Vapaus, December 18, 1929

              DDomero 1 First
C ^ —1929 Federated Pressin jäsen
luore
Keskiviikkona, jouluk; 18 p:nä — Wed., Dee. 18 Member The Federated Press Xin Vuosik; — VoL n
aiset taistelussa iinprialis-l
sja sotia vastaan
ÄkSlinen mielen-haino
K i r j . SUMUNLAPSI
nuorten työläisten taistelulla i m ­perialistisia
sotia vastaan on syvät
/uur&j- Jliansa^i^/älisen sosialistisen
nuorisoliikkeen historiassa. Ne ulot-juvat
aina liikkeen syntyyn vv. 1885
_1886 asti, joskin sodanvastaisen
jaistelun periaatteet j a menettelyta­vat
senjäUcesn ^ovat käynöet moni­vaiheisien
kehityssarjan läpi.
gnfimkäisten sosialististen nuori-igojär.
iestöjen (Nuorten kaartit Bel­giassa)
taistelu porvarillista sotalai-tcjta
vastaan ei ollut sodanvastaista
työtä nykyaikaisessa -mielessä. Bel­gian
nuoret nousivat taisteluun sen-niokpi.
että heidän .•^aassaan käy­tettiin
sotaväkeä lakkolaisia vas­taan.
Sen vuoksi oli tarpeellista se­littää
armeijaan meneville työväen­luokan
pöjUle, ettei heidän velvolli­suutensa
ollut totella upseereja s i l ­loin
kun nämä komensivat heitä
.raatelemaan työläisveljiään. Sittem­min
laajeni liikn n.s. antimilitaris-tiseksi,
käsittäen se siis kielteisen
kannan myöskin sotaan nähden tois­ten
maiden työläisiä vastaan.
Toiseen vaiheeseen joutui sodan-
Sjvastainen taistelu sen jälkeen kun se
lansainvälisen soBialistisen huoriso-jiikkeen
ohjelmaan tultuaan kehittyi
yhteistyössä . revionististen sosdem.
:johtajain kanssa: Muutama vuosi
tnnen maailmansotaa vallinneen
'•työväenliikkeen rämettymisen aika­kautena
tehtiin antimilitarismistä
;petturijohtajain käsissä jotain sel­laista,
joka häpäisi koko "antimili-
!terisnu"-käsitteen. Niinpä pitää
jjuokkatietoinen nuori työläinen tä-
•iäpäivänä nimeä "antimilitaristi"
-niiltei haukkumanimenä. Sanoo, e t ­tei
hän ole antimilitaristi, vaan tais-itelee
imperialistisia sotia vastaan.
• Tällaista antimilitarismin irviku­vaa
edustavat tällä' hetkellä m.m.
Suomen sosdem puolue j a Sosdem
TyöläLsnuorisoliitto Suomessa. Min­kälaista
tämä antimilitarismi on?
Päältäpäin se näyttää periaatteelli­sesti
sekavalta vikisemiseltä kaikkea
Tvälcivaltaa j a ' verenvuodatusta vas­taan.
Käytännössä se osoittautuu
imperialisnain palvelij aksi. . Missä
ikinä on tapesltu, , on • • verenyuo-
•'^ätaetä^^ulieaisti- • pelkaäv*- sdsiäit-
' demokratia i aina - -.ottanut kiväärin
^ käteensä .valkoisten,; imperialistien,
.puolesta.,! Niini.kävi. maailmansodasr
sa, jolloin; iSOitaakäypien maiden h a l ­lituksissa.
istuvat .sosdem "toverit"
Johtivat, työläisiä • teurastamaan vel­jiään
tpisissa , .mais$a' (tietysti joka
maassa "puolustussodan"'nimellä) ja
•"tcvsrit" , parlamenteissa myönsivät
uusia miljoonia yhdessä porvaris­ton
kanssa, että kuularuiskut olisivat
edelleen . voineet laulaa. Niin kävi
ratkaisevalla "hetkellä Venäjän val­lankumouksessa,
jolloin -mensheviikit
ja .sosialivallanJtumouks5llis3t (es-crrät)
valkoisten upseerien rinnalla
barrikaadien takaa ampuivat bolshe-
\11cejä. N i i n Saksassa, ^össa työväen
' vallankumous tukahdutettiin veriin
sosialidemokraattisilla panoksilla.
Periaatteessa on sosdem antimili-tarismi
taistelua kaiitkea aseiden
käyttöä vastaan. Käytännössä se'an­taa
porvaristolle oikeuden käyttää
väkivaltaa mielinmäärin. jopa on
valmis astumaan kivääri kourassa
porvariston rinnalle.
Kuusikymmentä oli jr> tayttänyi
ukko. Harmaat olivat hänellä hap­set
j a kurttuiset kasvot. Sammimut
oli kavsoissa ilme.
— Y l i on aikansa elänyt tuokin.
Monta nuorempaa jo hautuumaa
kätkee. Mutta ei ole kaverinsakaan
mikään eilisen tseren poika. Tähän
tapaan puhelivat miehfet, katselles­saan
ukkoa, joka hevosineen maa­ta
kanaalin täytteeksi kiskoi.
Niinhän se on: Ukko, Kusta S a ­lonen,
oli aikoinaan ollut nuori
Tämä antimilitarismi johti jo
kate^<^?i^^^t i perinpohjaiseen. lonen, ou aiKouxaan ouut nuon
S ^ t e S S l ^ n «»danvastai- Lyöskin. Paljon mahdollista, että
S ^".«^enettelytapo- hän silloin oli lukkunut liukkaam-
Svksen tī T - ' " ' " ' " ' ^ Alkusy- L i j j d ^ , kuin nuo. jotka nyt arveli-k
. n^S^ f " ' °"!f*^" hänen oikean paikkansa olevan W e r . r . ? T «!!*.^^^^tainen hautuumaassa. Mutta kukaan ei
- ^ c c a ' ^ ^ • ^ • ^ V. Ujeieilään halua ajatella vanhuutta
irSf nS^t.^? r ! " ^ . " ^ vaativat omalta kohdaltaan, vaikka se var-
" " ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ H m ^ ^ ^ kerran saavuttaa. Jos niin
H o u ! t « ^ ^ u ^ ^ ^ ' ! , aseistamista vai- tehtäisiin, n i i n annettaisiin vanhuk-
(w^Sv valloittamista varten" sien olla rauhassa;
(Wmy Munzenberg "Sosialistinen
Nuqrisointemationale" Sosdem Nuo­risoliitto
1920 Siv. 30). Asiasta kui­tenkin
hyväksyttiin - vielä melko
"pyöreä" päätöslauselma. Zimmer-waldin
(5—8 syysk. 1915) j a K i e n t -
halin (24—30 huhtik. 1916) konfe-
Salönen siis kiskoi maata kanaa­liin
tä3^teeksi. Lujalle otti siinä lei­pä,
sillä hänen hevosensa — Harmo
[— o l i myöskin vanha j a heikko. T ie
oli lisäksi kivikkoista j a ylämäkeä.
[Vaikka Harmo pani viimeiset v o i -
Kirj. Ragnar Rusko
Yö .. Yksinäipen v a n k i . . . . Vanki, koska taisclassa valosta j a p l -
neydestä vielä «vtetaan vankeja..
Satoja toh^lak työläisiä, istuu tänään vankina. Istuvat, koska punai­sista
pisaroista o)^ heidän sydämiinsä vcrscnul kumouksen kukkia.
Punainen työläikvanki puhuu:
r p n c c i n isiir»«„ < l u - „• X . imansa liikkeelle, piti monta kertaa
renssm jälkeen Joihin .«aUistuivat kuormaa vähentää emienkuin perille
jo kaikki ne työväen ryhmät, jotka
olivat nousseet oppositioon sosdem
petturuutta vastaan, sanottiin jo
asiat selvemmin. "Joko isänmaan
puolustusvelvollisuuden tunnustaml-päästiin.
Pomo siltä, klroUeinaan
Ija ärheptelemään.
— Vie teurastuslaltoksellc moko-
|ma kaakki j a osta uusi parempi. E l -
nen ja sen tien seuraaminen aina 1 ^ / ? ° ^ ^ ^^"^i,^.*!^^
katkeraan loppuun, kaikkien toiveit­ten
tuhoutumiseen saakka, tahi k i e l -
täytjoninen siitä ja yhtaikainen, y h ­teinen
ponnistus sotaa vastaan, pon­nistus,
jonka luonnollisesti samalla
kertaa täytyi johtaa taisteluun so­sialismin
puolesta." (Robert Grlmm
Zlmmenvald ja Klenthal" Savon
Työväen klrjap. 1917 slv. i21).
Taistelu imperialistisia sotia vas­taan
on ollut j a on tänäpäivänä-kln
yksi sosialistisen nuorisoliikkeen
keskeisimpiä kysymyksiä. Ja toisin-
Siinäpä se. Mutta milläpä ' osti
uuden, köyhä mies. Neuvoa kyllä o-saa
jokainen. Pomokin, vaikka ei
työnjohdasta mitään (Vmmärtänyt.
Jaoin ajolappuja. Annoin Salo­selle
lapun, pari päivässä ylimääräi­siä.
Elettävä oli hänenkin H a r -
mölneen. Tolseet ajurit huomasivat.
Ahneuden piru meni heidän slsäl-t
leen j a pani puhelemaan.
— E i se pahaa tekisi meillekään
lisälappu. Minkävuoksi sinä tuota
äijää parempana pidät?
— Teillä on hyvät hevoset, här\ellä
han ei saata ollakaan, Jiiuri työläis- huono. Te olette nuorla> hän v a n -
nuorlso kantaa sodan raskaimmat j ha. Parhaansa ^ panee ykko. Kaik.-
seuraiikset. Se on se elävä voimaJkensa 3Tlttäiä, mutta jälkeen, jää
'känuunanruoka, joka uhrataan so- teistä. Sen vuoksi annan.; .
d a n ' j u m a l a l l e . Porvaristo puolesr — Puolueellinen, piet. E t . pitkällp,
taan ei tule jättämään ankarimpia menesty., ; ,
keinojaan käyttämättä tukahdut- Salonen saapui Haripoinee n ;
taakseen tämän taistelun. Tietohien | - - . K u u i e s äijä!-.Kyllä:sinun nyt
taisteluvalmis punainen nuoriso on j pitäisi rikastua, |cun lisälappu ja saa
se, jok^ tekee imperialistiset sodat j Voit pian yaihtaar. tuon. lelnnäsl; he7.
kokonaan mahdottomiksi. . - ,^,7Ä'^'^'^- ~ • " -•^r-^-
r,..:-:,---:.^:.--:- ' .,.::] : Salonen el puhu mitään, H a r -
Impef-^alististen ,sotiep yiastusJÄia.j nioansa vaan slllttelee. Turhaa se oli-ei
ple .yleia; se^^^^^
•nenV".-.Joka';yä^i*:f^itUa- pppii";Isc^aa-i; Mutta el hän valkenemisellakaan
vastaiisen , taistelumme _.,histonast^^^ voita.
Toveri' joka, viain' periaatteessa tä- _ saat ostaa koko sakille ryypyt
män taistelun hyväksyy; el ole m^ifjensi Mpäiväna. Pife^ meidän-dän
toverimme. osallisiksi
Ludvig Kosonen.
Fassettin Halbkämpältä, Que,
ARVO MÄKI
K A L L E SANTA
OSCAR ELO
EINO KOSKI
KOSTI KALLIO
. NESTOR FALSTROM ^
ERKKI LIIMATAINEN
HEIKKI LUOMALA
•LAURI SAARI
.TOHAN MÄKI
TOIVO LAINE
ELI BUSA .
TOIVO KORPELA
H. WIITALA ^
. T O S E HElNOiVEN
E E T U JUURAKKO
0."=;KAR O V E R M A RK
EINAR HIITALA^
JALO R A N T A N E :N
YRJÖ H E I N Ä N P : N
ARTHUR N^^MMELIIN
KASPER KOIVU
M. STEFANSEN
AUKUSTI PELTI .,
A M A N I A S M A E N P AA
HILTÄ LEPPÄLÄ
LEO. LAURL MATILDA
HAHNENIAN OjNaE LNA URI SA„.^N.yT^rIrKrKKKOn
Box 7, Fassett, Que
tilipi
Asetamme hänet j k i n niihin lisälappuihln
samaan.joukkoon h^hatteleyleri an- päästä.
tlmilitaristlen j a hoskelaisten pettu- Kun Salonen ei vieläkään puhu
rien kanssa. Meidän toverimme on öiitään, alkavat ajurit oikein kii­vain
se, joka käytännössä kulkee o i - U a l l a haukkua.
keata tietä. Vain se, jolla tänä päi- _ Mikäs sinulta äijä on kielen
vänä on joku tehtävä taistelussa vienjrt?
imperialistista sotaa vastaan on _ väl oletko kiiuro?
meidän veljemme j a sisaremme, H l l - —Eiköhän liene sokeakin?
teen kaikki lörpöttelevät ja sodan — Ainakin värisokea,
kauheudesta höpisevät raukat, jotka _ Antaa p-leen olla. Nukkuuhan
eivät pante tiWkua ristiin uuden Le.
maailmanpalon ehkäisemiseksi! | Ajurit lähtivät tiehensä.
Ukon pää o l i painunut Harmon
selkää vastaan j a lähemmäksi men-ityänl
huomasin hänen Itkevän. A u ­toimme
molemmin Harmoa j a saim­me
kuorman kanaalin reunalle. Ukon
piti vielä kääntää hiukan, mutta s i l ­loin
Harmo horjahti j a sortui kuor­mineen,
kanaaliin. ' Riensimme alas.
Harmon jalka,oli poikki. Rakennus­mestari
saapui:
— Mikäs ruuhka täällä on?
— Hevonen kanaalissa. •• J a l ka
poikki.
— Olkoon siellä .sitten. Vähem­män
menee maata.
Ylöshän se kuitenkin vedettiin
hevonen j a vielä rattaatkin. Kallis:-
ta aikaa siinä puuhassa kyllä mes­tarin
mielestä meni, mutta saattol-han
korvauksen kiskoa ukon tilistä.
Koneenkäyttäjä ampui Harmon.
Ei ollut kolmijalkaisesta eläjäksi. •
Saapuivat jälleen ajurit.
— Mitäs lempoa sinä äijä meina­sit,
kun kaverisi tapoit?
— Tai.5i tulla saapasnahan puute.
— Lujat siitä tuleekin saappaat
sillä ehjä näkyy olevan nahka.
— Mitäs turhia. Ss on huono.sti
parkittu. Sillä ukko ei muistanut
pitkiä kauroja antaa.
Ajurit tyhjensivät kärrynsä ja
menivät.
•Ukko istui kivellä pää painuk­sissa.
Olisi pitänyt kai sanoa jota­kin
hänelle. Lohduttaa:^
^ K u n .saisitte uuden hevosen.
yritin.
— Yhtä helppo oll.si minulle .^.a-da
Harmoon henki, keskeytti ukko.
Hevonen maksaa rahaa. Sitä ei m i ­nulla
ole. Lienee pära-sta, että hir­tän
itsenL Olen y l i aikani elänyt.
Monta 'nourempaa - j o hautuumaa
kätkee.
— Eihän toki, y r i t i n minä-
A n t a j a a nämä toisille aju-relUe,
sanoi ukko, ottaen taskustaan
kourallisen ajolappuja- Minä en n i i ­tä
enää tarvitse.
Tämän sanottuaan ukko lähtL E n
luulut hänen sentään hirteen me­nevän,
vaan kotiinsa.
Hämmästyinkin senviioksi hiukan,
kim seuraavan aamun "Uutta Suo-
A h ! on kuin Öiset peikot naurain
yössä
ja uhrejaan ne Golgatalle tois.
N ään ympärilläln hornanhenget
työssä
kuin kalloista ne ihmisverta jois;
kuin pauiajainen istuis rinnan päällä
j a kylmin rautakourin kuristais.
Mä kuulen historian hlrmumelskeen
täällä,
kun elon kaaos musta; muodon sais.
Nään jonon pitkän, tuonne pilviin
saakka,,
SS kulkee tietä hiljaa laahustain.
On jokalseUa heistä raskas taakka,
ja silmäin hehku, mykkä viha vain.
Punaiset pisarat ne liehkuu tiellä,
vaan joukko kalpaa k u i n kuudan on.
Eroitan uljaan Spartaakuksen siellä
taas kalpa käissä käyvän taistohon,
Montmartren uhrit seisoo seinää
vasten,
punaiset pisarat on kulmillaan.
Ma kuulen huQdök vanhusten ja
lasten:
Kumous elää heidän muistoissaan!
Pariisin kommuuna, tuo ensi soihtu,
toi toivon tulta mlpliin raätajam,
sen liekki leimuaa k u i n Velhon loihtu
kuin aamutähti yössä: mlljoonain.
Nyt verisunnuntain jo» kellot soivat/
taas kansan parhaat kaatui
hurmehin.
.^-Punaiset pisarat vain vihannoivat
edessä jylhän Talvipalatsin.
. Kun pyövelit ne. mieklö^jan-^a pyyhki
verestä' lasten, sekä vj^lmojen,
n i i n harva työmies slll(5n enää
nyyhki.
vaan astui r i v i i n työläläirhojcn.
Vcrc.stä hurtat hurmaantuivat siksi,
kun kyllikseen he sitii saaneet el.
Nyt maailma muuttui sodan
Ivolvetiksi
ml miljoonia uhriksensa vei.
K u n veli hampain veljen lihaa
raastoi
j a kuumehoureissa sen verta j o i .
n i i n Mammona so jumalasta haastoi,
mi rakkaudella rauhan tuoda voi.
J a narrit uskoi pelastukseen suureen
ja, voimaan jumalaisen herruuden,
he polvistuivat syvään ristin juureen
taas kapitaalin jalkaa suudellen.
Punaiset pisarat vain kastoi maata,
ne peittivät jo herran rlstipuun.
Ei ennen voitu murhatyöstä laata
kun kaikui torvet suuren lokakuun.
Punai.sot piaarat nyt vci"sol maasta,
nc puhkcs kumouk.sen kukkihin.
Ei niitä voinut kapitaali laasta,
nr kukoistivat aina kuitenkin!
Nyt Rooman kukkulat, Montmartren
muurit, ,
jjalatsitori "pyhän" Pietarin
on kumouksen kukkatarha suuri,
myös kadut Hamburgin ja Berliinin.
Jo puolet n i a a l A peittää punatähti,
ficu .säteet loistaa tänne pimentoon.
S(- yksin viimein rauhantielle lähti.
Gon lumois.sa ma työläisvahkl oon.
Ma tiedän, veljet pimennoissa tuolla,
miss' kahleitaan he kalistella saa,
he punatähden ecslä -Joivat kuolla,
on korkein aate, luoda työläismaa.
Savolaista luenontta"
KirJ. Kaapro Jääskeläinen
. . . r t i J - -
enää verta, ihmisraatclua,
ysan syvin rauha seppelöipi työn.
'•'jkl enää vartiaa, el vangittua,
aan kirkas päivä, jälkeen pitkän
Näin unelmoiden taasen päivä
/ koittaa.
•yön peikot kopistani karkaa poi.s.
M a kuulen kuinka työlälsvalta
, .voittaa,
ja on k u i n rinnassani riemu sois.
mutta tiqiovaasätn
Jonatlian Swif-tin mielipiteitä,
.sodasta j a rauhasta
ja ANTON
1927 oU kulunut 200 vuotta Swiftin
" G u l l i v e r i n matkojen" ilmestymises­tä.
K i r j a on myöhemmin muodotto­maksi
vääristelty j a tehty sen s a ­tiirisesta
sisällöstä lastentarina. Täs­sä
'kohta alkuperäisestä teoksesta:
Hän kysyi minulta, mistä syystä
jokin maa tavallisesti kävi sotaa
toista vastaan. Vastasin, että aiheet
olivat moninaiset, j a mielin mainita
vain paria tärkeimpääiiiistä. Vä­listä
oU syynä ruhtinasten kimnian-himo,
he k u n eivät koskaan saaneet
kylliksi maita j a kansoja l^allltta-vakseen,
välistä taas johtui sota
ministerien kunnottomuudesta, mit­kä
ministerit'sotkivat herransa so­taan
tukahufctaakseen taikka joh­taakseen
toisille urille alammalsten
huudot huonon hallinnan johdosta
Ajatuseroavaisuudet ovat maksaneet
monta miljoonaa ihmishenkeä, mie­lipide-
eroavaisuudet esimerkiksi siitti,
onko liha leipää valko leipä lihaa
onko jonkin marjan mehu verta
vaiko viiniä, onko viheltelemlnen p a ­heellista
vaiko hyveellistä, onko p a ­rempi
euudella puupyivästä valkc
heittää se tuleen, mikä väri sopii
parhaiten takkUn, musta, valkoinen,
punainen vaiko harmaa, j a onko sen
oltava pitkä vafko lyhyt, ahdas v a l ­ko
avara, likainen vaikö puhads,
S3kä monista muista asioista. E i ­vätkä
mitkään sodat ole olleet n i in
raivoisia j a verisiä j a kestäneet n i lh
kauan kuin ne, jotka ovat johtu­neet
mieUpide-eroavaisuuksista, c r i -
totcnkin, milloin on ollut kysymys
ylen joutavista asioista.
Sillä välin soditaan, jotta ratkais­taisiin
kiista kahden ruhtinaan yä-iiilä
siitä, kumpiko luopuu yhdeltä
kolmannelcsesta maa-äluei&taan, joi­hin
ei kumpikaan voi tehdä olkeu-että
tämä on heikompL Välistä ei
j p k i n ruhtinas toisen kanssa sen
vuoksi, että hän pelkää toisen hank­kivan^
riitaa hänen kanssaan. Välistä
aletaan sota si^.5l, että-vihollinen on
voimakkaampi, välistä taas siksi,
että tämä on hekompL Välistä el
meidän naapureillamme oli niitä
tavaroilta kuin meillä, laikka .sitten
raan, joka asuu kolmensadan penlni-k
uiman päässi^.
Asioissa ihmisiä vastaan. Jolta psry-totään
rikoksesta valtiota vastaan,
C U lainkäyttö paljon euorasukalsem-
])aa j a yllstettävämpää: tuomari
omaavat he sellaisia, joita c i meillä /i-ääntyy ensin nUden puoleen. Joilla
ole, ja me taistelemme keskenämme
aina siihen asti, kunnes me olem­me
ottaneet heitän tavaran.sa taik­ka
he meidän. Varsin oikeutettu so­dan,
syy on niinikään, kun mielitään
hyökätä maahan, minkä kansan nä­länhätä
on heikentänyt, jonka kul­kutaudit
ovat menehdyttäneet taik­k
a jojca on Joutunut sisäisiin kaha-kqlhln.
Samoin on oikeutettua, että
me siDdlmme liittolaistamme vastaan
sen vuoksi, että yksi sen kaupun­geista
sijaitsee meihin nähden epä-mukavasti,
taikka sik.si, että jokin
sen alueista pyöristäisi taikka täy­dentäisi
meidän aiueitammc. JO:J
j o k in ruhtinas viskaa .sotavoimia j o ­takin
kansaa vastaan, joka on köyhä
ja tietämätön, n i i n on täy.sin laillis­ta,
että hän.saa teloittaa puolet vä­estöstä
j a tehdä toisen puolen or^
jikseen, jotta täten sivistäisi nämä
ja totuttaisi heidät pois barbaari-
Isistä elintavoistaan...
Voidaan myös panna merkille, että
lakimiehlllä on oma ominainon kie­lensä,
-ja että he puhuvat murretta,
mitä ei yksikään muu kuolevainen
saata ymmärtää. Kaikki heidän l a ­kinsa
ovat kirjoitctiit tällä kielellä,
ja he ponnistelevat kiihkeästi yh:i
edelleen moninaistuttaakÄcen niitä.
Tällä tavoin ovat he sekoittaneet t o ­den
j a vilpin, oikeuden j a vääryy­den
sisäisen olemuk.sen, niin että
tarvitaaai kolmekymmentä vuotta
JQtta voitaisiin ratkai.sta., onko pelto
jonka olen perinyt., kuudelta pol­vilta
esi-isiäni, minun vajko vie-on
valta,, saadakseen t i e t ^ heidän
mielipiteensä," Ja isen Jälkeen .saattaa
hän helposti, ottaen tiukasti varteen
kalkki asiaankuuluvat oikeusmuodot,
hirttää taikka vapauttaa syyllisen.
Herrani el kuitenkaan voinut edel­leenkään
käsittää, mitkä motiivit ky­kenivät
saamaan tämän Juristisuvun
kiduttamaan j a ponnistamaan Ja vä­syttämään
Ja yhteenlUttämään It-
.scnsä vääryyden Uitoksi vain Jotta
vahingoittaisivat kanssaelälmiään;
hän c i lUoin käsittänyt mitä tarkoi­tin,
kun väitin, että he tekivät tätä
palkkaa vastaan. Minun täytyi siis
ryhtyä {iiihen suureen vaivaan, että
.selitin hänelle rahankäyttöä: mistä
metallista rahat tehtiin Ja mitä me­talleja
arvostettiin; että yahoo (ih­minen;,
oli tilaisuudessa. Jos oli kyl-lik.
si kerännyt tätä arvokasta mate­riaa,
ostaa mikä häntä miellytti:
hienoimpia pukuja. Jaloimpia hevo-j;
ia, suuria maa-aluelta, mitä kal­leimpia
ruokia Ja Juomia, Ja että
hän .saattoi väiltä naisen kauneim­mista.
J a koska vain raha saattoi
tehdä nämä kaikki mahdolliseksi
n i i n tuskolvat yahooslt, etteivät kos-
Iraan saisi kylläkseen sitä, kylvääk-
.seen j a Eäästääkseen sitä, aina sen
mukaan kuin luonnollinen tuhlauk­sen
taikka voitonhimon taipumus
kiihti heitä. Rikas mies nautti köy­hän
työn tuloksista, j a köyhiä oll
tuhannen yhtä rikasta kohtL Kan-
.ssmme suuret Joukot ovat pakotetut
elämään kurjuudessa Ja raatamaan
päivät pää.stään mitätöntä palkkaa
vaaitaan, jotta^jotkut harvat voisivat
elää yltä,kyJläi^yydessä. "
" E i l e n löydettiin r r n metsästä
hirttäytyneenä kucnna-ajuri Kastaa
Salonen. Syytä epätoivoiseen t c -
„ koon el lähemmin tiedetä, mutta a r -
mea" silmäillessäni huomasin seu-jveUäan sen tapahtuneen äkillisessä
raavan uutisen: imielenhäiriössä,"
I -
HAUSKAA JOULUA
• ja-
Tarmokasta Talstelutarmoa
toivottaa :
V. SAJUON HUONEKUNtAJOUKKUE
Kaarlo, Hoffiu j a V i k t o r Salo
Kino, Manti j a Aleks Mikkola
Jan Junnila
Jan Rajamäki
Kalle Kaitola
Väinö Takamaa
V i k i Härmämaa
V i l l e KontoJa
Box 2 8 8 / C o p p e r Gliff, Ont. ,
"Kun savolaisten kanssa on Jut­tusilla,
täytyy pitää järicensä vlrefl-lä",
varottaa Bavon heimon harras
ihailija Ernst Lampen. Ja siinä on
perä: savolainen, Jolla esim. pohja­laisen
rinnalla muussa työnteossa
useinkin tahtoo olla "peukalo keskel­lä
kämmentä", kyllä pitää puolensa
suunkäytössä. Savolainen uskoo aina
selvlytyvänsir Jollakin osuvalla sana-isutkaukseUa
semmoisistakin tilan­teista.
Joissa pohjalaisen Jo täytyy
turvautua {Puukkoonsa.
Oikea on sekin Lämpenin tekemä
huomio, että "muut suomalaiset ei­vät
rakasta savolaisten nokkavllsal-ta
vastauksia. Ja sentähden monet
työlälstyvät savolaisten viisasteluun".
Mutta kun toinen uhkaa suuttua,
hymähtää savolainen: "vai suutut
— Jä näytät mahas'!" Taikka, Jos
hän ei toista ollenkaan pelkää, ky-säsee
ylenkatseellisesti: "kissallasko
potkitat?" Ja Jos vastustaja astuu
arveluttavan likelle, lausuu vakavan
varotuksen: "eläpäs tule mun nenän'
alle sa'etla pltämäänl"
Savolaisten kesken nämä tällaiset
sananpaukaukset ovat niin vakaan­tuneita,
kukaties kuinka vanhoilta a-
JoUta pferiytyneltä, että Jokainen ym­märtää
niiden vain tulkitsevan savo­laista
periaatetta: Joka leikistä suut­tuu,
se mieltä puuttuu. Mutta ensi
kertaa kuullessaan Jää Jäykempi-säyntisellä
aivokoneistolla varustettu
hämäläinen tai muu suomalainen
suu auki ajattelemaan noiden lau-selmaln
sisältöä, Joka on niin hui
lunkurlnen Ja hyvätuullnen, että
vlmmastuneenkln miehen täytyy sy­dämessään
naurahtaa Ja lauhtua.
Vieraskin alkaa ounastella samaa,
mikä savolaisella on synnynnäinen
selviö: saattumlnen — tahi olkeam
min, suuttumuksen päästäminen nä
cösäUe — on tyhmyytensä, sUs aina
kin henkisen heikommuutensa pai
Jastamista.
Minäkin, vaikka olen savolaisten
Joukossa elänyt lähts kakslkymmen
tä vuotta parasta ikääni, kuulun nii
hin "muUUn suomalaisiin", Jotka ei­vät
suinkaan kaikkia savolaisuuden
eri puolla ihaile, Ja Jolta heidän pa
raskin puolensa •— verraton kielen­käyttö
— ei aina huvittanut. Osaksi
tuo ehkä Johtui,siitä, että kalkista
ponnisttikslstanl huolimatta en Icds
kaan tqAtenut pä^qeväni heidän ta
salleen kiei^fcaidossa.
. > JSQlten-ijifttlJyibg^^
volalsdlta ei :«««u)u| ^kyiQanykseenst
suoraa valtausta, mypi^it&vj^ eik
kleitfitvM. s?m)m'öi^en äiiimiiieh oo
si^a' niähdött^muui3',sävö![a
teelle.'TayafÄtl-'Mii
kin toiseliäy e n e i Ä n , jäi v^^
muulla yUs^teliillal JpH öxJcimiehel
kysyti ' ^ -y
"Sjfökö kalaf",
hiin JokBMnkiii aina säÄt '^västäU^
sen: ' '
"Milläs se eläls'?"
Kerran kesällä kuleksiessani maa­seudulla
tulin mökkiin, Josta toivoin
saavani venekyydin tästä rannasta
parin kilometrin päässä olevaan saa
reen. Pitemmittä esipuheitta kysyin
tuvassa istuvalta mieheltä, Jota luu
Un mökin isännäksi:
"Saisiko venettä lainaksi?"
"Mitäs sillä venneellä —?"
"Pitäisi keritä Talvisaloon valvok-ki-
alkana.''
"Mitäs sicUä Talvisalossa?"
" E i erikoista asiaa. Tuttu talo. Oli­sin
yötä siellä."
"Kaupunnlstako työ outta?" tie­dustaa
samassa mökin emäntä, Joka
sillä väUn oU tullut tupaan askarel
taan. Saatuaan kysymykseensä
myöntävän vastauksen, uteU hän
vielä:
"Kettee työ sleUä' outta?"
Sanoin nimeni Ja selitin sukujuu­reni,
saadakseni lieidät yakuuteituiksj
sUtä, että minulle saattoi veneensä
uskoa. Vihdoin oU heillä minusta
kalkki mahdöIUset henkUötledot sil­täkin
varalta, Jos sattuisin tuolla vä-
Uliä hukkumaan — vaUcka nyt vesi
kylläkin oU rasvatyynl — taikka
muuten Jäämään slUe tieUenL NUden
tietojen nojalla viranomaiset varmas­ti
olisivat oseimeet JäUUenL
Vihdoin mies varmalla äänellä
lausuu: "Juu 1" Se käsitetään kokc
Suomessa myöntäväksi vastaiikseksl
ja minä Jo Ilostuin, että kuulustelu
oU päättynyt edukseni, Ja tulisin
saamaan veneen. Vahvistukseksi mies
vielä sanoo: "KyUäl" — Joka sekin
käy myöntävästä vastauksesta maan
suomenkleUsen väestön keskuudessa
Minä Jo aloin epäUlä, tokko tuo
mies olikaan oikein puhda^otulnen
savolainen, kun se noin reUustI Ja
päättävästi vastaUee. Mutta hetken
aprikoltuaan hän Jatkaa: "Miks'el
sUä tästäkin saisi . . . . venettä, - . •
Jos se ols' k o t i s a l i a . . se vene, ntöt
Pahan penäUä sattui tämän mökin
mies lähtemään Rdtalabteeh eikä
tule sieltä ennenkuin hucmienna....''
"Ettekö te olckkatm tämän paikan
Isäntä?"
"Mitäs sitä nyt kahta Isäntee pätö
hovissa. Jossa el JUemmaks* lilio jos­kaan!"
virnisteli mies. Emäntä chät-
Unen kaunistelu kuin edeHlsessafcto-f '"^^
palkassa, vaUcka koetin päästä
hemmäUä. huomauttamalla etfft K;
naapurimökissä minut hytin tunneta
fiin. Mutta sinnekCs ne' lähtivät 1 ^ ; ^
symään! Savossa on Joka talo-rJftK
töUi itsenäinen vieraitten tarkasttik--
asema. Jätteenä ehkä niiltä ajoilia^ i
Jolloin vuosisatoja riidanalainen
Ruotsin Ja Venäjän raja kulki ;
von halki, niin ettei tuntemattomaaa
vohiut luottaa: saattoi oUa omilto '
maan mies. mutta saattoi yhtä byi& ;;
oUa vihollisen vakooja. Nykyä&tdcte ^
lienee maaseuduilla Suomessa varo-vaisuus
tarpeen,, kun maassa on 'tai |
luullaan olevan salaisia järjest&jl
puoleen Ja toiseen sekä nUtä vaaol* ^
massa laumottain kaikenlaisia inrUci* ^
Jolta. y,
Kun viimein sain veneen, oli.jo ^
nUn myöhä, että Talvisaloon pSSsr :
tessänl oltUn talossa makuulla, mf^
suljettuina. Takm isäntä, Joka aikoi­naan
oU alotellut koulunk&yntii,
mutta Jättänyt kesken. oU fiiksl by- )-
vä tuttavani, että rohkeasti Jyskytin ;
ovelle. K<^ta kuuluikin eteisestä rfu* '
kaat Jalan eakeleet Ja tiukka kyBjr;; A
mys: .J^ '
"Mistä mies?"
"Uhasta j a luusta," vastasin, koft* t
ka tunsin isäimän äänestään.
ja p—kasta paras osal" tSy« i
densi Isäntä, ovea avatessaan. XAe-^^
nee hfi^ikin ttmtenut nUnut ä ä n e ^ f
Tuo letkaua el tietenkään oUut mthi*
ta kuin kohteUalsuutta hänen pt^--^
leltaan. Samalla se kuitenkin oli hie­no
vUttaus, ettei pidä lähteä saVtH :
laisen kdhssa viisastelemaan, Jo$'ältr i
vasta oppipojan asteeUa, nlLnktilD
hä^ tiesi minun olevan. .
Mutta Jo seuraavana aamuna sdia-nähdä,
että isäntä Itsekin t a p^
mestarinsa. TuU lyödyksi aito s a ^ *
lalseUa hienoudella. ''
Isäntä oU vielä poikamies
muutamia vuosia vanhempi m i ^ i ^
Emämv^tä talossa piti vaahetn-manpuoleinen
valmoihminexi, JonJc» :
isäntä minun tultuani oli herättSii^
laittamaan rapetta pöytään", tm
myöhä kuin olikin. Isäntä tosin'siit- ,
noi syöneensä vankan illaUlsen, o t - ' ••
'kein "revetäkseen". mutta Isasi cäi' \
Jäänyt tähteeksi hänen erikoisia^ l
mielinibklaan:^ hapanroUcaa, ja jp|l<«', .
mävelUft; kehui h ä » v i ^ UÄJWJW^ r-^f?
väinsa lähteä kilpaan semi^^iesi
kaupunkU(Usen '^tyhjäluiusw^ kaos,-,
ää *kuih'^ niin
Tim mv mies isxmmm ja
oiltiehidko-aikani kotona. Bmi^0i'^^'
vaikka Olinkin näUssäni, eivät äsken» !
mainitut' savolalsherkufc mintdle ^il
ti seUttämään, että tämä oU hänen
veljensä. Joka oU v ; ^ käymässä
heiUä. Neuvoivat kuitenkin tien toi­seen
mökkiin, jossa kuului olevan oi­kein
«'moal'-vene", ja heidän tieton­sa
mukaan sen piti ollia kotona-
Niin olikin. Mutta ennäaiitttu(^
maalattua venettä nilnun biUtuiml
uskottiin, tolmitettUn yhtä pernsteeU
n^aistuneet paremmin kuin muuUtdn^/it^
kaaiii Onneksi (>li pbydässä mleleisiälK^^
nikin eavolainiiokia: kalakukkoa-jftM
kbkkeliiiliaää. joita halusta pisteiin >:
poskeeni, -
' BtnätäiiöitsiJästä isäin ensi nfike«^B
mältä Iän käsityksen, että hän o U "
vakava jä iUlJalnen, Ulan vähäpuliei^' '
neh savolaiseksi naiseksi. Ensin lun?^
Un hänen olevan nyreissään alitip
kun piti näin myöhäUä vierasta paK;^|
vella, mutta sitte panin vatkii^S
ettei hänen nenänsä tuhissut, »iltt^i;
kuin i^issaan^oIevUIa naisilla .^to^l
paa iehdä. miUoln eivät uskallal
muulla tavoin sisuaan purkaa; EfikBl^
so on eiivoluontolnen ihminen, ajäti-,f^
telin; taikka sttte se on leski, j o i - ; vi
ta qn mies ktioUut, Ja Joka kärsU eUnk
tä. ettei hänellä ollut omlntakek^
rUtelytoverla. l/fe
Meidän aterloidessamme hän.oU]f|
valmistanut • minua varten sUaöto,-,^'.
vuoteen sohvaUe Isännän kamarHff> i^-
SiUien päästyäni oU kohta unen bel-J-,
moissa. Sainoln Isäntä omassa sän-gyssään
kamarin tolseUa seinällä^,
AamuUa heräsin slUien. että is&ttU^
ähki sängyssään, ValltteU vatsat^- ,
purua. lUaUlset syönnökset, lUkä;"', '
naiset hänellekin, oUvat ruvenneet
mouruamaan. Kehotin häntä käyt- \}i
tämään luonnonmukaista exuäapiiii^rM
vähentämään painetta. Sitä varten- ,/
han varaventtlUi oU olemassail'^ Tinj*
ha minun takiani kaliiostclla ja.i^4?
tää vieraskorcutta.
Samassa aukem ovi. Ja emännöi^^
sIJä astui huoneeseen, täyteen alidet-'' '
tua kabvltarjotinta kantaen. . .
"Hyvvce liuomenta!" hän tolvotöjl
miellyttävän aamuvIrkeäUä ääneUä^j^
vieläpä hiukan nUata nytkäyttL |
Enneiokuin minä kerkesin vastata
tervehdykseen, pamautti Isäntä * a u - .
an pidätetyn laukauksensa, niin äk-p?
klarvaamätta Ja kovalla vobnaUa, >
että muija ihan säikähti OU pudot-l
taa kantamuksensa lattialle. Kasvon-
«meistä päättäen häntä hävetti. 1- .
santansa moukkamainen käyttäy^- l
mlnen vieraan läsnäoUessa. OUtuUr:
tuollainen vastaus tervehdjtoäen f 3
suorasta törkeä loukkaus häntä",
kohtaan naisena.; Mutta nytkään,^.^1
täliäihmeelUaUä---vaimoihmisellä ?
alkanut nenCtulilstei^^^e^ hän i«-^»y^jj
vennut: kanan tavoin kaakattamaan,"
vaan äänettömästi Ia;äa tarjottimen f^y'
pöydäUe jä Oc^ttl kahvikupit ja muv^ ^
vehkeet hjrvään Järjestykseen- BMa. - V .
Isännäii puoleen kääntyen, t y y n ^"
virkkoi:
•Isiintä voan pohlstai^ f o i B e^
Sen sanot Ja hävislr kamarista...
t^mi^ W niin
tyttl,v^t^ Mnl^Öcii^ aikaan^:
vlttl niin. eitä olin naumtmv