistiainekset pyrkivät jär­jestämään
työttömät — rikkuri-järjestöihin,
alentamaan työssä ole­vain
elintasoa.
Canadan työläisten on murskat­tava
fascistiporvarin katala rikku-risuunnitelma.
Siihen on suurim­pana
pakottajana työväenluokan
nyt jo perin alhainen elintaso.
Työttömät on järjestettävä, käsikä­dessä
työssä olevien kanssa, tais­telemaan
itselleen elämisen mah­dollisuuksia.
Tämä järjeslämis-työ,
vakituisten ja taistelukuntois-ten
työttömäin järjestöjen raken­taminen,
kuuluu ensi kädessä val­lankumouksellisille
animaltiljitoil-le
ja kommunistiselle puolueelle.
Työttömät juuri omaavat sitä val­lankumouksellista,
enemmän tai
vähemmän kypsää energiaa, joka
saattaa tulla oikein käytetyksi, ko­ko
maan työväenluokan yleiseksi
hyödyksi, yain vallankumouksellis­ten
järjestöjen erottamattomana
osana ollen ja niiden johtoa seu­raten.
Siis, myös kesän lulltn — enem­pi
huomiota työttömäin järjestämi­seen!
— Työtön.
j Vzin r - i r i - i VerJjän oloja kosKe-
' V3t iurjaJecKsst, jo vsjlhsntunut
-;iHä nykyvuosina sieiia rakennus­työ
käy huimaavaa vauhtia. Toht.
Dillonilla olisi täysi syy olla kat­kerana
bol.«hevikeille. \e takava­rikoivat
kaikki hänen elinkautiset
säästönsä, vieläpä riistivät häneltä
''niin läheisen ja kalliin henkilön,
ett.-i sen menetystä kaiken mail-nian
rahat voi korvata." Siitä huo-liirrutta
hän: py»yy erinomaisen
kylmäiiä ja puolueettomana bols­hevikkeja
arvostellessaan, ratkeaa-p;
i tätnäntästä vilpittömään ihas-tuk.*
een heidän saavutuksiensa
johdo5!ta. Esim, puhuessaan Uk-
! raina.sta, jonka hän niin hyvin tun-
' si, hän sanoo, että se "on nouasul
I kuolleista mitä pontevimpaan itse-näi-
syyteen, tarmokkuuteen ja jom-
\ moiseenkin varalibuuteen; sitä
j etäkyttää uusi sielu." TaisleluvaU
niiin talonpoikaisten suhteen toht.
Di Ilon lausuu, että "talonpojan
vapauttaminen entisestä orjamai-
I suudesta ja hänen sivistystasonsa
1 korottaminen on bolshevikki johta­jien
hänrunästyttävimpiä aikaan­saannoksia."
Ulkomaalaiset, jot­ka
niinkuin hänkin tsaarillisena»
arkana tutkivat "talonpoikaiston
tapoja ja viheliäistä yhteiskunnal-li.
sta asemaa, tulevat huomaamaan,
että sitä on vaikea enää tuntea sa­maksi
väeksi."" Neuvostojen saa­vutuksia
muillakin aloilla hänen
Kirje proletaareille
So. Porcapine, 2. 5. 30.
tSytvv v ä k i i n k i n ihmetellä. Teok­sen
loppupäätsiTnä kauluu:
"Bolshevikit siis ovat saavut­taneet
suurai osan tarkoUdcsi.-, L.^onnon voimain vissit ilmiöt
taan, enemmän kuin näytti mah-i kukistavat parhaillaan pohjoiseri
dolliselta minkään inhiminisf.-ii i talven paksua routaa. Luonnon la-järjestön
saavuttaa niissä väike-; kiin ihmisjärki ei ole vielä voinut
uksissa, joita vastaan heidän oli i " » " " . ^ ^ P^^^^ ^"
. 17 « . Iroksia varten, vaan yhtäläisenä ko-laieteltava.
He ovat panneet ihmiskunnalle esittää suuri luon-hikkeelle
yli laO miljonaa ha-jto valtavat ilmiönsä pistäen kerran
lutonta, puolilTuqllutta ihmi-^- vuodessa kevääksi. Vaikka hionnon
olentoa ja vuodattaneet heihin >ki e» tee eroa tässä ihmisen ja
uuden elävän hengen. He ovat ^" voimaton
tuhonneet ja haudanneet koko
vanhan mailmanjärjestykst n
kuudennelta-osalta maapalloa ja pyrj'isen, pitkän ja purevan pohjo-kaivavat
sille hautaa kaikkialla
muuallakin. He ovat osottanect
kykenevänsä ja olevansa vai-huolehtimaan
siitä voivatko kaikki
nouttia hänen antimistaan.
Olemme taasen päässeet ylitse
lan talven. Mitä se on ineille ol­lut
sen itsekukin lukija omasta
kohdastaan parhaiten tietää, siksi
että omia kokemuksiamme olemme
miit läpäisemään miten vaikei::-J lähinnä, joLssa olemme niiden ero­ta
tilanteista tahansa ja käyltä- avaisuuksiin katsomatta kulkeutu­maan
edullisesti jokaista suotui- "eet kevääseen. Miksemme sitten
saa tilaisuutta. Heidän menette- yhtäläisesti nauttisi tuosta kau-
, .. . , „. , , . nusta vuoden-ajasta selviaa parhai-lynsa
en kansallisuuksien itse- katsomme minkälaisissa
hallinnon suhteen on nerokkuu- toiveissa itsekukin on kevättä vart-den
ja hienouden mestariteos, tenut.
Ei yksikään toisten maiden ny- N. s. vapaassa (vapaan kilpai-kyisista
kyvykkäistä valtiomie-i'U">. "»a^s^a elävä tyjil^.'*i°'™*!!*'
histä ole uskaltanut yrittääkään
k i l p a i l l a heidän kanssaan va-hemmistökanBallisuuksien
vaati­musta)
tyydyttämisessä. Näi.«ää
kaikissa ja monissa muissa uh­kayrityksissään
heitä ajaa vas­tustamaton,
milt'ei häikäisevä
voima."
Kommunismin aave kammitielei kirjaimelli­sesti
Europan yllä
Kommunistisessa Manifestissa
kirjoitti Marx aikoinaan, että
"kommunismin aave leijailee Eu­ropan
yllä," Nyt voidaan sanoa,
että tuo Marxin kuvaannollinen
lausunto kommunismin levenemi­sestä
maailmassa on oikeastaan to-teutiinut
kirjaimellisesti.
Lukemattomien toisten hyödyl­listen
ja hyödyttömien keksintöjen
mukana on maailma saanut käy­tettäväkseen
myöskin niin kutsu­tun
radion, jonka avulla välimat­kat
eri maiden ja vieläpä maail­man
eri maanosien välillä lyhene-'
vät kuulosuhteissa muutamiksi ly­hyiksi
tuokioiksi, jonka ääni tar­vitsee
kiitäessään ilmojen kautta
kaukaiseen päämääräänsä, vastaan­ottajaan.
Neuvostoliitossa on radion toi­mintaa
kehitetty viimeisten siinä
tehtyjen parannusten j a keksintöjen
kanssa yhtärinnan, ollen se nyt
kaikkein voimakkaimpia ja tär­keimpiä
propaganda- ja valistus-välineitä.
Sitä käytetään oman
maan sisällä tapahtuvan sosialisti­sen
rakennustyön selvittämiseksi
kaikella mahdollisella tavalla.
Kymmeniä voimakkaita lähetys­asemia
on rakennettu eri puolille
maata, joista sitten lähetetään
kaikkia elämänaloja koskevia se­lostuksia,
teollisuuden nousua ja
maan kollektivisoimista kiihdyttä­viä
kehoituksia jne. kuukausim-päänkin
soppeen laajassa neuvos-
.tojen maassa.
Viime syksynä tapahtui jälleen
huomattava uudistus Neuvostolii­ton
radiotoiminnassa. Syyskesällä
valmistui nim. Moskovassa Neu­vostoliiton
ammattiliittojen voima­kas
lähetysasema, jonka lähetteet
kuuluvat voimakkaina ja selvinä
kaikkialle Europaan, vieläpä sen
rajojen ulkopuolellekin. Tästä
asemasta on Europan porvareille
tullut paha kiusankappale. Sieltä
nim.. lähetetään joka ilta kansain­välistä
ohjelmaa eri kielillä ja sen
voi jokainen arvata, ettei se ohjel­ma
suinkaan ole mitään tyhjää
halleluja-hymiiiaä. Näissä ohjel­missa
tehdään selvää ulkomaiden
työläisille Neuvostoliiton raken­nustyöstä,
paljastetaan ulkomais-' vallan'erilaisissa toiveissa kuin ylä-ten
kopitalistien sotahankkeet työ- luokan työttömät. Hänen vähäi-ja
aines odottaa kevättään täyte
Iäisenä yltäkylläisyydestä ja kyl­lästyneenä
pitkän talven yksitoik­koisuudesta
tietäen suven tulon
tuovan monipuolisemman ja nau-tintorikkaamman
mässäys-mahdolli­suuden.
Kokonaan eri-asia on ke­vään
varttominen niiden poloisten,
jotka tahtomattaan ovat joutuneet
koko talvenkin olemaan myös tyh­jäntoimittajina,
vain sillä erotuk-
::ella, että heidän elämänsä ei tule
sillä turvattua. Vaan että silloin
kuin työskentelymahdollisuus kat­keaa,
katkeaa myös kiertokulku
suolistossa, jotavastoin edellä mai­nituilla
ei ole kokemusta kummas­takaan,
koska eivät ole kättensE
työllä itseään elättäneet, eivätkä
myöskään nälkää kärsineet. Työ­tön
työläinen, joka talven on vär­jöttänyt
koko kolmi-yhteyden,
työn, ravinnon ja. vaatteen puut­teessa,
odottaa myöskin kevättä
Iäisten valtiota vastaan, ja niin
edelleen samaan suuntaan. Nämä
kansainväliset radio-illat ovat saa­neet
Europan kapitalistit raivoi­hinsa.
Niinpä he, kun mitään
muutakaan keinoa ei ole ilmasta
tulevaa propagandaa vastustaak­seen,
ovat alkaneet tehdä häiriötä
synnyttäviä laitteita samoille aal­topituuksille,,
j o i l l a tuo moneen
kertaan kirottu moskovalainen ase­ma
toimii. Siitä ei kuitenkaan ole
ollut vastaavaa hyötyä, sillä asema
on. maailman voimäkkaimpiaT" ja
sen tehoa aijotaan vieläkin korot­taa,
joten n ä y t t ä ä s i l t ä kuin Neu^
voBtoliitolIe hampaitaan hiovien
kapitalistien täytyisi kärsiä vielä
kaiken päälliseksi sekin propagan­da,
jota venäläiset bolshevikit vuo­dattavat
ilmojen teitä kansainväli­selle
proletariaatille.
Radiosta on kansainväliselle työ­väenliikkeelle,
varsinkin Europäs-sa,
kehittynyt sellainen ase, että
se vie porvareilta öiden unen. Voi
tosiaankin sanoa sanan täydelli-simmäsaä
merkityksessä, että kom­munismin
aave kummittelee kirjai­mellisesti
Europan yllä. Ei siis
ihme, vaikka kapitalistit kiristele­vätkin
hampaitaan Neuvostovaltaa
vastaan, uhaten hävittää sen
"myrkkytulvan" mikä sieltä kaik­kia
mahdollisia teitä myöten p'or-varivaltioLden
työläisten keskuu­teen
vuotaa.
Kaptalistit kuitenkin voivat olla
varmat, ettei maailman työtäteke­vät
joukot anna sotahullujen mi­tään
hyökkäystä neuvostojen maata
vastaan nostattaa. Ja jos he kaikes­ta
huolimatta onnistuvat sodan
synnyttämään, tulevat työläiset
kääntämään sen kansalais-sodaksi
omien maiden porvaristoa vastaan.
\f ••••• a*" • • • • * av
Venaja tanaan ja eilen
Doubleday. Doran & Co:n kus­tannuksella
New Yorkissa on i l -
meistjTiyt toht. E. J. Dillonin kir­joittama
teos "Russia today and
yesierday^. hinta S3.50.
Mainitsemme tästä teoksesta sen-tähden,
että sitä sopisi suositella
— tahi, kenen kannattaa, oslaakin
sellaisille engl. kielisille tultaville,
joiden on vaikea irtautua siitä val­heitten
verkosta, mihin porvarilli­set
sanomalehdet lukijakuntansa
kietovat.
Toht. Dillonin teoksen arvo on
ensinnäkin siinä, että hän harvi­naisen
hyvästi tunsi tsaarin-aikai­sen
Venäjän olot. hän kun ennen
sotaa oli ollut pitkät ajat vertaile­van
kielitieteen professorina Har-kovan
yliopistossa, erään Odes-
Kalliita koruja
Canadan parlamentissa parhail- kan siitä liberaalien kieryydestä
nen toiveensa on keväällä päästä
ainakin tuosta yhdestä osakkees­taan
nimittäin äärimmäisestä vi­lusta
ja jos hyvä onni suosii, niin
keväällä voi päästä vähän työhön­kin.
Silloin voi jo toivoa että syö­misenkin
saa vielä päiväjärjestyk­seen
aivankuin muoti-uutuutena
kesän tullen.
Entä sitten korven kaataja. Eikö
hänkin odota kevättä. Miksei, siliä
onhan hän pitkän talven raatanut
raskasta työtä ja sitä suuremmal­la
syyllä jos hän ori onnistunut ke­vät-
talvella korvata jappareille
ruokavelkansa jota syksytalvella
Venyi työssä käydessäkin, kuten
useat metsämiehet kertoivat. Ih­me
paikka, mutta . voihan sen so-vinnollisesti
käsittäen olettaa että
työsato ei heti syksyllä ole kyllin
runsas, ennenkuin siihen taas ko­valla
sisulla ehtii perehtyä.
kaupunkiin, ajattelee metBämies,
minua ei täällä taas enempi tarvi­ta
ja tekeehän hetken lepo hyvää
liikarasitetulle ruumiilleni. Juuri
parhaillaan on tässäkin pikku ky­lässä
talven korpivaellukselta pa­lanneita
metsätyöläisiä niin huo­mattava
määrä, että ovat aikaan­saaneet
välikohtauksen koko talvi­seen
hiljaisuuteen ja sytykettä
eloisaan toimintaan. Mikä vielä pa­rempi,
he eivät ole vilkastuttaneet
«lämää sillä tavalla, kun metsä­miesten
kaupunkiin tuloa on opittu
käsittämään -remuineen ja juomin-keineen.
Vaan sensijaan heidän
tiensä on kulkenut entistä enemp:'
poikatalolta työväentalolle, jota­vastoin
koiratorpaif ja kapakan ku­jilla
on nähty sitä vähempi metsän-poikia.
Liekö se sitten puutavakapitalis-tin
syytä, vaiko yksistään L. W.
unien ansiota, että korven raataja
alkaa käsittämään miten järjetön
välikappale hän on kulkiessaan
hallitsevan luokan avaamia teitä,
kautta kulttuuri pesäin. Sanalla
sanoen, ollessaan järjestymätön
yköiiö laÄavallaii .iianaiikssksi.
Siliä samalla kertaa kun met^työ-iäfs-
anio ponai^eiee järjeJtlätseen
joukkoja taistelevaan järjestöönsä;
avustaa puutavara kapitalistit tah-
•toxhattaan suolivyön kiristyksell;
työläisten valveutumista. Vuosi
vuodelta yhä monipuolisemmin ki
ristetty ja ympäri-ahdistettu met
sätyöläinen, vaikka hän olisi kuin
ka pimeässä kasvatettu ja tyyty
väisyydellä täytetty, ei voi enär
välttää sitä valon sädettä mitä hei
dän järjestönsä tunkee kolkkoor
korpeen otollisena aikana. Aikan:
jolloin ei vakavimmillakaan kumo
uksen viharhiehillä ole ainoatakaai
oljenkortta mihin voisivat tarttii:
vallitsevia olosuhteita puoltaak
seen. Vaan jokainen joutuu tun
nustamaan minkälaiseen umpiku­jaan
palkkatyöläinen on ajettu
kuin myöskin käsittämään, että" or
vain yksi tie mitä voidaan käydi
sorron kahleet katkomaan. He tu
levät kaikki käsittämään, että s«
on kokemusten kautta viitoitettu
tie jota maailman kumoukselliner
köyhälistö rohkeasti kulkee ja jos­sa
useasti näemme työläis-verell:
kirjoitetut velvoittavat kirjaimet
taistele, kuten viimevuotisestakir
lakkotaistelusta kaameat seurauk
set muistuttavat.
Yksilö-eduille ja niiden tavotte-luUe
perustuva kasvatustyö vaikut
taa himmentävästi kumouksen nou­suun.
Työläisen sitkeä sisu tähär
lisäksi vaikuttaa sen, että luokka­tietoisuutta
vailla oleva työläinen
koettaa ensin yksilönä parhaansa
mukaan korjata asemaansa. Vasta
silloin kun toiveet ovat tyhjiks
rauenneet on hän alttiimpi joukko
voiman koetuksille, sitä suurem
maila syyllä, jos helppotajuinen
luokkavalistustyö on tekemässä
tehtäväänsä eri tuotannoissa työs­kentelevien
työläisten keskuudes­sa.
Siellä missä yksilö-etu näyttää
mahdottomalta, on yhteistyösken­tely
ja etu sitä enempi mahdollis­ta.
Siellä missä kurjuus lisääntyy,
siellä toveruus kasvaa, kasvaa luok­kansa
tuntemus, kasvaa luokka­viha
ja velvollisuuden tunto tais
telia sillä ymmärryksellä, että mi
nun kannattaa uhrautua luokkan
puolesta, koska luokkamme taiste­lee
omasta puolestani.
Se seikka, että kurjuus on to­veruuden
kehto ja että toveruus
ehjempänä elää siellä missä työ
Iäisen luottamus omaan minään on
heikompaa, ja joukkoja kohtaan
vast;aavassa niäärin varmempaa, sa.a
tukea ainakin siltä puolen jos
teemme lyhyen katsauksen parem
min ja huonommin palkattujen
työläisten suhteesta --^kumoukselli
seen liikkeeseen. Yhtäpaljon kur.
huonos1:i palkatuj;, pftk^stä • tyätpq-myydesta
Vuosittain' kärsivät 'met-sätyöläiset
tuntevat i ' tällä kertas
kutsumusta joukkojen luokse
näemme .vakinaisessa työssä käy­vien
kaivosmiesten sivuuttavan
ylönkatseella työväen luokkatai^te^
lun. Me mainarit ja sieltä elävä»
toverit olemme enää. yain harvalu­kuisena
If.. p. jäseniä, ja, oikean
taistelutaktiikan tuinniistäjia^ Niin
ikävä kun onkin, on meistä tippu­nut
suuri osa syrjään,.voimatta yk­sikään
esittää päteviä syitä minkä
perusteella. Toisilta on kysyvänä
liian suurta uhrausta jäsenmaksut,
toiset vahingossa tulevat sanoneek­si
oikein, että ei ole kutsumusta.
Jotkut sanovat tarvittaissa kyllä
löytävänsä, oman paikkansa luok-kataistelurintamassa,
vaikkeivät
työläisten taistelutaktiikkaa ja lin­jaa
satu tälläkertaa hyväksymään-kään.
Joillakin tovereilla on joh
donmukaista jäädä toistaiseksi ym­pärille,
kun taas muotamilla on sy­däntä
kehoittaa toistenkin seuraa­maan
itseään , (jäämään pois) J£
johtotoimissa olevat toverit ajet­taisiin
kuokan varteen. Tällätavoin
suhtautuen työv. k. 1. on oma yk
silö-etu esittämässä pääosaa, teh­den
meidät mahdottomiksi ollak­semme
kumouksellisia. Tähän
meitä ajaa kaksinkertainen kapita­listinen
turmelus. Ensinnäkin hoi-pertelua
syntyy jo siitä, että mai-nari,
jos hänellä pitemmän aikaa
on hyvä onni, on hiukan varmem­massa
asemassa toimeentuloon
nähden kuin jokin tilapäis-sekatyö-
No. 105 - ^
Vapusta sitä vain riittää puhetta, sen johdosta isketty henkihieverim.
san lehden toiinittajaua sekä usei­den
englantilaisten ja amerikka­laisten
päivälehtien kirjeenvaihta­jana,
ja toiseksi siinä, että hän on
saanut tavattoman etlullisen kääi-lyksen
bolshevikkien saavutuksis­ta.
Hän ei ole niikuän kommunis­ti,
mutta kun hän v. 1928, neljä­toista
vuotta sieltä pois oltuaan
taas käväsi Venäjällä, näki hän
niin hämmästyttävän suuren ero­tuksen
entisen ja nykyisen \'enä-jän
välillä, ettei hän voi sitä kyl­lin
ihmetellä. Tietysti on hänellä
yhtä ja toista mubtuttamistakin,!
johtuen enimmäkseen siitä, ettei
hän käynnillään ehtinyt perus^teel-lisesti
tutustua Neuvostoliiton si­säiseen
rakenteeseen; muutamissa
kohdin on hänen teoksensa, niin-laan
pohdittavana olevaan kulun-kiarvioon
on otettu $252,319.86
Quebecin linnan korjaamiseen, niin
että "hänen ylhäisyytensä" kenraa­likuvernööri
ja "leedi" Willing-don
voisivat siellä asua osan vuot­ta.
Muuan konservatiivinen lehti
sen johdosta huomauttaa, että tuo­ta
ei ole käsitettävä miksikään
ylitsevuotavan uskollisuuden ilmai­suksi
Britannian kruunua ja sen
edustajaa kohtaan. Todellinen vai­kutin
ori se, että nyt vaalien tul­len
ei ole kiitollisempaa paikkaa
kuin vanha Quebec, mihin upottaa
yleisiä varoja. Vielä on otettava
huomioon, että linnan kunnossa­pito
tulee maksamaan SI,000 kuus­sa
sinä aikana kun "jlhäbyydet"
' siellä asuvat, j a S685 kuussa hei­dän
poissaollessaan. Eikä Quebec
vielä sittekään saa kylläkseen po­liittisista
"jumalanlahjoista".
Konservatiivinen lehti saa oi­kein
siveellisen suuttumuksen puus-että
he käyttävät naita "ylhäisyyk­s
i ä " verhonaan, jonka suojassa ja­kelevat
topeskaa nälkäisille suosi­keilleen
(Quebec, niin kaupunki
kuin maakunta, on liberaalien lu-jimpiä
I^nakkeita), vaikka he to­dellisuudessa
kaikin tavoin jqka
käänteessä työskentelevät Canadan
irrottamiseksi "emämaasta".
Meitä nuo porvaripuolueitten
keskinäiset nahinat ervät suuresti
liikuta. Sanomme vain, että kal­liiksi
ne tulevat canadalaiselle ve­ronmaksajalle
sellaiset ylellisyydet
kuin nuokin "ylhäisyydet", joilla
ei ole mitään tekemistä eikä mi­tään
saffomista maan asioihin, he
kun eivät enää edusta edes britti-
Iäistä hallitusta, vaan yksinomaan
"kruunua", s.o. kuningasta, joljS
er enää 2*0 vuoteen m y ö s k i n ole
ollut juiiri mitään vaikutusta vaJ-takunnan
asioihin edustaahan
vain käsitettä "kruunu".
Varsinkin Sudburyssa sitä puhutaan
kaikkialla, nim työläisten kuin por­varienkin
keskuudessa. Eikä se va-pimvietto
täällä Vapauden paino­paikoilla
hullumpi ollutkaan. Vä.
keä oli liikkeellä niin rutosti, että
kaupungin porvareita hirvittL I^h-dolllsesti
mielenosoituksista ei olisi
niin äykevää .^yntynsrtkään, kuin miksi
ne muodostuivat, elleivät kaupungin,
nikkeliparoonlen, "siipiaarin" ja
maakuntapoliisit olisi ryhtyneet te­kemään
miden mahdollisimman hy­västi
onnistumiseksi olan takaa agi-tatlonia.
Kommunistit saivat lilk.
kedle paljon väkeä, mutta paljon
jäi. vielä syrjään. Silloin astuivat
poliisit näyttämölle irvessä ikenin
ja manasivat syrjään jääneet roll­kaan
melkeimpä viimeistä miestä
ja naista myöten.
Sudburyn, niinkuin yleensä Ca-nadim
poliisia ei oikeastaan voisi
mainita samana päivänä Neuvosto­liiton
järjestyksen valvojien kanssa.
Neuvostoliitossa myöskin on vietetty
vappua, mutta siellä eivät poliisit
ollenkaan kapuloineet mielenosoit­tajia,
vaikka joukot kantoivatkin
kaikenlaisia tunnuksia ja vaatimuk.
sia. &äskin yleinen vaatimus oli:
"Enemmän traktoreita maaseudun
.väestölle!** Mielenosoittajat saivat
ihan lltikseen kantaa mainittuakin
vaatimusta, ilman että ketään oUsi
Canadassa ei sensijaan saanut
lähteä lainkaan kulkueena marssL
maan, vielä vähemmän kantaa, mi­tään
tunnuslauseita tai vaatimus-plakaateja.
Jos jossain paikoin sel­lainen
"synti" uskallettiin tehdä,
kuten Sudburyssa, niin heti olivat
poliisit, kuola suupielistä valuen,
rauhallisten työläisten kimpussa, pa-hoinpidellen
ja vangiten näitä vain
senvuoksi, että he uskalsivat otty^ä
osaa m^lenosoituksiin porvarillis­ta
njTkkivaltaa vastaan.
Neuvostoliitossa annettiin työlai-
^ e vapaaksi kaksi päivää vapun
juhlimista varten. Täällä Canadas­sa.
"h3rvinvoinnin" luvatussa maas­sa,
sensijaan työläiset pakoitettim
töihin vappuna. Ja joka ei totellut
orjavoutien määräyksiä, vaan jäi
töistä pois, juhliakseen köyhälistön
kansainvälistä juhlapäivää, hänelle
iäinsn. Toiseksi ^ae oicsuhieel
joissa jondumme työntämä-^n, ryl-sistjrtää
meii-i jourusaramin kuir
niitä työiäisjä. joiUa on edes raiiii
Uraa ja valo. Että meidän täytyy
yhä edistyvän työkiihkon nostattaji­na
käydä ankaraa kilpailua työsaa-vutuksista
ja joudumme paremmin
palkatut huonommin palkattujen
tunnottomiksi ajureiksi, kontrahti
asetetaan silmiemme eteen ja
muistimme pimittäjäksi, ettemme
s'ain muistaisi ihmisoikeutta ruveta
kaipaamaan, vaan yksin, raha py-iylsV
hiiefessd? —TäHaiseen asesjäfti!
on kaivostyöläinen joutunirrtaiSte-levän
union puutteessa järjesty-
L T i ä t t ö m i n ä yksilöinä. Hyvin har.-
/at edes muistavat kuuluvansa mi­hinkään
työväen järjestöön, vaan
komppanian vaatimusten täyttämi­nen
pidetään kunnia-asiana ja vie­läpä
ollaan niin-sankarillisia, että
pyritään ylittämäänkin. Ja jos joku
^toveri ei tahtoisi itseään niin tark
kaan myydä henkisesti ja ruumiil­lisesti,
koska vaan ruumiillisesta
ponnistuksesta saamme pikku kor­vausta,
niin häntä ei myöskään
kukaan työkaverikseen huolisi kos­ka
silloin olisi vaikea voittaa työ-saavutuksissa
toisia yrittelijöitä. Ja
se taas merkitsisi luottamuksen
heikentymistä herrain kirjoissa, jo­ka
onkin silloin pää-asia, tovereja
ollaan jos muilta töiltä joutaa.
Meillä sortajaimme vihaamilla
työläisillä on jonkinlainen harras­tus
tullaksemme tuntemaan luok­kataistelun
oikean taktiikan, vaik­kakin
osan meistä on kapitaali
täydellisesti kesyttänyt.- Pitäkääm­me
vain mielikuvituksen tuotteena
sitä, että me oman paikkamme löy­dämme
rintamassamme taistelun
kiristyessä, vaikka nyt käännämme
selkämme työläisten taistelurinta­maan.
Nyt juuri täytyy meidän
muokata maaperää itsessämme tul­laksemme
tuntemaan ja tunnusta­maan
luokkataistelun tie, että voi­simme
sitä eksymättä mennä eteen­päin.
Käsitykseni siitä, että toisilla
on selkä käännettynä omaan rinta­maamme,
luonnollisesti eteenpäin
komennettaessa jää aukko niiden
kohdalle, josta verta janoova vi­hollinen
tunkee leiriimme. Jokai­nen"
ken haluaa valmistautua mah­dolliseksi
taistelun tiellä pysymään
käyköön kehitys kerhoomme, joka
kokoontuu joka toinen keskiviikko
ja jossa me emme saa olls mitä
itse haluamme, vaan tehtävien suo­rituksilla
meitä tahdotaan tehdä
mahdolliseksi yksilöinäkin joukko­jen
tahtoa täyttämään.
E. Urpola.
päivä
loven John Latra
kaansä
täl^ä viikolla seuraavia, '''''
Keskiviikkona 7
Oshawa,
Torstaina 8
ronto.
Osastoja lA-ydfetäär,
hänelle tilaisuuden haalii]^
koittamaan niin bvvin
sumkjn on maLdollKta
Jä ajalla. Hänellä"on f
paljon mielen
vaa pitkien
Siis saapukaa Jukui^^ti^
^.i>.J. toinu-enijaneva
, J>^'»n \Virta,
OIKASU
Painovirht-paTöilben oH' a
tanut yume lauantain n:on
kerta"-k,rjotukiessa ölevasa
Le.no„ osottoe.ssa hänen n],;,
•Leo Laineeksi-. Itse hän
aikonut Karjalassakaan
muuta kuin Leo Leinon imnai
ka on hänelle kirjottavier
mioonotettava.
SUOMESTA
Jälleen luokkal
ta Suomessa
Kahdeksan toveria tuomiUn tan
hovissa 18 vuodeksi
vankil&an
Eckville, Alta.
Nyt on jo muste sulanut ja myös­kin
ihmisten mieli hiukan. Pelto­töissä
täälläkin jo ollaan niinkuin
moisillakin maanviljelysseuduilla.
Työt tehdään melkein poikkeukset­ta
hevos-voimaila. Hlalla miehet
puhelee monta|£o egkkeriä tuli tänä
päivänä kylvettyä ja naiset puhelee
kananpojista ja sianporsaiden on­nistumisesta,
jokainen koettaa par­haansa
että ^ työ tuottaisi hyvän
öadon,;; Kaiken tuon .touhun kes­kellä
tuskin ehtii ajattelemaan ku­ka,
hyötyy eniten työmme tuloksis­ta,;,
pääasia on vaan, pttä kylvö
tuottaisi satakertaisen hedelmän.
On niitä sentään aina joukossa
jotka hommaavat yhteispyrinnöis-säkin.
Kesäjuhlakomitea on jo toi­messa
ja monta muuta komiteaa.
Kesäjuhlat tullaan viettämään
jotenkin samaan tapaan ja aikaan
kuin viime vuotenakin. Tämä vaan
on ensi-soitto siitä.
Ja tuleehan se taas naisten neu-vottelukokonskin
pidettä.väksi tääl­lä.
Ei ole vielä määrätty päivää,
mutta joka tapauksessa olisi ruvet­tava
itsekuUakin paikkakunnalla
sitä varten valmistelemaan asioita
sinne vietäväksi. Kuulee usein sa­nottavan,
että naisten toiminta on
hajanaista. Sfr on totta, mutta tar­koitus
on pyrkiä keskitettyyn yh­tenäisyyteen.
Tulkaa kaikin tä­män
ympäristön raataja-siskot ja
yhtykää paikalliseen työläisnaisten
liittoon ja toimikaa siellä työmme
edistäjänä. Pois velttous ja itsek­kyys,
tilalle toveruus ja toimeliai­suus.
.... Eepekka.
TOIVO SILL4NPM
YKSI TUOMITUISTA, VA
MISTOLAISEN URHElLUi?
LIIKKEEN JOHtÖ.*'
MIEHIX
Me harvoin annamme tunnustusta
poliiseille siitä yksinkertaisesta syys-
Viime syystalvella
työläisvangitseniisten
sarjan käsittely on njt
Turun hovissa. Tämän
yhteydessii. pidätti ohrana-^
aan 28 henkilöä, joiden;""
sittemmin vähissä erin
Turun hovissa. Tällainen
erissä käsitteleminen on
nut, ettei asiaan ole
niin suurta huomiota, knittj
jutussa olisi mahdollisesti ^
Näin on kyetty vaitt;
nakin työläisten asian tuo:
siinä mittakaavassa, kuin U
V. 1928 suurten työläisva
misten yhteydessä. Kautta,
pidettiin silloin suuna tyou
kokouksia, joissa asiaa
ja tuotiin julki työläisten SB
de ohranan toiminnasta. -
Nyt käsitellyn jutun
sä on jo tuomittu W
kuritushuonerangaistufcsiin
sellaisia tovereita. ,
edustaja Rosenberg^ ja useia"
mattavia työväenliikkeen
'"'t k. 10 p:nä antamaUSLi
dan poliisi on nio
kuin Englannin poliisi-tä,
että he eivät juuri koskaan tee nen patukkaniekka Koe
mitään sellaista, josta rehellmen ih- niinkuin
pysymään {"^"TTZT
annettiin tili kouraan. Täällä Sud­buryssa
mm. ovat Incon Jierrat
alkaneet jakaa "aikalappuja" sellai-sille
työläisille, jotka oUvat vap-pima
töistä ;;(2|ssa.
Eikös olekin suuri ero kahden
maaiu Neuvostoliiton ja Canadan,
vapun vietoilla? PoUisipatukalla saa
kalloonsa täällä sellainen farmari,
joka uskaltaa vaatia vaihkapa pie­nempiäkin
kapineita kuin traktcv-reita.
ellei satu käymään vieläkin
pahemmin.
minen heille voisi tunnustuksen an­taa.
Mitä enemmän on jossain pai­kassa
poliiseja, sitä enemmän niissä
rehottaa kaikenlaisia paheiden pe­siä.
N3rt kuitenkin tavallaan an­namme
"krediittiä" Englannin po.
liisille siinä suhteessa, että siellä
'emämaassa" ovat poliisit vähän
niinkuin sivistyneempiä kuin täällä,
takamaassa, Canadassa. Lontoossa
viettivät työläiset vappua, kuten
muuallakin maailmassa, kokoontuen
mielenosoitukselle - Hyde-puistoon.
Pascistit olivat laittaneet sirme sa­maan
aikaan vasta-mielenosoltuksen.
tarkoituksella antaa kommimisteille
selkään. Tappelu syntyikin, jolloin
puolenkymmentä fascistia salvat hy-vänlaisesti
koniinsa. Poliisi kuiten­kin
kiiruhti paikalle, pelastaen f as­eistit
työläisnyrkkien perusteellisem­malta
pehmittämiseltä. ' ajaen nä­mä
herrasroikaleet ulos puistosta.
Jos canadalainen poliisi olisi ollut pai
kalla, niin se ilmeisesti, sikäli kuin
me sitä otusta olemme tässä maas-sa
päässeet tuntemaan, olisi ryhty­nyt
fascistien kanssa yhdessä ka-puloimaan
työläisiä. Olisi käynst
naisten ja lasten kimppuun en­simmäiseksi,
kuten Sudburyssa ta-ei
»
ihme olekaan,
ra, sellainen on
Iäiset
jestelmän laittamissa
ta canadalainen
näytellä hienostunutta, se^
le kuin me'^äläinen
palveUjakJB-^
icerran Canadan p a r ^,
täpäässä, niin eihän
makaan jos h e i d ^ ^ ^|
saan olevat patukkameBJ*-^,
västelevät kuin
peräläiset.
Neuvostoliiton ^ ^ ^ ^
tenkin näirun P ^ ^a
nähden kaikissa
Pitempänä. Sen oeoi»
tään äsken Metetty
häirinnvt siellä
jconsauaan
onnistaisi.
pahtuL
E p ä siltä, etteikö englantilainen 'jvierasta sikaa
poliisi olisi jxihjaltaan ihan samaa
maata kuin canadalainen veljensä.
Ihan ne ovat saman pahan, kapi- .
talistisen järjestelmän, palvelnkses- jestelmaiia.
sa. Ero on vain siinä, että Cana-lainkaan.
- päinvastoin,
touhussa auttamassa tF^^T-mielenosoitukset
oon
loistavimmin. Ja ne
Eikä yhtään jaf?^
kapuloitu murskako
Kekän vangittiii^^-
ja talonpojat ^ a i v a t .^
timustunn^-iksiaan ,^
sensijaan kuin meite t^^:
sanvaltaisL^a"
vierasta siks
kannettavan lap?'^ ^
Ero se cn J ä r J ^ t^