Vapaus, December 11, 1930

              .r
i
'f
.3
•ii
Torstaina, jctiliil^ 11 i. iiä— THu.. Dee, l i
Murhaava tullipolinikka
• • ry-:
N o i n vuosi sitten oli erääsiiä ca-nadalaisessa
aikakauslehdessä (tie-t
y s t i i>orv'arillisessa, siltä, muita
täällä ei vielä ole) i i r j o t u s , jossa
m o n i l u k u i s i l l a esimerkeillä koetet­t
i i n todistaa, että mikään ei ole
tuhonnut niin monia politikoitsi-jaa,
valtiomiestä, liikeneroa, ruh­tinasta,
presidenttiä j a ministeriä
viimeisten 150 vuoden kuluessa
kuin t u l l i p o l i t i i k k a . Jokainen pre­sidentti
j a päämini-steri, joka mai­n
i t t a vämma.ssa määrasijä on antau-tunut
t u l l i p o l i t i i k k a a n , on "löytä­nyt
itsensä lyötyjen ^"oukosta" —
itsensä j a puolueensa.
Tämän kirjotuksen johdo.sta sa­noo'
Ontarion Yhdistyneitten far­marien
sihteeri Hannam jo'htu-neensa
ajattelemaan, että kuinka^
han käynee meidän äskenvalituUe
pääministerillemme Bennettille, j o .
ka tuskin o l i päässyt hallitusohjak-siin
käsiksi, kun jo r y h t y i mul­listamaan
iullitaksaa, siten saat­taen
farmarit epätoivoon. Olisi
l i i a n aikasta sanoa, että uusi pää-ministerimme
jo on allekirjotta-nut
poliitillisen kuolemantuomion,
^a — aikasta sentähden, että hän
voi vielä huomata erehdyksensä ja
avata rakentamansa tullisulut, ja
senkin tähden, että farmarit eivät
vielä ole kerinneet päästä sQlville
siitä, mitä heidän on asian suh­teen
tehtävä. Mitä he asiasta ajat.
televat, se kyllä tiedetiiän, mutta
mihin toimiin he ryhtyvät, se näh­dään
vasta tuonnempana.
TySttömyyspuIa, johon 'hallltuf
pji kohdistavJnaan kaiken huomi­onpa,
nähdään vallitsevan ainoas­taan
kaupungeissa. Se on erehdys.
A i v a n sama pula vaivaa nykyään,
on vuosikausia vaivannut Cana­dan
maaseutua, esiintyen SO-tunti-sen
työviikon j a n i u k k o j e n tulo­j
e n muodossa. Maanviljelyltsestä
lähtevät huonot tulot estävät far­m
a r i n maksjimasta sellaisia palk­koja
kuin työläiset vaatisivat; työ.
väki virtaa Icaupunkeihin; farma-j-
in oma nuoriso, joka ei näe
maaplannossa olevan mitään tule^
vaisuuden toivoa, tekee samalla
t a v a l l a ; lopuksi jättää muukin per­he
farminsa j a lähtee mukaan.
Tämä on t u r m i o l l i s t a kahdella t a -
yailä: jää l i i a n vähän työvoimaa,
jpnika ,pn sentähden tehtävä liian
pitkiä iyöpiiiviä j a koetettava tul­la
toimeen malidollisimman vä­hällä;
se herpasee maalle jä,äneen
väestön ostoOcykyä, j a k u n he eivät,
pahasti ."halyentuneilla farmituot-
'teillaan voi ostaa tavallista mää­rää
teollisuuden tuotteita, supistaa
kaupunkien teollisuus tuotantoaan
josji» jkaypunjgeissa vallitseva työt
tömyys on ^eurauksens. Sitäpaitsi,
JQS ,ei mitään .tehdä f a r m a r i n ase-cman
paranta.miseksi, tilanne tuler.:
edelleeii kirifHynftään eikä sain­kaan
helpottumaan.
^Lisäämällä tuUisuoi^lusta teolli-,
.suudelle ' f a r m a r i n kustannuksella,
j a .samalla nmidcn kuluttajien, joi­den
täytyy sentähden maksaa en­tistä
enemmän tuotantovälineis­tään,
af>ulannoistaan, vaatteistaan,
jalkineistaan, talouskapineistaan
j ^ e . , Bennett kuvittelee hankkivan­sa
työtä 25 tuhannelle teollisuus-
.työläiselle. Jos hän aeli saisi t o i -
meksi, n i i n mihinkä hän möisi n i in
lisääntyneen teollisuutensa jtuot-teet?
Farmareilleko, joiden sel­kään
hän kasaa lisäkuormaa kan­nettavaksi,
j a j o i d en ostokyky sen-
Jtähden yhä vähenee? Vai muulle
kö kuluttajaväestölle, jonka jo nyt
täytyy kirinä menojaan, mutta
j p n k a qlinkustannuksia hän koettaa
ilisätä?
J o s hänen politiikkansa j ä t u l l i -
muutoksensa tuottaisivat laajem­man
j a edullisemman menekin ul-jcömaiile,
voisi f a r m a r i l l a o l l a j o -
.tain tpivpa. Mutta kun canadalai-
•aelia i a r i p a r i l l a <tul«e olemaan suu
r i "ylijjäämji pääasiallisimmista tuot-
.teistään '—- vaikka hän s a i s i k in
h a l t u i m s a suuremman osuuden ko­t
i m a i s i s t a markkinoista — vietä­väksi
ulkomaille, ei hänelle tule
.koitumaan mainittayaa etua siitä
että saa h i u k a n enemmän myy­dyksi
' j o l t a k i n tuotteitaan kotona
PäÄSsialiisten farmituott^iden hin­nat
määrätään j n a i l m a n m a r k k i n o i l -
:la.-'-Niiltä p n canadalaisen farma-j
i n , samoin -kuin teolHsuudenhar-.
jofetajankin hankittava tuotteilleen
menekki.
. C a n a d a n asemassa olevalle mjial*
;Ip,*jonka täytyy väiftämättömyyden
Ipakpsla tuottaa suuret määrät j a -
jostaunatonta myyntitavaraa j a j o l ­lia
jatkuvasti tulee olemaan run
saat ylijäämät pääasiallisimpia
ifarmituotteita, tuUisalpojen tiuken-itäminen
on taantumuksellinen te­ko.
Jos me kieltäydymme ostamas
t a toisilta 'kansoilta, niin ne eivä1
^hallia eivätkä voi ostaa meiltä
Sama on asianlaita emämaahan
.^«u.rbritanninan nähden. Tiukem­pi
.tulUsulku .aiheuttaa Canadalle
maiimankaupan vähentymistä, jo-
,j£a y u p j o s t a a n välttämättä aiheut­t
a a Jiöcerelämän pysähtymistä, työt-jtämyjrttä
j a e l i n t a s on alentumista
Meidän hyvinvointimme ehtona on
rapaampi kauppavaihto eri maider
yäJjUä.
/ Säännöllisissä oloissa farmituot- f
tec-t muodostavat enemmän kuin
puolen Canadan kokonaisvienni>itä
Jos me, j o i l l a kansakuntana on
suurempi maanviljelystuotteider.
vienti henkeä kohden k u i n millään
toisella maalla,, noudatamme ny-kyi.=
en hallituksemme alottamaa
p o l i t i i k k a a j a nostamme suojelu.s-t
u l i e j a niitä maita va.staan, joihin
me haluamme myydä tavaroitam­me,
niin mitä voimme-niiden puo­l
e l ta odottaa? E i mitään muuta
k u i n , tavaraimme menekin vähen­tymistä
eikä mitään toivoa rap­peutuneiden
hintojemme korjaan­tumisesta.
Mr. Hannam vertaa Canadan ta-
Maatalous ja Osuustoiminta
T i h a n osastoon tarkotetut lurjotukset pyydetään lähettämään osotteella: A . B . MaJcela, Sgintnl», BX^
Jokapäivämen ruoka
Utare- ja oänoivikoja, jodta useuniniten johtu­vat
ulkonaisista syistä
lyllä olisi päästy vielä suotuisampiin
tuloksiin kuin kirjoittaja* on päassyi
ilman sitä.
Tiiikkalypsyisyys
Ikävintä, mitä maitofarmarille voi
sattua. On se, että joku hänen valio-lehmlstään
menettää yhden utare-neljänneksen.
Lehmän arvo näytte.
lyeläimenä on s i l l o in ikipäiviksi menr
nyt; onpa sen tuotantoarvokin men­nyt
suurkaupunkien läheisyj'dessä.
loin, kun lehmä on runsaiimnasia
maidossa. Nänni on tukkeuksissa ja
vastaava utareneijännes on pakah-tuakseen
täynnä maitoa, joka ei
pääse tyhjentymään.
kuuluu myös nännivikoihin. Se on
luonnonvika, tuskin millään korjat-;].'
tavissa. Monasti kuulee neuvottavan
pitämään nänninrei*ässä puutulp-paa
niinä aikoina, kun lehpiää ei
lypsetä j a siten venjrttämään i n a i -
,V- '-^"'-""f^""^": ' .. ; totiehyettä avarammaksi. Eräs maU
Mmuna ja ^ usemimuia_ muiiia ; ^^^^^^^^ ,
raaitcmiehillä, jotka ollenkaan o- toinen mies. k u i n se,;jon-'j
loudelljsta rakennetta puuhun.! sillä kaupunkien terveydenhoito-i lemme olevinamme uudenaikaisia,
Maanviljelys on sen j u u r i . Far-1 ohjesäännöissä velvotetaan tälläkin
marin ostokyky on se k a s v i r u o k a , : tavoin vikaiset lehmät hävitettäväk-j
o k a antaa puulle ravinnon. T e o l - i «i. Jo» aikoo l^upunknn m a i -
lisuus on lehdistö. Suojelu.stulleja • ^ kaupata. ^ -
korottamalla Bennett ryhtyy lää-
Eikä tätä voi
moittia, sillä viranomaisten vel-
, , . , vollisuutena on valvoa, että kaupun.
kitsemään lehdistöä, joka kasv,-j j ^ . ^ ^ ^^^^^^ ^^.^^ terveydelll-ravinnon
puutf-e.s.^a on ruvennut. gggsä suhteessa taattua, j a sitä ei
vari.semaan. Ja lääkeaineekseen | y^j taata, jos eivät lehmät, joi.sta
hän oUaa kasviravintoa ennestään-1 maito on otettu, ole ehdottomasti
kin ehtyneestä j a nyljetystä maa-1 terveitä. N i i n k u i n tässä osastossa a i -
perjistä. Kuinka kauan farmarit ' kaisemmin on selitetty johtaa n..s.
.sitä sietävät?
M u t t a eristäytyneisyy.^i politiikas­samme
J2. sulkeutuneisuus tullitak-
.soi-ssamme on h a i t a l l i n en • j a vaa-r
a l l i n e n toisellakin tavalla. Itsek­kään
kansalliskiihkon rakentamat
esteet kansainväliselle kaupankäyn­n
i l l e kiihottavaa j a katkeroittava'
tcolli.suus- j a k a u p p a k i l p a i l u a . Eräf
tunnettu osuuatoimintamies on sa­nonut,
että "ihmisten laittamat
raja-ajdat kaikkine vääryyksineen
ja kohtuuttomuuksineen ylläpitävät
on ollut tapana sellaisissa tilanteis­sa
turvautua maitopilliin. Jos meillä
ei sattunut sitä olemaan käsillä, kä­vimme
ostamassa sen j a käytimme
sitä uskollisesti, kurmes joko louk­kaantunut
paikka parani taikka j o ­t
a k in muuta tapahtui. J a tavallisesti
tapahtui jotakin muuta. Nyt muis-tellessani
tapauksia, joissa olen ollut
mukana, täytyy minun sanoa, että
perin harvat ovat ne tapaukset, mil­loin
olisimme todella saaneet uta.
ka kokemuksista olemme edellä ker­toneet;
kirjoittaa siitä:
'•Minun kokemukseni mukaan tuo
on sangen huono neuvo. M i n u n poi­kana
ollessani oli kotitalossamme-muutamia
tiukkoja lehmiä, joita
meidän, poikasten, o l i vaikea lypsää.
SmhxhoBm maar
on supistunut suunnattomasti, l,3<^-
OOO'eeickerillä siitä k u i n se o l i k p r -
jceimimllaan oEessa scta-aU:ana^ j a
'on nyt -500,000 eekkeriä väbempäiiä
k u i n enn^n vuotta 13L4. Y k s i n v i i ­me
vuoden ajalla on v i l j e l l yn maan
pintar-aia Suurbritanniassa vähennyt
il4,0pb .ekkerillä j a farmityöläisten
iukunmärä 28,500:11a.
•Siiurbritannian maaperän hedeL
mäiUsyys j a tuottavaisuus pääasial­lisesti
johtuu niistä kustannuksista,
mitä on u h r a t t u sen raivaamiseen
j a valmistamiseen asukkaiden t a r -
Pellervossa kirjotetaan:
Suomessa, kuten yleensä kaikissa
maissa on perimanviljelys n i i n yleis­tä,
että jokaisessa paikassa, tnissä
maata voidaan m p o ^ t a viljely^kselle,
on aina varattu pala perunallekin.
.•Pienviljelijä vajaa penmaUs verra-j.;
ten runsaan palstan, sillä perunatta
hänen o n m a h d ^ < i a ; l 4^
N i i n ei aina o l e " o l l u t ; muutamia
vuosisatoja ajassa taaksepäin ei pe-r
x t e m ^ melUSkä^' t i e t t y mitään.
yastV ' mdnfen'' taist«liijeft- jälkeen
pääsi peruna, kansamme suosioon,
ja vain hiljalleen t u l t i i n siihen, et­tä
sitä ' alettiin; käyttää" ihmisru.'»- .
kani M u t t a ' v a i k k a p a alku o l ^ i n {
sitkeää, on peruna nyt j o ka pai- Ainoana selityksenä täh
kassa ylinmiällä kunniapaikalla. Se f " ° " a i i en kuin kuluitajieni
on pelastanut kansat'monesta vai- f^^^f^^" ° " ^e. että välifc
keasta taloudellisesta ja aineelli- .V' kohtuuttomia voitto
se^ta hädästä. Jokaisen täytyy nyt • ^ on saairanuy maj
^ntaa siUe leivän rinnalla ensisija Vhdelta nuol-n
ruokiemme jotikossa.
-1 Niinä aikoina .emme ymmärtäneet '.peitä tyydyttäväksi, ^ylgriset maan-myös
lehmäin .ummessaplpaikoina.
, ^ , , . , Jok'ikisessä tapauksessa oli seura,
"märkivä utaretulehdus", vaikka .se i reneljänneksen pelastetuksi kun v a i - utaret^uti. jonka kania o-parantuisikin,
tavallisesti _yhden u - i vana oh maitotiehyeen tukkeutuml- ^ . ^ ^ paljoa pahemmassa pulassa:
tarekammion kuoleentumiseen, jo-i nen. kuin mitä meillä oU ollut ivnsämi-ten
lehmä siitä lähtein lypsää aino- "Ensi kerran välähti mieleeni, et- \ "^^J^Tos^ ^ ^ ^ J e^
terveydellisistä asioistp, niinkään i h i n p f t t Suurbritanniassa, k a > k i k a l -
paijon kuin.^nyt, Hiinpä kpetteeksi ;liit rakennuksetkin lukuunptettuna,
pidimme puut&j^pia noiden Jehmien lasketaan .olev^ alemp?ma kuui m i -
nänneissä lypsyjen väUaikpina ja tä maan raivaukseen, ojittamiseen
ja viijelyskuntoon saattamiseen on
menetetty. Samaan vähemmän roh­kaisevaan
kpkemuk$een pn moni ca-astaan
kolmesta naimista. Se kyllä tä mahdollieesti voisi menetellä toi­voi
lypsää yhtäpaljon kuin ennenkin, i sellakin tavalla, pari vuotta taka-mutta
"kolmekanttinen" lehmä on i perin, kun eräs lehmistäni, joka el
kaantuneiden nisien hoidossa käyt.
täneet antiseptisiä (tartimtaa estä-
.nadalainenkin .kfinnpnkärventäjä tul­lut
farmimaatansa myydessään.
•Maat jäävät hylyksi. Viljavainioi­den
muuttupiinen ruphpkentiksi voi
olla, hupiestutitava ihrfiö sekin,
kuiottajalle
Vaikka enimTäiTlarmia
hmnat viime vaadin 7^
Jiuikeasti laskeneet hämS
kuluttajUta kiskotut
nott3vasti entistään aläa
Jos tuottajien kärsimä ^
nus samalla alentaUi
ten jäUeenmjTjien hintoja
vastaavassa määränä eiv
olisikaan niin huulnsii sii'r
ovat. sillä halvemm: -hC
sivat kulutusta, joka " taa^
min taikka mjöhemniin'
farmarille makse>^vain
laiskuluttajat toLs^ha puoi<
Ehdottomasti tulee kvsyneeksi, sSsl^EUe^^^'^ ^'äJikä.sien
mikä seikka on tehnyt perunan n i i n j tomuus 'on SJ?!u,""'"^*^"
yleiseksi kaikkialla? Sen miellyttä- ; i.-a„r,„^„;." ^^oetti.u as:a.
uouajat
maankm ollut yhtenä suurena v a i - j s e e n yiTteytee.n
yieisejssi Kauuiiaaa.' csen mieiiytia-; kaupungissa on
vä, ei kovin erikoinen maku on var-j tajat saatettu v i u S " ^
rien lehmänomistaja tekee kaiken
voitavansa pelastaakseen lehmänsä
sellaiseksi joutumasta. Utareet ovat
lypsylehmälle kovin tärkeät elimet,
ja useat utaretaudlt siksi vaaralli­sia,
ettei tottumattoman pitäisi niitä
ainai.sta sodankäyntiä kansakuntien^ — ainakaan pahempia — ryhtyä o-välillä"
j a että "avoin sodanjulis. *
tus on ainoastaan pitkällisen t a ­loudellisen
taistelun luonnollinen
t u l o s " . Toisaalta liike-esteiden pois­taminen,
v a l t i o l l i s t en suhteiden pa-rJ\
ntaminen j a k a i k k i e n keskinäisitä
h y v i n v o i n t i a , tarkottavan yhteistoi-minta-
aatteen sovelluttaminen kan-sainväliseen
politiikkaamme syn­nyttäisi
parempaa mielialaa meit?
kohtaan kaikkien kansojen keskuu­dessa.
Ainoastaan siihen suuntaan
toimimalla voimme päästä lähem
maksi valtakunnan-si.«5äistä yhteyt­tä
j a mailmanrauhaa. Canadan
farmariväestö on k a i k i s t a enimmän
sovelluttanut yhteistoiminnallisia
periaatteita .keskinäisessä italoudel-lisessa
elämässämme. Näyttää sil­tä
kuin pitäisi meidän farniarien;
käydä sovittamaan san\oj^ ihantei­t
a kansainvälisiin suhteihimme.
J a t k a m a l l a nykyistä politiikkaan­sa,
niinkuin hän o n s i t o u t u n u t te­kemään,
pääministeri Bennett hi­taasti
mutta varmasti puristaa hen­gen
maanviljelyksestä — siitä hän-'
hesta, joka op muninut kansallisen
varallisuuden k u l t a i s i a munia. Tuo
lyhytnäköinen p p l i t i i k k a ei ainoas-;
taan riistä häneltä niitä kultaisia
munia, mitkä hän on 'kansalle l u ­vannut,
vaan suututtaa j a l o u k k aa
naapureitamme, j a l o p u k s i voi joh­taa
ikäviin rettelöihin heidän kans­saan.
Neuvoja' kaloien suo­laamiseen
K u i n k a saadaan lohi tahi muu k a ­la
suolattua maukkaaksi, siitä t n -
taa eräs j . V—son vanhana koke­neena
kalastajana seuraavia neu.
'voja K a r j a l a n kalstajille:
" L o h i j a muukin kala saatetaan
useimmassa tapauksessa pilata huo­limattomalla
suolaamisella j a hoi­dolla.
"Hyvän suolakalan saamii^en ensi-mäisenä
ehtona on. ettei kalaa pidä
vedessä Uottaa eikä pestä, senjäl-keen
kun se on selältä halkaistu.
Jos kala sen sisälmykset perattua
pestään tahi liotetaan, niin vesi
huuhtoo siitä parhainta ravintoai­netta
ppis. K a l a n puhdistaminen on
tehtävä seuraavalla tavalla. Ensin
perataan suomukset ja senjälkeeu
•pestään kala päältäpäin huolellises-,
ti. Tämän , jälkeen kala puhkaistaan
sen suolistoa rikkomatta. Suolates­sa
pannaan ensikerralla suolojp.
puolet tavallisesta rnäärästä, sitten
annetaan kalojen olla suolassa 1—2
vuorokautta, jonka jälkeen ne nos-m
i n päin hoitelemaan, vaan olisi mi-:-
käli ma,hdolllsta eläinlääkäriin tur.
vauduttava.
Nännititlehdukseksi
.sanotaan sell£^ista utaretautia, jos­sa
itse utareet ovat terveet j a maito
luonnollista, mutta jossa nänni tur­poaa,
kovettuu, käy punertavaksi js
helläksi j a nännin reikä n i i n a h '
taaksi, ettei maito tahdo tulla ulas.
Pääasia hpidoss^ on, ettei tulehtu­nutta
nänniä lypsäessä saa vedellä,
sillä siitä se pahenee. On käytet­tävä
n.s. puristuslypsyä tahi, vielä­k
i n parempi, otettava malto kaksi
^kertaa päivässä hyvin ohuella maito-pillillä,
mutta on maitopilli joka ker­ta
ennen käyttämistä keitettävä ja
nänni varpvaisesti mutta tarkoin
piihdistetjtava, sillä rpuutoln tul?e
utaretulehdus lisäksi, jos bakteereja
pää5ee "utare;en*sisään maltopillln
mukana. Sitäpaitsi sppll nänniä voi­della
lypsyn jä,lkeen iktyplisalvalla
Tukkeutunut nänni
V ^ i i j i (t^p^tuu, ettei jostakin
vastapoikineen lehmän nännistä läh»
dekään malteta, vaikka vastaavassa
utareen osassa tuntuu sitä olevan
4a nani^ikin nä-yttää .terveeltä. Tämä
ypi jphtua .siitä, etä nänln reikä - on
voi johtua giitä, että nännin eikä on
t a h i että nännitiehyeeseen on ilmes­tynyt
herneen kokoisia nystyröitä,
vähiin monta toinen toisensa alle, ta.
hi että nännin juuressa olevaan m a i -
tokammipon on kasvanut poikkipäin
(vaakasiioraan) kulkeva kalvo. Sil­l
o in pn kutsuttava heti eläinlääkäri
nänniä äikasemaan, sillä tavallisella
maitopilUUä ei nännin reikää useim­miten
saada auki.
Sierettyneet nännit
U§ein. varsiinkin kesällä, nännili
sierettyvät. Tällöin on ne lypsämään
ruvetessa hyvästi pestävä lämpöisel­lä
vedellä j a sekä ennen lypsämistä
että v£^rsinkln lypsämisen jälkeen
voideltava rasvalla tai boorisalvalJa.
Lypsäminen on toimitettava puhtain
käsin, varpvaisesti j a n i i n harvoin
dontulo tuk.keutui. Elukan huono-lypsyisyyden
takia ei sille välitetty
tehdä mitään. Utarekammio turposi
jonkun verran, mfvta vajaassa vii­kossa
nänni parani omia aikojaan
ja reikä avautui entiselleen. Tur­vonnut
utarekammiokin. ajan oloon
suli säännölliseen kokoonsa, ja leh­mä
oli kaikin puolin yhtä hyvä —
huono — k i i in ennenkin.
" N o i n vuotta myöhemmin satuttiin
parhaimman lehmämme nännin pää
polkemaan vialle, j a elukan suuren
tuotantoarvon takia ryhdyttiin kaik.
k i i n varokeinoihin. Maitopilliä käy­tettiin
kahdesti päivässä, ja utaree­seen
hierottiin voidetta mahdollisen
tulehduksen estämiseksi. Tätä teh­t
i i n kuukausmääriä, kunnes lopulta
jotain tartunta-ainetta pääsi nän­n
i i n j a tulehdutti koko maitotiehy­een,
tehden pilMUäkin lypsämisen
mahdottomaksi. Silloin minulle vä­lähti
mieleen, kuinka tuo vanha leh­mä
oli parannut, kun sen oli annet­tu
olla rauhassa, j a rupesin mietti­mään
eikö sellaisestakin "hoitota­vasta"
voisi oUa j o t a in a p u a.
Aikomukseni o l i kokeilla sillä me­netelmällä,
kun tuo ar\'okas, lehmä
uudestaan tulee maitoon. Mutta s i l - ,
l o in huomattiinkin, että loukkaantu-^
nut nänni o^i mihinkään kelpaama-'
ton. kun-sensijaan vastaava utare-kammio
oli näköjään yhtä hyvässä
kunnossa kuin koskaan. Toimiva uta- ^
rekammio täynnä maitoa, eikä min­käänlaista
pääsytietä — siinä t i l a n ­teessa
ei tullut muu kysymykseen
k u i n lehmän pelastaniinen e<^s k o l -
minisäisenä. Kohta kun huohiattiln
utarekammipn ojevan kunnossa, a-l
e t t i in säännöllisesti käyttämään vä-kevimpiä
llHiänientteja ja salvoja,
mitä eläinlääkärri voi hankkia. S e u .
rauksena oli, että tuo utarekammio
vähitellen surkastui ja näyttää n y t
olevan yhtä kuoleentunut kuin vas­taava
nännikin.
Onnistuneempia kokeita
"Uusi tilaisuus saman menettelyn
käyttämiseen ttili viime keväänä,
kun kaksivuotiaalle erittäin hyvälle
.hieholle tapahtui samanlainen ,va-!
hinko. Se oli silloin melkein täydessi^.
maidossa, mutta samoja voiteita
käyttämällä saatiin loukkaantunutta
nänniä vastaava utareneljäimss
muutami.ssa viikoissa umpeen, eikä
loukkaantumisesta näkynyt mitään
jälkeä. K u n hieho oli aivan ummes-pat.
"Pistettiinpä mikä kapine tahansa,
lehmän nisärireikään, n i i n melkein
a i n a tahtoo sen miUcana inennä j o ­t
a in tartunta-ainetta, sillä navetta-olot
eivät ple yhtä puhtaat j a ter­veydelliset
kuin sairashuoneet. T u .
loksena ovat kolmenlsäiset lehmät.
Paras keino tiukkajypsyiselle leh­mälle
on antaa vasikkain Imeä n i i n -
kauan ,kuin siinä on imemistä j a sit-te
lyödä se l i h o i k s i . "
Mustäioista
Kasvaakö missään osassa Canadaa
mustikkapensaita? Jos kasvaa, niin;
saisiko niitä alkuja mistään?
' — Pienviljelijä
k u i n mahdollista, käyttäen etupäässä sa,, kutsuttiin eläinlääkäri paikalle
puristuslypsyä.
Samaa menettelyä käj'tetään, jo.-?
nännit sierettymisestä tai muusta
r.yystä ovat käyneet haavaisiksi.
Kcyettunut utare (manunitis)
aiheutuu joko loukkauksista tai huo­limattomasta
lypsystä, kun ei uta.
retta lypsetä aivan tyhjäksi. Louk­kaukset
usein johtuvat siitä, että
annetaan lehmän maata paljaälv.%
kylmällä konkreettilattlalla, tani
jos toinen lehmä polkee sen nännil­le,
tahi "aidan y l i kiipeämisestä tai
Hän avasi maitotiehyeen ja täj^tti
sen siihen tarkotukseen valnUstetul-i
a tulpalla. Tulpan piti olla siellä,
kunnes itsestään lähti tai vädettun
pois. Muutamia päiviä takaperin hie­ho
tuli maitoon uudelleen, j a ilc]"
Kyllä nUtä kasvaa, kaikesta päät-:
taen monessakin Canadan osassa.
Joskus saa lehdistä lukea, kuinka:
j o i l l a k i n ^ijaikkakunnilla suurissa,
joukoissa käydään mustikplU ppu'
mimassa. Niitä täytyy sernmolsilla j
seiiduilla kasvaa runsasisti. l^äkjry!
niitä jossain kannutettaYankin, kos-'
ka kannutettuja muistikoita on oi-,
lut ka^ipassa saatavana täälläkin'
Tyynenmeren rannikpila. M u t t a n i i - ,
den maku, mitä tämän osaston toi-inittaja
pn •s^^h^^^sa saaii^t, eneni.
.I)ää ku^n k o k o j a näkpk^^ii .ei p k ;
muistiittanut Svipi»en .mustikkaa.'
>'aan jiipliikkaa eU "juovukkaa",i
n i i n k u i n sitä .Iloisin paikoin jiitnltet-!
t i i n . Kasviqpillisesti mMstikkä j a;
jnqliikka oyat lähisukulaisia, mutt^.
marjat aivan eriarvoiset: ihustikka:
maultaan miellyttävä, juolukka äl-telä.
Kuivatuita mustikoita Sitä,-
paitsi p i d e t t i i n ' hyvänä JääkkeeRäi
vatsataudeissa.
Sanakirjojen .mukaan käy^t^äp;
englanninkielessä "mustikasta" use-'
ampia eri n i i n i t y k s i : bilberry, blue-,
berry. huckleberry j a vi'hprt}eben-y.|
Ensimäisen noista nimistä pitäisi
nimenomaan tarkpttaa eurppgalais-t
a mustikkaa, viimeinen taas\yksin.-;
omaan englai^tilaista; bluei>erry ja;
huckleberry olisivat siten Varsinais-'
ten amerikkalaisten .mustikkani p^i-i
miä. Miitta, k u W sanottu, ne
"bluebecryt", niitä kani>uissa olen
tavai\nixt, oyat olleet ,enemmän juo­lukoita
kuin mustikpita. ' Kasvamas-;
sa iiiitä e n muista .nähneeni'niillä'
paikoin missä Änverikassa ollessani'
olen liil^kunut.
"Huckleberryn" sanpp niuuan sa­n
a k i r j a merkitsevän sekä mustikkaa'
että juoliikkaa. Sillä nimellä tun--
nättu marjapensas kasvaa täälläkin:
Malkosaareila j a ympäristöllä hyvin
n a n tiilevaisuudelle on maan yhtä­mittainen
luisuminen viljelyksen-alaisuudesta
alkuperäiseen viileyden
tilaan.
B r i t a h n i a n nykyisen "työväen"-
hallituks^n maanviljelysministeri
toht. Addison selostaa hallituksen
aikovan xyiityä kprjaamaan tilan­netta
pääpiirteissään seuraavalla oh­jelmalla:
1. Avustaa eritoten pienviljelijöitä
pääsemään .maahan <käsiksi j a v a .
kaarinuttaa vuokraviljelijäin aseniaa.
s i t e ^ saadakseen työväkeä sijpittu-m
a a n .maaseudulle.
2. K a l k i l l a mahdollisilla keinoiUa
auttaa tuottajia käyttämään hyö­dykseen
nykyaikaisen tieteen sekä
parpimettujen viljelys- j a myyntita-
.ppjen tuottamat edut.
3. -Turvata tiipttajille .sellaisen h i n -
tavarniiiuden. ipikä takaisi kunnolli­selle
m£^nviljelijälle kunnÄlisen e-lannop.
.4. Parantaa maataloustuotannon
asemaa, n i h i että työntekijät tulisi-:
vat saamaan tyydyttävän palkan ja
elannpn, varsinkin mitä asunto-oloi-i
h l n tulee.
Kaianis qhjelina kyUäkin. .Vahinko,
.vain. .että nälkäisiä vatsoja ei käy
millääri ohjelmilla ruokkhnhien. Ja
p^ijelmaksi se jää jahaporhojen vai-;
.takaudella, olkoonpa ohjaksissa röyh,
,keä työväensypjä-haUitus, j u i n k u i n'
:^äällä .Canadassa taikka luihu työ-v
^ p e t t u r l - h a U i t u s . nimkuin "erää-maassa".
vin kyllästy. K a l l i i t a lisäaineita tar­vitsematta
siitä voi yksinkertaisin
keinoin valmistaa ^nonia ruokalaje­ja.
Sitä on saatavana kautta koko
vuoden halvasta hinnasta, j a n i in
se on alati tarjolla kaikille kansan­luokille.
Se on kestävä, joten sitä
voi säilyttää sadosta satoon seu­raavaan
vuoteen saakka. Lisäksi
Pia puolia tyyciyiiavällä n
solia Alik-ei .samaa voisi
muilklkin maataloustuotai
^ t e n kaiketi a^atreliva
Pickenng-nimisen kaunpa
heisyyd-essä asuvat lihakar
vattajat. Olivat rullec-t n'
se on erittäinkin pieneläjäin suu-,
resti supsima. Kuitenkin on tun­nustettava,
että perunan ravinnol-peruna
on täyttävää, minkä vuoksi ! vcnnu^^^^olSrdan''^^-!!^
karja.sta mak.saniansa hh
, dollarista 7 dolJariln «j-i^
lisuus o n yksipuolinen, sillä se on naita, mutta Torontmiv,
pääasiallisesti tärkkelvsrikasta, jon- sa pysyivät hiinVat <
kavuoksi sitä on täydennettävä nallaan. Niinpä nuo ^t°/r^'
m u i l l a ruoka-aineilla, jotka sisäl- tuumansa tukkoon 7
tävät munanvalkuaisainetta, rasvaa Pickerirng Farm.s nlni
ja ravintosuoloja. Tärkeä on myös joka laUtoi oman 'hZi
perimain vitamiinipitoisuus. Syksyl- ^ '
lä tämä on runsaimmillaan, juuri
Tfii-ontoon, toivoen voivans
lihatayaraa halvemmalla \
perunan tultua täysvalmiiksi. V a - | tä kuluttajat siit
rastossaploaikanaan perunan vita-miinipitoisuas
ehtimiseen vähenee,
joten sitä keväällä j a alkukesästä on
jäljellä vain aivan vähäisen. Siihen
aikaan peruna on menettänyt k o .
ko l a i l l a makuaankin.
M u t t a perimain keittämineii on
myöskin hyvin tärkeää. Jos mieli
tarjota oikein hienoa perunaa, se
kuoritaan tavallisesti raakana e n ­nen
keittämistä. Kuoriminen teh­dään
useinkin sitä silmälläpitäen.
että peruriasta tulee kaunismuotoi- nalle.
a nyt ova
neet ja .samalla saada i
hintaa omasta ja naapurie
jasta. Osuu.stoiminnan h:
varmaan mielenkiinnolla
tämän yrityksen onnistumia
ka siinä pääasiana onkin \
valukuisten ja nähtävästi
sen varakasten jä.senten
tulon parantaminen. Mutt
raivata tietä luokkatiet-oLsell
jakantoLselle köyhäin farn
kaupunkilaistyöväen yht(
nerii Vähänpä väliä sillä, jos täytyy
ottaa kuorta vähän paksummaltikin,
kunhan vain saadaan kaunis muoto.
Tietysti ei pelkästään t
nen yhteistoiminta -- osui
linen enempää kuin amr
§itten keitetään perunat tavallisesti tai industrialistinen — vo
semme oli sekä louKKaautunut että. yleisenä. Varsi on -rakenteeltaan
tetaan puiden päälle valumaan, jot-, jostain muusta enemmän tai väheni-ta
suolavesi tippuu pois. K u n ' k a l a t ; "*än estettävissä olevasta syystä.
ovat tarpeeksi suolavedestä vapau­tuneet,
suolataan ne uudelleen pa­nemalla
toinen puoli suolamääräs-
.tä, sekä lisäksi 118 osa sokeria " r i -
.poteltuna kuten suolakin jokaisen
kalan väliin. Sokerilla on sellai-
Joka tapauksessa on hoito samanlai­nen,
j a pääasialUsesti sama kuin
ennemmin neuvottu utaretulehduk­sen
hoito. Vaikeammissa tapauksis­sa
on utare kokonaisuudessaan pes-
• tävä kuumalla vedellä ja sitte käy-nen
ominaisuus, että se poistaa suo-i t«ttävä kuiunia hauteita. Hautomi
vastaava utareneijännes yhtä hyväs­sä
kunnossa k u i n koskaan.
"Joitakuita päiviä myönemmin
k u i n edellämainittu hieho loukkasi'
nänninsä, sattui toiselle samanikäi­selle
hieholle samanlainen tapatur­ma;
vamma vain ei ollut n i i n paha.
Sen utaretta hoidettiin samalla. t a .
v a l l a kuin toisenkin, mutta n a i v i l ­le
ei tehty mitään. Sekin poiki muu­tamia
päiviä takaperin, ja pientä
ruiskahtelemista lukuunottamatta, se
on yhtä terve kuin milloinkaan.
"Minä en ole mikään eläiialääk.4-
r i enkä kirjota tätä millään suur-tietäjän
varmuudella. T u l i n vain a -
jatelleeksi noita kahta oivallista hie.
hoa lypsäissäni, että jos olisin käyt-tänvt
samaa keinoa aikaisemmin
]
miehen tallessa. Suolatessa pan­tavan
sokerin määränä on täällä: '
ruokalusikallinen keskikpkpista lohta
koKden. Paitsi mätm parantamisL".,
ön sokerilla säilyttävä väikutits,
n i i n k u i n suolalla j a alkoholillakin.
l i e n tapahtuu parhaiten kylpy l i i n a l ­la,
joka kastetaan kuumaan veteen,
^^änhetään jotenkin kuivaksi ja pi­detään
utareen alla, uudistaen sa. j •™;Vnitun"Wrhaan" lehmäni "sänian"
man tempun, k im hina jäähtyy, j laisessa loukkaantumisessa, olisi eh-
Hautomisen jälestä on utaretta huo- \ j^ä saanut pelastetuksi sen joutumas-lelhsesti
hierottava paljaalla kädellä i t a kolmenännissksi. Samalla arvelm
10 tai ID mmuuttia. Hieroessa sopii j gttä muiun kokemuksestani voi olla
käyttää kuumennettua tärpätti- ja i^yötyä jollekin, toiselle. Kokemus on
mainio opettaja, mutta toisinaan
kalliinpuoleinen. Sentähden tulee
halvemmaksi ottaa oppia toisen ko­kemuksesta
kuin kokea itse."
Tähän voi kuitenkin huomauttaa.
huonot kokemukset
ämisessä mahdolli­sesti
johtuvat siitä, ettei maitopilliä
ele tullut joka kerta kyllin huolelli­sesti
^steriUsoiduksi keittämällä kie­huvassa
vedessä ennen käyttämistä,
joten bakteereja on voinut sen m u ­kana
päästä turmelemaan maito­tiehyeen
j a utärekammion. Ehkä
I h a i t o p i l l in huolellisemmalla käsitte-lan
kan-aan maun kalasta, joten
kala tulee paremman makuiseksi;"
Nämä neuvot ovat pääasiassa hii­vat.
Suomustaminen vain ei tar­kettane
sellaista kalaa kuin lohta,
j o t a täällä Tj-ynenmeren rannikoUi»
ei koskaan suomusteta. Sitävastoin
leikataan kalaa halkastessa pää, ja
selkäruoto suhen kiinnitettyine ve-ripussineen
j a pyrstöineen pois: sa- ibraseosta loukkaantimeessen osaan
mpin poistetaan tavalhsesti myös koettaen saÄda se imeyt.vmään sisäl-evät.
Mitä puhdistamista tarvitaan. Tämä on vanha koeteltu lääkity.^-
tehdään se kevyesti pyyhkimällä *^P^- Lievemmissä tapauksissa n .
puhtaalla kuivalla rievulla. Leika- seimmiten riittää vain hieronta ja
tut pinnat pyyhkästään varmuudeksi | tärpätti-ihran -käyttö. Lääjtitykseen • että kirjoittajan huo
väkiviinan iei puualkohöliin) kas-| on ryhdyttävä h?U lyps.ra jälestä. niaitopillin käyttämi
tetulla rievulla — m i l l o in n i i n h e i - ! ^ n n utare on lypsetty ihan tyhjäksi,
posti "haihtuva" aine säilyy kala- Haonoja tuloksia maitopillin käyt­tämisessä.
Eräs farmari kertoo kokemuksis­taan
tällä alalla seuraavaa:
"Pahimpaan pulaan joutuu, kun
nänni sattuu loukkaantimiaan s i l -
puolukan varsi (mikäli sen j a mus-'
t i k an lehdillä j a .kuklnnalia ,pn eroa'» >
mutta yleensä tuntuvasti kprkeam--
pi j a vankempi kuin miksi juolukkf»'
Suomessa suptuisimmallakaaQ kas­vupaikalla
pääsi. Marjainsa puoles.
ta sen nimeksi spfiisi "pimikka''.'
sillä marjat ovat kirkkaan .punai­set.
Maultaan ne eivät ainakaan s a - '
nottavasti vivahda .mustikkafua, mut­ta
ovat s i l t i miellyttävän happoisia '
raikkaan virkistäviä; Ennenkuin'
meillä oU rnarjaviljelyksiä, kerättiin
niitä yleisesti ja-käytettiin kotita­loudessa.
Paljoa harvinaisempi on
.täällä inustla marjoja kasvava sa­manlainen
pensas. Sen marjat ovat
sekä' näöltään että matiltaan h y ­vin"
supmalaisen .mustikan kaltaisia,
Useirnmtn kuitenkiii Wiltpmustikaii.'
j o i l ta puuttuu tavallisen mustikan
vahapeite. Mahdollisesti tämä on
ykin muunnos pirnamärjaisesta
huckleberrystä, niinkuin Suomeh
mustikastakin joskus tavat;aan v a l -
komarjainen muunnos-
Jos Pienviljelijän tarkotuksena on
kokeilla mustikkayUjeiystä,' h i i n tä­mä
hucideWrry-ia j i tuskin .siiheir •
soveltuu. Se pn. n i i n k u i n SUPmeii';
mustikkakin, varjoisten hayiiw(.e^^ •
aliiskasvi. suurta kosteutta j a juul--
tavasti hyvin "hapanta" lixaata vaa­tiva,
eikä sentähden menesty au-!
keillä paikoiilä. " Mustamarjainen
Pöisas sitäpaitsi näy ttiää olevan
vähämarjaisempi kuin punain^jai-nen,
jpkä suotuisissa oloisiä pn yi-'
tään täynhä Qiarjoja. Mutta mar-,
j a t ' ovat" pieniä, bönktiin Siiomeia'
mustikatkin, joten nuilen viljeiemi-djglio
Buio jiastörisQi-
.taxaynij^?
Jotkut väittävät, että pastörlsoi-mineh
huonontaa maiden makua, j a '
.i^ritähden 'kieltäytyvät käyttänaästä.
;pästörisoitiia rnaitpa. Health Newi-niminen
terv%denhpitoleht;i kertoo
kahdesta tapauksesta, jotka todis-tavat^
ijettä pastiprisoiniisen vaikutus
maidon j n a k u im .on -tuskin liupmat-tavissä
j a on useimmiteji pelkkää'
;'fliielikuviti^sta. .
Erään maitoliikkeen omistaja k i r -
jottaa olleensa' aUcoinaaii pastori,
spimlsen ankara vastustaja, mutta
•tjun vaikealaat^wen lav^^ ker­r
a n alkoi j ^ y p t a ^ hän
Jählii '^eräänä ,pälyänä Jciertämään
Qstajiefl^ a s u n ^ ja sai seiyiUe,
.että h^y^to mpni pstajistaan
pii ruyennut käyttämään ^astörispi-
.tjifi oiaitpa. ^S^mana pi^ivänä hän;
•tilasi .pastörispin[Usk^ eikä
JiMien O|B .teryinnut sitä koskaan
k ^ t u a . . ^Kahteen viijkkopn sen peräs­tä,
Jfcuh" ,hän o l i 'alkanut ^1^^^^
soida .mwto^^ hänen onnistu.;
nnt ^ieJäB. uusia jtl^ppuja puUonsui-'
,hin, vaan pii pakotettu käjrttä-,
naään; .entjj^i^ ' ' r a a k^
j a a i i . Ensimäisenä .päivänä, k un
'"pastörisoidW maidon" lapulla sul­jetut
pullot saapuivat ostajakun-n
a i l e . i o i p u h e l i n yl^tenään, j a osta­j
a t jyrkiästi protesteerasiVat, ' että
"he eivät voi käyttää pastörisoitua
maitoa" "
.runsaassa vedessä, ainakin n i i n pal­jossa,
että ne ovat ihan veden pei­tossa.
Tämmöiset menettelytavat
oyat n i i n taloudelliselta kuin ravin­nolliselta
näkökannalta katsoen hyl­jättävät,
sillä juuri perunan pinta-pslssa
ovat sen hienoimmat cineic-set.
Jos ' perunat keitetään kuo­rimattomina
ja päällepäätteeKsi
höyryssä, säilyvät niissä ravintoai- .39—44 F.) välillä. Kellare
neet jotakuinkin kokonaan. J a jos j perunat järjestettävä joko
'perunat sen ohessa ovat hy-vää lajia j nolle. jolle on asetettu pui
j a .tarjoillaan kuumina, ovat ne to-..kunverran kohoava risti
dellisia .herkkupaloja. Mutta näin Jotta ilma pää^Lsi niihin
kapitalistista riistoa. Kuiti
ovat keinoja, joilla tuoti
vastaan voidaan edes taiste
koon mukaan, ja .samalla
jos on tarve, pahentuneet
Sopivin lämpötila säilytj
on -f4 ast. ja -i-? ast.
tarjoiltuina ne eivät ole silmälle
kauniita katsella, j a n i i n suuri on
silmän vaikutus ajatuspiiriimme. efc-päin
vaikuttamaan, tai
vartavasten laitettuihin s
koihin, joissa tuuletus o
.tä kaikista näistä eduista huohmat. Tällaiset_ laatikot valmiste
ta mieluummin kuorimme perunat
ennen keittämistä nijden raakoina
QUessa. ÖUsi eduksi. Jos edes j o -
.kapäiväisissä oloissa päättäisimme
tyytyä kuorimattomien peranain
keittämiseen.
Perunain kypsymistäkään ei ta­vallisesti
pidetä silmällä niinkuL':
pitäisi. JNiiden annetaan :(nonest:
kiehua niilt^i hajoamisen rajalle, jol­l
o i n ne ovat paljon mauttomatnplR
k u i n aikanaan tulelta otettuina. Jos
ne ovat vedessä keitetyt, kaadetaan
kypsyneistä perunoista keitinvesi
heti pois j a annetaan niiden hi«^-
man kuivahtaa kasarissa (colander)
tulella.
Perunalajeja on sangen paljon.
Perunaa on jalostettu niin, että
siitä nykyjään viljellään satoja
muunnoksia. Ne voidaan erolttaa
toisistaan suuruuden ja muodon,
kuoijen j a " l i h a n " värin, maim. kes­tävyyden
y.m. mukaan. Perimän
.hiyvyys riippuu ensi sijassa maan
laadusta ja ilmasta. Muuttuneissa
dioissa ne voivat huonota. Jokin
iäjij josta mainitaan jollakin seu­d
u l l a kiittävin sanoin, voi saada
osakseen toisella seudulla aivan e r i -
peista laudoista eli .säleLst
mällä ilmanvaihtoa varten
leveitä rakoja. Laatikot va
molemmista päistä kantii
tehdään niin .suuriksi, etti
tjn sopii esim. 100 paun
noita. Laatikoita voi pino
rin täyteen kattoa myöten
Säilytyspaikkaa on m
hyvillä ilmoilla tuulettaa,
tä tulisi tarkastaa perunoit
märänneet ovat t.vyten er
sejcä kevään tullen idut
vat. Kevään kustessa alk
runat: itää, sitä varemmin
kemmin lämpimiä ilmoja t
kuttaen samalla säilytyspai
penemiseen. Tällöin muu
tärkkelystä sokeriksi. Jos
.säilytetään jonkun aikaa li
.sg. joka on jäätymä pistesi
lella, tulee sokerin muodc
hyvin suureksi. Tällaiset
lyttävät imelähköt peruu
suinkaan ole ruuaksi kelp
mia. Pitämällä niitä muuti
viä tavallisessa huoneen!
häviää suurin osa muodo
sokerista. Sitäpaitsi voi si
taa käytäntöön sellaisia T
tapoja, jotka parantavat
laisen arvostelun. Parhaiten perun» . „
menest^y .y m-u l,l,a nsekais. essa . h. i.e k,k, a-1 makua j a s„a malTla- - ^m- 'y,ö,s, ^ li-a
„ . ^ „ „ „ o „ „ ! . ^ „ „ . . „ v „ . , o . + . , I ravintoarvoa. Jaatyne..:en
on paras antaa olla sei
kellarissa ja tuoda niitä
mukaan sekä panna ne
maassa. Savimaasta ja kovasta
maaperästä saadaan runsaasti pe­runoita,
mutta' ovat ne vetisiä ja
Tällaisessa maa- rveteen ruuaksi valmistaiffli
leivät pidä sen mausta". ,^ , . .
jne. Mutta' k u n hän vastasi" heille , hupnonniakuisia.
että he oUvat-jo'.kaksi-:viikkba tie-: PSJässä .tauditkin ahdistevat . p e n i - ;
tämättään käyttäneet p^törisoitua pahemmm kuin hiekkamaalla.!
maitoa; •suost:uiväruseimmai^ heistä -^^^ .^^^^^^^^^
i , ! ; . - • sadonkorjuukin on tapahtunut mär. I Uälduin makklmista su
' « i n T t V T t M n ^iVYö^ t r v f T^ A m i V t l t f V* ö T _
käyttämään sitä edelleenkin.
Toinen tapaus sattui pari vuotta
s i t t en I^ennsylyanian . maidontarkas-.
täjaih yuosikokouksesga HarriJsbur-^
gissa. Juhla- i l l a i i l s i i ia . t a r j o t t i in
maitoa noille lähes.;sadalle eksper-
.tille, j a jokaista k e h o t e t ^ mais­tamaan
sitä, s e l i t i n että S3ry Il­maistaan
tayöhemmin. Sitte jaet.
t i i n |äh€Stysliput, j o i h i n itsekunkin
pyyct^tttiii J d r j Q t t a m a ^ , 'oliko tar­jottu
maito hänen mielestään ollut
' 5 ^ k a a " yaitoo pastörisoitua. Äänet
m ^ y ä t nielkeäri .tosan. Senjälkeen
Whä päivinä, tulevat perunat hei- \ erikoisesti tähän aisaan r
p^fr;'-ye«älesi- • pilaantuvat säi- kanoille. Viljanhintojen
lytyspaikoissäi ' ' +.,1,.;... «.«^^iico^ i - in tä
ihnptettim. että maito oli pastöri-s
p i t i i 145 F . .(lähes .63 C.) asteen
lä^nmössä.
sessä, jos siinä onnistuisikin e l tule
paJkoUle.
'Muista Canadftn mustikkalajeista
isöj^fe ^^akjpaudeh lukijain,
•jotka nutä ^inteyat. antaa tietq|ä
tässä osastossa.
' Hyvä "peruna on kiinteä, sen kuori
tasainen, sileä ja" hienohilseinen.
Siinä Pii runsaasti tärkkelystä, mikä
käy" seiyilfe. kun se keitettynä on
kuiva ja jauhoinen. Sitäpaitsi^ on
tärkkelysrikas peinna keittämättö-mänä
painava, sen poikkileikkauk
set tarttuvat hierottaessa' hyvin y h ­teen
j a sen ohut viipale ei ole n i in
läpinäkyvä ja kuulakka kuin vä-hempitärkkelyksisen
perunan.
Sadonkorjuu .tapahtuu meillä
syjskuun Ippuila j a lokakuun aiku.
ppoleila. Perunat säilyvät parhai­ten
kuivassa, viileässä j a pimeäs.sä
paikassa. MeUlä varustetaan niille
säilytyspä i k o ^ s i kellareita tai m a a -
.kuoppia, jcmne ne, mikäli mahdol­l
i s t a , on pantaya kuivina. Jos on
tarkoitus myydä periu^pita, iSopii
den takia ansaitseekin tä
nettely • ottaa huomioon,
kasvaneet viljat hjTJn '
tähän lihottamiseen. varsi
maitoa samalla käytetään
tietenkin parantaa kotikaFv
noksia, mutta kun .se tätä \
kallista, ei meni o'e hai'
ostamaan tähän tarkctuksfi
koettaa tulla toimeen oi^
den tuotteilla.
tappaa rikkarupjen juuret
jo säilöön pantaessa lajitella ne kevääksi hyvän tilan siene
Vakoihin kyntämiscn
useinimat farmarit s><iSf^
moisilla malUa, jotka be^
säliä j a aikasemmin s j ^
täneet matalaan ja karlsiff
sanovat, että tuo viimeisfi»-
lä toimitettu harjoUIe Tsl